Hevosten surkea kohtalo

[Anders Anderes Magobläts]

Mikään eläin ei ole auttanut ihmistä niin  paljon kuin hevonen. Se on kehollaan puolustanut ratsastajaansa vihollisen keihäiltä ja nuolilta, vienyt tuntemattomiin paikkohin, kantanut ja vetänyt valtavia kuormia helteessä tai pakkasessa ja usein vielä luovuttanut kehonsa eväsleivän makkaraan. Palkaksi sille on annettu ikävät asuinolot, yksinäisyyttä ja huonoa ruokaa. Onneksi sentään terveyden pettäessä armolaukaus.

Nykyisin ei enää ole edes olemassa työntekoon kouliintuneita hevosia, on vain ns. lemmikkejä, joita seisotetaan usein liian pienissä karsinoissa mudassa ja paskassa joka ulottuu nilkkoihin asti. Joitakin käytetään ratsastusharrastukseen, eli istutetaan selkään osaamattomia teinityttöjä tai lihavia keski-ikäisiä jotka sitten kiertävät rinkulaa. Nopeimmat yksilöt valjastetaan kännisten "raviharrastajien" vedonlyöntivälineiksi, kuljetellaan autolla pienissä kopeissa ympäri maata kun halutaan selvittää kuka tänään on tervein ja juoksee pari kilometriä nopeimmin.

Ihminen aiheuttaa valtavia kärsimyksiä, paitsi omalle lajilleen niin myös "rakastamilleen" eläimille. Niitä laitetaan koppeihin ja häkkeihin täysin niille sopimattomiin oloihin, siksikö että pidämme eläimistä?

[Aave]

Ennen hevosia löytyi maaseuduilla kaikilta vähänkään suuremmilta farmeilta, ja ne olivat suhteellisen halpoja. Nykyisinhän hevosten pitäminen ja ylläpito maksaa maltaita - ainakin tavallisen kaupunkilaisen kukkaron näkökulmasta. Kysynnän ja tarjonnan laki.

Sitä en osaa sanoa, onko hevosen kohtalo sen surkeampi, kuin ennenkään. Valtaosa hevostelijoista kohtelee niitä hyvin, ja olot ovat niille luultavasti jopa paremmat kuin silloin, kun ne olivat vielä yleisesti käytetty työjuhta. Eikä niitä käytetä enää sodissakaan taajaan, kuten vielä vähän aikaa sitten käytettiin. Että mitä erityisen surkuteltavaa hevosten kohtalossa nyt on verrattuna siihen, miten joskus aiemmin on ollut?   

[Anders Anderes Magobläts]

Ennen hevosia löytyi maaseuduilla kaikilta vähänkään suuremmilta farmeilta, ja ne olivat suhteellisen halpoja.

Yksi hevonen vaatii hehtaarin laitumen kesäkaudeksi ja pari hehtaaria talvisen heinän tuottamiseksi. Jo pelkästään yhden hevosen ylläpitoon tarvittiin siis kallista peltoalaa jo kolmisen hehtaaria. Pientilan peltoalasta saattoi siis hevosen pito viedä melkoisen osan, tilakoko oli usein vain muutama hehtaari jolla elätettiin suurperhettä. Työhevosen sairastuminen tai kuolema oli sellaiselle perheelle katastrofi.

Hevosen hankintahinta on nykyään merkityksetön ylläpitokuluihin nähden - niitä jaellaan jopa ilmaiseksi, kun kiinnostuksen ja harrastamisen kohde vaihtuu. Aiemmin hevonen oli myös arvokkaampi, monet hankkivat elantonsa jopa hevoskaupoilla. Amerikan maalla hevosvaraskin hirtettiin lähimpään oksaan, ei sellaista kovin vähäpätöisen asian takia tehty - kai.

[urogallus]

Hevosaikaan luokkaa viidennes/neljännes peltojen ja niittyjen tuotosta kului hevosten ja härkien elättämiseen.

Kaikista ihmisen kumppaneista hevoisen kohtalo lienee kuitenkin ollut paras. Sapuska oli paremmasta päästä ja kohtelu hyvää. Hevosten kaltoinkohtelua paheksuttiin yleisesti. Kyllä sitä tietysti silti esiintyi.

Lehmän kohtalo oli karuimmasta päästä. Wanhan maatalouden aikana 1800-luvulla ja sitä ennen ammuja pidettiin talossa niin paljon kuin mahdollista = niille annettiin rehua vain sen verran, että keväällä vielä henki pihisi. Tuolloinhan lehmät menivät talvella umpeen, joten maidon saannin vuoksi ei tarvinnut appeeseen satsata. Ja lantahan oli silloin tärkein karjan anti, ei maito.

[Amore]

Mikään eläin ei ole auttanut ihmistä niin  paljon kuin hevonen.

Enpä olisi tuosta niin varma. Asia on tietenkin mahdotonta tarkkaan mitata, mutta ihmisen käyttämistä kotieläimistä aasi on vanhin käytetty kuormaeläin, joka edelleen on vaikeakulkuisilla seuduilla jopa ainoa vaihtoehto kuormien kuljettamiseen.

[Anders Anderes Magobläts]

Mikään eläin ei ole auttanut ihmistä niin  paljon kuin hevonen.

Enpä olisi tuosta niin varma. Asia on tietenkin mahdotonta tarkkaan mitata, mutta ihmisen käyttämistä kotieläimistä aasi on vanhin käytetty kuormaeläin, joka edelleen on vaikeakulkuisilla seuduilla jopa ainoa vaihtoehto kuormien kuljettamiseen.

Varmasti vuoristoisilla ja niukkaravinteisemmilla alueilla on aasi ollutkin valtakuormajuhta. Kaikkein äärimmäisissä olosuhteissa on tosin turvauduttu yleensä vaimoon. Vaimot syövät yleensä vähemmän kuin hevonen mutta ovat usein itsepäisiä kuin aasit. Aasit ovat varmasti joutuneet raatamaan ihan helvetisti. Eräskin aikuinen mies rääkkäsi aasia ratsastamalla sillä kaupunkiin, voi vain kuvitella millainen rasitus pienelle aasille on täysikokoinen mies selässä. Viimeisillään raskaana oleva vaimo taisi tallustella perässä nyyttien kera.

Sotimisessa hevonen on ainakin ollut yleisempi, vaikka aasi taitaa olla pohjimmaiselta luonteeltaan taistelevampi.

[Karikko]

Mikään eläin ei ole auttanut ihmistä niin  paljon kuin hevonen.

Enpä olisi tuosta niin varma. Asia on tietenkin mahdotonta tarkkaan mitata, mutta ihmisen käyttämistä kotieläimistä aasi on vanhin käytetty kuormaeläin, joka edelleen on vaikeakulkuisilla seuduilla jopa ainoa vaihtoehto kuormien kuljettamiseen.

Varmasti vuoristoisilla ja niukkaravinteisemmilla alueilla on aasi ollutkin valtakuormajuhta. Kaikkein äärimmäisissä olosuhteissa on tosin turvauduttu yleensä vaimoon. Vaimot syövät yleensä vähemmän kuin hevonen mutta ovat usein itsepäisiä kuin aasit. Aasit ovat varmasti joutuneet raatamaan ihan helvetisti. Eräskin aikuinen mies rääkkäsi aasia ratsastamalla sillä kaupunkiin, voi vain kuvitella millainen rasitus pienelle aasille on täysikokoinen mies selässä. Viimeisillään raskaana oleva vaimo taisi tallustella perässä nyyttien kera.

Sotimisessa hevonen on ainakin ollut yleisempi, vaikka aasi taitaa olla pohjimmaiselta luonteeltaan taistelevampi.

Aika pätevä luonnehdinta aasin luonteesta.

Ritariaikoina ennen tuliaseiden valta-aikaa isoimmilla sotahevosilla oli painoakin toista tuhatta kiloa ja säkäkorkeutta reilusti yli kahden metrin.
Raskaimmat hevoset yli 1400 kiloisia.  Aikamoisia jyriä jo itsestään.

[kertsi]

Isoimmat aasit (säkäkorkeus 0,79-1,6 m) ovat kyllä korkeampia kuin pienimmät hevoset (hevosilla yleensä säkäkorkeus 1,4-1.8 m, enkka taitaa olla 2,2 m). Issikat 1,2 - 1,5 m. Miniatyyrihevoset 0,86–0,97 m.

[kertsi]

Sotimisessa hevonen on ainakin ollut yleisempi, vaikka aasi taitaa olla pohjimmaiselta luonteeltaan taistelevampi.

Keskiajalla oli yleistä, että käytettiin oriita taisteluissa, sillä nähdessään vihollisjoukon, oriit näkivät lauman vieraita uroksia, joten hinkusivat niiden kimppuun tappelemaan.

Aasi taitaa olla sen verran itsepäinen jukuripää, että se ei seuraisi isäntänsä ajatusta pelkillä painoavuilla? Keskiajan hevosiahan ohjastettiin nimenomaan painoavuilla, jotta ratsastajan kädet olisivat vapaat taisteluun, peitsen pitelemiseen yms..

[Melodious Oaf]

^ Mulla on joku ihan outo aasifetissi, joka liittyy osittain calypsomusaan. Lisään kasvispataan inkivääriä, kuvittelen asuvani jollain Karibian saarella tai ehkä Afrikassa ja olevani välillä vikuriipäisen ja saamattoman aasin lievästi turhautunut mutta samalla ylpeä omistaja

[Toope]

Kasvissyöjänä aasi voisi maistua ihan kokeilemisenarvoiselta? Ei noita ole kasvatettu toki ruoaksi, kun liha ei ehkä ole ollut hevosta parempaa.

[Aave]

Yksi hevonen vaatii hehtaarin laitumen kesäkaudeksi ja pari hehtaaria talvisen heinän tuottamiseksi. Jo pelkästään yhden hevosen ylläpitoon tarvittiin siis kallista peltoalaa jo kolmisen hehtaaria. Pientilan peltoalasta saattoi siis hevosen pito viedä melkoisen osan, tilakoko oli usein vain muutama hehtaari jolla elätettiin suurperhettä. Työhevosen sairastuminen tai kuolema oli sellaiselle perheelle katastrofi.

Pientilallisille lehmä (Edes se yksi) oli merkityksellisempi - ellei sitten isäntä kiertänyt hevosen kanssa metsätöissä hankkimassa elantoa.

En tunne hevosten historiaa kuin pintapuolisesti, mutta käsittääkseni hevonen on ollut aina suuressa arvossa.

Hevosen hankintahinta on nykyään merkityksetön ylläpitokuluihin nähden - niitä jaellaan jopa ilmaiseksi, kun kiinnostuksen ja harrastamisen kohde vaihtuu. Aiemmin hevonen oli myös arvokkaampi, monet hankkivat elantonsa jopa hevoskaupoilla. Amerikan maalla hevosvaraskin hirtettiin lähimpään oksaan, ei sellaista kovin vähäpätöisen asian takia tehty - kai.

No, sehän riippuu hevosen käyttötarkoituksesta. Tavan hevosharrastajien hevoset voivat olla ilmaisia tai puoli-ilmaisia, mutta urheilukäyttöön valjastetut ja yleisemmin rotuhevoset ovat edelleen helvetin hyvä bisnes, kun rahamiesten hevoskaupoista puhutaan. Pointtini oli siinä, että kun hevonen ei ole enää niin yleinen käyttöeläin kuin ennen, sen keskimääräinen hinta ja ylläpitokulut ovat silti nousseet.

Yleisellä tasolla aatosteni taustalla on sekin mielle, että ei ihmisen kesyttämillä ja hyötykäyttöön ottamilla eläinlajeilla ole huolta perikadosta - katastrofin partaalla ovat nimenomaan kaikki muut eläimet - ja kasvusto mukaan lukien. En siis näe hevosten(kaan) kohtaloa minään erityisesti surkuteltavana - myös villeinä ja vapaina niitä silti edelleen on. Avauksesi on yhtä kaikki mielenkiintoinen ja kiinnostuin siitä että millä tavalla, ja minkä vuoksi ajattelet juuri hevosten tilanteen olevan surkea.

[Amore]

Kasvissyöjänä aasi voisi maistua ihan kokeilemisenarvoiselta? Ei noita ole kasvatettu toki ruoaksi, kun liha ei ehkä ole ollut hevosta parempaa.

Sellaisenaan aasinlihaa ei käytetä ruokana juuri muualla kuin Kiinassa (ja taitaa sielläkin olla tietylle alueelle keskittynyttä) ja Italiassa sekä mahdollisesti Ranskassa. Aasinlihaa on käytetty salamimakkarassa kuten hevostakin. Pihviksi tai paistiksi valmistettaessa se tvaatii pitkän kypsennyksen, koska se on muuten sitkeää.

[Anders Anderes Magobläts]

Nopeimmat yksilöt valjastetaan kännisten "raviharrastajien" vedonlyöntivälineiksi, kuljetellaan autolla pienissä kopeissa ympäri maata kun halutaan selvittää kuka tänään on tervein ja juoksee pari kilometriä nopeimmin.

Ihminen aiheuttaa valtavia kärsimyksiä, paitsi omalle lajilleen niin myös "rakastamilleen" eläimille. Niitä laitetaan koppeihin ja häkkeihin täysin niille sopimattomiin oloihin, siksikö että pidämme eläimistä?

Touhu on valtiovallan runsaasti tukemaa.

Vermon ravirata, joka on saanut kahdeksanneksi avokätisimmät tuet, 18 miljoonaa euroa, kolmen vuoden aikana. Myös Tampereen ravirata kuuluu top 25 -tuen saajiin yhdeksän miljoonan euron potilla.

Raviradat ovat saaneet vuosittain valtion ”tukea keskus- ja maakuntaraviradoille Suomessa”.

– En ymmärrä, mitä markkinapuutetta tässä pyritään korjaamaan, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski ihmettelee.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009579833.html

[kertsi]

En tunne hevosten historiaa kuin pintapuolisesti, mutta käsittääkseni hevonen on ollut aina suuressa arvossa.

Hevosen hankintahinta on nykyään merkityksetön ylläpitokuluihin nähden - niitä jaellaan jopa ilmaiseksi, kun kiinnostuksen ja harrastamisen kohde vaihtuu. Aiemmin hevonen oli myös arvokkaampi, monet hankkivat elantonsa jopa hevoskaupoilla. Amerikan maalla hevosvaraskin hirtettiin lähimpään oksaan, ei sellaista kovin vähäpätöisen asian takia tehty - kai.

No, sehän riippuu hevosen käyttötarkoituksesta. Tavan hevosharrastajien hevoset voivat olla ilmaisia tai puoli-ilmaisia, mutta urheilukäyttöön valjastetut ja yleisemmin rotuhevoset ovat edelleen helvetin hyvä bisnes, kun rahamiesten hevoskaupoista puhutaan. Pointtini oli siinä, että kun hevonen ei ole enää niin yleinen käyttöeläin kuin ennen, sen keskimääräinen hinta ja ylläpitokulut ovat silti nousseet.

Yleisellä tasolla aatosteni taustalla on sekin mielle, että ei ihmisen kesyttämillä ja hyötykäyttöön ottamilla eläinlajeilla ole huolta perikadosta - katastrofin partaalla ovat nimenomaan kaikki muut eläimet - ja kasvusto mukaan lukien. En siis näe hevosten(kaan) kohtaloa minään erityisesti surkuteltavana - myös villeinä ja vapaina niitä silti edelleen on. Avauksesi on yhtä kaikki mielenkiintoinen ja kiinnostuin siitä että millä tavalla, ja minkä vuoksi ajattelet juuri hevosten tilanteen olevan surkea.

Erityisen surkuteltava on erityisesti laumaeläimen kahlitseminen pilttuuseen, ilman lajitoverien seuraa, ilman mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Esimerkiksi juokseminen ei ole mahdollista pilttuussa, tai suvunjatkaminen, tai edes kunnon sapuskan (tuoreen sellaisen) syöminen. Lieköhän nukkuminenkaan niin mukavaa, omassa paskassa, tai ylipäätänsä paskanhajun hengittäminen. Mutta joo, ei tarvitse kuolla sukupuuttoon, sehän korvaa kaiken, eläimellä jolla taida edes olla mitään eksistentiaalista angstia?