Seitsemän tapaa kohottaa itsetuntoa

[Karikko]

Pelottavaa, että olen alkanut avautumaan henkilökohtaisista jutuista. Pitkäänhän ei jaksa pintapuolisuuksiakaan toistella ja kun tuo palstalaisen taitama väittelyntaitokaan ei ole juttuni ja joku täällä kumminkin koukuttaa, niin mennään sitten omalla itsellään.

Itsetunto voisi olla sitä itsensä tuntemista. Se kehittyy iän myötä. Elämässä kuitenkin tulee haastavia tilanteita.
Hei, mutta tämänhän sanoi jo Vatupassi:

-itsetunnon pintataso  reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin

-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana

-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon

-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika

-kun huomaat selviäväsi  isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla  se vahvistaa itsetuntoa

-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin  tarvitse huolestua

Tuo vatupassin lista on ihan hyvä, melko olleellisesti siinä asiat sanotaan.

Itsetunto ei ole mikään status sinänsä ja se vääristyy helposti. Kuten ehkä (trumpilla) ja voi olla egoististakin.

Vatupassin listan viimeinen kohta onkin hyvä- "heikoista hetkistä ei tarvitse huolestua"- lisäisin siihen ettei vahvojakaan hetkiä kannata yliarvioida- nekin ovat tapa miten asioihin suhtaudutaan.

[Vatupassi]

 

Peukkuja vaan sinne ja kiitos palautteesta kaikille niille jotka ylipäätänsä tähän keskusteluun osallistui!
-yleensä olen saanut harrastaa "yksinpuhelua surkealla menestyksellä, että on kait peiliin katsomisen paikka
näitten kiroittamisieni suhteen, ehkä tekstini tuntuvat sanelluilta ehdottomilta totuuksilta ja sekös vähänkin
#järjestäytyneenpää porukkaa taitaa ärsyttää ,tai vaihto-ehto B:joillakin ihmisillä puuttuu taso ruveta
kommunikoimaan omista syvimmistä tunnoista koska ne ovat niin teflonipinnoitteisia?mene ja tiedä?
eletään ja annetaan muittenki yrittää elää?

[MrKAT]

Itsetunto voisi olla sitä itsensä tuntemista. Se kehittyy iän myötä. Elämässä kuitenkin tulee haastavia tilanteita.
Hei, mutta tämänhän sanoi jo Vatupassi:

-itsetunnon pintataso  reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin

-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana

-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon

-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika

-kun huomaat selviäväsi  isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla  se vahvistaa itsetuntoa

-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin  tarvitse huolestua

En ole varsinaisesti korkeuskammoinen mutta varon ottamasta ns. typeriä tai turhia riskejä jollei ihan välttämätöntä. Vaati kanttia nousta 5 metriä korkealle katolle lumikeleissä kun kengät saattoivat lipsua liukkaalla eikä portaatkaan olleet ihan tiptop. Ekaa kertaa eläissäni aloin pudotella lumia katolta ja lumikolalla. Lumikolankin (painava rautainen) nosta oli oma suuri riskinsä. Narua en käyttänyt enkä sitonut (pelkäsin kai että hirttosysteemi olisi se).
Sinä talvena oli erityisen paljon lunta ja pelkäsin korkeahkon ison rakennuksen katon sortumista.  Homman tehtyä tunsin itsetuntoni hiukan kohonneen...
  Osansa saattoi olla lihastyöllä. Erittyykö testosteronia vai mitä mutta myös lihasvoimistelu, ns. punttien nostelu nostaa myös varmuutta pintaan.

[Karikko]

Itsetunto voisi olla sitä itsensä tuntemista. Se kehittyy iän myötä. Elämässä kuitenkin tulee haastavia tilanteita.
Hei, mutta tämänhän sanoi jo Vatupassi:

-itsetunnon pintataso  reagoi elämän varrella tapatuviin kokemuksiin

-itsetunto voi kehittyä viellä jopa 60-70vuotiaana

-erilaiset elämäntilanteet voivat hetekellisesti romuttaa itsetunnon

-kun ihminen on selviytynyt kriisistään on uuden kasvun aika

-kun huomaat selviäväsi  isoista ja pelottavista kokemuksista omilla ponnisteluilla  se vahvistaa itsetuntoa

-notkahdus päiviä tulee , mutta yksittäisistä heikoista hetkistä ei silloin  tarvitse huolestua

En ole varsinaisesti korkeuskammoinen mutta varon ottamasta ns. typeriä tai turhia riskejä jollei ihan välttämätöntä. Vaati kanttia nousta 5 metriä korkealle katolle lumikeleissä kun kengät saattoivat lipsua liukkaalla eikä portaatkaan olleet ihan tiptop. Ekaa kertaa eläissäni aloin pudotella lumia katolta ja lumikolalla. Lumikolankin (painava rautainen) nosta oli oma suuri riskinsä. Narua en käyttänyt enkä sitonut (pelkäsin kai että hirttosysteemi olisi se).
Sinä talvena oli erityisen paljon lunta ja pelkäsin korkeahkon ison rakennuksen katon sortumista.  Homman tehtyä tunsin itsetuntoni hiukan kohonneen...
  Osansa saattoi olla lihastyöllä. Erittyykö testosteronia vai mitä mutta myös lihasvoimistelu, ns. punttien nostelu nostaa myös varmuutta pintaan.

Kaikki liikunta on eduksi, sanoisin sen olevan jopa edellytys moneen asiaan toiminta on lähtökohta.

Käyttämätön koneisto yskii helposti.  Omalla tasollaan jokainen voi sitä tehdä. Liikkua.