Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Suomalaiset ja suomalaisuus

Aloittaja Edward, syyskuu 04, 2020, 12:56:53

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 04, 2020, 19:07:03
Joten on suurta liiottelua kutsua Kalevalaa suomalaiseksi. Eihän runojen syntyaikaan ollut mitään Suomea olemassakaan.
Oletko oikeasti tosissasi vai trolli?
Näen kommenttisi tietynlaisena syvätyperyytenä.

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 04, 2020, 07:59:12
Vienankarjalaiset nyt kuitenkin ovat vain suomalaisten lähisukulaiskansa, eivät suomalaisia. Suomalais-ugrilaiset kansat ovat, juu, sukulaiskansoja ja kielessä on samaa, mutta ei se sitä tarkoita, että ne kaikki ovat myös suomalaisia.

Hauskaahan tässä on se, että ne itäiset juuret nuin hyvin kelpaavat tässä, mutta silti yritetään selittää suomalaisten olevan länsieurooppalaisia. Jos siis haluamma identifioitua noihin sukulaiskansoihin itärajan toisella puolella, niin silloinhan me olemme - venäläisiä, itäeurooppalaisia ja ihan jotain muuta kuin skandinaaveja tai länsimaisia.

Taisinpa tosiaan tölväistä arkaan paikkaan, kun ryhdyin pohtimaan Kalevalan alkulähteitä. Niistähän ovat jo muut käyneet kiivaitakin taisteluita, että kuka on oikeassa ja kenen runoista onkaan kyse. Seuraavaksi voimmekin siirtyä ihmettelemään Viron Kalevpoeg -kansalliseepoksen alkuperää ja yhteyksiä Kalevalaan. Siellä seikkailee tuttuja hahmoja: Lemminkäinen, Ilmarinen, Väinämöinen...
Suomalaissukuisia kansoja, joita Venäjä toki on tuhonnut. En minä ainakaan kiellä sitä, että osin suomalaisuuden juuret ovat idässä. Ne juuret vain toki kuolevat, kiitos Venäjän.

Saares

Safiiri:
"Hauskaahan tässä on se, että ne itäiset juuret nuin hyvin kelpaavat tässä, mutta silti yritetään selittää suomalaisten olevan länsieurooppalaisia. Jos siis haluamma identifioitua noihin sukulaiskansoihin itärajan toisella puolella, niin silloinhan me olemme - venäläisiä, itäeurooppalaisia ja ihan jotain muuta kuin skandinaaveja tai länsimaisia."
Ahaa! Sinun pointtisi siis on että olemme venäläisiä? Pitihän tuo arvata tai oikeammin tietää!

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 04, 2020, 22:00:28
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 04, 2020, 07:59:12
Vienankarjalaiset nyt kuitenkin ovat vain suomalaisten lähisukulaiskansa, eivät suomalaisia. Suomalais-ugrilaiset kansat ovat, juu, sukulaiskansoja ja kielessä on samaa, mutta ei se sitä tarkoita, että ne kaikki ovat myös suomalaisia.

Hauskaahan tässä on se, että ne itäiset juuret nuin hyvin kelpaavat tässä, mutta silti yritetään selittää suomalaisten olevan länsieurooppalaisia. Jos siis haluamma identifioitua noihin sukulaiskansoihin itärajan toisella puolella, niin silloinhan me olemme - venäläisiä, itäeurooppalaisia ja ihan jotain muuta kuin skandinaaveja tai länsimaisia.

Taisinpa tosiaan tölväistä arkaan paikkaan, kun ryhdyin pohtimaan Kalevalan alkulähteitä. Niistähän ovat jo muut käyneet kiivaitakin taisteluita, että kuka on oikeassa ja kenen runoista onkaan kyse. Seuraavaksi voimmekin siirtyä ihmettelemään Viron Kalevpoeg -kansalliseepoksen alkuperää ja yhteyksiä Kalevalaan. Siellä seikkailee tuttuja hahmoja: Lemminkäinen, Ilmarinen, Väinämöinen...
Suomalaissukuisia kansoja, joita Venäjä toki on tuhonnut. En minä ainakaan kiellä sitä, että osin suomalaisuuden juuret ovat idässä. Ne juuret vain toki kuolevat, kiitos Venäjän.

Suomalaissukuisuus ei ole suomalaista, vaan suomalais-ugrilaisuutta. Lisäksi tietenkin koko kansalliseeposajattelu on pelkkää lainatavaraa. Jossain vaiheessa oli vain muotia, että jokaisen kansan piti kehittää oma kansalliseepos. Ensin oli tarve sellainen saada. Vasta sitten lähti runonkerääjä sellaista kasaan haalimaan. Kalevalan rakenne imitoi eepoksien esikuvaa Iliasta. Lönnrot on siis tarkoitushakuisesti poiminut materiaalista iliasmaisen tarinan. Ulos teoksesta jäivät monet liian seksuaaliset tai muutoin liian vähän herooiset runot.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Saares - joulukuu 05, 2020, 01:27:58
Safiiri:
"Hauskaahan tässä on se, että ne itäiset juuret nuin hyvin kelpaavat tässä, mutta silti yritetään selittää suomalaisten olevan länsieurooppalaisia. Jos siis haluamma identifioitua noihin sukulaiskansoihin itärajan toisella puolella, niin silloinhan me olemme - venäläisiä, itäeurooppalaisia ja ihan jotain muuta kuin skandinaaveja tai länsimaisia."
Ahaa! Sinun pointtisi siis on että olemme venäläisiä? Pitihän tuo arvata tai oikeammin tietää!

Ei, sekään ei ole ponttini. Olet niin sokeutunut omille kuvitelmillesi, ettei sinua ole mahdollista johdattaa sen mun pointin ääreen edes opaskoiran ja valkoisen kepin avulla. Mutta - kuten havaitsemista tutkiva Noë toteaa - ihminen ei havaitse sellaista, mikä ei ole hänelle ennalta tuttua. Sinä siis et havaitse mitään muuta kuin kommunisteja ja ei-kommunisteja. Mitään muuta et pysty näkemään.

Kai sä nyt edes sen verran ymmärrät, etteivät suomalais-ugrilaiset sukulaiskansamme ole venäläisiä? Kuten eivät ole monet muutkaan Venäjän alueella asuvat kansat. Yritä nyt edes hiukan pyrkiä jonkinlaiseen konsistenttiin kansan käsitteen käsittelyyn kirjoituksissasi. Itärajamme itäpuolella on kyllä Venäjä, mutta venäläisten lisäksi paljon muitakin kansoja. Mm. niitä suomalais-ugrilaisiin kuuluvia sukulaiskansojamme. Itäiset juuret siis tarkoittavat kirjoituksessani ihan jotain muuta kuin venäläisyyttä. Vaikka itärajamme toisella puolella sijaitseekin Venäjä.

Juuli

Sieltä samastä Volgan mutkan ympäriltä on lähteneet joku osa intiaaneistakin. Olen kuullut  dna:n perusteella näin väitettävän. Ei jääneet se osa Suomeen vaan sieltä Alaskan kautta hiipineet. Kai silloin oli jo Beringin salmi.  Oisihan se jotakin jos äkkiä paljastuisi Istuvan Härän kaukaiseksi sukulaiseksi. 8)

Norma Bates


Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Saares - joulukuu 02, 2020, 12:07:12
Safiirille tiedoksi: Kalevala on Suomen kansalliseepos, Elias Lönnrotin kokoama ja toimittama runoelma, joka perustuu hänen vuodesta 1828 alkaen kokoamiinsa suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin. Wikipedia

Ihastuin teininä Kalevalaan luettuani Pekka Ervastin kirjan Kalevalan avain. Sittemmin olen toki jostain lukenut että Lönnrot jätti kirjasta pois jotain rivompia runoja, ja saattoi muokata oman päänsä mukaan sitäkin minkä kelpuutti mukaan. Mutta tämä oli nyt ihan uutta:

https://yle.fi/uutiset/3-11672810?utm_campaign=yleuutiset&utm_medium=social&utm_source=facebook&fbclid=IwAR35EUjkQqbu9M1KpWGCD8IBURe-i4o16DXMjy5P64EL9oI3MXhHNsv5f10

Kun Europaeus innostui kansanperinteestä, hän hakeutui tietysti Elias Lönnrotin seuraan. Europaeusta 18 vuotta vanhempi Lönnrot ei enää jaksanut lähteä keräämään runoja, vaan laittoi innokkaan Europaeuksen asialle.

Lopulta Europaeus keräsi viidellä matkallaan muistiin 53 000 runosäettä, mikä on paljon enemmän kuin Lönnrot yli kymmenellä keruumatkallaan. Kalevalassa onkin enemmän Europaeuksen kuin Lönnrotin keräämiä runoja.

Elias Lönnrotin koostama Vanha Kalevala oli ilmestynyt vuonna 1835. Sen jälkeen Lönnrot suunnitteli siitä uutta, entistä laajempaa painosta. Europaeus viestitti Lönnrotille, että Kalevalan uutta painosta tulee viivästyttää, sillä hän uskoo Inkerissä eli nykyisen Pietarin ympäristössä olevan vielä paljon ainutlaatuista runoutta.

Samana vuonna Europaeus lähtikin neljännelle keruumatkalleen Inkeriin. Sillä matkallaan hän teki löydön.

– Lönnrot ei ollut siellä ikinä käynyt, eikä hän uskonut sieltä löytyvän mitään suomalaista runoutta. Kuinka ollakaan, sieltä Europaeus löysi kaikki Kullervo-runot. On Europaeuksen ansiota, että Kullervo-runot ovat nyt Kalevalassa, sanoo Eila Kajanus-Jurvanen.

Europaeuksen keräämät Kullervo-runot päätyivät vuonna 1849 syntyneeseen Uuteen Kalevalaan, joka on se sama teos, mitä nykyisin Kalevalana luemme.

Aave

^
Luin samaisen artikkelin aiemmin; olin jopa kuullut Europaeuksesta mutta en tiennyt, että jätkähän oli muutenkin aikansa todeliinen moniosaaja!

Kalevalasta pois jätettyjä runoja esimerkinomaisesti tässä artikkelissa: "Nouse kiihko kiimasuosta, häkärä häjyn perästä" – nämä säkeet sensuroitiin Kalevalasta (Yle).

Artikkelin lopussa on linkki tietokantaan, josta näitä löytyy lisää.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Kopek

Tiedotusvälineissä on ollut lähestyvän itsenäisyyspäivän merkeissä useita juttuja "suomalaisuudesta" ja ominaisuuksista, mitkä siihen liitetään.

"Suomi on epätavallinen maa", Ruotsin Tegnell sanoo. (HS)

Jutuissa kehutaan mm. Suomen hyvää menestystä koronaviruksen vastaisissa toimissa ja arvellaan yhdeksi syyksi sitä, että suomalaiset luottavat valtioon ja noudattavat sääntöjä.

"Suomalaisten luottamus niin toisiin ihmisiin kuin valtioonkin on vahvaa ja ansaittua" sanoo Suddeutsche Zeitungin (en saa kirjoitettua u:n päälle yläpilkkuja chromebookilla) kirjeenvaihtaja Kai Strittmatter Helsingin Sanomien artikkelissa.

"Suomalaiset ovat yhdysvaltalaisia valmiimpia auttamaan toisiaan ja satsaamaan yhteiseen etuun", sanoo puolestaan Suomessa asuva amerikkalainen freelance-kirjoittaja Josh Hurst Helsingin Sanomien artikkelissa, jossa kyseltiin ulkomaalaisten käsityksiä Suomesta.

Hurstin silmin auttamisen halu on näkynyt viime kuukausina, kun koronavirusepidemian leviämstä on yritetty ehkäistä rajoitustoimin. Suomalaiset noudattavat ohjeita kuuliaisesti: maskeja käytetään ahkerasti ja joukkoliikennettä vältetään taittamalla matkat jalan tai sähköpotkulaudalla.

Näin siis Helsingin Sanomissa.

Mistä edellä kuvatut asiat johtuvat? Miksi suomalaiset ovat niin yksituumaisia ja yhteistyökykyisiä? Miksi suomalaiset luottavat viranomaisiin eivätkä kapinoi sääntöjä vastaan?

Yhtä ainoaa syytä ei varmaankaan ole, mutta luulen, että yksi syy on se, että Suomi ei vielä toistaiseksi ole monikulttuurinen ja monietninen maa. Jotkut alueet alkavat jo olla etnisesti varsin kirjavia, ja monikulttuurisuudestakin on merkkejä, mutta kokonaisuutena Suomi on vielä yhden kulttuurin ja yhden etnisen ryhmän asuttama maa. Maahantulleet sulautuvat joukkoon tekemättä numeroa itsestään. He pelaavat valtaväestön säännöillä eivätkä toistaiseksi vaadi kulttuuriautonomiaa.

Anders Anderes Magobläts

Suomalaisuutta on muokannut hyvin paljon asuinympäristömme. On vaadittu olemaan nokkela ja sopeutuvainen homo, jotta elämä lähes ympärivuotisessa loskassa ja hedelmiä kasvamattomassa ympäristössä onnistuu.

Suomalaisten keksinnötkin kumpuavat ankarista olosuhteista. Lasten kurahaalarit koska jatkuva lieju, kuivauskaappi koska pienet asuintilat, kännykkä koska harva asutus ja AIV-rehu koska talvella ei ruoho kasva. Samoin musiikkimme, metalliörinä ja virsiä muistuttavat iskelmät, on olosuhteisiimme sovitettu. Joku flamencotyylinen kopsuttelu on lähinnä naurettavaa lapikkaat jalassa ja poronnahka selässä.
"Tuotannon nopeuttaminen on vähän sama asia kuin jos sanon kissalle, että istu. Ei se noin vain istu", Rämet sanoo.

Aave

Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 05, 2020, 12:16:25
Yhtä ainoaa syytä ei varmaankaan ole, mutta luulen, että yksi syy on se, että Suomi ei vielä toistaiseksi ole monikulttuurinen ja monietninen maa. Jotkut alueet alkavat jo olla etnisesti varsin kirjavia, ja monikulttuurisuudestakin on merkkejä, mutta kokonaisuutena Suomi on vielä yhden kulttuurin ja yhden etnisen ryhmän asuttama maa. Maahantulleet sulautuvat joukkoon tekemättä numeroa itsestään. He pelaavat valtaväestön säännöillä eivätkä toistaiseksi vaadi kulttuuriautonomiaa.
Pidän pääsyinä esimerkiksi, että Suomi on historialtaan köyhä ja piskuinen agraarivaltio - maaseuduilla kylissä asuminen, yleinen niukkuus ja peltotöiden tekeminen yhdessä loivat samalla yhteisöllisyyttä, jossa epärehellisyydellä ja muiden kustannuksella loisimisella ei pitkälle pötkitty. Sanonta "Joutua mieron tielle" juontuu juuri tästä - peltojen pinta-alojen kasvaessa töitä tehtiin talkoovoimin, ja mikäli joku kyläläinen niistä ilman hyväksyttävää syytä luisti, niin kukaan ei sen jälkeen vastavuoroisesti auttanut häntä - eikä omaa maaplänttiään elikoineen pystynyt ilman yhteistä apua hoitamaan. Ahkeruus oli yleinen hyve ja työnteko arvo, jota luterilainen mentaliteetti vielä ruokki. Ilmasto ja kasvukausien lyhyys korostivat yhteistyön tärkeyttä. Maantieteellisellä sijainnilla ja vallitsevilla sääolosuhteilla on vaikutusta siihen, millaiseksi yleinen elämänmeno muodostui. Elämisen ehdot ovat olleet toiset, kuin lauhemmilla vyöhykkeillä.

Sodilla ja yhteisellä vihollisella on ollut lähihistoriassa suuri vaikutus, mutta jo kauan sitä ennen suomalaisten ryöstäminen orjiksi, ja kaikenlaiset muut pikkuhassuttelut maaperällämme johtivat samalla kantaväestön keskinäisen yhteistyön ilmentymiin, kuten vainovalkeisiin. Korpilymyyn joutui lähtemään tämän tästä ja pahimmillaan mieluiten niin, että "ei lastua lainehilla". Suomessa ei vastaavasti ole ollut koskaan orjuutta sanan varsinaisessa merkityksessä eikä sellaisessa mittakaavassa, kuin muualla Euroopassa - ja varsinkin Venäjällä.

Kaupungistuminen ja kaiken kaupallistuminen, modernin elämän helppous, konsumerismi, kupliutuminen ja laajemman yhteisöllisyyden menettäminen muokkaavat suomalaisiakin eivät vain niin hyvään suuntaan, mutta edelleen historian saatossa muodostuneilla perinteillä ja kansanmentaliteetilla on merkittävä vaikutus. Onneksi.

Sitä en allekirjoita, että maahantulleet vain sulautuisivat joukkoon. Sopii vilkaista Ruotsiin, jossa on jo maahantulleiden muodostama varjoyhteiskunta. Suomessa sitä ei vain vielä ole, koska tulijoita ei ole vastaavassa mittakaavassa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy


-:)lauri

Suomalaisuuttua on ottaa niskalenkki markkinavoimista.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Aave - joulukuu 05, 2020, 13:49:05
Sitä en allekirjoita, että maahantulleet vain sulautuisivat joukkoon. Sopii vilkaista Ruotsiin, jossa on jo maahantulleiden muodostama varjoyhteiskunta. Suomessa sitä ei vain vielä ole, koska tulijoita ei ole vastaavassa mittakaavassa.

Sulautumattomuudessa ratkaiseva tekijä on määrä. Vanhastaan Suomeen on tultu perhekunnittain töihin. Tällöin tulijat ovat sijoittuneet hajalleen valtaväestön joukkoon ja samalla omaksuneet paikalliset tavat. Ei ole päässyt muodostumaan isoja yhteisöjä, joiden sisällä voisi elää ilman kontakteja ympäröivään yhteiskuntaan.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur