Demokratia, kansalaisuus, kansalaisen oikeudet; kansalaisuusjuridiikkaa

[Kopek]

Kuulin myöhemmin Chomskyn demokratiaa koskevan ajatuksen, että jokainen voimaan nojaava taho, vastustaa demokratiaa.

Suomessa on yksi voimaan nojaava taho ylitse muiden. Sodan ja poikkeusolojen aikana muillekin tahoille voidaan antaa rajoitettu oikeus voimaan nojaamiseen.

Demokratia nykymuodossaan on sitä, että kansalaisten vaaleissa valitsemat poliitikot päättävät, miten paljon ja missä asioissa voimaan nojaava taho saa voimaa käyttää.

Nykyiselle järjestelmälle on tyypillistä se, että voimaan nojaava taho on symbioosissa median kanssa ja pystyy siten vaikuttamaan äänestäjien maailmankuvaan ja mielipiteisiin niin, että äänestäjät valitsevat poliitikkoja, jotka ovat voimaan nojaavalle taholle myönteisiä. Osa poliitikoista jopa kuuluu voiman nojaavaan tahoon.

Kun poliitikot lainsäädännön keinoin päättävät siitä, miten paljon oikeuksia voimaa käyttävälle taholle sallitaan puuttua kansalaisten elämään, voimaa käyttävä taho on tässäkin prosessissa taustavaikuttajana asiantuntijoiden ja lobbareiden ja voimaa käyttävään tahoon kuuluvien edustajien kautta.

Lopputuloksena on yhteiskunnan hidas ajautumine kohti diktatuuria. Demokratiasta ovat lopulta enää kulissit jäljellä, jos niitäkään.

[Juha]

^ Ajattelen samoin.

Voimankäyttö on helppoa, suorastaan luonnollisen oloista, jos vain yhtään mahdollisuutta, ja ehkä enemmän silloin, kun mahdollisuksia ei oikein ole. Jälkimmäinen vaatisi perusteluja, tosin heitän arvelun selittelemättä, vaikken ole ihan varma.

Perustelu tälle voi olla se, että luottamusvaje tietyssä vaiheessa on aina realismia. Mieleen tulee erityisesti tilanne, jossa ei olla vasten suoraa luonnon selviytymistä, vaan enemmän vapaalla, jolloin on löysiä, ja mahdollistuu muutakin.

Toisaalta, jos vaikeutta on, korostuu keskinäisjännitteeseen tavanomaista suurempaa painoa. Se voi olla merkittävämpi, jollain tapaa prioriosoitavampi. Luonnon isotkin vaikeudet, ovat luonteeltaan toisenlaisia, esim vähemmän kompleksia.

Yleisesti ottaen, tilanne on "yhteisökatabolinen", ja liikkeen suunta heikentävä, sakkaava. Kulkuna tällainen esiintyy merkittävänä jokaisella olemisen tasolla, enkä lähde sitä kattavammin avaamaan. On voimaa ja vaikutusta, ja se suuntautuu terveyttä ajatellen, vähentävästi, ei ylläpitävästi tai nostavasti.


Kun puhutaan vallan ottamisen ja pitämisen pakosta, niin tulee mieleen enemmän se, että valta heitetään pois, jos siitä uhkaa olla ongelmaa. Tilanne voi vaikeutua lyhyellä aikavälillä, mutta muuten tilanne normalisoituu helpommin, kestävyyden raameihin.

Esim Kekkos-tyyppisten, katson epäonnistuneen näissä, vaikka jälkiviisastelen, ja toisaalta puhun laajemman tiedonkerääjän asemasta käsin.

Yhteisö/yhteiskunta -oireilua ajatellut kattavasti. Ajanlaskun alkutapahtumat (~kirjoitetun perinteen alkuaikoja) ovat eräänlaista sykliä, joissa tosin otettiin ääripäät ääripäitä, liikkeissä. Jatko on ollut toisintoja ja muunnelmia "perusräjähdyksestä". Näitä näkyy kansanmurhien yhteydessä, tai sitkeissä hierreasetelemissa, ja niiden jälkipyykeissä. Maailma ja sen tietyt tapahtumat, eivät ole vain pakonomaisen mystisesti otettavia, kuin mitä joistain tapahtumista on perinteenä ajatella.

Paitsi että esiintyy tunteiden kieltämistä, niin yleensäkin (ottamis/reagointi/...) suhteiden vaikeutta. Sen jälkeen ei osata käsitellä asioita suoraan, kuten tuntemukset kertovat, eikä siirrytä elämään seuraavaa päivää, neutraalitilanteesta.

Viesti ei ole suoraa pykälän käsittelyä, tmvaa, vaan eräänlaisen kokonaiskuvan tuontia. Tällaisia vasten tulisi soveltaa tarkempaa käsittelyä, jos vain mahdollista. Kysymyksenasettelu, jossa tarkasteluun otetaan pienempää, isommasta välittämättä, on harhaanjohtava.

[ROOSTER]

Kun puhutaan vallan ottamisen ja pitämisen pakosta, niin tulee mieleen enemmän se, että valta heitetään pois, jos siitä uhkaa olla ongelmaa. Tilanne voi vaikeutua lyhyellä aikavälillä, mutta muuten tilanne normalisoituu helpommin, kestävyyden raameihin.

Demokraattisessa järjestelmässämme iso rooli on annettu puolueille. Puolueen linjapäätökset ovat taas pienten piirien hallussa. Paljon helpompaa, kuin uuden puolueen perustaminen ja sen valtaan nostaminen, on jo olemassaolevan puolueen valtaaminen.

Voisi esimerkiksi soluttautua tiiviinä ja äänekkäänä yhden asian pienryhmänä johonkin nosteessa olevaan puolueeseen - se on helppoa koska poliittinen osallistuminen ei tavallista kansalaista juuri innosta. Kun tämä pienryhmä saa mielestään riittävää kannatusta puolueen sisällä, se voi alkaa kritisoida oman puolueen linjauksia ja johtoa. Sen jälkeen salaisissa kokouksissa aletaan suunnitella lopullista valtausiskua. Puoluekokouksessa sitten isketään ja heitetään vanha johto hevonkuuseen. Näin on kätevästi saatu valta-asema merkittävässä puolueessa - pelkällä negatiivisella ulostulolla. Se olisi muutoin ollut mahdotonta, tai vienyt ainakin vuosikymmeniä.

Haluankin tässä kiittää Tsoinia Pandoran lippaan kannen heiluttelusta, sen johdosta olemme saaneet esiin pöllähtäneen Jokerin merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi.

[Juha]

Oma kokemukseni on, että tavan valtalaiset voivat odottaa enemmän valtaa pitäviä toimia, kuin ylläpito, joka voi tietä, millaista härdelliä jokainen luontevuudesta poikkeaminen saa aikaan, kun on valtaa, millä oikaista, ts alittaa rima. Käy toiseenkin suuntaan, kun odotus on vähäisessä, siinä kun tekemistä tulisi olla aina mukana, riippumatta millä tavoin jossain ikitoimessa voi menestyä.

[Hayabusa]

Demokraattisessa järjestelmässämme iso rooli on annettu puolueille. Puolueen linjapäätökset ovat taas pienten piirien hallussa. Paljon helpompaa, kuin uuden puolueen perustaminen ja sen valtaan nostaminen, on jo olemassaolevan puolueen valtaaminen.
...
Haluankin tässä kiittää Tsoinia Pandoran lippaan kannen heiluttelusta, sen johdosta olemme saaneet esiin pöllähtäneen Jokerin merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi.

Puolueet todellakin ovat demokratian käenpoikasia. Niiden virallinen asema on lainsäädännössä vähäinen, mutta käytännössä ovat onnistuneet kaappaamaan kansalle kuuluvan vallan.

Kaikkein pahimpana viime vuosien demokratian ja kansan vastaisena henkilönä pidän Jyrki "vastuunkantaja" Kataista. Jos ikinä keksin aikakoneen, ensimmäisellä matkalla menneisyyteen käyn lahjoittamassa Yrjö Kataiselle ison paketin kondomeita.

[Juha]

[...]
Lopputuloksena on yhteiskunnan hidas ajautumine kohti diktatuuria. Demokratiasta ovat lopulta enää kulissit jäljellä, jos niitäkään.

Silti viestintää ajatellen, ihmiset eivät aiheeseen liittyen nosta korostetusti esiin usein kuin jotain yksittäistä (esim virkavalta), minkä osoitettavuus tarkemmin ottaen, on hyvin hataraa. Todellisuutta jos ilmaisee jonkin yksittäisyyden kautta, niin tarkennus vie helposti ohi sen, mihin voisi olla tartuttavissa.

Osa asioista on tällä tavoin ei-konkreettisia, ja vaikuttavat silti paljon. Vaihtoehtona on jutella kattavammin, jolloin haasteena on omat vaikeutensa.

Viestinnällisyys, ja kyky siihen, on jotain, mutta ei se itsessään ole välttämättä ylläpitävää, saati pelastavaa. Havainto tällaisesta, voi tiputtaa laajemman elämän pariin. Sekään ei välttämättä auta. Tätä maailmaa kuitenkin eletään.

[ROOSTER]

Voisi esimerkiksi soluttautua tiiviinä ja äänekkäänä yhden asian pienryhmänä johonkin nosteessa olevaan puolueeseen - se on helppoa koska poliittinen osallistuminen ei tavallista kansalaista juuri innosta.

Esimerkki äänekkäästä pienryhmästä vaikuttamassa.

[Toope]

Noilla ei ollut mielenosoituksessaan aseita, ihan oikeasti syytetään jostain vallankaappauksesta...