Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Muistoja, sattumuksia ja enemmän tai vähemmän hauskoja tapauksia

Aloittaja Muisto Keijo Kullervo, tammikuu 03, 2019, 06:33:13

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Muisto Keijo Kullervo

Muistuu mieleeni noin 65 takaa eräs koulukaverini joka vuoleskeli kotinsa puuliiterissä keppiä, oksaista keppiä.

Veteli väärään suuntaan puukolla, Puukko lipsahti ja puukko upposi suoraan sydämeen.
Asia muistui mieleeni eilen jaon vaivannut minua jonkun verran
Hautajaisethan siitä tuli...

Muisto Keijo Kullervo

PS. Kun ikää tulee, muistuu mieleeni eräitä tositapahtumia vuosien varrelta, mutta olkoon noin.




"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Hippi


Tämä ketju on otsikon mukaisesti tarkoitettu tuollaisille yksittäisille pienille kertomuksille ja mieleenjuolahduksille menneiltä ajoilta ja miksei myös ihan näiltäkin päiviltä.

Ajatuksena on, että jokaiselle yksittäiselle tarinalle ei tarvitse avata omaa ketjua, jos ei niistä ole varsinaiseksi keskustelun aiheeksi. Tässä ketjussa on tilaa monelaisille muisteluille eikä ole pois suljettu sekään, että jostain jotain pientä keskusteluntynkäänkin syntyisi.

Tämä on muistojen paikka :D

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Brutto

Muisto suuresta pettymyksestä:

Ajan moottoritietä kohti auringonlaskua. Päässä Ray Banin Aviatorit, V8 hyrää nokalla moitteettomasti, vakionopeussäädin säädetty muun liikenteen vauhtiin...  Ja sitten radiosta kajahtaa Born To Be Wildin alku!

Tunnelma kohoaa, painan kaasua ja siirryn ohituskaistalle. Mutta biisi loppuukin heti kesken >:( Se olikin osa Radio Cityn mainosta. Vain esimerkki hyvästä musiikista.

Nostan jalan kaasulta ja palaan nolona oikealle kaistalle omaan vanhaan rakoseeni osaksi nöyrää jonoa. Tunnelma oli pilalla.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Kopek

Brutto tuli esittäneeksi syyn sille, miksi en kuuntele Radio Novaa.

Oma V8 muisto:

Ajan autolla kohti alkavaa auringonlaskua. 7,4 litran V8 jymisee konepellin alla. On loppukevät. Tie on kuiva ja sula. Radiosta (todennäköisemmin kasetilta) alkaa kuulua Dannyn East Virginia. Se tuntuu jotenkin sopivan hetkeen. Ajattelen lännenmiehiä ratsastamassa kohti auringonlaskua. Tie on hiljainen. Vaivun jonkinlaiseen hypnoottiseen transsiin. Moottorin jyminä sekoittuu musiikkiin. Painan lisää kaasua ja vielä lisää kaasua. Väännän radion kovemmalle. Musiikki ja mootorin ääni sekoittuvat. Havahdun todellisuuteen, kun suoran pää lähestyy. Hidastan nopeutta, joka oli ehtinyt nousta jo huomattavaan lukemaan.

Aah, kun se tuntui hyvältä, muistelen nyt vuosikymmeniä myöhemmin.

Hippi


Työkaverini laittoi juuri s-postin johon liittyi kovaääninen puhuminen ja vastasin hänelle:
Tuosta tuli hakematta mieleen lapsuusvuodet, kun vietin kesät sukulaisten maatilalla Nurmijärvellä. Tilalla kävi maatalousharjoittelijoiden lisäksi töissä Manu, paikallinen hiukan erikoinen äijä. Sillä suu kävi jatkuvasti ja juttua piisasi varmaan koko sen hereilläoloajan. Pihalla ollessani saatoin kuulla kaukaa Manun äänen ja jonkin ajan kuluttua alkoi kuulua traktorin ääni. Kun traktori tuli kohdalle, Manu istui peräkärryssä kuorman päällä ja "puhui" traktoria ajavalle hepulle. Traktori kulki ohi kohti etäistä heinälatoa ja sen ääni hiipui olemattomiin. Viimeisenä lakkasi Manun ääni kuulumasta.


Jännä miten jotkut hyvinkin merkityksettömät pienet tapahtumat jäävät mieleen erittäin elävästi. Edellä olevakin on ajalta, jolta ei niin kovin paljon muistoja ole enää tallessa ... vai alkaakohan nuo lapsuusmuistot pikkuhiljaa palailla jostain syystä pintaan :D
Nuo maatilakesät sattuivat neljän ja muistaakseni alle(?) kymmenen ikävuoden välille.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juuli

#5


Oli Annilassa juhlittu joulut ja uudet vuodet. Anni oli   pelännyt että neiti Mankinen vielä uutena vuotena tahtoo tulla valamaan tinaa tai muuten vain uutta vuotta vastaanottamaan Annilaan mutta neiti pysytteli kerrostalon yksiössään. Neiti sai kai tarpeekseen kun Kannipaali määrättiin pakolais-statuksella ulkoruokintaan. Ei Kannipaalilla ollut hätää, karvaelukki ja nolla pakkasta. Kunhan ulvoi ,loukkaantui kun sisätiloista ulos häädettiin.

Nyt kuului kummia Iivarikauppiaasta. Tai oli tätä jo ounasteltu. Iivarin terveys ei enää kestänyt katsella toista puotia . Se kun oli varsin selvästi näkyvissä kun Iivari lääkärin määräämiä verhoja raotteli. Joka tapahtui sangen usein.

Annilassa sai Wiljami päähänsä jotta talven kunniaksi tehdään hiihtolenkki. Itse ei hiihtäisi kun oli jo hoitanut luistelupuolen. Nyt oli Annin vuoro. Anni kauhistui jo pelkkää ajatusta hiihtämisestä kun ei ollut kuin mukulana tätä lajia harrastanut. Vaan ei Wiljami antanut periksi. "Onko tää ny laitaa ko mie en pääse suksil mihinkää päi . Mie e siiä koko  suksimiist alkuunkaa." Vaan ei luovuttanut Wiljami vieläkään vaikka Anni melkein tippa silmissä rukoili jotta jätetään väliin.
Ei auttanut. Oli Annin ladulle lähdettävä lylyä lykkimään. Mukaansa pyysi nyt vastoin luontoaan vs. kunnankätilö Mankisen. Oli oltava turva tiedossa jos vaikka menee irtipoikki kinttu. Neiti suostui ilomielin. Neiti kun oli kätilömatkoilla monesti joutunut ihan umpihankeenkin taivaltamaan.

Naiset ladulle. Wiljami ladun varten kellottamaan. Ei naiset käsittäneet alkuunkaan miksi piti ja mitä piti aikaa ottaa. Kun ei naisista kumpikaan aio mihinkään hiihtokisaan treenata. Vaan oli ladulla julman jyrkkä mäki jonka alla seisoi Wiljami kelloineen.
Päällehän sitä ajettiin kun Wiljami ei malttanut olla ladun vieressä vaan pönötti keskellä latua eikä ajoissa älynnyt väistää lumitorpedoja.

Kun oli hiihto ja mäenlasku ohi kömpi luminen Wiljami lumikasan alta. Ei kovin herttaisella tuulella Wiljami. Anni arvioi tilannetta:" Ite sie Willerakas komensit hiihtolenkil. Eihä kukkaa voint arvata jot kovas vauhis ei saatu suksii kääntymää jote sie sit alle jäit."

Enää ei kellotettu. Ei tosin hiihdettykään.
.

Juuli

#6
 



Niinhän siinä kävi kilpailussa näiden kahden kauppiaan välissä selvisi Wiljami voittajaksi.
Vaan oli se taisto. Ensinnäkin hiveän salainen toiseksi siitä ei kellekään puhuttu. Toisilleen nämä kauppiaat olivat herrasmiehiä, vahingossakaan ei sanottu pahan sanan kaikuaakaan. Kumarreltiin ja pokkuroitiin jos jossain kirkonkylällä vastakkain tultiin. Niissä vähissä kissanristiäisessä mitä kirkonkylällä oli ei jututettu toista kuin näön vuoksi jotta saavat juoruämmit aihennita. Kumarreltiin toiselle nenä lattiassa. Kuuli kun joku näistä ämmistä totesi toisille jotta miten se kauppiaskin noin alas pääsee. Viisari lattiaan. Eikös se jut ihan hetekan pohjalla lojunut. Montakin kertaa,,,kuulemma.

Puodin hinnasta käytiin armoton sota. Kumpikin tiesi ettei se enää leipää tuota kun oli Wiljamin puoti missä ovat ihmiset jo tottuneet kauppaa käymään.
Iivarikauppias sanoi myyntihinnaksi hirmuisen korkean jolla olisi saanut melkoisen määrän kultaa. Wiljami repesi nauruun ja totesi että Iivari onkin , vaikkei uskoisi näitä huumorimiehiä. Mitäs, mukavahan se. Kun käsittää nyt tuonkin hinnan huumoriksi. Ei missään nimessä totena pidä. Iivari ymmärsi alentaa kun tiesi ettei Wiljami ole pakkoraossa.
On  Wiljamilla oil hyvin tuottava itsellä.
Se puodinpentele.

Siinä sitten kaupanvahvistajaa odoteltiin. Hinta sovittu. Kovin se huumorimiehen luontoa koitteli. Tuli vahvistaja ja alkoi pännähommiin, virallista kauppakirjaa väsäämään. Iivari katsoi nenänvarttaan pitkin tätä herraa , Iivarille oli kaikki pännän pyörittäjät herroja ja laukais:" Juu,,, niihä se. Tuol varasto pihas o harakoit iha vissii mallii. Niilkii o rakkipuku ja nii o nekki kiinostunnu kiiltävist.Tavallisii varkait nekkii." Iivaria korpesi niin että oli pakko jollekin kiukutella. Eikä Wiljamille kärsinyt. Lopettaa vielä koko kaupanteon.

Kaupanvahvistaja oli nuori mies, ehkä ihan ensimmäistä kauppakirjaa laati. Tajusi mitä Iivari tarkoitti. Hyppäsi metrin loikan ilmaan: "Nyt katotaan kumpi se harakka on,,,tana,,kele,,,ampaisi salamana Iivarin rinnuksiin. Ravisteli ja kiroili. Sai Wiljami irroitettua kisaajat toisistaan vaan siihen jäi puodin kaupanteko. Kauppakirjojen tekijä paineli ovenpielet ryskyen pihamaalle. Ei taakseen katsonut kun autolla pihasta vauhdilla säntäsi.
Kauppiaat katsovat toisiaan. Iivarikauppias totesi:" Nii meni ja vihels mennessää. Se o asia nyt siin mallis jotta kaupunkist o haettava tää kaupanvahvistaja. Kallispalkkainen mies. Juu nii ,,,kallispalkkane,,,."

Taas kaupantekijät kumarsivat toisilleen. Kumpikin taholleen suunnisti kallispalkkaista miettimään.







Hippi

Hesarin sunnuntailiitteen "Usko Siskoa" -palstalla oli kysymys, voiko suomalaisissa hautajaisissa käyttää suruhuntua ja jos voi, niin kuka sitä etiketin mukaan voi käyttää. Vastauksessa kerrottiin, että voi käyttää, mutta käyttö ei enää ole kovin yleistä. Vastauksen lopussa mainittiin erikseen, että jos muu kuin leski pukeutuisi suruhuntuun tai -harsoon, sitä luultavasti pidettäisiin omituisena.

Tuostapa hakematta tuli mieleen isäni hautajaiset kauan sitten. Äitini oli vanhoillinen ja hänelle oli itsestään selvyys, että hautajaisissa hän käyttää suruhuntua. Tuon ajan tavoista itselläni ei ole kovinkaan paljon käsitystä, etenkään hautajaisten etiketistä, sillä tuota aikaisemmin olin vain melko pienenä ollut jossain hautajaisissa mukana.

Isälleni pidettiin melko pienet hautajaiset ja niihin kutsuttiin vain joukko lähisukua ja joitain vanhimpia perhetuttuja, jotka samalla olivat vanhempieni työtovereita. Kirkonmenot käytiin läpi ja sitten muistotilaisuuteen, jossa pidettiin puheita kuin Puttepossun nimipäivillä ikään. En ollut tunnistaa isääni niistä puheista. Se kai on yleinen tapa vielä tänä päivänäkin, että vainajan elämänkerta muuttuu kultareunaiseksi. Lähdin silloisen poikakaverini kanssa paikalta niin pian kuin se vähänkään oli mahdollista.

Myöhemmin samana päivänä kotona äitini oli aivan raivoissaan. Hautajaisissa oli ollut eräs noista meidän naispuolisista perhetutuista suruhuntuun pukeutuneena. Mitä ihmettä nainen oli ajatellut tehdessään niin? Äitini pohti, josko tämä olisi ollut jollain tapaa ihastunut tai rakastunut salaa isääni. Jos näin oli, niin miksi se tuossa tilanteessa sitten piti tuoda esiin?

Tapauksella oli sen verran kova vaikutus, että äiti viskasi suruhuntunsa menemään eikä käyttänyt sitä hautajaisten jälkeen, kuten leskillä oli tapana ilmaista suruaan vielä hautajaisten jälkeenkin jonkin aikaa.



If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

Seuraava video (kuka sen sattuu näkemään) tuo mieleeni erään tapauksen, jossa minulle kävi samalla tavalla. Trailerin päällä ei ollut venettä vaan lautakuorma. Auto pysähtyi jyrkkään liukkaseen ylämäkeen. Peruuttaminen ei onnistunut, koska kärry alkoi mennä linkkuun. Päätin irrottaa kärryn ja laskea sen jotenkin käsivoimin mäkeä alas. Samalla, kun sain aisan irti, kärry lähti valumaan kiihtyvällä vauhdilla alamäkeen. Roikuin aisassa ja yritin potkimalla saada kärryä ohjattua edes joten kuten tien suuntaan. Lopulta vauhti oli jo kova, ja mutkassa kärry ei kääntynyt vaan törmäsi puuhun. En saanut vammoja, vaikka roikuin tiellä aisasta kinni pitäen kymmenien metrien matkan, ehkä sata metriä tai ylikin. 

https://www.facebook.com/watch/?v=2298820943671564

Korvikevideo (ei samanlainen):


https://youtu.be/NcvdikM9d5M

Tuosta videosta tulee mieleeni se, kun olin kerran iltakävelyllä, ja vastaani ajoi pakettiauto peräkärryä vetäen. Kärryssä oli soutuvene, joka putosi kesken kaiken maantielle melkein minun kohdallani. Kuljettaja ei ilmeisesti huomannut putoamista vaan jatkoi matkaa. Vene jäi keskelle tietä. Paikka ei ollut nopean vauhdin valtatie, vaan pienen paikkakunnan hiljainen keskusväylä, joka oli lisäksi jollakin tavalla valaistu (ainakin epäsuorasti), joten veneestä tuskin oli suurta vaaraa. Minua nauratti tuo tapaus. Mietin, mitähän kuljettaja ajattelee, kun hän kotipihassaan huomaa, ettei vene olekaan kyydissä. Sekin on mahdollista, ettei hän ei vielä silloinkaan huomannut. Oli pimeä ilta, joten hän saattoi kävellä saman tien sisälle kotiinsa katsomatta peräkärryä. Aamulla hän on ihmetellyt, missä ihmeessä se vene on, enkös sitä hakenutkaan?

Hippi


Autoilija puhalsi Nokialla törkeät lukemat – selitti tilannetta marjamehulla
"Tai muuta vastaavaa juomaa"

Tuo taisi olla samaa marjamehua, jota minä join noin kuuden ikäisenä.

Oli lauantai-ilta ja tulimme koko perhe saunasta. Minulla oli kamala jano ja menin ensitöikseni jääkaapille hakemaan mehua. Meillä oli usein laitettu kirkkaaseen lasipulloon mehua valmiiksi laimennettuna jääkaappiin. Otin pullon ja kaadoin mehun lasiin ja join kulauksen. Seuraavan suullisen syljin inhoten pesualtaaseen ja huusin kovaan äänen:"Hyi, tää mehu on ihan pilaantunutta".

Äiti ryntäsi paikalle ja arvasi heti mistä on kysymys. "Mehu" viemäriin ja hirveä rähinä isälle, joka oli plandatut viinansa laittanut lapsen ulottuville. Sen jälkeen isä piilottelikin paremmin juomansa. Tyhmyyksissään oli sen jääkaappiin laittanut, vaikka tiesi äidin saavan siitä hepulin.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

Seuraavassa on kaksi samaa rakennusta esittävää kuvaa, joiden ottamisen välillä on kulunut aikaa noin puoli tuntia. Mistä on kyse?





Kävin viime sunnuntaina Tallinnassa. Hiippailin siellä täällä ja nappailin kuvia kännykän kameralla. Erityisesti vanhat talot kiinnostivat. Mietin, millainen tarina niihin liittyy saamatta sitä kuitenkaan tietää. Nappasin ohi kulkiessani muutaman kuvan puutaloista, jotka näyttivät mielenkiintoisilta. Ensimmäinen kuvista on tästä sarjasta.

Käveltyäni reilun puoli kilometriä rakennusten ohi menin "Rimi Mini" -ruokakauppaan ja ostin erilaista naposteltavaa. Olin menossa bussiasemalle, joka vielä hieman kauempana menosuunnassani. Rimistä ulos tullessani ajatukseni olivat vielä ostoksissani, ja niinpä lähdin kävelemään vahingossa takaisin sinne päin mistä olin tullutkin. En ollenkaan tajunnut enkä huomannut enkä tullut ajatelleeksi, että olen jo kävellyt kyseisen reitin. Kun tulin uudestaan vanhojen talojen luokse, nappailin niistä kuvia ja mietin, että täällä Tallinnassahan on näitä paljon. En tunnistanut, että olen jo nähnyt samat rakennukset ja ottanut niistä kuvia. Aikaisemmin kuvaamani rakennuksethan olivat olleet kadun toisella puolella minusta katsoen vasemmalla. Ja nyt nämä näkemäni toiset vanhat rakennukset olivat minusta katsoen oikealla. Eiväthän ne siis mitenkään voineet olla samoja. Tällainen ei olisi juolahtanut edes mieleeni.

(Totta kai talot olivat minusta katsoen eri puolella, kun kävelin niiden ohi eri suuntaan.)

Jatkoin matkaa ja tulin ison urheiluhallin kohdalle. Sen seinässä luki "Kalevi Spordihall".

https://www.google.fi/maps/@59.428373,24.7611087,3a,75y,223.52h,87.4t/data=!3m6!1e1!3m4!1su5xWvrAXPEbCWCLHtgJtSQ!2e0!7i13312!8i6656?hl=en

Tässä vaiheessa aloin muistella, että tuon hallin olen tainnut jo nähdä. En edelleenkään tajunnut, että olen samassa paikassa, mistä olen ollut reilu puoli tuntia aikaisemmin kulkiessani toiseen suuntaan. Ajattelin, että kävelyreittini on kiertänyt jotenkin hallin toiselle puolelle, ja katselen sitä nyt eri suunnasta. Mietin, että hallin täytyy olla todella suurikokoinen. Jatkoin vielä hieman kävelyä kunnes kiinnitin huomioni hallin edessä olevaan betoniaitaan, joka on erikoisesti muotoiltu. Tässä vaiheessa minulle vasta välähti, mitä oli tapahtunut. Olin lähtenyt kävelemään väärään suuntaan Mini Rimi kaupasta. 

Ei siis auttanut kuin taas vaihtaa suuntaa ja kävellä Mini Rimin ohi bussiasemalle, jonne olin ollut menossa. Google-kartan mukaan tein noin 1,1 kilometrin ylimääräisen lenkin.

Tuon tyyppisiä asioita minulle tapahtuu milloin missäkin.

Talot Google-katunäkymissä:

https://www.google.fi/maps/@59.4281849,24.7616443,3a,75y,240.95h,89.21t/data=!3m6!1e1!3m4!1s19OfnIDEBugQkIxMJ4E2yA!2e0!7i13312!8i6656?hl=en

Toope

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 17, 2019, 22:01:02
Hesarin sunnuntailiitteen "Usko Siskoa" -palstalla oli kysymys, voiko suomalaisissa hautajaisissa käyttää suruhuntua ja jos voi, niin kuka sitä etiketin mukaan voi käyttää. Vastauksessa kerrottiin, että voi käyttää, mutta käyttö ei enää ole kovin yleistä. Vastauksen lopussa mainittiin erikseen, että jos muu kuin leski pukeutuisi suruhuntuun tai -harsoon, sitä luultavasti pidettäisiin omituisena.

Tuostapa hakematta tuli mieleen isäni hautajaiset kauan sitten. Äitini oli vanhoillinen ja hänelle oli itsestään selvyys, että hautajaisissa hän käyttää suruhuntua. Tuon ajan tavoista itselläni ei ole kovinkaan paljon käsitystä, etenkään hautajaisten etiketistä, sillä tuota aikaisemmin olin vain melko pienenä ollut jossain hautajaisissa mukana.

Isälleni pidettiin melko pienet hautajaiset ja niihin kutsuttiin vain joukko lähisukua ja joitain vanhimpia perhetuttuja, jotka samalla olivat vanhempieni työtovereita. Kirkonmenot käytiin läpi ja sitten muistotilaisuuteen, jossa pidettiin puheita kuin Puttepossun nimipäivillä ikään. En ollut tunnistaa isääni niistä puheista. Se kai on yleinen tapa vielä tänä päivänäkin, että vainajan elämänkerta muuttuu kultareunaiseksi. Lähdin silloisen poikakaverini kanssa paikalta niin pian kuin se vähänkään oli mahdollista.

Myöhemmin samana päivänä kotona äitini oli aivan raivoissaan. Hautajaisissa oli ollut eräs noista meidän naispuolisista perhetutuista suruhuntuun pukeutuneena. Mitä ihmettä nainen oli ajatellut tehdessään niin? Äitini pohti, josko tämä olisi ollut jollain tapaa ihastunut tai rakastunut salaa isääni. Jos näin oli, niin miksi se tuossa tilanteessa sitten piti tuoda esiin?

Tapauksella oli sen verran kova vaikutus, että äiti viskasi suruhuntunsa menemään eikä käyttänyt sitä hautajaisten jälkeen, kuten leskillä oli tapana ilmaista suruaan vielä hautajaisten jälkeenkin jonkin aikaa.
Ja miehiä joskus syytellään, etteivät ymmärrä naisia! No, en aina ymmärräkään, vaikka olen ollu avoliitossa parinkin kanssa. Onnellisin lopputuloksin... ;)

Muisto Keijo Kullervo

Lappeenrannan poikalyseossa oli matematiikan opettajana aikanani Matti Strengel -50 luvulla jo edesmennyt.
Hän kertoi tunnillaan seuraavasti:
Jossakin Joutsenossa tai Imatralla oli voimajohdot ihan töyrään kupeessa... Ja poikajoukko kokeili töyräältä sitä että kuka pystyisi kusemaan voimajohdon yli? No.. Yksi onnistui ja kuoli välittömästi.
Aivan yhtä vaarallisia ovat tukankuivaajat joita usein pidetään kylpy- tai vessahuoneessa jos tukankuivaaja pääsee veden kanssa tekemisiin.
Varottavia esimerkkejä on tv- salapoliisi sarjoissakin.
Muisto Keijo Kullervo
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Hippi

Toisesta ketjusta raahattu lainaus
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - kesäkuu 01, 2020, 09:23:26
Ihanainen Marilyn on syntynyt kesäkuun 1. päivänä. Täyttäisi tänään 94 vuotta jos ei...


herätti muiston menneisyydestä. Mietin vain, että olenko sen joskus jo kertonut. En tällä foorumilla kuitenkaan, joten kerron sen :)

Meillä oli duunissa hakusessa ATK-suunnittelijoita, kuten meitä/heitä siihen aikaan nimitettiin, ja oli haastattelukierrokset menossa. Parin tytön kanssa lorvittiin hissiaulassa muka puhumassa työasiaa, kun tiesimme haastateltavan olevan tulossa. Toisella haastattelijalle sitten peukutettiin ylös tai alas sen mukaan, kelpasiko hakija meille. Tämä haastattelija ole rento tyyppi ja ymmärsi leikin ja se toinen oli paskantärkeä pukumies (ainoa koko isossa yksikössämme).

Yksi haastateltava oli juuri tuon näköinen kuin Marilyn tuossa kuvassa. Suorastaan mykistyimme yhdennäköisyydestä ja olimme ehdottomasti "peukku alas" -mieltä. Mutta tuo tyttö tuli valituksi ja mikä karmenita, vielä minulle työkaveriksi.

Äärettömän mukava tyttö. Kirjaimellisesti Upsalan ekonomi ja blondi. Hänen kanssaan oli mukava käydä kahvilla tai muuten vain jutustella, mutta ei hän niihin hommiin oikein sopinut. Jossain vaiheessa hän sitten kertoi, että se haastattelutilaisuus meille pyrkiessä oli vaikein ikinä. Kumpikaan haastattelija ei tahtonut saada sanaa suustaan ja hänen piti lähestulkoon yksin hoitaa koko haastattelu. Haastattelijat vain tuijottivat silmät ymmyrkäisenä, jopa se kuivakka pukumies, joka aina oli muka pelkästään asiallinen. Nyt ei pystynyt hänkään.

Pari vuotta tuo "Marilyn" meillä viihtyi ja sitten siirtyi pankkialalle, joka ehkä oli hänelle paremmin sopiva ala.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Brutto

Eräs sukulaiseni on naimisissa henkilön kanssa jonka lähisukulainen oli naimisissa  Marilynin kanssa. Niin että melkein sukua ollaan Marilynin kanssa...
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."