Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tieteellinen maailmankuva

Aloittaja a4, tammikuu 15, 2019, 22:15:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

safiiri

#360
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 06, 2019, 11:14:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 06, 2019, 09:15:20
Mutta silti on valittava tavoite, jonka pohjalta sitten näitä normeja voidaan perustella. Olennaista siinä on tapa, jolla valittuja arvoja puolustetaan. Luodaan siis hyviä argumentteja sille, miksi nuo arvot pitäisi ottaa ohjenuoraksi toiminnalle. Mutta - kuten filosofiassa yleensäkin - ei synny sellaisia tuloksia, jotka voitaisiin todeta faktoiksi. Ei synny lopultakaan varmoja objektiivisia arvoja, vaan vain perusteluja, joiden pohjalta sitten jokainen voi miettiä, onko niistä samaa mieltä vai ei. Edes normatiivinen etiikka ei lopulta väitä löytäneensä objektiivisia arvoja, vaan ennemminkin se vain pyrkii löytämään perusteluja valituille arvoille. Kuten itsekin voit wikiartikkelista todeta, normatiivinen etiikka ei ole päätynyt yhteen parhaaksi tällä hetkellä miellettyyn etiikkaan, vaan sen piirissä on useita - keskenään jopa ristiriitaisesti ohjaavia vaihtoehtoja. Mitään ratkaisua se ei tarjoa tilanteeseen, jossa yksi haluaa toimittavan velvollisuusetiikan mukaan, mutta toinen vannookin eettisen egoismin tai utilitarismin nimiin. Erilaisen etiikan valitsemalla voimme ajatella luovamme erilaista yhteiskunnan / yhteisön toimintaa. Mutta edes etiikka ei anna työkaluja siihen, millä perusteilla asettaisimme näistä jonkin tavoittelun paremmaksi kuin jonkin toisen. Filosofialle onkin tyypillistä, että erilaiset ajatusmallit voivat olla "totta" rinnakkain, eikä niiden tarkoitus edes ole lopulta kumota toista tapaa ajatella tai kuvata. Filosofia tieteenä ei ole kertomus siitä, miten vanhat ajatukset kumotaan uusilla ja pätevämmillä. Ne ovat ennemminkin rinnakkaisia näkökulmia, jotka ovat kaikki totta, mutta toisaalta mikään ei kuvaa kovinkaan hyvin koko todellisuutta. Ne ovat vain valittuja näkökulmia, joiden välisen paremmuuden lopulta voi määrittää vain se, miten hyvin ne soveltuvat niihin tavoitteisiin, jotka jossain tilanteessa on jo valittu. Jostain syystä. Mutta mitään ratkaisua ei etiikka tarjoa siihen, onko oikeassa se, joka vannoo eettisen egoismin nimiin ja pitää parhaimpana toimintanan yksilön edun maksimoivia valintoja, vai se, joka Aristoteleen jalanjäljissä painottaa kohtuullisuuden hyvettä. Etujen maksimointi vs. kohtuullisuus - kumpi valitaan tavoitteeksi? Voi hyvin hahmottaa, että nämä erilaiset normit helposti johtavat vaikkapa erilaiseen politiikkaan.

Tässä ei ratkaisuksi nyt riitä mikään "no eiks kaikki ole sitä mieltä että" -oletus. Sellainen ei ole tieteellisesti pätevää.

https://filosofia.fi/node/6985

Tässä tekstissä esitellään lyhyesti myös sitä, että filosofian piirissä on varsin monia näkemyksiä, jotka nimenomaan kiistävät objektiivisten ja tieteellisesti todistettujen eettisten periaatteiden olemassaolon mahdollisuuden. Jos siis pidämme filosofiaa tieteenä ja filosofiassa vallitsevia käsityksiä pätevinä tieteellisinä käsityksinä, on siis tiedettä ja tieteellistä väittää, että objektiivisia arvoja ei ole, eikä niitä tieteen keinoin voida löytää. Siten tästä suunnasta tarkastellen, sinun väitteesi on tieteen vastainen.
Tänä päivänä filosofia on vain yksi tiede muiden tieteiden joukossa. Kaikki tieteellinen tutkimus pitää mahdollisena ja tähtää objektiivisiin ja tieteellisesti todistettuihin tuloksiin. Kunhan objektiivisuuden ja tieteellisen todistamisen määrittelee tieteellisessä merkityksessään oikein.
Teoreettinen tutkimus ja käytännöllinen soveltava tutkimus hyödyttävät toisiaan, myös tieteiden välisenä kehityksenä.
Moderni globalisoituva tietoyhteiskuntaelämä tapoineen, normeineen, lakeineen rakentuu tieteiden varaan - tiedon varaan. 
Kiviplaneetalle muodostuneessa fysikaalisten kumuloituvien prosessien evoluutiossa on kehittynyt älykäs eläinlaji joka yhteisöllisesti tiedostaa kokevansa yhä vahvemmin tavoittelevansa työkalukseen tietoa ja siihen perustuvaa teknologiaa.
Yhteiskunnallisia rakenteita, normeja, tapoja ja lakeja perustellaan kasvavasti tieteellisellä tiedolla.

Tarkoitatko nyt siis, että relativismi on huonoa ja paikkansapitämätöntä tiedettä? Jotakin, jonka joku toinen tieteen tekijä on pätemättömänä kumonnut? Kuka? Millä argumenteilla?

PS. JOs filosofia tänä päivänä on vain yksi tiede muiden joukossa, Voinet kertoa sen toisen tieteen, joka pystyy todistamaan vakuuttavasti, miksi relativismi on väärässä.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - lokakuu 06, 2019, 02:57:41
Esim. 1600-700-luvulla ei vielä ollut evolutiivisia arvoja. Fossiilit oli ihan muuta kuin "evoluutiota".

JK. Fossiilit jos tajuttiin muinaiseksi elämäksi, luokiteltiin Nooaa edeltäneeksi rappeutuneeksi maailmaksi.
Tästä saattoi johtaa aliarvostusta. Evoluutioteorioiden ja vars. Darwinin jälkeen fossiilien arvostus nousi.
Ts. tiede voi nostaa arvoja ja arvostusta. Ilman tiedettä katsomme monia kohteita "aliarvioiden" tai ymmärtämättöminä hölmöinä kuin sika helmiä.

Tervehdin ilolla terminologiasi vaikuttavuusdevoluutiota luomisesta arvostuksen nostoon. Nyt ollaan samalla planeetalla.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

MrKAT

^Idea tieteen luomista arvoista (ekologisista ym) ei ollut minulta vaan filos. prof. Ilkka Niiniluodolta.
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Laika

Tiede varmaan voi edesauttaa ymmärryksen syntyä. Kuitenkaan en ole ajan oloon tavannut tieteellistä todistusta, joka saisi sosiopaatin muuttamaan näkemystään. Tässä kohdin arvostukset ovat antagonistisia keskenään, eikä tieteellinen metodi käy tuomarista. En näe estettä sille, että pahantahtoinen entiteetti hyväksyy tieteen ja rationaalisen ajattelun. Itse asiassa juuri sitä skenaariota kavahdan.

'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

safiiri

^Laikalla on tuossa tärkeä huomio. Toden totta täysin rationaalisesti on mahdollista valita päämääriä ja tavoitteita, joissa tuhotaan ihmisiä, luontoa tai jotakin sellaista, mitä monet pitävät tärkeänä suojeltavana. Erilaisia normatiivisen filosofian suuntauksia on myös käytetty tällaisten toimintamallien perusteluina. Toisaalta myös ihmisen suojelemisen periaatetta osataan käyttää tuhoavalla tavalla - oli sitten kysymys aborttioikeudesta tai luonnonvarojen hyödyntämisestä.

Laika

Uskontokriittiset tahot toisinaan suomivat -oikeutetusti- traditioon ja rituaaliin perustuvia auktoriteetteja teodikean ongelman ratkaisemattomuudesta. Toisin sanoen he kysyvät, miksi ihmisen pitäisi palvoa jumaliaan, kun ne aivan ilmeisesti ovat sallineet maailmaan pahuutta. Mutta sovitettaessa kysymystä modernismin rationaalisiin liikkeisiin oli se vähintään yhtä pätevä, eikä tyydyttävää vastinetta olla annettu. Toki on annettu kuvauksia pahuudesta, ja sille on kenties löydettävissä anatomisesti vastaava muoto, vaan senhän teodikean ongelman esittänyt tiesi muutenkin, eikä kysymys koskenut sitä, sillä kysymys ei ollut pohjimmiltaan tieteellinen eikä yrittänytkään olla. Kysymys oli, kuka kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse, ja tieteellisen metodin valitseva tarkastelija päätyy antamaan kuvauksen, jossa joko kissa sen nosti, tai se niiden ja niiden olosuhteiden seurauksena nousi.

Kenties on jokin parempi kuvauksen tapa, ja siihen tieteellinen mieli ainakin pyrkii. Teodikean ongelma ei kuitenkaan käsitellyt kuvausta, vaan siinä kysyttiin miksi. Kysyjän hämmennys ei koske sitä, onko pahuutta tai mitä se on.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

Toope

Lainaus käyttäjältä: Laika - lokakuu 07, 2019, 01:21:56
Tiede varmaan voi edesauttaa ymmärryksen syntyä. Kuitenkaan en ole ajan oloon tavannut tieteellistä todistusta, joka saisi sosiopaatin muuttamaan näkemystään. Tässä kohdin arvostukset ovat antagonistisia keskenään, eikä tieteellinen metodi käy tuomarista. En näe estettä sille, että pahantahtoinen entiteetti hyväksyy tieteen ja rationaalisen ajattelun. Itse asiassa juuri sitä skenaariota kavahdan.
Tieteellinen näkemys voi luoda totalitarismia ihan yhtä lailla kuin uskonnollinen/humanistinen näkemys. Riippunee siitä, mitä näkemyksiä jätetään huomioimatta.

a4

#367
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 06, 2019, 12:06:19
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 06, 2019, 10:22:07
Jäätiköiden nopeutuneesta sulamisesta, osana ihmisten aiheuttamaa tai kiihdyttämää ilmastonmuutosta, on viime aikoina paljon puhuttu huonona asiana ihmisille ja monille muillekin lajeille.

Miksi se, että se on huono asia ihmisille, on huono asia?
Tiedettä ihmisten käyttämänä työkaluna käytetään ihmisten hyväksi.
Tiedettä tai jotain muuta työkalua voivat käyttää muutkin älylliset elämänmuodot. Myös varikset, alienit, kyborgit, tekoälyt, robotit,..
Yleisemmin, työkalun käyttäjällä on syynsä käyttää työkalua.
Työkalulla tehty kuva maailmasta on työkalun näköinen maailma, "vasaralla kaikki näyttää nauloilta".
Siksi tieteellinen maailmankuva tuo mukanaan myös tieteellisen etiikan ja moraalin.

a4

#368
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 06, 2019, 14:39:18
Tarkoitatko nyt siis, että relativismi on huonoa ja paikkansapitämätöntä tiedettä? Jotakin, jonka joku toinen tieteen tekijä on pätemättömänä kumonnut? Kuka? Millä argumenteilla?

PS. JOs filosofia tänä päivänä on vain yksi tiede muiden joukossa, Voinet kertoa sen toisen tieteen, joka pystyy todistamaan vakuuttavasti, miksi relativismi on väärässä.
Relativismikin esim. erityistieteellisenä terminä tai teoriana saa tieteellisen arviointiprosessin tiedeyhteisöltään, ja parhaassa tapauksessa aikaa kestävän konsensuksen taakseen.
Vai tarkoititko jotain muuta, viitatessasi juuri relativismiin tuossa kohtaa?
Haluaisitko tarkentaa, jos en ymmärtänyt kysymystäsi ja vastasin sen ohi.

Käsittääkseni monissa tieteissä on hyvinkin relativistista malliriippuvuutta ja fysiikassa jopa vallitsevana vankkaa suhteellisuusteoriaa ja kvanttifysiikkaa sekä käytännön sovelluksia niille, kuin ne olisivat universaalin objektiivisia tieteellisiä kuvauksia.
Kunhan ei sekoita uskontojen käsitteitä esim. tieteen universaalisuuden ja objektiivisuuden käsitteisiin, koska käsitteet ovat - malliriippuvaisia.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 07, 2019, 06:32:39
^Laikalla on tuossa tärkeä huomio. Toden totta täysin rationaalisesti on mahdollista valita päämääriä ja tavoitteita, joissa tuhotaan ihmisiä, luontoa tai jotakin sellaista, mitä monet pitävät tärkeänä suojeltavana. Erilaisia normatiivisen filosofian suuntauksia on myös käytetty tällaisten toimintamallien perusteluina. Toisaalta myös ihmisen suojelemisen periaatetta osataan käyttää tuhoavalla tavalla - oli sitten kysymys aborttioikeudesta tai luonnonvarojen hyödyntämisestä.
Tiede on työkalu siinä missä kirveskin. Tehokkaimpana työkaluna siihen liittyy suurimmat riskit ja edut.
Tiede pyrkii kumulatiivisesti rakentamaan yhä selitysvoimaisempaa kuvaa maailmasta, ja on todistanut olevansa siinä jopa pelottavan hyvä työkalu.
Tieteen lyöminen on kuin löisi liian älykästä lasta. :)

a4

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - lokakuu 07, 2019, 00:11:25
^Idea tieteen luomista arvoista (ekologisista ym) ei ollut minulta vaan filos. prof. Ilkka Niiniluodolta.
Vai olisiko idea paljon vanhempi, valistusajalta ihmisarvoineen?

Valistusajattelijat asettivat järjen mystiikan edelle, tieteen ja edistyksen uskomusten ja vanhaan takertumisen edelle, markkinatalouden merkantilismin edelle ja ihmisoikeudet valtion mielivallan edelle, poikkeuksena lähinnä vain Jean-Jacques Rousseau, joka hänkin kuitenkin kannatti demokratiaa. He myös vaativat tasa-arvoa lain edessä sääty­eri­oikeuksien sijaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valistus

a4

Lainaus käyttäjältä: Laika - lokakuu 07, 2019, 01:21:56
Tiede varmaan voi edesauttaa ymmärryksen syntyä. Kuitenkaan en ole ajan oloon tavannut tieteellistä todistusta, joka saisi sosiopaatin muuttamaan näkemystään. Tässä kohdin arvostukset ovat antagonistisia keskenään, eikä tieteellinen metodi käy tuomarista. En näe estettä sille, että pahantahtoinen entiteetti hyväksyy tieteen ja rationaalisen ajattelun. Itse asiassa juuri sitä skenaariota kavahdan.
Tiede voi tosiaan auttaa ymmärtämään sosiopatiaa paremmin.
Mutta kyllä sosiopaattikin altistuu modernissa yhteiskunnassa tieteelliselle tiedolle ja teknologialle. :)
Lainaus käyttäjältä: Laika - lokakuu 07, 2019, 16:41:57
Uskontokriittiset tahot toisinaan suomivat -oikeutetusti- traditioon ja rituaaliin perustuvia auktoriteetteja teodikean ongelman ratkaisemattomuudesta. Toisin sanoen he kysyvät, miksi ihmisen pitäisi palvoa jumaliaan, kun ne aivan ilmeisesti ovat sallineet maailmaan pahuutta. Mutta sovitettaessa kysymystä modernismin rationaalisiin liikkeisiin oli se vähintään yhtä pätevä, eikä tyydyttävää vastinetta olla annettu. Toki on annettu kuvauksia pahuudesta, ja sille on kenties löydettävissä anatomisesti vastaava muoto, vaan senhän teodikean ongelman esittänyt tiesi muutenkin, eikä kysymys koskenut sitä, sillä kysymys ei ollut pohjimmiltaan tieteellinen eikä yrittänytkään olla. Kysymys oli, kuka kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse, ja tieteellisen metodin valitseva tarkastelija päätyy antamaan kuvauksen, jossa joko kissa sen nosti, tai se niiden ja niiden olosuhteiden seurauksena nousi.

Kenties on jokin parempi kuvauksen tapa, ja siihen tieteellinen mieli ainakin pyrkii. Teodikean ongelma ei kuitenkaan käsitellyt kuvausta, vaan siinä kysyttiin miksi. Kysyjän hämmennys ei koske sitä, onko pahuutta tai mitä se on.
En ehkä ymmärtänyt sanomaasi, mutta yritän vastata:
Mielestäni kielellinen kysymys on pohjimmiltaan aina malliriippuvainen eli kuvaustavasta riippuva.
Jos Teodikean ongelma etsisi jotain kuvausten ulkopuolelle jäävää, se olisi epäloogisena järjetön kysymys, tähän tyyliin: Mitä on kielellisen kuvauksen ulkouolella?
Tämän hämmentävän tiedollisen rajoituksen kanssa myös tiede joutuu elämään.

-:)lauri

#371
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 07, 2019, 21:08:01
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 06, 2019, 12:06:19
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 06, 2019, 10:22:07
Jäätiköiden nopeutuneesta sulamisesta, osana ihmisten aiheuttamaa tai kiihdyttämää ilmastonmuutosta, on viime aikoina paljon puhuttu huonona asiana ihmisille ja monille muillekin lajeille.

Miksi se, että se on huono asia ihmisille, on huono asia?
Tiedettä ihmisten käyttämänä työkaluna käytetään ihmisten hyväksi.
Tiedettä tai jotain muuta työkalua voivat käyttää muutkin älylliset elämänmuodot. Myös varikset, alienit, kyborgit, tekoälyt, robotit,..
Yleisemmin, työkalun käyttäjällä on syynsä käyttää työkalua.
Työkalulla tehty kuva maailmasta on työkalun näköinen maailma, "vasaralla kaikki näyttää nauloilta".
Siksi tieteellinen maailmankuva tuo mukanaan myös tieteellisen etiikan ja moraalin.
Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö tiede muokaisi asioita oman näköisekseen niiltä osin kuin niihin tieteellistä menetelmää käyttää, mutta vastaatko vielä tuohon kysymykseeni?

EDIT: Ihmiset kuten monet muutkin eliölajit ovat eliölajeina subjektiivisia utilitaristeja sanan "nautinto" laajassa merkityksessä, joten moraalisen hyvän voi tietenkin perustaa ihmistenkin tapauksessa ainakin subjektiiviseen utilitarismiin, mutta tässä ei pidä huijata itseään kuvittelemaan, että jonkin yksittäisen ihmisen mielestä hyvä olisi hyvää myös objektiivisesa mielessä, kun se ei aina ole sitä edes yleisesti kaikkien ihmisten kodalla. Se olisi toistaiseksi naturalistinen virhepäätelmä, jos niin menisi väittämään, ellet sitten tosiaan osaa vastata tuohon kysymykseeni ilman, että sorrut naturalistiseen virhepäätelmään.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 07, 2019, 21:31:11
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 06, 2019, 14:39:18
Tarkoitatko nyt siis, että relativismi on huonoa ja paikkansapitämätöntä tiedettä? Jotakin, jonka joku toinen tieteen tekijä on pätemättömänä kumonnut? Kuka? Millä argumenteilla?

PS. JOs filosofia tänä päivänä on vain yksi tiede muiden joukossa, Voinet kertoa sen toisen tieteen, joka pystyy todistamaan vakuuttavasti, miksi relativismi on väärässä.
Relativismikin esim. erityistieteellisenä terminä tai teoriana saa tieteellisen arviointiprosessin tiedeyhteisöltään, ja parhaassa tapauksessa aikaa kestävän konsensuksen taakseen.
Vai tarkoititko jotain muuta, viitatessasi juuri relativismiin tuossa kohtaa?

Relativismi kieltää yleisten ja aina ja kaikissa olosuhteissa toisia paremmiksi osoitettavissa olevien arvojen olemassaolon. Siksi otin esiin relativismin. Kun esität, että lopulta aijan myötä tiede kehittyy niin, että tällaisista filosofisista suuntauksista valikoituvat parhaimmat, jotka sitten saavat taakseen tiedeyhteisön konsensuksen, niin osaatko kertoa, mitkä filosofiset suuntaukset mahtaisivat olla täälaisen konsensuksen saaneita - tai edes selvästi matkalla siihen? Luulisi, että tällaisia pitäisi jo olla, koska filosofia taitaa olla tieteistä vanhimpia (vanhin). Aikaa siis on ollut sen konsensuksen löytämiselle nimenomaan foilosofian piirissä.

Lainaa
Käsittääkseni monissa tieteissä on hyvinkin relativistista malliriippuvuutta ja fysiikassa jopa vallitsevana vankkaa suhteellisuusteoriaa ja kvanttifysiikkaa sekä käytännön sovelluksia niille, kuin ne olisivat universaalin objektiivisia tieteellisiä kuvauksia.
Kunhan ei sekoita uskontojen käsitteitä esim. tieteen universaalisuuden ja objektiivisuuden käsitteisiin, koska käsitteet ovat - malliriippuvaisia.

Itselläni oli mielessä tällainen totuusrelativismi: " Usein relativismilla tarkoitetaan totuusrelativismia, jonka mukaan ei ole olemassa mitään universaaleja, absoluuttisia totuuksia, vaan totuus on aina suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin. " (Wikipedia). Minun on vaikeaa ymmärtää, miten tämä käsitys voisi olla pätevä samaan aikaan sinun käsityksesi kanssa. Tämä kun tarkoittaa, että hyvä tai tavoiteltava Suomessa suomenkieliselle on eri kuin vaikkapa hindinkieliselle Intiassa. Miten siis heidän välilleen voisi syntyä konsensus siitä, mitä tieteessä pitäisi tavoitteeksi asettaa?


Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 07, 2019, 06:32:39
^Laikalla on tuossa tärkeä huomio. Toden totta täysin rationaalisesti on mahdollista valita päämääriä ja tavoitteita, joissa tuhotaan ihmisiä, luontoa tai jotakin sellaista, mitä monet pitävät tärkeänä suojeltavana. Erilaisia normatiivisen filosofian suuntauksia on myös käytetty tällaisten toimintamallien perusteluina. Toisaalta myös ihmisen suojelemisen periaatetta osataan käyttää tuhoavalla tavalla - oli sitten kysymys aborttioikeudesta tai luonnonvarojen hyödyntämisestä.
Tiede on työkalu siinä missä kirveskin. Tehokkaimpana työkaluna siihen liittyy suurimmat riskit ja edut.
Tiede pyrkii kumulatiivisesti rakentamaan yhä selitysvoimaisempaa kuvaa maailmasta, ja on todistanut olevansa siinä jopa pelottavan hyvä työkalu.
Tieteen lyöminen on kuin löisi liian älykästä lasta. :)
[/quote]

Työkalu ei koskaan pidä sisällään tietoa siitä, mitä sen avulla on oikein tehdä ja minkä tekeminen on väärin. Tämä nimenomaan - työkalunomaisuus - estää tiedettä esittämästä, mikä on asetettava päämääräksi. Esimerkiksi esittämäsi ihmisen paras on jo arvo, jonka voi kiistää. Toki sillä on suorastaan raamatullinen tausta, mutta ei se silti sitä tarkoita, että se on hyvä tavoite ja päämäärä. Ihmisen parhaan nimissä on maailman sivu tehty todella haitallisia asioita. Vielä hullummaksi homma menee, kun annetaan ihminen itse myös määrittelee sen, mikä sitä ihmisen parasta on. Tai jopa määrittelee, keitä edes lasketaan näihin ihmisiin, joiden parhaaksi tiedettä käytetään - ja ketkä voidaan todeta ei-ihmisiksi, joita voi käyttää työkaluna sen parhaan tavoittelussa. HIstoriassa ihmisten ulkopuolelle jätettiin mm. musta väestö. Scifissä pohditaan mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, joissa ihmisenkaltaisiksi kehitetyt robotit kaikesta ihmismäisyydestään huolimatta jätetään työkalun asemaan. Epäselvää on esim. Se, miten lopulta eläimet eroavat ihmisestä sellaisella fundamentaalisella tavalla, jolla voidaan oikeuttaa ihmisen parhaan asettaminen eläimen parasta tärkeämmäksi. Minun on vaikeaa nähdä mitään sellaista tieteen käytössä olevaa toimivaa tapaa, jolla vaikkapa ihmisen määrittelemiseen olisi jokin eettisyyden Ja oikean moraalin varmistava tapa. Toisaalta ihminen ei edes tieteen avulla näytä olevan ollenkaan taitava tunnistamaan tuota ihmisen parasta. Onko sitä ihmislajin paras, nyt elossa olevien ihmisten paras, ihmisten enemmistön paras vai mikä? Nämä ovat usein keskenään ristiriidassa. Tiede ei tarjoa mitään keinoa valita näiden välillä "oikein". Myös koko ajatus siitä, että koska kyse on ihmisen tieteestä, on ihmisen paras automaattisesti sen tavoite. Eihän vastaava moraalikompassi toimi muissakaan asioissa tällaisen "omistajuuden" mukaan. Onko suomalaisen tieteen tavoite moraalisesti suomalaisen ihmisen parhaan tavoittelu? Miksi EI olisi? Jälleen scifimaailmasta löytyy hankalia tilanteita: jos joskus joku tupsahtaa avaruudesta pallollemme, lienee oman moraalikoodistomme mukaista, että tulijat vähät välittävät meidän ihmisten parhaasta?? Näyttää kovasti siltä, että tuollainen tavoitteenasettelu toimii vain tässä ihmiselle edullisessa tilanteessa, jossa meille ei ole kilpailijaa. Universaalius on siis varsin rajallista ja perustuu lopulta silkkaan vahvemman oikeuteen. Ei niinkään korkeaan moraaliin ja objektiivisiin arvoihin, joita voisi soveltaa tilanteesta riippumatta. Toki tuo on se malli, jolla ihmiset tyypillisesti ovat toimineet - jolloin on mm. ollut mahdollista kohdella valloitettujen alueiden ihmisiä todella julmasti. Heitä vain ei katsottu ihmisiksi. Sama koski naisia ja vaikkapa antiikin ajan orjia ja muita vapaiden kansalaisten joukon ulkopuolisia.

Tiede "ihmisen parhaaksi" ikävä kyllä kuulostaa joltain sellaiselta, jonka nimissä voi harjoittaa suurta moraalittomuutta ja tehdä vakavia eettisyyden loukkauksia. Eikä tämä ole pelkkä hypoteettinen mahdollisuus, vaan oikeastaan jotakin koko ajan tapahtuvaa. Tieteen keinovalikoima niihin puuttumiseen on käytännön evidenssin perusteella surkean huono. Se on todellakin vain työkalu, joka taipuu ihan yhtä lailla hyvään kuin pahaankin. Työkalun käyttäjän tahtoon ja hänen päämääriensä mukaiseen toimintaan. Kirves ei pysty määrittämään, pitääkö ikimetsän puu kaataa vai jättää pystyyn (kumpi on eettisesti oikea valinta). Se voi ainoastaan kertoa jotakin valinnan seurauksista, vaan ei siitä, mitkä seuraukset ovat päämääränä parhaita.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 07, 2019, 22:14:43

Jos Teodikean ongelma etsisi jotain kuvausten ulkopuolelle jäävää, se olisi epäloogisena järjetön kysymys, tähän tyyliin: Mitä on kielellisen kuvauksen ulkouolella?
Tämän hämmentävän tiedollisen rajoituksen kanssa myös tiede joutuu elämään.

Ulkopuolelle jää silti jotain mitä ei voi kuvata.

Kielellinen kuvaus voi "olla täydellinen" jos sillä kuvataan tunnettua asiaa, josta ei tarvitse tehdä yksityiskohtaisempaa selitystä, eli arkipäiväinen asia ei tarvitse täydellistä selitystä.

Tosin missään asiassa ei ole täydellistä selitystä, eikä edes voi olla, jos luotetaan epämääräisyysperiaatteeseen.

Saares

Lainaus käyttäjältä: hibiscuc - heinäkuu 30, 2019, 12:33:28
Lainaus käyttäjältä: Brutto - heinäkuu 30, 2019, 08:26:25
Lainaus käyttäjältä: hibiscuc - heinäkuu 27, 2019, 19:14:03
Lainaus käyttäjältä: Saares - heinäkuu 27, 2019, 18:20:46
Helppoa! Tieteellinen maailmankuva on yhtäkuin Marxilainen maailmankuva. Näin meille vakuutettiin koulussa 60-luvulla.

Meille ei vakuutettu 1970-luvulla.

Pirkkalan kokeilussa vakuutettiin.

Mistä sinä tiedät, että Pirkkalan kokeilu oli marxilaine?. Siitäkö, ettö toimittaja leimasi kokeilun marxilaiselsi? Et ainakaan itse ollut mukana tuossa kokeilussa, koska kävit koulua 1960-luvulla. Kerro enemmän tuosta sinulle koulussa vakuuttelusta, jossa esitettiin silloinen tieteellinen maailmankuva marxilaisena.

Sinä näet kommunisteja milloin missäkin, tälläkin foorumilla. Kerro vielä, ketkä jatkumolaiset ovat kommunisteja.
Wikipedia:


Pirkkalan moniste:

Pirkkalan moniste oli opetusministeriön, kouluhallituksen ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen opetusmenetelmäkokeilussa tuotettu historian opetusmoniste, jota käytettiin lukuvuonna 1974–1975 Pirkkalan kunnan peruskouluissa viidennen luokan opetuksessa. Julkaisun nimeke on Historia : 5. luokka : ihmiskunnan kehityksen yleispiirteet vanhimmista ajoista nykypäiviin saakka. Muodoltaan se on kuvitettu 95-sivuinen moniste.[1] Tapauksen nousu julkisuuteen aiheutti Suomessa suuren kohun vuonna 1975. Monisteen laati opettaja, maisteri Antti Penttilä.[2][3] Kouluhallituksen puolesta kokeilua valvoi ja ohjasi ylitarkastaja Kari Koukkunen ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen puolesta professori Tapio Nummenmaan johtama PETO (peruskoulun toimivan opetussuunnitelman projekti) -tutkimusryhmä.[1]
Sisällysluettelo

    1 Monisteen sisältö
    2 Reaktiot ja jälkiarviointi
    3 PETO-ryhmän kokoonpano
    4 Lähteet
    5 Kirjallisuutta
    6 Aiheesta muualla

Monisteen sisältö

Monisteen näkökulma noudatti marxilaista historiankäsitystä ja siinä korostettiin yhteiskuntaluokkia sekä yhteiskuntajärjestelmän riippuvuutta tuotannon rakenteesta. Moniste oli luonteeltaan neuvostomyönteinen, ja sen käyttämisestä oppimateriaalina nousi kohu. Monisteen aineisto oli peräisin Neuvostoliitosta, suurimmaksi osaksi kopiota Petroskoissa 1950-luvulla painetusta suomenkielisestä historian oppikirjasta. Monisteessa muun muassa syytettiin Suomen 1930-luvun poliittisia johtajia siitä, että nämä olivat solmineet läheisiä suhteita natsi-Saksaan, mutta toisaalta siinä ei lainkaan mainittu Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Toinen maailmansota esitettiin monisteessa vain fasismin ja sosialismin välisenä sotana eikä monisteesta käynyt ilmi, millä puolella Yhdysvallat osallistui sotaan.[4] Kouluhallituksen pyytämissä asiantuntijalausunnoissa monistetta pidettiin erittäin virheellisenä, aukollisena, harhaanjohtavana ja täysin yksipuolisena. Monisteen sanottiin antavan "harhauttavan mustavalkoisen kuvan ihmiskunnan historiasta".[1]

Jos mielestäsi Wikipedia ja monet muut tieteelliset julkaisut ovat väärässä, (siis eivät Marxilaista maailmankuvaa julistavia) voinet esittää näitä kumoavia tieteellisiä julkaisuja.