Uskonnot ja politiikka

[Karikko]

^

Pohtia voi monella tapaa, ja ehdotankin sellaista- miten erottaa nykyhetken jostain toisesta hetkestä, onnisuuko se- nykyhetki kulkee mukanamme mennään mihin hyvänsä, kokija säilyy ja kokemukset liittyvät siihen kokijaan-

Miten siis #minäkään, "minuus olisi erillinen" siitä maailmasta missä eletään ja ollaan. "Minä" on maailman reaktio nykyhetkeen ja sen kuvitteleminen joksikin todellisuudeksi vaikuttaa harhalta.

Ikuisuuteen toivominen tapahtuu myös nykyhetkessä ja nykyhetken oletusten mielihalujen mukaisesti-

Mutta mikä se minä on- kykeneekö joku olemaan ajattelematta sanotaan vaikka viisi minuuttia, ellei hallitse edes sitä niin tuskin silloin hallitsee mitään muutakaan "minuuksia..

[Norma Bates]

Ateismi voi kuulostaa rationalismilta, mutta onko ihmisyyden historiassa yhtään kulttuuria, jolla ei olisi jonkinlaista uskoa tuonpuoleiseen tai jumaluuksien luomiseeen nykymaailmaamme? Väitän, että likipitäen kaikissa kulttuureissamme jumaluus jossain määrin/tietyntavoin on osana historiaa ja mytologiaa. Eikö tuo tarkoita sitä, että uskonto on siten aika normaaliajatteluamme/normikäsitystämme ihmisyydestämme ja kehityksestämme?

Kyllä minäkin alkuräjähdykseen uskon (sekin muuten on vielä teoria, ei fakta), fysiikan selityksiin alkuaineista ja universumin koostumisesta. En silti voi agnostikkona kieltää muita vaikutteita. En voi kiistää jumaluuden olevan meitä miljardi vuotta edellä olevan älyn tai alkuperäisen yli-inhimillisen älyn vaikutusta. Tieteeseen silti uskon, tosin en Covid:n kohdalla aina.

Vaikka olen lapsesta asti ollut Ancient Astronaut -hypoteesin ystävä, ja vaikka ilmenisi että meidät on kehitellyt labraputkissaan toinen älyllinen laji, niin siltikään en alkaisi tuota "miljardi vuotta edellä olevaa" lajia palvomaan jumalina. Katsoisin vain että he olisivat vähän kuin lajimme vanhemmat, mutta ei se heistä jumalia tekisi. Minulla on jumaluutta kohtaan suuremmat vaatimukset, ja vain taho joka olisi koko universumin olemassaolosta vastuussa kelpaisi minulle "jumalaksi", mutta enpä tiedä palvoisinko sitä sittenkään.

***

Mihin muuten uskot koronan suhteen, jos et tieteeseen...?

[Toope]

Joku kristilliademokraattinen poliittinen liike ei yleenä näytä kovin uskonnolliselle. Pikemmin siinä yritetään tarjota poliittista kotia itsensä uskovaisiksi kokeville. Politiikasta ja uskonnosta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tulee varsin kehitttymättömänä pitämämme islamilainen yhteiskunta, jossa uskonto on tunkenut lonkeronsa kaikkeen elämään kuin meillä Suomessakin vuosisatoja sitten.

Tuo poliittinen näkemys toki haluaa ylläpitää kristillisyyden arvokäsityksiä, ei sinänsä nykyisin tyrkytä uskontoa muille. En itse pahana pidä lainkaan, koska mielestäni nuo kristilliset periaatteet ovat hyvän yhteiskunnan peruskiviä. Eivät itsestäänselvyyksinä, mutta ajateltavina.

[Toope]

Ateismi voi kuulostaa rationalismilta, mutta onko ihmisyyden historiassa yhtään kulttuuria, jolla ei olisi jonkinlaista uskoa tuonpuoleiseen tai jumaluuksien luomiseeen nykymaailmaamme? Väitän, että likipitäen kaikissa kulttuureissamme jumaluus jossain määrin/tietyntavoin on osana historiaa ja mytologiaa. Eikö tuo tarkoita sitä, että uskonto on siten aika normaaliajatteluamme/normikäsitystämme ihmisyydestämme ja kehityksestämme?

Kyllä minäkin alkuräjähdykseen uskon (sekin muuten on vielä teoria, ei fakta), fysiikan selityksiin alkuaineista ja universumin koostumisesta. En silti voi agnostikkona kieltää muita vaikutteita. En voi kiistää jumaluuden olevan meitä miljardi vuotta edellä olevan älyn tai alkuperäisen yli-inhimillisen älyn vaikutusta. Tieteeseen silti uskon, tosin en Covid:n kohdalla aina.

Vaikka olen lapsesta asti ollut Ancient Astronaut -hypoteesin ystävä, ja vaikka ilmenisi että meidät on kehitellyt labraputkissaan toinen älyllinen laji, niin siltikään en alkaisi tuota "miljardi vuotta edellä olevaa" lajia palvomaan jumalina. Katsoisin vain että he olisivat vähän kuin lajimme vanhemmat, mutta ei se heistä jumalia tekisi. Minulla on jumaluutta kohtaan suuremmat vaatimukset, ja vain taho joka olisi koko universumin olemassaolosta vastuussa kelpaisi minulle "jumalaksi", mutta enpä tiedä palvoisinko sitä sittenkään.

***

Mihin muuten uskot koronan suhteen, jos et tieteeseen...?

En palvo jumaluutta, en voi sitä kiistääkään.
Koronan suhteen, palvotko aiempia rokotteita, jotka eivät kuulemma riitä...?

[Norma Bates]

Ateismi voi kuulostaa rationalismilta, mutta onko ihmisyyden historiassa yhtään kulttuuria, jolla ei olisi jonkinlaista uskoa tuonpuoleiseen tai jumaluuksien luomiseeen nykymaailmaamme? Väitän, että likipitäen kaikissa kulttuureissamme jumaluus jossain määrin/tietyntavoin on osana historiaa ja mytologiaa. Eikö tuo tarkoita sitä, että uskonto on siten aika normaaliajatteluamme/normikäsitystämme ihmisyydestämme ja kehityksestämme?

Kyllä minäkin alkuräjähdykseen uskon (sekin muuten on vielä teoria, ei fakta), fysiikan selityksiin alkuaineista ja universumin koostumisesta. En silti voi agnostikkona kieltää muita vaikutteita. En voi kiistää jumaluuden olevan meitä miljardi vuotta edellä olevan älyn tai alkuperäisen yli-inhimillisen älyn vaikutusta. Tieteeseen silti uskon, tosin en Covid:n kohdalla aina.

Vaikka olen lapsesta asti ollut Ancient Astronaut -hypoteesin ystävä, ja vaikka ilmenisi että meidät on kehitellyt labraputkissaan toinen älyllinen laji, niin siltikään en alkaisi tuota "miljardi vuotta edellä olevaa" lajia palvomaan jumalina. Katsoisin vain että he olisivat vähän kuin lajimme vanhemmat, mutta ei se heistä jumalia tekisi. Minulla on jumaluutta kohtaan suuremmat vaatimukset, ja vain taho joka olisi koko universumin olemassaolosta vastuussa kelpaisi minulle "jumalaksi", mutta enpä tiedä palvoisinko sitä sittenkään.

***

Mihin muuten uskot koronan suhteen, jos et tieteeseen...?

En palvo jumaluutta, en voi sitä kiistääkään.
Koronan suhteen, palvotko aiempia rokotteita, jotka eivät kuulemma riitä...?

Palvotko sinä tietokonetta tai älypuhelinta, jota käytät? Tiede ja tekniikka on siitä hauska juttu että niitä voi oikeasti hyödyntää, ilman että niihin pitää uskoa.

On toki ymmärrettävää että ihmisiä pelottaa se mitä laitetaan kehoon, kun hirvittää että jääkö se sinne ja vaikuttaako pitkäänkin, ja varsinkin lisääntymiskuvioissa - periytyykö lapsillekin? Minulla kun ei tuota lapsenlaittoon liittyvää huolta ole, se tietysti helpottaa valintojani. Mutta olen lukemastani käsittänyt että rna-rokote ei edes jää kehoon kummittelemaan, vaan se hajoaa toimensa suoritettuaan, eli pukattuaan elimistöön immuunisuojia päälle. Tokikaan minäkään en näitä juttuja ymmärrä tarpeeksi, kun en mikään asiantuntija ole (kuten harvemmin on kukaan meistä jotka näistä asioista netissä keskustelevat).

Miksi ihmiset vaivautuvat syömään tänään, kun prosessi pitää uusia huomenna? Miksi suotta pukeutua aamuisin vaatteisiin, kun voisi mennä samat rytkyt päällä nukkumaan, niin ovat jo valmiiksi yllä? Miksi juoda, kun se kumminkin tulee virtsana ulos ja taas pitää juoda lisää? (Varsinkaan alkoholin kittaamista minä en ymmärrä, kun tuntuu olevan loputon ruljanssi.)

Näiden rokotteiden kanssa on ongelma se että joudumme pakostikin olemaan keskellä tieteen tapahtumista tässä ja nyt. Tämän ovat minua fiksummatkin todenneet, että ongelma se on, koska ihmisiä pelottaa. Ei voi tietää kuka miestä on valinnut oikein ja kuka väärin, sikäli mikäli jostain sitten kumminkin ilmaantuu 2 miljardin rokotetun joukosta pitkän ajan päästä joku kamala asia johon rokote on sysännyt. Toistaiseksi näyttää siltä että korona on niin kamala että kannattaa ottaa niitä rokotteita, vaikka kyllästyttäisikin tämä souvi että kehutaan että niin ja niin mones on niin ja noin hyvä, ja hetken päästä ei olekaan, kun tuli uusi variantti.

Kertyypähän sitten tutkijoille tutkittavaa kun porukat jäävät kuka millekin rokoteportaalle kun alkaa väsyttämään.

***

Tarkemmin ajatellen taidan olla "epäuskossani" varsin varma. Jopa uskoni reinkarnaatioon lepattaa enemmän ja ajoittain kerää pienemmän prosentit puolelleen kuin se uskoni että mitään persoonallista ihmismäistä jumalaa ei ole olemassa. Toki jos ajattelee kaiken tämän olemassaolon kokonaisuutena, universumina, voi spekuloida että olisiko aina yksi universumi yksi "jumaluus", ja eroaisiko se muista universumeista/jumaluuksista. Toki näin voisi olla, koska eroavathan kaikki muutkin olemassaolevat objektit toisistaan omissa luokissaan. Kahta samanlaista kuustakaan ei saada aikaiseksi, vaikka niiden ympäristö ja ravinteet olisivat täsmälleen samat. Ilmeisesti kun kaikkeus poksahti olemassaoloon, siihen tuli hetimiten sellainen "kieroutuma" että aine pääsi voitolle antiaineesta. Jos kumpaakin olisi ollut täsmälleen sama määrä, universumi olisi tuhonnut itsensä koska aine ja antiaine eivät oikein pärjää keskenään toisiaan tuhoamatta. Joten ainetta jostain helkkarin syystä piti olla enemmän kuin antiainetta. Tai sitten jatkossa tulee vielä uusia löydöksiä ja teorioita.

Mutta jos universumi on Universumi, Ykseys, Jumaluus, niin enpä oikein usko että kovinkaan paljoa ihmismäisyyttä tuosta löytyy. Sen enempää kuin mitään muutakaan oliota erityisen painottuneesti. Olisihan se perin jännää jos tänne Maahan tulisi joku toinen älyllinen laji, ja alkaisi vouhottaa miten Jumala onkin juuri sellainen kuin he ovat "hänet" ajatelleet ja kuvanneet. Ties mitkä antennit päässä yms.

Juuri noiden avaruuden tyyppien vuoksi täkäläisillä "pyhillä" kirjoituksilla ei ole kovinkaan kummoista painoarvoa, koska ne kertovat vain ihmisten aivoituksista. Ellei avaruusväki ole käynyt täällä jumaloituttamassa itseään. Mutta noin kaikenkaikkiaan tosiaan jumala on melko "tyhjä" käsite, koska sitä ei voi käsittää, ei ymmärtää, eikä tule kohtaamaan - ellei sitten jonkinlaisessa muuntuneessa tietoisuudentilassa tuollainen ole mahdollista.

Olisiko tuo tila sitten se missä ihminen pärähtää lausumaan: MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN. Että joku roti sitten kumminkin kirjoituksista olisi löydettävissä.

[Karikko]

Olisiko tuo tila sitten se missä ihminen pärähtää lausumaan: MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN. Että joku roti sitten kumminkin kirjoituksista olisi löydettävissä.

Samassa maailmassa eletään samaa ilmaa hengitetään samoja ruokiakin syödään samoista atomeista koostutaan niin syöjät kuin syötävätkin ja samaa energiaa , joten voitaneen sanoa oleminen on yhteneväistä, mutta silti kilpaillaan- kuka nostaa päänsä korkeammalle kuin muut.

Minä on sitä mitä muukin oleminen, olemisesta syntynyt, siihen liittyvä ominaisuus--

Elämä on henkiinjäämistaistelua luonnossa, ihminen on luonnosta hieman vieraantunut, joten "hän joutuu tappelemaan itsensä kanssa, ja toisten ihmisten- kun karhukaan ei enää viitsi ihmistä syödä aamupalakseen- virus on vihollinen, mutta melko pieneltä uhalta sekin alkaa näyttää.-Silti sitä kovasti pelätään, se pelkokin kuuluu ihmisyyteen, tai olemiseen.

[Norma Bates]

^ Ei tuossa olisi mistään pään nostosta kyse, vaan siitä että ihminen herää henkisesti tiedostamaan että hän on jotain semmoista mitä ei noin vain sanoihin laiteta. Tietoisuus. Osa Jumalaa, jos sen Jumalan haluaa väenvängällä palapelissä mukana pitää. Tao ehkä vastaisi paremmin sitä idistä.

Jeesuksenkin jutut UT:ssa (ainakin Johanneksen evankeliumissa) ovat melko itsekeskeisiä ja omahyväisiä, jos ei ajattele että ne on lausuttu jossain poikkeavassa tietoisuudentilassa.

Ihmiset joilla on henkisiä kokemuksia, vaikkapa paljon pauhattu valaistumiskokemus, eivät halua pyrkiä muiden ylle, vaan nostaa muitakin samalle tietoisuudentasolle mihin itse kokevat päässeensä/päätyneensä. Siksihän Buddhakin alkoi opettamaan.

[Karikko]

^ Ei tuossa olisi mistään pään nostosta kyse, vaan siitä että ihminen herää henkisesti tiedostamaan että hän on jotain semmoista mitä ei noin vain sanoihin laiteta. Tietoisuus. Osa Jumalaa, jos sen Jumalan haluaa väenvängällä palapelissä mukana pitää. Tao ehkä vastaisi paremmin sitä idistä.

Jeesuksenkin jutut UT:ssa (ainakin Johanneksen evankeliumissa) ovat melko itsekeskeisiä ja omahyväisiä, jos ei ajattele että ne on lausuttu jossain poikkeavassa tietoisuudentilassa.

Ihmiset joilla on henkisiä kokemuksia, vaikkapa paljon pauhattu valaistumiskokemus, eivät halua pyrkiä muiden ylle, vaan nostaa muitakin samalle tietoisuudentasolle mihin itse kokevat päässeensä/päätyneensä. Siksihän Buddhakin alkoi opettamaan.

Tuo pään nostaminen "vertaus" vain sopinee siihen, esillä olemiseen. Puutkin (kilpailevat) nostavat päätään saadakseen enemmän valoa kuin viereiset saman lajinkin edustavat ja samalla varjostavat muita heikentäen niiden mahdollisuuksia kasvaa ja jäädä henkiin.

Ihmisistä aika monet tyytyvät elämäänsä, mutta ihmisten johtamisessa pyritään kyllä valtaan ja voimaan kaikkialla-- ilman johtajia ja heidän seuraajiaan, oltaisiin entistä enemmän toistensa niskassa kiinni, järjestelmät suonevat siis yksittäisen ihmisen olevan vain oman olemisensa lumoissa..

Ihmisyhteisöt järjestäytyvät ja sallivat mitä sallivat, mutta ihan huomaamatta asennoidutaan niihin systeemeihin, vaikka omassa mielessään ajateltaisiin, itse asioiden hoitamisen osaamisen olevan heikoissa kantimissa.

Jos pyrkii nostamaan toisia samalla tietoisuuden tasolle, kuin itse olettaa olevansa, niin silloinhan on jo nostanut itsensä jalustalle--

[Norma Bates]

Buddhalaisuuden ideat ovat itsellenikin niin vaikeaselkoisia, että minun on turha yrittää niitä avata tässä. Mutta muiltakin tahoilta löytyy ajatuksia siitä miten on olemassa jokin tietty itsensä oivaltamisen tila. Gurdjieff omissa menetelmätavoissaan päätyi miltei kidutuksen puolelle. Muistan lukeneeni että hän yritti saada ihmisiä "heräämään" (?) mm. sillä tavalla, että kun hän antoi merkin, kaikkien piti pysähtyä niille sijoilleen, olivat mitä hyvänsä tekemässä. Joku piteli tulikuumaa mukia tuolla hetkellä, ja poltti kätensä.

[Karikko]

Buddhalaisuuden ideat ovat itsellenikin niin vaikeaselkoisia, että minun on turha yrittää niitä avata tässä. Mutta muiltakin tahoilta löytyy ajatuksia siitä miten on olemassa jokin tietty itsensä oivaltamisen tila. Gurdjieff omissa menetelmätavoissaan päätyi miltei kidutuksen puolelle. Muistan lukeneeni että hän yritti saada ihmisiä "heräämään" (?) mm. sillä tavalla, että kun hän antoi merkin, kaikkien piti pysähtyä niille sijoilleen, olivat mitä hyvänsä tekemässä. Joku piteli tulikuumaa mukia tuolla hetkellä, ja poltti kätensä.

Melko konkreettinen juttu, varmaan on tietoinen, jos näpit palaa, ainakin jonkun aikaa.

Oikeastaan omassa jutussani tarkoitan vain sitä, että taitaa olla melko mahdotonta opettaa valaistumista kenellekään, valaistunut ihminen tuskin sellaiseen "syyllistyy.

Oppia voi kaikesta, tai olla oppimatta, mitäpä sitä muuta voisi. Kokemus ei kuitenkaan silti tee ketään vapaaksi, jos vapaus on totuuden etsijän tavoite- eikö sen ainakin pitäisi olla?

[Norma Bates]

Zenbuddhalaisuus se vasta vaikeaksi meneekin, kun siinä on kaikenlaista kengällä päähän hakkaamista ja mitä kaikkea lie olikaan. Pointtina on kai se että oppilas on itse saavuttamaisillaan oivalluksen (ei nyt välttämättä lopullista valaistumista), niin häntä voi sillä tavalla auttaa että potkaisee persauksiin juuri oikealla hetkellä, että saa jonkinlaisen alkusysäyksen.

Nyt jos kumminkin muistetaan otsikko, niin näkisin että politiikaksi koko touhu menee sitten kun varsinainen pääidea jää kakkoseksi, ja tärkeilystä tulee ykkönen. Eli on sitten näitä kaikenlaisia oppiarvoja joiden kanssa pönötetään ja kirjasta luetaan liirumilaarumia vaikka ulkoa osaten, mutta vähät mistään mitään tajuten. Mutta parempi kai tuokin kuin ympäri maailmaa riehuminen. Eli toivottavasti esim. islamin parissa porukat alkavat rauhoittumaan sille tasolle että vaan väittelevät keskenään jostain Koraanin kohdista ynnä muuta tämmöistä, mutta eivät tunne enää tarvista kalistella sapelia ympäriinsä. (Sen päivän kun näkisi, enpä taida ehtiä.)

[Karikko]

Zenbuddhalaisuus se vasta vaikeaksi meneekin, kun siinä on kaikenlaista kengällä päähän hakkaamista ja mitä kaikkea lie olikaan. Pointtina on kai se että oppilas on itse saavuttamaisillaan oivalluksen (ei nyt välttämättä lopullista valaistumista), niin häntä voi sillä tavalla auttaa että potkaisee persauksiin juuri oikealla hetkellä, että saa jonkinlaisen alkusysäyksen.

Nyt jos kumminkin muistetaan otsikko, niin näkisin että politiikaksi koko touhu menee sitten kun varsinainen pääidea jää kakkoseksi, ja tärkeilystä tulee ykkönen. Eli on sitten näitä kaikenlaisia oppiarvoja joiden kanssa pönötetään ja kirjasta luetaan liirumilaarumia vaikka ulkoa osaten, mutta vähät mistään mitään tajuten. Mutta parempi kai tuokin kuin ympäri maailmaa riehuminen. Eli toivottavasti esim. islamin parissa porukat alkavat rauhoittumaan sille tasolle että vaan väittelevät keskenään jostain Koraanin kohdista ynnä muuta tämmöistä, mutta eivät tunne enää tarvista kalistella sapelia ympäriinsä. (Sen päivän kun näkisi, enpä taida ehtiä.)

Joo eipä sellaista päivää ole odotettavissa, missä uskonnollinen "hapatus poistuisi" tai ihmiset yleensäkään valaistuisivat.

Sittenhän alettaisiin väitellä siitä mitä se valaistuminen on ja miten siihen päästään, tai vapaus jonka "valaistuminen tuottaisi.

"Totuus on kuitenkin yksinkertainen -sitä ei ole, ja muistetaan myös se kaikki mitä on, on totuutta.

Tuon, kun huomio ei  tule pahemmin huijatuksi omia ajatuksiaan (haamuja) tavoitellessaan.

[Norma Bates]

Minulla kun on tämä esoteerikon aate että "niin alhaalla, kuin ylhäällä", oletan että kehollisista ja henkisistä kokemuksista löytyy jonkin sorttista vastaavuutta. Ja koska on olemassa fyysisen täyttymyksen kokemus nimeltä orgasmi, niin oletan että jonkinlainen täyttymyksen kokemus voinee olla henkiselläkin tasolla. Jos ei ole kokenut koskaan orgasmia, vaikea sitä on kuvitella. Ja jotkut voinevat väittää sen kokeneensa, vaikka eivät ole kokeneet. Ehkä sama juttu tuommoisen valaistumisen kanssa.

[mikainen]

^ Ei tuossa olisi mistään pään nostosta kyse, vaan siitä että ihminen herää henkisesti tiedostamaan että hän on jotain semmoista mitä ei noin vain sanoihin laiteta. Tietoisuus. Osa Jumalaa, jos sen Jumalan haluaa väenvängällä palapelissä mukana pitää. Tao ehkä vastaisi paremmin sitä idistä.

Jeesuksenkin jutut UT:ssa (ainakin Johanneksen evankeliumissa) ovat melko itsekeskeisiä ja omahyväisiä, jos ei ajattele että ne on lausuttu jossain poikkeavassa tietoisuudentilassa.

Ihmiset joilla on henkisiä kokemuksia, vaikkapa paljon pauhattu valaistumiskokemus, eivät halua pyrkiä muiden ylle, vaan nostaa muitakin samalle tietoisuudentasolle mihin itse kokevat päässeensä/päätyneensä. Siksihän Buddhakin alkoi opettamaan.

Tuo pään nostaminen "vertaus" vain sopinee siihen, esillä olemiseen. Puutkin (kilpailevat) nostavat päätään saadakseen enemmän valoa kuin viereiset saman lajinkin edustavat ja samalla varjostavat muita heikentäen niiden mahdollisuuksia kasvaa ja jäädä henkiin.

Ihmisistä aika monet tyytyvät elämäänsä, mutta ihmisten johtamisessa pyritään kyllä valtaan ja voimaan kaikkialla-- ilman johtajia ja heidän seuraajiaan, oltaisiin entistä enemmän toistensa niskassa kiinni, järjestelmät suonevat siis yksittäisen ihmisen olevan vain oman olemisensa lumoissa..

Ihmisyhteisöt järjestäytyvät ja sallivat mitä sallivat, mutta ihan huomaamatta asennoidutaan niihin systeemeihin, vaikka omassa mielessään ajateltaisiin, itse asioiden hoitamisen osaamisen olevan heikoissa kantimissa.

Jos pyrkii nostamaan toisia samalla tietoisuuden tasolle, kuin itse olettaa olevansa, niin silloinhan on jo nostanut itsensä jalustalle--

Kun lapsi oppii lukemaan ja siitä innostuneena yrittää opettaa nuorempaa sisartaankin niin onko hän nostanut itsensä jalustalle?

[Toope]

Joo eipä sellaista päivää ole odotettavissa, missä uskonnollinen "hapatus poistuisi" tai ihmiset yleensäkään valaistuisivat.

Mutta pitäisikö, jos uskonnollisuus on ollut rakentava voima ihmiskunnalle.
Sen katoaminen ehkä olisi ongelma? Uskonnon katoaminenhan luo arvotyhjiötä (-tyhmiötä). Uskonnon puuttuminen korvautuu ideologioilla, joista monet eivät ole järin älykkäitä.