Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Röyhkeys positiivisena voimavarana?

Aloittaja Brutto, tammikuu 18, 2019, 08:38:57

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Brutto

Katselin eilen Aamuteeveestä Jenni Janakan haastattelua. Hän on nostanut röyhkeyden ikään kuin postitiiviseksi voimavaraksi ja perustanut  nimenomaan naisille suunnatun Röyhkeyskoulun.
Hän on kieltämättä mainio esiintyjä, mutta onko tässä kyseessä pelkkä kusetus vai liittyykö tähän ihan kehityskelpoinen filosofia?

https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/yhtena-paivana-jenni-janakka-huomasi-olevansa-fiksu-royhkeyskoulussa-opetetaan-vaikkapa-etta-ala-vahattele-muita-naisia-200750267



"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

Näitä filosofioita sitä vasta kierretetään. Kun minä olin parikymppinen, ton nimi oli assertiivisuus. Naisille kerrottiin, että he ovat passiivisaggressiivisia, minkä sijaan heidän pitäisi olla assertiivisia.

Se kuulostaa kyllä vieläkin akateemisemmalta ja onhan sanalla röyhkeys huono kaiku. Ymmärrän, että kieli muuttuu ja on tarkoituskin ravistella luutuneita käsityksiä käyttämällä raflaavia sanoja "väärässä" paikassa. Siitä huolimatta, sotkeehan se kielenkäyttöä, mutta tätä tosiaan näkyy kaikkialla.

Kaupallisestikin se toimii, kun saadaan mediahuomiota käyttämällä räväköitä jee-sanoja.

T: Xante

Norma Bates

Krav Magassa ei ole kilpailuita (käsittääkseni) ja muutenkin pyrkimyksenä on päästä "tilanteissa" hyökkääjästä eroon heti kun mahdollista. Pakeneminenkin onkin aina ensisijainen valinta, milloin hyvänsä mahdollista. Mutta sitten kun hyökkääjästä ei vaan pääse eroon tai on jo tulossa päälle, oikeastaan kaikki liikkeet alkavat sillä että mennään kohti hyökkääjää, eikä suinkaan niin että revitään kättä vapaaksi päinvastaiseen suuntaan tai muutenkaan reuhdotaan itseään irti, jolloin voi mennä vaikka tasapaino, olet nurin, ja siellä maantasalla puolustautuminen on aina helvetin paljon vaikeampaa ja vaarallisempaa. (Ja vaikeaa erityisesti minulle, koska en ole mitään painijatyyppiä edes kehollisesti.)

No, enpä sitten ollut hoksannut että minkäs takia me sitten sparrataan ylipäätään, kun siinähän nimenomaan sitten "tapellaan" eikä pyritä vaan irti. (Täysillä ei lyödä koskaan, kunhan vain tumpulla töpsäytetään sinne sun tänne.) Lueskelin yhtä jenkkien KM-raamattua ja siinä kerrottiin että tämä sparri on tärkeää jotta opimme kilpailullisuutta (käännän näin kun en parempaakaan sanaa keksi). Pitää olla se asenne että ei luovuta heti alkuunsa, että haluaa voittaa, pärjätä.

Kai sitä voisi röyhkeydeksikin mieltää. Nimenomaan myönteiseksi sellaiseksi. Itse paljon ruikutan ja rutkutan siitä miten en ole hyvä siinä, tässä ja tuossa, mutta kun meillä alkaa sparri, niin tulee se fiilis että haluaa vaan osua toisiin ja että nämä eivät osu minuun. Iskee siis se kilpailuvietti päälle. Huolimatta siitä miten olen kokenut olevani altavastaaja koko elämäni ajan, on aina tainnut olla jotain pieniä vinkkejä siitä että en ihan suostu olemaan se paskaisimmaksi poljettava kynnysmatto. Koulussakin aikoinaan kun yksi poika yläasteella matki sitä että miten mukamas kävelen, ja käveli perseessäni kiinni, potkaisin häntä taaksepäin sääreen.

Jonkin verran kiukkuisuutta ihmisessä täytyy olla että elää vaikka edes piruuttaan.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2019, 09:51:50

Kai sitä voisi röyhkeydeksikin mieltää. Nimenomaan myönteiseksi sellaiseksi.

Jonkin verran kiukkuisuutta ihmisessä täytyy olla että elää vaikka edes piruuttaan.

Minulla tämä asenne oli keskeinen osa selviytymisstrategiaani jo keskikoulussa. Kävin poikakoulun ja kiusaaminen kuului kiinteänä osana koulun kulttuuriin. Ylempiluokkalaiset työnsivät päätä vessanpönttöön, antoivat rystyshierontaa ja kaatoivat maahan. Minä löin kiusaajaa heti ja ilman varoitusta. Yleensä suuhun tai nenään enkä lopettanut ennen kuin kiusaaja oli toimintakyvytön. Kuukauden kuluttua kiusaajat kiersivät minut kaukaa. Vaikka olin pienempi ja tulisin häviämään tappelun, kukaan ei uskaltanut ottaa riskiä, että saisi alempiluokkalaiselta kuonoonsa.

Kunnioitus piti ansaita röyhkeydellä.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Muisto Keijo Kullervo

#4
Kohteliaisuudella ja hyväntahtoisuudella saavutetaan kuitenkin enemmän kuin ns. röyhkeydellä?

Jos huudat asiaasi, saat huutoa takaisin.


Röyhkeys sanalla on huono kaiku.
Vähän kun röyhtäisisi hyvän aterian jälkeen ravintolassa.

Joissain kulttuureissa röyhtäisy on kiitos ateriasta, mutta Suomessa se on huonon tavan julkituomista.


Muisto Keijo Kullervo
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - tammikuu 18, 2019, 10:15:20
Kohteliaisuudella ja hyväntahtoisuudella saavutetaan kuitenkin enemmän kuin ns. röyhkeydellä?

Jos huudat asiaasi, saat huutoa takaisin.

Juu. Röyhkeydestä tulee helposti tapa ja käyttäytymismalli, tietysti näin saattaa pärjätä kilpailuyhteiskunnassa hyvinkin pitkälle. Lähes kaikki johtajat ovat röyhkeitä.

Kuitenkin vanhempana todennäköisesti hyvät  kaverit ovat vähissä, jos niitä ylipäänsä on, ei sellaisten itsensäkaltaisten röyhkimysten kanssa seurassa oikein viihdy. Loppumetrien hoitolaitoksessa taas röhkimys lääkitään nopeasti hiljaiseksi.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Norma Bates

Ehkä joku myönteisempikin nimike löytyisi positiiviselle röyhkeydelle. Joku suomalaisperäinen. Sisukkuus, sinni? Periksiantamattomuus?

Silloin kun oma tausta on se että kotona on saanut vain sen mallin että me ollaan paskoja ja/tai meidän kuuluu pitää itseämme paskana, meidän pitää aina antaa kaikille muille tietä ja väistyä siististi sivuun, ei saa luulla mitään itsestään (tarkemmin sanottuna: ei saa luulla itsestään mitään hyvää) jne. niin kyllähän jossain vaiheessa on röyhkeyttä löydettävä itsestään jos ei sitten halua vaan antaa periksi ja mennä narun jatkoksi. Mikäli sukupuun oksaa pääsee mädättämään sellainen laho että ei saisi oikeastaan olla edes olemassa, niin kyllä se oksa siitä myrskysäällä katkeaa, jos ei oksasta löydy elinvoimaa panna hanttiin.

Tavallaan puoleltani oli röyhkeyttä että kun 17-vuotiaana jouduin ekaa kertaa työpaikkakiusaamisen kohteeksi päätinkin että en suostu aina olemaan päähänpotkittava ja aloin meikkaamaan ja pitämään sen ajan muotikuteita. Minulle oli nyt ekaa kertaa koulun ja kodin ulkopuolella tehty selväksi että olen pelkkää paskaa jota saa kohdella miten huvittaa, ja kas kummaa se että oli nyt kolme tahoa minua dissaamassa olikin sillä tavalla liikaa että tuli edes jonkinlaista uhmaa esille. Taikka jostain 11- tai 13-vuotiaasta kestänyt masennus viimein vain tuli (hetkelliseen) päätökseensä.

A.V. Vatanen

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 18, 2019, 10:24:08

...... Röyhkeydestä tulee helposti tapa ja käyttäytymismalli, tietysti näin saattaa pärjätä kilpailuyhteiskunnassa hyvinkin pitkälle. Lähes kaikki johtajat ovat röyhkeitä.

Kuitenkin vanhempana todennäköisesti hyvät  kaverit ovat vähissä, jos niitä ylipäänsä on, ei sellaisten itsensäkaltaisten röyhkimysten kanssa seurassa oikein viihdy. Loppumetrien hoitolaitoksessa taas röhkimys lääkitään nopeasti hiljaiseksi.

Niin. Kyllähän näitä itsekeskeisiä, minä ite ja haluu, ihmisiä - siis aikuisiakin tapaa. Eipäs, minäpä pidän tästä - tuosta en pidä jne.. Näistä janakoista ei tule minulle ystäviä - onneksi ymmärtää kertomansa mukaan olla hakematta parisuhdetta. Ei siitä mitään tulisikaan.

AV.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2019, 09:51:50
Krav Magassa ei ole kilpailuita (käsittääkseni) ja muutenkin pyrkimyksenä on päästä "tilanteissa" hyökkääjästä eroon heti kun mahdollista. Pakeneminenkin onkin aina ensisijainen valinta, milloin hyvänsä mahdollista.

Ikävää myöntää, mutta allekirjoittaneella tuskin olisi mitään mahdollisuuksia puolustautua, jos joku hyökkäisi kimppuun. Mahdollisimman aikainen ja mahdollisimman yllättävä pako jäävät ainoiksi tavoiksi yrittää pelastautua tilanteesta.

Joskus hyvin kauan sitten kotikyläni kioskille ilmestyi japanilainen nuori mies, joka oli reissaamassa Suomessa. Pian hänen ympärillään pyöri poikalauma kyselemässä, oliko tuo henkilö harrastanut karatea. Tuohon aikaan pidettiin itsestään selvyytenä, että jokainen japanilainen on mustan vyön karatemestari, jonka kimppuun käyminen olisi itsemurha. Keskustelussa kävi ilmi, että taisi tuolla tyypillä ollakin kyseinen arvon merkki, mikäli hän nyt totta puhui. Suhtautuminen häneen oli tästä syystä hyvin kunnioittavaa. Ehkä me pojat jopa salaa toivoimme, että joku känninen tulisi haastamaan miehen kanssa riitaa, ja me pääsisimme näkemään, kuinka riidanhaastaja käsitellään karatella invalidiksi

Kerroin tuon vain esimerkkinä siitä, miten tehokkaasti jo pelkkä pelote toimii. Kun hyökkääjä arvelee saavansa turpiinsa tai pahempaa, hän harkitsee kaksi kertaa ennen kuin aloittaa aggression. Pelotteena toimii jo se, että ihminen on iso ja näyttää vahvalta, vaikka ei sitä olisikaan.

Jos en onnistuisi pakenemaan, ja hyökkääjä -  tai vielä pahempaa - hyökkääjät oikeasti kävisivät kimppuuni, mitä silloin olisi tehtävissä? Pitäisikö heille antaa mahdollisimman aikainen positiivinen vaste toiminnastaan eli teeskennellä olevansa surkeammassa kunnossa hyökkäyksen kestäessä kuin onkaan."Aah, ooh, älkää, armoa, armoa", olisi nöyryyttävää, mutta jos sillä pelastaisi henkensä, niin ehkä se menisi. Toisaalta pahoinpitelijät saattaisivat vain innostua ja ajatella, että tämähän on kivaa.

Olen miettinyt seuraavaa strategiaa.

Jos kimppuuni toden teolla hyökättäisiin, yrittäisin pelata aikaa muutamia sekunteja, joiden aikana etsisin esinettä, jota voi käyttää puolustusaseena. Unohtaisin alusta alkaen kaikki "reilun tappelun" säännöt, joista pahoinpitelijät niin mielellään ovat pitävinään kiinni ottamatta huomioon sitä, ettei heidän väkivaltainen hyökkäyksensä alun alkaenkaan ole reilu. Etsisin siis jonkin esineen käteeni ja löisin sillä. Se voisi olla kivi tai vaikka pyöräteline. Aivan mikä tahansa, kunhan sillä vain saisi iskettyä. Ja tämän esineen sieppaamisen pitäisi tapahtua refleksinomaisesti jo ennen kuin on ratkaisevasti alakynnessä. Niinpä jo uhkaavan tilanteen kehittyessä tarkkailisin ympäristöä ja etsisin lyömäesineitä, jollaisen voi siepata. Myös maastoa voisi käyttää hyödykseen eli johdatella tapahtumat paikkaan, jossa voi tyrkätä hyökkääjän alas portailta tai jotain vastaavaa.

Tuollainen olisi mielestäni ainoa tapa puolustautua silloin, kun lihakset ja nyrkit ja taidot eivät siihen riitä. Jos ei pärjää lihaksilla, pitää yrittää pärjätä älyllä (kun sitä vain olisikin), viekkaudella ja nopeudella. Jos on tarpeeksi fiksu, ei ehkä edes joudu aggressioiden kohteeksi.

Viimeksi olen ollut hyökkäyksen tyyppisessä tilanteessa Rio de Janeirossa joulukuussa 2012. Musta mies hyökkäsi minun ja tyttären kimppuun mattoveitsi kädessään. En tosin nähnyt veistä, mutta tyttäreni kertoi myöhemmin, että sellainen miehellä oli. Mies riuhtaisi tyttäreltäni käsilaukun ja yritti ottaa myös kameran. Kun kuulin tyttäreni kiljuvan miehen otteessa, jonkinlainen "jälkeläisensuojeluvietti" aktivoitui minussa saman tien ja aloin hakata hyökkääjää nyrkillä selkään. Tämä kenties yllättävä vastarintani sai miehen luovuttamaan ja juoksemaan pakoon. Kamera pelastui, mutta käsilaukku, jossa oli kännykkä ja rahaa ja joitakin kortteja ym. menetettiin. Laukussa oli myös hostellimme kaapin avaimet sekä paikan nimi ja osoite. Ja kaapissa oli kaikki muu omaisuus läppäristä alkaen. Eikä rahaa ollut jäänyt edes bussilipun verran. Niinpä kävelimme pitkän matkan takaisin hostellille jännittäen, vieläkö tavarat ovat tallessa. Onneksi olivat. Varmuuden vuoksi vaihdoimme kaappiin uuden lukon, vaikka vanhaankin oli olemassa vara-avain. Todennäköisesti kukaan ei olisi tullut ryöväämään kaappia, mutta jo pelkkä ajatus, että jollakin rosvolla on siihen avain, ja hän tietää paikan, tuntui epämukavalta.

Norma Bates

Olen sittemmin plarannut erityisesti naisille tarkoitettua Kravia käsittelevää kirjaa, ja olin yllättynyt kun siinä käytiin läpi asioita mitä ei kannata tehdä mahdollisen uhkaavan henkilön läheisyydessä ja yksi näistä oli uhkaajan huomiota jättäminen. Siis sillä tavalla että ignoroi hänet, käsitin minä. Jos nyt vaikka joku huumehemmo tulee jotain mussuttamaan, niin sitähän voisi ajatella että kun ei katso häntä päinkään eikä sano mitään, niin tämä jättäisi rauhaan. Mutta ehkäpä se ärsyttääkin entistä enemmän? En tiedä; kun kesällä olin siinä tilanteessa että mömmöjen takia tai muuten vain sekaisin ollut nuori mies höpötti tappamisesta, vastailin hänelle idioottimaisen rauhallisesti ja ystävällisesti siinä kun ekaa kertaa ohitseni pyöräili ja mennessään jäkätti. En muista sanoinko sillä kertaa mitään kun hän pyöräili toisen kerran ohi ja huusi minulle että siinä sitä vaan persettä penkissä pidetään tms., kun olin siis istunut odottamaan bussia. En vissiin, muistaakseni keskityin tai siis esitin keskittyväni puhelimeen.

Tarpeeksi sekaisin olevien ihmisten kanssa röyhkeys tuskin olisi se ensimmäinen toimintatapa enivei. Eiköhän siinä kannata yrittää olla ihan kuin ei mitään kovin kummallista olisi meneilläänkään. Mutta ilmeisesti siis se että ignoroisi toisen täysin voitaisiin kokea vaikkapa ylimielisyytenä tai halveksuntana...?

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 18, 2019, 10:05:56
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 18, 2019, 09:51:50

Kai sitä voisi röyhkeydeksikin mieltää. Nimenomaan myönteiseksi sellaiseksi.

Jonkin verran kiukkuisuutta ihmisessä täytyy olla että elää vaikka edes piruuttaan.

Minulla tämä asenne oli keskeinen osa selviytymisstrategiaani jo keskikoulussa. Kävin poikakoulun ja kiusaaminen kuului kiinteänä osana koulun kulttuuriin. Ylempiluokkalaiset työnsivät päätä vessanpönttöön, antoivat rystyshierontaa ja kaatoivat maahan. Minä löin kiusaajaa heti ja ilman varoitusta. Yleensä suuhun tai nenään enkä lopettanut ennen kuin kiusaaja oli toimintakyvytön. Kuukauden kuluttua kiusaajat kiersivät minut kaukaa. Vaikka olin pienempi ja tulisin häviämään tappelun, kukaan ei uskaltanut ottaa riskiä, että saisi alempiluokkalaiselta kuonoonsa.

Kunnioitus piti ansaita röyhkeydellä.

Ei kaiketi ole röyhkeyttä puolustaa itseään.

Kiusaajia pikemminkin kutsuisin röyhkeiksi.   Yleensä kiusaajat eivät ole kovin rohkeita ja he kiusaavat pienempiään ja harva kiusaa ellei siihen saa kannatusta porukalta.

Itsekin olen käyttänyt tuota "turpaanvetotaktiikkaa" ja hyvin se toimii, mutta se sopinee meille, joilla on siihen valmiudet eikä jokaisella sellaisia ole. Kiusaajat kohdistavatkin sen huomionsa sellaisiin joilla ei ole tarpeeksi voimaa, tai luontoa pistään hanttiin.


Brutto

Tuo Jenni Janakan myöhäisfeministinen herätysliike osuu parhaiten siihen tiettyyn naisryhmään, joka kokee olevansa kaikkialla uhri ja miesten syrjäyttämä. Samaan naisryhmään, joka laatii itselleen vuosihoroskoopin, käyttää runsaasti luontaistuotteita ja uskoo että kaikki miespuoliset pomot ovat narsisteja.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

Aikanaan assertiivisuus suomeksi kai tarkoitti jotakin sellaista kuin jämäkkyys. Eli "anteeksi, mutta mä ajattelin että" sijaan sanotaan: "ajattelen, että". Jämäkästi tuodaan julki oma mielipide, puolustetaan sitä ja pidetään siinä kiinni. Neuvotellaan jämäkästi.

Eli sangen eri asia kuin röyhkeys, vaikka näytti artikkelista päätellen, että vallan samoja asioita ajetaan.

Se, mikä itseäni ihmetyttää, on, että annetaan ymmärtää, että tätä koulutusta tarvitsevat erityisesti naiset. Että niinkö, että miehet ovat luonnostaan röyhkeitä...ei kai.

T: Xante

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2019, 11:54:18
Se, mikä itseäni ihmetyttää, on, että annetaan ymmärtää, että tätä koulutusta tarvitsevat erityisesti naiset. Että niinkö, että miehet ovat luonnostaan röyhkeitä...ei kai.

T: Xante

Miehet tuskin ovat luonnostaan röyhkeämpiä kuin naiset. Uskoisitko jos sanon, että miehillä vain on ollut parempi oppia röyhkeiksi, tai kärsiä enemmän. Maailma on ikäänkuin sellainen,  ainakin ollut.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 18, 2019, 12:12:05
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 18, 2019, 11:54:18
Se, mikä itseäni ihmetyttää, on, että annetaan ymmärtää, että tätä koulutusta tarvitsevat erityisesti naiset. Että niinkö, että miehet ovat luonnostaan röyhkeitä...ei kai.

T: Xante

Miehet tuskin ovat luonnostaan röyhkeämpiä kuin naiset. Uskoisitko jos sanon, että miehillä vain on ollut parempi oppia röyhkeiksi, tai kärsiä enemmän. Maailma on ikäänkuin sellainen,  ainakin ollut.

Uskon.

Senkin uskon, että vaikeuksia on enemmän miehellä kuin naisella, joka ei vaan ota oppiakseen.

T: Xante