Jostakin nimestä pitää, jostakin nimestä ei, jotakin nimeä kenties jopa inhoaa.
Usein nimi-inhon takana on muistikuva jostakin henkilöstä, jolla on tietty nimi. Kukapa haluaisi nimetä lastaan arkkivihollisensa kaimaksi, vaikka nimessä itsessään ei mitään vikaa olisikaan. Eihän nimi miestä pahenna vaan mies nimen. Vai miten se menee. Ja toisin päin tietysti myös. Jos joku ihailtu julkkis on tietyn niminen, itse nimikin voi alkaa kuulostaa hienolta, vaikka se ei kummoinen olisikaan.
Vanhempani eivät olleet kovin kekseliäitä nimeäni valitessaan. Kumpikin nimi löytyy syntymävuoteni kahdenkymmenen suosikin joukosta. Nimissäni on lisäksi se ongelma, että kutsumanimeni ei ole niistä ensimmäinen vaan toinen. Niinpä joudun joissakin virallisissa tilanteissa kuulemaan sen ensimmäisen nimeni, mistä en erityisemmin pidä, mikäli pidän edes siitä toisesta, jolla minut tunnetaan.
Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni, kun sattumalta ajauduin vanhaan Yle Uutisten artikkeliin, jossa voi tutkia, miten yleisiä eri nimet olivat eri vuosina. Taulukko päättyy vuoteen 2016.
https://yle.fi/a/3-9418798En ole yrittänyt millään tavalla edes piilovaikuttaa tyttärieni lasten nimivalintoihin. En ole edes yleistä mielipidettä esittänyt.
Omien lasteni ja jopa aikoinaan pikkuveljeni (vaikka olin vasta kuusivuotias, kun hänelle nimeä mietittiin) nimistä olen sen sijaan esittänyt mielipiteeni ja vieläpä menestyksellisesti.
Pikkuveljen nimen herätteenä oli naapurissa asuva opiskelija, joka oli mukava tyyppi ja puuhaili lomillaan minun ja kavereitteni kanssa. Ehdotin, että pikkuveljelleni annettaisiin sama nimi kuin tuolla opiskelijalla, ja toiveeni ihme kyllä huomioitiin. Tuskin minä kuusivuotiaana veljeni nimeä sentään valitsin, mutta ehkä keikautin valintaa siihen suuntaan, jos ehdottamani nimi oli muutenkin yksi vaihtoehdoista.
Tyttärieni nimiä ei löydy Top 20 -listalta, joten en haksahtanut yleisyysperiaatteeseen. Nimien kriteerinä oli se, että niiden on kelvattava myös ulkomailla, jos täältä Suomesta on joskus lähdettävä itäisen naapurin takia pakoon.
Tyttöjen nimissä tällaisen asian huomioiminen ei ole ongelma, koska monet nimistä ovat yleismaailmallisia. Tämä johtuu ehkä siitä, että nuoria naisia on kautta aikojen lähtenyt maailmalle ja mennyt siellä naimisiin vieden oman nimensä rikastuttamaan kohdemaiden nimistöä. Miehet sen sijaan ovat pysyneet enimmäkseen kotinurkillaan, joten miesten nimet eivät ole samalla tavalla levinneet. Ja jos ne ovat levinneet Suomeen päin, ne on suomennettu täkäläiseen kieliasuun sopiviksi. Niistä on tehty suomalaisen tylsiä.
On paljon vaikeampi keksiä suomalaista pojan nimeä, joka olisi samaan aikaan ulkomailla tunnettu nimi. Joidenkin nimien kohdalla käy niin, että sukupuoli vaihtuu. Suomalaiset Kari ja Janne esimerkiksi eivät ehkä olekaan poikien nimiä jossakin muualla.
Nykyään tuntuu siltä, että naisen nimi "Riikka" putkahtaa esille tuon tuostakin. Riikka Purran lisäksi on toimittaja-Riikkoja ja ties keitä. Ylen artikkelista käy ilmi, että nimi on ollut erittäin harvinainen, suoranainen 1800-luvun muinaisjäänne, vielä muutama vuosikymmen sitten. Muistan, kun joskus lapsena kuulin "Riikka" -nimen ja ihmettelin, että onko se muka ihmisen nimi. Siitä tuli mieleen jokin traktorin perässä vedettävä maatalouskone (karhi tms.), joka raapii peltoa ja kuuluu "kriik, kriik".
Riikka Purran syntymävuotena (1977) Riikka nimen on saanut 374 henkilöä. Se on ollut suosionsa huipulla 1970-luvulla ja 1980-luvulla, mutta suosio on hiipunut myöhemmin tasolle "ei yhtään" (2016). Ehkä nimi vielä vähän elpyy, jos "rasistipersut" antavat sitä lapsilleen.
En pidä R-kirjaimesta, joten en myöskään pidä nimistä, joissa on kyseinen kirjain. Tällainen on esimerkiksi Risto, jossa on vielä toinen paha kirjain eli S.
R-kirjaimen sisältävä nimi on liian "pärisevä". Suomalainen R on jotenkin kovuudessaan ruma. Siitä tulee mieleen epämukavia asioita kuten Ruma, Ruumis, pieRu, Ryssä, Räjähdys, Räkä, Repeämä, Ruoste, Raiskata, Runnoa, Ruhjoa, Riidellä, Rypeä jne.
Minä Rä käs tän sinua... yäk.
I love you on paljon pehmeämpi tapa sanoa hellä asia.
Luulenpa arvaavani, miten tätä kirjoitustani kommentoidaan - jos kommentoidaan.
