Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Isyys, äitiys ja elatusvelvollisuus

Aloittaja Aave, lokakuu 17, 2020, 12:50:10

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 19, 2021, 13:37:23
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 19, 2021, 12:02:08
Hölön pölön taas.

Tuomarit eivät voi tuomita fiilikisen mukaan, vaan heidän on pakko noudattaa lakia. Tällä hetkellä laki sanoo, että avioliitossa syntyneen lapsen isyyden voi kiistää kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä.

Jos kanteen jättää tämän jälkeen, kukaan tämän maan tuomareista ei mahda asialle yhtään mitään. He eivät voi sanoa, että voi että Marko sulle tietty tulee parempi päätös, kun somessakin osataan juoruta tuosta muijasta ja levittää hänen tietojaan eri foorumeille!

Laki on niin kuin se tulkitaan ja niin kuin se halutaan tulkita.

"Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla, jota 1 momentissa tarkoitetaan, oli laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu."

Jos riittävän merkittävä yleinen etu olisi vaatinut, tai jos isäksi määritellyllä olisi ollut varaa palkata huippulakimiehiä avukseen, kanteen viivästymisen olisi kenties voitu katsoa johtuneen erittäin painavasta syystä eli henkilön mielenterveysongelmasta tai muusta vastaavasta, mikä esti häntä toimimasta ajoissa.

Ymmärsin, että tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ollut vaaraa, että kyseinen ratkaisu olisi syntynyt pelkästään lain tulkintaan sisältyneen liikkumavaran vuoksi, olettaen, että tuo mitä olet tuohon laitanut pitää paikkansa. Tutkinnan alla ei ollut yleinen etu, isää eivät sitoneet lailliset esteet, eikä hänellä ilmeisesti ollut lääkärin spettaria, että olisi ollut syyntakeettomassa tilassa.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Xantippa

Niin, valitettavasti laki ei anna tässä järkyttyneen mielialan vuoksi pidempää harkinta-aikaa. Järkyttynyttä mielentilaa kun ei edes tulkita mt-ongelmaksi. Sitä paitsi molemmissa tapauksissahan miehet vetosivat juuri siihen, että eivät kyenneet päättämään, miten toimisivat, mistä syystä toimivat liian myöhään. Tätä ei ole siis oikeudessa katsottu syyksi kanneaikaa pidentää.

Itse isyyslaissa on aika monta pohdiskeltavaa kohtaa, mutta niin kauan, kun se laki näin on kirjoitettu, se on myös näin tulkittu. Todellakaan en usko, että tässä tapauksessa olisivat kalliit huippulakimiehet voineet lain kirjainta vääntää, niin selkeä se on.

T: Xante

Toope

Tässä tapauksessa ehkä on kyse enemmänkin yhden tuomarin päätöksestä. EI oikeudesta ja kohtuudesta.
Itse lähtisin sotajalalle tuossa tilanteessa, näin symbolisesti sanoen.
Huora rahastaa syytöntä miestä..., ja oikeuslaitos on huoran puolella. >:(

Aave

#138
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 19, 2021, 11:44:58
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3b0983ad-c65a-4ca7-915a-1dc805df97c9?fbclid=IwAR1CcfBAXn2fNbLW1jedsjPhkLFKN885DOGxudlSPawExzEYVhkyURJF234

Vuosia toivottu lapsi ei ollutkaan oma. Asia selvisi Markolle karulla tavalla 12 avioliittovuoden jälkeen lapsen ollessa 1,5-vuotias. Vaimo oli pettänyt ja asia sai vahvistuksen isyystestissä.

Markon elämältä putosi pohja pois. Marko jätti elokuussa 2016 käräjäoikeuteen kanteen isyyden kumoamiseksi. Liitteenä kanteessa oli THL:n kantasolututkimuksen lopputulos. Tästä huolimatta kanne hylättiin käräjäoikeudessa, sillä se oli oikeuden mielestä jätetty liian myöhään. Hovioikeus ei antanut valituslupaa. Isyyttä ei kumottu. Äiti vaati oikeusteitse Markolta elatusmaksuja, jotka hovioikeus aiemmin vahvisti.
Olen seurannut tapauksen etenemistä, ja myös korkeimman oikeuden päätös oli odotettu, joskin edelleen oikeusmurha. Sitä soisi tässäkin pätevän sen, mikä tuomarinohjeiden avausteksteissä lukee, Olaus Petrin lausumana, 1500-luvulla: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan"...

Lyhyesti niin, että mielestäni tapaus kannattaa viedä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Jutulla on kohtuulliset mahdollisuudet saada sitä kautta oikeudenmukaisempi loppuratkaisu, kuin nyt. Samalla Suomen valtio saisi tästä nootin ihmisoikeusrikkeestä - ja vieläpä valkoisen heteromiehen edun vuoksi. Kyseessä on yksinkertaisesti huono laki, ja viime kädessä syypäinä juridiselle tilanteelle lainsäätäjät.

Kirjoitin samaa tapausta tällä foorumilla käsitellessä jo aiemmin, että pragmaattisin ja vähimmän juridisen vaivan ratkaisu olisi se, että isyystesti tehtäisiin virallisen tahon toimesta automaattisesti AINA, kun uusi lapsi syntyy. Silloin vältyttäisiin kaikilta tämän tyyppisiltä raastuparasitteilta ja oikeuteen viedyiltä ihmissuhdedraamoilta, eivätkä katalat ja kusipäiset äiditkään voisi vedättää yhtään ketään, mihinkään suuntaan. Lapsiltahan kun ei kukaan ikinä kysy, että millaisen äidin tai millaiset vanhemmat he haluaisivat. Se olisi hieman hankalaa; enpä haluaisi olla sellaisen äidin lapsi, kuin tämän tapauksen äiti on. Kyseessä kun ei ole vain valhe, vaan kirjaimellisesti kokonainen elämänvalhe. Mikäli lapsen etua kukaan aidosti miettisi, niin tämmöisen kuvion kautta äidin moraalinen kasvatuspohja on äärisurkealla tolalla.

Seuraavaksi varsinaiseen pihviin eli juridiikkaa kansantajuisesti, miten laki lepää.

Suomessa on melko paljon lainsäädäntöä, johon on jätetty myös tulkinnanvaraa. Näin on yksinkertaisesti siitä syystä, että periaatteessa samankaltaisilla tapauksilla ja tapahtumilla on silti tapauskohtaiset kirjonsa, ja vivahteensa. Suomalainen juridiikka on kuitenkin rakennettu tietyille perusoikeuksille. Tuomioistuimilla on tapauskohtaista harkinnanvaltaa, ja myös tapauskohtaista tulkinnanvaraa.

Suomessa oikeuskäytännöllä ja ennakkotapauksilla (Tuomioistuinten ratkaisuilla, ja näihin päätymisillä) on ihan selvä sija lain yleisen tulkinnan, ja sen soveltamisen kannalta. Tuomioistuinten ratkaisut eivät aina ole täysin samoja lakipykälän tekstin mukaan; usein pykälät ovat jopa ristiriidassa keskenään, jolloin tuomioistuimille jää mahdollisuus perustella tietystä pykälästä poikkeava kanta.

Lainopillisesti tässä jutussa ei tarkkaan ottaen ole edes ollut kyse isyydestä, vaan elatusvelvollisuudesta. Isyyslakia tässä kuitenkin sovelletaan. Isyydestä laissa todetaan, että isyyden kumoamista tulee hakea ennen, ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Laki kuitenkin myös joustaa, mikäli siihen on painavat syyt.

Isyyslain esitöistä: "Esimerkkinä painavasta syystä on tilanne, jossa mies saa tietää vasta määräajan jälkeen olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä isyyttään".

Eli "painavasta syystä" laki antaisi kyllä myös myöten, eikä se ole täysin yksiselitteinen. "Vasta määräajan jälkeen" on kuitenkin vain esimerkki, eikä mikään kategorinen kuvaus.

Bonuksena: Kyseessä oleva lapsi on nyt näin lakia tulkiten myös perillinen "isän" omaisuudelle. Oikeusmurhatuksi tullut juridinen "isä" ei siis ole paitsi elatusvelvollinen, vaan hänen olematon lapsensa on myös juridisesti samalla rintaperillinen!

Ensisijaisesti pyritään turvaamaan heikoimman, eli lapsen oikeudet. Millä hinnalla, se toivottavasti saa tässä nyt tapauskohtaisena EIT:n kautta selkeämmän kannan.

Että noin niinku esimerkiksi mitä helvettiä kahden vuoden määräaika?! Kuka juuri sen on keksinyt, ja millä perusteella? Että kun lain silti harkinnanvarainen aikaikkuna ylittyi, niin tapaus on sitä myöten selvä, ja loppuunkäsitelty?
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

#139
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 19, 2021, 13:24:15
Koko tarinan voit lukea Iltalehdestä, johon "Marko" on jutun eri vaiheissa useasti avautunut. Niitä linkkejä aikaisempiin vaiheisiin löytyy tuon linkkaamasi jutun lopusta.

Hän sai asiasta ajoissa tiedon, mutta oli niin järkyttynyt, ettei pannut kannetta vetämään välittömästä, vaan hautoi asiaa monta kuukautta ja oli sitten jo auttamattomasti myöhässä.
Mitä, eikö Risto-Marko saa olla samalla myös uhrillisesti median kierosti vedätettävänä eikä vähääkään mielissään siitä, että sentään media häntä on nyt huomioinut? Onko sellainenkin vain naisten etuoikeus?! :)

Olllaanko tässä nyt sukupuolisen epätasa-arvon ytimessä? Että kun sen miehen tulee olla aina mies, ja toimia aina ja kaikessa kylmän rationaalisesti ja viipymättä, kun on aikarajakin (Rupuiset kaksi vuotta!) asetettu? Että ei voi olla niin, että kun mies on ollut 12 vuotta naimisissa ja nainen pettää - on pettänyt piru ties kuinka kauan - saa sitten samalla lapsen toiselle miehelle sen hyvin itsekin tietäen mutta aviomiehelle tilanne valkenee vasta kun lapsi on puolitoistavuotias, niin eihän se mies siitä mitään mielenterveysongelmia voi saada, ja olihan sillä lakipuitteisesti sentään puoli vuotta aikaa miettiä myös näitä lakiteknisiä asioita sen, mitä mielenjärkkymiseltään liikenee. Eikö kenenkään miehen saisi myös olla samalla tavalla tyhmä kuin moni nainen on - tai teeskentelee olevansa?!

Että juu, jos sinua on naisena joku mies 10 tai 20 vuotta sitten kourinut ja huoritellut, niin siitä on ihan ookoo sitten 10 tai 20 vuoden päästä suoriutua julkisuuteen uhriutumaan ja oikeustaistelemaan, mutta tämmöiset miehiset pikkuseikat kuin jonkin de facto parin kuukauden juridinen aikaylitys siitä, kun tilanne kävi miehelle itselleen ilmi onkin muka täysin naurettavaa? Eikä mies tietenkään voi olla samalla tavalla uhri ja myös epärationaalinen, kuin nainen "saa" olla?

Entä, jos Risto-Marko olisikin nyt juuri sellainen mahdottoman uusi, uljas ja äärimmäisen herkkä mies: saa jopa oikein mielenterveysongelmia kun vaimo pettää, vedättää lapsesta ja isyydestä, ja mitä perkeleessä sen 12 vuoden aikana maailma on muutenkaan maannut, vaikka Risto-Marko ei pohjimmiltaan muuta tehnyt kuin hyväntahtoisesti uskoi, toivoi ja rakasti?!

Käännähän kamerakulmaa toisin päin, jos osaat mielikuvitella. Mikäli kyseessä olisi vastaavantasoinen naisen vedättäminen miehen toimesta niin ole rehellinen, kenen taholla sympatiasi ja oikeustajusi olisi?

Ahaa, miehen mielen ei saisi tämmöisistäkään järkkyä mutta nainen saa julkisuudessa itkeä ja haastaa oikeuteen, vaikka tosin onkin sitten paljon vähäisemmistä asioista asioista kyse... #HeToo. :)
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Hippi

^
Normalle osoitettu viestini oli mielestäni aika toteava, ei kantaa ottava, vaikka käytin sanaa "avautunut". En ainakaan tarkoittanut sitä mitenkään kielteiseksi.

Jäin miettimään tuota kahden vuoden rajaa, jotta mistä se on lakiin saatu. Arvelisin, että siinä tosiaan on ajateltu enemmän lasta ja mitä hänen maailmassaan tapahtuu, jos "isä" katoaa kuvioista. Tuossa vaiheessa ei vielä yhteisiä (säilyviä) muistoja ole kovinkaan paljoa ja pieni lapsi on aika sopeutuvainen. Parivuotias vielä selviytyy erosta varmasti paremmin kuin joku kymmenvuotias, jolle isästä on muodostunut jo ehkä esikuva. Jos isä sitten lapsen hylkää, niin siitä aika todennäköisesti tulee pitkäkestoinen trauma.

Ehkä on ajateltu myös sitä, että parin vuoden jälkeen isä on jo niin kiintynyt lapseen, että biologinen isyys olisi menettänyt merkityksensä. Näinkin voi joissain tapauksissa käydä. Toinen juttu on sitten päästä yli siitä, miten lapsi on saanut alkunsa.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Itselleni tulee ihan merkillinen mielikuva tuosta 2 v naurettavasta tynkäpätkästä. Että onko sillä aikarajalla haettu sitä että kahden vuoden sisällä mies (ja mahdollisesti muutkin) kyllä näkee että alkaako se tenava yhtään muistuttamaan isäänsä. Ei tässä mielestäni pitäisi olla mitään aikarajaa, tai jos on pakko olla, niin sitten 18 v. Eli viimeistään lapsen täysi-ikäisyyteen mennessä voisi hakea "automaattisen isyyden purkua", jos ei ole biologinen isä. Ja mahdollisesti maksetut elatusmaksut saisi periä takaisin siltä ajalta kun ollaan oltu erossa, eikä enää perhe.

Ehkä se automaattinen isyystesti aina kun kersa on pukattu toosasta ulos olisi lopultakin paras vaihtoehto. Olikos nykyään vielä niinkin että isyystestiä ei saa tehdä jos äiti kieltää?

Omasta mielestäni ei voi mitenkään velvoittaa miestä leikkimään perhettä sellaisen lapsen kanssa joka on viekkauvella ja vääryyvellä synnytetty teeskennellen että se on hänen omansa. Saati jättämään lapselle omaisuutensa. Jos ei itse tahdo.

Hippi

^
En kyllä jaksa uskoa tuohon, että "kahdessa vuodessa alkaisi muistuttamaan ulkonäöllisesti isäänsä". Minun kolme tyttöäni eivät olen muistuttaneet isiään ollenkaan missään iässä. Yhdessä tyttäressäni on aikuisiässä alkanut tulla isänpuoleisen tätinsä piirteitä sen lisäksi, että on huomattavan paljon minun piirteitäni. Aika arpapeliä on se, kummanko näköinen lapsesta tulee, vai onko kovin selvästi nähtävissä kummankaan piirteitä. Monestihan se "isän näköinen" tai "äidin näköinen" tulee esiin, jos vanhemmalla on jokin selvästi erottuva ulkonäöllinen piirre, joka on siirtynyt myös lapselle.

Ei noin hataraan ajatuksen päälle voi mitään lakimääräisiä juttuja perustaa. Ennemmin se sitten on ihan puhtaasti hihasta ravistettu, ellei nuo aikaisemmin mainitsemani syyt olisi perusteena.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Kummasti se kyllä tosiaan vaihtelee kenen näköinen kulloinkin on. Kun olin lapsi, minulle jankutettiin että näytän isäni äidiltä (häntä en koskaan tavannut, koska kuoli ennen kuin vanhempani edes kohtasivat toisensa), kuin myös äidin puoleiselta tädiltäni. Omasta mielestäni olen enimmän osan elämääni näyttänyt isältäni, nyt vanhemmiten ehkä myös äidiltäni (sellaisena kuin hän oli kypsemmällä iällä).

Tuntuu kyllä jotenkin tympeältä ajatukselta että halutaan petetyn miehen jotenkin kiintyvän lapseen josta hänellä ei ole ollut aavistustakaan että ei olekaan oma biologinen lapsi. Ei ihminen ole mikään juuri poikinut kissanarttu jolle voi välillä heittää ties mitä koiraa, kania ja oravaakin imetettäväksi ja kaikki menee samassa läjässä omien pentujen kanssa. Kun saa tietää totuuden, se saattaa kovastikin kylmettää tunteita, eikä halua olla enää missään tekemisissä lapsen kanssa, vaikkei sen syytä olekaan mitä äiti teki. Mahtaapa olla lapselle eri terveellinen ympäristö jossa isä vihaa vaimoaan/eksäänsä, ja suhtautuu ristiriitaisin tuntein lapseen.

Kopek

Eihän virallista isyystestiä edes tarvita. Geenitestin... vai mitä ne ovat nimeltään... voi teettää helposti, ja kyllä se jo osviittaa antaa. Jos se näyttää sukulaisiksi isän sukua, niin ilmeisesti isä on silloin isä. Jos sieltä taas tulee aivan outoja sukuun kuulumattomia serkkuja ja pikkuserkkuja, silloin voi olla aihetta epäillä jotain.

Hippi

Yritin löytää perusteluita tuolle kahden vuoden ajalle, mutta ei nyt pienellä kaivamisella löytynyt. Sivutuotteena löytyi kuitenkin tieto, että sen 44§:n aikarajat oltaisiin poistamassa ja lakialoite on edennyt eduskunnasta lakivaliokuntaan käsiteltäväksi.

Tuolta osin asia tulee korjaantumaan aikanaan. Mutta herää sitten kysymys tuon aikarajattoman lainkohdan voimaantulosta, eli tuleeko se voimaan siitä alkaen tai sitten jotenkin taannehtivasti.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Aave

#146
Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 20, 2021, 08:18:53
^
Normalle osoitettu viestini oli mielestäni aika toteava, ei kantaa ottava, vaikka käytin sanaa "avautunut". En ainakaan tarkoittanut sitä mitenkään kielteiseksi.
Minä puolestani olin varsin humalassa kun kirjoitin nuo kaksi edellistä kirjoitusta; osa foorumin naisista oireilee sen verran taajaan passiivis-aggressiivista mieshalveksuntaa (Ja sillä on pitkät perinteet!), että ei välttämättä tarvita paljoakaan, kun sitten humalassa tulkitsin väärin. "Avautuminen" oli liipaistava sana! :)

Tehdään tämä nyt kuitenkin Hippi samalla selväksi: Pidän sinua foorumin naisten aatelina, naisista parhain sä oot! Olet ehdottomasti hyvä mimmi minun kirjoissani ja ajatuksiltasi tasapainoinen, harkitseva ja rauhanomainen, mitä ei voida puoltaa kategorisesti esimerkiksi minun jutuistani. Arvostan sinua, enkä aidosti todellakaan ajattele, että olisit nyt tuossa tapauksen miestä pilkannut.

Yhtä kaikki liipaistumiseni oli hyvä sikäli että kirjoitin sen inspiroimana vuodatuksen, jossa pyrin kuvaamaan sellaista tekopyhää suhtautumista, joka puolestaan on todellinen ongelma. Eli kaikki hyvin ja rauha kanssasi, sinä kaikki kehut ansaitseva nainen sinä!

Pyydän samalla anteeksi, että jouduit käyttämään aikaasi tuohon kommenttiin. Minun vikani. Anteeksi.
Lainaus käyttäjältä: Hippi
Jäin miettimään tuota kahden vuoden rajaa, jotta mistä se on lakiin saatu. Arvelisin, että siinä tosiaan on ajateltu enemmän lasta ja mitä hänen maailmassaan tapahtuu, jos "isä" katoaa kuvioista. Tuossa vaiheessa ei vielä yhteisiä (säilyviä) muistoja ole kovinkaan paljoa ja pieni lapsi on aika sopeutuvainen. Parivuotias vielä selviytyy erosta varmasti paremmin kuin joku kymmenvuotias, jolle isästä on muodostunut jo ehkä esikuva. Jos isä sitten lapsen hylkää, niin siitä aika todennäköisesti tulee pitkäkestoinen trauma.
Kyllä tässä on pyritty etenemään lapsen edun nimissä, se on selvä. Lainvalmistelun esitöissä ei kuitenkaan ole kirjoitettu auki, miten juuri tähän kahteen vuoteen on päädytty. En ole tarkistanut ko. juridisen haaran tietokannoista, voisiko sieltä kuitenkin vielä löytyä jotain.

Kyseessä on kuitenkin omanlaisensa ennakkotapaus. Vallitsevan lain puitteet - mukaan lukien poikkeus erittäin painavasta syystä - olisi silti voitu tulkita toisinkin. Kun ajattelee tapausta, sitä missä vaiheessa ja miten tilanne on tullut asianosaiselle itselleen ilmi, niin missä sitten on niitä painavia syitä, ellei tässä?

Risto-Markolla oli käytännössä puoli vuotta aikaa kumota "isyytensä" mutta on eri asia, onko hän siinä vaiheessa edes älynnyt ottaa selvää jostain tällaisesta lainkoukerosta.  Kokemus on varmasti ollut hänelle traumaattinen - joku piskuinen puoli vuotta siitä kun henkilökohtainen maailma loppuu ja kaikki se, mille oli aikuisen elämänsä rakentanut romahtaa yhtenä loputtomana valheena kasaan, menee kuin painajaismaisessa sumussa. Masentunut, avuton, itsetuhoinen, omanarvontunto ja elämänhalu nollassa. Traumatisoituminen, itsetuhoisuus ja masennus ilmenee juuri niinkin, että ei jaksa, älyä eikä pysty. Ihminen on ihan paljaana ja rikki, selvitä siinä yksin joitain lakiasioita sitten. Ole mies, ja toimi viipymättä! Entäpä jos vaan onkin niin paha olla, että käpertyy itkien sikiöasentoon ja toivoo, että tulisi joku rekalla ja ajaisi yli? Joku toinen Risto-Markon tilanteeseen joutunut mies olisi puolestaan voinut ryhtyä mustimpina hetkinään hirmutekoihin, ja saattaisi löytyä ymmärrystä senkin suhteen. Ei hyväksyntää, mutta ymmärrystä.

Parin kuukauden ylitys määräajasta keskellä emotionaalista apokalypsiaan, ja se siitä. "Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan". Oliko hänellä edes ketään jolle puhua; pystyikö hän tuossa vaiheessa itse edes puhumaan?

Lainaus käyttäjältä: Hippi
Ehkä on ajateltu myös sitä, että parin vuoden jälkeen isä on jo niin kiintynyt lapseen, että biologinen isyys olisi menettänyt merkityksensä. Näinkin voi joissain tapauksissa käydä. Toinen juttu on sitten päästä yli siitä, miten lapsi on saanut alkunsa.
Ehkä, ehkä ei. Laki ei kuitenkaan voi perustua johonkin toiveajatteluun. Olen kirjoittanut tässä ketjussa jo aiemmin siitä, mitä ajattelen elatusvelvollisuudesta (Vastaus nro 109). Laki perustuu menneeseen maailmaan, jossa naiset yleisesti olivat taloudellisesti täysin riippuvaisia aviomiehestä. Naisten pettämisen määrä ja avioerojen kasvu ovat lähihistoriallisesti suorassa suhteessa siihen, kun naiset ovat tulleet taloudellisesti miehistä riippumattomiksi. Elatusvelvollisuutta sietääkin samalla päivittää, vastaamaan paremmin tämän päivän tilannetta.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 20, 2021, 10:58:12
Olikos nykyään vielä niinkin että isyystestiä ei saa tehdä jos äiti kieltää?
Ei se enää näin mene, onneksi.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 20, 2021, 12:03:08
Yritin löytää perusteluita tuolle kahden vuoden ajalle, mutta ei nyt pienellä kaivamisella löytynyt. Sivutuotteena löytyi kuitenkin tieto, että sen 44§:n aikarajat oltaisiin poistamassa ja lakialoite on edennyt eduskunnasta lakivaliokuntaan käsiteltäväksi.
Eipä niin löydykään, enkä löytänyt vielä suuremmallakaan kaivamisella. Yksi tietokanta on kuitenkin vilkaisematta, ja voisin kysyä tästä myös eräältä proffalta.

Itse mietin, että onko tämä ennakkotapaus nyt samalla se, joka vauhditti mahdollista lainmuutosta. EIT:n puitteissa tässä olisi kyllä potentiaalia ihmisoikeusrikkomukseen, ellei laki muutu.
Lainaus käyttäjältä: Hippi
Tuolta osin asia tulee korjaantumaan aikanaan. Mutta herää sitten kysymys tuon aikarajattoman lainkohdan voimaantulosta, eli tuleeko se voimaan siitä alkaen tai sitten jotenkin taannehtivasti.
Mikäli tähän päädyttäisiin niin siitä päivästä lukien, kun laki astuu voimaan. Ei näitä voi taannehtivasti laatia; kustannuksetkin olisivat huikeita. Suomessa olisi vähintään satoja tapauksia, joissa taannehtivasti laaditun lain puitteissa asianomistaja voisi vaatia jo aikoja sitten maksamansa elatusmaksut valtiolta korkoineen takaisin. Ensin 18 vuotta maksettuja elatusmaksuja + siihen esim. 10 vuoden aikana kertyneet korot päälle... Unohda koko kysymys. :)
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Kopek

Ollako vai eikö olla - isä?

Anna Kontula otti kantaa "Riston" isyys­taistoon ja sai aikaan some­myrskyn
Risto joutuu maksamaan elatusmaksuja lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009147575.html

En ole perehtynyt tähän tapaukseen, joten ota kantaa siihen. Yleisellä tasolla arvioin, että Kontulan mielipide ei ole yllätys. Kommunisteille isyys ja äitiys ja perhe ovat ennen kaikkea sosiaalisia konstruktiota, ei niinkään biologisia. Biologinen perhe on nimittäin kommunismin aatteen kannalta huono asia, koska robotin lailla ohjattavan kommunistikansalaisen kuuluu olla uskollinen ennen kaikkea puolueelleen ja sen johtajille eikä perheenjäsenilleen.

Jos vanhemmat eivät ole biologisia vanhempia, lapsen on helpompi pettää heidät puolueen hyväksi.

"Kommunistihallinto muokkasi Pavel-pojasta neuvostovaltion lasten roolimallin. Lapsia rohkaistiin ilmiantamaan perheensä, jos siitä vain oli hyötyä valtiolle. Jo Lenin oli julistanut, että valtio ja vallankumous ovat perhettä ja ystäviä tärkeämpiä arvoja. Monet vanhemmat alkoivat pelätä lapsiaan."

https://www.ts.fi/teemat/1074268572