Aborttikeskustelu

[Melodious Oaf]

Erinomainen huomio, jonka olisin valmis laajentamaan koskemaan lähes kaikkea tekemistämme. Väitän - joskaan en osaa vielä perustella - mutta että ainut looginen ulottuvuus tekemisissämme on jälkiviisausharhamme oikeuttaessamme muille tunteitamme, miksi asioiden tila, joka ei meitä stressaa, on hyvä asioiden tila ja miksi asioiden tila, joka meitä stressaa, ei ole hyvä asioiden tila.

Kyllä se niin minusta on, että kokemukset eivät kysele logiikan perään.

Jos jossakin hetkessä kokee että kaikki on syvästi OK ja on juuri hyvä näin, ei sille yleensä ole osoitettavissa mitään täysin loogista perustelua eikä se toimi tällä tavalla perustelun kautta. Oma huomio ja tietoisuuden tila ja muu saattaa olla siinä hetkessä vain virittynyt kokemaan niin että on hyvä olla ja oikeastaan aika syvästi OK ihan sillä että on maailmassa ja asiat ovat juuri niin kuin ne ovat.

Täsmällisyys ja loogisuus ovat aika hyvä monessa. Se auttaa jäsentelyssä ja sillä voi kuvata ja analysoida ja selittää ja ties mitä. Mutta se on kuitenkin sellaista "ratkaisemista", ja tähän sisältyy oletus että on jotakin mitä pitäisi ratkaista.

[-:)lauri]

Erinomainen huomio, jonka olisin valmis laajentamaan koskemaan lähes kaikkea tekemistämme. Väitän - joskaan en osaa vielä perustella - mutta että ainut looginen ulottuvuus tekemisissämme on jälkiviisausharhamme oikeuttaessamme muille tunteitamme, miksi asioiden tila, joka ei meitä stressaa, on hyvä asioiden tila ja miksi asioiden tila, joka meitä stressaa, ei ole hyvä asioiden tila.

Kyllä se niin minusta on, että kokemukset eivät kysele logiikan perään.

Jos jossakin hetkessä kokee että kaikki on syvästi OK ja on juuri hyvä näin, ei sille yleensä ole osoitettavissa mitään täysin loogista perustelua eikä se toimi tällä tavalla perustelun kautta. Oma huomio ja tietoisuuden tila ja muu saattaa olla siinä hetkessä vain virittynyt kokemaan niin että on hyvä olla ja oikeastaan aika syvästi OK ihan sillä että on maailmassa ja asiat ovat juuri niin kuin ne ovat.

Täsmällisyys ja loogisuus ovat aika hyvä monessa. Se auttaa jäsentelyssä ja sillä voi kuvata ja analysoida ja selittää ja ties mitä. Mutta se on kuitenkin sellaista "ratkaisemista", ja tähän sisältyy oletus että on jotakin mitä pitäisi ratkaista.

Niin siis ajatus oli minulla se, että puikoissa meillä kaikilla on emotionaalinen minä ja se looginen minä siellä jossain on vain se, joka yrittää sitten selitellä tuon emotionaalisen puolen teot parhain päin muille. Logiikka on tai voi olla kaikilla enemmän tai vähemmän yhtä vedenpitävää, mutta kun lähtökohdat/olosuhteet eivät ole yhtenevät, saman loogisen päätelmän lopputulos on eri.

[Melodious Oaf]

Niin siis ajatus oli minulla se, että puikoissa meillä kaikilla on emotionaalinen minä ja se looginen minä siellä jossain on vain se, joka yrittää sitten selitellä tuon emotionaalisen puolen teot parhain päin muille. Logiikka on tai voi olla kaikilla enemmän tai vähemmän yhtä vedenpitävää, mutta kun lähtökohdat/olosuhteet eivät ole yhtenevät, saman loogisen päätelmän lopputulos on eri.

Jonkin verran kyynisempi näkemys kuin mihin itse olisin taipuvainen, mutta ei silti mitenkään hirveän epärealistinen kuva siitä, miltä todellisuus aika usein näyttää.

Vähemmän kyyninen ja osin optimistinenkin näkemys olisi nähdä vaihtoehtona sen hyväksyminen, että ihmisen vaihtelevista tuntemuksista ja näihin sekä ajatuksiin liittyvistä emootioista ei muodostu mitään ehyttä loogista kokonaisuutta, vaan se usein pitää sisällään ristiriitoja.

Jos näitä ei väkisin yritä ratkaista eheyeksi ja tuottaa tästä ehyestä kuvasta muille jotakin selitystä, vaan sen sijaan kohtaa ja hyväksyy näitä ristiriitaisuuksia itsessään, tämä voisi ehkä tuottaa jotain sellaista, että ajatellaan että ihmiset ns "tekevät parhaansa" ja "tulevat paikalle", ja se on paras mihin kukaan pystyy.

Logiikan ynnä muun osuus tässä voisi hatusta vetäen olla jotain sellaista, että kun halutaan välillä arvioida jotakin tai lyödä jotakin vaihtoehtoja tiskiin, niitä voidaan sitten puntaroida ja miettiä seurauksia. Mitä jostakin oletuksista seuraa ja onko jokin ristiriitaista vai ei.

Mikään ei takaa että näkee ja ymmärtää koskaan kaikkea, että vaihtoehtojen kirjo olisi juuri oikea tai oletukset olisivat oikeat tai kuva kokonaisuudesta oikea. Tätä voi tietysti selvitellä ja kartoittaa, huonommin tai paremmin, mutta johonkin yleensä täytyy asettaa päätepiste, jottei pelkkä analyysi veny ikuisuusprojektiksi.

Logiikka on kuitenkin väline jolla suoritetaan jotakin annettua tehtävää.

Emotionalisten ja muiden tarpeiden viidakossa ihmisen voi olla vaikea hahmottaa, onko jokin ongelma relevantti, onko se määritelty oikein, onko sen ratkaisemiseen edellytyksiä tai onko ratkaisu edes tarpeellinen. Helposti muuttuu itsetarkoitukseksi se, että jotakin ratkaistaan ja saavutetaan näin jonkin prosessin päätepiste.

[-:)lauri]

Niin siis ajatus oli minulla se, että puikoissa meillä kaikilla on emotionaalinen minä ja se looginen minä siellä jossain on vain se, joka yrittää sitten selitellä tuon emotionaalisen puolen teot parhain päin muille. Logiikka on tai voi olla kaikilla enemmän tai vähemmän yhtä vedenpitävää, mutta kun lähtökohdat/olosuhteet eivät ole yhtenevät, saman loogisen päätelmän lopputulos on eri.

Jonkin verran kyynisempi näkemys kuin mihin itse olisin taipuvainen, mutta ei silti mitenkään hirveän epärealistinen kuva siitä, miltä todellisuus aika usein näyttää.

Vähemmän kyyninen ja osin optimistinenkin näkemys olisi nähdä vaihtoehtona sen hyväksyminen, että ihmisen vaihtelevista tuntemuksista ja näihin sekä ajatuksiin liittyvistä emootioista ei muodostu mitään ehyttä loogista kokonaisuutta, vaan se usein pitää sisällään ristiriitoja.

Jos näitä ei väkisin yritä ratkaista eheyeksi ja tuottaa tästä ehyestä kuvasta muille jotakin selitystä, vaan sen sijaan kohtaa ja hyväksyy näitä ristiriitaisuuksia itsessään, tämä voisi ehkä tuottaa jotain sellaista, että ajatellaan että ihmiset ns "tekevät parhaansa" ja "tulevat paikalle", ja se on paras mihin kukaan pystyy.

Logiikan ynnä muun osuus tässä voisi hatusta vetäen olla jotain sellaista, että kun halutaan välillä arvioida jotakin tai lyödä jotakin vaihtoehtoja tiskiin, niitä voidaan sitten puntaroida ja miettiä seurauksia. Mitä jostakin oletuksista seuraa ja onko jokin ristiriitaista vai ei.

Mikään ei takaa että näkee ja ymmärtää koskaan kaikkea, että vaihtoehtojen kirjo olisi juuri oikea tai oletukset olisivat oikeat tai kuva kokonaisuudesta oikea. Tätä voi tietysti selvitellä ja kartoittaa, huonommin tai paremmin, mutta johonkin yleensä täytyy asettaa päätepiste, jottei pelkkä analyysi veny ikuisuusprojektiksi.

Logiikka on kuitenkin väline jolla suoritetaan jotakin annettua tehtävää.

Emotionalisten ja muiden tarpeiden viidakossa ihmisen voi olla vaikea hahmottaa, onko jokin ongelma relevantti, onko se määritelty oikein, onko sen ratkaisemiseen edellytyksiä tai onko ratkaisu edes tarpeellinen. Helposti muuttuu itsetarkoitukseksi se, että jotakin ratkaistaan ja saavutetaan näin jonkin prosessin päätepiste.

Hyvin kuutioitu. Olen kaikesta samaa mieltä. Tunnistan itselläni keskeiseksi ongelmaksi varsinkin tuon viimeisen kappaleesi. Edellytän helposti liian yksioikoista lähestymistapaa asioihin ja kokemukseni mukaan se on usein ainakin joiltain osin liian puutteellinen, jotta edellyttämisessäni olisi lähemmässä tarkastelussa mitään järkeä.

[Xantippa]

Minusta Ehrnroothin kirjoituksen paras pointti oli siinä, että miksi samaan aikaan sikiön oikeuksia suojellaan monin tavoin äidin raskausaikana, mutta voidaan myös eliminoida. Onhan se vähän outo ristiriita, vaikka sitä perustelisi sillä, että pyritään saamaan terveitä jälkeläisiä.

Siis päätetään sikiön puolesta, että annamme sinulle mielestämme hyvän elämän tai ei elämää ollenkaan.

En vain käsitä tuota ajatusta. Aivan kuin todella aina päättäisimme, että syntyvällä sikiöllä on hyvä elämä. Jos niin olisi, väistämättä, todellakin olisin aborttivastainen.

Mutta kun ei ole. Mitä oikeastaan oikeasti aborttikielteisyydessä sanotaan, on, että sinähän saatana synnyt,  tuli elämästäsi mitä pskaa hyvänsä ja vaikeutti se synnyttäjäsi elämää miten tahansa. Ja kun syntynyt olet, oma vika. Se on tuommoista, jo älykkyystestit osoittaa, mikä se sinun paikkasi on.

T: Xante

[Norma Bates]

Minusta Ehrnroothin kirjoituksen paras pointti oli siinä, että miksi samaan aikaan sikiön oikeuksia suojellaan monin tavoin äidin raskausaikana, mutta voidaan myös eliminoida. Onhan se vähän outo ristiriita, vaikka sitä perustelisi sillä, että pyritään saamaan terveitä jälkeläisiä.

Siis päätetään sikiön puolesta, että annamme sinulle mielestämme hyvän elämän tai ei elämää ollenkaan.

Kirjoitin oman viestini loppuun jotain siitä, että ehkä mennään metsään siinä, kun yritetään esittää että lapseen tai sen syntymään liittyvien positiivisten tuntemusten pitäiskään olla silleen loogisia tai että siinä pitäis kannustaa ihmisiä ensisijassa vertailevaan loogiseen päättelyyn. Siis sekään fiilis mun mielestä että mikä minä olen sanomaan ja tulkoon sitten ei ihan loppuviimein ole "looginen juttu".

Miksei ole loogista puolustaa elämää?

Eihän me puolusteta elämää:

- orjuutamme eläimet tuottamaan meille ravinnoksi ruumiinsa ja eritteensä
- tehotuotannon nimissä kohtelemme näitä orjaeläimiämme vieläkin huonommin kuin ihmisorjia (en kyllä ymmärrä miksi näin muka olisi ihan pakko olla)
- rääkkäämme eläimiä, mm. haita kalastetaan vain jotta niiltä saadaan leikata evät poikki ja hai heitetään elävänä mereen kitumaan ja kuolemaan, tai jos kuoli jo, mätänee rannalla ilman että ruumista hyödynnetään mitenkään
- nilviäisiä keitetään elävältä, vaikka on jo todettu että nekin kokevat kipua
- hävitämme kokonaisia eläinlajeja jos ne vain missään mitenkään kilpaivat kanssamme
- kastroimme eläimiä eli otamme niiltä pois oikeuden jatkaa sukua
- raiskaamme ja raiskautamme eläimiä, kun emme kysy haluaako naarasläin ruiskullisen spermaa tai uroksen selkäänsä
- Aasiassa nissäkkäitäkin on keitetty ja paistettu elävältä
- Espanjassa "käytöstä poistettuja" metsästyskoiria on poltettu elävältä, koska se tuottaa hyvää onnea
- Maltalla ammutaan lintuparvia huvinvuoksi
- paskomme kaikki paikat muovilla niin että hippusia löytyy jo ihmisen istukastakin, ja muut saasteet siihen päälle
- valaisemme tienoot niin että normaali valon ja pimeän rytmi katoaa

Minä en varmaan edes keksi mihin kaikkeen lajimme on syyllistynyt. Mutta tuohon kaikkeen verrattuna sitten pitäisi kiukutella siitä että joku alta 12-viikkoinen alkio ei kasvanutkaan ihmiseksi asti? Olennoksi joka osallistuu noihin ranskalaisten viivojen orgioihin?

[kertsi]

Abortin teko sosioekonomisin perustein on sikäli ongelmallinen, että mistä voimme varmasti tai edes hyvin todennäköisesti tietää, että heikkoon sosioekonomiseen ympäristöön syntymisestä on tuloksena onneton elämä. Hyvin moni ponnistaa niistä lähtökohdista pitkälle.

Jos se, että äiti ei lasta halua ollenkaan, antaa melko varmasti heikot lähtökohdat lapselle. On tietysti niitäkin tapauksia, joissa äidiksi joutuva lapsen synnyttyä tähän rakastuu ja pitää tästä hyvän huolen. Mutta se on ihan arpapeliä.

Täsmälleen tämä.

Jari Ehrnroothin artikkelissa horistiin jotain "äitiyden tukemisesta", mikä on ihan täyttä tuubaa sellaisille naisille, jotka eivät halua olla äitejä alunperinkään.

[kertsi]

Tiedän että sulle about ainoa asia millä on merkitystä on jotakin vastaan taistelu tai jonkin puolustaminen.

Tossa ei ollut kyse siitä, vaan oli kyse niistä tunteista joita liittyy lapsen haluamiseen. 

Sillä että taistelet vastaan ja syyllistät et voi saada ketään haluamaan mitään. Voit saada kyllä ihmiset vastustamaan sinua periaatteesta jos he lähtevät mukaan siihen että sinä puolustat syntymätöntä lasta ja kerrot lapsen nimissä mitä ihmisten pitäis haluta.

Toi ei toimi niin. Mutta sua tuskin voi siitä vakuuttaa.

Mun mielestä merkittävä osa ongelmaa on se että juuri pyritään ajattelemaan lapsen maailmaan saattamista loogisena asiana. Ikään kuin ihmisen syvät halut syntyisivät sillä tai tarvitsisivat sitä että joku inttää sille jotain argumenttia tarpeeksi kovaa ja pitkään.

Boldaus mun.
Nimenomaan. On olennaista, syntyykö lapsi toivottuna tähän maailmaan. On julmaa saattaa maailmaan lapsi, jota edes oma äiti (tai isä) ei halua tähän maailmaan. Mikään, mitä Ehnroothin artikkelissa oli (tai mitä Toope nyt tällä kertaa on keksinyt aivopiereskellä) tuskin saa aikaan sen, että naiset haluavat synnyttää sen sijaan että hankkitútuisivat eroon sellaisista lapsista alkioista (t. sikiöistä?), joita eivät halua.

[Hippi]

Vaikka ei ketjun aiheeseen kuulukaan, niin kertonee kuitenkin erilaisista äitihenkilöistä tämä:

Olin noin 15v ja tuolloin äidilläni oli hoidossa pieni poika, joka tuli meille 5 viikon ikäisenä, mikä oli silloinen "äitiysloma". Poika oli meillä kaikkiaan noin kolme vuotta, kunnes muutimme niin pitkälle, että hoitosuhde katkesi. Kerran kun pojan äiti tuli hakemaan poikaa hoidosta, niin jotain siinä juttelivat äitini kanssa, kun puin poikaa lähtöä varten. Kuulin pojan äidin sanovan "en tuota poikaa olisi halunnut, mutta kun mies niin kovasti lasta tahtoi". Järkytyin tosissani siitä ja ihmettelin, miten joku voi niin kultaisesta lapsesta noin sanoa. Olin korvia myöten rakastunut pikkukaveriin ja suunnilleen noista ajoista asti minulla oli vauvakuume, joka ei ottanut talttuakseen ennen kuin kolmen lapsen jälkeen, kun tuli muuta ongelmaa eteen niin se olisi pakko taltuttaa.

Kyllähän sen äidin kylmäkkyyden olin minäkin huomannut, mutta en voinut kuvitella, että noin julmasti äiti oli ajatellut alusta asti. Onneksi pojan isä sitten oli todellakin lämmin ihminen.

Mitenhän lapseen vaikuttaa sekin, että äiti täytti velvollisuutensa ja ryhtyi äidiksi, vaikka ei tahtonut.

[Melodious Oaf]

Nimenomaan. On olennaista, syntyykö lapsi toivottuna tähän maailmaan. On julmaa saattaa maailmaan lapsi, jota edes oma äiti (tai isä) ei halua tähän maailmaan. Mikään, mitä Ehnroothin artikkelissa oli (tai mitä Toope nyt tällä kertaa on keksinyt aivopiereskellä) tuskin saa aikaan sen, että naiset haluavat synnyttää sen sijaan että hankkitútuisivat eroon sellaisista lapsista alkioista (t. sikiöistä?), joita eivät halua.

Mulla oli tossa myös sellainen ajatus että kun puhutaan lapsen maailmaan saattamisesta, ja sitten on vaikka tämä melko polarisoitunut osa jotakin aborttikeskustelua, niin...

Tässä polarisoituneessa keskustelussa ohjataan ajattelemaan sitä niin, että pohjimmiltaan olisi kyse loogisesta asiasta. Joko lapsi pitää saattaa maailmaan ja tälle on loogiset perustelut, tai toisaalta lasta miettiessä tärkeitä olisi jokin puntarointi loogisesti siinä että riittävätkö omat resurssit hyvään vanhemmuuteen ja mitä haittaa versus hyötyä siitä olisi kullekin jos tehtäisiin niin tai näin.

Jollain lailla ajattelen tota silleen että.... ei sitä lasta kuitenkaan tehdä mitään "tarkoitusta" varten sinänsä tai ne lapset löytää omat tarkoituksensa elämässä.

Saattais siis jopa olla parempi että sille ei edes ole mitään "loogista" syytä miksi niin tehdään vaan että tuntuu vaan siltä ja sitten ne vanhemmat tekee parhaansa.

Tuskin syntyvyys tommosella painotusmuutoksella noista jutuista keskusteltaessa sinänsä kauheasti kasvais, vaan kai sitä rajoittaa myös ihan muut tekijät.

Toi nyt on lähinnä mulla semmonen henkilökohtainen preferenssi ja se miten musta tuntuu mukavalta tota lähestyä.

[Socrates]

Minulla ei oikeastaan edes ole mitään kantaa aborttiin, mutta sen kannattajien kiivailu ja yritys tehdä siitä joku naisten sortamiskysymys on ärsyttänyt.

Vaikka miehet synnyttäisivät, olisi aiheellista käydä kriittistäkin keskustelua aborttioikeuden laajuudesta.

Tällä hetkellä kaiken maailman laiskat paskiaiset ja rantarunkut, joita asia ei kosketa möykkäävät kovimmin abortin saamisen puolesta.

[Melodious Oaf]

Koko keskustelu on sillä tavalla polarisoitunutta, että siinä käsitellään asiaa jonain loogisena kysymyksenä ja reagoidaan siihen, mitä joku muu jossain tältä pohjalta esittää.

Siinä ei yleensä edes puhuta mistään oikeasti käyttökelpoisista ehdotukisista, enkä sellaista löytänyt Ehnroothinkaan tekstistä.

Vaan siis se on sellaista periaatetason kiistelyä.

Se on paljon vaikeampi sanoa suoraan että mitä siinä juridisesti pitäis muuttaa ja miten.

Ja mun käsitys edelleen on että toi periaatetason keskustelu ei koske tällaisia juttuja, vaan siinä kiistellään siitä, mikä olis oikeampi tai hienompi "asenne" siihen koko hommaan.

Syntymättömien oikeuksien kannalta ja kaikkien kannalta olis mun mielestä parempi jos sitä keskustelua käytäis silleen että tunnustettais toi eikä jäätäis siitä ikuisesti jankkaamaan tai polarisoitais sitä juttua.

Kumminkin ne ihmisten rennot asennoitumiset kokonaisuutena on yleensä aika vivahteikkaita reunaviivoiltaan, ja sitten semmoset selkeät epäkohdat on asia erikseen.

Nekin voi olla semmosia että vaikka joku juttu olis perseestä, tietty täsmällienn korjaus siihen tuottais vastaavalla tavalla juttuja jotka on jonkun mielestä perseestä.

Ollaan semmosen asian äärellä ettei siihen kai ole mitään täysin helppoa tai ongelmatonta ratkaisua.

Enkä mä usko että Suomessa abortteihin suhtauduttais kauhean kevyesti tai että toi ois oikeesti semmonen juttu että ketään ei kiinnosta edes ne lapset.

En ole kovin montaa kertaa puhunut aborttiin liittyvistä kokemuksista kenenkään kanssa joilla niitä on. Se voi olla niin joskus tosi nuorilla, että jomman kumman vanhemmat painostavat aborttiin. Vaikka että tyttö tulee raskaaksi jollekin niiden mielestä huithapelille ja just tämmösiä tosi perinteisiä arvoja kannattavat ihmiset yhtäkkiä sanookin että nyt muuten meidän tyttö ei tätä lasta synnytä.

En tiedä, onko tollanen yleistä. Mutta ne ihmisten kannat on jotenkin...  ne on niin omituisia. Jenkeissä vaikka jotkut tiukan linjan uskonnolliset porukat sanoo että seksistä pidättäytyminen on ainoa kunnon ehkäisy ja ei missään nimessä aborttia.

Mutta mitä ne sitten _tekee_ jos niiden nuori tytär tuleekin raskaaksi jollekin niiden mielestä täysin vääränlaiselle ihmiselle?

Ei kai ne kaikki samalla tavalla toimi, mutta katson että usein ne ehdottoman jyrkät kannat on kuitenkin jollain tapaa ristiriidassa omienkin oikeiden arvojen kanssa.

[Norma Bates]

Minulla ei oikeastaan edes ole mitään kantaa aborttiin, mutta sen kannattajien kiivailu ja yritys tehdä siitä joku naisten sortamiskysymys on ärsyttänyt.

Vaikka miehet synnyttäisivät, olisi aiheellista käydä kriittistäkin keskustelua aborttioikeuden laajuudesta.

Tällä hetkellä kaiken maailman laiskat paskiaiset ja rantarunkut, joita asia ei kosketa möykkäävät kovimmin abortin saamisen puolesta.

Ei sellaista naista olekaan jota asia ei koskisi. Miehet kyllä voisivat pitää turpansa kiinni. Ja siittiönsä itsellään. Yhden kertakiksautuksen kohdalla ihmettelinkin minne kumi katosi, kun en sattunut sitä roskissa näkemään. Mies oli ilmeisesti vienyt mukanaan. 

[Xantippa]

Minulla ei oikeastaan edes ole mitään kantaa aborttiin, mutta sen kannattajien kiivailu ja yritys tehdä siitä joku naisten sortamiskysymys on ärsyttänyt.

Vaikka miehet synnyttäisivät, olisi aiheellista käydä kriittistäkin keskustelua aborttioikeuden laajuudesta.

Tällä hetkellä kaiken maailman laiskat paskiaiset ja rantarunkut, joita asia ei kosketa möykkäävät kovimmin abortin saamisen puolesta.

Millä tapaa aborttikielto voisi toteutua siten, että se väistämättä ei olisi naisia sortava?

Isän oikeuksista vanhempana pitäisi ilman muuta olla enemmän keskustelua, ilman aborttikeskusteluakin.

T: Xante

[kertsi]

Nimenomaan. On olennaista, syntyykö lapsi toivottuna tähän maailmaan. On julmaa saattaa maailmaan lapsi, jota edes oma äiti (tai isä) ei halua tähän maailmaan. Mikään, mitä Ehnroothin artikkelissa oli (tai mitä Toope nyt tällä kertaa on keksinyt aivopiereskellä) tuskin saa aikaan sen, että naiset haluavat synnyttää sen sijaan että hankkitútuisivat eroon sellaisista lapsista alkioista (t. sikiöistä?), joita eivät halua.

Mulla oli tossa myös sellainen ajatus että kun puhutaan lapsen maailmaan saattamisesta, ja sitten on vaikka tämä melko polarisoitunut osa jotakin aborttikeskustelua, niin...

Tässä polarisoituneessa keskustelussa ohjataan ajattelemaan sitä niin, että pohjimmiltaan olisi kyse loogisesta asiasta. Joko lapsi pitää saattaa maailmaan ja tälle on loogiset perustelut, tai toisaalta lasta miettiessä tärkeitä olisi jokin puntarointi loogisesti siinä että riittävätkö omat resurssit hyvään vanhemmuuteen ja mitä haittaa versus hyötyä siitä olisi kullekin jos tehtäisiin niin tai näin.

Jollain lailla ajattelen tota silleen että.... ei sitä lasta kuitenkaan tehdä mitään "tarkoitusta" varten sinänsä tai ne lapset löytää omat tarkoituksensa elämässä.

Saattais siis jopa olla parempi että sille ei edes ole mitään "loogista" syytä miksi niin tehdään vaan että tuntuu vaan siltä ja sitten ne vanhemmat tekee parhaansa.

Tuskin syntyvyys tommosella painotusmuutoksella noista jutuista keskusteltaessa sinänsä kauheasti kasvais, vaan kai sitä rajoittaa myös ihan muut tekijät.

Toi nyt on lähinnä mulla semmonen henkilökohtainen preferenssi ja se miten musta tuntuu mukavalta tota lähestyä.

Boldaus mun.
Käyn varmaan tänään tosi hitaalla, kun en juurikaan nukkunut viime yönä, joten pakko kysyä:
Miten tuo kirjoituksesi liittyi omaan kirjoitukseeni, jota lainasit? En ole puolikastakaan sanaa puhunut loogisista asioista liittyen aborttikeskusteluun, enkä myöskään ole puhunut siitä, että lasta tehtäisin jotain "tarkoitusta" varten. Yritätkö nyt pistää sanoja suuhuni, vai mistä on kyse?