Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Isyys, äitiys ja elatusvelvollisuus

Aloittaja Aave, lokakuu 17, 2020, 12:50:10

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Aave

Mielestäni tämä on kyllä oikeusmurha, ja valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on perusteltu:

Risto joutui pettymään myös hovioikeudessa – määrättiin maksamaan lähes 50 000 euron elatusmaksut lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole (IS).

Lain mukaan isyys voidaan kumota vielä määräajan jälkeenkin, mikäli siihen on erityisen painavat syyt.

"Risto yritti kylläkin kumota isyyden, mutta hän myöhästyi parilla kuukaudella.

Risto myöhästyi kertomansa mukaan sen takia, koska hän oli järkyttynyt silloisen vaimonsa pettämisestä, joka tuli yllätyksenä. Yllätys oli yhtä lailla myös se, ettei poika ollutkaan Riston. Kriisi vaikutti Riston terveyteen ja työkykyyn, eikä hän kyennyt toimimaan rationaalisesti. Se ei ollut oikeuden mielestä kuitenkaan riittävä syy kumoamiskanteen myöhässä toimittamiselle".


Jos nämä eivät ole erityisen painavia syitä kokonaista kahden kuukauden myöhästymiselle, niin mitkäs sitten?!

Minulla on ehdottaa vastaisuuden varalle helppo ja halpa yleisratkaisu: isyystesti vakiotoimenpiteeksi synnytyksen yhteydessä. Riston esimerkki on surkea tapaus mutta ei suinkaan ainoa laatuaan - kaikelta tällaiselta vältyttäisiin, mikäli isyystestistä tehdään synnytyksen yhteydessä standardi.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 17, 2020, 12:50:10
Mielestäni tämä on kyllä oikeusmurha, ja valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on perusteltu:

Risto joutui pettymään myös hovioikeudessa – määrättiin maksamaan lähes 50 000 euron elatusmaksut lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole (IS).

Lain mukaan isyys voidaan kumota vielä määräajan jälkeenkin, mikäli siihen on erityisen painavat syyt.

"Risto yritti kylläkin kumota isyyden, mutta hän myöhästyi parilla kuukaudella.

Risto myöhästyi kertomansa mukaan sen takia, koska hän oli järkyttynyt silloisen vaimonsa pettämisestä, joka tuli yllätyksenä. Yllätys oli yhtä lailla myös se, ettei poika ollutkaan Riston. Kriisi vaikutti Riston terveyteen ja työkykyyn, eikä hän kyennyt toimimaan rationaalisesti. Se ei ollut oikeuden mielestä kuitenkaan riittävä syy kumoamiskanteen myöhässä toimittamiselle".


Jos nämä eivät ole erityisen painavia syitä kokonaista kahden kuukauden myöhästymiselle, niin mitkäs sitten?!

Minulla on ehdottaa vastaisuuden varalle helppo ja halpa yleisratkaisu: isyystesti vakiotoimenpiteeksi synnytyksen yhteydessä. Riston esimerkki on surkea tapaus mutta ei suinkaan ainoa laatuaan - kaikelta tällaiselta vältyttäisiin, mikäli isyystestistä tehdään synnytyksen yhteydessä standardi.

Niin silloin täytyisi luopua siitä isyysolettamasta, joka vallitsee avioliitossa sekä myös avoliittotapauksissa isyyden tunnustamismenettelystä, sillä asia tutkittaisiin aina dna-testillä. Samalla yksityisyyden suoja tässä asiassa rikottaisiin, eikä ihmisillä olisi mahdollisuutta sopia keskenään tällaisia asioita. Myöskään sitten kaiketi ei äidiksi tuleva voisi päättää salata lapsen isää, vaan hänet etsittäisiin esiin ja luotaisiin pakolla vanhempien välille jonkinlainen kontakti, jotta lapsen biologiset vanhemmat varmasti ja oikein saadaan todettua. Ihan sama, olisiko kyseessä vaikkapa raiskaus tai isä olisi osoittautunut väkivaltaiseksi.

Pakollisesta biologisten vanhempien selvittämisestä kyllä sitten tietty tulisi kaupanpäällisinä sekin, ettei miesten ole mahdollista pitää syrjähyppyjään salassa heidänkään, mikäli ne johtavat jälkeläisten syntymiseen.

Itse kyllä ihmettelen sitä, miten joku voi olla lapselle kahden vuoden ajan isä, mutta sitten tällainen paljastus lopettaa kiintymyssuhteen kuin seinään.

Tämä tarina on mielestäni muuten jo kertaalleen tälläkin pakistu läpi. Olikos tämä se sama Risto sitä joka oli sitä mieltä, että hän kyllä voisi olla silleen oikeestaan jonkinlaisena isänä lapselle ja ylläpitää kontaktia tähän - kunhan vain saa vapautuksen kustannuksista? Että sellaista ehdotonta rakkautta lasta kohtaan... ::)

Vanhemmuussuhde lapseen on lapsen oikeus. Risto tässä yrittää nähdä isyyden ja elatusmaksut jotenkin ex-vaimonsa etuna, mutta unohtaa, etä se lapsi, jonka oikeuksista tässä on kyse, ei ole pettänyt Ristoa millään tavalla. Miksi lapsen siis pitäisi menettää elatuksensa?



Karikko

^

Ihminen on tunteva olento ja varmaan aikamoinen vaikutus itsetuntoon, kun huomaa tulleensa petetyksi. Varmaan samanlaista suhdetta ei kykene muodostamaan lapseen, todettuaan olleensa vain sopiva sijaiskärsijä puolisonsa valintojen suhteen.

Lapsen syytä se ei tietenkään ole, mutta ajatteleepa tuota kuka hyvänsä omalle kohdalleen, niin oletettavasti jonkunmoista katkeruutta siitä varmaan seuraa. Pidemmän päälle se viha voi kohdistua lapseenkin, ihmiset kun eivät ole mitään "pyhimyksiä suhteissaan".


safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 17, 2020, 16:00:05
^

Ihminen on tunteva olento ja varmaan aikamoinen vaikutus itsetuntoon, kun huomaa tulleensa petetyksi. Varmaan samanlaista suhdetta ei kykene muodostamaan lapseen, todettuaan olleensa vain sopiva sijaiskärsijä puolisonsa valintojen suhteen.

Lapsen syytä se ei tietenkään ole, mutta ajatteleepa tuota kuka hyvänsä omalle kohdalleen, niin oletettavasti jonkunmoista katkeruutta siitä varmaan seuraa. Pidemmän päälle se viha voi kohdistua lapseenkin, ihmiset kun eivät ole mitään "pyhimyksiä suhteissaan".

Tunteita ei tietenkään voi kaan lailla ohjailla, mutta tässähän isukki halusi eroon taloudellisista velvoitteistaan. Sen sijaan muistelen, että hän olisi mielestään kyllä voinut olla edelleen isänä lapselle silleen muutoin. Ilmeisesti siis hänellä tunneside olikin rahaan, ei niinkään lapseen...

Karikko

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 17, 2020, 17:27:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 17, 2020, 16:00:05
^

Ihminen on tunteva olento ja varmaan aikamoinen vaikutus itsetuntoon, kun huomaa tulleensa petetyksi. Varmaan samanlaista suhdetta ei kykene muodostamaan lapseen, todettuaan olleensa vain sopiva sijaiskärsijä puolisonsa valintojen suhteen.

Lapsen syytä se ei tietenkään ole, mutta ajatteleepa tuota kuka hyvänsä omalle kohdalleen, niin oletettavasti jonkunmoista katkeruutta siitä varmaan seuraa. Pidemmän päälle se viha voi kohdistua lapseenkin, ihmiset kun eivät ole mitään "pyhimyksiä suhteissaan".

Tunteita ei tietenkään voi kaan lailla ohjailla, mutta tässähän isukki halusi eroon taloudellisista velvoitteistaan. Sen sijaan muistelen, että hän olisi mielestään kyllä voinut olla edelleen isänä lapselle silleen muutoin. Ilmeisesti siis hänellä tunneside olikin rahaan, ei niinkään lapseen...

Myönnän etten ole tapaukseen tutustunut, mutta jos se vaimopuoli käy oikeutta lapsen elatuksen puolesta isätöntä isää vastaan-- niin eiköhän hänelläkin tunnesidokset ole rahaan,>> eikä syytöntä miestä ehkä edes viitsitä vihata.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 18, 2020, 11:05:47
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 17, 2020, 17:27:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 17, 2020, 16:00:05
^

Ihminen on tunteva olento ja varmaan aikamoinen vaikutus itsetuntoon, kun huomaa tulleensa petetyksi. Varmaan samanlaista suhdetta ei kykene muodostamaan lapseen, todettuaan olleensa vain sopiva sijaiskärsijä puolisonsa valintojen suhteen.

Lapsen syytä se ei tietenkään ole, mutta ajatteleepa tuota kuka hyvänsä omalle kohdalleen, niin oletettavasti jonkunmoista katkeruutta siitä varmaan seuraa. Pidemmän päälle se viha voi kohdistua lapseenkin, ihmiset kun eivät ole mitään "pyhimyksiä suhteissaan".

Tunteita ei tietenkään voi kaan lailla ohjailla, mutta tässähän isukki halusi eroon taloudellisista velvoitteistaan. Sen sijaan muistelen, että hän olisi mielestään kyllä voinut olla edelleen isänä lapselle silleen muutoin. Ilmeisesti siis hänellä tunneside olikin rahaan, ei niinkään lapseen...

Myönnän etten ole tapaukseen tutustunut, mutta jos se vaimopuoli käy oikeutta lapsen elatuksen puolesta isätöntä isää vastaan-- niin eiköhän hänelläkin tunnesidokset ole rahaan,>> eikä syytöntä miestä ehkä edes viitsitä vihata.

Vaan kun ei ollut vaimo, vaan lapsen edunvalvoja. Vaimo olis suostunut antamaan asian olla olla, mutta viranomainen päätti tässä pitää lapsen puolta ja - noudattaa lakia. Sitä on sellainen ikävä puoli tuossa laissa, että jos aikaraja isyyden tutkimisen vireillepanoon on kaksi vuotta, niin se kaksi vuotta ja kaksi kuukautta nyt vain menee liian pitkäksi. Äidille ei siis myönnetty tässä oikeutta lapsensa puolesta luopua vaatimasta elatusta ja viranomainen vaati säilyttämään vanhemmuussuhteen. Se muuten tulee vastaan myös myöhemmin perinnönjaossa, vaikka asia varmasti tuntuu tavattoman kaukaiselta tässä vaiheessa.

LainaaLasta edusti edunvalvoja, ja vaikka äiti ehti välissä kirjelmöidä oikeudelle luopuvansa elatusvaatimuksista, määräsi käräjäoikeus tämän vuoden tammikuussa miehen elatusvelvolliseksi.
HS 18.10.2020

Karikko

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 18, 2020, 12:21:37
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 18, 2020, 11:05:47
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 17, 2020, 17:27:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 17, 2020, 16:00:05
^

Ihminen on tunteva olento ja varmaan aikamoinen vaikutus itsetuntoon, kun huomaa tulleensa petetyksi. Varmaan samanlaista suhdetta ei kykene muodostamaan lapseen, todettuaan olleensa vain sopiva sijaiskärsijä puolisonsa valintojen suhteen.

Lapsen syytä se ei tietenkään ole, mutta ajatteleepa tuota kuka hyvänsä omalle kohdalleen, niin oletettavasti jonkunmoista katkeruutta siitä varmaan seuraa. Pidemmän päälle se viha voi kohdistua lapseenkin, ihmiset kun eivät ole mitään "pyhimyksiä suhteissaan".

Tunteita ei tietenkään voi kaan lailla ohjailla, mutta tässähän isukki halusi eroon taloudellisista velvoitteistaan. Sen sijaan muistelen, että hän olisi mielestään kyllä voinut olla edelleen isänä lapselle silleen muutoin. Ilmeisesti siis hänellä tunneside olikin rahaan, ei niinkään lapseen...

Myönnän etten ole tapaukseen tutustunut, mutta jos se vaimopuoli käy oikeutta lapsen elatuksen puolesta isätöntä isää vastaan-- niin eiköhän hänelläkin tunnesidokset ole rahaan,>> eikä syytöntä miestä ehkä edes viitsitä vihata.

Vaan kun ei ollut vaimo, vaan lapsen edunvalvoja. Vaimo olis suostunut antamaan asian olla olla, mutta viranomainen päätti tässä pitää lapsen puolta ja - noudattaa lakia. Sitä on sellainen ikävä puoli tuossa laissa, että jos aikaraja isyyden tutkimisen vireillepanoon on kaksi vuotta, niin se kaksi vuotta ja kaksi kuukautta nyt vain menee liian pitkäksi. Äidille ei siis myönnetty tässä oikeutta lapsensa puolesta luopua vaatimasta elatusta ja viranomainen vaati säilyttämään vanhemmuussuhteen. Se muuten tulee vastaan myös myöhemmin perinnönjaossa, vaikka asia varmasti tuntuu tavattoman kaukaiselta tässä vaiheessa.

LainaaLasta edusti edunvalvoja, ja vaikka äiti ehti välissä kirjelmöidä oikeudelle luopuvansa elatusvaatimuksista, määräsi käräjäoikeus tämän vuoden tammikuussa miehen elatusvelvolliseksi.
HS 18.10.2020

Joo ilmeisen kimurantti oikeustapaus, jossa oikeus ei toteudu.

Äiti aikanaan on ilmeisesti kuitenkin hakenut tuota elatusta, ja edunvalvojahan on normaalisti äiti noissa tapauksissa. Lain edustaja on omassa asemassaan jatkanut kannetta- ilmeisesti. Ellei lasta sitten ole huostaanotettu.

En edelleenkään ole koko juttuun tutustunut, mutta ilmeisesti äiti on edunvalvoja, jos lapsi kerran on hänen-- eikä ole huostaanotettu.

Miksei sitten oikealta isältä ole haettu elatusvelvollisuutta, se jää hämäräksi.  Oikeudessa haetaan kyllä lapsen etua ja lapselle huoltajaa, vaikka se ei aina näytä kovin säädylliseltä.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 18, 2020, 17:17:54
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 18, 2020, 12:21:37
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 18, 2020, 11:05:47
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 17, 2020, 17:27:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 17, 2020, 16:00:05
^

Ihminen on tunteva olento ja varmaan aikamoinen vaikutus itsetuntoon, kun huomaa tulleensa petetyksi. Varmaan samanlaista suhdetta ei kykene muodostamaan lapseen, todettuaan olleensa vain sopiva sijaiskärsijä puolisonsa valintojen suhteen.

Lapsen syytä se ei tietenkään ole, mutta ajatteleepa tuota kuka hyvänsä omalle kohdalleen, niin oletettavasti jonkunmoista katkeruutta siitä varmaan seuraa. Pidemmän päälle se viha voi kohdistua lapseenkin, ihmiset kun eivät ole mitään "pyhimyksiä suhteissaan".

Tunteita ei tietenkään voi kaan lailla ohjailla, mutta tässähän isukki halusi eroon taloudellisista velvoitteistaan. Sen sijaan muistelen, että hän olisi mielestään kyllä voinut olla edelleen isänä lapselle silleen muutoin. Ilmeisesti siis hänellä tunneside olikin rahaan, ei niinkään lapseen...

Myönnän etten ole tapaukseen tutustunut, mutta jos se vaimopuoli käy oikeutta lapsen elatuksen puolesta isätöntä isää vastaan-- niin eiköhän hänelläkin tunnesidokset ole rahaan,>> eikä syytöntä miestä ehkä edes viitsitä vihata.

Vaan kun ei ollut vaimo, vaan lapsen edunvalvoja. Vaimo olis suostunut antamaan asian olla olla, mutta viranomainen päätti tässä pitää lapsen puolta ja - noudattaa lakia. Sitä on sellainen ikävä puoli tuossa laissa, että jos aikaraja isyyden tutkimisen vireillepanoon on kaksi vuotta, niin se kaksi vuotta ja kaksi kuukautta nyt vain menee liian pitkäksi. Äidille ei siis myönnetty tässä oikeutta lapsensa puolesta luopua vaatimasta elatusta ja viranomainen vaati säilyttämään vanhemmuussuhteen. Se muuten tulee vastaan myös myöhemmin perinnönjaossa, vaikka asia varmasti tuntuu tavattoman kaukaiselta tässä vaiheessa.

LainaaLasta edusti edunvalvoja, ja vaikka äiti ehti välissä kirjelmöidä oikeudelle luopuvansa elatusvaatimuksista, määräsi käräjäoikeus tämän vuoden tammikuussa miehen elatusvelvolliseksi.
HS 18.10.2020

Joo ilmeisen kimurantti oikeustapaus, jossa oikeus ei toteudu.

Äiti aikanaan on ilmeisesti kuitenkin hakenut tuota elatusta, ja edunvalvojahan on normaalisti äiti noissa tapauksissa. Lain edustaja on omassa asemassaan jatkanut kannetta- ilmeisesti. Ellei lasta sitten ole huostaanotettu.

En edelleenkään ole koko juttuun tutustunut, mutta ilmeisesti äiti on edunvalvoja, jos lapsi kerran on hänen-- eikä ole huostaanotettu.

Miksei sitten oikealta isältä ole haettu elatusvelvollisuutta, se jää hämäräksi.  Oikeudessa haetaan kyllä lapsen etua ja lapselle huoltajaa, vaikka se ei aina näytä kovin säädylliseltä.

Kyllä se edunvalvoja tässä on ollut viran puolesta asetettu, ei lapsen oma äiti. Äiti oli jopa siis pyytänyt, ettei elatusvelvollisuutta määrättäis. Äläpäs nyt keksi omia vääntöjäsi tähän ihan muutoinkin riittävän sotkuiseen tapaukseen. Biologista isää on vähän paha julistaa elatusvelvolliseksi, jos isyys on tuolla toisella miehellä. Nämä tuppaa menemään silleen käsi kädessä, että jos isyyttä ei muuteta, ei elatusvelvollisuuttakaan voi toiselle miehelle lätkäistä. Kyse hän on kkoko ajan ollut siitä, että koska avioliitossa on isyysolettama, eikä aviomies ajoissa (kahden vuoden sisällä) laittanut vireille tätä isyyden tutkimista, niin juna meni tässä asiassa ohi. Koska hän on virallisesti lapsen isä, hän myös on elatusvelvollinen. Tässä ei ole lopulta mitään epäsäädyllistä. Se se vasta omituista olisi, jos isyystutkimukset määrättäis pakolla kaikille, eikä ihmiset itse sais päättää asiasta.

Miltäs luulet lapsesta tuntuvan, kun isä toteaa, ettei häntä halutakaan olla isä? Tuo lapsi tässä on se, joka kärsii. Muut ovat itse soppansa keittäneet, mutta lapsi on vain joutunut tilanteeseen.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 18, 2020, 17:35:09
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 18, 2020, 17:17:54
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 18, 2020, 12:21:37
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 18, 2020, 11:05:47
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 17, 2020, 17:27:23
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 17, 2020, 16:00:05
^

Ihminen on tunteva olento ja varmaan aikamoinen vaikutus itsetuntoon, kun huomaa tulleensa petetyksi. Varmaan samanlaista suhdetta ei kykene muodostamaan lapseen, todettuaan olleensa vain sopiva sijaiskärsijä puolisonsa valintojen suhteen.

Lapsen syytä se ei tietenkään ole, mutta ajatteleepa tuota kuka hyvänsä omalle kohdalleen, niin oletettavasti jonkunmoista katkeruutta siitä varmaan seuraa. Pidemmän päälle se viha voi kohdistua lapseenkin, ihmiset kun eivät ole mitään "pyhimyksiä suhteissaan".

Tunteita ei tietenkään voi kaan lailla ohjailla, mutta tässähän isukki halusi eroon taloudellisista velvoitteistaan. Sen sijaan muistelen, että hän olisi mielestään kyllä voinut olla edelleen isänä lapselle silleen muutoin. Ilmeisesti siis hänellä tunneside olikin rahaan, ei niinkään lapseen...

Myönnän etten ole tapaukseen tutustunut, mutta jos se vaimopuoli käy oikeutta lapsen elatuksen puolesta isätöntä isää vastaan-- niin eiköhän hänelläkin tunnesidokset ole rahaan,>> eikä syytöntä miestä ehkä edes viitsitä vihata.

Vaan kun ei ollut vaimo, vaan lapsen edunvalvoja. Vaimo olis suostunut antamaan asian olla olla, mutta viranomainen päätti tässä pitää lapsen puolta ja - noudattaa lakia. Sitä on sellainen ikävä puoli tuossa laissa, että jos aikaraja isyyden tutkimisen vireillepanoon on kaksi vuotta, niin se kaksi vuotta ja kaksi kuukautta nyt vain menee liian pitkäksi. Äidille ei siis myönnetty tässä oikeutta lapsensa puolesta luopua vaatimasta elatusta ja viranomainen vaati säilyttämään vanhemmuussuhteen. Se muuten tulee vastaan myös myöhemmin perinnönjaossa, vaikka asia varmasti tuntuu tavattoman kaukaiselta tässä vaiheessa.

LainaaLasta edusti edunvalvoja, ja vaikka äiti ehti välissä kirjelmöidä oikeudelle luopuvansa elatusvaatimuksista, määräsi käräjäoikeus tämän vuoden tammikuussa miehen elatusvelvolliseksi.
HS 18.10.2020

Joo ilmeisen kimurantti oikeustapaus, jossa oikeus ei toteudu.

Äiti aikanaan on ilmeisesti kuitenkin hakenut tuota elatusta, ja edunvalvojahan on normaalisti äiti noissa tapauksissa. Lain edustaja on omassa asemassaan jatkanut kannetta- ilmeisesti. Ellei lasta sitten ole huostaanotettu.

En edelleenkään ole koko juttuun tutustunut, mutta ilmeisesti äiti on edunvalvoja, jos lapsi kerran on hänen-- eikä ole huostaanotettu.

Miksei sitten oikealta isältä ole haettu elatusvelvollisuutta, se jää hämäräksi.  Oikeudessa haetaan kyllä lapsen etua ja lapselle huoltajaa, vaikka se ei aina näytä kovin säädylliseltä.

Kyllä se edunvalvoja tässä on ollut viran puolesta asetettu, ei lapsen oma äiti. Äiti oli jopa siis pyytänyt, ettei elatusvelvollisuutta määrättäis. Äläpäs nyt keksi omia vääntöjäsi tähän ihan muutoinkin riittävän sotkuiseen tapaukseen. Biologista isää on vähän paha julistaa elatusvelvolliseksi, jos isyys on tuolla toisella miehellä. Nämä tuppaa menemään silleen käsi kädessä, että jos isyyttä ei muuteta, ei elatusvelvollisuuttakaan voi toiselle miehelle lätkäistä. Kyse hän on kkoko ajan ollut siitä, että koska avioliitossa on isyysolettama, eikä aviomies ajoissa (kahden vuoden sisällä) laittanut vireille tätä isyyden tutkimista, niin juna meni tässä asiassa ohi. Koska hän on virallisesti lapsen isä, hän myös on elatusvelvollinen. Tässä ei ole lopulta mitään epäsäädyllistä. Se se vasta omituista olisi, jos isyystutkimukset määrättäis pakolla kaikille, eikä ihmiset itse sais päättää asiasta.

Miltäs luulet lapsesta tuntuvan, kun isä toteaa, ettei häntä halutakaan olla isä? Tuo lapsi tässä on se, joka kärsii. Muut ovat itse soppansa keittäneet, mutta lapsi on vain joutunut tilanteeseen.

En tiedä mistä puhut- edunvalvoja on siis äiti ellei lapselle ole haettu holhoojaa.

Jos taas äiti on katsottu kykenemättömäksi toimimaan edunvalvojana voi oikeus määrätä virkaholhoojan. Äiti voi myös hakea itse lapselleen virallista holhoojaa.

Mitä siis on käytännössä tehty, tiedätkö, jos olet asiaan tutustunut.?

Xantippa

Kyllä edunvalvojan käyttäminen on ihan yleistä erilaisissa ristiriitatilanteisssa ja tämä nyt mitä ilmeisemmin sellainen on ollut. Ei näihin yleensä mitään huostaanottoja liity.

Ei siis tarkoita, että äiti ei olisi kykeneväinen huoltajaksi, ainoastaan halutaan varmistaa, että lapsen eduista tulee huolehdittua.

T; Xante

Muoksis: ja biologiselta isältä ei voi hakea elatusapua, koska lain mukaan hän ei ole lapsen isä. Siitähän tässä koko keississä onkin kyse.

safiiri

#10
Karikko:
Lainaa


Joo ilmeisen kimurantti oikeustapaus, jossa oikeus ei toteudu.

Äiti aikanaan on ilmeisesti kuitenkin hakenut tuota elatusta, ja edunvalvojahan on normaalisti äiti noissa tapauksissa. Lain edustaja on omassa asemassaan jatkanut kannetta- ilmeisesti. Ellei lasta sitten ole huostaanotettu.

En edelleenkään ole koko juttuun tutustunut, mutta ilmeisesti äiti on edunvalvoja, jos lapsi kerran on hänen-- eikä ole huostaanotettu.

Miksei sitten oikealta isältä ole haettu elatusvelvollisuutta, se jää hämäräksi.  Oikeudessa haetaan kyllä lapsen etua ja lapselle huoltajaa, vaikka se ei aina näytä kovin säädylliseltä.


Kyllä se edunvalvoja tässä on ollut viran puolesta asetettu, ei lapsen oma äiti. Äiti oli jopa siis pyytänyt, ettei elatusvelvollisuutta määrättäis. Äläpäs nyt keksi omia vääntöjäsi tähän ihan muutoinkin riittävän sotkuiseen tapaukseen. Biologista isää on vähän paha julistaa elatusvelvolliseksi, jos isyys on tuolla toisella miehellä. Nämä tuppaa menemään silleen käsi kädessä, että jos isyyttä ei muuteta, ei elatusvelvollisuuttakaan voi toiselle miehelle lätkäistä. Kyse hän on kkoko ajan ollut siitä, että koska avioliitossa on isyysolettama, eikä aviomies ajoissa (kahden vuoden sisällä) laittanut vireille tätä isyyden tutkimista, niin juna meni tässä asiassa ohi. Koska hän on virallisesti lapsen isä, hän myös on elatusvelvollinen. Tässä ei ole lopulta mitään epäsäädyllistä. Se se vasta omituista olisi, jos isyystutkimukset määrättäis pakolla kaikille, eikä ihmiset itse sais päättää asiasta.

Miltäs luulet lapsesta tuntuvan, kun isä toteaa, ettei häntä halutakaan olla isä? Tuo lapsi tässä on se, joka kärsii. Muut ovat itse soppansa keittäneet, mutta lapsi on vain joutunut tilanteeseen.


LainaaEn tiedä mistä puhut- edunvalvoja on siis äiti ellei lapselle ole haettu holhoojaa.

Jos taas äiti on katsottu kykenemättömäksi toimimaan edunvalvojana voi oikeus määrätä virkaholhoojan. Äiti voi myös hakea itse lapselleen virallista holhoojaa.

Mitä siis on käytännössä tehty, tiedätkö, jos olet asiaan tutustunut.?

Ei ole äiti se Kyseinen edunvalvoja. Yritätkö nyt siis väittää, että äiti sekä yritti pyytää elatusvelvollisuuden kumoamista että vaati sitä oikeudessa? Yritä selvittää pääsi.

Lainaa...nostettiin uusi kanne, jossa miestä vaadittiin maksamaan elatusmaksuja. Lasta edusti edunvalvoja, ja vaikka äiti ehti välissä kirjelmöidä oikeudelle luopuvansa elatusvaatimuksista, määräsi käräjäoikeus tämän vuoden tammikuussa miehen elatusvelvolliseksi.
HS tänään - boldaus minun


On tilanteita, joissa lapselle määrätään edunvalvojaksi joku muu kuin huoltaja. KySe ei aina ole huostaanottotilanteesta.

LainaaJos toinen vanhempi on estynyt hoitamaan lapsen asioita sairauden, matkan tai muun syyn vuoksi, ja päätöksen viivästymisestä aiheutuisi haittaa, hänen suostumuksensa asiassa ei ole tarpeen. Tällöin siis toinen vanhemmista voi yksin päättää lapsen oikeutta koskevasta asiasta. Jos päätettävä asia on lapselle huomattavasti merkittävä, on vanhempien tehtävä asiasta päätös yhdessä, jollei lapsen etu muuta vaadi. Käytännössä halutaan siis varmistaa molempien edunvalvojien oikeus vaikuttaa lapsen asioihin. Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen ja ratkaisu tulee tehdä viivytyksettä haittojen minimoimiseksi, voidaan holhousviranomaiselta pyytää päätöstä siitä, kenen mielipidettä asiassa tulee noudattaa.

Tuomioistuin voi määrätä toisen henkilön kuin huoltajan alaikäisen edunvalvojan tehtävään, jos tarve niin vaatii. 

Vanhempi on estynyt edustamaan lastaan myös, jos vanhemman puoliso, toinen lapsi tai muu henkilö, jolle lapsen vanhempi on edunvalvojana, on vastapuolena lapsen asiassa.
https://www.minilex.fi/a/lapsen-edunvalvoja

Mitä ilmeisimmin tässä lapsen isä (joka mies virallisesti oli, koska isyyttä ei ollut kumottu) ei ole voinut hoitaa edunvalvontatehtäväänsä, koska hän on ollut vastapuolena lapsen asiassa.

LainaaOikeus ei päätöksessään puuttunut isyyskysymykseen, sillä isyyden kumoamisen torppaus oli jo lainvoimainen. Oikeus käsitteli siis Ainoastaan elatusvelvollisuutta.
HS tänään

Eipä kai tästä muuta ratkaisua oikein voinut tulla. Kun on virallisesti isä, niin elatusvelvollinen on myös. Isyyden kiistämisessä nyt vain on tämä määräaika laissa. Sekö tässä muka olisi oikeus, että lapsi jää ilman elatusta??

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 18, 2020, 18:27:33
Kyllä edunvalvojan käyttäminen on ihan yleistä erilaisissa ristiriitatilanteisssa ja tämä nyt mitä ilmeisemmin sellainen on ollut. Ei näihin yleensä mitään huostaanottoja liity.

Ei siis tarkoita, että äiti ei olisi kykeneväinen huoltajaksi, ainoastaan halutaan varmistaa, että lapsen eduista tulee huolehdittua.

T; Xante

Muoksis: ja biologiselta isältä ei voi hakea elatusapua, koska lain mukaan hän ei ole lapsen isä. Siitähän tässä koko keississä onkin kyse.

Et taida tietää mitä edunvalvoja tarkoittaa- asiamies on ihan eri asia.

Edunvalvoja taas hoitaa valvottavan etuja eli taloutta ja kaikkea siihen kuuluvaa. (holhouslaki) Holhottavalla ei ole vallankäyttöä omaan omaisuuteensa, edunvalvoja hoitaa kaikki siihen kuuluvat asiat. Normaalisti vanhemmat ovat holhoojia- ja tässä tapauksessa äiti. Miehellä ei kaiketi ole isän oikeuksia, vaikka niin koetatte kovasti väittää.

Miten muuten jos ajattelet asiaa toisin päin- onko eronnut nainen velvollinen maksamaan eroamisensa jälkeen entisen miehensä avion aikana tehtyjen syrjähyppyjen seuraukset eli elatuksen toisen naisen kanssa tehdylle mukelolle.

Aave

Tulisiko isyyspetoksen olla rikos? Eli naisen paikka joka vedättää miestä isyydestä, olisi vankila?

Isyyslakia on muutettu vuonna 2015. Isyyden "tunnustaminen" on siinä erityisen mielenkiintoinen termi - ikään kuin asiassa olisi lähtökohtaisesti tunnustettavaa! Jos oikein mahdollisimman tarkkoja ollaan, kukaan isä ei voi 100% varmuudella tietää olevansa lapsen isä, ellei asiaa erikseen testata.

Kuvitelkaa mikä räkky tulisi, jos mies tilaisi naisen selän takana itselleen isyystestin, ja asia kävisi tuoreelle äidille ilmi. Kuvitelkaa sitäkin räkkyä, jos mies synnytyksen yhteydessä pyytäisi naisen kuullen isyystestiä.

Tämän(kin) vuoksi isyystesti standarditoimenpiteenä olisi erittäin kelpo ratkaisu. Vältyttäisiin perheriidoilta ja vanhemmuusriidoilta, kun testi olisi vakiotoimena suoritettu standardi.

Nykyinen laki sisältää tämänkin kohdan, 42. pykälä:

"Aviomiehellä tai isyytensä tunnustaneella miehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän saatuaan tietää toisen miehen olleen sukupuoliyhdynnässä äidin kanssa tai toisen miehen siittiöitä käytetyn äidin hedelmöittämiseen lapsen siittämisaikana on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti ilmoittanut, että lapsi on hänen."

Varsinainen aisankannattaja-pykälä. Lapsen oikeus geneettiseen isään - tai edes tietoon geneettisestä isästä - loppuu siihen, mistä äidin pyhä oikeus vedättämiseen alkaa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 19, 2020, 10:47:43
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 18, 2020, 18:27:33
Kyllä edunvalvojan käyttäminen on ihan yleistä erilaisissa ristiriitatilanteisssa ja tämä nyt mitä ilmeisemmin sellainen on ollut. Ei näihin yleensä mitään huostaanottoja liity.

Ei siis tarkoita, että äiti ei olisi kykeneväinen huoltajaksi, ainoastaan halutaan varmistaa, että lapsen eduista tulee huolehdittua.

T; Xante

Muoksis: ja biologiselta isältä ei voi hakea elatusapua, koska lain mukaan hän ei ole lapsen isä. Siitähän tässä koko keississä onkin kyse.

Et taida tietää mitä edunvalvoja tarkoittaa- asiamies on ihan eri asia.

Edunvalvoja taas hoitaa valvottavan etuja eli taloutta ja kaikkea siihen kuuluvaa. (holhouslaki) Holhottavalla ei ole vallankäyttöä omaan omaisuuteensa, edunvalvoja hoitaa kaikki siihen kuuluvat asiat. Normaalisti vanhemmat ovat holhoojia- ja tässä tapauksessa äiti. Miehellä ei kaiketi ole isän oikeuksia, vaikka niin koetatte kovasti väittää.

Miten muuten jos ajattelet asiaa toisin päin- onko eronnut nainen velvollinen maksamaan eroamisensa jälkeen entisen miehensä avion aikana tehtyjen syrjähyppyjen seuraukset eli elatuksen toisen naisen kanssa tehdylle mukelolle.

Hölönpölön taas.

Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään hänen puhevaltaansa, jos on perusteltu syy olettaa:
ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja
edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.
Perusteltu syy on olemassa silloin, kun voidaan objektiivisesti arvioiden olettaa, että huoltaja joutuu lojaliteettiristiriitaan tai on ilmeinen eturistiriita niin, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.


Sinun aataminaikuiset käsitykseksi holhottavista ja asiamiehistä nyt vain kannattaisi päivittää.

T: Xante

Linkki unohtui: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-edunvalvonta#Lastensuojelun edunvalvojan määräämisen edellytykset

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 19, 2020, 11:58:48
Tulisiko isyyspetoksen olla rikos? Eli naisen paikka joka vedättää miestä isyydestä, olisi vankila?

Isyyslakia on muutettu vuonna 2015. Isyyden "tunnustaminen" on siinä erityisen mielenkiintoinen termi - ikään kuin asiassa olisi lähtökohtaisesti tunnustettavaa! Jos oikein mahdollisimman tarkkoja ollaan, kukaan isä ei voi 100% varmuudella tietää olevansa lapsen isä, ellei asiaa erikseen testata.

Kuvitelkaa mikä räkky tulisi, jos mies tilaisi naisen selän takana itselleen isyystestin, ja asia kävisi tuoreelle äidille ilmi. Kuvitelkaa sitäkin räkkyä, jos mies synnytyksen yhteydessä pyytäisi naisen kuullen isyystestiä.

Tämän(kin) vuoksi isyystesti standarditoimenpiteenä olisi erittäin kelpo ratkaisu. Vältyttäisiin perheriidoilta ja vanhemmuusriidoilta, kun testi olisi vakiotoimena suoritettu standardi.

Nykyinen laki sisältää tämänkin kohdan, 42. pykälä:

"Aviomiehellä tai isyytensä tunnustaneella miehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän saatuaan tietää toisen miehen olleen sukupuoliyhdynnässä äidin kanssa tai toisen miehen siittiöitä käytetyn äidin hedelmöittämiseen lapsen siittämisaikana on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti ilmoittanut, että lapsi on hänen."

Varsinainen aisankannattaja-pykälä. Lapsen oikeus geneettiseen isään - tai edes tietoon geneettisestä isästä - loppuu siihen, mistä äidin pyhä oikeus vedättämiseen alkaa.

Isyyspetos voisi aivan hyvin mielestäni olla rikos.

Mutta siinä tapauksessa myös aviottomien lapsien siittäminen, hylkääminen ja elättämättä jättäminen voisi samalla perusteella olla rikos. Siinä se petoksen uhri on se lapsi, ja lapsen yh-äiti.

Pitäisikö yritys rikokseen olla rangaistava? Eli ilman kondomia ympäriinsä naiskentelu.

Aiemmin pettäminenkin oli rikos, aviorikos. Vaikka se moitittavaa mielestäni onkin, ei se sentään rikos ole. Aiemmin avioituminen ei-neitsyenä oli moitittavaa (ja ehkä petoksenakin nähty), jos se ei-neitsyt oli nainen. Eli kaksinaismoraalinen näkökanta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️