Isyys, äitiys ja elatusvelvollisuus

[Hayabusa]

Laki on laki, mutta eihän tuo "Riston" - jossain hänestä käytettiin nimeä "Marko" - tapaus ole kohtuullista. Kontulan kommentti osoittaa miten kovasydäminen henkilö hän on. Joku toinen olisi kertonut tekevänsä lakialoitteen, ettei vastaavaa epäoikeudenmukaista tilannetta enää pääsisi syntymään.

[Karikko]

Kontula sanoo puolustavansa lapsen oikeuksia- siis ilmeisesti lapsen oikeudet ovat oleellisia vaikka ne "vääryydellä" turvattaisiin.

Ellei asioita voi eikä saa oikaista "väärin tuomitut murhamiehet- öh myös naiset joutuvat myös ilmeisesti maksamaan rikoksestaan tuomionsa mukaan. Usein juuri biologinen yhteys on todistanut tekijän olevan joku muu- sen vuoksi dna on pelastanut joitain tuomioita, (tuomittuja) mutta isyyteen se ei siis saa vaikuttaa.

Uhrin oikeudet eivät liene oleellisia , jos on kuollut.

>>>

ANNA Kontula sanoo Twitterissä, että jos pelkkä biologisen yhteyden puuttuminen voisi vapauttaa vanhemmuuden velvoitteista milloin tahansa, maa ajautuisi kaaokseen.

– Suomi on täynnä isiä, jotka eivät ole biologisia isiä. Itse asiassa vähemmistö isistä on varmistanut biologisen isyytensä, hän kirjoittaa

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009147575.html

[-:)lauri]

Yhteiskunnan pitäisi tulla vastaan jos vanhemmat haluavat irtisanoutua vanhemmuudestaan. Näin vanhemmuudestaan voisi irtisanoutua ja lasten ei tarvitsisi joutua kohtaamaan elatusriitoja eikä lapsuus jäisi kusipäisen exän vuoksi aliresurssoiduksi taloudellisesti.

EDIT. Lapsen ei tulisi joutua kokemaan olevansa vastuussa muiden pahasta olosta, varsinkaan kun eivät itse ole voineet mitenkään vaikuttaa asiaan. Koko ongelma johtuu muutenkin vain ja ainoastaan siitä, että yhteiskunta olettaa ihmislajin perheen toimivan käytännössä kuten Raamattu määrää.

[Aave]

Laki on laki, mutta eihän tuo "Riston" - jossain hänestä käytettiin nimeä "Marko" - tapaus ole kohtuullista. Kontulan kommentti osoittaa miten kovasydäminen henkilö hän on. Joku toinen olisi kertonut tekevänsä lakialoitteen, ettei vastaavaa epäoikeudenmukaista tilannetta enää pääsisi syntymään.

Tämän tapauksen johdosta lakia on muutettu jo, mutta "Ristoa" se ei auta - sitä kun ei sovelleta taannehtivasti. Uudessa laissa on vuosi aikaa perua/kieltää isyytensä siitä, kun reaalitilanne on todettu. Eli voi olla vaikka niin, että on toiminut esim. viisi vuotta lapsen isänä ja sitten käykin todistetusti ilmi, että ei olekaan hänen biologinen isänsä. Jos/Kun näin käy, niin päätös isyydestä on tehtävä vuoden kuluessa. Sen jälkeen on virallisesti ja automaattisesti lapsen isä, ellei ole muutosta ryhtynyt tekemään.

Muuten olen sitä mieltä, että koko elatusvelvollisuuden konsepti pitää miettiä uusiksi. Se kun perustuu menneeseen aikaan, jossa naiset olivat pääasiassa kotirouvina, eivätkä työelämässä.

Miesten kannalta paras tilanne tekeytyy kuitenkin sitä kautta, kun päivänä muutamana saadaan luotettava ja turvallinen miesten ehkäisypilleri markkinoille. Silloin lasten hankkiminen ylipäätään siirtyy naisilta miehille. Silloin myös nähdään, että mitä se "lasten oikeuksista" kaunopuheisesti soperteleminen todellisuudessa olikaan.

[Melodious Oaf]

Uudistettu isyyslaki siihen liittyvine muine muutoksineen hyväksyttiin 15.12.2014 ja tuli voimaan vuoden 2016 alusta. Siinä on lähes sama teksti, joka isyyslain pian korvaavasta vanhemmuuslaista on lainattu alla.

En usko, että isyyslakia olisi muutettu juuri tai ainoastaan tämän tapauksen takia, mutta sen taustoista on tietoa täällä: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/isyyslain_uudistaminen.aspx

Luulisin pikemminkin, että tapaus ja sen saama julkisuus on saattanut vaikuttaa joihinkin lakialoitteisiin tai eduskunnassa esitettyihin kirjallisiin kysymyksiin sekä puheenvuoroihin, jotka ovat olleet osa isyyslain uudistuksen valmistelun aineistoa. Vastikään vahvistettuun vanhemmuuslakiin ne ovat saattaneet vaikuttaa myös, mutta ei siinäkään kai "Riston" tapaus ole mikään varsinainen syy tai ainoa juttu, mihin lakiuudistuksella on pyritty.

Vanhemmuuslaki 775/2022 on vahvistettu eduskunnan päätöksellä tämän vuoden elokuussa, mutta se astuu voimaan vasta 1.1.2023.

Siinä todetaan:

Jos isyys on todettu avioliiton perusteella, lapsen synnyttäneen äidin, 48 §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön ja sen, jonka isyys on todettu avioliiton perusteella, on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Jos vanhemmuus on vahvistettu tunnustamisen perusteella, lapsen synnyttäneen äidin, 48 §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön ja tunnustajan on pantava vanhemmuuden kumoamista koskeva kanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun vanhemmuus on vahvistettu.

Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla oli laillinen este tai hän näyttää muun painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu vuoden kuluessa siitä, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut.

Lihavoin relevantin pätkän.

Vanhemmuuslain taustoista on tietoa täällä: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/vanhemmuuslaki.aspx

Aiempi isyyslain muutos ei ole auttanut "Ristoa" ilmeisesti siksi, että oikeus ei ole katsonut hänen esittäneen riittävän painavaa syytä kumoamiskanteen myöhässä toimittamiselle nimenomaan vuoden määräaikaan nähden. Tämä tieto tulee Iltasanomien jutusta:

RISTO yritti kylläkin kumota isyyden, mutta hän myöhästyi parilla kuukaudella. Nykyisen lain mukaan kanne avioliiton aikana todetun isyyden kumoamisesta pitäisi nostaa kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä. Kanne voidaan nostaa määräajankin jälkeen, mikäli siihen on "erittäin painava syy" tai kannetta ei ole voitu nostaa laillisen esteen takia.

Risto myöhästyi kertomansa mukaan sen takia, koska hän oli järkyttynyt silloisen vaimonsa pettämisestä, joka tuli yllätyksenä. Yllätys oli yhtä lailla myös se, ettei poika ollutkaan Riston.

Kriisi vaikutti Riston terveyteen ja työkykyyn, eikä hän kyennyt toimimaan rationaalisesti. Se ei ollut oikeuden mielestä kuitenkaan riittävä syy kumoamiskanteen myöhässä toimittamiselle. Siksi Risto jäi virallisiin asiakirjoihin lapsen viralliseksi isäksi.

Uusi lakimuutos tuskin vaikuttaa "Riston" tapaukseen. Pieni ero on siinä, että vanhemmuuslaissa sanotaan "painavan syyn" ja 2015 vahvistetussa isyyslaissa taas "erittäin painavan syyn".

[Aave]

Uudistettu isyyslaki siihen liittyvine muine muutoksineen hyväksyttiin 15.12.2014 ja tuli voimaan vuoden 2016 alusta. Siinä on lähes sama teksti, joka isyyslain pian korvaavasta vanhemmuuslaista on lainattu alla.

Niin, kun nyt sinulla on puurot ja vellit sekaisin. Isyyslakia ei tapauksen johdosta muutettu, vaan juurikin vanhemmuuslakia. Palaan asiaan paremmalla ajalla ja osoitan samalla, miten hassuja Kontula tapauksen johdosta nyt möläytteli.

[Toope]

Ollako vai eikö olla - isä?

Anna Kontula otti kantaa "Riston" isyys­taistoon ja sai aikaan some­myrskyn
Risto joutuu maksamaan elatusmaksuja lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009147575.html

En ole perehtynyt tähän tapaukseen, joten ota kantaa siihen. Yleisellä tasolla arvioin, että Kontulan mielipide ei ole yllätys. Kommunisteille isyys ja äitiys ja perhe ovat ennen kaikkea sosiaalisia konstruktiota, ei niinkään biologisia. Biologinen perhe on nimittäin kommunismin aatteen kannalta huono asia, koska robotin lailla ohjattavan kommunistikansalaisen kuuluu olla uskollinen ennen kaikkea puolueelleen ja sen johtajille eikä perheenjäsenilleen.

Jos vanhemmat eivät ole biologisia vanhempia, lapsen on helpompi pettää heidät puolueen hyväksi.

"Kommunistihallinto muokkasi Pavel-pojasta neuvostovaltion lasten roolimallin. Lapsia rohkaistiin ilmiantamaan perheensä, jos siitä vain oli hyötyä valtiolle. Jo Lenin oli julistanut, että valtio ja vallankumous ovat perhettä ja ystäviä tärkeämpiä arvoja. Monet vanhemmat alkoivat pelätä lapsiaan."

https://www.ts.fi/teemat/1074268572

Minusta Kontula osoitti bias:aan. Hän on jonkun muun puolella, ei miehen.
Tasa-arvon irvikuvaa esittää.

[Melodious Oaf]

Tosi hienoa jos osaat tätä jotenkin faktapohjalta valottaa.

Tiivistettynä mun käsitys on, että vanhemmuuslakia ei nyt ole, vaikka se on hyväksytty, joten se ei voi mitenkään olla nykyinen lainsädäntö. Se yhdistää isyyslain ja äitiyslain.

Uusin versio isyyslaista tuli voimaan 2016 alusta.

Oma käsitykseni on, että relevantti lainkohta olisi juuri se, mitä jo aiemmin lainasin.

Isyyslaki:

44 §
Määräaika kanteen nostamiselle

Äidin, 42 §:n 2 momentissa tarkoitetun miehen ja miehen, jonka isyys on todettu avioliiton perusteella, on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Jos miehen isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella, isyytensä tunnustaneen miehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on vahvistettu.

Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla, jota 1 momentissa tarkoitetaan, oli laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu viipymättä sen jälkeen, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut.

Jos aviomies tai isyytensä tunnustanut mies on kuollut menettämättä kanneoikeuttaan, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävissään pitempi aika, tuon ajan kuluessa.

Vanhemmuuslaki

50 §
Määräaika kanteen nostamiselle

Jos isyys on todettu avioliiton perusteella, lapsen synnyttäneen äidin, 48 §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön ja sen, jonka isyys on todettu avioliiton perusteella, on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Jos vanhemmuus on vahvistettu tunnustamisen perusteella, lapsen synnyttäneen äidin, 48 §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön ja tunnustajan on pantava vanhemmuuden kumoamista koskeva kanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun vanhemmuus on vahvistettu.

Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla oli laillinen este tai hän näyttää muun painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu vuoden kuluessa siitä, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut.

Jos aviomies tai se, jonka vanhemmuus on Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä vahvistettu, on kuollut menettämättä kanneoikeuttaan, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on vainajan lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa kuolemasta tai, jos vainajalla vielä olisi ollut käytettävissään pitempi aika kanteen nostamiseen, tuon ajan kuluessa.

Mitään asiantuntemusta mulla ei juridiikasta ole, vaan katsoin asiaa viiden minuutin googletuksella.

Sikäli parempi tieto vois olla jopa todennäköistä, kun olen ymmärtänyt että sulla on joku harrastuneisuus ja kiinnostus näihin asioihin.

Avaan omia perusteluja lähinnä sen takia että osaat antaa relevantit tiedot helpommin — ja että tiedät mihin ja mitä taustaa vasten vastaat.

[Kopek]

On vaikea säätää lakia, joka ottaisi huomioon kaikki mahdolliset tilanteet ja olisi kaikkien osapuolien kannalta paras mahdollinen.

Tämä aiheen tiimoilta voisi keksiä monenlaisia mielikuvitustarinoita.

Tällainen kuvitelma tulee mieleeni.

Leila ja Markku seurustelevat. Leila pettää salaa Markkua vanhan ystävänsä Hannun kanssa. Leila alkaa odottaa Hannun lasta, mutta hän antaa Markun luulla, että lapsi on hänen.

Kun lapsi syntyy, Markku kirjataan hänen isäkseen. Leila ja Markku elävät vaihtelevassa suhteessa, kunnnes eroavat. Lapsi jää Leilalle, ja Markku alkaa maksaa lapsesta elatusapua.

Leila tietää koko ajan, että lapsen todellinen isä on Hannu. Markku on kuitenkin hyvätuloisena hyvä elatusavun maksaja.

Leila on koko ajan pitänyt salaa yhteyttä Hannuun, ja jossakin vaiheessa pariskunta muuttaa yhteen ja alkaa elää perhe-elämää. Leilan lapsi on paperilla hänen ja Markun, mutta todellisuudessa Hänen ja Hannun.

Jossakin vaiheessa Markku saa tietää, ettei hän olekaan Leilan ja Hannun luona asuvan lapsen isä. Hän joutuu kuitenkin rahoittamaan Leilan ja Hannun ja heidän yhteisen lapsensa perhe-elämää aina siihen saakka kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Markku kokee itsensä hyväksikäytetyksi petoksen uhriksi. Kontula kirjoittaa, että mitä siinä uikutat. Maksa pois ja ole hiljaa. Ei biologisella vanhemmuudella ole väliä.

Tarinan olettamuksena on, että Markku ei ole saanut purettua juridista isyyttään.

[Melodious Oaf]

Onhan laki tosiaan muuttumassa siltä osin, että on vuosi peliaikaa esteen poistumisen jälkeen. Eikä siis "viipymättä".

Toinen muutos on, että syyn tarvitsee olla vain "painava" eikä "erittäin painava".

Nykyisen lain mukaan myöhästynyt kanne voidaan tutkia, jos kantajalla on laillinen este tai hän esittää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aiemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu viipymättä sen jälkeen, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut.

Tulevan lain mukaan myöhästynyt kanne voidaan tutkia, jos kantajalla on kanteen nostamatta jättämiselle "painava syy". Se on jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu vuoden sisällä siitä kun syy kanteen nostamatta jättämiselle on poistunut.

Sain käsityksen että KKO:n vuoden 2021 ratkaisu olisi perustunut siihen että peruste kanteen nostamatta jättämiselle määräajassa ei ollut tarpeeksi painava.

Ei se omaan oikeustajuun mene kovinkaan hyvin, että alustava tieto toisen miehen isyydestä tuli puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen kun oltiin jo erottu. DNA-testi kuitenkin tehtiin vasta vähän ennen kuin lapsi täytti 2, kanne myöhästyi määräajasta ja hylättiin.

Olis siistiä lukea se KKO:n päätös ihan kokonaan.

Ehkä tosiaan sanan "viipymättä" korvaaminen vanhemmuuslaissa määreellä "vuoden sisällä" voisi liittyä tähän tapaukseen ja muihin vastaaviin.

Kokoomuksen Jukka Kopra ja PS:n Ari Koponen olivat jo aiemmin tehneet lakialoitteen siitä, että isyyden kumoamislta poistettaisiin aikaraja kokonaan. Suureksi osaksi Riston tapauksen takia saman porukan vuonna 2021 tekemä uudempi lakialoite sai eduskunnassa huomattavaa kannatusta.

Vanhemmuuslakia valmisteltaessa nämä lakialoitteet yhdistettiin ja otettiin mukaan siihen niin sanotusti aineistoksi. En tiedä, miten isona pontimena ne siinä olivat.

Sitä en ymmärrä, että sekä isyyslaissa että vanhemmuuslaissa todetaan dna-tutkimuksista seuraavaa:

Vanhemmuuslaki:

39 §

Isyyden kumoamisen perusteet

Miehen isyys on kumottava, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen avulla tai muutoin on selvitetty, ettei miehen ja lapsen välillä ole 3 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettua suhdetta.

Isyyslaki

39 §

Isyyden kumoamisen perusteet

Miehen isyys on kumottava, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen avulla tai muutoin on selvitetty, ettei miehen ja lapsen välillä ole 3 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettua suhdetta.

En ymmärrä, miten toi ei näy enemmän siinä Riston tapauksessa. Silloinhan sen pitäis olla lähtökohtaisesti kumottava.

Ehkä tossa on joku sellainen logiikka että isyys voi määräytyä avioliiton perusteella tai tunnustamisen perusteella tai sitten "muulla tavalla", ja toi koskee nyt vaan niitä "muita tapoja". 

En tiedä enkä ymmärrä.

[Toope]

Tuo "Kopek:n" tarina edellä on juuri sellainen, missä oma väkivaltakynnykseni ylittyisi.

[Melodious Oaf]

Jossakin vaiheessa Markku saa tietää, ettei hän olekaan Leilan ja Hannun luona asuvan lapsen isä. Hän joutuu kuitenkin rahoittamaan Leilan ja Hannun ja heidän yhteisen lapsensa perhe-elämää aina siihen saakka kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Markku kokee itsensä hyväksikäytetyksi petoksen uhriksi. Kontula kirjoittaa, että mitä siinä uikutat. Maksa pois ja ole hiljaa. Ei biologisella vanhemmuudella ole väliä.

Tarinan olettamuksena on, että Markku ei ole saanut purettua juridista isyyttään.

Ainakin Minilex väittää että nykyiselläkin isyyslailla onnistuisi isyyden kumoaminen siinä vaiheessa, kun tieto tästä Markulle tulee:

Näiden määräaikojen jälkeen isyyden kumoamiskanne voidaan nostaa vain, jos kantaja osoittaa laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Tällainen tilanne on esimerkiksi, jos mies saa vasta useamman vuoden kuluttua tietoonsa seikan, jonka perusteella hänellä on aihe epäillä, että hän ei ole lapsen isä.

Riston tapauksessa ongelma kai oli, että kello tikitti tammikuusta 2016 jolloin hän sai tiedon ettei 2014 kesällä syntynyt lapsi ollut hänen. Hänen mukaansa vaimo kertoi tällöin isyyttä kysyttäessä toisen miehen nimen.
     Tästä käsin arvioidaan sitä, onko toiminut "viipymättä" tai tulevan lain mukaan "vuoden sisällä". 

DNA-tutkimuksen olisi voinut jättää tuomioistuimen teetettäväksi ja mennä vaikka Helsingin käräjäoikeuteen haastemiehelle kertomaan että tällainen tilanne. Tai marssia Helsingin oikeusaputoimistoon ja lähteä liikkeelle siitä.

Hän teetti jonkinlaisen isyystestin itse vasta toukokuussa 2016, vähän ennen lapsen kaksivuotissyntymäpäivää ja melkein puoli vuotta myöhemmin.
     THL:ltä voi tilata yksityishenkilönäkin oikeusgeneettisen tutkimuksen, mihin tarvitaan lapsen kohdalla molempien vanhempien suostumus. En usko hänen niin tehneen. Siinä näytteet ottaa terveydenhuollon ammattilaiset, ja se maksaa jotain luokkaa 270 euroa.

Ylipäätään minkään tällaisten tutkimusten tuloksia ei varmaan kannattaisi tällaisessa kohtaa jäädä odottamaan, vaan niin sanottu tiedon saaminen on sitä, kun tulee syytä epäillä. Oikeudelliset asiat ylipäätään kannattaisi panna vireille ASAP.

Jossakin lehtijuttussa oli Ristolta saatu tieto että lapsi olisi syntynyt "kesällä 2014". Samoin häneltä saatu tieto on, että kanne myöhästyi "parisen kuukautta", jolloin se olisi ehkä arvioitu loppukesästä tai syksyllä 2016.

Helsingin käräjäoikeuden varsinaista tietoa tästä en ole löytänyt. On siis vähän auki, milloin kanne on nostettu ja mikä täsmällinen ratkaisu silloin oli. Miksi sitä ei otettu enää ylemmissä korkeusasteissa edes käsiteltäväksi — ja niin pois päin.

Juttu nousi mediaan isommin esille varsinaisesti vasta 2020, nelisen vuotta myöhemmin, jolloin käsiteltiin elatusmaksuihin liittyvää kysymystä jo hovissa:
https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/fi/index/tiedotteet/2020/hovioikeuseivapauttanutmiestaelatusvelvollisuudestaavioliitonaikanasyntyneellelapselles20634.html#

Edellisestä selviää vain, että hovi ja korkein oikeus eivät olleet ottaneet varsinaista juridista isyyttä edes käsiteltäväksi, ja sitten taas elatusvelvollisuuteen liittyvät jutut noudattavat orjallisesti juridista vanhemmuutta.

Siinä on saattanut olla niin, että Risto on ajatellut saaneensa tiedon tai faktat vasta siinä vaiheessa, kun vihdoin sai isyystestin tulokset, ja sitten on kenties ollut aika pihalla siitä, miten joku kanne edes nostetaan ja mitä siihen liittyy — tai mikä tällaista asiaa koskeva lainsäädäntö ylipäätään on.

En tiedä. Vaikea kuitenkaan moittia siitä, jos ei siinä tilanteessa ole ollut päällimmäisenä mielessä mitkään oikeusjutut tai muut sellaiset.

Sellainenkin mahdollisuus kai on, että on katsottu käräjäoikeuden ratkaisseen isyysasian sillä että jätti kanteen tutkimatta. Joskus aikanaan oli niin, että käräjäoikeudessa vahvistettua isyyttä ei enää ole mahdollista kumota.

En usko että se tolla logiikalla menis tässä tapauksessa, mutta aika merkillisiä noi juridiikan kiemurat toisaalta tuntuu olevan — eli en osaa siitäkään varmuudella sanoa.

[Kopek]

Ainakin Minilex väittää että nykyiselläkin isyyslailla onnistuisi isyyden kumoaminen siinä vaiheessa, kun tieto tästä Markulle tulee:

Näiden määräaikojen jälkeen isyyden kumoamiskanne voidaan nostaa vain, jos kantaja osoittaa laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Tällainen tilanne on esimerkiksi, jos mies saa vasta useamman vuoden kuluttua tietoonsa seikan, jonka perusteella hänellä on aihe epäillä, että hän ei ole lapsen isä.

Isyyttä ei taida pystyä purkamaan takautuvasti, jos saa tiedon vasta siinä vaiheesssa, kun on maksanut elatusapua lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Rahoja ei saane takaisin.

Korvausvaatimusta ei taitaisi pystyä esittämään myöskään petoksen perusteella?

Juridiikasta en osaa sanoa, mutta eikö kyseessä olisi moraalisessa mielessä jonkinlainen petos, jos mies huijataan maksamaan elatusapua valheellisen isyysväitteen perusteella.

Taidan jättää juridiset pohdinnat alan ihmisille. Minulla on jonkinlainen perustason inho lakeja (ja lainvalvojia) kohtaan, koska koen, että jotkut lait edustavat virallistettua pahuutta ja vääryyttä. Asiallisiakin lakeja tietysti on, ja ehkä suurin osakin on, mutta koska en hyväksy joitakin lakeja, en oikein ole samalla aaltopituudella alan ihmisten kanssa. Ajattelussani on ilmeisesti jokin ruuvi väärässä asennossa.

https://www.minilex.fi/a/petos-isyysasiassa

Kirjoitus vuodelta 2014:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrylaasanen/160375-isyyshuijaus-rangaistavaksi-rikokseksi/

[Norma Bates]

On vaikea säätää lakia, joka ottaisi huomioon kaikki mahdolliset tilanteet ja olisi kaikkien osapuolien kannalta paras mahdollinen.

Tämä aiheen tiimoilta voisi keksiä monenlaisia mielikuvitustarinoita.

Tällainen kuvitelma tulee mieleeni.

Leila ja Markku seurustelevat. Leila pettää salaa Markkua vanhan ystävänsä Hannun kanssa. Leila alkaa odottaa Hannun lasta, mutta hän antaa Markun luulla, että lapsi on hänen.

Kun lapsi syntyy, Markku kirjataan hänen isäkseen. Leila ja Markku elävät vaihtelevassa suhteessa, kunnnes eroavat. Lapsi jää Leilalle, ja Markku alkaa maksaa lapsesta elatusapua.

Leila tietää koko ajan, että lapsen todellinen isä on Hannu. Markku on kuitenkin hyvätuloisena hyvä elatusavun maksaja.

Leila on koko ajan pitänyt salaa yhteyttä Hannuun, ja jossakin vaiheessa pariskunta muuttaa yhteen ja alkaa elää perhe-elämää. Leilan lapsi on paperilla hänen ja Markun, mutta todellisuudessa Hänen ja Hannun.

Jossakin vaiheessa Markku saa tietää, ettei hän olekaan Leilan ja Hannun luona asuvan lapsen isä. Hän joutuu kuitenkin rahoittamaan Leilan ja Hannun ja heidän yhteisen lapsensa perhe-elämää aina siihen saakka kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Markku kokee itsensä hyväksikäytetyksi petoksen uhriksi. Kontula kirjoittaa, että mitä siinä uikutat. Maksa pois ja ole hiljaa. Ei biologisella vanhemmuudella ole väliä.

Tarinan olettamuksena on, että Markku ei ole saanut purettua juridista isyyttään.

Näinhän minäkin sen stoorin aina näin, mutta nyt tuli mukaan se seikka että "Markulla" oli tietty lain säätämä aika tehdä valitus asiasta, mutta hän ei sitä tullut tehneeksi. Miksi?

[Norma Bates]

Masentuneiden ja ahdistuneiden ihmisten pitää kyetä täyttämään kaikenlaisia lippusia ja lappusia, jaksoi kiinnostaa tai ei. Jos ihmiseltä kuolee vaikka miten rakas ja tärkeä lähiomainen, niin ei hän mihinkään rauhaan saa jäädä, vaan pitää jaksaa vääntää asiaa monenmoista läpi. Joten tässä mielessä ei ehkä oikein jaksa tajuta että miten tämmöiset markut tai ristot saavat jäädä pyörittelemään peukaloitaan, eivätkä nosta metakkaa määräajan sisällä.

MUTTA toki voitaisiin semmoistakin lakia laatia, että jos on ollut päästään niin sekaisin ettei saa mitään aikaiseksi, niin määräaikaa voidaan jatkaa sinne asti että alkaa olemaan taas elävien kirjoissa ja tolkuissaan, jotta pystyy asioitaan hoitamaan.

Sitä en tiedä että onko niin että jos akka möläyttää lapsen ollessa vaikkapa jo 10-vuotias että joo minä panetin itseni tiineeksi naapurin Teuvolla, että onko siinä vaiheessa mahdollisuus mennä oikeuteen. Pitäisi olla. Se aika jonka sisällä voi oikeusjutun nostaa pitäisi alkaa kulumaan siitä hetkestä että saa tietää ettei biologinen isä ole, ei lapsen syntymästä. En nyt sentään usko että jos on rakastunut vaimoonsa, hinkuaa synnytyksen yhteydessä isyystestiä.

Tai sitten pitäisi laatia laki että se testi tehdään kaikille, oltiin miten toisiinsa (muka) lääpällään hyvänsä. Tämän jälkeen, jos osoittautuisi että pesässä on käenpoikanen, ei-isä saisi päättää alkaako hän äpärän menoja makselemaan.