Voisitko hyväksyä ystäväksesi..?

[Amore]

Murhaajan?

Siis jonkun, joka on suunnitelmallisesti surmannut toisen ihmisen ja suorittanut siitä vankilatuomion.

Teknisesti hän on hyvittänyt tekonsa, mutta pystyisitkö solmimaan ystävyyssuhteen tällaisen ihmisen kanssa? Tai jatkamaan ystävyyttä, jos satuit tuntemaan hänet jo ennen murhaa?

Entä murhaaja perheenjäsenenä? Pistäisitkö välit poikki?

Murhaaja työtoverina? Pitäisitkö etäisyyttä?

Murhaaja naapurina? Tekisikö mieli muuttaa muualle?

[urogallus]

Teknisesti hän on hyvittänyt tekonsa, mutta pystyisitkö solmimaan ystävyyssuhteen tällaisen ihmisen kanssa?

Vaikeaa olisi. Ei ehkä mahdotonta kuitenkaan.

Tai jatkamaan ystävyyttä, jos satuit tuntemaan hänet jo ennen murhaa?

Kyllä, jollakin tasolla, mikäli murha ei liipannut likeltä minua.

Entä murhaaja perheenjäsenenä? Pistäisitkö välit poikki?

En.

Murhaaja työtoverina? Pitäisitkö etäisyyttä?

Riippuu tilanteesta.

Murhaaja naapurina? Tekisikö mieli muuttaa muualle?

Ei. En ole kiinnostunut naapurieni elämästä, joten tuskin edes tietäisin koko tapauksesta.

[MrKAT]

IFfejä eli josseja:
- katuuko?
- poliittinen murha, itse/toisen suojelu vai henk. koht. hyötyily/kosto?

Jos ei kadu ja yritti itse hyötyä/kostaa niin aika vaikeata on.
Jos katuu ja yritti suojelun vuoksi tai yleishyödyllistä (salainen agentti diktaattoria päiviltä) niin ei ihan niin mahdoton ajatus.

[Amore]

Olen pohtinut tätä asiaa paljon ja tullut tulokseen, että en voisi olla murhaajan kanssa ystävä, koska koen ystävyyden varsin vaativana asiana. En voi lukea ystäväksi henkilöä, jolla on murhan kaltainen välteltävä asia taustassaan. Minusta jokainen murhaaja joutuu loppuelämänsä tietyllä tavalla kieltämään syyllisyytensä voidakseen elää eteenpäin. Aidosta katumuksesta jää aina jotakin uupumaan tai ainakin sellainen on erittäin harvinaista, sillä murhan taakan ottaminen hartioilleen on miltei mahdotonta. Muistan nähneeni jossakin tv-ohjelman haastattelussa vapautuneen henkirikollisen, joka tuomionsa jälkeen oli perustanut perheen ja elää ns. normaalia elämää. (Ohjelma oli Tastula tms.) Mies oli muistaakseni jo ennen surmatekoaan koulutettu ihminen ja ohjelman aikaan hän toimi jossakin akateemisessa työssä. Jotakin kuivan kylmää hänessä oli, ikään kuin persoonasta olisi puuttunut elävyyttä.

[Kopek]

Mielenkiintoisia kysymyksiä.

En ole miettinyt tätä yleisellä tasolla, mutta aikoinaan, kun A. Aueria vielä pidettiin syyllisenä miehensä murhaan, mietin hypoteettiselta kannalta kysymystä, voisinko seurustella hänen kaltaisensa ihmisen kanssa. Tai tarkennettuna uskaltaisinko seurustella. Entä jos heräisin jonakin aamuna veitsi rinnassani.

Jos yleiseltä kannalta asia ajattelen, niin tällöinkin pieni pelko hiipii mieleen. Jos joku henkilö on tehnyt sen kerran, ehkä hän tekee sen toisenkin kerran. Tilastotkin tukevat tätä.

Jos vielä yleisemmältä kannalta asiaa ajattelen, niin murhan syillä ja motiiveilla ja yksityiskohdillakin on merkitystä. Oliko murha poliittinen teko? Oliko se kosto jostakin yhtä hirveästä tai vielä hirveämmästä teosta? Oliko murhan motiivina raha? Oliko murha harkittu ja pitkään suunniteltu vai äkkipikaistuksissa tehty?

"Ystävä" ei kuulu sanavarastooni eikä ole koskaan kuulunutkaan (ehkä se on vähän tyttömäinen). Puhun korkeintaan tuttavista eli henkilöistä, jotka tunnen ja joiden kanssa saatan vaihtaa sanan tai kaksi, kun tavataan.

Jos joku vanha tuttavani olisi tehnyt murhan ja istunut siitä parikymmentä vuotta vankilassa, niin kai minä hänen kanssaan edelleenkin voisin sanan tai pari vaihtaa, jos kaupassa tapaisimme. En alkaisi näyttävästi hylkiä tätä ihmistä. Itse asiassa taidan tunteakin yhden "nyökätään kun tavataan" -tasoisen henkilön, joka on ollut taposta vankilassa. Hänen sisarensa oli aikoinaan koulussa samalla luokalla kanssani ja hänen (tappaja)veljensäkin jollakin etäisellä tavalla tunnen eli lähinnä kouluajoilta muistan. Hän oli ylemmillä luokilla.

[Karikko]

Ystävyys on aika vaativaa? Tuttavia ja jonkin-asteisia kavereita voi kyllä olla kaikenlaisia.
Eihän kaikkien taustaa kovin tarkasti edes tiedä.

Istuskelen joskus kyllä yhden luokka kaverin kanssa kaupan aulassa ja jonkun sanan vaihdan- hän aikoinaan (suutuspäissään) ampui pari ihmistä, en sitä kyllä olisi  uskonut jos etukäteen olisi kysytty.

Tuttava jollain asteella, ei ystävä- ystäväksi on varmaan enemmän vaatimuksia. Luottamusta varmaan siihen tarvitaan, ehkä se oli silloisen hänen tekonsa syy luottamuksen menetys.

Eihän ihmisistä ja heidän aivoituksistaan (tuntemuksistaan) pohjimmiltaan tiedä kovinkaan hyvin.

[Amore]

Jos vielä yleisemmältä kannalta asiaa ajattelen, niin murhan syillä ja motiiveilla ja yksityiskohdillakin on merkitystä. Oliko murha poliittinen teko? Oliko se kosto jostakin yhtä hirveästä tai vielä hirveämmästä teosta? Oliko murhan motiivina raha? Oliko murha harkittu ja pitkään suunniteltu vai äkkipikaistuksissa tehty?

"Ystävä" ei kuulu sanavarastooni eikä ole koskaan kuulunutkaan (ehkä se on vähän tyttömäinen). Puhun korkeintaan tuttavista eli henkilöistä, jotka tunnen ja joiden kanssa saatan vaihtaa sanan tai kaksi, kun tavataan.

Asetin kysymykseen aivan tarkoituksellisesti sanat murhaaja ja ystävä - erotuksena tappajasta ja kaverista/tuttavasta jne. Murhaaja on suunnitellut tekonsa, se on kohdistunut juuri valittuun henkilöön ja teko on suoritettu suunnitelman mukaan (vaikka yleensä suunnitelma ei käytännössä toteudukaan aivan sellaisenaan). Äkkipikaistuksissa tehty surmatyö on tappo, joka on eri asia eikä kuulu kysymykseen.

Ystävyyteen kuuluu syvällinen luottamus sekä halu ja mahdollisuus keskustella vaikeistakin asioista. Murha menneisyydessä on mielestäni niin vaikea asia, ettei sitä voi kerralla tai parilla käsitellä loppuun ja sitten jatkaa ystävyyttä. Tekona se on väistämättä mielestäni murhaajan koko elämää luonnehtiva valinta. Se painaa enemmän kuin normaalit elämänvalinnat, kuten päätös avioitua ja hankkia lapsia tietyn henkilön kanssa tai päätös hankkia tietty ammatti. Aviopuolisosta voi erota, mutta murhaa ei saa koskaan tekemättömäksi. Ystävänä kokisin suorastaan velvollisuudeksikin palata tietyin väliajoin murhaajan tekemään murhaan - ehkä kerran vuodessa tai silloin kun mediassa uutisoitaisiin jonkun muun tekemästä murhasta, joka jollain olennaisella tavalla muistuttaisi murhaajaystäväni tekoa. En jaksaisi tehdä tätä; siksi en voisi enkä haluaisi olla murhaajan ystävä. Tiedän myös, että murha ystävän menneisyydessä saisi minut välttelemään surmauutisista keskustelua tämän ystävän kanssa aivan yleiselläkin tasolla. Murha olisi siis ystävyyden taustalla varjo, joka muokkaisi koko suhdetta silloinkin kun mitään tekoon viittaavaa ei käsiteltäisi.

[Brutto]

Toin jossakin aikaisemmassa ketjussa esiin sen, että ihminen muuttuu jatkuvasti, ja jossakin vaiheessa hän ei ole enää se sama ihminen kuin vuosikymmeniä sitten. Täten en myöskään määrittele ihmistä jonkin vanhan teon perusteella, vaan sen, mitä ihminen on juuri sillä hetkellä.

Eli tietyin edellytyksin, tapauskohtaisesti, voisin olla ystävä vaikka joukkomurhaajan kanssa.

[Lognessa]

Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.

Jos epätoivoisen teon tekisi ystäväni tai perheenjäsen, en hylkäisi.
Toki, jos hänen intrensinssä olisivat olleet piilossa kaikki ystävyytemme vuodet, luulen, ettei meillä olisi jatkossa yhteistä, toivon, etten lähtisi terapeutiksi. Perhenjäseneltä kestäisi pidempään, mutta toivoisin silloinkin, etten hukkaisi itseäni. Toisaalta, siinä olisi kyllä mahdollisuus löytää sekä itsensä että muuttaa historian suunta.

[Amore]

Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.

Jos epätoivoisen teon tekisi...

Mitä epätoivoista on harkiten toteutetussa surmatyössä eli murhassa?

[Lognessa]

Ajatteluni lähtökohta on ollut, että ihminen on arvokas ja teot ovat vain heijastumia koetusta ja pahasta olosta.

Jos epätoivoisen teon tekisi...

Mitä epätoivoista on harkiten toteutetussa surmatyössä eli murhassa?

Alku.

Vai mistä murhan suunnitelma alkaa?

[Xantippa]

Muutoinkin lienee kysyttävä, mikä ystävän elämässä on sellaista, mitä ei meinaa jaksaa kestää. Kyllä sellaista todellakin joskus on myös puoliso, esimerkiksi väkivaltainen sellainen. Vaikka myöhemmin erottaisiinkin, yhdessä olon aikana on saattanut tapahtua asioita, joita on vaikea sulattaa.

Eli sanoisin omasta puolestani, että varmaan vaikea olisi säilyttää ystävyyttä ihmisen kanssa, joka on vakain tuumin harkiten päättänyt murhata jonkun, mutta kun se on kumminkin niin harvinaista, että asian (mitä hyväksyt ja mitä et) joutuu kyllä useammin muiden asioiden kanssa miettimään.

T: Xante

[Toope]

Noissa jutuissa (Amoren avaus, henkirikokset) on aste-eroja.
Oma tuomionikin riippuisi tilanteesta.
Jos tappaa jonkun hyvässä yhteiskunnassa, on eri asia kun tappaisi paskayhteiskunnassa sotatilanteessa.
Sodassa kyllä, normiyhteiskunnassa suurempi kysymys.
Moni sotasankari muuten tappoi pistimillä ja teloituksella vihollisia... Koska piti tehdä niin.
Kovin suhteellista...

[Amore]

Noissa jutuissa (Amoren avaus, henkirikokset) on aste-eroja.

Avaukseni ei käsittele henkirikoksia yleensä, vaan nimenomaan murhaa, joka on suunnitelmallisesti toteutettu surmatyö.

Kysymykseni ei myöskään käsittele sotatilannetta.

[Toope]

Noissa jutuissa (Amoren avaus, henkirikokset) on aste-eroja.

Avaukseni ei käsittele henkirikoksia yleensä, vaan nimenomaan murhaa, joka on suunnitelmallisesti toteutettu surmatyö.

Kysymykseni ei myöskään käsittele sotatilannetta.

Anteeksi kun en huomioinut esim. Heydrichin murhaa...