Yleistä musiikkikeskustelua

[urogallus]

Aaveen väite hakkalelusta on myös väärä, sillä ensimmäiset soittimet olivat erilaisia kehoon kiinnitettyjä heliseviä ja kilkattavia esineitä, joiden musiikki syntyi tanssiessa.

Mistäs tämä tiedetään? Ei se toki huono arvaus ole, mutta kivikautisella tekniikalla on hiukan vaikea saada aikaiseksi helistimiä, jotka kuuluisivat jalkojen töminän yli. Aktiivisesta paukuttelusta lähtee paremmin ääntä.

Mutta joka härillä ajaa se häristä puhuu, kuten sanonta kuuluu.

[safiiri]

Aaveen väite hakkalelusta on myös väärä, sillä ensimmäiset soittimet olivat erilaisia kehoon kiinnitettyjä heliseviä ja kilkattavia esineitä, joiden musiikki syntyi tanssiessa.

Mistäs tämän tiedetään? Ei se toki huono arvaus ole, mutta kivikautisella tekniikalla on hiukan vaikea saada aikaiseksi helistimiä, jotka kuuluisivat jalkojen töminän yli. Aktiivisesta paukuttelusta lähtee paremmin ääntä.

Mutta joka härillä ajaa se häristä puhuu, kuten sanonta kuuluu.

Tiedetään siinä missä nyt yleensä jotain noista ajoista tiedetään. Tämä on nykyinen käsitys asiasta. Eikä ole mitään syytä olettaa, että olisi ollut tarvetta saada aikaiseksi jalkojen töminän ylittävää ääntä, sillä musiikki ja tanssi eivät olleet erillisiä, vaan sama asia. Siten ENSIN oli oletettavasti juuri se jalkojen töminä, jota sitten keksittiin vahvistaa jalkoihin ja kehoon kiinnitetyillä kilkuttimilla. Katso kuvia perinteisiin asuihin pukeutuneistä afrikkalaisista. Nilkoissa ja ranteissa on nimenomaan koruja, jotka hyvinkin kilahtelevat ja kalahtelevat liikkeen myötä. On myös luonteva ajatella, että musiikin ja tanssin ollessa sama asia, sen äänen synnyttäminen tapahtuu tanssien, ei tanssimisen lopettamiseen tai sitä rajoittavaan rummuttamiseen johtavilla tavoilla.

LÄhdet pohtimaan asiaa edelleen siitä länsimaisesta ajattelutavasta lähtien, että on musiikkia ja tanssia erikseen. Se ei kuitenkaan ole afrikkalainen tapa ajatella. Pitää myös muistaa, että tanssiminen ja musisionti olivat yhdessä tapahtuvaa osallistumista yhteiseen tapahtumaan. Ei sellaista yleisöön ja esiintyjiin jaettua kuten meillä länsimaissa nykyään musiikki ymmärretään. Rytmi oli jotakin kehollisesti jaettua, ei passiivisesti kuunneltavaa. Kun tämän muistaa, tulee luontevaksi ajatella, että äänen täytyykin syntyä tanssiessa, ei erottelemalla säestäjät paikoilleen istuviksi ja vain ääntä tuottaviksi.

[Melodious Oaf]

Sellainen teoria on kyllä olemassa, että musiikin synty olisi yhteydessä kivityökaluihin. Kun juuria ja siemeniä murskattiin, näistä äänistä syntyi rytmiä ja sillä voitiin alkaa leikkiä.

Ehkä noihin spekulaatioihin siitä, mikä on ollut "varhaisin soitin" on pakko suhtautua varauksella. Arkeologinen näyttö on vajavaista, ja sieltä säilyy vain se mitä säilyy. Mikä tää vanha diktumi olikaan taas? Absence of evidence is not evidence of absence.

Esimerkiksi monien alkeellisten pillien ja muiden soitinten jäänteet olisivat hävinneet, kun taas kivityökaluja on enemmän säilynyt, mikä saattaa vinouttaa päätelmiä juuri niiden suuntaan. Tai miksi ei voisi pitää käsiä ensimmäisinä soittimina, kun niitähän voi lyödä vaikka yhteen tai läpsiä niillä omaa kehoa. Joidenkin lähteiden mukaan varhaisimpia säilyneitä soittimia ovat luupillit, mutta mitä tästä oikeastaan voi päätellä?

Muistan joskus kuulleeni sellaista, että musiikin ja tanssin juuret voisivat olla jossain yhdessä työskentelyn rytmiikassa. Työstä tulee hauskempaa, jaksaa paremmin ja siinä tietyn "rytmin" löytäminen helpottaa toimintaa. Sit siihen voi liittyä laulamista tai muuta.

Tollanen väite on mun mielestä kiinnostava ja uskottava ihan omien kokemusten nojalla. Joskus lapsena kun tällaisen ajatuksen kuulin, siinä oli valaisevaa se, että rytmi ja liike ja musiikki voisivat ihan hyvin olla yhteydessä toisiinsa enemmän kuin ehkä meidän kulttuurillisessa viitekehyksessä ihan ensin ajattelee.

Mutta silti tosi vaikea sanoa jostain esihistoriallisesta musiikin synnystä tai ensimmäisistä soittimista mitään varmaa. Mun mielestä ne on väkisinkin spekulaatioita, ja siinä tullaan vielä siihenkin, miten musiikki halutaan määritellä. Jos vaikka selviää, että neandertalinihmisillä ei ollut jotain soittimia tai muita juttuja, joita sapienseilla oli, halutaanko me määritellä musiikki ja soittimet silleen, että musiikilla tarkoitetaan jotain sapiensin erityispiirrettä tai jotain musiikin roolia niiden kulttuurissa? Vai onko musiikin käsite sellainen, että sitä voidaan tietyin varauksin laajentaa tarpeen mukaan koskemaan jopa lintujen laulukäyttäytymistä tai muuta sellaista, jolla ei ole suoraa yhteyttä siihen, mitä musiikilla meidän kulttuurissa tai arkikielessä tarkoitetaan?

Safiirin edelliseen liittyen: Olen kanssa nähnyt esimerkkejä eteläafrikkaisesta tavasta suhtautua musiikkiin sillä tavalla, että jotain biisiä ei voi soittaa muille yksin, vaan se pitää tapahtua yhdessä. Pitää olla muitakin osallisia ja jonkun pitää tanssia se tanssi. Siinä näkyy sellainen että se "laulu" ei ole jotain, mikä osataan yksin, vaan se syntyy siitä, että kaikki tietää tän jutun ja osallistuu. Ehkä siinä on jotain sellaista ajatusta, että yksin voi esittää laulusta jonkun kapean siivun, mutta se ei vielä ole "se laulu".

Uskon hyvin sen, että liikkeen, tanssin ja musiikin välillä ei tarvitse nähdä niin suurta eroa, mutta siinäkin piilee sellainen vaara, että alkaa jotenkin pitää tanssia ylenmääräisenkin ensisijaisena huomaamattaan. Mitäs sitten vokalisaatiot ja esimerkiksi äidin ja lapsen välinen kommunikaatio? Luuletko että ensimmäisiin tuutulauluihin on aina liittynyt jokin "tanssi" tai onko mitä tahansa liikettä mielekästä pitää tanssina?

Mä nyt yritän vaan sanoa, että jos noita asioita ei ole mielekästä erotella, niin ei pitäis olla mitään järkeä sanoa, että ääntä tuotetaan tanssimalla tai että "ensin oli jalkojen töminä". Äänen ei täydy syntyä tanssiessa, mut toisaalta liike liittyy luontaisesti koko hommaan ja äänen tuottamiseenkin. Missä vaiheessa ääni muuttuu musiikiksi tai joku liike tanssiksi.  Mun mielestä sille ei ole mitään yksinkertaista kriteeriä.

[safiiri]

Sellainen teoria on kyllä olemassa, että musiikin synty olisi yhteydessä kivityökaluihin. Kun juuria ja siemeniä murskattiin, näistä äänistä syntyi rytmiä ja sillä voitiin alkaa leikkiä.

Ehkä noihin spekulaatioihin siitä, mikä on ollut "varhaisin soitin" on pakko suhtautua varauksella. Arkeologinen näyttö on vajavaista, ja sieltä säilyy vain se mitä säilyy. Mikä tää vanha diktumi olikaan taas? Absence of evidence is not evidence of absence.

Esimerkiksi monien alkeellisten pillien ja muiden soitinten jäänteet olisivat hävinneet, kun taas kivityökaluja on enemmän säilynyt, mikä saattaa vinouttaa päätelmiä juuri niiden suuntaan. Tai miksi ei voisi pitää käsiä ensimmäisinä soittimina, kun niitähän voi lyödä vaikka yhteen tai läpsiä niillä omaa kehoa. Joidenkin lähteiden mukaan varhaisimpia säilyneitä soittimia ovat luupillit, mutta mitä tästä oikeastaan voi päätellä?

Muistan joskus kuulleeni sellaista, että musiikin ja tanssin juuret voisivat olla jossain yhdessä työskentelyn rytmiikassa. Työstä tulee hauskempaa, jaksaa paremmin ja siinä tietyn "rytmin" löytäminen helpottaa toimintaa. Sit siihen voi liittyä laulamista tai muuta.

Tollanen väite on mun mielestä kiinnostava ja uskottava ihan omien kokemusten nojalla. Joskus lapsena kun tällaisen ajatuksen kuulin, siinä oli valaisevaa se, että rytmi ja liike ja musiikki voisivat ihan hyvin olla yhteydessä toisiinsa enemmän kuin ehkä meidän kulttuurillisessa viitekehyksessä ihan ensin ajattelee.

Mutta silti tosi vaikea sanoa jostain esihistoriallisesta musiikin synnystä tai ensimmäisistä soittimista mitään varmaa. Mun mielestä ne on väkisinkin spekulaatioita, ja siinä tullaan vielä siihenkin, miten musiikki halutaan määritellä. Jos vaikka selviää, että neandertalinihmisillä ei ollut jotain soittimia tai muita juttuja, joita sapienseilla oli, halutaanko me määritellä musiikki ja soittimet silleen, että musiikilla tarkoitetaan jotain sapiensin erityispiirrettä tai jotain musiikin roolia niiden kulttuurissa? Vai onko musiikin käsite sellainen, että sitä voidaan tietyin varauksin laajentaa tarpeen mukaan koskemaan jopa lintujen laulukäyttäytymistä tai muuta sellaista, jolla ei ole suoraa yhteyttä siihen, mitä musiikilla meidän kulttuurissa tai arkikielessä tarkoitetaan?

Safiirin edelliseen liittyen: Olen kanssa nähnyt esimerkkejä eteläafrikkaisesta tavasta suhtautua musiikkiin sillä tavalla, että jotain biisiä ei voi soittaa muille yksin, vaan se pitää tapahtua yhdessä. Pitää olla muitakin osallisia ja jonkun pitää tanssia se tanssi. Siinä näkyy sellainen että se "laulu" ei ole jotain, mikä osataan yksin, vaan se syntyy siitä, että kaikki tietää tän jutun ja osallistuu. Ehkä siinä on jotain sellaista ajatusta, että yksin voi esittää laulusta jonkun kapean siivun, mutta se ei vielä ole "se laulu".

Uskon hyvin sen, että liikkeen, tanssin ja musiikin välillä ei tarvitse nähdä niin suurta eroa, mutta siinäkin piilee sellainen vaara, että alkaa jotenkin pitää tanssia ylenmääräisenkin ensisijaisena huomaamattaan. Mitäs sitten vokalisaatiot ja esimerkiksi äidin ja lapsen välinen kommunikaatio? Luuletko että ensimmäisiin tuutulauluihin on aina liittynyt jokin "tanssi" tai onko mitä tahansa liikettä mielekästä pitää tanssina?

Mä nyt yritän vaan sanoa, että jos noita asioita ei ole mielekästä erotella, niin ei pitäis olla mitään järkeä sanoa, että ääntä tuotetaan tanssimalla tai että "ensin oli jalkojen töminä". Äänen ei täydy syntyä tanssiessa, mut toisaalta liike liittyy luontaisesti koko hommaan ja äänen tuottamiseenkin. Missä vaiheessa ääni muuttuu musiikiksi tai joku liike tanssiksi.  Mun mielestä sille ei ole mitään yksinkertaista kriteeriä.

Se kyllä on täysin varmasti tiedossa, että länsimainen tapa erotella musiikki ja tanssi tai vaikka teatteri omiksi taiteenlajeikseen on hyvin nuori tapa ajatella. Taide käsitteenä vasta nuori keksintö onkin. Musiikin ja tanssin yhteys on edelleen olemassa afrikkalaisessa perinteessä. Eikä toisaalta vaikkapa Aasiassa erotella toisistaan tanssia ja teatteria. Tai siis ei erotella toimintaa, joka länsimaisen silmiin piirtyy ehkä enemmän musiikkina tai tanssina.

Työlauluperinne on ihan tunnettu perinne ja jotkut armeijan marssilaulut ovat ihan saman asian ilmentymiä. Työskentelyn (ruumiillisen siis) tehokkuus on hyvin usein sidoksissa liikkumisen rytmisyyteen. Tai - imeväisen kyky saada itselleen riittävän tehokkaasti ravintoa on sekin sidoksissa vauvan kykyyn imeä rytmikkäästi. Eikä kävely tai juoksukaan oikein toimisi, ellei se sujuisi tahdikkaasti. Me olemme rytmisiä olentoja luonnoltamme ja siihen lopulta pohjautuu työlaulujen tuoma apu. Banana Boat Song lienee kaikille tuttu joko Delta Rhythm Boysien tai vaikka Harry Belafonten laulamana.

Ihan vastaavastihan hip hop on sekä musiikin että tanssin tyyli.

Oikeastaan afrikkalaisen musiikin yhteydessä siis pitäisi selittääkin se, miksi ne sitten nykyään ajatellaan kuuluvaksi erottamattomasti toisiinsa, jos ne olisivat alunperin olleet erillisiä ilmiöitä. Lisäksi pitäisi selittää, minne on siinä tapauksessa kadonnut monista afrikkalaisista kielistä sana, jolla ne voisi toisistaan erottaa, kun kielessä nyt on vain yksi sana, jolla tarkoitetaan molempia - sekä tanssia että musiikkia.

[Aave]

Mistäs tämä tiedetään? Ei se toki huono arvaus ole, mutta kivikautisella tekniikalla on hiukan vaikea saada aikaiseksi helistimiä, jotka kuuluisivat jalkojen töminän yli. Aktiivisesta paukuttelusta lähtee paremmin ääntä.

Mutta joka härillä ajaa se häristä puhuu, kuten sanonta kuuluu.

Ehkä se voisi olla jonkin merkittävän "sukupuolentutkijan" näkemys?

Kysehän on siitä, mikä varsinaisesti soittimeksi lasketaan. Jalkojen rytminen tömistelykin on kyllä rytmistä soitantaa, vaikka ylimääräistä instrumenttia ei ole. Kehoihin kiinnitettävät helistimet edustavat joka tapauksessa kotibileitä, eli erilaisissa rituaalitansseissa käytettyjä kapineita. En tiedä mutta spekuloin, että ensimmäisillä erikseen tehdyillä soittimilla voisi olla ollut samalla jokin konkreettinen hyötytarkoitus, ei pelkkä musisointi. Esimerkiksi alkeelliset metsätyspillit ja -torvet voisivat olla todennäköisiä "ensimmäisiä soittimia".

Sehän on kuitenkin joidenkin mielestä katkera ajatus, että musiikkikin olisi ollut lähtökohtaisesti jotain uroksekasta hommaa ja vielä niinkin, että miehekkäiden maskuliinimetsästäjien keksimää.

Semminkin, että nisäkäslajeissa yleisesti juuri urokset hyödyntävät eri tavoin tuotettuja melodioita ja rituaalitansseja naaraiden päiden pyörälle laittamiseen.

Alkuheimojen tehdessä keskenään vaihdantaa erilaiset alkeelliset soittimet ovat varmaan levinneet heimojen välillä nopsaan. Ilmeisesti myös jousipyssy on ollut keksintönä sellainen, että kun se ensin keksittiin, se on lähtenyt leviämään maailmalla erittäin nopeasti. Vain Australian mantereelta niitä ei ole missään kaivauksissa löydetty. Siellä puhallusputket ovat olleet laajassa käytössä, bumerangi on tullut mukaan kuvioihin joskus myöhemmin. Soittimista sikäläiset torvet ovat nekin erittäin vanhaa perua.

Mutta varmaan ensin on ollut helistimillä varustettuja pantomiimeja, jos olisi naisasianaisia uskominen. Ensimmäiset ranskalaiset miimikotkin ovat olleet jo joskus 60 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

[Aave]

Tyttöbändien markkinastrategia pähkinänkuoressa:

Ensin he markkinoivat itse itseään tyttöbändeinä. Ilmeisin tässä on se, että bändin jäsenet koostuvat nimenomaan tytsyistä.

Sitten suosiota saadessaan he tilittävät mediassa, että kun jako tyttö- ja poikabändeihin on NIIN vanhanaikasta, eikä asiaa edes nykyään katsota tai jaotella sillä tavalla.

Sitten he jatkavat tyttöbändeilyä.

[safiiri]

Mistäs tämä tiedetään? Ei se toki huono arvaus ole, mutta kivikautisella tekniikalla on hiukan vaikea saada aikaiseksi helistimiä, jotka kuuluisivat jalkojen töminän yli. Aktiivisesta paukuttelusta lähtee paremmin ääntä.

Mutta joka härillä ajaa se häristä puhuu, kuten sanonta kuuluu.

Ehkä se voisi olla jonkin merkittävän "sukupuolentutkijan" näkemys?

Kysehän on siitä, mikä varsinaisesti soittimeksi lasketaan. Jalkojen rytminen tömistelykin on kyllä rytmistä soitantaa, vaikka ylimääräistä instrumenttia ei ole. Kehoihin kiinnitettävät helistimet edustavat joka tapauksessa kotibileitä, eli erilaisissa rituaalitansseissa käytettyjä kapineita. En tiedä mutta spekuloin, että ensimmäisillä erikseen tehdyillä soittimilla voisi olla ollut samalla jokin konkreettinen hyötytarkoitus, ei pelkkä musisointi. Esimerkiksi alkeelliset metsätyspillit ja -torvet voisivat olla todennäköisiä "ensimmäisiä soittimia".

Sehän on kuitenkin joidenkin mielestä katkera ajatus, että musiikkikin olisi ollut lähtökohtaisesti jotain uroksekasta hommaa ja vielä niinkin, että miehekkäiden maskuliinimetsästäjien keksimää.

Miten voi Aave olla tuollainen reimuidiootti? Afrikkalainen MIES tanssii. Siellä tanssi ei ole todellakaan mitään "tyttöjen touhua". Mistä perseestä Aave vetelee tähän jotain hämäriä sukupuolikysymyksiään?

Mutta varmaan ensin on ollut helistimillä varustettuja pantomiimeja, jos olisi naisasianaisia uskominen. Ensimmäiset ranskalaiset miimikotkin ovat olleet jo joskus 60 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Ei, mutta Ludvig XIV kyllä oli innokas balettitanssija. Sai lempinimensä Aurinkokuningaskin siitä, kun esitti eräässä baletissa Aurinkoa. Sukkahousuissaan...

Koville näköjään ottaa Aavelle se, että joku NAINEN kehtaa kyseenalaistaa hänen mutuilunsa. Mitään varsinaisia perusteluja - saati lähteitä - hän ei tietenkään väitteilleen esitä...

[safiiri]

Tyttöbändien markkinastrategia pähkinänkuoressa:

Ensin he markkinoivat itse itseään tyttöbändeinä. Ilmeisin tässä on se, että bändin jäsenet koostuvat nimenomaan tytsyistä.

Sitten suosiota saadessaan he tilittävät mediassa, että kun jako tyttö- ja poikabändeihin on NIIN vanhanaikasta, eikä asiaa edes nykyään katsota tai jaotella sillä tavalla.

Sitten he jatkavat tyttöbändeilyä.

Beatles oli POIKABÄNDI!

[Toope]

Tyttöbändien markkinastrategia pähkinänkuoressa:

Ensin he markkinoivat itse itseään tyttöbändeinä. Ilmeisin tässä on se, että bändin jäsenet koostuvat nimenomaan tytsyistä.

Sitten suosiota saadessaan he tilittävät mediassa, että kun jako tyttö- ja poikabändeihin on NIIN vanhanaikasta, eikä asiaa edes nykyään katsota tai jaotella sillä tavalla.

Sitten he jatkavat tyttöbändeilyä.

Beatles oli POIKABÄNDI!

Beatles tosin loi itsensä pitkälti, Spice Girls:n kaltaiset luomukset ovat vain tuottajien tuotoksia. Hehän hakivat nuo tytöt jostain "talent-kisoista"...
Ei ehkä kannata maailmanhistorian hienointa bändiä verrata noihin 80-2000-luvun tuotoksiin...?

[Toope]

...Kuten antiikkisen tasa-arvon uudet määritelmät toivat yhteiskuntiin uutta hektistä kehitystä naisten ja orjien vapautuessa kaivamaan syveneviä sukupolvikuiluja nostalgiseen vanhaan hyvään aikaan.

Tulevaisuuden musiikki on siis aiempaa rikkaampaa ja heinäsirkkojen siritystä vanhoille polville tai pikemminkin korville.

En oikein näe, mihin tuo uusi musiikki voi perustua, kun melodianäkemykset ovat jo niin läpikäytyjä. Tulkintoja ja tyylejä toki keksitään, varmaan uusia soittimiakin, mikäs siinä. Mutta melodioien suhteen on hyvin vaikea enää luoda uutta, kun melodiat ovat jo niin käyty lävitse. Juu, niitä on vain rajallisesti...

[Toope]

JOku joskus mulle esitti ajatuksen, että ihminen tuppaa jämähtämään sen vuosikymmenen muotiin, joka vallitsi silloin, kun hän oli itse elämässään jotenkin tuottoisimmillaan ja omassa huippukohdassaan. Voi olla, että musiikkimaussakin on vähän sama ilmiö.

Varmaan nuoruuden bilemusalla on aina erityinen paikkansa, mutta tajuaahan sen sitten aikuisena että oli aika junttia mättöä, jos tajuaa.

Usein nuoret ehkä eivät tajua musiikkia, kokemus kasvattaa. Oman aikansa musiikki toki voi olla sitä rappia tai hiphopin kaltaista, ymmärtämättä sitä, että oikeaakin musiikkia on tehty...

[Toope]

^Minusta tätä pop-rock-genrealueen musaa ei oikeastaan voi ymmärtää vain musiikkina, sillä se on tyypillisesti suorassa yhteydessä tapaan, jolla se tahdissa tanssitaan. Musiikillinen muutos siis on samalla muutos siinä, miten tanssi muuttuu. Sen huomaa tosi selvästi, kun vaikkapa tanssii niiden "vanhojen klassikoiden" tai sitten hip hopin tahtiin. Hip hopiin syntyy lähes itsestään ihan erilainen bounce.

Asia on myös musiikinhistoriallisesti ymmärrettävä, sillä ne bluesin, jazzin, rockin afrikkalaisjuuret tarkoittavat, että kyse on musiikkiperinteestä, jossa tanssi ja musiikki olivat oikeastaan sama asia ja kuuluivat aina yhteen. Niille ei edes ollut omaa sanaansa, vaan vain yksi yhteinen. Aaveen väite hakkalelusta on myös väärä, sillä ensimmäiset soittimet olivat erilaisia kehoon kiinnitettyjä heliseviä ja kilkattavia esineitä, joiden musiikki syntyi tanssiessa.

Kai myös tiedät sen, että bluesin 8/12/16- tahtinen järjestelmä on toistoa. Melodia jää vähän toissijaiseksi. "Maailmassa on miljoona hienoa tai vähemmän hienoa" blues-biisiä, kun toistavat perusrakennelmaa. Status Quokin on soittanut samoja biisejä aina, kuten bluesmuusikotkin.

[Toope]

Sehän on kuitenkin joidenkin mielestä katkera ajatus, että musiikkikin olisi ollut lähtökohtaisesti jotain uroksekasta hommaa ja vielä niinkin, että miehekkäiden maskuliinimetsästäjien keksimää.

Semminkin, että nisäkäslajeissa yleisesti juuri urokset hyödyntävät eri tavoin tuotettuja melodioita ja rituaalitansseja naaraiden päiden pyörälle laittamiseen...

Voi muuten olla näin... Uros esittää pätevyyttään.

[safiiri]

Tyttöbändien markkinastrategia pähkinänkuoressa:

Ensin he markkinoivat itse itseään tyttöbändeinä. Ilmeisin tässä on se, että bändin jäsenet koostuvat nimenomaan tytsyistä.

Sitten suosiota saadessaan he tilittävät mediassa, että kun jako tyttö- ja poikabändeihin on NIIN vanhanaikasta, eikä asiaa edes nykyään katsota tai jaotella sillä tavalla.

Sitten he jatkavat tyttöbändeilyä.

Beatles oli POIKABÄNDI!

Beatles tosin loi itsensä pitkälti, Spice Girls:n kaltaiset luomukset ovat vain tuottajien tuotoksia. Hehän hakivat nuo tytöt jostain "talent-kisoista"...
Ei ehkä kannata maailmanhistorian hienointa bändiä verrata noihin 80-2000-luvun tuotoksiin...?

Kyllä niistä samoista talent-kisoista on ponnistanut myös poikabändejä. On myös tyttöbändejä, jotka eivät ole tuottajien tuotoksia. Tietenkin, jos tyttöbändin määritelmä jo tarkoittaa, ettei sellaiseksi voi laskea vaikkapa Tarharyhmää, kun se ei ole pelkkä miestuottajan märkä päiväuni.

[safiiri]

...Kuten antiikkisen tasa-arvon uudet määritelmät toivat yhteiskuntiin uutta hektistä kehitystä naisten ja orjien vapautuessa kaivamaan syveneviä sukupolvikuiluja nostalgiseen vanhaan hyvään aikaan.

Tulevaisuuden musiikki on siis aiempaa rikkaampaa ja heinäsirkkojen siritystä vanhoille polville tai pikemminkin korville.

En oikein näe, mihin tuo uusi musiikki voi perustua, kun melodianäkemykset ovat jo niin läpikäytyjä. Tulkintoja ja tyylejä toki keksitään, varmaan uusia soittimiakin, mikäs siinä. Mutta melodioien suhteen on hyvin vaikea enää luoda uutta, kun melodiat ovat jo niin käyty lävitse. Juu, niitä on vain rajallisesti...

Sä kun et olekaan säveltäjä. Onneksi.