Kun julkisuuteen "astuu", seuraukset on kestettävä vaikka hammasta purren. Jos valittaa, on vielä enemmän julkisuudessa, ja tällöin julkisuus onkin jo negatiivista.
Julkkisten elämää ja mediahömppää seuranneena (en tarkoituksella seuraa, mutta lööppejä ja otsikoita ei voi olla näkemättä) mieleen tulee ajatus, että julkisuus on joillekin kuin huumetta. Ihminen kokee olevansa jotain, kun hän on julkisuudessa. Kun lehdet eivät vähään aikaan kirjoita hänestä, julkisuuden puute aiheuttaa vieroitusoireita, ja tulee tunne, että on kadonnut jonnekin eikä ole olemassa. Ja niinpä on pakko tehdä taas uusia juttuja, jotta lehdet kiinnostuisivat. Tämä koskee erityisesti ihmisiä, jotka ovat pelkkiä taviksia. Heidän ainoa saavutuksensa on julkisuus, jonne he jonkun sattuman kautta ovat pääseet. Ovat esimerkiksi olleet naimisissa oikean julkkisen kanssa tai kuuluvat tällaisen kaveripiiriin.
