Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Terapiaa ja kyökkipsykologiaa

Aloittaja Edward, lokakuu 02, 2020, 16:04:13

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lognessa

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 28, 2020, 15:14:03
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 28, 2020, 11:30:06
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - lokakuu 27, 2020, 23:12:20
Ei kai terapeutin tarkoitus ole ymmärtää asiakasta, vaan auttaa asiakasta ymmärtämään itseään.

Luulisin, että jonkunlainen kemia on tässä olennaisempaa kuin sukupuoli, joidenkin ihmisten kanssa on helpompaa tulla toimeen kuin toisten.

T: Xante

Ymmärtääkö terapeutti, edes itseään- saati sitten toista.? Ellei ymmärrä asiakasta, niin miten voi auttaa- pelkkä kuunteleminen tunnetusti voi auttaa.

Mutta varmaan se on tarkoitus> "auttaa asiakasta" maksamaan terapeutin palkka ja tehdä asiakas terapeutista riippuvaiseksi.

Eiköhän aina lopulta terapeutin asiakas auta itse itseään. Se ikäänkuin on terapian tarkoituskin, että itse lopulta kykenee ja selviää ilman terapeuttia.

Terapeutti on aika kallis ystävä.
Ei ystävältä vaaditakaan muuta kuin kuuntelemista, hyväksymistä ja ymmästämistä ja lopun oivaltaa itse.
Ja ärsytäviä sellaiset ihmiset, jotka luulevat tietävänsä parhaasi, jopa määräilevät. Jossain tilanteessa neuvot ovat paikallaan, jos ne tulevat lojaalista sydämestä.


urogallus

Lainaus käyttäjältä: Lognessa - lokakuu 29, 2020, 21:01:22

Terapeutti on aika kallis ystävä.
Totta. Taitaa taksa olla isommilla paikkakunnilla likellä satasta/tunti.
Lainaa
Ei ystävältä vaaditakaan muuta kuin kuuntelemista, hyväksymistä ja ymmästämistä ja lopun oivaltaa itse.

Ja se on aika paljon vaadittu.

Lainaa
Ja ärsytäviä sellaiset ihmiset, jotka luulevat tietävänsä parhaasi, jopa määräilevät. Jossain tilanteessa neuvot ovat paikallaan, jos ne tulevat lojaalista sydämestä.

En tiedä neuvoista. Varoitukset ovat kyllä aina välillä paikallaan. Varoituksia on helpompi ottaa vastaan kuin neuvoja.

Lognessa

Lainaus käyttäjältä: urogallus - lokakuu 29, 2020, 21:44:16
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - lokakuu 29, 2020, 21:01:22


Ei ystävältä vaaditakaan muuta kuin kuuntelemista, hyväksymistä ja ymmästämistä ja lopun oivaltaa itse.

Ja se on aika paljon vaadittu.

Todellakin ja sellaiset ystävät on mekein jääneet. Tässä vaiheessa elämää on pudotellut ystäviä, jotka rasittaa. Haluaa vaan chillailla peikkoystäviensä kanssa.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 29, 2020, 18:42:29
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 29, 2020, 11:27:16
Tarkoitin, että puhutaan tunteista ja puretaan niitä. Sehän on "periaatteessa" terapiankin yksi tarkoitus.

Asioita muistellessa ja kerrottaessa niitä toisille, elää niitä tuntemuksia myös uudelleen. Usein ei ihan suoraan kerrota asioiden tarkkaa (niin tarkkaa kuin muistaa) tapahtumaa, vaan hieman vihjaillaan ja höystetään- kuten ihmisluontoon kuuluu.

Asioilla on merkitys tunteiden kautta.

Tunteista puhuminen ja niiden ajattelu on hienokseltaan eri asia kuin niiden kokeminen. Arjessa ja elämässä tunteita koetaan.

Toki niitä myös ajatellaan, mutta olennaista on se, että voit kertoa tunteesta tai ajatella sitä kokematta sitä oikeasti. Se on siis vain tarinaa siinä kohtaa.

Totta kai jos selität jotain tai muistelet jotain tapahtumia tai tunteita, se vain viittilöi siihen suuntaan eikä ole mikään koko totuus. Mutta jos pääset kiinni silhen, miltä esimerkiksi kehossa tuntuu juuri tietyssä hetkessä, se on jo vähän lähempänä tunteen kokemista kuin tämä tarina.

Ei tunteita voi ajatella, mutta ajattelemalla "ajatuksia"  (Menneitä tapauksia- tilanteita elämässään) -tunteet liittyvät -tulevat esille. Silloin ehkä voi hieman tulkita kokemiaan tuntemuksia- eläessään niitä uudelleen ilman välitöntä tilannetta.

Se kaiketi on terapoinnin tavoite.   Ihminen kokiessaan olevansa terapian tarpeessa, ei ilmeisesti kykene sitä itse ymmärtämään, ja silloin on myös "kyseenalaista" saako hän mitään hyötyä sanallisista terapioista.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 30, 2020, 11:14:02
Ei tunteita voi ajatella, mutta ajattelemalla "ajatuksia"  (Menneitä tapauksia- tilanteita elämässään) -tunteet liittyvät -tulevat esille. Silloin ehkä voi hieman tulkita kokemiaan tuntemuksia- eläessään niitä uudelleen ilman välitöntä tilannetta.

Toi sun käsitys siitä, mitä on ajatukset (muistoja) ja mitä toisaalta tunteet (muistelun aikaansaamia reaktioita) ei ole ihan umpihuono, mutta me puhutaan toistemme ohi. Sun kieli kun sanot että "tunteita ei voi ajatella" ei ole yhtään sen täsmällisempää ja oikeampaa kuin se kun mä sanon että niitä vaan koetaan tai niiden kanssa ollaan, josta sit erottaisin niin sanotun ruminaation ja järkeilyn omaksi osakseen.

LainaaSe kaiketi on terapoinnin tavoite.   Ihminen kokiessaan olevansa terapian tarpeessa, ei ilmeisesti kykene sitä itse ymmärtämään, ja silloin on myös "kyseenalaista" saako hän mitään hyötyä sanallisista terapioista.

Terapioita on montaa erilaista. Mun mielestä toi sun käsitys terapiasta kuulostaa lähinnä psykoanalyysilta.

Ajatuksen ja tunteen erottelu ei mun mielestä ole mitään täysin matemaattiseen ajatteluun liittyvää täsmällistä, vaan siinä puhutaan aina osittain kielikuvilla. Kuitenkin ne kielikuvat voi olla jossain määrin valaisevia tai hyödyllisiä.

Otetaan sellanen esimerkki että henkilö muistelee jotain melko viimeaikaista täsmällistä tilannetta, jossa on ollut joku tosi vaikea tunne tai tuntunut pahalta. Muistelun yhteydessä vois ottaa vaikka sellaisen työkalun käyttöön, että koittaa kuvitella sitä tilannetta mahdollisimmat tarkkaan ja kirjoittaa sen lyhyesti ylös. Missä olit ja kenen kanssa, mitä teit. Sit mietitään siinä hetkessä tulevia negatiivisia automaattisia ajatuksia. Mitä sun negatiiviset tunteet siinä hetkessä sanois jos niillä olis ääni. Yritetään kirjoittaa kolme lyhyttä ja tiivistä asiaa.

Tää tavallaan vaatii jo aika paljon. Pitää päästä kiinni siihen tilanteeseen ja saada sanoitettua tolla tavalla niitä asioita. Mun mielestä tämmösen terapian yks ongelma on ehkä semmonen että siinä on rajallisesti aikaa ja vaikka tehtäis jotain tommosta, niin siinä saattaa hätäillä tai saattaa tuntua että en mä osaa tai ei tästä tuu mitään tai sellasta. Ei se ole hirveän helppoa saada tollasta ulos itsestään selvästi.

Oletetaan kuitenkin että henkilö saa listattua yhdestä kolmeen asiaa ja kokee oikeasti että nää osuu ja vastaa hänen kokemustaan. Kysymys kuuluu, mitä nämä hänen listaamansa asiat ovat. Mun näkemys olis että ne on jonkinlaista ajattelua enemmän kuin varsinaisesti se tunne itse. Sit kognitiivisessa terapiassa voitais vaikka käyttää tiettyjä työkaluja niiden ajatusten arvioimiseen ja katsoa että onko niissä vääristymiä. Onko ne mustavalkoisia ja tällä tavalla liian ehdottomia. Sisältyykö niihin joku taustaoletus että muut eivät pidä sinusta tai olet huonompi. Rakennatko siinä jotain kauhuskenaariota ja oletat huonointa mahdollista. Otatko liikaa tai liian vähän vastuuta tilanteesta. Ja muuta tämmöstä.

Sitten voidaan katsoa tämmösen kattavan yleisten vääristymien listan kanssa yhdessä jokainen ajatus läpi ja miettiä, löytyykö niistä jotain tämmösiä vääristymiä tai katteettomia taustaoletuksia. Jos löytyy, seuraava tehtävä vois olla kirjoittaa ne samat ajatukset uudestaan ilman niissä tunnistettuja vääristymiä.

Ongelmahan tollasessa on, että sillä oikealla kokemisen hetkellä se kokemus ajatuksineen on täyttä totta. Tunne ja ajatus ruokkivat toisiaan. 

Sanotaan vaikka että joku ystävä kävelee kadulla ohi tervehtimättä. Sit tapahtuu tulkintaa ja oletus saattais olla vaikka että  "olen varmasti tehnyt jotain väärin". Seuraus on huolestuttaa ja vatsaa vääntää. Ajattelee mitä kaikkea olisi voinut tehdä väärin. Tai sitten oletus voi olla että "hän ei nähnyt minua, hänellä on varmaan paljon asioita mielessään". Sit taas reaktio vois olla sellanen että on vähän huolissaan tai tuntee myötätuntoa ystävää kohtaan, mutta olo on pääosin rauhallinen ja rento.

Sit jos mietitään sitä tunnetta, että vatsaa vääntää, ahdistaa, tuntuu tosi pahalta ja mitä siihen oikeasti sisältyy. Yksi vaihtoehto on torjua sitä tunnetta ja paeta sitä ajatuksiin, esimerkiks miettiä jotain, mistä ystävä olis saattanut loukkaantua. Siinä saattaa jopa tulla sellainen efekti, että koska itsestä tuntuu pahalta, jonkun siinä tunteessa ja siihen liittyvissä ajatuksissa täytyy olla totta.

Mutta sit jos sitä tunnetta pystyy lähestymään sillä tavalla että on samalla kuitenkin rauhallinen ja pystyy "olemaan sen kanssa" jonkun aikaa, ehkä silloin se tunne voi alkaa hieman "pehmetä" niin että sen sisältä paljastuukin enemmän kuin miltä se aluksi näyttää. Esimerkiksi että siihen tunteeseen tavallaan sisältyy tuntemuksia siitä, miten hyvältä joku hetki tän ystävän kanssa on tuntunut ja miten paljon tää ihminen sulle merkitsee. Se "paha tunne" on tietyllä tapaa viesti keholta jostain sellaisesta, mikä on sulle tärkeää tai arvokasta.

^ Toi ei ehkä mene enää kognitiivisen käyttäytymisterapian tavalliseen sapluunaan. Siinä varmaan tutkittais vaan sitä, että minkälainen henkilön ajatusmaailma on ja millaisia asioita se tekee ja miten nää sit vaikuttaa niihin asioihin, missä sillä on vaikeuksia. Sit voidaan työstää esimerkiks niitä ajatuksia tai tehdä joku sellanen suunnitelma ja antaa työkaluja siihen, että tekis enemmän sellaisia asioita, jotka kohentaa mielialaa. Uni, ruoka, rutiinit, ja nää voi olla vaikka mitä asioita ihan ihmisestä riippuen.

Toinen sen terapian ongelma on se, että voi olla vaikea rakentaa realistista kuvaa siitä, mitä se asiakas ihan oikeasti käytännössä tekee tyypillisen päivän tai viikon aikana.

Toi esimerkki oli myös ehkä vähän väkisin väännetty, mutta idea oli kumminkin se, että tämmöset ajatukset jotka putkahtaa päähän tosi nopeasti voi olla myös aika heikkolaatuisia ja vääristyneitä. Riippuu vähän ihmisestä ja tilanteesta, minkä tyyppinen suhtautuminen niihin toimii kaikista parhaiten. Mutta toisin kuin esimerkiksi psykoanalyysissä, kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa ei varsinaisesti ole tarkoitus käsitellä  niitä tunteita vaan haastaa niitä ajatuksia ja ehkä muuttaa jotain käyttäymymisiäkin sillä oletuksella, että nää olennaisesti liittyy ihmisen tunteiden kokemiseen ja niiden käsittelyyn myös.




kertsi

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 29, 2020, 18:42:29
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 29, 2020, 11:27:16
Tarkoitin, että puhutaan tunteista ja puretaan niitä. Sehän on "periaatteessa" terapiankin yksi tarkoitus.

Asioita muistellessa ja kerrottaessa niitä toisille, elää niitä tuntemuksia myös uudelleen. Usein ei ihan suoraan kerrota asioiden tarkkaa (niin tarkkaa kuin muistaa) tapahtumaa, vaan hieman vihjaillaan ja höystetään- kuten ihmisluontoon kuuluu.

Asioilla on merkitys tunteiden kautta.

Tunteista puhuminen ja niiden ajattelu on hienokseltaan eri asia kuin niiden kokeminen. Arjessa ja elämässä tunteita koetaan.

Toki niitä myös ajatellaan, mutta olennaista on se, että voit kertoa tunteesta tai ajatella sitä kokematta sitä oikeasti. Se on siis vain tarinaa siinä kohtaa.
Kommentoin tuota boldaamaani.
Tuosta on ainakin yksi poikkeus, nimittäin erittäin voimakkaat tunteet, jotka liittyvät johonkin traumaan. Jos ihminen pakotetaan kertomaan esim. jonkun katastrofin jälkeisessä (ryhmä)debriefingissä (=jälkipuinti) traumaattisesta tilanteesta ja hyvin voimakkaista negatiivisista tunteistaan, hän saattaa uudelleentraumatisoitua ihan niiden tilanteiden ja varsinkin tunteiden läpikäymisestä ihan siitä syystä, että kertoessa elää ne tunteet uudelleen, ikään kuin jonkinlaisena flashbackina (=takaumina). Flashbackit ovat muutenkin yleisiä traumoissa, siis että kokee ne tunteet ja tilanteet yhä uudelleen ja uudelleen, ja ainakin ne tunkevat kutsumatta mieleen tai painajaisiin.

Riippuu henkilöstä, millaisesta terapiasta hän hyötyy traumasta toipuakseen. Joillekin puhumisen sijaan sopii paremmin tekeminen. Jotkut esim. uppoutuvat työhön tai urheiluun tai kuka mihinkin, ja se voi jopa olla heille parempi selviytymistapa kuin tunteista puhuminen - liian aikaisin. Riskinä voi olla kyllä se, että tunteet sitten kapseloituvat, jos niitä ei tule koskaan käsitelleeksi. Ne voivat alkaa "kummittelemaan" taustalla, ja alkaa hallita elämää. Voi tulla erilaista välttämiskäyttäytymistä ym., joka voi rajoittaa kohtuuttomasti elämää.

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko

^
Niin tunteet ovat ongelman ydin. Ajatukset ja tunteet pitäisi kyetä erottamaan toisistaan- terapiassa.

Nehän eivät ole erillisiä, mutta silloin, kun tietoisesti pyritään ymmärtämään mitä tapahtuu ihmisen mielessä, ne pitäisi kyetä erottelemaan. Erottelemaan käsitteellisinä ja toiminnallisina tilanteina, tunnehan ei tee itsenäisesti mitään, mutta ihminen toimii tunteidensa ohjaamana.

Toisaalta, jos sen osaa ja ymmärtää, ei terapiaa tarvitakaan mihinkään.

kertsi

Edelliseen kommenttiini liittyen, voi olla huonoakin terapiaa (vaikka yleensä se on hyvää ja hyödyllistä. väitetään seuraavassa artikkelissa). Terapia voi jopa tuntua raiskaukselta:

Boldaus mun:
Yle Perjantai keräsi huonoja terapiakokemuksia – moni kokee terapian henkisenä pahoinpitelynä: "Paras vertaus on raiskaus, siltä se tuntui" (Yle)

LainaaTarinoissa toistuvat samankaltaiset ongelmat: väärä terapiasuuntaus tai sopimaton terapeutti, kallis hinta, potilaan olemattomat oikeudet kun terapia menee pieleen – jopa seksuaalinen häirintä ja uskonnon pakkosyöttö mainitaan useammassa kertomuksessa.

Moni kirjoittaja kertoo menneensä huonompaan kuntoon terapiassa. Kymmenkunta kirjoittaa kokeneensa terapian aiheuttamaa itsetuhoisuutta.
...
– Vaikka psykoterapia on pääsääntöisesti hyvää ja hyödyllistä, sillä voi joskus olla myös vakavia haittoja, hän sanoo.

"Lopulta terapiaan saapuminen oli niin raskasta, että väitin olevani sairaana. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä, ja terapiasta tuli minulle viikoittainen ahdistuspiikki, jota halusin välttää."

"Terapeutti käytti auktoriteettiaan ja minä uskoin. Paras vertaus kokemukselle on raiskaus. Siltä se tuntui."


Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Toope

LainaaJoka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä.
Tai sitten liki jokaisella on joskus ongelmia päässään..
Ennen ei tehty tuollaisia diagnooseja, koska ei ollut psykiatrien armeijaakaan.

Melodious Oaf

^ Hyviä pointteja kertsiltä.

Noi kauhutarinat on jotkut todella ikävää luettavaa.

Muistan kuulleeni sellasesta että jollain oli perusongelmana pakko-oireet ja hakeutui niiden takia terapiaan. Pakko-oireilu ja ahdistuneisuus ja muu vaan paheni ja paheni sen terapiatyöskentelyn myötä. Terapia tavallaan teroitti ymmärrystä siitä, millä tavalla on rikki ja viallinen, ja ne ongelmakohdat tuli uudestaan ja uudestaan esiin.

Parempi vaihe lähti siitä, kun kaveri otti yhteyttä Suomen Tourette- ja OCD-yhdistykseen ja löysi uuden terapeutin. Tehtiin yhdessä suunnitelma siitä, millä tavalla asioita saataisiin paremmaksi ja keskityttiin enemmän siihen, mitä hyviä asioita, voimavaroja ja vahvuuksia tässä ihmisessä on, vaikka hän tarvitseekin apua ja on tietyssä mielessä tilapäisesti rikki. Ja sit ton yhteisön kautta löytyi myös vertaistukiryhmät, ja niissä toimiminen ja se, että pystyy auttamaan myös muita, voi olla valtavan arvokasta.

Ahaa :D Tää juttu olikin dokumentista, jonka löysin nyt uudestaan YouTubesta
Perjantai-dokkari: Väärä terapia oli tuhota pakko-oireista häiriötä sairastavan Jonaksen

Toi on varmaan yksi hyvä esimerkki siitä, millaisilla tavoilla terapia voi mennä perseelleen. OCD on neuropsykiatrinen häiriö, ja tollasessa varmaan se tietyn tyyppinen hyväksyntä ja vahvuuksien hakeminen on toimintakyvyn parantamisen kannalta hiton olennaista. Jos sen samaistaa mielenterveyden häiriöön, se voi varmaan olla tosi vahingollista, kun siinä on kuitenkin pohjalla tietyt neurologiset piirteet, jotka on jokseenkin pysyviä mutta ei itsessään ole sairaus, vaan ongelma on ne sen ihmisen kokemat vaikeudet.

Mut sekin oli tosi hyvä pointti, että monelle toiminta voi olla paljon hyödyllisempää kuin ajattelu. Pitää olla jonkinlaiset keinot lievittää omaa hätää ja luoda sellasta turvallisuudentunnetta ja hyvinvointia arjessa. Osaa jollain lailla hoivata itseään ja näkee itsensä myös arvokkaana, mikä tarkoittaa myös sitä, että on jonkin verran itseluottamustakin :) Tämmöstä tarvitaan siihen, että se ajattelu vois olla vähän laadukkaampaa ja että siitä vois olla hyötyä.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 30, 2020, 11:14:02
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 29, 2020, 18:42:29
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 29, 2020, 11:27:16
Tarkoitin, että puhutaan tunteista ja puretaan niitä. Sehän on "periaatteessa" terapiankin yksi tarkoitus.

Asioita muistellessa ja kerrottaessa niitä toisille, elää niitä tuntemuksia myös uudelleen. Usein ei ihan suoraan kerrota asioiden tarkkaa (niin tarkkaa kuin muistaa) tapahtumaa, vaan hieman vihjaillaan ja höystetään- kuten ihmisluontoon kuuluu.

Asioilla on merkitys tunteiden kautta.

Tunteista puhuminen ja niiden ajattelu on hienokseltaan eri asia kuin niiden kokeminen. Arjessa ja elämässä tunteita koetaan.

Toki niitä myös ajatellaan, mutta olennaista on se, että voit kertoa tunteesta tai ajatella sitä kokematta sitä oikeasti. Se on siis vain tarinaa siinä kohtaa.

Totta kai jos selität jotain tai muistelet jotain tapahtumia tai tunteita, se vain viittilöi siihen suuntaan eikä ole mikään koko totuus. Mutta jos pääset kiinni silhen, miltä esimerkiksi kehossa tuntuu juuri tietyssä hetkessä, se on jo vähän lähempänä tunteen kokemista kuin tämä tarina.

Ei tunteita voi ajatella, mutta ajattelemalla "ajatuksia"  (Menneitä tapauksia- tilanteita elämässään) -tunteet liittyvät -tulevat esille. Silloin ehkä voi hieman tulkita kokemiaan tuntemuksia- eläessään niitä uudelleen ilman välitöntä tilannetta.

Se kaiketi on terapoinnin tavoite.   Ihminen kokiessaan olevansa terapian tarpeessa, ei ilmeisesti kykene sitä itse ymmärtämään, ja silloin on myös "kyseenalaista" saako hän mitään hyötyä sanallisista terapioista.

Terapioitahan on muunlaisiakin kuin sanallisia ja puhumiseen perustuvia. Tunteitaan voi käsitellä myös muilla tavoilla kuin vain niistä puhumalla (tai kirjoittamalla) - sanallistamalla. Ihminen pystyy ilmaisemaan itseään muillakin tavoilla kuin vain sanoilla.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 30, 2020, 16:38:43
^
Niin tunteet ovat ongelman ydin. Ajatukset ja tunteet pitäisi kyetä erottamaan toisistaan- terapiassa.

Koko tässä viestissä olen tosi lähelle samaa mieltä kanssasi.

Mun tapa käsitteellistää tätä on sellainen että tunne itsessään ei ole ongelma, vaan ongelma syntyy siihen liittyvistä oletuksista ja tulkinnoista, vääristyneestä ajattelusta ja sellaisesta ajattelun ja tunteen muodostamasta luupista. Yritetään "ratkaista" tunnetta, mutta olo vain pahenee, tehdään huonoja päätöksiä ja myös oma toiminta saattaa sitten olla sellaista, että se rikkoo.

Mulla on tässä varmaan pohjalla joku buddhalaisesta ajattelusta tuleva käsitys kahdesta nuolesta. Kivun kokemusta voi hahmottaa niin, että ensimmäisenä meitä kohti syöksyvä nuoli on kokemamme fyysinen kiputuntemus. Seuraava nuoli on psyykkinen reaktiomme itse kipuun. Buddhan mukaan ensimmäinen nuoli osuu jokaiseen, mutta toinen nuoli on täysin mahdollista välttää.

Kun erotan tunnetta ja ajattelua toisistaan, kärjistän asiaa niin, että varsinaisesti se itse tunne on ensimmäinen nuoli eli tietyt kehon tuntemukset. On tosi vaikea keskittyä siihen, mitä on todella läsnä tässä ja nyt, esimerkiksi siinä kivun tuntemuksessa kehollisena asiana. Kun ohjaa tarkkaavaisuutta kipuun, siinä saattaa hahmottua sellainen, että kipu todella on eri asia kuin kaikki siihen liittämämme ajatukset ja muut tunteet.

Sitä mikä usein muodostuu ongelmaksi voi ymmärtää niinkin, että ajatukset rakentaa mikrosekunneissa tosi nopeita tulkintoja, jotka ovat niin vaikutusvaltaisia, että ne saa meidät jättämään asioiden oikean tolan hahmottamisen toisarvoiseksi ja luottamaan ajatustemme hahmottamaan negatiiviseen "todellisuuteen".

Kehon vireystila nousee ja noihin kaikkiin tulkintoihin ja reaktioihin liittyy sellainen hätä ja hälytystila. Rentoutuneessa tilassa kehon vireystila laskee, ja semmosessa hyväksyvässä rennossa olotilassa on helpompi tarkastella vaikka jotakin epämiellyttävää kokemusta ilman tunteellista henkistä hätää ja hälyttymistä.

Sitten tunnetta yritetään "ratkaista" siltä pohjalta että noi hädässä nousseet ajatukset on joko totta tai sitten että ei sais kokea sellaista ja on itse jotenkin kelvoton ja huono -- tai jotain muuta tämmöstä. Jolloin siis... edes ne omat edellytykset kohdata sitä asiaa ja hahmottaa realistisesti asioiden todellista tilaa ja tavoittaa, mikä tässä nyt on oikeasti totta ja mikä olisi hyödyllistä, eivät ole kovin kaksiset.

kertsi

Eräs ystäväni kehui Mielenterveystaloa, oli sieltä saanut apua masennukseensa. Mielenterveystalo on (luullakseni julkisrahoitteinen) nettisaitti, jossa saa virtuaalisesti apua. Luullakseni siellä on joku ihan oikea ihminen auttamassa, ja lisäksi on joukko tehtäviä, joita itsenäisesti tehdään. Voidakseen aloittaa terapian, tarvitsee lähetteen lääkäriltä (tai sairaanhoitajaltakin ehkä lähete kelpaa?). Luullakseni lähetteen saa helposti, esimerkiksi lievän tai keskivaikean masennuksen osalta.

Olen tutustunut Mielenterveystalon masennuksen nettiterapian pohjana olevaan kirjaan Irti masennuksesta, jota ainakin voin vilpittömästi suositella. (Olen lukenut siitä puolet, mutta hukkasin sen jonnekin. Kirja pulpahti jostain kamakasastani äskettäin esiin.) Sitä saa helposti Duodecimin eli Suomen lääkäriseuran kustantamon nettikaupasta ilman lähetyskuluja parissa päivässä 19 € hintaan. https://verkkokauppa.duodecim.fi/6471.html

Tällaisiin vaivoihin on tällä hetkellä terapiaa Mielenterveystalossa saatavilla:
https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/terapiaohjelmat/Pages/default.aspx

masennus
yleistynyt ahdistuneisuus
unettomuus
sosiaalisten tilanteiden pelko
pakko-oireet
paniikki
lasten ja nuorten sosiaalinen ahdistuneisuus
kaksisuuntainen mielialahäiriö
bulimia
pitkäaikaisten ja haittaavien kehollisten oireiden kuntoutusohjelma
alkoholin liikakäyttö
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko

Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 31, 2020, 09:41:02
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 30, 2020, 11:14:02
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 29, 2020, 18:42:29
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 29, 2020, 11:27:16
Tarkoitin, että puhutaan tunteista ja puretaan niitä. Sehän on "periaatteessa" terapiankin yksi tarkoitus.

Asioita muistellessa ja kerrottaessa niitä toisille, elää niitä tuntemuksia myös uudelleen. Usein ei ihan suoraan kerrota asioiden tarkkaa (niin tarkkaa kuin muistaa) tapahtumaa, vaan hieman vihjaillaan ja höystetään- kuten ihmisluontoon kuuluu.

Asioilla on merkitys tunteiden kautta.

Tunteista puhuminen ja niiden ajattelu on hienokseltaan eri asia kuin niiden kokeminen. Arjessa ja elämässä tunteita koetaan.

Toki niitä myös ajatellaan, mutta olennaista on se, että voit kertoa tunteesta tai ajatella sitä kokematta sitä oikeasti. Se on siis vain tarinaa siinä kohtaa.

Totta kai jos selität jotain tai muistelet jotain tapahtumia tai tunteita, se vain viittilöi siihen suuntaan eikä ole mikään koko totuus. Mutta jos pääset kiinni silhen, miltä esimerkiksi kehossa tuntuu juuri tietyssä hetkessä, se on jo vähän lähempänä tunteen kokemista kuin tämä tarina.

Ei tunteita voi ajatella, mutta ajattelemalla "ajatuksia"  (Menneitä tapauksia- tilanteita elämässään) -tunteet liittyvät -tulevat esille. Silloin ehkä voi hieman tulkita kokemiaan tuntemuksia- eläessään niitä uudelleen ilman välitöntä tilannetta.

Se kaiketi on terapoinnin tavoite.   Ihminen kokiessaan olevansa terapian tarpeessa, ei ilmeisesti kykene sitä itse ymmärtämään, ja silloin on myös "kyseenalaista" saako hän mitään hyötyä sanallisista terapioista.

Terapioitahan on muunlaisiakin kuin sanallisia ja puhumiseen perustuvia. Tunteitaan voi käsitellä myös muilla tavoilla kuin vain niistä puhumalla (tai kirjoittamalla) - sanallistamalla. Ihminen pystyy ilmaisemaan itseään muillakin tavoilla kuin vain sanoilla.

Niin, itsensä tuntemiseen ei tarvitse sanoja- vai tarvitseeko?

Terapiota voi kyllä olle erilaisia- itkevälle pienellä lapselle parasta terapiaa on lämmin turvallinen syli.
Varmaan vapauttavan tunteen saa myäs äiti "amman halauksesta.

Mutta ehkä kuitenkin ihmisen aikojen saatossa kertyneitä asenteiden (tunteiden lukkoja) ymmärtääkseen voi tarvita sanojakin- sanalla on mahdollist kiinnittää huomio siihen mitä mielessä on ongelmana.

Toki ne eivät välttämättä aukene silloinkaan, asenne vaikuttaa >monet menneet kokemukset, katkeruudet ja pettymykset ja muu sellainen on aika voimakas "sisään- rekentunut ominaisuus.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 31, 2020, 11:26:14
Lainaus käyttäjältä: Karikko - lokakuu 30, 2020, 16:38:43
^
Niin tunteet ovat ongelman ydin. Ajatukset ja tunteet pitäisi kyetä erottamaan toisistaan- terapiassa.

Koko tässä viestissä olen tosi lähelle samaa mieltä kanssasi.

Mun tapa käsitteellistää tätä on sellainen että tunne itsessään ei ole ongelma, vaan ongelma syntyy siihen liittyvistä oletuksista ja tulkinnoista, vääristyneestä ajattelusta ja sellaisesta ajattelun ja tunteen muodostamasta luupista. Yritetään "ratkaista" tunnetta, mutta olo vain pahenee, tehdään huonoja päätöksiä ja myös oma toiminta saattaa sitten olla sellaista, että se rikkoo.

Mulla on tässä varmaan pohjalla joku buddhalaisesta ajattelusta tuleva käsitys kahdesta nuolesta. Kivun kokemusta voi hahmottaa niin, että ensimmäisenä meitä kohti syöksyvä nuoli on kokemamme fyysinen kiputuntemus. Seuraava nuoli on psyykkinen reaktiomme itse kipuun. Buddhan mukaan ensimmäinen nuoli osuu jokaiseen, mutta toinen nuoli on täysin mahdollista välttää.

Tunne ei ole ongelma-  ihan totta.

Tunnelukot ovat usein ongelma.

Tunteita ei voi myöskään erottaa ajattelusta- ajatushan on tunteesta johtuva (reaktio)
Tunteita voi tiedostaa ajattelussakin ja ne ovat ajattelun perusta, mutta kehottaessani erottamaan ne toisistaan. Tarkoitan ettei anna tunteen suoranaisesti johtaa ajatuksen rajoittamiseen ja asenteiden "lujittumiseen" eli muodostamaan niitä tunnelukkoja.

Toisin sanoen- ellei tutki asioita, silloin kieltäytyy tutkimasta asioita ja toimii omassa uskossaan toistaen jotain metodia- poliittisia iskulauseita esimerkiksi.

Mutta mitä ajattelu ja puhe oikeastaan on - melkolailla kyseessä on mielen liikkeiden tasolla objektin kokemus. Kertojan ja kerrottavan asian suhde kuten, -minä tein- minä koin-tai kuvataan tekemistä mitä joku teki, mitä joku on.
Kuten kissa ulkona kiipesi puuhun. Politiikka on perseestä jne  Kuvaukset näyttäisivät enimmäkseen kertovan jonkun asian (ihmisen) suhdetta johonkin asiaan tai tapahtumaan.
Nyt jos sen osaa suhteuttaa "omaan terapointiinsa, voi ehkä huomata, että tekee samoin itselleen omassa ajattelussaan.