#MeToo, moraali ja laajemminkin ajan henki

[Norma Bates]

Luin viikonlopun Ilta-Sanomat paperisena, mutta löytyy nyt näemmä jo netistäkin. Tässä otteita:

TUOREIMMAT Spedeä koskevat ahdistelusyytökset eivät tulleet vuosikymmeniä MTV3:lla Speden kanssa työskennelleelle Sairaselle uutena tietona.

– Nämä eivät yllätä minua. Osasta olen tiennytkin, Sairanen sanoo IS:lle.

Sairanen sanoo, että alalla oli yleisesti tiedossa Speden kiinnostus nuoria naisia kohtaan.

– Spede tarjosi heille osia tuotannoissaan, ja siihen liittyi tätä vikittelyä, soittelua ja pyrkimystä tapaamisiin. Se tiedettiin ihan hyvin, Sairanen toteaa.

– Pidin Spedeä aika yksinäisenä ihmisenä, Sairanen lisää.

TYÖSSÄÄN Sairanen oli johtavassa asemassa ja osti Speden yhtiöltä sekä sarjoja että elokuvia. Spedeltä ostettavista ohjelmista vastasi 1980- ja 1990-luvuilla MTV:llä Sairasen lisäksi Tauno Äijälä.

Palattuaan Neloselta takaisin MTV:lle ohjelmajohtajaksi vuonna 2001 Sairanen vastasi lyhyen aikaa Speden ohjelmista ennen kuin Spede kuoli syyskuussa 2001.

– On hyvä tuoda esiin, kuinka ajat ovat muuttuneet. Nyt Speden käytökseen puututtaisiin.

...

Sairasella on itselläänkin kokemusta siitä, miten rajua palautteen saaminen voi olla, sillä hänen oma muistelmateoksensa herätti ilmestyttyään paljon tunteita.

– Ei ihan tappouhkauksiin menty, mutta kyllä se äläkän aiheutti. Speden kotikaupungissa Kuopiossa uhattiin hakata minut, jos tulen sinne.

SPEDEN maine oli IS:n tietojen mukaan MTV3:lla hyvin tiedossa niiden työntekijöiden keskuudessa, jotka olivat hänen kanssaan tekemisissä.

Entisen työntekijän mukaan suurin osa samassa rakennuksessa työskennelleistä naisista tiesi Speden käytöksestä. Naiset myös varoittivat toinen toisiaan.

– Oli tiedossa, että kun hänen kanssaan meni samaan hissiin, hän saattoi tarttua rinnoista kiinni sanomatta mitään, yhtä aikaa Speden kanssa MTV3:lla työskennellyt entinen työntekijä kertoo IS:lle.

...

AIEMPIEN vuosikymmenten maailmankuva välittyy myös Uuno Turhapuron poika -elokuvasta (1993). Pitkän linjan Uuno-ohjaaja Ere Kokkonen ei ollut kyseisessä filmatisoinnissa mukana, vaan ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja tuotannosta vastasi Spede yksin.

Elokuvassa nähdään kohtaus, jossa annetaan ymmärtää Uunon raiskanneen vaimonsa. Tuomas Marjamäen kirjoittamassa Uuno on numero yksi — Turhapuron koko tarina 1971–2021 -kirjassa kuvaillaan, että "elokuvan sisältö oli koko perheen näkökulmasta arveluttavaa". Kirjassa huomautetaan, että Uunolle käsikirjoitetut repliikit, joissa hän kuvailee vaimoaan, saatettiin vielä 1970-luvulla kuitata miehille suunnattuna huumorina, mutta jo 1990-luvullakin ne kalskahtivat pahasti.

Häkellyttävässä kohtauksessa Uuno hyökkää sohvalla vaimonsa Elisabethin kimppuun tämän vastustellessa.

– Katsoja jäi ihmettelemään, raiskasiko Uuno todella vaimonsa, Tuomas Marjamäen kirjassa kuvaillaan.

Kohtauksen jälkeen Elisabeth ilmestyy elokuvassa vanhempiensa luokse hakatun näköisenä. Rouva Tuura kuitenkin iloitsee elokuvassa, että tyttärellä on mies, joka ymmärtää, mitä rakkaus naiselle merkitsee. Kun vuoristoneuvos Tuura kysyy elokuvassa, onko hakkaaminen parempi vaihtoehto, hänen vaimonsa ryhtyy puolustelemaan.

– On. Siinä nainen tuntee itsensä todella naiseksi. Mutta kutsutaan nyt varmuuden vuoksi lääkäri, jos on tullut sisäisiä ruhjeita, rouva Tuura toteaa.

Raiskaus avioliitossa muuttui Suomessa rangaistavaksi vasta vuonna 1994.

https://www.is.fi/viihde/art-2000008671001.html

Nousi kyllä karvat pystyyn tuota raiskaus vai ei -juonikuviota lukiessa. Olen ollut luulossa että olen nähnyt lapsen/nuorena kaikki Uuno-elokuvat, mutta tuosta minulla ei oikein mielikuvia ole. Ehken vaan ole ymmärtänyt tilanteesta yhtään mitään, jos sen nähnyt olen.

Enhän minä ymmärtänyt vuosikausiin tai jopa -kymmeniin sitäkään että duunissa minua ahdisteli nainen. Ei siis tietenkään pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta epämiellyttävää se hänen kanssaan työskentely oli. Äitiäni puolestaan tartuttiin rinnoista kiinni hänen töissään. Tietääkseni hän ei valittanut asiasta työnantajalle, vaikka meillä kotona puhuikin. Lieneekö ollut jo 1980-luku, en muista, mutta sopisi hyvin kuvaan siitä että tietyn ikäiset naiset tiettynä aikakautena pitivät kourimiskokemuksia ikävinä, mutta jotenkin niin "tavallisina" sitten kuitenkin että niistä ei nostettu metakkaa pomolle.

[Karikko]

^
Spedellä ratsastavia ehkä, onko tämä siinä uudessa spedestä kertovassa elokuvassa mukana.
Äijälän muistan, mutta Sairanen on täysin jäänyt unohduksiin, ehkä hän kaipaa myös julkisuutta.

Outoa, ettei Lenitan lisäksi muita väkivallasta syyttäjiä ole löytynyt, vaikka monet ovat kertoneet pertin olleen melko särmikäs olento.

Elokuva spedestä on kaiketi tekeillä, tai aiotaan tehdä, jossa kaivellaan hänen huonoja puoliaan esille, varmaan tarkoitus on kiinnostuksen herätteleminen ja tuotannon tarkoitus on yleensä myös ansaita, julkisuus on siihen avuksi..

[Hippi]

Oli tiedossa, että kun hänen kanssaan meni samaan hissiin, hän saattoi tarttua rinnoista kiinni sanomatta mitään, yhtä aikaa Speden kanssa MTV3:lla työskennellyt entinen työntekijä kertoo IS:lle.

Tuon nyt on tehnyt naapurin Seppokin ja vielä 2000 -luvulla. Eipä tehnyt toista kertaa.

[Karikko]

Oli tiedossa, että kun hänen kanssaan meni samaan hissiin, hän saattoi tarttua rinnoista kiinni sanomatta mitään, yhtä aikaa Speden kanssa MTV3:lla työskennellyt entinen työntekijä kertoo IS:lle.

Tuon nyt on tehnyt naapurin Seppokin ja vielä 2000 -luvulla. Eipä tehnyt toista kertaa.

Ahhaa taidan tuntea tuon tyypin, kulkee vieläkin toinen silmä mustana..

[Aave]

Vähissä on jutun aiheet, kun pitää 20 vuotta sitten kuolleen haudalla tanssia.

Postuumi uhriutuminen ja sosiaalipornon levittely on sitä todellista ajanhenkeä. Jokohan poliisille on joku 90-vuotias mummo jo tehnyt rikosilmoituksen siitä, kun 1950-luvulla naapurikylän Jouni häntä oli lavatansseissa kopeloinut...

[kertsi]

Oli tiedossa, että kun hänen kanssaan meni samaan hissiin, hän saattoi tarttua rinnoista kiinni sanomatta mitään, yhtä aikaa Speden kanssa MTV3:lla työskennellyt entinen työntekijä kertoo IS:lle.

Tuon nyt on tehnyt naapurin Seppokin ja vielä 2000 -luvulla. Eipä tehnyt toista kertaa.

Minua läppäsi työkaveri kerran pyllylle. Ei läppäissyt toista kertaa.

[Norma Bates]

Tein aikoinaan valituksen yhden esinaisen käytöksestä. Siitä hyvästä minulle räyhättiin puhelimessa ja teroitettiin että koskaan ei ole ollut kenenkään kanssa tällaisia ongelmia. Paitsi siis minun, ongelman ollessa se että kehtaa valittaa. Oli niitä ollut, mutta kaikki muut olivat vain jupisseet itsekseen.

Säikähdin sitä puhelua niin että vinkaisin että kaverini teki juuri itsemurhan. Soittaja huusi että hoida itsesi kuntoon ja iski puhelimen kiinni.

Nykyään kun tiedän että naisilla on tarve puolustaa kavereitaan, voinkin epäillä että siitä tuossakin oli kyse.

MITÄ hyödyttää millään tavalla ottaa mitään ikäviä asioita käsittelyyn, kun oikeutta ei kumminkaan saa? Jos asia kumminkin jää kaivamaan, niin ehkä sen töräyttää ulos kun voi olla varma ettei enää saa huutia tai kostoa osakseen.

Mitä tulee Spedeen, niin olihan hänellä ilmeisesti vaikutusvaltaa. Ja silloin kuin ei ollut, alkoi kiukuttelu. Kuten elokuvien poltto kun ei jotain tukirahaa saanut.

Jos kuolleista ei saa sanoa mitään negatiivista, menee varsin vaikeaksi historiankirjoituksen kanssa. Tai jos tämä on joku sukupuolijuttu niin että miehet puolustelevat aina miehiä, niin naisena pitänee keksiä joku naispuolinen kusipää puolustettavaksi.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Bathory_(film)

Esimerkiksi.

[Aave]

Kyllä Suomeen saapuneita "turvapaikanhakijoita" pitäisi äkkiä saada mukaan myös suomalaiseen työelämään, niin saataisiin työpaikoilla tapahtuvat ahdistelutapauksetkin vastaamaan niitä raiskaustilastoja. Nythän tätä rikastumista on tapahtunut vasta taksikuskien parissa.

Ja laillisia ajokortteja myyty tiskin alta, lahjomalla.

[Norma Bates]

Jos ulkomaalaiset miehet alkaisivat klähmiä työelämässä, tai hankkiutuisivat rikkaiksi staroiksi, silloin suomalaiset miehet hyväksyisivät ulkkikset ylimmiksi ystävikseen. Sillä logiikalla, että koko kuluneen vuosituhannen aikana en muista ainuttakaan kertaa somessa jolloin suomalaiset miehet olisivat olleet yksiselitteisesti ahdistellun tai raiskatun naisen puolella.

Ja minä olen sentään yrittänyt hyvällä ja pahalla heruttaa miehistä myötätuntoa tässä aiheessa. Pahalla siinä mielessä että olen huomautellut miten homoa on sännätä miehenä puolustelemaan naista ronkkivaa miestä.

En tiedä mikä siellä aivoissa nyrjähtää kun syntyy mieheksi. Olisi kiinnostavaa tietää onko lesbonaisilla tai muunsukupuolisilla vastaavaa tunnevammaisuutta.

Silloinkin harvoin kun miehet ovat puhuneet heitä ahdistelevista miehistä, suhtautuminen on ollut miehen itsensä taholta heh heh. Yhden naisten ahdistelemaksi joutuneen miehen olen tuntenut. Jonkinlaista vihamielisyyttä hänellä ehkä oli, ja oli parikymppisenä ollut selibaatissakin 4 v nymfomaanin eksänsä sekoilujen perään.

[Toope]

Jos ulkomaalaiset miehet alkaisivat klähmiä työelämässä, tai hankkiutuisivat rikkaiksi staroiksi, silloin suomalaiset miehet hyväksyisivät ulkkikset ylimmiksi ystävikseen. Sillä logiikalla, että koko kuluneen vuosituhannen aikana en muista ainuttakaan kertaa somessa jolloin suomalaiset miehet olisivat olleet yksiselitteisesti ahdistellun tai raiskatun naisen puolella.

Ja minä olen sentään yrittänyt hyvällä ja pahalla heruttaa miehistä myötätuntoa tässä aiheessa. Pahalla siinä mielessä että olen huomautellut miten homoa on sännätä miehenä puolustelemaan naista ronkkivaa miestä.

En tiedä mikä siellä aivoissa nyrjähtää kun syntyy mieheksi. Olisi kiinnostavaa tietää onko lesbonaisilla tai muunsukupuolisilla vastaavaa tunnevammaisuutta.

Silloinkin harvoin kun miehet ovat puhuneet heitä ahdistelevista miehistä, suhtautuminen on ollut miehen itsensä taholta heh heh. Yhden naisten ahdistelemaksi joutuneen miehen olen tuntenut. Jonkinlaista vihamielisyyttä hänellä ehkä oli, ja oli parikymppisenä ollut selibaatissakin 4 v nymfomaanin eksänsä sekoilujen perään.

Mutta eivätkö feminatsit opeta miehille, ettei naisia tarvitse suojella (edes Lähi-idän, Afrikan) miehiltä, he osaavat puolustaa itseään? Pitääkö tässä nyt suojella naisia, vai ei? Feministien kanssa eläminen on vaikeaa, kuin prinsessojen kanssa. Tee, mitä teet, aina väärin...

[Toope]

Minua läppäsi työkaveri kerran pyllylle. Ei läppäissyt toista kertaa.

On minuakin läppäisty, en tosin traumatisoitunut.

[Melodious Oaf]

The New York Times: The Case That Killed #MeToo in Sweden

Mielenkiintoinen artikkeli ja näkökulma aiheeseen.

Ruotsalainen näyttelijä ja radiotoimittaja Cissi Wallin julkaisi Instagram-päivityksen, jossa hän kertoi juotuneensa tietyn toimittajan huumaamaksi ja raiskaamaksi.

Tästä seurasi Wallinille syyte ja tuomio törkeästä kunnianloukkauksesta. Oikeus ei ottanut kantaa siihen, oliko Wallinin kertoma totta:

Unlike in the United States, where truth is widely considered to be an absolute defense in defamation cases, Swedish law takes a two-step approach. The court first decides whether the alleged defamation is "justifiable"— that is, whether it's of broad public interest. Only if the court decides that a statement is justifiable will it move on to consider whether or not it is true.

In this case, despite Mr. Virtanen's being one of the highest-profile writers at the country's largest newspaper, the court concluded that he was not enough of a public figure to justify public interest in his personal conduct. Ms. Wallin's posts, in other words, were not justifiable, and as a result, it didn't matter whether her account of their encounter was accurate. "The court will not review whether the statements were true," the verdict read.

Alla lyhyt ote tähän liittyvästä Ruotsin rikoslain kohdasta:

5 kap. Om ärekränkning

1 §   Den som utpekar någon såsom brottslig eller klandervärd i sitt levnadssätt eller eljest lämnar uppgift som är ägnad att utsätta denne för andras missaktning, dömes för förtal till böter.

Var han skyldig att uttala sig eller var det eljest med hänsyn till omständigheterna försvarligt att lämna uppgift i saken, och visar han att uppgiften var sann eller att han hade skälig grund för den, skall ej dömas till ansvar.

2 §   Om brott som avses i 1 § är grovt döms för grovt förtal till böter eller fängelse i högst två år.

Alun perin Cisse Wallin tuomittiin ehdonalaiseen ja sakkoihin, kun katsottiin, että kyse oli törkeästä kunnianloukkauksesta. Myöhemmin Wallin kuitenkin kirjoitti kokemuksistaan myös kirjan. Kustantaja kieltäytyi sitä julkaisemasta kunnianloukkaukseen liittyvien oikeudellisten ongelmien takia, vaikkei Virtasta enää tekstissä nimetty. Wallin julkaisi tekstin omakustanteena.

Normaalisti tietenkään nimeämättä kertomalla ei syyllistyisi Ruotsissa kunnianloukkaukseen. Tässä tapauksessa vain nimet ja henkilöt ja koko asia ovat olleet jo niin laajasti julkisuudessa, ettei nimen pois jättämisellä ole mitään käytännön merkitystä.

Alkuperäisestä jutusta on kumpikin osapuoli valittanut, ja se käsitellään uudelleen. Sen lisäksi omakustanteesta voi periaatteessa tulla maksimissaan toinen 2 vuotta vankeutta.

Mitään sellaista juttua ei ole enää vireillä, josta Wallinin tekijäksi nimeämä Virtanen voisi saada tuomion. Hänen "tuomionsa" on tässä tullut vain negatiivisen julkisuuden kautta maineen ja työtilaisuuksien menetyksinä.

Wallin nosti syytteen raiskauksesta vuonna 2012, ja väitetty rikos olisi siis tapahtunut vuonna 2006. Virtanen kiisti syytteet ja lopulta esitutkinta lopetettiin.

Ainakin itselleni on oikeustajun vastaista, että ei saa kertoa jostakin omasta kokemuksestaan, vaikka se olisi totta.

Kuitenkin pitemmälle asiaa miettiessä tämä tapaus ja Ruotsin lainsäädäntö nostavat esiin mielenkiintoisia näkökulmia. Joskus #MeToo-jutuissa tuntuu ongelmalliselta se, että esimerkiksi sosiaalisen median kautta nostetaan esille syytöksiä, ja sitten käydään oikeutta ikään kuin julkisen mielipiteen kautta ja yleisesti puidaan sitä, onko henkilö X nyt inhottava ihminen tai rikollinen vai ei.

Minua ei häiritse tässä se, että ikäviä tosiasioita tulee ilmi tai julki. Tää nyt on ehkä typerää tai lapsellista sanoa, mutta olen joskus kokenut rasittavaksi sen, että muodostuu ikään kuin velvollisuus seurata "juoruja" tai sitä, mitä jonkun tietyn henkilön tekemisistä kerrottaan, koska ne ovat olennaisia tietoja siinä, miten kuuluu tai on korrektia suhtautua hänen tulevaan tai menneeseen tuotantoonsa tai muuhun tekemiseensä.

Äärimmilleen vietynä tämä tarkoittaisi sitä, että mun pitäis tietää, jos Aki Sirkesalo on joskus kourinut jotain naista tai jos joku nainen on ollut hänen kanssaan ahdistavassa tilanteessa. Tai mun pitäis tietää, jos Lenita Airisto on kohdellut työntekijöitään halveksivasti tai jos hän on joskus kohdellut miehiä pinnallisesti, esineellistävästi tai muuten törkeästi.

Jokaisen ihmisen kohdalla on ikään kuin "mulkkuuusmittari" ja on äärimmäisen tärkeää, että omani näyttää objektiivisesti oikeita lukemia kunkin kohdalla, jos minulla nyt ylipäätään on heistä jokin mielikuva tai mielipide.

Palaan vielä Ruotsin oikeusjärjestelmään ja lainaan artikkelista sitä koskevan katkelman:

In the Swedish justice system, "who the perpetrators of sexual violence are is a private matter," said Linnea Wegerstad, an assistant law professor and scholar at the University of Lund who for a forthcoming academic paper has been studying the cases of the women convicted of defamation since the #MeToo movement began.

It's clear that Swedish courts do not consider stories about sexual violence that name the accused men to be a political topic, which would fall under Sweden's constitutional right to speech, she said. It's instructive, she added, to hear whom the courts say a woman can still tell her story to without fear of repercussions: her therapist, her immediate family and friends. A few dozen friends on Facebook counts as too wide of a circle.

Karu yksinkertaistus tästä voisi olla sellainen, että #MeToo poliittisena liikkeenä tavallaan olettaa, että oikeusjärjestelmä ei tarjoa seksuaalisen väkivallan uhreille riittävää suojaa. Heitä ei kuunnella, heitä ei uskota, ja on perusteltua toimia niin, että pyritään rakentamaan paremnpaa maailmaa toimimalla oikeusjärjestelmän ulkopuolella, kertomalla itse omasta elämästä sellaisena kuin sen on kokenut.

Tällä haetaan tietysti monenlaisia asioita. Sitä että saa ylipäätään kertoa näistä asioista ja puhua vapaasti, saa vertaistukea ja tulee kuulluksi, ja sitten tietysti jollain tasolla sitä, että maailma muuttuisi paremmaksi.

Ruotsin järjestelmä ikään kuin vastaa, että tällainen ei ole hyväksyttävä reitti toimia, vaan teillä on jo kaikki riittävät edellytykset tulla kuulluiksi ja saada suojaa. Asiat käsitellään tiettyjen virallistien reittien kautta ja sillä siisti.

NYT:n artikkelin on kirjoittanut ruotsalainen New Yorkissa asuva toimittaja Jenny Nordberg. Siitä välittyy sellainen kanta, että USA:n systeemi on tässä Ruotsin järjestelmää parempi, ja että vapaus kertoa asioita ja myös nimetä tekijöitä on olennaisen tärkeä perusoikeuksien perustana.

[Melodious Oaf]

^ Jatkan vielä samasta aiheesta floodaamista.

Cissi Wallin on eilen vapautettu omakustanteista elämäkertaa koskevista kunnianloukkaussyytteistä:
https://www.expressen.se/nyheter/rattegangen-mot-cissi-wallin-avslutas/

Sosiaalisen median julkaisuja koskeva juttu käsitellään vielä hovioikeudessa.

En ole tästä ihan varma, mutta epäilen jonkinlaista eroa Instagram-päivityksten käsittelyssä verrattuna siihen, jos tieto olisi julkaistu lehdessä tai kirjassa.

Minulle epämääräinen vaikutelma, että lehtiartikkelejen ja kirjojen suhteen näitä käsiteltäisiin valamiehistön kautta ja sikäli siis eri tavalla kuin sosiaalisen median sisältöjä tai kunnianloukkauksia yleensä:

...both the Freedom of the Press Act (Ch. 12, Sec. 2) and the Fundamental Law on Freedom of Expression (Ch. 9, Sec. 1) require that media cases "in which there is a question of liability under penal law" be conducted as a jury trial. A jury is to consist of nine members, six of whom must vote for a conviction. If the court disagrees with the jury's verdict, it has only the option of acquitting the defendant or applying a lesser penalty.

Aiemmassa Instagramia koskeneessa oikeudenkäynnissä oikeus pitkälle sivuutti Wallinin ja puolustuksen todistelut väitteiden uskottavuudesta ja todenperäisyydestä. Luulisin että tässä tapauksessa niilläkin seikoilla on ollut ehkä enemmän painoarvoa.

Joka tapauksessa langettavaa päätöstä ei tule niin helposti, kun siihen vaaditaan kahden kolmaneksen enemmistö.

[Toope]

MeToo:ssa on asiaa. MeToo menee ehkä myös äärimmäisyyksiin. Jokainen aate/ilmiö mokaa mennessään äärimmäisyyksiin.

[Karikko]

Mitä tulee Spedeen, niin olihan hänellä ilmeisesti vaikutusvaltaa. Ja silloin kuin ei ollut, alkoi kiukuttelu. Kuten elokuvien poltto kun ei jotain tukirahaa saanut.

Mainosta vain sekin poltteluhomma ja näytösluontoista- Ei poltellut varmaan mitään arvokasta.

Pertistä kertova elokuva on kyllä saanut tuotantotukea 600 000 euroa, joten -hän ei saanut , mutta hänen avullaan saadaan.

Lenita oli eilen puoliseiskassa ja kertoi ihanteekseen Louhin (pohjolan emäntä kalevalasta) siinä naisenhahmoinen kotkankyntinen koettaa riistää sammon- ehkä lenita ajattelee tekevänsä samoin Speden avulla. Hän ihaili myös kovasti niitä kynsiä--kertoessaan niistä.

Ihailun kohde Boss- Ladylla on ainakin oikea ja aloin epäillä, että ehkä hän on ollutkin se agressiivisempi osapuoli tuossa spede tarinassa.
Vaikka ei sen puoleen onhan hänen asenteensa jotenkin ihailtavaa ja varmaan sellaista tarvitaan, menestykseen tässä virtahepojen maailmassa.