Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kulttuuria henkilöiden kautta

Aloittaja Juha, helmikuu 07, 2019, 12:24:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

urogallus

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 27, 2023, 09:27:32

Katasta puheen ollen, katson loppuosaa mainitusta Viimeisistä sanoista ja siinä kyllä molemmat, Stiller ja Kata, sanoivat, että sitä etenkin nuorena kuvittelee, että kykenee hanskaamaan julkisuuden ja jonkun aikaa hypessä meneekin kivasti, mutta ei siihen kykene. Ja se on kyllä helppo uskoa. Jonnet ei muista sitäkään, että vaikka ei ollut internettiä, oli aika raadollisia lehtiä, jotka jahtasivat julkkiksia armotta.


Voi myös olla niin, että joskus kasarilla julkut eivät pystyneet elämään niin eristyksissä taviksista kuin nykyään. Ei voinut hoidella asioita verkossa, ei voinut tilata ruokaa kotiin jne. Ja Suomessa harvalla superjulkerollakaan on palvelusväkeä jonka vastuulle voi juoksevat asiat sysätä.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 27, 2023, 09:30:41
Lainaus käyttäjältä: Socrates - maaliskuu 26, 2023, 20:30:01
Sitäkään en käsitä, miksi noin tavallisen näköinen nainen on aikoinaan päässyt Playboyn kanteen.

Terve, nuori henkilö, ammattitaitoinen ehostaja ja hyvä valokuvaaja, niin tuloksena on houkutteleva kuva. Ja Playboyn ideahan oli tuoda esille niitä "naapurin tyttöjä".

Mä näin Kata Kärkkäisen erään yhteisnäyttelynsä avajaisissa kymmenisen vuotta sitten, ja oli vielä silloinkin kasvoiltaan kovin kaunis nainen (kehoon en kiinnittänyt huomiota), joten tuo ehostustarve ei liene ollut suuren suurta nuorenakaan. Upeat silmänsä muistan erityisesti, hän kun otti katsekontaktin. Taiteestaan ei jäänyt kyllä mitään muistijälkeä. Yksi toisista taiteilijoista oli Nanna Susi, eikä hänenkään taiteestaan jäänyt juurikaan muistijälkeä. Hänkin sattumoisin otti katsekontaktia. Luulen, että vähän poikkeukselliset katsekontaktit liittyivät molempien kohdalla siihen, että halusivat myydä taidettaan, ja pitivät minua potentiaalisena ostajanaehdokkaana.

Voi olla, että Playboy-taustasta tosiaankin on ollut Kärkkäiselle haittaa paljonkin, itsellänikin oli jokin aika huono ennakkoasenne koko ihmiseen sen takia, ja se asenne vähän muuttui, kun hänet näin livenä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 27, 2023, 11:07:01
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 27, 2023, 09:27:32

Katasta puheen ollen, katson loppuosaa mainitusta Viimeisistä sanoista ja siinä kyllä molemmat, Stiller ja Kata, sanoivat, että sitä etenkin nuorena kuvittelee, että kykenee hanskaamaan julkisuuden ja jonkun aikaa hypessä meneekin kivasti, mutta ei siihen kykene. Ja se on kyllä helppo uskoa. Jonnet ei muista sitäkään, että vaikka ei ollut internettiä, oli aika raadollisia lehtiä, jotka jahtasivat julkkiksia armotta.


Voi myös olla niin, että joskus kasarilla julkut eivät pystyneet elämään niin eristyksissä taviksista kuin nykyään. Ei voinut hoidella asioita verkossa, ei voinut tilata ruokaa kotiin jne. Ja Suomessa harvalla superjulkerollakaan on palvelusväkeä jonka vastuulle voi juoksevat asiat sysätä.

Hyvä pointti. Nyt kun sanot, niin erityisen suosittuja olikin kuvat "kattokaa miten kamalan näköisenä se käy kaupassa, nyt on elämä vinksallaan". Lisäksi saalistettiin roskiksia, josko löytyisi sieltä jotain mehevää kirjoitettavaa.

T: Xante

Aave

#33
Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 27, 2023, 09:03:10
Voimaanuinko?  No en!
Korven - ja tuherrustensa julkaisseen kustantajan - mainoskampanja oli kyllä varmasti harkittu ja mietitty. Eikös Korpi kertonut ensin olevansa nyt biseksuaali jossain naistenlehdessä? Oli nyt mikä läpyskä oli, mutta tietenkin keltainen lehdistö tarttui tapaukseen erittäin hanakasti. Niissä pääsi sitten kertomaan, että runokirjaa pukkaa. Mainosstunttihan tämä oli, eikä siihen paljoa vaadittu.

Lukemani otteet "runokirjasta" ovat hirveää kuraa. Mutta ilmeisesti esimerkiksi "Vittusaatanaperkele!" omana runonaan käy joillekin merkittävästä aforismista, jonka kirjallinen anti on todella uutta, ja luovaa. Johan siitä on valmis maksamaan, että saa lukea tämän merkittävän toteamuksen ja fiiliksen, kuin olisi runosta kysymys.

Kiira on tänäkin päivänä monien pikkutyttöjen ja vähän vanhempienkin idoli. Yllättyikö joku, että tässä farssissa Kiiraa ovat ryhtyneet puolustamaan toiset samanmoiset kauniit, mutta tyhjäpäiset julkimot, kuten Sara Sieppi? Somessa alkoi HS:n kritiikin johdosta parku, että Kiiraa kiusataan! Sarakin oli sitä mieltä, että kyse on kiusaamisesta!

Lapsille ja lapsenmielisille somekasvateille jouduttiin kärsivällisesti kertomaan, että kirjallisuuskriitikko tarkastelee teosta sen kirjallisten ansioiden perusteella, eikä "kiusaa".

Mutta varsinainen pointti tässä todellakin on se, että niitä aitoja runoilijoita ja kirjaltajia syvästi loukkaa, että suuri ja aiemmin arvostettu kustantaja julkaisee tämmöistä roskaa vain siksi, koska tekijä oli Kiira Korpi - ja tekeleen arveltiin myyvän vain ja ainoastaan sillä perusteella. Suomessa runokokoelmansa saaminen kustantajalle on niin vaikeaa, että vain promille tarjotuista teksteistä julkaistaan. Näin siis kirjaimellisesti, promille ei ole vain jokin hatusta vedetty vertauskuva.

Olen täysin varma, että 99,999% kustantajille lähetetyistä runokokoelmista on tasokkaampaa, kuin Korven.

Mutta nyt tuherruskokoelman markkinoinnissa kannattaisi ehdottomasti mainostaa: "Tämän teoksen kriitikot lyttäsivät", ja nostaa vielä hitusen sen hintaa! :)
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

a4

Kulttuuricocktailissa keskustelivat aiheesta ja tuumivat mm. että runous voi hyvin Suomessa ja että kustantajat hakevat kirjallisten ansioiden lisäksi taloudellista menestystä.
https://areena.yle.fi/1-63847918
Mikä selittää lukemattomat julkkisten muistelmatkin. Joilla kustannetaan vähemmän ostettua korkeakirjallisuutta.
Tuoretta julkkisrunoilijaa teilaava kriitikko on kuin lapselta aapista väkivaltaisesti ryöstävä katutappelija.

Räppi on aikamme kansanrunoutta. Käärijä on menossa laulamaan suohon koko muun Euroopan.

Tietääkö joku täällä lakiasioista? Minulla on nyt koossa 300 sivua fantasioita ja runoja Käärijästä. Jos haluan, että ne julkaistaan, niin en varmaan voi käyttää niissä Käärijä sanaa? Onko se laitonta? Mikä olisi hyvä nimi kirjalle?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4953086/umk-2023-official?page=1383

Pieni näyte vauva-palstalta:

Käärijä, Käärijä
Oon toosa märkänä
Olisitpa laitumellani härkänä
Sulle aukeis karva-veräjä
Ja kova ois lätinä
Haluan olla sun hässimä.

https://www.vauva.fi/comment/63376335

-:)lauri

#35
https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/ensimmainen-tasavalta

Kansallisteatterin Ensimmäinen tasavalta on kurkistus Suomen tasavallan synnyn historiaan käsittäen vajaa 50 vuotta tasavaltalaisen Suomen ensiaskelilta, mitä kerrotaan näytelmässä K. J. Ståhlberg elämän kautta.

Tämän Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäytelmän perusteella nykyisestä demokraattisesta valtiomuodostamme, Suomen tasavallasta käy pitkälti kiittäminen Ståhlbergia, jonka johdolla Suomen nykyinen perustuslaki on pitkälti kirjoitettu ja kenen johdolla Suomen onnistui mitätöidä kaikki hankkeen koplausyritykset demokratiamme alkutaipaleella.

Ilmeisesti 1900-luvun alun kommunistit yrittivät ensin kaataa Suomen itsenäistymishankkeen ja sen jälkeen aina toiseen maailmansotaan asti 1900-luvun alun oikeistolaiset yrittivät kaataa demokratian ja korvata se diktatuurilla.

Vasemmistoradikaalien suurin uhka loppui 1918-luvun sisällissotaan, mutta oikeistoradikaalien suuri uhka kesti aina toiseen maailmansotaan asti. Näytelmä oli mielestäni hyvä kuvaus siitä, kuinka polarisaation lisääntyminen ja epäuskon lisääntyminen demokratiaa vastaan johtaa lopulta siihen, kuinka kohta olemme kaikki toistemme kurkuissa kiinni.

Peruskoulun historian arvosanalla 7 oli ajoittain hieman vaikea seurata tapahtumien kulkua, kun tuli niin paljon uutta tietoa, mutta sen perusteella, missä kärryillä pysyin, oli kyllä erinomainen vihervasuri-näytelmä kyseessä.

Hieman kuitenkin häiritsi näytelmässä Laikan vertausta käyttäen jalkapallopeli-asetelma. Siinä missä Ståhlbergista piirrettiin kuva normaalina järkevänä ihmisenä, muiden puolueiden poliitikot ja muut keskeiset historian henkilöt esitettiin jonkinlaisina impulsiivisina narreina, joiden kustannuksella naurettiin. Näytelmässä oli siten vahva polarisoiva hyvikset vastaan pahikset asetelma, mikä häiritsi valtavasti. Tuo nimenomainen asetelma kun on mielestäni keskusteltu loppuun perussuomalaisissa amerikkalaisissa B-luokan toimintaelokuvissa. Nekin lukeutuvat suosikkeihini, mutta niiden uskottavuus onkin jo kokonaan toinen juttu. Tai niiden sijoittaminen omaan kokemukseeni siitä, millaisia hyvikset ja pahikset käytännössä ovat, eivät oikein kohtaa.

Ongelmistaan huolimatta näytelmä on kuitenkin erittäin ajankohtainen varsinkin nyt kun oikeistolaisten voimien on onnistunut 1980-luvulta lähtien saamaan suomilaivaa käännettyä takaisin kohti 1800-luvun normaalia, jossa varallisuuserot ovat tapissaan ja päätöksenteko yksityisillä tahoilla demokraattisten elimien sijaan.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

Tämän henkilön tarina ja sen karmea loppuhuipennus voisi olla hyvä elokuvan aihe:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofia_Hjulgr%C3%A9n

Löysin sattumalta tuon lähteen, kun etsin tietoa poliittisista vangeista Suomessa.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 30, 2023, 20:50:00
Tämän henkilön tarina ja sen karmea loppuhuipennus voisi olla hyvä elokuvan aihe:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofia_Hjulgr%C3%A9n

Löysin sattumalta tuon lähteen, kun etsin tietoa poliittisista vangeista Suomessa.
Jotkut tykkäävät putineista ja maanpettureista. Me emme pidä heistä.

a4

#38
Yleisemmin kulttuuri henkilöiden kautta tuo hyvin esiin yksilöt kulttuurin kasvatteina ja edustajina, sattumien vaikutuksen (evoluution lisäksi myös) historian kehityspolkuihin ja kulttuuriin yksilöiden kautta, sekä historian ja kulttuurin mustavalkoisuuden paljastumisen rehellisimmillään harmaaksi.
Auttaa peilaamaan itseä (yksikössä tai monikossa) toisiin, eri kulttuureissa ja eri aikoina.
Hyppäämään toisen hameeseen.
Yksilöiden kautta aihe kuin aihe saa lihaa ja verta, tulee eläväksi ja iholle.

kertsi

#39
Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 30, 2023, 20:50:00
Tämän henkilön tarina ja sen karmea loppuhuipennus voisi olla hyvä elokuvan aihe:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofia_Hjulgr%C3%A9n

Löysin sattumalta tuon lähteen, kun etsin tietoa poliittisista vangeista Suomessa.

Tuli tuosta mieleen tämä nainen, ompelija Martta Koskinen, joka jostain syystä on jäänyt mieleen:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Martta_Koskinen


Hän oli viimeinen teloitettu nainen Suomessa. Tuomittiin maanpetoksesta, kommunistina ja vakoojana ja teloitettiin  28. syyskuuta 1943  (Jatkosota oli 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944) . En tiedä, miksi hän on jäänyt mieleen, ehkä hän muistuttaa kasvoiltaan erästä aikoinaan Karjalasta evakkona tullutta sukuun naitua naista.

Miten tämä kommenttini sitten liittyy kulttuuriin? No ehkei kovin paljon. Poliittiseen kulttuuriin ehkä liittyy, ja siihen, että lainsäädäntö ja varmaankin siten myös suomalainen kulttuuri on muuttunut lempeämmäksi tätä nykyä. Enää käsittääkseni sisällisodan jälkeiset mielivaltaiset tuomiot eivät heijastaisi nykyistä poliittista kulttuuria paljoakaan, esimerkiksi lasten teloittamiset. Tai no, äärioikeistolaisista ja/tai persuista ja/tai konservatiivikristityistä en tiedä, he ehkä hyväksyisivät lasten teloittamiset? Varmaan hakisivat vahvistusta mielipiteelleen väkivaltaisesta satukirjasta  Raamatusta? Sieltähän voi löytää vahvistusta aivan vastakkaisillekin asioille, esim. kuolemantuomion puolesta tai vastaan.


Suomessa ei kaihdettu lasten teloituksia sisällissodan aikaan (Yle)

Tämä tunnistamaton äiti lapsineen teloitettiin Tähteessä Töörinkankaalla, Kuusankosken vanhan hautausmaan alueella 1918. Kuva: Työväen Arkisto

Nuorin leirillä ammuttu vain 9-vuotias

Teloitetut lapset olivat iältään 14–15-vuotiaita. Eniten teloituksia tapahtui Lahdessa Hennalan vankileirillä, missä viisi poikaa ja kahdeksan tyttöä ammuttiin.

1900-luvun alussa käsitys lapsesta ei vastannut nykyistä mielikuvaa. Oli tavallista, että lapset tekivät töitä ja osallistuivat perheen elätykseen.

– Sotaankin lapsia tuupattiin. He joutuivat sinne vahingossa, perheidensä painostamana tai muun porukan mukana pakolaisina. Tämä sopi ajankuvaan. Käsitys lapsesta oli pahasti hukassa sekä perheiden sisällä, yhteiskunnassa että sotakoneistossa ja oikeusprosessissa. Heitä saatettiin kohdella ihan hyvinkin, mutta ei ole mitään näyttöä siitä, että heillä olisi ollut minkäänlaista erikoisasemaa, Pekkalainen sanoo.

Tilastot lapsivangeista kertovat laajemminkin 1900-luvun yhteiskunnasta. Vain kourallinen heistä oli koululaisia. Suurin osa oli ammatinharjoittajia.

– Nuorin vankilistaan merkitty ammatinharjoittaja oli viisivuotias puuseppä Kuopiosta.


Nälkään näännytettiin ja nälästä johtuneisiin sairauksiin tapatettiin vankileireillä varmaan moninkertaisesti enemmän lapsia kuin heitä teloitettiin. Olettaisin, että lasten nälkäkuolemat ovat yleisempiä kuin aikuisten samoissa olosuhteissa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 15, 2023, 14:09:04Kulttuuricocktailissa keskustelivat aiheesta ja tuumivat mm. että runous voi hyvin Suomessa ja että kustantajat hakevat kirjallisten ansioiden lisäksi taloudellista menestystä.
https://areena.yle.fi/1-63847918
Mikä selittää lukemattomat julkkisten muistelmatkin. Joilla kustannetaan vähemmän ostettua korkeakirjallisuutta.
Tuoretta julkkisrunoilijaa teilaava kriitikko on kuin lapselta aapista väkivaltaisesti ryöstävä katutappelija.

Räppi on aikamme kansanrunoutta. Käärijä on menossa laulamaan suohon koko muun Euroopan.

Tietääkö joku täällä lakiasioista? Minulla on nyt koossa 300 sivua fantasioita ja runoja Käärijästä. Jos haluan, että ne julkaistaan, niin en varmaan voi käyttää niissä Käärijä sanaa? Onko se laitonta? Mikä olisi hyvä nimi kirjalle?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4953086/umk-2023-official?page=1383

Pieni näyte vauva-palstalta:

Käärijä, Käärijä
Oon toosa märkänä
Olisitpa laitumellani härkänä
Sulle aukeis karva-veräjä
Ja kova ois lätinä
Haluan olla sun hässimä.

https://www.vauva.fi/comment/63376335

Aloin tässä miettimään taiteilijoita jotka ovat julkaisseet käänteentekevää musiikkia - hehän olivat perskules enemmän runoilijoita kuin musiikintekijöitä.

Esim. Jim Morrison, Bob Dylan, Leonard Cohen. Suomessa Hector, Juice ja nykyään A.W.Y., Jarkko Martikainen ja lukuisat naisartistit.

Tietysti tämä johtuu siitä, että henkilöt ovat monilahjakkaita kulttuurin sarkojen kyntäjiä mutta varmaan myös siitä, että runonlausunta ei kerää sellaista määrää yleisöä kuin amplifoitu raikaava rytmimusiikki.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS