Kylmän sodan Suomi

[Kopek]

Yleisradio julkaisi ohjelmasarjan "Kylmän sodan Suomi", joka herätti paljon keskustelua. Sarjaa moitittiin yksipuoliseksi.

Kuuntelen radiosta Ruben Stillerin ja Kalle Haatasen ohjelmat. Viimeksi mainitun ohjelmissa käsitellään usein historiaa, sillä studiossa on yleensä vieraana kirjailijoita ja historiantutkijoita, joilta on ilmestynyt uusi teos. Haatasen ohjelmista saa hyvän kuvan myös Suomen historiasta.

Mistä niin sanottu suomettumisen aika alkoi? Oliko kaiken syynä se, että suomalaiset valitsivat vääränlaisen hallituksen elokuussa 1958, vai oliko kehitys kohti suomettumista alkanut jo aikaisemmin, esimerkiksi silloin, kun Kekkonen valittiin täpärästi presidentiksi vuonna 1956? Oliko Kekkonen luvannut Neuvostoliitolle jotain ja saanut vastineeksi apua vaalityössä. Oliko Porkkalan palautus noihin aikoihin Neuvostoliitolta palvelus, josta se odotti vastapalvelusta.

Suomessa elettiin 1950-luvun puolivälin paikkeilla vapautuneissa tunnelmissa. Olympiakisat olivat lähentäneet Suomea länteen, samoin suomalaisen valitseminen Miss Universumiksi. Sotakorvaukset oli maksettu. Stalin oli kuollut. Suomessa julkaistiin Neuvostoliittoon kriittisesti asennoituvia muistelmakirjoja. Myös elokuvissa esiintyi kritiikkiä Neuvostoliittoa ja suomalaisia kommunisteja vastaan. Tämä kaikki muuttui muutamassa vuodessa.

Sisäministeri Yrjö Leinon muistelmat eivät ilmeisesti olisi olleet suuri ongelma vuonna 1956, mutta yöpakkaskriisin aikana ne jo olivat. Kirjat vedettiin pois kaupoista ja myöhemmin poltettiin. Tämä oli alkusoittoa itsesensuurille. 1970-luvulla ei olisi voinut edes kuvitella julkaistavan monia sellaisia kirjoja, jotka 1950-luvulla oli julkaistu. Vankileirien Saariston ensimmäinen painoskin jouduttiin julkaisemaan Ruotsissa.

Olisiko Suomella ollut muita vaihtoehtoja? Mitä olisi tapahtunut, jos yöpakkashallitus olisi sitkeästi jatkanut ja yrittänyt ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliittoon kaikesta kitkasta huolimatta. Olisiko Neuvostoliitto saatu vakuutettua suomalaisten halusta ylläpitää ystävällismielisiä suhteita siitä huolimatta, että hallituksessa on muutama ei-toivottu ministeri.

Vai olivatko taustalla Suomen kommunistit, jotka olivat saaneet vaalivoiton, mutta jääneet silti hallituksen ulkopuolelle?

Kun Suomen ja Neuvostoliiton suhteita miettii, kannattaa muistaa se, että huomattava osa suomalaisista suhtautui myönteisesti tai jopa ihaillen Neuvostoliittoon, ja osalla suomalaisista oli tavoitteena tehdä Suomesta Itä-Euroopan maa eli jonkinlainen Neuvostoliittoon kytköksissä oleva kansandemokratia. Kaikkein tiukimpia kommunisteja ei olisi tainnut haitata sekään, vaikka valtionraja Suomen ja Neuvostoliiton väliltä olisi poistettu ja Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta.

Uusi hallitus nimettiin yöpakkaskriisin ratkaisemiseksi, mikä avasi tien Neuvostoliiton myötäilemiseen myöhemminkin presidentti Kekkosen heiluttaessa tahtipuikkoa. Kuinka suomettunut Suomi olisi lopulta ollut, ellei Neuvostoliitossa itsessään olisi alkanut tapahtua muutoksia, jotka lopulta johtivat koko valtion hajoamiseen.

https://sananvapauteen.fi/artikkeli/1957

https://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C3%B6pakkaset

https://areena.yle.fi/audio/1-50379814

https://areena.yle.fi/1-50828775

[Hiha]

Ansiokkaassa avauksessa esitettyjen aiheellisten kysymysten lisäksi itseäni mietityttää missä määrin kylmän sodan ajatusmallit ja suomettuminen vaikuttavat yhä tämän hetken päätöksiin.

Tähän liittyy se mitä niistä vuosista edelleenkään kerrotaan. Kaikki silloin tapahtunut ei ollut siihen aikaan yleistä tietoa, joten edes vanhempien sukupolvien kohdalla ei voi aina vedota, jotta kyllä he tiesivät ja siunasivat.

Miksi yksi Sofi Oksanen kertoo enemmän kuin tuhat lehtimiestä? Alla linkki juttuun, jossa on muutama helmi, joista ette ehkä tienneet. Yksi näytepala:

Kun tullihallitus huomasi, että neuvostoliittolaisessa tonnikalassa oli kolme kertaa sallittua enemmän elohopeaa, lausuntakierroksella päätettiin myyntikiellon asettaneen esittelijän tulkinneen arvoa "liian teoreettisesti".

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008609222.html

[urogallus]

Niin noloa kuin suomettuminen monin paikoin olikin, niin on silti myönnettävä, että kaikkein olennaisimmissa asioissa ei annettu periksi.

Eli ei mitään yhteisiä sotaharjoituksia itänaapurin kanssa tai mitään sellaisia.

Joskus 60-luvulla ei länsi vs itä-jako ollut itsestäänselvästi demokratia vs totalitarismi, vaan länsiblokissa oli useita diktatuureja mukana.

[Socrates]

Nuoret saattavat kuvitella, että Kekkonen oli diktaattori ja Neuvostoliiton arvostelemisesta seurasi jotain hirveää, mutta eihän se niin mennyt.

Suomettuminen oli kunkin oma valinta, tosin virkaura saattoi kärsiä ulkopolitiikkaan sotkeutumisesta.

Suomettuminen oli lievempi sananvapauden rajoittaja kuin nykyiset sanktiot, joita seuraa mm tiettyjen vähemmistöjen arvostelusta. Ei lakiin ollut kirjattu mitään rangaistusta itänaapurin mollaamisesta.

Tunnettuja toisinajattelijoita löytyi Suomesta kourallinen ja jotkut pienet kustantamot saattoivat julkaista heidän teoksiaan.

Nyt jaritervot keräävät pisteitä kauhistelemalla suomettumista, mutta olen varma, että juuri Tervo olisi mennyt ajan trendin mukana ja ollut ykkössuomettujia.

[Hiha]

Uusia, hämmästyttäviä käännöksia on kirjoitettu isänmaamme historiaan.

Alla, alla käckt framåt!
Här är vår sekelgamla frihets sköna stråt.

... kuuluu nykysuomeksi:

Venäjän konsulaattia Maarianhaminassa ei suljeta

Jos kuka ei ole seurannut asiaa, niin Suomi pitää kunniassa Neuvostoliiton kanssa tehdyt sopimukset. Onhan niitä ollut toiselta puolen solmimassa tunnettu Suomen ja muiden pienten kansojen ystävä Ulkoasiain Kansankomissari Vjatsheslav Mihailovits Molotov.

SOPIMUS Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista.