Tieteellinen maailmankuva

[a4]

Etiikka on ainakin toistaiseksi hieman samanlainen käsite kuin kieli. Eli osapuilleen yhtä lailla, kuin olisi hieman kummallista väittää, että jokin kieli olisi enemmän kieli kuin muut kielet, olisi väittää, että jokin etiikka olisi eettisempi kuin muut etiikat, vieläpä sillä erolla, että etiikoiden väliset erot keskenään ovat suurempia, kuin erot kielien välillä.

Kieliä on monenlaisia. Uusia, vanhoja, kulttuurisia, etnisiä, kansallisia, ammatillisia, alakulttuurisia, uskonnollisia, ideologisia, tieteellisiä, jne.
kielen käyttäjämäärä, yleispätevyys, selitysvoima, selitysvalta ratkaisee kielen valta-aseman, muihin kieliin nähden.
Etiikka määrittyy käytetyn kielen mukaisesti.

[-:)lauri]

^Suurin osa ihmisistä lienevät jonkin sortin utilitaristeja, koska valitsevat yleensä kahdesta vaihtoehdosta nautinnollisemman, niin että nautinto seuraa heti tai vasta jälkikäteen. Se ei silti tarkoita, että utilitarismi olisi jotenkin eettisempi etiikka kuin kilpailijansa. Se toki lienee varmasti intuitiivisin, mutta sikäli kun intuitio ei ole aina paras auktoriteetti ajattelussa, en ihmettelisi vaikka se aika-ajoin epäonnistuisi myös etiikassa.

[safiiri]

Kun taitava kirvesmies käyttää vasaraansa murhaan, saamme lähinnä varmemman kuoleman, emme eettisempää kuolemaa. Nopeampi ja ehkä äkillisen tappavana vähemmän tuskaa aiheuttava se saattaa olla, mutta itse murhan eettiseen oikeutukseen ei parhainkaan vasarankäytön taito auta.

Sen sijaan voimme kysyä, onko järkevää yrittää käyttää tieteen työkalua tarkoitukseen, johon se ei sovellu. Kuten oikeiden arvojen määrittämiseen - tai taiteen tekemiseen. Tai - onko järkevää laittaa tieteen tekijät tehtävään, joka ei ole heidän osaamisensa aluetta.

Kirvesmiehen ammattietiikkaan tuskin kuuluu taitavat murhat.

Täh? Kyse oli siitä, että työkalua - kuten tiedettä - voi käyttää monella tapaa. Itse TYÖKALU (joka siis oli kuten tiede) ei estä sen käyttämistä moraalittomasti. Tarvitaan tosiaan työkalun lisäksi (siis tieteen lisäksi) se etiikka (joka siis tässä vertauksessa ei voi olla tiede, koska tiede oli se työkalu).

Faktoilla saa mitattua oikeimmat arvot maailmasta.
Faktojen mukaan kuvautuvassa ja rakentuvassa ympäristössä taidekin kuvautuu ja rakentuu faktojen mukaiseksi toiminnaksi.
Parhaimmillan siis tieteeksi.

Ei faktoilla voi mitään arvoja mitata. Faktat eivät ole mittaväline. Millä faktalla mitataan pituus, massa tai lämpötila? Mittanauha, vaaka ja lämpömittari toimivat hommassa paremmin.

[Juha]

^Suurin osa ihmisistä lienevät jonkin sortin utilitaristeja, koska valitsevat yleensä kahdesta vaihtoehdosta nautinnollisemman, niin että nautinto seuraa heti tai vasta jälkikäteen. Se ei silti tarkoita, että utilitarismi olisi jotenkin eettisempi etiikka kuin kilpailijansa. Se toki lienee varmasti intuitiivisin, mutta sikäli kun intuitio ei ole aina paras auktoriteetti ajattelussa, en ihmettelisi vaikka se aika-ajoin epäonnistuisi myös etiikassa.

Etiikkakin jokin abstraktio-tyyppinen sana. Eikö voisi puhua siitä, että siinä kun hakee omaa elämää, siinä kun hoksaa, niin törmäilee muihinkin, jolloin joku voi kokea ikävää, ja itse suoraan, tai tapahtumien jälkeen.

Etiikka, moraali, ... on tietynlaista järjestelyyn viittaavaa, politiikan suuntaista. Miten sovittelu tapahtuu toisen eläjän kantilta, niin tällainen on hyvin yksinkertainen kysymyksenä.

Kun hakee sitä, minkä tietää hyväksi ja tarpeelliseksi, on sen toisena puolena väistämättä ristiiriidan syntymistä, ennemmin tai myöhemmin. Tätä ei voi välttää, eikä pidä välttää. Miten näissä edetään, on oma juttunsa. Korkealentoisuudet jättäisin joskus vähemmälle.

[Juha]

Edellä puhuttu mm etiikasta ja arvoista, ja siitä, miten nämä voidaan löytää, ja voiko tieteellä olla jotain osuutta näissä.

Mikä voisi ohjata ihmistä, ja olla jotain määräävää, jonka suhteen tulisi olla selkeän nojaava, jonka suuntaisesti asiat järjestää. Kysymys on merkittävyyksistä, ja merkitsevin merkkaa, ellei hulluilla, sillä kun tästä poiketaan, mennään sitä mukaa kohti mielettömyyttä.

Suoraan merkitsevintä voi olla määräävin. Riittävästi vain painoarvoa, niin löytyy jotain sellaista, jonka mukaisesti asioita järjestää.

Yleensä, kansakunnat ja mahtien alaiset kokonaisuudet pitävät lankoja käsissä, jollain tapaa, vähän tavallisen ihmisen arkea linjakkaammin, jolloin tämän tason nojana on mm oikeuslaitos, ja tietynlaiset seesteisyyteen viittaavat järjestelyt, ja tarpeiden mukaisuuteen tähtäävät hankkeet, kuten koulutus.

Ihmisen lähitodellisuutta määrää lähi-ihmiset ja lähi-ympäristö. Laajempi ympäristö on ihmisten rakentamaa, ja näissä on omanlaisia tasojaan. Ollaan eri tavoin, erilaisiin kulttuurisiin määräävyyksiin ripustettuja.

Etiikka, arvot, ja muu ylevä, siis on myös jotain arvelua siitä, mikä voisi olla isona linjana kestävää ja elettävää. Jos jotain yhteisesti määräävää jaetaan laajasti, ei esiinny niin vahvasti kitkaa, tai turbulenssia. Siinä kun yhteistä kattoa on kaikkien jakamana, sen vähemmän suoranaisia killereitä ilmenee, kulmien takaa.

Jos ihmisen luomat yhteiset systeemit ovat eheitä, ja tosiaan soveltuvat lisäksi muuhun maailman todellisuuteen kestävästi, on ihan seesteistä, ja näissä isot massat merkitsee vahvaa momenttia, ja vakautta. Jos tällaisia ei ole, tai isot kokoavat pohjat ristiriitaisia toisiinsa nähden, on tietynlainen keskeneräisyys vallalla. Miten rintamatoiminta kulkee, ja miten siitä ajatellaan, sen tärkeydestä.

Ihmiset kohtaavat yksilöinä, ja ihmisten luomat "isoudet" tekee samoin, olipa kyseessä käsitteellisen etäiset linjat, tai suorempi toiminta. Samoin on se kolmas kohdattava, ihmisistä enemmän riippumattomampi puoli, joka haastaa yksilöitä, ja isouksia, ja saa aikaan säpinää.

Nämä kannattaa ajatella prosessinomaisesti. Kun tarvetta olla mukana ilmenee, niin selvä, että tarvitaan tosiaan vähän sitä sun tätä.

Itse kodin järjestelyprojektissa hoksannut, että eräs kantava tekijä asioiden paikalleensijoittamisessa, kohden sujuvampaa arkea, on se päälinja, joka löytyy virtauksen avulla. Asiat tosiaan hakee paikkaansa, tosin tässä tapauksessa vain omien mieltymykseni mukaisesti, mitä mieleen kulloinkin tulee, siis aikasiivuja omistautua järjestelyjen toimivuusarviointiin, kun itsekkin liehuu tehden sitä ja tätä.

Toimintaa, rakentamista ja kestävyyttä voi nähdä asioiden virtauksena. Tässä tarvitaan yhteyksiä, joita voi verrata verisuonistoon, joita yksilöillä. On olemassa paljon suonistoja, jotka ovat määräävämpiä kuin osa elimistön verisuonista.

Jotain systeemistä näkemystäkin näihin täytyy saada mukaan, jos halutaan aikaan jatkopaikkaa, ja koetaan tarvetta olla tekemässä jotain. On yksilöitä, on isouksia, ja on viimein kaikkeutta, ja sekin osa tätä elämää. Jaot ovat hyvä, mutta vain eheyttävässä mielessä. Kuka haluaa kärsimystä, ja vain sitä kärsimystä.

[Juha]

Meinasin kattoa synteettisen elämän mahdollisuuksista:
https://www.youtube.com/watch?v=xRaLrHoYzLw. Tieteellistä tuotantoa, debatin muodossa.

Töksähti jo alkuun. Jos ihmiset, siis tässä tapauksessa tutkijat, ovat valinneet tehtäväkenttänsä, niin mikä sitoutumattomuus on käsitellä tekemisten, ja syventymisten merkitystä, kokonaisuudessa. Väistämättä menee puffaukseksi. Talous painaa näissä, ja rahoitus.

Täysin jääviksi omistautuminen ei välttämättä tee arvioivaa osallistumista. Käytännössä jos näin olisi, niin mitähän se merkitsisi? Terve tilanne suorastaan.

[-:)lauri]

Hmm. Minusta on puutteellista ja riittämätöntä ajatella, että olisi periaatteessakaan mahdollista jotain ihmisyksilöä tutkimalla lopulta pystyä täysin ennustamaan, miten hän tulee toimimaan.

Täysin ennustaminen tarkoittaa erehtymätöntä tietämistä, mikä ei ole tieteellisen metodin mukaista tietämistä.
Determinismi tieteellisessä mielessä tarkoittaa selitysvoimana myös ennustevoimaa, joka ääretöntä tarkkuutta lähestyessään lähestyy samalla ääretöntä ennustevoimaa.

Eikös determinismii sisälly ajatus, etä jos vain pystyisimme, voisimme periaatteessa laskea jokaisen maailmankaikkeuden tapahtuman tiettyjen lainalaisuuksien mukaisena tapahtumien syy-seurausketjujen tuloksena aina alkuräjähdyksestä alkaen? Kyse ei ole siitä, että tapahtumiin sisältyisi periaatteellista ennustamattomuutta, vaan kyse on vain puutteellisesta kyvystämme ottaa laskuihimme ja laskea kaikki tapahtumiin vaikuttavat tekijät. Yritin tuossa siis sanoa, että itse en oikein pidä mahdollisena, että edes ääretön tarkkuus voisi tuottaa tuollaisen äärettän tarkan ennustevoiman. Ennemminkin minusta vaikuttaa siltä, että kun vaikuttavien tekijöiden määrää kasvatetaan (tarkennetaan tällä tapaa), alkaa ennustettavuus kadota. Systeemin dynaamiset vuorovaikutussuhteet alkavat tuottaa ennemminkin ennustamattomia yhteisvaikutuksia kuin ennustettavuutta. Ennustettavuus siis vaikuttaa olevan todellisempaa sellaisella karkealla tasolla, mutta heikkoa, jos huomoitavien tekijöiden määrää kasvatetaan - tai vaaditaan ennusteelta erittäin suurta yksityiskohtaista tarkkuutta. Ennustaminen vaikuttaa minun silmiini olevan lopulta todennäköisyyshaarukan asettamista, jonka sisällä tapahtuvaa pienemmän mittakaavan variointia emme osaa juurikaan ennustaa.

Tieteen kohdalla determinismi tarkoittaa sitä että tieteelliset kaavamaisen deterministiset mallinnukset pyrkivät kehittymään yhä parempaan kuvaustarkkuuteen, selitysvoimaan, saavuttamatta kuitenkaan koskaan kyseenalaistamatonta täydellisyyttä.

Tuo että vaikuttavien tekijöiden määrän kasvattaminen vähentäisi ennustettavuutta - on aivan jotain muuta mitä tilastotiede meille kertoo ja millä Google takoo miljardien voitot.
Tiede on osoittautunut parhaaksi ja mullistavaksi työkaluksi käsitellä monenalaisten systeemien dynaamisia vuorovaikutussuhteita.

Miksei tiede ole kuitenkaan edistynyt vaikkapa taloudellisen toiminnan ennustamisessa?

Muistan hauskan episodin taloustieten tilasta ainakin Suomessa. Muutama vuosi sitten fyysikko Syksy Räsänen kritisoi talousteiteitä Tieteessä Tapahtuu -lehdessä siitä, että taloustieteelliset ennusteet eivät tuota kuin sutta ja sekundaa ja silti ennusteihin uskotaan kuin vuoreen. Kreikan talous onnistuttiin velkakriisin yhteydessä tuhomaan lähes täysin päästä keksityillä ennusteilla. Suomen johtavat taloustieteilijät ilkkuivat Räsässelle siitä, että talouden mallintaminen matemaattisesti on täysi mahdottomuus koska taloudessa on takaisinkytkentöjä, eli että jos muuttaa alkuarvoja kesken matkan, ei voi tietää mikä on lopputulos, että eipä ole infantiili fyysikko koskaan ilmeisesti tullut ajatelleeksi fysiikan helppoja laskuja laskiessaan, että luonossa voisi olla takaisinkytkentöjä. Syksy hämmästeli, että koko fysiikkahan perustuu ennusteiden osalta nimenomaan takaisinkytkennät huomioivaan matematiikkaan lähtien nyt esimerkiksi vaikkapa sään tai ilmaston ennustamisesta. Taloustieteilijät eivät jatkaneet keskustelua. Voi siis olla että ihan lähiaikoina taloustieteen taso ainakaan Suomessa ei ole nousemassa.

[Toope]

Onko Syksy Räsänen yhteiskuntatieteilijänä ihan yhtä pätevä kuin Pekka Himanen?
Tai Kari Enqvist?

Ovat lahjakkaita omalla alueellaan, mutta ovatko lopulta laajemmin, yhteiskunnan tasolla sitä? Kaikkea akateemista koulutusta ei pidä pitää fiksuutena, jos ihminen erehtyy täysin väärälle osaamisalueelle.

[mikainen]

Onko Syksy Räsänen yhteiskuntatieteilijänä ihan yhtä pätevä kuin Pekka Himanen?
Tai Kari Enqvist?

Ovat lahjakkaita omalla alueellaan, mutta ovatko lopulta laajemmin, yhteiskunnan tasolla sitä? Kaikkea akateemista koulutusta ei pidä pitää fiksuutena, jos ihminen erehtyy täysin väärälle osaamisalueelle.

Oliko Syksyn ihmettelyt takaisinkytkennät huomioivasta matematiikasta sinun mielestäsi typeriä? Koska oli väärän alan ihminen?

[Toope]

Onko Syksy Räsänen yhteiskuntatieteilijänä ihan yhtä pätevä kuin Pekka Himanen?
Tai Kari Enqvist?

Ovat lahjakkaita omalla alueellaan, mutta ovatko lopulta laajemmin, yhteiskunnan tasolla sitä? Kaikkea akateemista koulutusta ei pidä pitää fiksuutena, jos ihminen erehtyy täysin väärälle osaamisalueelle.

Oliko Syksyn ihmettelyt takaisinkytkennät huomioivasta matematiikasta sinun mielestäsi typeriä? Koska oli väärän alan ihminen?

Eivät varmaan ole, kun en ole niihin tutustunut. Syksy Räsäsen poliittiset näkemykset ovat naurettavia, koska hän ei ymmärrä yhteiskuntaa, kuten matematiikkaa tai fysiikkaa.

[mikainen]

Onko Syksy Räsänen yhteiskuntatieteilijänä ihan yhtä pätevä kuin Pekka Himanen?
Tai Kari Enqvist?

Ovat lahjakkaita omalla alueellaan, mutta ovatko lopulta laajemmin, yhteiskunnan tasolla sitä? Kaikkea akateemista koulutusta ei pidä pitää fiksuutena, jos ihminen erehtyy täysin väärälle osaamisalueelle.

Oliko Syksyn ihmettelyt takaisinkytkennät huomioivasta matematiikasta sinun mielestäsi typeriä? Koska oli väärän alan ihminen?

Eivät varmaan ole, kun en ole niihin tutustunut. Syksy Räsäsen poliittiset näkemykset ovat naurettavia, koska hän ei ymmärrä yhteiskuntaa, kuten matematiikkaa tai fysiikkaa.

Kyse oli myös taloustieteestä. Ei politiikasta. Ymmärrätkö eron?

[a4]

^Suurin osa ihmisistä lienevät jonkin sortin utilitaristeja, koska valitsevat yleensä kahdesta vaihtoehdosta nautinnollisemman, niin että nautinto seuraa heti tai vasta jälkikäteen. Se ei silti tarkoita, että utilitarismi olisi jotenkin eettisempi etiikka kuin kilpailijansa. Se toki lienee varmasti intuitiivisin, mutta sikäli kun intuitio ei ole aina paras auktoriteetti ajattelussa, en ihmettelisi vaikka se aika-ajoin epäonnistuisi myös etiikassa.

Pelkkää filosofiaa monitieteisempi lähestyminen maailmaan, tarkemmin sanottuna yhteisöllisten yksilöiden maailmankuviin,  myös niiden mukaiseen etiikkaan ja moraaliin antanee ajan myötä entistä tarkempaa ja monisyisempää kuvausta ja testattua teoriaa tästäkin aiheesta.
Samalla yksilölliset maailmankuvat yhtenäistyvät kohti yhteisempää tieteellisempää kieltä, maailmankuvaa ja sen mukaista etiikkaa ja moraalia.

[a4]

Kun taitava kirvesmies käyttää vasaraansa murhaan, saamme lähinnä varmemman kuoleman, emme eettisempää kuolemaa. Nopeampi ja ehkä äkillisen tappavana vähemmän tuskaa aiheuttava se saattaa olla, mutta itse murhan eettiseen oikeutukseen ei parhainkaan vasarankäytön taito auta.

Sen sijaan voimme kysyä, onko järkevää yrittää käyttää tieteen työkalua tarkoitukseen, johon se ei sovellu. Kuten oikeiden arvojen määrittämiseen - tai taiteen tekemiseen. Tai - onko järkevää laittaa tieteen tekijät tehtävään, joka ei ole heidän osaamisensa aluetta.

Kirvesmiehen ammattietiikkaan tuskin kuuluu taitavat murhat.

Täh? Kyse oli siitä, että työkalua - kuten tiedettä - voi käyttää monella tapaa. Itse TYÖKALU (joka siis oli kuten tiede) ei estä sen käyttämistä moraalittomasti. Tarvitaan tosiaan työkalun lisäksi (siis tieteen lisäksi) se etiikka (joka siis tässä vertauksessa ei voi olla tiede, koska tiede oli se työkalu).

Faktoilla saa mitattua oikeimmat arvot maailmasta.
Faktojen mukaan kuvautuvassa ja rakentuvassa ympäristössä taidekin kuvautuu ja rakentuu faktojen mukaiseksi toiminnaksi.
Parhaimmillan siis tieteeksi.

Ei faktoilla voi mitään arvoja mitata. Faktat eivät ole mittaväline. Millä faktalla mitataan pituus, massa tai lämpötila? Mittanauha, vaaka ja lämpömittari toimivat hommassa paremmin.

Ammattimaisella tieteilijällä ja kirvesmiehellä, joiden työkaluilla tuotetaan määrätynlaista toimintaa, on ajan myötä kehittynyt työkalun mukaisen toimintakulttuurin ammattietiikka ja tapasäännöstö, moraali.
Tieteen tekemisen sisäinen etiikka ja moraali ovat tämän lisäksi vuorovaikutuksessa myös sitä ympäröivään yhteisöön, sen etiikkaan ja moraaliin sekä toimintaympäristöön joka myös ohjaa toimintaa, etiikkaa ja moraalia resursseineen ja rakenteineen.
Tieteen yleispätevien tulosten leviäminen ympäröiviin yhteisöihin ja toimintaympäristöjen rakenteisiin, resursseihin, kulttuureihin, kieliin, etiikoihin, moraaleihin ja niitä määritteleviin maailmankuviin, johtaa yhteinäistyvään tieteelliseen maailmankuvaan, kulttuuriin, toimintaympäristöön, yhteiskuntarakenteeseen, kieleen, ajatteluun, etiikkaan ja moraaliin.

Tiede on faktojen tuottamista ja hyödyntämistä uusien faktojen tuottamiseksi ja hyödyntämiseksi.(Käytännön sovelluksia kuten kaukoputkea, ehkäisypilleriä tai pesukonetta unohtamatta.) Tarkimmillaan kvantitatiivisesti eli matemaattisilla arvoilla operoiden. Mutta muitakin abstrakteja arvoja voidaan hyödyntää tieteessä, myös kvalitatiivisessa tutkimuksessa.
Mittaaminen on tarkkaa arviointia ja faktat ovat arviointiväline mitattavuutta epätarkempinakin arvioina. Kvalitatiivinenkin tiede on tiedettä. Arvokasta tieteellistä arviointia.
Mittanauha, vaaka ja lämpömittari toimivat hommassa koska ne on rakennettu faktojen avulla.
Kärjistetty esimerkki arvojen mittaamisesta pelkillä faktoilla lienee matematiikka.

[a4]

Muistan hauskan episodin taloustieten tilasta ainakin Suomessa. Muutama vuosi sitten fyysikko Syksy Räsänen kritisoi talousteiteitä Tieteessä Tapahtuu -lehdessä siitä, että taloustieteelliset ennusteet eivät tuota kuin sutta ja sekundaa ja silti ennusteihin uskotaan kuin vuoreen. Kreikan talous onnistuttiin velkakriisin yhteydessä tuhomaan lähes täysin päästä keksityillä ennusteilla. Suomen johtavat taloustieteilijät ilkkuivat Räsässelle siitä, että talouden mallintaminen matemaattisesti on täysi mahdottomuus koska taloudessa on takaisinkytkentöjä, eli että jos muuttaa alkuarvoja kesken matkan, ei voi tietää mikä on lopputulos, että eipä ole infantiili fyysikko koskaan ilmeisesti tullut ajatelleeksi fysiikan helppoja laskuja laskiessaan, että luonossa voisi olla takaisinkytkentöjä. Syksy hämmästeli, että koko fysiikkahan perustuu ennusteiden osalta nimenomaan takaisinkytkennät huomioivaan matematiikkaan lähtien nyt esimerkiksi vaikkapa sään tai ilmaston ennustamisesta. Taloustieteilijät eivät jatkaneet keskustelua. Voi siis olla että ihan lähiaikoina taloustieteen taso ainakaan Suomessa ei ole nousemassa.

Olisikohan taloustiede ollut ilmastotiedettä monimutkaisempaa ja kylmän sodan jälkeenkin ideologisesti värittynyttä, ja siksi tutkimusaiheena jälkijunassa moniin muihin tieteisiin verrattuna sekä myös laskentatehon, poliittisten muutosten sekä taloudellisen toiminnan vuoksi vaikeuksissa teknologistuvan globalisoituvan ympäristön kiihtyvien muutosten kanssa?

Pörsseissä ollaan jo menty matemaatikkojen, algoritmien ja tekoälyn suuntaan. Taloudellinen tutkimus varmaankin myös tarkentuessaan lähestyy monitieteellisempää, matemaattisempaa ja jopa kohti luonnontieteellisempää mitattavuutta.

[-:)lauri]

Onko Syksy Räsänen yhteiskuntatieteilijänä ihan yhtä pätevä kuin Pekka Himanen?
Tai Kari Enqvist?

Ovat lahjakkaita omalla alueellaan, mutta ovatko lopulta laajemmin, yhteiskunnan tasolla sitä? Kaikkea akateemista koulutusta ei pidä pitää fiksuutena, jos ihminen erehtyy täysin väärälle osaamisalueelle.

Oliko Syksyn ihmettelyt takaisinkytkennät huomioivasta matematiikasta sinun mielestäsi typeriä? Koska oli väärän alan ihminen?

Eivät varmaan ole, kun en ole niihin tutustunut. Syksy Räsäsen poliittiset näkemykset ovat naurettavia, koska hän ei ymmärrä yhteiskuntaa, kuten matematiikkaa tai fysiikkaa.

No taloudesta Syksy on paremmin perillä kuin sinä ja suomalaiset taloustieteilijät. Se ei toki ole vielä mikään meriitti.