Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Raiskauksen kokeneen näkökulma raiskaukseen

Aloittaja kertsi, tammikuu 16, 2019, 10:27:17

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

kertsi

Tämä ei ole maahanmuuttokeskustelu. Joten hus muihin keskusteluihin, jos et osaa pysyä asiassa.

Sitä vastoin tässä nimenomaisessa keskustelussa on tarkoitus pohtia raiskausrikosta nimenomaan RAISKAUKSEN UHRIN näkökulmasta, eikä siis tekijöiden eli raiskaajien tai sellaisiksi väitettyjen näkökulmasta. Kimmoke tälle keskustelulle on Iltalehden artikkeli
Neljä miestä raiskasi Idan hänen omassa kodissaan: "Minä en saa tapahtunutta pois elämästäni, mutta joku muu voisi toimia toisin"

Mitä seurauksia raiskauksesta on uhrille? Jotkut raiskauksen uhrit säilyvät ehjänä, ja jotkut toiset menevät enemmän tai vähemmän rikki. Jotkut parantuvat, vaikka olisivatkin menneet rikki, joillakin toisilla ongelmat kroonistuvat. Ehkä jos uhrilla on jo aiemmin jotain altistavia tekijöitä, esimerkiksi rankka lapsuus, tai jos hän ei lapsena ole omaksunut ns. selviytymiskeinoja (coping skills), hänellä on isompi riski sairastua ja heikomamt mahdollisuudet parantua.

Raiskauksen uhri voi esimerkiksi sairastua traumaperäiseen stressihäiriöön eli PTSD:hen (ja sen aiheuttamaan alkoholismiin nk. lehtijutussa) tai masennukseen, ja esimerkiksi menettää luottamuksensa miehiin tai toisiin ihmisiin, ahdistua, muuttua araksi ja pelokkaaksi.

Mitkä asiat auttavat toipumaan, mitkä asiat hidastavat toipumista? Ihan spontaanisti heittäisin seuraavaa. Nämä ehkä auttavat toipumaan:

- Henkinen tuki läheisiltä (ja kaikenlaisen syyllistämisen poissaolo)
- Asiallinen ja empaattinen kohtaaminen sairaanhoidossa ja poliisin pakeilla
- Nopea oikeuskäsittely, jotta voi jatkaa elämäänsä (pitkä oikeudenkäsittelyaika aiheuttaa sen, että elämä ikään kuin pysähtyy, ja on kurjaa jos elämä pysähtyy pitkäksi aikaa, esimerkiksi1-2 vuodeksi)
- Ylipäätänsä se, että tekee JOTAIN voi auttaa, siis ettei jää tuleen makaamaan. Sellainen voi lisätä elämänhallinnan tunnetta.
- Esimerkiksi rikosilmoituksen teko - siinä osoittaa itselleen, että pystyy sentään vähän puolustamaan itseään ja hakemaan oikeutta, eli että pitää itseään arvokkaana ihmisenä. Ja jos raiskaus on jättänyt lamauttavia pelkoja, rikosilmoituksen teko voi auttaa pääsemään peloista eroon.
- Jos tapausta on käsitelty uutisissa, lienee parasta olla lukematta, mitä tapauksesta on somessa kirjoitettu. Somessahan uhreja syyllistetään ja raadellaan aika surutta, eikä semmoiselle kannata altistua.
- Rikosurhipäivystyksestä voi saada tukea, esimerkiksi tukihenkilön oikeudenkäyntiin, ja vertaistukea
- Uhriutumisen välttäminen, jos vaan mahdollista

Millä lailla sinä tukisit raiskauksen uhria kohdetta kohteeksi joutunutta? Koko em. teksti käsittelee UHRIA, mutta mikä olisi parempi termi? Raiskauksen kohde? Raiskauksen kokenut? "Survivor"?

Miten selviytymistaitoja (coping skills) opitaan?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Oikeudenkäynti voi traumatisoida kyllä lisääkin, sillä oikeusprosessissa joutuu käymään läpi traumaattisen tapauksen yhä uudestaan poliisikuulustelussa tai -kuulusteluissa, ja oikeuden eri asteissa.

Pitkät prosessiajat voivat lisätä traumaa sillä tavalla, että uhri joutuu pakostakin muistamaan traumaattisen yksityiskohdat pitkän aikaa, eikä vahingossakaan saa unohtaa asioita, ennen kuin koko oikeusprosessi on käyty lopuun.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

A.V. Vatanen


^^
Miksi sinusta "uhri" on väärä sana? Koska se viittaa pahaan kokemukseen? Kohde tai objekti ovat tietysti täysin neutraaleja ilmaisuja. Varmaan moni objekti olisi iloinen, jos olisi päässyt karkuun....

AV.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 16, 2019, 10:39:31
Oikeudenkäynti voi traumatisoida kyllä lisääkin, sillä oikeusprosessissa joutuu käymään läpi traumaattisen tapauksen yhä uudestaan poliisikuulustelussa tai -kuulusteluissa, ja oikeuden eri asteissa.

Pitkät prosessiajat voivat lisätä traumaa sillä tavalla, että uhri joutuu pakostakin muistamaan traumaattisen yksityiskohdat pitkän aikaa, eikä vahingossakaan saa unohtaa asioita, ennen kuin koko oikeusprosessi on käyty lopuun.

Uhrin kärsimys pitää ottaa vakavasti, mutta ei pidä ehdoin tahdoin patistaa toista traumatisoitumaan mahdollisimman paljon. Jos ympäristö hössöttää, että nyt sinulla on elämä pilalla, uhri alkaa helposti uskoa siihen itsekin.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

kertsi

#4
Joo. Uhriutumista ja uhriuttamista - puhumattakaan lisätraumatisoinnista tai traumatisoitumiseen patistamista - kannattanee ainakin välttää. Jos raiskauksen kokenut ottaa itselleen uhri-roolin osaksi identiteettiään, siitä ei hyvä heilu.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

urogallus

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 16, 2019, 11:07:02
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 16, 2019, 10:39:31
Oikeudenkäynti voi traumatisoida kyllä lisääkin, sillä oikeusprosessissa joutuu käymään läpi traumaattisen tapauksen yhä uudestaan poliisikuulustelussa tai -kuulusteluissa, ja oikeuden eri asteissa.

Pitkät prosessiajat voivat lisätä traumaa sillä tavalla, että uhri joutuu pakostakin muistamaan traumaattisen yksityiskohdat pitkän aikaa, eikä vahingossakaan saa unohtaa asioita, ennen kuin koko oikeusprosessi on käyty lopuun.

Uhrin kärsimys pitää ottaa vakavasti, mutta ei pidä ehdoin tahdoin patistaa toista traumatisoitumaan mahdollisimman paljon. Jos ympäristö hössöttää, että nyt sinulla on elämä pilalla, uhri alkaa helposti uskoa siihen itsekin.


Samaa mieltä.


Tärkeintä kai olisi kuunteleminen. Ja tosiaan vääränlainen huomioonottaminen voi olla vahingollista. Mitä olen huomannut, niin ihmiset joskus hylkäävät vaikeuksissa olevia ystäviään koska "eivät tiedä miten pitäisi suhtautua". Parempi kai olisi jatkaa kuten ennenkin mikäli se vain suinkin on mahdollista.

Ekisetä

#6
Oon tuntenu pari raiskattua naista. Molemmat menetti neitsyytensä raiskauksessa, toinen kahdeksan vuotiaana. Tällä viimesellä on erikoisia seksuaalisia suuntauksia ja ailahteluja. Ensimmäinen on kuollut, mutta ei liity raiskaukseen.

Tunsin syvää vihaa ja halua tappaa kun kuulin tarinat.

Anteeksi, kolme raiskattua naista. Yksi ex tyttöystäväni ennen minua jengiraiskattiin ulkomailla. Seksuaalisuus hänellä oli tosi outo.
Raiskauksesta muistona kymmenen tumpattua röökiä rintojen väliin.

Ekisetä


Xantippa

Itsekin olen sitä mieltä, että raiskauksesta puhuminen "kuolemaa pahempana kohtalona", jne. on haitallista. Vaikka kokemus varmasti on kamala ja sen pahempi, mitä enemmän väkivaltaa siihen liittyy, silti ainakin ammattilaiset pyrkivät korostamaan, että kokemuksesta voi päästä yli.

Tätä pitäisi myös ympäristön korostaa, ja ennen kaikkea sitä, että siitä saa päästä yli. Joskus nimittäin ilmassa on sellaistakin, että ollakseen kunnon nainen (lue: kunniallinen nainen) naisen täytyy traumatisoitua ja uhriutua kunnolla. Ei saa kohauttaa olkiaan ja sanoa, että häpeähän ei ole minun, vaan tekijän.

T: Xante

A.V. Vatanen

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 16, 2019, 15:14:21

Joskus nimittäin ilmassa on sellaistakin, että ollakseen kunnon nainen (lue: kunniallinen nainen) naisen täytyy traumatisoitua ja uhriutua kunnolla. Ei saa kohauttaa olkiaan ja sanoa, että häpeähän ei ole minun, vaan tekijän.

T: Xante

Yhä useammin monikossa raiskaajien. Kuten avauksen ja Ekisedän esimerkeissä. Voi silloinkin olla vaikea kuitata olankohautuksella - ainakin voisin näin kuvitella - jos valkoisen heteromiehen kanta nyt on enää minkään arvoinen.


AV.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 16, 2019, 15:34:51
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 16, 2019, 15:14:21

Joskus nimittäin ilmassa on sellaistakin, että ollakseen kunnon nainen (lue: kunniallinen nainen) naisen täytyy traumatisoitua ja uhriutua kunnolla. Ei saa kohauttaa olkiaan ja sanoa, että häpeähän ei ole minun, vaan tekijän.

T: Xante

Yhä useammin monikossa raiskaajien. Kuten avauksen ja Ekisedän esimerkeissä. Voi silloinkin olla vaikea kuitata olankohautuksella - ainakin voisin näin kuvitella - jos valkoisen heteromiehen kanta nyt on enää minkään arvoinen.


AV.

Mutta eipä siitäkään varsinaisesti ole apua, jos muu yhteisö ei oikeastaan anna ohittaa tapahtumaa, vaan käsittää tuon tapahtuman olevan tärkeä ihmistä siit' edes määrittävä asia. Rankimpana muotonahan tästä suhtautumisesta on joissakin kulttuureissa esiintyvä tapa pitää raiskattua ikuisesti häväistynä ja liattuna, hylkiönä. Vaikka ei ihan tätä suhtautuminen olisikaan, niin myös kaiken (käyttäytymisen) tulkitseminen tuon tapahtuman kautta tai ainainen säälin ilmentäminen ovat nekin tapoja ilmaista, ettei tuota tapahtumaa voida ohittaa koskaan.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 16, 2019, 15:34:51
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 16, 2019, 15:14:21

Joskus nimittäin ilmassa on sellaistakin, että ollakseen kunnon nainen (lue: kunniallinen nainen) naisen täytyy traumatisoitua ja uhriutua kunnolla. Ei saa kohauttaa olkiaan ja sanoa, että häpeähän ei ole minun, vaan tekijän.

T: Xante

Yhä useammin monikossa raiskaajien. Kuten avauksen ja Ekisedän esimerkeissä. Voi silloinkin olla vaikea kuitata olankohautuksella - ainakin voisin näin kuvitella - jos valkoisen heteromiehen kanta nyt on enää minkään arvoinen.


AV.

On varmasti aina. Myös niissä tapauksissa, kun itse tietää, että ei ole suostumusta antanut, mutta ei voi sitä todistaa kun ei ole mitään väkivallan jälkiä, jolla sanansa todistaa.

Kyse olikin siitä, annetaanko ihmiselle itselleen oikeus määritellä traumansa suuruus, vai selitetäänkö hänelle, miten satutettu hänen tulisi olla.

T: Xante

Kopek

Muuttuko kahdenkesken sovittu yhdyntä raiskaukseksi sillä hetkellä, kun toinen osapuoli eli käytännössä nainen sanoo, että lopeta, mutta toinen vain jatkaa "loppuun" asti? Vai onko niin, että kun on suostumuksena antanut, sen on antanut koko sessioon?


urogallus

#13
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 16, 2019, 19:14:38
Muuttuko kahdenkesken sovittu yhdyntä raiskaukseksi sillä hetkellä, kun toinen osapuoli eli käytännössä nainen sanoo, että lopeta, mutta toinen vain jatkaa "loppuun" asti? Vai onko niin, että kun on suostumuksena antanut, sen on antanut koko sessioon?

Tämmöiset kai nykyään tuomitaan seksuaalisena hyväksikäyttönä. En näe mitään syytä muuttaa tätä, eli en kannata tätä Suostumus-kampanjaa.


Muoks. Nyt kun tarkemmin mietin, niin tämä on rajatapaus. Riippuu olosuhteista, onko kyse hyväksikäytöstä, raiskauksesta vaiko ei rikoksesta ollenkaan.

mikainen

Video joka selventää tätä suostumus-ongelmaa. Kun se nyt tuntuu olevan monelle ongelma.



   https://youtu.be/pZwvrxVavnQ