Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

On kahdentyyppisiä ihmisiä

Aloittaja -:)lauri, helmikuu 26, 2021, 12:43:13

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

-:)lauri

Ensimmäiselle ihmistyypille ihminen on sitä luotettavampi, mitä absoluuttisempia ovat tämän mielipiteet kun taas jälkimmäisen mielestä ihminen on sitä luotettavampi, mitä paremmin tämä sivistynyt (ts. osaa noudattaa lajityypillisiä hyviä käytöstapoja) ja usein vieläpä riippumatta siitä, onko tällä mielipiteitä ensinkään.

Niin sanotulla kovalla elämänkoululla on tapana tehdä ihmisistä tuota ensimäistä tyyppiä.

Onko tämä jaottelu järkevä? Miltä osin tätä jaottelua tulisi ajatella tarkemmin?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Norma Bates

Helposti kyllä mieltäisin itseni välimuodoksi. Ihmiset joilla ei ole minkäänlaisia mielipiteitä ovat semmoisia joiden seurassa tuntuu ettei mihinkään mitä he sanovat voi luottaa, koska voi olla että tyyppi ihan huvikseen vaan keksii jutella milloin mistäkin näkövinkkelistä katsoen. Tosin jos ihmisellä on käytöstavat, niin eihän provoilu kyllä kuulu hänen harrastuksiinsa, niin että nimenomaan muita ärsyttääkseen esittäisi mielipiteen jonka takana ei oikeasti seiso.

Sitten on näitä jotka katsovat että ihan liikaa ihmiset ovat mieltä A, jolloin hän ihan tahallaan alkaa rummuttaa mielipidettä B. En oikein aina jaksa heikäläisiä. Tulee kiusaantunut olo kun toinen rummuttaa vaikkapa pedofiilien oikeuksista koska on kyllästynyt siihen että valtaosa porukoista vain töksäyttää että munat pois.

Mutta vuosien varrella kuitenkin eniten hakavuksiin olen tainnut joutunut absoluuttisia mielipiteitä omaavien kanssa. Mikään järkipuhe ei tehoa, koska tyyppi on päättänyt näkemyksensä jo viime vuosisadalla. Erityisen ärsyttävää on kotiinpäin veto. Kahdessa puolueessa kummassakin on rötösherroja, mutta oman puolueen pahiksia kohtaan ollaan pusipusi, selitellään heidän puolestaan asiat parhain päin ja jäkätetään jostain ajojahdista jos vaikkapa media uutisoi tyypin tekosista. Yäk. Että loppujenlopuksi taidan kumminkin liputtaa hyvin käyttäytyvien ihmisten puolesta, vaikkei heillä kauheasti mielipiteitä olisikaan.

Amore

Nyt koronan aikana ainakin näkyy selvästi kaksi ihmistyyppiä eli jyrkkiä pakkotoimia haluavat ja sitten ovat suosituksia suosivat. Uskon, että kyse on suorastaan synnynnäisistä temperamenttieroista. Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat. Minulla oli noin vuoden ajan työkaverina tällainen henkilö - ainoa lajissaan, jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Hän oli ihan mukava (nainen), mutta kun tuli tilanteita, joista parhaiten selvittiin hieman suurpiirteisellä suhtautumisella, niin hän tyrmistyi ja meni melkein shokkiin. Tällöin hänen kanssaan oli aika rasittavaa olla, koska hänen toiminnassaan ei oikein ollut poikkeustilanteisiin sopivaa joustavuutta. Ehkä tämä sääntöjen korostaminen liittyi siihen, että hän ei ollut kovin välkky eikä koulutettu ihminen (lukion käynyt nelikymppinen). Hän oli myös toiminnassaan melkein ylihuolellinen eli aika hidas ja rutiinien oppiminen vei häneltä aikaa. En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun.

Omat tuttavani ovat enimmäkseen melko koulutettuja tai ainakin lukeneita, vaikka muodollista koulutusta ei niin pitkälle olisikaan, joten oikein kukaan ei ole ollut sääntöuskovainen. Minusta kuitenkin ihmislajeja on ainakin kolme, sillä suosituksia suosivissa on sekä huolettomia, jotka nyt vain ovat yltiöpositiivisia ja elävät ehkä niin vilkasta elämää, etteivät ehdi kaikkien sääntöjen pilkkuihin perehtyä. Ja sitten on suosituksia suosivia, jotka kyllä ovat hyvinkin tietoisia riskeistä ja säännöistä, mutta joiden vastaus näihin on huomaavaisuus ja huolehtivaisuus itseä ja muita kohtaan. He saattavat olla hyvinkin hissuttelevia ja etäisyyksiä pitäviä henkilöitä, jotka kuitenkin toimivat oman tilannearvionsa mukaan ja saattavat siksi joistakin vaikuttaa ulospäin paljon huolettomammilta kuin ovat.

Neljäs ryhmä ovat ihmiset, jotka viis veisaavat mistään, koska heillä on päihdeongelma, mielenterveysongelma tai luonnehäiriö.
All you need is Love

Amore

Eikö tämä aihe kuuluisi Ihmissuhde-alueelle?
All you need is Love

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 26, 2021, 15:03:14
Nyt koronan aikana ainakin näkyy selvästi kaksi ihmistyyppiä eli jyrkkiä pakkotoimia haluavat ja sitten ovat suosituksia suosivat. Uskon, että kyse on suorastaan synnynnäisistä temperamenttieroista. Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat. Minulla oli noin vuoden ajan työkaverina tällainen henkilö - ainoa lajissaan, jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Hän oli ihan mukava (nainen), mutta kun tuli tilanteita, joista parhaiten selvittiin hieman suurpiirteisellä suhtautumisella, niin hän tyrmistyi ja meni melkein shokkiin. Tällöin hänen kanssaan oli aika rasittavaa olla, koska hänen toiminnassaan ei oikein ollut poikkeustilanteisiin sopivaa joustavuutta. Ehkä tämä sääntöjen korostaminen liittyi siihen, että hän ei ollut kovin välkky eikä koulutettu ihminen (lukion käynyt nelikymppinen). Hän oli myös toiminnassaan melkein ylihuolellinen eli aika hidas ja rutiinien oppiminen vei häneltä aikaa. En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun.

Omat tuttavani ovat enimmäkseen melko koulutettuja tai ainakin lukeneita, vaikka muodollista koulutusta ei niin pitkälle olisikaan, joten oikein kukaan ei ole ollut sääntöuskovainen. Minusta kuitenkin ihmislajeja on ainakin kolme, sillä suosituksia suosivissa on sekä huolettomia, jotka nyt vain ovat yltiöpositiivisia ja elävät ehkä niin vilkasta elämää, etteivät ehdi kaikkien sääntöjen pilkkuihin perehtyä. Ja sitten on suosituksia suosivia, jotka kyllä ovat hyvinkin tietoisia riskeistä ja säännöistä, mutta joiden vastaus näihin on huomaavaisuus ja huolehtivaisuus itseä ja muita kohtaan. He saattavat olla hyvinkin hissuttelevia ja etäisyyksiä pitäviä henkilöitä, jotka kuitenkin toimivat oman tilannearvionsa mukaan ja saattavat siksi joistakin vaikuttaa ulospäin paljon huolettomammilta kuin ovat.

Neljäs ryhmä ovat ihmiset, jotka viis veisaavat mistään, koska heillä on päihdeongelma, mielenterveysongelma tai luonnehäiriö.

Oletan tuon neljännen ryhmän olevan hyvinkin huolissaan monista asioista, vaikka piittaamattomilta vaikuttaisivatkin. Ehkä he vain eivät piittaa samoista asioista kuin jotkut muut.


Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 26, 2021, 16:06:15
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 26, 2021, 15:03:14
Nyt koronan aikana ainakin näkyy selvästi kaksi ihmistyyppiä eli jyrkkiä pakkotoimia haluavat ja sitten ovat suosituksia suosivat. Uskon, että kyse on suorastaan synnynnäisistä temperamenttieroista. Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat. Minulla oli noin vuoden ajan työkaverina tällainen henkilö - ainoa lajissaan, jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Hän oli ihan mukava (nainen), mutta kun tuli tilanteita, joista parhaiten selvittiin hieman suurpiirteisellä suhtautumisella, niin hän tyrmistyi ja meni melkein shokkiin. Tällöin hänen kanssaan oli aika rasittavaa olla, koska hänen toiminnassaan ei oikein ollut poikkeustilanteisiin sopivaa joustavuutta. Ehkä tämä sääntöjen korostaminen liittyi siihen, että hän ei ollut kovin välkky eikä koulutettu ihminen (lukion käynyt nelikymppinen). Hän oli myös toiminnassaan melkein ylihuolellinen eli aika hidas ja rutiinien oppiminen vei häneltä aikaa. En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun.

Omat tuttavani ovat enimmäkseen melko koulutettuja tai ainakin lukeneita, vaikka muodollista koulutusta ei niin pitkälle olisikaan, joten oikein kukaan ei ole ollut sääntöuskovainen. Minusta kuitenkin ihmislajeja on ainakin kolme, sillä suosituksia suosivissa on sekä huolettomia, jotka nyt vain ovat yltiöpositiivisia ja elävät ehkä niin vilkasta elämää, etteivät ehdi kaikkien sääntöjen pilkkuihin perehtyä. Ja sitten on suosituksia suosivia, jotka kyllä ovat hyvinkin tietoisia riskeistä ja säännöistä, mutta joiden vastaus näihin on huomaavaisuus ja huolehtivaisuus itseä ja muita kohtaan. He saattavat olla hyvinkin hissuttelevia ja etäisyyksiä pitäviä henkilöitä, jotka kuitenkin toimivat oman tilannearvionsa mukaan ja saattavat siksi joistakin vaikuttaa ulospäin paljon huolettomammilta kuin ovat.

Neljäs ryhmä ovat ihmiset, jotka viis veisaavat mistään, koska heillä on päihdeongelma, mielenterveysongelma tai luonnehäiriö.

Oletan tuon neljännen ryhmän olevan hyvinkin huolissaan monista asioista, vaikka piittaamattomilta vaikuttaisivatkin. Ehkä he vain eivät piittaa samoista asioista kuin jotkut muut.

Kyllähän he piittaavat. Joskus jopa tappoon asti. "Toi joi mun vhiinat SHAATANA!!!" Tai sanopa jollekin herkemmälle mentaalikeissille että tapa ittes, niin se voi vaikka totellakin.

Amore

Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 26, 2021, 15:03:14
...Osa ihmisistä haluaa aina aivan tarkat ohjeet eli erittäin selkeät rajat...En tiedä liittyykö sääntöuskollisuus aina hieman hitaaseen järjenjuoksuun...

Nyt tuli mieleen eräs tuttavani vuosien takaa, joka oli älykkyydeltään ihan normaali tai ylikin, mutta myös varsin pilkuntarkka ihminen. Ajattelin usein, että hänestä olisi tullut erinomainen lakimies. Jonkinlaista "käräjöintiä" hän harjoittikin muistaakseni ajaessaan joitakin kansalaisasioita kunnallisen päätöksenteon puitteissa. Hän oli huipputarkka kaikenlaisia virallisia asiakirjoja lukiessaan ja muutosvaatimuksia ajaessaan. Ja sitkeä kuin mikä. Itse en olisi jaksanut. Kotona hänellä oli ihan kaikille tavaroille oma paikkansa pienintä narukerää myöten. Ja lomamatkat hän suunnitteli aina etukäteen niin, että oli valmis ohjelma joka päivälle. Ja ne matkat sitten suoritettiin suunnitelman mukaan.

Itse en nauttisi pilkulleen aikataulutetusta lomasta, päinvastoin, stressaantuisin moisesta. Minulla on matkoilla muutama kohde, joissa ehdottomasti haluan käydä, muttei aikataulua, minä päivänä menen minnekin. Lomailen siellä perillä fiiliksen ja säätilan huomioiden. Haluan väljän aikataulun, jossa voi huomioida paikan päällä saadut vaikutelmat ja odottamattomat ideat.
All you need is Love

urogallus

On kolmentyyppisiä ihmisiä: niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä jotka eivät osaa...

Olen eri mieltä Amoren kanssa koulutuksen ja sääntöuskovaisuuden suhteesta. Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.


ROOSTER

Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - helmikuu 26, 2021, 12:43:13
Onko tämä jaottelu järkevä? Miltä osin tätä jaottelua tulisi ajatella tarkemmin?

A.  Yleensäkin, tulisi melkein lähteä niin ruohonjuuritasolta, että päättelyhaaroihin voidaan edetä, ja löytää jotain eheämpää, ja laajempaa kuvaa.

B.  Kun lähdetään ylempää, mitä täytyy melkein selkeyttää, että mitä ne lähtömerkit mahtaa olla, on selvittely aika toista.

Vaikka varteenotettavuutta ajatellen, B-vaihtoehtoa eletään eniten, ja se viittaisi tärkeämpään, tai A-puolen juttuja ei osattaisi enää haikailla, niin käytännössä, hankalaksi voi mennä, kun ottaa käsittelyllistä etumatkaa, ja nojaa johdannaisiin.

Eräs vinkkeli sääntöihin avautuu jo äskeistä kerrontaa arvioimalla. Mitä voi ajatella sääntöjen pohjaksi. Mihin todennäköisesti perustuvat. Miten paljon sääntöihin voidaan nojata, ja missä yhteyksissä.

Joskus jostain hötöstä, tai epämääräisen oloisesta, voi saada selkeän ja konkreettisen otteen. Vaatii taustalle esim omia kokemuksia, jolloin voi liittyä siihen kerrontaan ja rakenteluun, joka saanut alkunsa vastaavasta pohjasta, josta rakentelun tarkastelijalle avautuu kunnon mahdollisuus arvioida aiemmin kielellisempään ympäristöön raahattua.

Varmaan vaihtelee, millä tavoin tuntumallinen ja samalla yksiselitteisen suuntainen, käsitemaailma itse kullakin on.

Osa pyrkii käyttämään käsitteitä hyvin tarkasti, ja huolitellusti. Osa pitää pitää kieltä enemmän apuvälineenä, ja viittaukset perustuu vaikka  vääriin sanoihin, mutta itse käsitys tarkentuu, ehkä kaikesta huolimatta.

Tilapäisviittaustakin voi äskeisessä käyttää, jolloin näistä ei jää otettavaksi kuin sanomaksi tarkoitettu, jolloin viittauksen yksityiskohtiin ei toisaalta ole mahdollisuus sotkeutua niin paljoa. Joko tajuaa välitettävää, tai jotain, tai ei.

Joskus uskovaisten seuroja ja saarnoja otetaan kielellisenä omitusuutena. Teeppä niistä kunnon analyysi. Jos hankalaa, niin ilmaisun arvo voi olla juuri tässä epäselvyydessä.

Voi kuvitella hyvin tilanteen, jossa ei saa liikaa fiksaantua johonkin tiettyyn, vaan enemmän otettava suuntaa, ja terästettävä havaintoja. Konkreettisempi takertuminen epäoleennaiseen, tai liian kapeaan, veisi ohi sen ymmärryksen, jota yritetään välittää.

Elämä tässä mielessä, ei ole kovin kauniisiin ideaaleihin sidottavissa, tai jos niitä on, tartuttavuus syntyy sotkun selvittämisten kautta, ts vaikka elämällä, jos se on kokonaisemmin enemmän se tutkailtavan arvoinen.

Kun joku tarjoaa selkeän mallin, voi aina kysyä, mitä se rikkoo, tai mitä se todennäköisesti tulee rikkomaan. Sääntöihin ei liitetä, tai ole oikein liittää marginaaleja siitä, missä määrin ne aiheuttavat epätoivottuja asioita. Fysiikassa tällainen on itsestäänselvempää.

Juha

Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 26, 2021, 21:21:24Olen eri mieltä Amoren kanssa koulutuksen ja sääntöuskovaisuuden suhteesta. Minusta korkeakoulutetut ovat kuuliaisempia ja tottelevaisempia ja siten myös sääntöuskovaisempia kuin vähemmän koulutetut. Maisteritaso on pahin, tohtorit ovat sitten jo vähän lungimpia.

Kurinalaisuuden kokemusta jos ajattelee, ja pingottuneisuutta, niin ...

Vähän samanlainen juttu, kuin armeijan arvoasemissa. Tai ihmisen elämänkaaren vaiheissa yleensä, mitä tutkimuksia kuullut.

Ilmiötä voi tarkastella laumamekanistisesta vinkkelistä. Jotain virtaviivaistuu, ja siitä pidettävä huolta, etenkin jos järjestelmän kokee jollain tapaa hyödyttäväksi, tai hyödylliseksi.

Lognessa

#11
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - helmikuu 26, 2021, 12:43:13
Ensimmäiselle ihmistyypille ihminen on sitä luotettavampi, mitä absoluuttisempia ovat tämän mielipiteet kun taas jälkimmäisen mielestä ihminen on sitä luotettavampi, mitä paremmin tämä sivistynyt (ts. osaa noudattaa lajityypillisiä hyviä käytöstapoja) ja usein vieläpä riippumatta siitä, onko tällä mielipiteitä ensinkään.

Niin sanotulla kovalla elämänkoululla on tapana tehdä ihmisistä tuota ensimäistä tyyppiä.

Onko tämä jaottelu järkevä? Miltä osin tätä jaottelua tulisi ajatella tarkemmin?

Onko ihan omaa kyökkipsykologiaa? Aika hyvä :)

Esimerkki läheltä; tällä palastalla on paljon selkeästi kouluttautunutta väkeä, joilla on hyvin absoluuttiset mielipiteet. Ei kuitenkaan vankilakamaa, kunahan vaan pääsetelevät höyryjä. Normielämässä veikkaisin ihan hyvänpäivän naapureiksi.

Sitten ne muut, olen ehdottomasti jälkimmäinen. Mielipiteitä on, mutta vaihdan ne parempiin kun ajattelu kehittyy. Olen täysin itseni tukena, jos tilanne on sellainen, että olen mielipiteeni kanssa samaa mieltä.

Entäpä ne kaksi ihmistyyppiä... ei musta ja valkoinen, koska sehän on vain yksi mustavalkoinen tyyppi.

No on kaksi: ne joiden seurassa viihdyn ja ne joiden seurassa en viihdy. Tosin nuo tyypit vaihtelevat paikkaa, riippuu vähän mitä mieltä mahdan olla milloinkin.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - helmikuu 26, 2021, 12:43:13Ensimmäiselle ihmistyypille ihminen on sitä luotettavampi, mitä absoluuttisempia ovat tämän mielipiteet kun taas jälkimmäisen mielestä ihminen on sitä luotettavampi, mitä paremmin tämä sivistynyt (ts. osaa noudattaa lajityypillisiä hyviä käytöstapoja) ja usein vieläpä riippumatta siitä, onko tällä mielipiteitä ensinkään.

Kun uudestaan katon aloitusta, niin ollaan tässä jäljillä. Vahvuutta en voi varmistaa. Eväitä on, ainakin lähtöihin. Eräs oleennainen asia tässä, on kiinnittyminen, jota ilmiötä vasten, voi asiaa purkaa ...

Suoraan lähtien parhaasta ajatellusta mallista, voisi sanoa, että absolutismi on parasta, vailla hajanaisuutta, höttöä ja ylläreitä, ja että tätä voi lähestyä, eksymättä paikallisiin sokkeloihin, väärien painotusten takia, kun jotain jää esim painottumatta lainkaan, niin pakko turvautua varautumiseen, avoimuuteen asioiden kanssa, jolloin korostuu maltti, tutkaileminen, ... ja tosiaan vaikka tuo sivistyneisyys, höyrypäisyyden sijaan.

Parhaimmillaan, jakoa ei siis oikeataan esiinny, vaan kummatkin mainitsemasi piirteet, toimivat sen suuntautujan hyväksi, joka hyödyntää sitä vajaata lähtötilannettaan suhteessa todellisuuteen, minkä dissaamisen oikeastaan voisi sanoa älyvapaammaksi, mitä enemmän alkaa ilmetä. Hajoilevuus noin muuten, on ihan normaalia, jopa yksilöiden tapauksessa.

Vaikka yleisellä tasolla, kulkemista ja etenemistä koskevan optimisuhtautumisen tajuaisi, ja kaiken tästä poikkeavan, voi arvella koituvan sitä mukaa kohden killereitä, vinoutumia, patologioita, ... niin ihmisten maailmaa jos ajattelee, ja kaikkea rakenteellisuutta, epämääräisyydessään, ja sitä, että näiden keskellä täytyy yrittää tulla toimeen ...

Niin viisasten kivestäkään ei ole apua.

Osa voi vaikka olla päätyny siihen suhtautumiseen, että elämää ei tarvitse ottaa kulkemisena eikä etenemisenä, vaan siten, kuin se on annettu. Tämä ryhmä on rakentumisperusteiltaan silti moninainen.

Kun tällaisessa tilanteessa, ajattelee jotain yhteisjämäkkää, niin onkohan rakentajalla ja rakenteiden kopypastaajana, ja tuota luomusta kovasti painottavana, ihan kaikki palikat kohdillaan. Ja jos on, täystoimivan suuntaisesti, ja muuten tämä toimivaodotteinen lepää vinolla alustalla, niin miten paljon hankalampi tilanne voi olla? Riittää korostaa sitä parempaa.

Tästä katselin eilen erästä luonnehdintaa, vaikkei tarinaa ihan tällä tavoin tullut kerrotuksi:
https://www.youtube.com/watch?v=tDUHxabZO2A ((Edward Snowden 2021|This Is The BIGGEST SCAM of The Century (NEW)))

Juha


^ Äskeisen eräs sovellus, soveltautuma, ts epäsuora sovellus, on vaikka se, että tajutuksi tulee jotain isommasta dilemmasta, jota ihmisten maailma päätynyt potemaan, laajemmin.

Tarkoitan tässä vaikka jakoa, ja siihen kuuluvaa hierrettä, johon voisi liittää vaikka käsitteet:  individualismi, kollektivismi, sosialismi, kapitalismi/natsismi, ...

Hyvää äskeisessä päättelysiirtymässä, on nimenomaisesti epäsuoruus. Mitään erityisempää ei tarvitse alkaa tahkota, että jotain olemassaolevaa, kenties uutta ja hyödyllisen suuntaista, alkaa ilmetä oivaltuvaksikin. Ominaisuutta voi ajatella sivistyksen epäsuoraksi hyödyntämiseksi, tai (anti/pro)investoivien toimien seurausvaikutuksiksi.

Tällaisen "toiminnan" arvoa ei ole aina helppo jäljittää, ja palkitsevuus/tuomitsevuus (ympäristöliityntä), koskee useimmiten sitä, mitä voidaan mitata, ja saattaa yleisen havaittavuuden piiriin. Tällainen boksismi, on osaltaan hyvin vääristävää, vaikka seikka oikeastaan voitaisiin tuoda esiin arveluna, ainakin jos tarkoituksena ei ole kuin heittely, tai potentiaalisten noukiskelu.

EM, patologisemmaksi arveltu teema perattuna, on vaikeampi, ja yleensäkin kokonaisemmin kasattava, mihin ei nykyään edes ryhdytä, kovin vakavasti, eikä leikilläkään.

Juha


Fiilisketjusta, tämän aiheen yhteyteen:

Lainaus käyttäjältä: Juha - helmikuu 26, 2021, 13:38:45[...]Eläimillä on henkistä vapautta, eivätkä ole täysin vasten todellisuutta. Ehkä tästä tiedetään hyvin vähän.

Se on selvää, että oli eläin, tai muu ihminen, niin tietyissä tilanteissa, väljyyksiä ei ole, [..]

Jos ajattelee ihmisen vapautta, niin voi olla vähemmän kuin mitä eläimillä, jossain mielessä. Ihminen olisi tiukimmilla, ja siten oireilevin, eläinkunnan otuksista.

Kun ihmisen potentiaalista kykyä arvioi, miten paljon voi tehdä tuhoa, ja myös onnistuu siinä, niin tätä seikkaa vasten, ahtaan paikan olot on luonteva selitys.

Eläimet noin yleensä, eivät kovin paljoa hötkyile, samalla tapaa, ja jos niitä viedään, niin menevät korkeintaan laukalle, tai saavat hepuleita, mistä ei seuraa sen ihmeempää, kuin ovat helpompaa muonaa, lähialueen pedoille.

Kun ihmisen toimia arvioi, niin tietty ahtaus, ja sen mahdottomuus olla näkymättä jotenkin, tulee toisaalta ymmärrettäväksi kaikki se paha, jota ihminen muka voisi välttää, muita eläimiä paremmin. Ehkä näissä käsityksissä on jotain säätämistä, etenkin jos menee melkein päinvastaisesti, kaikesta selkeän oloisesti otettavasta huolimatta.

EOn kirjoittelun voi tietysti tiivistää niin, että kun eliö ja otus, ja tunnekirjo mahdollisine toimintoineen samaa, painotusten vaihdellessa, niin valtaa kun toimijuuden takana enempi, niin ei tässä sen erikoisempia olla, hyvässä eikä pahassa.

Kun vallan mahdollisen riskin tietää, ja siitä usein muistutaan, eikä tieto tule oikein sovelluksiin, niin voi tätä ihmetellä. Mieluummin silti vaikka potkuja persuksille, tmvaa.

Lammasmaisuus, yhdistettynä vahvaan egoismiin, on muistutus vähän jännästä suhtautumisen erikoisuudesta. Näissä on tarjolla aktiivista kanavointia, kunnon verkkoa, ettei asiat keikahtele miten vain.

Vastatessa otsikon kysymyksiin, miten ihmisten on hyvä ja sopiva valita ja päätyä tallaamaan omia reittejään, ... perusteita löytyy lähinnä ympäristöstä ihmisineen, ja pärjäämisen mahdollisista kanavista. Perusteet vahvoina olemassa, halusi mitä kivaa kukakin mielessään unelmoida.