Pakotteet

[Saares]

Silloin on jo kaikki toivo mennyttä.

[Juha]

Silloin on jo kaikki toivo mennyttä.

Miten tällainen näkyy, tai on todennettavissa? Mitä merkkejä?

[Saares]

Pohjois-Korea.

[Juha]

En osaa ajatella. Paha tilanne, ei aina liity toivoon, tai toivon menetykseen, eikä toisaalta hyväkään tilanne.

Toivottomuus koettuna tilana on joka tapauksessa vaikuttava, ja jos pitkällinen, niin kielteisyys tuskin on tila, johon voidaan tyytyä, mitä sitten aikaansaatavaksi kaivataankin, tai mistä objektiivisemmasta todellisuudesta lähdetään.

Toivottomuus on hankala juttu, ja hyvin todellinen, oli objektiivisemmin kokonaisuutena hyvä, tai surkea tilanne. Selitys tälle faktanomaiselle voi olla se, että toivottomuus on lähitilannetta, kokemuksellista.

Objektiivisesti ottaen voi olla miten vain, mutta jos se ei kolahda, niin voi kuvitella sitä toivottomuusboostia, joka syntyy sen jälkeen, kun edes isosti vaikuttava ei tunnu missään. Kyseessä voi olla toivottomuuden tasot, jotka eivät enää ole järkevästi verrattavia.

Selkeä toivottomuus tunnetilana, ja kurjat olosuhteet ovat kärkikasautumallisuuteen liittyviä, samalla tapaa kuin toivottomuus, objektiivisemmin ottaen, hyvissä oloissa. Jälkimmäinen voi olla pahempi, koska eka on jotenkin luontevaa vielä nähdä. Toinen äärityyppi on sietämättömämpää, myös sen toivottomuuden lisäksi.

[Juha]

Kastijakoon liittyy toivottomuus, tosin luontevuus ehkä yritetty maksimoida, vaikka luontevuutta olisi ilman lievittelyjäkin selkeästi enemmän, kuin tilanteessa, jossa eriarvoisuus tilana olisi tehty jotenkin sietämättömäksi.

Vaikea sanoa, millä tavoin eri linjoja lähtee toivottomuustilanteista, itse kullekin, jos ajatellaan, että on olemassa eri tavoin sijoituttuvia, toivoon, ja toivottomuuteen nähden.

Tällaista voi olla kelattu joskus auki, jos osaa etsiä, jo löydettyä läpikäyntiä.