Yleistä musiikkikeskustelua

[Hippi]

Tehdäänpäs nyt vielä tälliainen musiikkiketju, jossa voi jutella musiikkimieltymyksistään ilman rajoja, tai jos sen verran rajataan, että klassisen musiikin spesiaalijutut jätetään klasariketjuun edelleen ja pelkät musiikkilinkit kuuluvat Jukeboxiin.

Pääpaino on siis keskustelulla, keikkamuisteluilla ja kaikella sillä, mitä nyt musiikin ympärillä pyörii. Musiikkilinkit ovat tervetulleita, mutta "tämä on hyvä biisi" ei riitä sen laittamisen perusteeksi tähän ketjuun

-----

Nappasin tuolta klasariketjusta tämän:

Itse käytän Spotifyta vain musiikin etsimiseen ja kiinnostavien ”muistiin laittamiseen”. En oikeastaan sen kautta kuuntele musiikkia. Mutta mun musiikinkäyttö nyt onkin hieman poikkeuksellista...

Minulle Spotfy taas on väline musiikin kuunteluun niin kotona kuin liikkuessani kodin ulkopuolella. Olen musiikin laaja-alainen suurkuluttaja, mutta harmikseni juuri nyt olen huomannut jumittuneenki aika paljon samojen lemppareiden kuunteluun. Mielialakuuntelijana ilmeisesti nyt haen jonkinlaista turvallisuuden tunnetta kuunnellessani vain ennalta tuttua.

Spotify on tässä parin vuoden aikana myös tuonnut paljon uutta ennen kuulematonta musiikkia ulottuvilleni, kun jonkun tutun artsistin kuuntelun jälkeen päästän soiton jatkumaan "muihin samankaltaisiin" ja vastavasti Suomessa vain yhden hittibiisin kautta tutuksi tullut vähemmän minun makuuni ollut artisti on saattanut osottautua ihan kuunneltavaksi ja jopa monipoliseksi artistiksi.

Hiukan harmittaa, että juuri ennen kuin Spotifyhin tutustuin puoliksi vahingossa, ehdin täydentää melkoisesti CD-levyhyllyäni ja nyt ne on jääneet kokonaan pölyä keräämään. Yleensä karttelen kaikenlaisia maksullisia ylimääräisiä palveluja, mutta tuohon kyllä hurahdin todella nopeasti.

Olkoon tuossa nyt aloitukseksi ja katsotaan mihin juttu lähtee kääntymään, jos lähtee

[safiiri]

Noh - jos vähän avaan tuota omaa musiikin käyttöäni, niin se on suurimmaksi osaksi ammattiin liittyvää. Siitä johtuen tarvitsen musiikin ”omakseni”. Spotifylla voin etsiä ja kuunnella, mutta sitten hankin tarvitsemani jostain biisikaupasta tms.

[Xantippa]

Minua vähän surettaa, miten pieneksi musiikin osuus on itselläni kutistunut. Jotenkin en enää tunnu saavan mitään fiiliksiä mistään, tai siis, biisin täytyy olla aika super, että fiilikset heräävät. Johtuneeko juuri siitä, että musiikki ei enää ole "harvinaisuus", eikä sitä tarvitse tippaakaan metsästää. Mikä biisi vain tuleekaan mieleen, se löytyy heti ja sen voi kuunnella.

Uudempaan musaan en ole päässyt sen vertaa kiinni. Radiohan on ihan kamala, soittolistaa soittolistan perään.

T: Xante

[Hippi]

Spotify tarjoaa mahdollisuuden valmiiden soittolistojen kuunteluun ja yksi suosikeistani on kokoelma Rolling Stonesin live äänityksiä. Lista ei siis ole yhteinäinen keikka vaan koottu sieltä täältä hiukan eri aikakausilta tuttuakin tutumpia ja vähän vieraampiakin biisejä.

Liveäänitteissä olen viehättynyt studioäänitystä muhevammasta soundista ja yleisön luomasta tunnelmasta. Etenkin Rollareilla biisit myös venähtävät välillä "himppasen" verran pidemmäksi kuin radiosoittoon tarkoitetut äänitteet, jossa hyvä biisi on puristettu ja lyhennetty pieneen tilaan.

Hyvät vierailevat muusikot tuovat keikoille oman mausteensa. Tässä esimerkki ihon alle menevästä kitaroinnista vähemmän tutusta todella vanhasta Rollaribiisistä Rolling Stones and Eric Clapton - Little Red Rooster (Atlantic City '-89), joka on ollut pitkään oma suosikkini.

En ole Rollareita koskaan käynyt livenä katsomassa, kun ovat täällä käyneet. Mieli tekisin, mutta minun onnellani stadionkeikalla sataa ja menee sähkö ja lopulta taivat putoaa.

Toinen Rollareiden valmis soittolista on Love The Blues. En ole varma kumpaako olen enemmän kuluttanut ja kumpiko olisi parempi. Fiiliksen mukaan menee. Tänään ulos lähtiessä oli liven vuoro <3

[Lenny]

Minua vähän surettaa, miten pieneksi musiikin osuus on itselläni kutistunut. Jotenkin en enää tunnu saavan mitään fiiliksiä mistään, tai siis, biisin täytyy olla aika super, että fiilikset heräävät. Johtuneeko juuri siitä, että musiikki ei enää ole "harvinaisuus", eikä sitä tarvitse tippaakaan metsästää. Mikä biisi vain tuleekaan mieleen, se löytyy heti ja sen voi kuunnella.

Onhan se vähän niinkin, että musiikkia on liikaa joka paikassa, kaiken muun äänen lisäksi. Välillä tuntuu siltä, että maailma ei ole tarkkakorvaisia varten.

Sitten on niinkin, että musiikissa pätee vähän samanlaiset lainalaisuudet kuin kaikessa muussakin. Sekin tuntuu puristuvan ja tiivistyvän aina vain hektisemmäksi. Nykypäivän hittibiisi on sellainen valtavan voimakas parin sävelen styge, johon tietysti yhdistyy voimakas visuaalinen stimulaatio (suurin osa musiikistahan kuunnellaan nykyään youtubesta). Äänista ja kuvista koostettua pikaruokaa. En tiedä mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun tietokone osaa koostaa hittibiisejä täysin autonomisesti.

Kaikesta tästä stimulaatiosta on vaikea saada lomaa, vaikka sen tarpeen tiedostaisikin. Mutta jos siinä onnistuu, muutaman viikon tauko kaikesta musiikista voi saada aikaa ihmeitä.

[Lenny]

Noh - jos vähän avaan tuota omaa musiikin käyttöäni, niin se on suurimmaksi osaksi ammattiin liittyvää. Siitä johtuen tarvitsen musiikin ”omakseni”. Spotifylla voin etsiä ja kuunnella, mutta sitten hankin tarvitsemani jostain biisikaupasta tms.

Eikö sitten Spofifyn premium-palvelu toimisi tapauksessasi? Siinähän on sitten se mahdollisuus imuroida kappaleet koneelle niin, että ei tarvitse verkkoyhteyttä. Kai ne ovat omia yhtä paljon kuin vaikka CD-levyt. Mutta vain sen aikaa kun Spofity-soppari on voimassa.

[safiiri]

Noh - jos vähän avaan tuota omaa musiikin käyttöäni, niin se on suurimmaksi osaksi ammattiin liittyvää. Siitä johtuen tarvitsen musiikin ”omakseni”. Spotifylla voin etsiä ja kuunnella, mutta sitten hankin tarvitsemani jostain biisikaupasta tms.

Eikö sitten Spofifyn premium-palvelu toimisi tapauksessasi? Siinähän on sitten se mahdollisuus imuroida kappaleet koneelle niin, että ei tarvitse verkkoyhteyttä. Kai ne ovat omia yhtä paljon kuin vaikka CD-levyt. Mutta vain sen aikaa kun Spofity-soppari on voimassa.

Yhtä hyvin voin hakea ne iStoresta. Lisäksi mun käyttötarpeissa haluan ne todella ikiomaksi ja vaikka mahdollisuuden siirtää ne cd-levylle. Spotifylta en niitä soita, enkä voi soittaa aina. Käytän mm. ohjelmia, joissa voin hidastaa ja nopeuttaa niitä sekä joudun lähettämään musaa kolmannelle osapuolelle.

[Topi]

Tarkoittaako "omaksi" tässä tapauksessa käytännössä sitä, että tarvitset tiedostot ilman DRM:ää? Jos tilaat jonkun suoratoistopalvelun, sieltä voi yleensä ladata musiikin tiedostoina, mutta niissä on jonkinlainen suojaus, joka rajoittaa sitä, mitä niille voi tehdä ja millä kuunnella.

Jos ostat musiikkia koneelle ladattavassa muodossa, silloin yleinen käytäntö on, että saat tiedostot ilman mitään suojausta ja voit tehdä niillä mitä haluat.

Riippuen vähän, mistä ostat, yleensä nekin ovat kuitenkin sinun vain sikäli kuin tallennusmedia, jolle olet ne ladannut, pysyy ehjänä tai sinulla on niistä jossakin kopio olemassa.

[Norma Bates]

Olen musiikin suhteen aina tullut jälkijunassa, eli löytänyt vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä sen musan jota minun olisi "kuulunut" kuunnalla oman sukupolveni keralla jo paljon aiemmin. Yläasteikäisenä kuuntelin isän perintönä Beatlesia (jälkipään tuotantoa, ei sitä alkupään rämpytystä kestä kuunnella...) Kaikki muu musa tuli tutuksi niin että radiossa soi joku biisi jonka jostain syystä nauhoitin kasetille ja joitakin vuosia kun olin niitä kasetteja kuunnellut, aloin sitten pikkuhiljaa tutustumaan yksittäisten biisien esittäjiin enemmänkin, eli hommailin tallenteita. Ensin kasetteja ja LP-levyjä, jossain vaiheessa (melko myöhään kumminkin CD-levyjä). Ensimmäiset tyypit joilta hommasin kokonaisia tallenteita olivat Jarre, Kate Bush ja Mike Oldfield. Noh, jossain vaiheessa lainasin kirjastosta kasetteja ja kopioin niitä kaksipesäisellä stereoyhdistelmälläni, että ei se ostelu ihan heti päässyt vauhtiin.

Bushan oli tietysti aloittanut jo 70-luvun lopulla ja se oli 80-luvun loppua kun minusta tuli hänen faninsa. Paras levynsä oli ja tullee olemaan Hounds of Love.

Vasta 90-luvulla hoksasin että on semmoista kuin hevimusa, tietenkin erään miestuttavuuden kautta. Oli kuitenkin ihan ikioma löydökseni tämä Rammstein jonka fani olen. (Konsertteihin en ole kuitenkaan lähtenyt törsäämään, vaikka olisihan se mielenkiintoinen kokemus, tiemmä.)

Jossain vaiheessa tutustuin Nick Caven ja PJ Harveyn musaan. Massive Attack on kova sana, mutta enpä niin muista missä vaiheessa se tuli kuvioihini. Oli joku kausi että tuli aika montakin; nuo edelliset kai siinä samalla. Ja Portishead. Jo joskus ammoisina aikoina Dead Can Dancelta olin hurmaantunut yhteen biisiin ja sitten jossain vaiheessa aloitin levyjen keräilyn. Depeche Mode taitaa olla kohtalaisen vanhakin tuttavuus itselleni. Metallica ei niin kauhean vanha ja tykkään tietysti eniten juurikin niistä "vääristä" levyistä eli niistä joista tuli suursuosikkeja.

Erikoista lienee että kaikkien aikojen parhaana bändinä pidän Led Zeppeliniä ja kuitenkaan orkka ei ole ihan kauhean henk.koht. suosikkini, eli ei välttämättä aina tule ensimmäiseksi mieleen kun mietin mistä minä pidän. Heillä nyt vaan on jotenkin helvetin hyvä ja ammattimainen se musa, että minusta oli ihan oikein että joskus kauan kauan sitten kun joku Radio Mafia vai mikä lie silloin olikaan laittoi pystyyn äänestyksen että mikä on paras biisi, LZ:n Stairway to Heaven voitti. Jotain oikeudenmukaisuutta maailmankaikkeudessa.

Olen todella hidas ja huono keräämään tallenteita, joten minulta puuttuu monelta suosikiltani vielä monta plättyä. Tämäkin LZ:n biisi oli minulle ihan tuikituntematon kun sen ekan kerran kuulin, mutta olin heti arvaavinani että mikä orkesteri soittaa, ja oikein arvasin:

https://www.youtube.com/watch?v=b97hqSDRspw

When The Levee Breaks

[Topi]

Erikoista lienee että kaikkien aikojen parhaana bändinä pidän Led Zeppeliniä ja kuitenkaan orkka ei ole ihan kauhean henk.koht. suosikkini, eli ei välttämättä aina tule ensimmäiseksi mieleen kun mietin mistä minä pidän. Heillä nyt vaan on jotenkin helvetin hyvä ja ammattimainen se musa, että minusta oli ihan oikein että joskus kauan kauan sitten kun joku Radio Mafia vai mikä lie silloin olikaan laittoi pystyyn äänestyksen että mikä on paras biisi, LZ:n Stairway to Heaven voitti. Jotain oikeudenmukaisuutta maailmankaikkeudessa.

Led Zeppelinin "Black Dog" on ollut ensimmäisiä biisejä, joista innostuin, siis ihan joskus pikkulapsena, ja lauloin mukana keksityllä pseudoenglannilla.

Sittemmin se on jäänyt vähälle kuuntelulle, ja oikeasataan uudestaan havahduin siihen, miten mahtavaa musiikkia se on, kun kuulin nuorista kolleista koostuneen coverbändin soittavan pelkkää Led Zeppeliniä yhdessä pubissa Irlannissa. Laulu ja soitto oli ihan timanttista, samoin asenne, mutta niin älyttömän kokemuksen siitä teki se, että koko tila natisi liitoksistaan. En tiedä minkä takia, mutta niillä levytyksillä biisit kuulostaa joskus kesymmältä kuin ne on. Jotenkin ne instrumentit ja koko se äänimaailma kuulostaa "ohuelta" ja lievästi pliisulta. Se on sitten eri asia, kun joku graindaa oikein hitaasti, sielukkaasti ja riettaasti Dazed & Confusedia livenä ja se ääni ei kuulu ohuena vaan resonoi kehossa ja seinissä ja joka paikassa.

[safiiri]

Tarkoittaako "omaksi" tässä tapauksessa käytännössä sitä, että tarvitset tiedostot ilman DRM:ää? Jos tilaat jonkun suoratoistopalvelun, sieltä voi yleensä ladata musiikin tiedostoina, mutta niissä on jonkinlainen suojaus, joka rajoittaa sitä, mitä niille voi tehdä ja millä kuunnella.

Jos ostat musiikkia koneelle ladattavassa muodossa, silloin yleinen käytäntö on, että saat tiedostot ilman mitään suojausta ja voit tehdä niillä, mitä vain haluat.

Riippuen vähän, mistä ostat, yleensä nekin ovat kuitenkin sinun vain sikäli kuin tallennusmedia, jolle olet ne ladannut, pysyy ehjänä tai sinulla on niistä jossakin kopio olemassa.

Tyypillisesti mulla onkin suuresta osasta musiikkiani monta kopiota useissa tallennusmedioissa. Ei kaikesta , muta niistä, joista varmuus o tarpeen. Tarvitsen myös musat nmenomaan ladattavassa muodossa, jolle voin tehdä mitä haluan. Vaikkapa editoida ja muuntaa. Suoratoistot ei mun käyttöön oikein riitä. Ne ovat siis vain etsimistä, eivät käyttöä varten.

[Lenny]

Noh - jos vähän avaan tuota omaa musiikin käyttöäni, niin se on suurimmaksi osaksi ammattiin liittyvää. Siitä johtuen tarvitsen musiikin ”omakseni”. Spotifylla voin etsiä ja kuunnella, mutta sitten hankin tarvitsemani jostain biisikaupasta tms.

Eikö sitten Spofifyn premium-palvelu toimisi tapauksessasi? Siinähän on sitten se mahdollisuus imuroida kappaleet koneelle niin, että ei tarvitse verkkoyhteyttä. Kai ne ovat omia yhtä paljon kuin vaikka CD-levyt. Mutta vain sen aikaa kun Spofity-soppari on voimassa.

Yhtä hyvin voin hakea ne iStoresta. Lisäksi mun käyttötarpeissa haluan ne todella ikiomaksi ja vaikka mahdollisuuden siirtää ne cd-levylle. Spotifylta en niitä soita, enkä voi soittaa aina. Käytän mm. ohjelmia, joissa voin hidastaa ja nopeuttaa niitä sekä joudun lähettämään musaa kolmannelle osapuolelle.

No sitten ei paljon Spotify auta. Siinä on lopulta aika tiukat käyttöehdot, vaikka muuten onkin loistava palvelu. Itse jouduin siitä luopumaan koska en fanita näitä suoraveloituksia ja lahjakorttien kanssa kikkailu kävi hankalaksi. Minulla on siellä parisataa soittolistaa, jotka saan kyllä käyttööni vain ostamalla ärrältä lahjakortin, mutta ei vain enää nappaa.

Musiikkia kuuntelen pääsiassa omalta CD-kokoelmalta, joka on ehkä n. 70% kovalevyllä ja sitten joskus satunnaisesti youtubesta. Ja sitten tietysti radiosta.

CD-kokoelmani on kohtalaisen kokoinen, tuollainen pienempi kirjahylly. Heittäisin lonkalta, että se on n. 30% klassista, 30% progea, 30% elektronista ja loput sitten täysin sekalaista.

Sitten on vielä läjä vinyylejä, mutta ne ovat lojuneet kylmässä varastossa, mahtavatkohan enää olla edes kunnossa. Siellä on sitten nuoruuteni musiikkia, pääosin elektronista taitaa olla sekin. Jonkun verran heviä.

[safiiri]

Musiikin etsimisessä spotify rulettaa kuitenkin. Minulle tärkeää on, että ennen ostoksen tekemistä voin kuunnella biisin kokonaan, alusta lopuun. Monissa biisikaupoissa saa kuultavaksi vain näytteen. Kun Spotify on yhteiskäytössä muiden perheenjäsenten kanssa, sille tulee sitten muutakin käyttöä.

[Lenny]

Areenassa hieno sarja amerikkalaisen juurimusiikin juurista: https://areena.yle.fi/1-4227717

En voi väittää olevani mitenkään eriyisesti juurimusiikin ystävä, mutta erittäin mielenkiintoinen sarja joka tapauksessa. Erityisesti hätkähdytti kuinka lähellä joku 1920-luvun Memphisin katubändi on hiphoppia. No eipä mitään tyhjästä synny.

[kertsi]

^ Kivan oloinen sarja.
Mikähän mahtaa olla ekassa osassa kohdassa 6:04 (Poor Valley -musiikki) vähän nyckelharpanin (avainviulu suomeksi) ja kanteleen välimuodon näköinen sormilla näppäiltävä kielisoitin?