Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tieteellinen maailmankuva

Aloittaja a4, tammikuu 15, 2019, 22:15:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 23, 2019, 14:32:16
Juu, kyllä ihminen voi muuttua ja kehittyä suorastaan toiseksi lajiksi. Mutta silloin ei kyllä ole mielestäni ensimmäistäkään perustetta olettaa, että juuri taide tuossa muutoksessa katoaa ja korvautuu tieteellä. Ennemminkin olisi oletettavaa, että jos ihminen lajina muuttuu siten, etteivät aika perustavanlaiset lajityypilliset ominaisuutemme enää pidä paikkaansa, niin sitten muuttuu kyllä niin tiede kuin taidekin jollakin muulla korvautuen. Tiede on kuitenkin ihmisen toimintaa, jonka pohjalla ovat ihmisen lajityypillisyydet. Jos ne muuttuvat, lienee oletettavaa, että muuttuu se niihin pohjautuva tiedekin.
Taiteella kun ei estetä ilmastonmuutosta tai matkata avaruuteen uusien resurssien pariin, saati pidetä moderneja yhteiskuntia päivääkään pystyssä.
Tiede nyt vain on työkalu joka on silkalla voimallaan hakkaamassa kaikki muut työkalut itsensä näköisiksi.
Se on tiede joka vie meidät tulevaisuuteen jossa tiedekin muuttuu joksikin muuksi.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: urogallus - heinäkuu 25, 2019, 09:39:52
Tieteellisestä pätevyydestä en tiedä, mutta esim. alitajunta-käsite on Freudilta lähtöisin.

Alitajunta, eli tiedostamaton mielen toiminta pätee kyllä edelleen.

Se mitä siitä päätellään ja oletetaan voi kyllä olla freudilaisesti hieman yksinkertaistettua, vaikka sukuvietti toki on voimakas motivaattori.

Tiedostamaton tajunta kyllä käsittelee sitä "raakadataa" josta elämykselliset havainnot syntyvät, muodot ja laadulliset aistimukset. Pelkkää digidataa ei ole tarpeen tiedostaa. Silloinhan bigselit vain vilisivät silmissä. Telkusta nähdään kuvia, eikä niitä elektoroneita joista ne muodostuvat. Myös kaikki ihmisen perustoiminnot ovat tiedostamattomia.

Kaikenlaiset uskomukset kyllä ovat ihmismielen käyttövoimaa ja mielikuvitusta tarvitaan uuden oppimisen tiellä. Valitettavan usein takerrutaan kyllä erilaisiin päätelmiin pelkästään koska ne miellyttävät. Tutkijatkaan ei ole vapaita oletuksista ja saattavat tulla vääriin päätelmiin, kun haluavat uskoa omiin ennakkokäsityksiinsä, siitäkin on tieteessä paljon näyttöä.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 25, 2019, 11:10:13
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 23, 2019, 14:25:08
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 23, 2019, 12:04:01
En löydä tuon suuntaista toteamusta itseltäni.
Alva Noën tieteelliset kuvaukset ovat tieteellisinä parhaita mahdollisia lähtökohdiltaan mutta silti tieteellisen vertaisarvioinnin varaisia sisällöltään.

Siis - jos me nyt molemmat toteamme, että hänen kuvauksensa taiteesta on tieteen tuottama kuvaus taiteesta, niin eikö silloin pätevän kritiikin siitä pitäisi myös olla tieteellistä? Ei riitä, että vain täysin epätieteellisesti toteat, että sinun mielestäsi nyt kuitenkin maailma tieteellistyy ja siksi Noën kuvaus taiteesta on jotenkin väärä. Tai, ettei taide voi tuottaa parempaa ymmärrystä ja korvata taiteen tavan tuottaa ymmärrystä - koska tiede nyt vai on se paras tässä. Kun juuri se sama tiede tässä tapauksessa on tuottanut näkemyksen, että taide tosiaan on sellainen työkalu, jonka tapaisia vaikutuksia ajatteluun tiede ei tarjoa. Tieteellinen vertaisarviointi tässä tällä hetkellä puuttuu, eikä sellaisena voitane pitää sinun uskoasi tieteen paremmuuteen tai kykyyn taide tässä korvata. Tai - jos tieteen tuottaman tiedon kyseenalaistaminen on jotenkin merkityksellistä, vaikkei sitä erityisen tieteellisesti tekisikään, niin et voi sitten tieteen mahdollisuuksien epäilyltä vaatia mitään tieteellistä pohjaa, vaan tällainen tavanomainen jutustelu on sitten yhtä varteenotettavaa.

LainaaTässä Tatu Vanhasen esimerkki lähtökohtaisesti hyvästä tieteellisyyteen pyrkivästä tutkimuksesta ja yhteiskunnallisesti laajemmastakin keskustelun avauksesta, josta maallikona jään odottelemaan tieteellisen konsensuksen linjauksia:
https://fi.wikipedia.org/wiki/IQ_and_the_Wealth_of_Nations

Tatu Vanhasen päätelmistä on olemassa nimenomaan tieteen piirissä muodostettua kritiikkiä. Sitä löytyy helposti ja sitä on linkitetty tällekin palstalle useampaan otteeseen. Minulta on kyllä mennyt ohi, jos olet vastaavasti tuonut esiin tieteen piirissä Noën näkemyksistä tehtyä tieteen piirissä ilmennyttä kritiikkiä. (Jota varmasti on, koska ei se nyt mitään lopullista totuutta edusta tietenkään.)

Taiteen kuvauksia on monenlaisia ja tyypillistä niille on se, että ne tuppaavat vanhenemaan, kun taide kehittyy suuntiin, joita määritelmät eivät ole osanneet ennakoida ja ottaa mahdollisuuksina huomioon. Taiteen kuvaukset - kuten muuten usein filosofisten ajatusten suhteen on tilanne - ovatkin enemmän toisiaan täydentäviä kuin niinkään toisensa kumoavia. Ne ovat ikäänkuin uusia näkökulmia asioihin ennemmin kuin tietoa, joka osoittaa vanhan tiedon vääräksi tai pätemättömäksi. Lisäksi Noën kritisoinnin ja tieteeseen pohjautuvan kyseenalaistamisen pitäisi - jotta se tukisi ajatustasi taiteen väistyvän tieteen kehityksen myötä tarpeettomana tai huonompana - tukea nimenomaan tuota päätelmää. Mikä tahansa Noën ajattelun kyseenalaistus ei riitä, vaan tuon kritiikin pitäisi tuoda juuri tuollaisia näkökulmia esiin.

Lainaa
En tunnista lauseistasi ajatustani että taide pitää tiedollisesti määritellä taiteeksi taiteen nykymääritelmien mukaan.
Oikeimmin eli faktapohjaisimmin tieteellisten määritelmien mukaan. Tieteille tämä ajatus ei ole vieras, taiteille ehkä on.

Tässä taas putoan kärryiltä ajattelustasi. Mikä on se taiteen tuottama taiteen määritelmä? Ei siis ainakaan Noën ajattelu ole taidetta. Oikeastaan taiteen tehtävä ei ole tuottaa taiteen määritelmiä, vaan tuottaa taidetta. Määritteleminen on taiteen tutkijoiden ja taidefilosofian heiniä. Taiteilija "määrittää" taidetta käytännössä sitä tekemällä, luomalla taidetta eikä taidetiedettä.

LainaaYhteisöllinen oppiva yksilö on määräysten lisäksi myös ympäristön, resurssien, talouden, kulttuurin, tapojen, ohjeistusten, rangaistusten, kasvatuksen, koulutuksen ja itsemääräämisen alainen, kokiessaan oikein tai väärin.

En ymmärrä käsitettä kokea väärin. Mitä sillä mahdat tarkoittaa?

LainaaTaiteet ovat tiedollisesti kasvavassa kilpailullisessa asemassa ja tieteellistyvinä alisteisessa asemassa tieteeseen nähden.
Aiemmin tiedettä ja taidetta on alistettu hallitsijoiden, uskontojen, markkinatalouden ja politiikan välineeksi.
Nyt tieto ei ole pelkästään valtaa vaan siitä on tulossa itsevaltias.

Minusta tästä näkemyksestä tekee ongelmallisen se, että siitä puuttuu ymmärrys siitä, mitä taide oikeastaan on. Oliskohan sulla tarjota joku taidekäsitys - tieteellinen sellainen, ei vain oma maallikon mielikuva - johon tämän ajatuksen pohjaat? Edelleen väitän, että taiteen tuottama ymmärrys ei ole kilpailussa tieteen tuottaman tiedon kanssa, koska ne ovat laadullisesti erilaisia. Siksi ne eivät voi korvata toisiaan. (Taide ei myöskään koskaan ole ollut erillään kulloisenkin ajan tieteen tuottamasta tiedosta, vaan ennemminkin ottanut sen taiteen käyttöön - ajatuksina ja teknologioina.)

On hyvin vaikeaa esim. kuvitella sellaista kehityskulkua, jossa kieltä käyttävä ihminen ja ihmisyhteisö toteaa tieteellisen ilmaisutavan korvaavan kaiken muun kielenkäyttöön perustuvan ilmaisun: tarinoinnin, kirjallisuuden, runouden ja laululyriikan, kielelliset vitsit ja huumorin jne. Tieteen tuottama tieto ei minun ymmärrykseni mukaan voi mitenkään täyttää noiden kielen käyttämisen muotoja. Enkä kyllä myöskään näe mitään merkkejä siitä, että ihminen olisi muuttumassa ei-kielelliseksi olennoksi ja hylkäämässä kielen (puhutun ja kirjoitetun) kommunikaation välineenä. Kun kieli on koko ajan hyvin kiinteästi osa ihmisen toimintaa, on minusta erittäin epätodennäköistä, että sen käyttämisen tavat kapeutuisivat pelkäksi tieteelliseksi kielenkäytöksi. Eikä myöskään kielen käyttäminen taiteena ole häviämässä minnekään. Kirjat toki saattavat hävitäkin, mutta kieleen perustuva taide ei ole riippuvainen kirjamuodosta.
Maailma tieteellistyy ja siksi Noën kuvaus taiteesta on tieteellistä ja tieteellisen vertaisarvioinnin varaista.
Vaikka taide olisi tällä hetkellä sellainen työkalu, jonka tapaisia vaikutuksia ajatteluun tiede ei juuri nyt tarjoaisi, tilanne muuttuu kun taide tieteellistyy ja tarjoaa samaa kasvavasti tieteelliseltä pohjalta, osana tiedettä.
Tatu Vanhanen on esimerkki siitä että vertaisarviointia kannattaa odottaa. :)
Taidefilosofiset näkökulmatkin kehittyvät monitieteellisen lisääntyvän tiedon avulla yhä tarkemmiksi kuvauksiksi, taiteesta joka muuttuu yhä tieteellisemmäksi toiminnaksi yhä tieteellisemmässä toimintaympäristössä.
Taide pitää tiedollisesti määritellä taiteeksi tieteellisempien taiteen nykymääritelmien mukaan.
Yhteisöllinen oppiva yksilö on määräysten lisäksi myös ympäristön, resurssien, talouden, kulttuurin, tapojen, ohjeistusten, rangaistusten, kasvatuksen, koulutuksen ja itsemääräämisen alainen, kokiessaan jonkin olevan oikein tai väärin.
Tieteeksi ja taiteeksi nimettyä toimintaa on alistettu hallitsijoiden, uskontojen, markkinatalouden ja politiikan välineeksi. Vallan työkaluina.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taiteen_historia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteen_historia
Tieteellisen maailmankuvan ja käsitteistön ilmaisutavat korvaavat kasvavasti vanhaan kielenkäyttöön perustuvaa ilmaisua: tarinoinnin, kirjallisuuden, runouden ja laululyriikan, kielellisten vitsien ja huumorin kieli elää ajassa.
Ihminen ja inhimillinen kielenkäyttö voi muuttua lopulta hyvinkin perustavalla tavalla toisenlaiseksi. Vanhaa katoaa ja uutta ilmestyy.

Mutta sehän ei millään tapaa poista taidetta. Juuri tässä ymmärryksesi ei nyt tunnu oikein tavoittavan taiteen olemusta. Ei taiteesta tee taidetta se teknologia, jota se käyttää, eivät ne sanat, joilla se tarinan kertoo. Ei edes aihe, joka tarinalla on. Tieteellisen käsitteistön ottaminen taiteen käyttöön ei muuta taiteen perusolemusta tai toiminnan tapaa mitenkään. Taide ei ole taidetta, koska se käyttää öljyvärejä tai pronssivalua. Taide on edelleen taidetta, vaikka se vaihtaisi kielekseen Javan tai ryhtyisi käyttämään binäärikoodia. Ihan kuten taidetta tehdään sekä englanniksi että viittomakielellä. Kielen vaihtaminen ei saa taidetta muuttumaan tieteeksi. Eihän tiedekään muuttunut joksikin muuksi vain, koska sitä ryhdyttiin tekemään toisella kielellä tai uusin käsittein. Tieteenkin tekee tieteeksi jokin muu kuin sen käyttämät välineet tai kielet. Ihan sama koskee taidetta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 25, 2019, 11:18:55
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 23, 2019, 14:32:16
Juu, kyllä ihminen voi muuttua ja kehittyä suorastaan toiseksi lajiksi. Mutta silloin ei kyllä ole mielestäni ensimmäistäkään perustetta olettaa, että juuri taide tuossa muutoksessa katoaa ja korvautuu tieteellä. Ennemminkin olisi oletettavaa, että jos ihminen lajina muuttuu siten, etteivät aika perustavanlaiset lajityypilliset ominaisuutemme enää pidä paikkaansa, niin sitten muuttuu kyllä niin tiede kuin taidekin jollakin muulla korvautuen. Tiede on kuitenkin ihmisen toimintaa, jonka pohjalla ovat ihmisen lajityypillisyydet. Jos ne muuttuvat, lienee oletettavaa, että muuttuu se niihin pohjautuva tiedekin.
Taiteella kun ei estetä ilmastonmuutosta tai matkata avaruuteen uusien resurssien pariin, saati pidetä moderneja yhteiskuntia päivääkään pystyssä.
Tiede nyt vain on työkalu joka on silkalla voimallaan hakkaamassa kaikki muut työkalut itsensä näköisiksi.
Se on tiede joka vie meidät tulevaisuuteen jossa tiedekin muuttuu joksikin muuksi.

Mutta mä en kyllä vain usko, että ihminen tyytyy pelkästään avaruusmatkailuun ja toimeentuloon. Itse asiassa moderni yhteiskunta ei oikein anna mitään, jos teknologian ja perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi ei ole mitään muuta, millä aikaansa kuluttaa ja ajatteluaan innoittaa. Ei ole näköpiirissä toistaiseksi ihmistä, jolle tosiaan riittäisi pelkkä leipä, eikä niitä sirkushuveja tarvittais ollenkaan. Mitään merkkejä en näe siitä, että sinne suuntaan oltais menossa. Päinvastoin kulttuuriala on ihan top kolmessa niiden alojen joukossa, joissa rahaa liikkuu.

En kyllä myöskään näe merkkejä siitä, että kaikki olisi muuttumassa tieteen näköiseksi. Ainakin hirveästi valitetaan siitä, ettei poliittinen päätöksenteko käytä tiedettä ollenkaan tarpeeksi pohjana sille, mitä päätetään tehdä.

Toope

Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 25, 2019, 10:15:06
Sinällään ymmärrän kyllä, että ihannoit Freudia, hänhän oli perin naisvihamielinen ja siksi feministien hampaissa.
Olkinukke. En väittänyt ihailevani Freudia, puhuin vain siitä, että hänen työnsä on ollut merkittävissä määrin pohjana nykyaikaiselle psykologiatieteelle. Osin käsityksiä kumottu, osin hyväksytty, kuten tiedemiehille on tyypillistä. En esittänyt arvolausumaa.
Älä tuo suuhuni sanoja, joita en ole esittänyt.

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 25, 2019, 17:43:30
Mutta mä en kyllä vain usko, että ihminen tyytyy pelkästään avaruusmatkailuun ja toimeentuloon. Itse asiassa moderni yhteiskunta ei oikein anna mitään, jos teknologian ja perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi ei ole mitään muuta, millä aikaansa kuluttaa ja ajatteluaan innoittaa. Ei ole näköpiirissä toistaiseksi ihmistä, jolle tosiaan riittäisi pelkkä leipä, eikä niitä sirkushuveja tarvittais ollenkaan. Mitään merkkejä en näe siitä, että sinne suuntaan oltais menossa. Päinvastoin kulttuuriala on ihan top kolmessa niiden alojen joukossa, joissa rahaa liikkuu.

En kyllä myöskään näe merkkejä siitä, että kaikki olisi muuttumassa tieteen näköiseksi. Ainakin hirveästi valitetaan siitä, ettei poliittinen päätöksenteko käytä tiedettä ollenkaan tarpeeksi pohjana sille, mitä päätetään tehdä.
Ihminen tarvitsee kulttuuria ja taidetta tms., ja ne toki muuttuvat ihmisten myötä. Itse pidän tietynlaista kulttuuria ja taidetta sidoksena menneisiin sukupolviin ja yhteisöihin, kun arvostan enemmän vanhempaa taidetta kuin nykyisiä kuvatuksia. Makunsa kullakin.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 25, 2019, 17:07:05
Mutta sehän ei millään tapaa poista taidetta. Juuri tässä ymmärryksesi ei nyt tunnu oikein tavoittavan taiteen olemusta. Ei taiteesta tee taidetta se teknologia, jota se käyttää, eivät ne sanat, joilla se tarinan kertoo. Ei edes aihe, joka tarinalla on. Tieteellisen käsitteistön ottaminen taiteen käyttöön ei muuta taiteen perusolemusta tai toiminnan tapaa mitenkään. Taide ei ole taidetta, koska se käyttää öljyvärejä tai pronssivalua. Taide on edelleen taidetta, vaikka se vaihtaisi kielekseen Javan tai ryhtyisi käyttämään binäärikoodia. Ihan kuten taidetta tehdään sekä englanniksi että viittomakielellä. Kielen vaihtaminen ei saa taidetta muuttumaan tieteeksi. Eihän tiedekään muuttunut joksikin muuksi vain, koska sitä ryhdyttiin tekemään toisella kielellä tai uusin käsittein. Tieteenkin tekee tieteeksi jokin muu kuin sen käyttämät välineet tai kielet. Ihan sama koskee taidetta.
Maailmaan joskus ilmestyneen taiteen katoamisen aikataulu ei ole kiinnostavaa vaan tieteen kasvava osuus, kiihtyvyys ja valta, myös taiteen muutoksessa.
Hevosten käyttö on marginalisoitunut ja koirien pitäminen on yleistynyt tieteen avulla kehittyneissä yhteiskunnissa.
Myös koirat ja kissat voivat marginalisoitua ja kadota, jopa tulla kielletyiksi, robottiystävien ja robottilasten yleistyessä ja korvatessa eläinten hyöty-ja viihdekäyttöä.
Taide voi marginalisoitua ja korvautua yhteiskunnassa sitä eriarvoistavilla eri tavoilla, pahimmillaan tekoälyn suoltamalla massatuotantoviihteellä ja parhaimmillaan tieteellisemmällä itsereflektoivan ajattelun ja toiminnallisen oppimisen kognitioteknologialla.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 25, 2019, 17:43:30
Mutta mä en kyllä vain usko, että ihminen tyytyy pelkästään avaruusmatkailuun ja toimeentuloon. Itse asiassa moderni yhteiskunta ei oikein anna mitään, jos teknologian ja perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi ei ole mitään muuta, millä aikaansa kuluttaa ja ajatteluaan innoittaa. Ei ole näköpiirissä toistaiseksi ihmistä, jolle tosiaan riittäisi pelkkä leipä, eikä niitä sirkushuveja tarvittais ollenkaan. Mitään merkkejä en näe siitä, että sinne suuntaan oltais menossa. Päinvastoin kulttuuriala on ihan top kolmessa niiden alojen joukossa, joissa rahaa liikkuu.

En kyllä myöskään näe merkkejä siitä, että kaikki olisi muuttumassa tieteen näköiseksi. Ainakin hirveästi valitetaan siitä, ettei poliittinen päätöksenteko käytä tiedettä ollenkaan tarpeeksi pohjana sille, mitä päätetään tehdä.
En minäkään usko että ihminen tyytyy taiteessa pelkästään kubismiin, pelkkänä  sirkushuvina.
Minä näen paljonkin merkkejä siitä miten tieteellisellä tiedolla ja teknologialla rakennettu yhteiskunta eroaa sitä kehittymättömämmistä yhteiskunnista.
Näen myös merkkejä kehittyneiden yhteiskuntien kiihtyvästä tarpeesta kehittyä yhä enemmän, kehityksen tuomien uusien ongelmien uhatessa niitä kasvavasti.
Vaikka koirien hankkiminenkin yleistyisi ihan top kolmoseen ystävien hankkimisessa ja lasten hankkiminen vähenisi tieteellisesti kehittyneessä yhteiskunnassa, laajempi kehityssuunta viittaa niitä korvaavan älykkään tieteellisen teknologian kiihtyvään yleistymiseen.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 25, 2019, 00:27:10
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 24, 2019, 23:20:28
Päinvastoin. Maallikoiden (ja joidenkin reliikkisten jääräpäisten psykoanalyytikkojen) piirissä ukko Freudia arvostetaan enemmän kuin psykologian sisällä. Ne teoriat ovat nimittäin vanhentuneita. Psykoanalyysi on pseudotiedettä, eikä todellakaan enää ole mielenterveystyön keskiössä. Suurinta osaa sen väittämistä ei edes periaatteessa voi falsisifioida. Oidipuskompleksi heijastelee Freudin omia perversioita, eikä sitä (enää) pidetä varteenotettavana teoriana. Ja peniskateus mai ääs.
Psykoanalyysi oli vain osa Freudin luomaa psykologiaa, hänen työnsä jälki näkyy paljon laaja-alaisemmin, kuin usein luullaan. Nuo oidipus- ja peniskateus-ajatukset olivat vain osia hänen tuotannostaan. Niitä suuren yleisön "tuntemia" teorioita. Tieteellisen psykologian kehityksessä Freudilla on valtavasti suurempi perintö.
Toistan. Mitä psykologian (tieteenalana) piirissä enää nykyään hyväksyttyjä Freudin teorioita sitten mielestäsi on? Freudilla on kiistämättä ollut suuri historiallinen merkitys psykologialle, mutta mitä osia hänen tuotannostaan pidetään psykologiassa enää nykyään tieteelliseen maailmankuvaan kuuluvina, ja käypäsenä tieteenä?

Esiinnyt tuossa kommentissasi psykologian asiantuntijana, joka tietää jotain psykologian tieteenalan salaisuuksia, sellaisia, joista "suurella yleisöllä" ei ole tietoa, joten vastaapas sitten huutoosi.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

safiiri

#249
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 26, 2019, 07:27:11
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 25, 2019, 17:07:05
Mutta sehän ei millään tapaa poista taidetta. Juuri tässä ymmärryksesi ei nyt tunnu oikein tavoittavan taiteen olemusta. Ei taiteesta tee taidetta se teknologia, jota se käyttää, eivät ne sanat, joilla se tarinan kertoo. Ei edes aihe, joka tarinalla on. Tieteellisen käsitteistön ottaminen taiteen käyttöön ei muuta taiteen perusolemusta tai toiminnan tapaa mitenkään. Taide ei ole taidetta, koska se käyttää öljyvärejä tai pronssivalua. Taide on edelleen taidetta, vaikka se vaihtaisi kielekseen Javan tai ryhtyisi käyttämään binäärikoodia. Ihan kuten taidetta tehdään sekä englanniksi että viittomakielellä. Kielen vaihtaminen ei saa taidetta muuttumaan tieteeksi. Eihän tiedekään muuttunut joksikin muuksi vain, koska sitä ryhdyttiin tekemään toisella kielellä tai uusin käsittein. Tieteenkin tekee tieteeksi jokin muu kuin sen käyttämät välineet tai kielet. Ihan sama koskee taidetta.
Maailmaan joskus ilmestyneen taiteen katoamisen aikataulu ei ole kiinnostavaa vaan tieteen kasvava osuus, kiihtyvyys ja valta, myös taiteen muutoksessa.
Hevosten käyttö on marginalisoitunut ja koirien pitäminen on yleistynyt tieteen avulla kehittyneissä yhteiskunnissa.
Myös koirat ja kissat voivat marginalisoitua ja kadota, jopa tulla kielletyiksi, robottiystävien ja robottilasten yleistyessä ja korvatessa eläinten hyöty-ja viihdekäyttöä.
Taide voi marginalisoitua ja korvautua yhteiskunnassa sitä eriarvoistavilla eri tavoilla, pahimmillaan tekoälyn suoltamalla massatuotantoviihteellä ja parhaimmillaan tieteellisemmällä itsereflektoivan ajattelun ja toiminnallisen oppimisen kognitioteknologialla.

Tietenkin me voimme kuvitella (!) kaikenlaisia tulevaisuuden skenaarioita, jopa dystopioita. Itse asiassa taide- ja kulttuuriala on tehnyt sitä varsin paljon. Mutta jotta olisi mitään pohjaa ENNUSTAA, että taiteen katoaminen (marginaalissahan taide on ollut tietyllä tavalla aina) on edes jossain määrin todennäköinen skenaario, pitäisi käsittääkseni tälle löytyä perusteita esim. siitä, että taiteen korvautumista tieteellä edes jossain määrin tapahtuisi. Itse en keksi tällaisesta esimerkkejä. Korvautumista ei ole se, että taide ottaa aiheensa tieteestä tai käyttää tieteen avulla kehitettyä teknologiaa. Kuvataide ei korvautunut valokuvilla, vaan valokuvan tuomat mahdollisuudet liitettiin kuvataiteen keinoihin. Teatteri ei korvautunut elokuvatieteellä, vaan syntyi elokuva taidemuotona.

Uskonnon kohdalla voidaan mieltää tieteen korvanneen uskontoa, sillä uskonto tosiaan on pyrkinyt tarjoamaan maailmanselityksiä. Taide ei pyri selittämään maailmaa. Siksi tieteen saavutukset tällä saralla eivät voi uhata viedä siltä tilaa. On myös syytä erottaa toisistaan itsereflektio ja reflektio yleisemmin. Taide on tuota jälkimmäistä eli se ei ole vain tapa oppia yksilönä ymmärtämään itseään, vaan ennemminkin tapa kehittää ymmärrystä ihmisestä yleisemmin. Toki silloin, jos ymmärtää ihmistä, voi ymmärtää itseäänkin paremmin, koska sattuu olemaan ihminen.

Mutta taide ilmiönä ei ole vain henkilökohtaista itsensä kehittämistä ja oman toiminnan ohjaamisen välineistöä. Sillekin on syynsä, miksi meillä ei ole itsereflektiohistorian luentoja ja kursseja, mutta taidehistoriasta kyllä löytyy kursseja ja tehdään tutkimusta. Itsereflektion ehdoton maksimipituus on yksilön elämän mittainen, jonka jälkeen tämä kehitys päättyy. Itsereflektiossa saavutettu ymmärrys ei voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, vaan syntyy ja kuolee yksilössä. Yleisempi reflektoiminen eroa itsereflektiosta siinä, että se on yksilöltä toiselle välitettävää, vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa ja myös sukupolvesta toiseen kehittyvää.

Mitä mahdat tarkoittaa oppimisen kognitioteknologialla? Tarkoitatko jotakin koneen avulla tai toimesta tapahtuvaa oppimista, joka poistaisi tarpeen rasittaa itseään tällaisella tavallisella oppimisella, jota nykyään käytämme - lukemista, muistiin painamista, harjoittelua jne? Mistä tällaiseen syntyisi se opetettava asia? Vai ajatteletko, että jos oppimista autetaan ja tuetaan teknologialla, se muuttuu toiseksi? Näin ei ole tapahtunut, vaikka olemme kehittäneet mm. kirjoitustaidon oppimisen teknologiaksi. Tosin ihminen on kyllä muuttunut, eikä ole samanlainen enää eläessään ympäristössä, joka on kirjoittamisen ja lukemisen eriliaisten mahdollisuuksien muokkaama. Tosin tämäkään muutos ei ole taidetta saanut katoamaan, vaan ennemminkin taide on ottanut kirjoittamisen tuomat mahdollisuudet käyttöönsä ja suorastaan tutkii sitä, millaisia vaikutuksia ihmiseen sen mahdollisuuksien käyttöönottamisella onkaan. Omalla tavallaan siinä, missä tiede tekee omia tutkimusretkiään aiheen parissa.

En oikein vakuutu siksikään ennustuksestasi, että tieteen edistysaskeleet olisivat taidetta syrjäyttäviä, koska näen jatkuvasti esimerkkejä päinvastoin siitä, että tiede on kiinnostunut taiteesta ja haluaa tutkia taiteen vaikutuksia ihmiseen, taiteen käyttämistä vaikkapa lääketieteen osana tai muutoin vain taiteen piiristä löytää tutkimusmateriaalia, jonka avulla ihmisen toiminnan ymmärtäminen voisi edistyä. Miksi ihmeessä aivotutkijat innostuisivat tutkimaan tanssijoita ja muusikkoja, jos taide olisi vain väistyvä vanhanaikainen turhake? Miksi aivojen toimintaa tutkiva tyyppi haluaisi luennoida Taideyliopiston maisteriopiskelijoille ja istua taideseminaareissa? (Luennoida vieläpä Noën käsityksistä taiteen olemuksesta.) Miksi aivotutkimuksen kohteesi valittaisiin tanssijan aivot, jos taide olisi vain reliikki? Miksi jopa fysioterapeutti väittää oppinensa ymmärtämään kehon toimintaa paremmin tutustuttuaan baletin tradition ideoihin? Tai miten voi olla mahdollista, että suomalainen kuvataiteilija keksii ratkaisun matemaattiseen ongelmaan (jota muut eivät ole matematiikan pirissä onnistuneet ratkaisemaan) kuvataiteensa avulla? Miten tämä kaikki ja paljon muuta, jos taide on vain huono vaihtoehto, jonka tiede superioorina on aivan kynnyksellä syrjäyttää?

Taiteen ja tieteen yhteydet näyttävät ennemminkin suuntaavaan yhteistyöhön ja oman alueen mahdollisuuksien yhdistämiseen kuin tieteen voittokulkuun taidetta syrjäyttävällä ja tarpeettomaksi toteavalla tavalla.

https://www.aka.fi/fi/akatemia/tutkimuksen-tekijoita/tieteen-akateemikot/suomalaiset-tieteen-akateemikot/akateemikko-riitta-hari/

http://kuvataidekasvatus.fi/2017/01/

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/tanssijan-aivot-kehittyvat-ainutlaatuisella-tavalla

https://www.hs.fi › tiede › art-20000...
Tulokset internetistä
Tiede Kuvataiteilija ratkaisi Penrosen laattojen matemaattisen ongelman piirustuspaperilla ja taskulaskimella 9.12.2016 2:00 Taiteen väitöskirja - HS

LainaaKun tiede ja taide sekä niiden lähtökohdat ja tutkimusperinteet sopivassa määrin sekoittuvat ja kun eri alojen edustajat oppivat ymmärtämään toisten alojen luonnetta, tutkimuksen tuottamat näennäisen vaihtoehtoiset totuudet eivät ehkä näyttäydy niin ehdottomina. Silloin voidaan puhua samasta asiasta sekoittamatta käsitteitä, ymmärrys kasvaa, eikä taidetta enää nähdä vain muotojen, värien ja liikkeen vaikutuksina, omana totuutenaan, vaan keskustelun avaajana, sinä merkillisenä työkaluna, joka saa meidät jäsentämään ajatteluamme uudelleen – ehkä myös tieteessä.

Yllä ote tekstiseminaarin kuvauksesta, joka pohjautuu Alva Noën ajatuksiin. Emerita Riitta Hari on yksi luennoitsija. Mitä ilmeisimmin tämä neurotieteen huippututkija ja aivokuvantamismenetelmien kansainvälisellä tasolla merkittävä kehittäjä ei pidä sen kummemmin Noën ajattelua kuin taidetta yleensäkään vanhanaikaisena ja kehnouttaan tieteen korvaamaksi ihan justiinsa jäävänä ilmiönä.

Sanoisin, että tieteen piirissä on jonkinmoinen joukko tieteen tekijöitä, jotka eivät jaa kanssasi ajatusta siitä, että taide jää tieteen jalkoihin ja korvautuu tieteellä, koska tiede nyt vain tekee kaiken paremmin. Nämä kuitenkin ovat tosiaan tieteen parissa toimivia ja tieteellisesti ansioituneita tyyppejä, eivätkä vain tiede-entusiastikkoja ja jonkinlaisia tiedeamatöörejä eli tieteen rakastajia. Jostain syystä he näkevät tieteen ja taiteen voivan toimia yhteistyössä siten, että myös tiede hyötyy. Sen sijaan, että vaikutus kulkisi pelkästään tieteestä taiteen suuntaan ja lopulta taiteen ala tulisi tieteen valtaamaksi. Koska puolestaan Taideyliopiston luennoitsijana toimii aivotutkija, niin lienee selvää, että taide tosiaan on kiinnostunut ja myös pystyy käyttämään tieteen piirissä syntynyttä tietoa taiteen tekemiseen. Mutta ei tässäkään itse taide ole tieteeksi muuttumassa millään tapaa, vaan kyllä se taiteen taiteeksi tekevä ominaislaatu tuossa säilyy. Kuvataideopiskeljoiden opinto-ohjelmasta ei olla poistamassa taideoppeja, jotta sinne mahtuisi enemmän neurologiaa.

Muutoinkin minusta on outo ajatus, että ihmisen maailma olisi sillä tapaa nollasummapeliä, että tieteen eteneminen ja laajeneminen automaattisesti vaatisi muita osa-alueita väistymään ja tekemään sille tilaa. Eihän tieteen sisälläkään kai ajatella, että tieteen edistyminen vaatii sitä, että jokin osa siitä väistyy tehdäkseen tilaa uudelle. Toki tieto sekä täydentyy että korjautuu, mutta ei vaikkapa uuden tieteenalan syntyminen mitenkään tarkoita, että jostain vanhasta tieteenalasta on vastaavasti luovuttava. Filosofiakin tuntuu edelleen pysyvän tukevasti olemassa, vaikka se taitaa olla tieteistä vanhimpia ja oikeastaan tieteen historian alkumetreille halutaan liittää juuri nuo antiikin filosofit osaksi tieteen kehityspolkua. Silti aika montakin uutta tieteen alaa on sen jälkeen kehitetty, eikä filosofian ole tarvinnut hävitä, jotta niille olisi syntynyt tilaa.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 26, 2019, 08:35:48
Tietenkin me voimme kuvitella (!) kaikenlaisia tulevaisuuden skenaarioita, jopa dystopioita. Itse asiassa taide- ja kulttuuriala on tehnyt sitä varsin paljon. Mutta jotta olisi mitään pohjaa ENNUSTAA, että taiteen katoaminen (marginaalissahan taide on ollut tietyllä tavalla aina) on edes jossain määrin todennäköinen skenaario, pitäisi käsittääkseni tälle löytyä perusteita esim. siitä, että taiteen korvautumista tieteellä edes jossain määrin tapahtuisi. Itse en keksi tällaisesta esimerkkejä. Korvautumista ei ole se, että taide ottaa aiheensa tieteestä tai käyttää tieteen avulla kehitettyä teknologiaa. Kuvataide ei korvautunut valokuvilla, vaan valokuvan tuomat mahdollisuudet liitettiin kuvataiteen keinoihin. Teatteri ei korvautunut elokuvatieteellä, vaan syntyi elokuva taidemuotona.

Uskonnon kohdalla voidaan mieltää tieteen korvanneen uskontoa, sillä uskonto tosiaan on pyrkinyt tarjoamaan maailmanselityksiä. Taide ei pyri selittämään maailmaa. Siksi tieteen saavutukset tällä saralla eivät voi uhata viedä siltä tilaa. On myös syytä erottaa toisistaan itsereflektio ja reflektio yleisemmin. Taide on tuota jälkimmäistä eli se ei ole vain tapa oppia yksilönä ymmärtämään itseään, vaan ennemminkin tapa kehittää ymmärrystä ihmisestä yleisemmin. Toki silloin, jos ymmärtää ihmistä, voi ymmärtää itseäänkin paremmin, koska sattuu olemaan ihminen.

Mutta taide ilmiönä ei ole vain henkilökohtaista itsensä kehittämistä ja oman toiminnan ohjaamisen välineistöä. Sillekin on syynsä, miksi meillä ei ole itsereflektiohistorian luentoja ja kursseja, mutta taidehistoriasta kyllä löytyy kursseja ja tehdään tutkimusta. Itsereflektion ehdoton maksimipituus on yksilön elämän mittainen, jonka jälkeen tämä kehitys päättyy. Itsereflektiossa saavutettu ymmärrys ei voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, vaan syntyy ja kuolee yksilössä. Yleisempi reflektoiminen eroa itsereflektiosta siinä, että se on yksilöltä toiselle välitettävää, vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa ja myös sukupolvesta toiseen kehittyvää.

Mitä mahdat tarkoittaa oppimisen kognitioteknologialla? Tarkoitatko jotakin koneen avulla tai toimesta tapahtuvaa oppimista, joka poistaisi tarpeen rasittaa itseään tällaisella tavallisella oppimisella, jota nykyään käytämme - lukemista, muistiin painamista, harjoittelua jne? Mistä tällaiseen syntyisi se opetettava asia? Vai ajatteletko, että jos oppimista autetaan ja tuetaan teknologialla, se muuttuu toiseksi? Näin ei ole tapahtunut, vaikka olemme kehittäneet mm. kirjoitustaidon oppimisen teknologiaksi. Tosin ihminen on kyllä muuttunut, eikä ole samanlainen enää eläessään ympäristössä, joka on kirjoittamisen ja lukemisen eriliaisten mahdollisuuksien muokkaama. Tosin tämäkään muutos ei ole taidetta saanut katoamaan, vaan ennemminkin taide on ottanut kirjoittamisen tuomat mahdollisuudet käyttöönsä ja suorastaan tutkii sitä, millaisia vaikutuksia ihmiseen sen mahdollisuuksien käyttöönottamisella onkaan. Omalla tavallaan siinä, missä tiede tekee omia tutkimusretkiään aiheen parissa.

En oikein vakuutu siksikään ennustuksestasi, että tieteen edistysaskeleet olisivat taidetta syrjäyttäviä, koska näen jatkuvasti esimerkkejä päinvastoin siitä, että tiede on kiinnostunut taiteesta ja haluaa tutkia taiteen vaikutuksia ihmiseen, taiteen käyttämistä vaikkapa lääketieteen osana tai muutoin vain taiteen piiristä löytää tutkimusmateriaalia, jonka avulla ihmisen toiminnan ymmärtäminen voisi edistyä. Miksi ihmeessä aivotutkijat innostuisivat tutkimaan tanssijoita ja muusikkoja, jos taide olisi vain väistyvä vanhanaikainen turhake? Miksi aivojen toimintaa tutkiva tyyppi haluaisi luennoida Taideyliopiston maisteriopiskelijoille ja istua taideseminaareissa? (Luennoida vieläpä Noën käsityksistä taiteen olemuksesta.) Miksi aivotutkimuksen kohteesi valittaisiin tanssijan aivot, jos taide olisi vain reliikki? Miksi jopa fysioterapeutti väittää oppinensa ymmärtämään kehon toimintaa paremmin tutustuttuaan baletin tradition ideoihin? Tai miten voi olla mahdollista, että suomalainen kuvataiteilija keksii ratkaisun matemaattiseen ongelmaan (jota muut eivät ole matematiikan pirissä onnistuneet ratkaisemaan) kuvataiteensa avulla? Miten tämä kaikki ja paljon muuta, jos taide on vain huono vaihtoehto, jonka tiede superioorina on aivan kynnyksellä syrjäyttää?

Taiteen ja tieteen yhteydet näyttävät ennemminkin suuntaavaan yhteistyöhön ja oman alueen mahdollisuuksien yhdistämiseen kuin tieteen voittokulkuun taidetta syrjäyttävällä ja tarpeettomaksi toteavalla tavalla.

https://www.aka.fi/fi/akatemia/tutkimuksen-tekijoita/tieteen-akateemikot/suomalaiset-tieteen-akateemikot/akateemikko-riitta-hari/

http://kuvataidekasvatus.fi/2017/01/

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/tanssijan-aivot-kehittyvat-ainutlaatuisella-tavalla

https://www.hs.fi › tiede › art-20000...
Tulokset internetistä
Tiede Kuvataiteilija ratkaisi Penrosen laattojen matemaattisen ongelman piirustuspaperilla ja taskulaskimella 9.12.2016 2:00 Taiteen väitöskirja - HS

LainaaKun tiede ja taide sekä niiden lähtökohdat ja tutkimusperinteet sopivassa määrin sekoittuvat ja kun eri alojen edustajat oppivat ymmärtämään toisten alojen luonnetta, tutkimuksen tuottamat näennäisen vaihtoehtoiset totuudet eivät ehkä näyttäydy niin ehdottomina. Silloin voidaan puhua samasta asiasta sekoittamatta käsitteitä, ymmärrys kasvaa, eikä taidetta enää nähdä vain muotojen, värien ja liikkeen vaikutuksina, omana totuutenaan, vaan keskustelun avaajana, sinä merkillisenä työkaluna, joka saa meidät jäsentämään ajatteluamme uudelleen – ehkä myös tieteessä.

Yllä ote tekstiseminaarin kuvauksesta, joka pohjautuu Alva Noën ajatuksiin. Emerita Riitta Hari on yksi luennoitsija. Mitä ilmeisimmin tämä neurotieteen huippututkija ja aivokuvantamismenetelmien kansainvälisellä tasolla merkittävä kehittäjä ei pidä sen kummemmin Noën ajattelua kuin taidetta yleensäkään vanhanaikaisena ja kehnouttaan tieteen korvaamaksi ihan justiinsa jäävänä ilmiönä.

Sanoisin, että tieteen piirissä on jonkinmoinen joukko tieteen tekijöitä, jotka eivät jaa kanssasi ajatusta siitä, että taide jää tieteen jalkoihin ja korvautuu tieteellä, koska tiede nyt vain tekee kaiken paremmin. Nämä kuitenkin ovat tosiaan tieteen parissa toimivia ja tieteellisesti ansioituneita tyyppejä, eivätkä vain tiede-entusiastikkoja ja jonkinlaisia tiedeamatöörejä eli tieteen rakastajia. Jostain syystä he näkevät tieteen ja taiteen voivan toimia yhteistyössä siten, että myös tiede hyötyy. Sen sijaan, että vaikutus kulkisi pelkästään tieteestä taiteen suuntaan ja lopulta taiteen ala tulisi tieteen valtaamaksi. Koska puolestaan Taideyliopiston luennoitsijana toimii aivotutkija, niin lienee selvää, että taide tosiaan on kiinnostunut ja myös pystyy käyttämään tieteen piirissä syntynyttä tietoa taiteen tekemiseen. Mutta ei tässäkään itse taide ole tieteeksi muuttumassa millään tapaa, vaan kyllä se taiteen taiteeksi tekevä ominaislaatu tuossa säilyy. Kuvataideopiskeljoiden opinto-ohjelmasta ei olla poistamassa taideoppeja, jotta sinne mahtuisi enemmän neurologiaa.

Muutoinkin minusta on outo ajatus, että ihmisen maailma olisi sillä tapaa nollasummapeliä, että tieteen eteneminen ja laajeneminen automaattisesti vaatisi muita osa-alueita väistymään ja tekemään sille tilaa. Eihän tieteen sisälläkään kai ajatella, että tieteen edistyminen vaatii sitä, että jokin osa siitä väistyy tehdäkseen tilaa uudelle. Toki tieto sekä täydentyy että korjautuu, mutta ei vaikkapa uuden tieteenalan syntyminen mitenkään tarkoita, että jostain vanhasta tieteenalasta on vastaavasti luovuttava. Filosofiakin tuntuu edelleen pysyvän tukevasti olemassa, vaikka se taitaa olla tieteistä vanhimpia ja oikeastaan tieteen historian alkumetreille halutaan liittää juuri nuo antiikin filosofit osaksi tieteen kehityspolkua. Silti aika montakin uutta tieteen alaa on sen jälkeen kehitetty, eikä filosofian ole tarvinnut hävitä, jotta niille olisi syntynyt tilaa.
Taiteen katoamisen ennusteeni perustuu ihmislajin katoamiseen tieteen kiihdyttämän muutoksen vaikutuksesta.

Taide pyrkii selittämään maailmaa. Siksi tieteen saavutukset tällä saralla voivat uhata viedä siltä tilaa. On myös syytä erottaa toisistaan itsereflektio ja reflektio yleisemmin. Taide on kumpaakin eli se ei ole vain tapa oppia yksilönä ymmärtämään itseään, vaan ennemminkin tapa kehittää ymmärrystä ihmisestä yleisemmin. Kuten tiedekin on maailman selittäjänä.

Sillekin on syynsä, miksi meillä on arkeologiaa tai teologiaa ja kirkkohistoriasta kyllä löytyy kursseja ja tehdään tutkimusta.

Jos oppimista autetaan ja tuetaan teknologialla, se muuttuu. Silmälasit, sähkölamppu, kaukoputki, pesukone, ehkäisypilleri, magnetoenkefalografia. Siinä vain muutamia pieniä pohdinnan arvoisia esimerkkejä.
Taidekin suorastaan tutkii sitä, millaisia vaikutuksia ihmiseen tieteen tarjoamien mahdollisuuksien käyttöönottamisella onkaan, lähestyen sitä tapaa ja välineistöä millä tiede tekee omia tutkimusretkiään aiheen parissa.

Tiede on kiinnostunut myös taiteesta ja haluaa tutkia taiteenkin vaikutuksia ihmiseen, taiteen käyttämistä vaikkapa lääketieteen osana tai muutoin vain taiteen piiristä löytää tutkimusmateriaalia, jonka avulla ihmisen toiminnan ymmärtäminen voisi edistyä.
Taiteen ja tieteen yhteydet suuntaavaat yhteistyöhön, josta ei voi kieltäytyä tieteellistyvässä maailmassa. (Mafiahuumoria)

Tieteen kehittyminen nyt vain on sellaista että se samalla muuttaa rajusti ja kiihtyvästi toimintaympäristöään.
Nykyihmisen aivoille tuottaa vaikeuksia ymmärtää kumulatiivista vauhtia, edes esimerkkien avulla.
Suomalaiselle nuorelle miehelle voisi olla hauskaa ehdottaa baarikierrosta jossa ennustettavasti lyhyeksi jäävän illan aikana kierretään mahdollisimman monta baaria ja juodaan kaksinkertainen määrä olutta joka paikassa. Aloittaen vain yhdellä oluella.
1,2,4,8,16,32,64,..

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 27, 2019, 14:03:21
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 26, 2019, 08:35:48
Tietenkin me voimme kuvitella (!) kaikenlaisia tulevaisuuden skenaarioita, jopa dystopioita. Itse asiassa taide- ja kulttuuriala on tehnyt sitä varsin paljon. Mutta jotta olisi mitään pohjaa ENNUSTAA, että taiteen katoaminen (marginaalissahan taide on ollut tietyllä tavalla aina) on edes jossain määrin todennäköinen skenaario, pitäisi käsittääkseni tälle löytyä perusteita esim. siitä, että taiteen korvautumista tieteellä edes jossain määrin tapahtuisi. Itse en keksi tällaisesta esimerkkejä. Korvautumista ei ole se, että taide ottaa aiheensa tieteestä tai käyttää tieteen avulla kehitettyä teknologiaa. Kuvataide ei korvautunut valokuvilla, vaan valokuvan tuomat mahdollisuudet liitettiin kuvataiteen keinoihin. Teatteri ei korvautunut elokuvatieteellä, vaan syntyi elokuva taidemuotona.

Uskonnon kohdalla voidaan mieltää tieteen korvanneen uskontoa, sillä uskonto tosiaan on pyrkinyt tarjoamaan maailmanselityksiä. Taide ei pyri selittämään maailmaa. Siksi tieteen saavutukset tällä saralla eivät voi uhata viedä siltä tilaa. On myös syytä erottaa toisistaan itsereflektio ja reflektio yleisemmin. Taide on tuota jälkimmäistä eli se ei ole vain tapa oppia yksilönä ymmärtämään itseään, vaan ennemminkin tapa kehittää ymmärrystä ihmisestä yleisemmin. Toki silloin, jos ymmärtää ihmistä, voi ymmärtää itseäänkin paremmin, koska sattuu olemaan ihminen.

Mutta taide ilmiönä ei ole vain henkilökohtaista itsensä kehittämistä ja oman toiminnan ohjaamisen välineistöä. Sillekin on syynsä, miksi meillä ei ole itsereflektiohistorian luentoja ja kursseja, mutta taidehistoriasta kyllä löytyy kursseja ja tehdään tutkimusta. Itsereflektion ehdoton maksimipituus on yksilön elämän mittainen, jonka jälkeen tämä kehitys päättyy. Itsereflektiossa saavutettu ymmärrys ei voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle, vaan syntyy ja kuolee yksilössä. Yleisempi reflektoiminen eroa itsereflektiosta siinä, että se on yksilöltä toiselle välitettävää, vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa ja myös sukupolvesta toiseen kehittyvää.

Mitä mahdat tarkoittaa oppimisen kognitioteknologialla? Tarkoitatko jotakin koneen avulla tai toimesta tapahtuvaa oppimista, joka poistaisi tarpeen rasittaa itseään tällaisella tavallisella oppimisella, jota nykyään käytämme - lukemista, muistiin painamista, harjoittelua jne? Mistä tällaiseen syntyisi se opetettava asia? Vai ajatteletko, että jos oppimista autetaan ja tuetaan teknologialla, se muuttuu toiseksi? Näin ei ole tapahtunut, vaikka olemme kehittäneet mm. kirjoitustaidon oppimisen teknologiaksi. Tosin ihminen on kyllä muuttunut, eikä ole samanlainen enää eläessään ympäristössä, joka on kirjoittamisen ja lukemisen eriliaisten mahdollisuuksien muokkaama. Tosin tämäkään muutos ei ole taidetta saanut katoamaan, vaan ennemminkin taide on ottanut kirjoittamisen tuomat mahdollisuudet käyttöönsä ja suorastaan tutkii sitä, millaisia vaikutuksia ihmiseen sen mahdollisuuksien käyttöönottamisella onkaan. Omalla tavallaan siinä, missä tiede tekee omia tutkimusretkiään aiheen parissa.

En oikein vakuutu siksikään ennustuksestasi, että tieteen edistysaskeleet olisivat taidetta syrjäyttäviä, koska näen jatkuvasti esimerkkejä päinvastoin siitä, että tiede on kiinnostunut taiteesta ja haluaa tutkia taiteen vaikutuksia ihmiseen, taiteen käyttämistä vaikkapa lääketieteen osana tai muutoin vain taiteen piiristä löytää tutkimusmateriaalia, jonka avulla ihmisen toiminnan ymmärtäminen voisi edistyä. Miksi ihmeessä aivotutkijat innostuisivat tutkimaan tanssijoita ja muusikkoja, jos taide olisi vain väistyvä vanhanaikainen turhake? Miksi aivojen toimintaa tutkiva tyyppi haluaisi luennoida Taideyliopiston maisteriopiskelijoille ja istua taideseminaareissa? (Luennoida vieläpä Noën käsityksistä taiteen olemuksesta.) Miksi aivotutkimuksen kohteesi valittaisiin tanssijan aivot, jos taide olisi vain reliikki? Miksi jopa fysioterapeutti väittää oppinensa ymmärtämään kehon toimintaa paremmin tutustuttuaan baletin tradition ideoihin? Tai miten voi olla mahdollista, että suomalainen kuvataiteilija keksii ratkaisun matemaattiseen ongelmaan (jota muut eivät ole matematiikan pirissä onnistuneet ratkaisemaan) kuvataiteensa avulla? Miten tämä kaikki ja paljon muuta, jos taide on vain huono vaihtoehto, jonka tiede superioorina on aivan kynnyksellä syrjäyttää?

Taiteen ja tieteen yhteydet näyttävät ennemminkin suuntaavaan yhteistyöhön ja oman alueen mahdollisuuksien yhdistämiseen kuin tieteen voittokulkuun taidetta syrjäyttävällä ja tarpeettomaksi toteavalla tavalla.

https://www.aka.fi/fi/akatemia/tutkimuksen-tekijoita/tieteen-akateemikot/suomalaiset-tieteen-akateemikot/akateemikko-riitta-hari/

http://kuvataidekasvatus.fi/2017/01/

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/tanssijan-aivot-kehittyvat-ainutlaatuisella-tavalla

https://www.hs.fi › tiede › art-20000...
Tulokset internetistä
Tiede Kuvataiteilija ratkaisi Penrosen laattojen matemaattisen ongelman piirustuspaperilla ja taskulaskimella 9.12.2016 2:00 Taiteen väitöskirja - HS

LainaaKun tiede ja taide sekä niiden lähtökohdat ja tutkimusperinteet sopivassa määrin sekoittuvat ja kun eri alojen edustajat oppivat ymmärtämään toisten alojen luonnetta, tutkimuksen tuottamat näennäisen vaihtoehtoiset totuudet eivät ehkä näyttäydy niin ehdottomina. Silloin voidaan puhua samasta asiasta sekoittamatta käsitteitä, ymmärrys kasvaa, eikä taidetta enää nähdä vain muotojen, värien ja liikkeen vaikutuksina, omana totuutenaan, vaan keskustelun avaajana, sinä merkillisenä työkaluna, joka saa meidät jäsentämään ajatteluamme uudelleen – ehkä myös tieteessä.

Yllä ote tekstiseminaarin kuvauksesta, joka pohjautuu Alva Noën ajatuksiin. Emerita Riitta Hari on yksi luennoitsija. Mitä ilmeisimmin tämä neurotieteen huippututkija ja aivokuvantamismenetelmien kansainvälisellä tasolla merkittävä kehittäjä ei pidä sen kummemmin Noën ajattelua kuin taidetta yleensäkään vanhanaikaisena ja kehnouttaan tieteen korvaamaksi ihan justiinsa jäävänä ilmiönä.

Sanoisin, että tieteen piirissä on jonkinmoinen joukko tieteen tekijöitä, jotka eivät jaa kanssasi ajatusta siitä, että taide jää tieteen jalkoihin ja korvautuu tieteellä, koska tiede nyt vain tekee kaiken paremmin. Nämä kuitenkin ovat tosiaan tieteen parissa toimivia ja tieteellisesti ansioituneita tyyppejä, eivätkä vain tiede-entusiastikkoja ja jonkinlaisia tiedeamatöörejä eli tieteen rakastajia. Jostain syystä he näkevät tieteen ja taiteen voivan toimia yhteistyössä siten, että myös tiede hyötyy. Sen sijaan, että vaikutus kulkisi pelkästään tieteestä taiteen suuntaan ja lopulta taiteen ala tulisi tieteen valtaamaksi. Koska puolestaan Taideyliopiston luennoitsijana toimii aivotutkija, niin lienee selvää, että taide tosiaan on kiinnostunut ja myös pystyy käyttämään tieteen piirissä syntynyttä tietoa taiteen tekemiseen. Mutta ei tässäkään itse taide ole tieteeksi muuttumassa millään tapaa, vaan kyllä se taiteen taiteeksi tekevä ominaislaatu tuossa säilyy. Kuvataideopiskeljoiden opinto-ohjelmasta ei olla poistamassa taideoppeja, jotta sinne mahtuisi enemmän neurologiaa.

Muutoinkin minusta on outo ajatus, että ihmisen maailma olisi sillä tapaa nollasummapeliä, että tieteen eteneminen ja laajeneminen automaattisesti vaatisi muita osa-alueita väistymään ja tekemään sille tilaa. Eihän tieteen sisälläkään kai ajatella, että tieteen edistyminen vaatii sitä, että jokin osa siitä väistyy tehdäkseen tilaa uudelle. Toki tieto sekä täydentyy että korjautuu, mutta ei vaikkapa uuden tieteenalan syntyminen mitenkään tarkoita, että jostain vanhasta tieteenalasta on vastaavasti luovuttava. Filosofiakin tuntuu edelleen pysyvän tukevasti olemassa, vaikka se taitaa olla tieteistä vanhimpia ja oikeastaan tieteen historian alkumetreille halutaan liittää juuri nuo antiikin filosofit osaksi tieteen kehityspolkua. Silti aika montakin uutta tieteen alaa on sen jälkeen kehitetty, eikä filosofian ole tarvinnut hävitä, jotta niille olisi syntynyt tilaa.
Taiteen katoamisen ennusteeni perustuu ihmislajin katoamiseen tieteen kiihdyttämän muutoksen vaikutuksesta.

Taide pyrkii selittämään maailmaa. Siksi tieteen saavutukset tällä saralla voivat uhata viedä siltä tilaa. On myös syytä erottaa toisistaan itsereflektio ja reflektio yleisemmin. Taide on kumpaakin eli se ei ole vain tapa oppia yksilönä ymmärtämään itseään, vaan ennemminkin tapa kehittää ymmärrystä ihmisestä yleisemmin. Kuten tiedekin on maailman selittäjänä.

Sillekin on syynsä, miksi meillä on arkeologiaa tai teologiaa ja kirkkohistoriasta kyllä löytyy kursseja ja tehdään tutkimusta.

Jos oppimista autetaan ja tuetaan teknologialla, se muuttuu. Silmälasit, sähkölamppu, kaukoputki, pesukone, ehkäisypilleri, magnetoenkefalografia. Siinä vain muutamia pieniä pohdinnan arvoisia esimerkkejä.
Taidekin suorastaan tutkii sitä, millaisia vaikutuksia ihmiseen tieteen tarjoamien mahdollisuuksien käyttöönottamisella onkaan, lähestyen sitä tapaa ja välineistöä millä tiede tekee omia tutkimusretkiään aiheen parissa.

Tiede on kiinnostunut myös taiteesta ja haluaa tutkia taiteenkin vaikutuksia ihmiseen, taiteen käyttämistä vaikkapa lääketieteen osana tai muutoin vain taiteen piiristä löytää tutkimusmateriaalia, jonka avulla ihmisen toiminnan ymmärtäminen voisi edistyä.
Taiteen ja tieteen yhteydet suuntaavaat yhteistyöhön, josta ei voi kieltäytyä tieteellistyvässä maailmassa. (Mafiahuumoria)

Tieteen kehittyminen nyt vain on sellaista että se samalla muuttaa rajusti ja kiihtyvästi toimintaympäristöään.
Nykyihmisen aivoille tuottaa vaikeuksia ymmärtää kumulatiivista vauhtia, edes esimerkkien avulla.
Suomalaiselle nuorelle miehelle voisi olla hauskaa ehdottaa baarikierrosta jossa ennustettavasti lyhyeksi jäävän illan aikana kierretään mahdollisimman monta baaria ja juodaan kaksinkertainen määrä olutta joka paikassa. Aloittaen vain yhdellä oluella.
1,2,4,8,16,32,64,..

Hmm. Nyt syntyy vaikutelma, että sinusta tiede vaikuttaessaan johonkin myös muuttaa senkin tieteeksi. Sillä eihän taide siitä epätaiteeksi tai tieteeksi muutu, että se suuntaa katseensa ja tutkimuksensa asioihin, jotka tiede on tuonut tietoisuuteemme. Eihän muutoinkaan ole olemassa jotakin taiteen aihemaailmaa, joka ei olisi täsmälleen juuri sitä kaikkea, mitä ihmisen maailmassa kulloinkin on.

Sama kummallinen ajatus esiintyi sinulla jo siinä vaiheessa keskustelua, kun väitit juoruamisen muuttuvan tieteeksi, kun siinä käytetään teknologista sanastoa jonkun muunlaisen sanaston sijaan. Toisaalta vastaavaa kummallista ajattelua ilmeni siinä, että mielsit omituinen-sanan käyttämisen olevan merkki epäanalalyyttisstä ajatelusta (jonka siis tiede täsmällisempänä tulee varmasti korvaamaan).

Sikäli toki olet taiteen epäilijänä hyvässä seurassa, että samoin jo Platon aikoinaan ajatteli, että taide on vaarallista, joten järki ja totuudellisuus kyllä vielä tulee asettumaan sen sijaan. Tai että ainakin näin pitäisi tapahtua, jos ihmiset vain toimivat viisaasti. Toki Platonin taidekäsitys on sitten moneen kertaan asetettu kyseenlaiseksi - vaikkapa Aristoteleen toimesta. Lisäksi Platon itse hieman epäloogisesti käyttää taiteen keinoja turvautuessaan teksteissään tarinoiden kertomiseen ajatustensa välittämisessä.

Myös tieteen mahdollisuuksien rajallisuus on joidenkin tieteenfilosofien näkemys. Siten siis kyse ei ole vain siitä, voiko taide tarjota jotain tieteen ulottumattomissa olevaa, vaan myös voidaan perustellusti (tieteellisesti!) kyseenlaistaa se, onko tiede ihan niin kykenevä ja rajattomia mahdollisuuksia tarjoava kuin tiedeuskovaisuus antaa ymmärtää. Voidaan siis vähintäänkin esittää väite, ettei edes tieteen piirissä vallitse yksimielistä konsensusta kanssasi siitä, että lopulta tiede jonkinlaisen kaiken tarvittavan tarjoavana tee muita ymmärryksen ja toiminnan alueita tarpeettomiksi. Jos jo Platon tavallaan uumoili, että järjen voittaessa taide häviää tieteelle ja se hylätään vaarallisena, niin eipä tästä nyt ainakaan toistaiseksi ole mitään havaintoja. Ihan lähitulevaisuutta sellainen tuskin siis on, eikä se luultavasti anna edes ensimerkkejä lapsenlapsenlapsenlapsillemmekaan. Taitaa siis ilmastonmuutos iskeä ja muuttaa ihmisten elämää aiemmin kuin tieteen voittokulku onnistuu hävittämään taiteet.

Saares

Helppoa! Tieteellinen maailmankuva on yhtäkuin Marxilainen maailmankuva. Näin meille vakuutettiin koulussa 60-luvulla.

hibiscuc

Lainaus käyttäjältä: Saares - heinäkuu 27, 2019, 18:20:46
Helppoa! Tieteellinen maailmankuva on yhtäkuin Marxilainen maailmankuva. Näin meille vakuutettiin koulussa 60-luvulla.

Meille ei vakuutettu 1970-luvulla. Opiskelitko Sirola-opistossa?

Karikko

^

Saares tarkkoittanee materialismia. Nykyään siihen tiedemaailma kyllä oletusarvoisti "uskookin.

Haamujen, enkeleiden ja muiden senkaltaisten asioiden tutkiminen on jäänyt vähemmälle. Toki sitäkin vielä jotkut asiaan omistautuneet haluaisivat harrastaa.