Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Huijarisyndrooma

Aloittaja Norma Bates, maaliskuu 10, 2021, 11:02:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Tämä aihe on kiinnostanut ja kiehtonut pitkään ja perusteellisesti, koska välillä tuntuu että koko persoonallisuuteni on täysin sen mädättämä. Tässähän siis käsittääkseni on kyse siitä että kokee olevansa "oikeasti huono ihminen". Lähinnä kai niissä asioissa joita pitää itselleen erityisen merkityksellisinä ja tärkeinä.

Minulle eittämättä tärkein asia on kirjoittaminen. Sen koommin kun 7-vuotiaana opin kirjoittamaan ei liene sellaista päivää juuri nähtykään etten jonnekin jotain rustaisi. Mielikuvituksesta ammennetut sepitelmät eivät ehkä olekaan ihan niin vahva osa tätä toimintaani kuin olin aikoinaan toivonut, mutta jos minusta jonkin sortin kirjoittaja tuleman piti, niin toteutunuthan se on, vaikka kirjahyllystä ei löydykään kirjoja joissa komeilisi nimeni. (Ainakaan vielä, on ikuinen projekti että printtaan itse kirjoittamani romaanin ja valmistan sille kannet, joten onpahan piru vie edes yksi kappale kokonaan itsetehtyä kirjaa...!)

Loputon naputtaminen on tehnyt sen että vaikka minulla ei mitään erityisempiä meriittejä olekaan esittää, niin suhtaudun lähinnä huvittuneesti jos joku tulee vittuilemaan että olen huono kirjoittaja. Yksi tyyppi yritti tätä joitakin vuosia sitten nettideittiympyröissä, ja metsään meni. Parin vuoden ajan minua on kuitenkin ärsyttänyt se että fibromyalgiaa sotkee aivojani, ja sen mitä se ei sotke, sotkevat siihen käyttämäni lääkkeet. Jälkikäteen huomaan mitä merkillisimpiä kirjoitus- ja ajatusvirheitä tekstissäni. Että eipä siitä huolesta täysin eroon pääse että olenkin paska kirjoittaja. Tänks, perimä!

Kaikessa muussa sitten tuleekin lähinnä noloa oloa jos joku olettaa minusta enemmän kuin mielestäni itselläni on mitään asiaa uskoa itse. Jos tulee puhetta uimisesta, korostan että uin hitaasti ja opin uimaankin vasta parikymppisenä. En uskalla laittaa päätä vedenalle, olenhan kuitenkin lapsena ollut kertaalleen hukkuakin. Ja aikuisenakin oli yksi pelottava tilanne kerran. Krav Maga, jos mikä, on alusta asti ollut minulle kaksiteräinen miekka. Toisaalta nautin siitä todella paljon, mutta kokoajan on pelko että olen ihan paska. Tiedän että sairauksieni vuoksi en voi itseltäni kovin kummoista odottaa, ja painaahan tässä varmasti jo ikäkin. Muiltakin kuullut juttua että keski-iässä sitä ei vaan enää ole semmoisessa kondiksessa kuin oli nuorempana. Minähän oikeastaan en kauhean paljoa liikkunut ennen vuotta 2010, joten nuoruuden kovakuntoisuus jäi kokonaan kokematta.

On ollut hämmentävää että olen kuitenkin toisinaan silti voinut neuvoa "perässä tulevia". Minä joka "en osaa mitään ja olen muutenkin idiootti". Pelkään myös pahoin että koska olen suunnattoman epävarma kehollisissa koitoksissa, ikäänkuin ohjelmoin muut odottamaan minulta paskaa tulosta, ja vaikkei sellaista tulisikaan, uskomaan että paska se nyt oli kumminkin, koska olen jankuttanut ihmisille suut silmät täyteen miten paska olenkaan.

Tässäkään en tosin kyllä mikään harvinaisuus ole, koska kuulemani mukaan sporttiväki saattaa olla itseään kohtaan hyvinkin vaativaa. Jos ei tule vähintään täydellistä tulosta, niin ei tullut mitään tulosta ja siinä on sitten lopetus mielessä. Itsensä tai lajin.

On paljon puhuttu varsinkin miesten taholla (netissä) että lapselle ei saa antaa väärää kuvaa että kersa on mukamas joku puolinero tai erinomaisen etevä, vaikkei ole. Kyllähän siinä katkerasti pettyykin varmaan jos on koko alkuelämänsä saanut kuulla että on erinomainen ja ihmeellinen, ja sitten jossain koitoksessa tai elämäntilanteessa osoittautuu että eipäs olekaan. Joutuu huomaamaan että on jopa huono. Taikka vaikka vaan tavis. Minulta ylenmääräisesti kehutuksi tulemisen kokemukset puuttuvat täysin, kun äidinmaidon vastikkeessa on saanut jo imeä itseensä sen että paskojahan tässä ollaan. Suhteellisuudentajun kehittäminen on ikuisesti työn alla. Kun tajuaisi edes sen että ei sillä välttämättä ole niin järin merkitystä meneekö kaikki aina erinomaisesti. Pientä "kunhan hänessä on" -mentaliteettiakin voisi joskus olla.

Lenny

Jossakin osui silmiini, että huijarisyndrooma olisi nyt erityisesti pinnalla koska ihmiset ovat paljon etätöissä. Yksin kun touhuaa eikä saa suoranaista fyysistä palautetta, se saa sitten helpommin epäilemään itseä.

Suomalaisessa kulttuurissa kun ei välttämättä saa mitään kehuja tai fanfaareja, mutta kyllähän työkavereiden ilmeistä ja eleistä sitten näkee hyväksynnän ja kunnioituksen.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Toope

Ei kai Normalla ole nyt liikaa vapaa-aikaa omassa päässään? Tiedän tunteen.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 10, 2021, 21:56:57
Ei kai Normalla ole nyt liikaa vapaa-aikaa omassa päässään? Tiedän tunteen.

Olen ollut tällainen jo vuosia. Odotan vain että koska käy ilmi että olen IHAN paska.

Toope

Norma ei todellakaan ole pöljä, mutta vähän samaa tautia kuin minullakin. Päässä on vähän turhaa tavaraa...
En itse osaa aina ilmaista hyvin ajatuksiani, ehkä teen niistä vähän aggressiivisia ja joskus jopa vihamielisiä.
Norman pää on kyllä kiinnostava, kun näen jotain samaa purkautumatonta ajatusmallia, kuin omassa päässäni.
Ajatukset ovat siellä, mutta miten ladata niitä ilman, että päässä pärähtää.

Norma Bates

Heh.  ;D

Olen tässä ihan lähiaikoina huomannut että kirjoitan joidenkin mielestä liikaa. Minut on haukuttu jo kahdessa paikassa runsaasta tuotannostani. Pitäisi kuulema tehdä jotain muuta. Tämä ärsyttää, koska itselleni kirjoittaminen on henki ja elämä, ja joillekin se on sitten jotain turhaa puuhastelua. Puhuinkin suuni kutakuinkin puhtaaksi kummallakin taholla, mutta nykyään teen sen vähän suppeammin kuin ennen.

Pirunko takia pitää juttujani edes lukea, jos ne ärsyttävät...

Sittenhän sitä voisi märehtiä vaikka sitäkin että onko mikään "oikea" kirjoittaja jos vain lörpöttelee itsestään. Mutta ei kai sitä kukaan ole päättänyt mistä saa kirjoittaa. Vaikkei minusta kirjailijaa koskaan tulisikaan, niin kirjoittajaksi kyllä itseni määrittelen silti.

Norma Bates

Ajatus ettei ole tarpeeksi hyvä ja riittävä voinee varmaan kytkeytyä persoonallisuushäiriöön nimeltä vaativa.

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/1e7e32a1-a262-4394-bba6-2e54e9d50e4b

Eipä tuolla sitä sen kummemmin avattu. Mutta minulle on jokusenkin kerran, kun juttujani on luettu, taidettu jo sanoa että vaadin itseltäni liikaa. Ehkäpä. En osaa aina mieltää vaativuuttani itse itseeni kohdistamaksi, vaan tulee mieleen se kun joku muu on tavalla tai toisella alleviivannut huonouttani. Tai on ollut tilanteita joissa ei olisi millään helkkarin ilveellä voinut tehdä "oikein", koska toinen osapuoli tai osapuolet aiheutti sen että mikään ei hänelle kelpaisi kuitenkaan.

Tätä täytyy pähkäillä vielä enemmänkin jossain vaiheessa, mutta nyt ei ehdi (eikä kyllä jaksakaan).

kertsi

Ainakin olet hyvässä seurassa, Einsteinin, yritysjohtajien, useiden amerikkalaisten presidenttien:

https://sv.wikipedia.org/wiki/Bluffsyndromet

Albert Einstein kan ha lidit av syndromet mot slutet av sitt liv: en månad innan sin död lär han ha berättat för en vän att "den överdrivna aktningen mitt livsverk hålls får mig att känna mig obekväm. Jag känner mig tvungen att tänka på mig själv som en ofrivillig svindlare."[15]

I en undersökning sade sig 40 % av chefer ha uppnått sina mål genom tur och tillfälligheter.[2] Flera amerikanska presidenter har också uttryckt att de hoppas att ingen ska upptäcka att de är bluffar.[10]


Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hiha

Netistä löytyy persoonallisuushäiriöille ihan kunnon määritelmät, joskin lyhyehköt. Niillä voi joutoaikana piristää itseään. Esimerkkinä vaativa persoonallisuus:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F605.aspx

Sivustolta löytää myös paljon muita ihania luonteenkuvauksia. Varaa on valita, vaikka ihan ensimmäiset ei omalla kohdalla natsaisi.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 17, 2022, 09:40:23
Ajatus ettei ole tarpeeksi hyvä ja riittävä voinee varmaan kytkeytyä persoonallisuushäiriöön nimeltä vaativa.

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/1e7e32a1-a262-4394-bba6-2e54e9d50e4b

Vähän voi kytkeytyä. Huijarisyndrooma ei kuitenkaan ole mikään persoonallisuushäiriö tai persoonallisuuden piirre, eikä edes mikään kunnon syndroomakaan, eikä sille ole diagnoosiluokitusta. Se on epävirallinen termi, vaikka ilmiönä olisikin todellinen.

Olennaista on, että huijarisyndroomassa henkilö
- on saavuttanut menestystä jollain alalla
- henkilöä kalvaa tunne, ettei hän ole/olisi ansainnut menestystään, vaan on jonkinlainen feikki ja huijari, joka vaan odottaa paljastumistaan.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Jaa, jos täytyy aktuaalisesti menestynyt olla, niin ei sitten... Aloitusta ammoin laatiessa olin olettanut että pienempikin mittakaava käy.

kertsi

Ehkei sitä menestymisen mittakaavaa kai varsinaisesti ole missään määritelty? Vaikka alunperin kai huijarisyndroomalla on tarkoitettu yhteiskunnan/yritysmaailman/yhteisön yms. huipulle kavunneita henkilöitä, luulisin. Ehkä olennaisimpaa on se, että on menestynyt nimenomaan muiden ihmisten silmissä, ja pelkää, ettei ansaitse menestymistään, ja siksi pelkää paljastumistaan. Voihan se olla vaikka kaveripiirissä tai perheessä se menestyminen, en tiedä. 

Vaativan persoonallisuuden piirteisiin huijarisyndrooma voisi liittyä siten, että vaativapiirteinen henkilö on vaativa etupäässä itseään kohtaan, ja vaatii esim. täydellisiä suorituksia, tai yhä enemmän suorituksia tjst.. Eli jonkinlaista täydellisyyden tavoittelua. Jos sitten tietää, ettei ole antanut kaikkeaan, 100% ja yli, ja kuitenkin on siitä huolimatta menestynyt, ehkä siitä tulee feikki ja huijarin olo?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Toope

Ainahan sitä sanotaan, että poliitikoissa, talousjohtajissa tai yhteiskunnan vaikuttajissa olisi enemmän psykohäiriöisiä (narsisti, psykopaatti tms.) kaltaisia. Ehkä on totta, mutta ei se yleistyksenä toki toimi, vain keskimääräisesti enemmän, ehkä. :-\

Minulla on kokemuksia tuollaisista ihmisistä, kuten varmaan tarkemmin ajatellen useimmilla muillakin. Manipulointi, ystävyyden esittäminen, hurmaavuus, joita käytetään saavutettaakseen vaikutusta. Sen huomaa usein jälkeenpäin. Onneksi en aikoinaan rahaa sijoittanut...

Norma Bates

Kamppailulajien parista tiedän ihmisen joka on haalinut palkintopystejä. Silti haastattelussa hän sanoi että treeneissä ollut tunne että hän pilaa parinsa treenit, kun on niin paska. Jotkut ihmiset tosiaan eivät millään usko itsestään hyvää. Ei auta edes ne todisteetkaan että on onnistuttu, tässä tapauksessa siis palkinnot.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 17, 2022, 16:18:39
Ehkei sitä menestymisen mittakaavaa kai varsinaisesti ole missään määritelty? Vaikka alunperin kai huijarisyndroomalla on tarkoitettu yhteiskunnan/yritysmaailman/yhteisön yms. huipulle kavunneita henkilöitä, luulisin. Ehkä olennaisimpaa on se, että on menestynyt nimenomaan muiden ihmisten silmissä, ja pelkää, ettei ansaitse menestymistään, ja siksi pelkää paljastumistaan. Voihan se olla vaikka kaveripiirissä tai perheessä se menestyminen, en tiedä. 

Vaativan persoonallisuuden piirteisiin huijarisyndrooma voisi liittyä siten, että vaativapiirteinen henkilö on vaativa etupäässä itseään kohtaan, ja vaatii esim. täydellisiä suorituksia, tai yhä enemmän suorituksia tjst.. Eli jonkinlaista täydellisyyden tavoittelua. Jos sitten tietää, ettei ole antanut kaikkeaan, 100% ja yli, ja kuitenkin on siitä huolimatta menestynyt, ehkä siitä tulee feikki ja huijarin olo?

Hesarissa tänään vaativasta persoonallisuushäiriöstä, joka tosiaankin näköjään voi liittyä huijarisyndroomaankin (boldaukseni):
Kun mikään ei riitä (HS)
Elämä vaativan persoonallisuushäiriön kanssa on vaatinut Saana Vallilta kalliit oppirahat. Vaativuus näkyy Vallin mukaan myös toipumisessa: miksi en voi jo paremmin?

LainaaSAANA VALLI on terapiassa ja psykologin avulla opetellut armollisuutta itseään kohtaan. Se tarkoittaa, ettei nollasta tarvitse hypätä treenaamaan viittä kertaa viikossa ja hyvä arvosana on hyvä.

Tai jos saa kiitettävän, ei ehkä ole syytä epäillä opettajaa epäpäteväksi, niin kuin Vallilla kouluvuosina oli tapana ajatella. Ylioppilaskirjoituksissakin Valli oli varma epäonnistumisestaan, vaikka paperit veivät hänet suoraan Helsingin yliopistoon ja teologiseen tiedekuntaan.

"Vähättelen saavutuksiani ja tunnen itseni huijariksi. Nyt kuitenkin ymmärrän järjen avulla paremmin ne tilanteet, joissa vaativuus menee yli ja osaan rauhoittaa itseäni, vaikka tunne epäonnistumisesta onkin edelleen yhtä voimakas.", Valli kertoo.

"Myös rentoutumisharjoitukset ja mindfulness tuovat väljyyttä ja rentoutta omaan ajatteluun."

Hyviäkin puolia on vaativassa persoonallisuudessa:

LainaaERIKOISPSYKOLOGI ja kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg käyttää vaativan persoonallisuushäiriön kuvailuun ajatusta janasta.

"Kaikilla ihmisillä on jonkun tyyppinen persoonallisuus. Kyse on eräänlaisesta janasta, jonka toisessa päässä on optimaalisesti toimintakykyinen ihminen ja toisessa persoonallisuushäiriö."

Stenbergin mukaan persoonallisuuden tyyli on kohtalaisen pysyvä. Jos se on vaativa, mutta optimaalinen, se näkyy esimerkiksi omistautuneena ja määrätietoisena työntekona, organisointitaitoina ja harkitsevaisuutena.

"Tällaisella ihmisellä on usein vahvat arvo- ja moraalinäkemykset ja halu tehdä oikein. Hän yleensä keskittyy olennaiseen ilman turhia emotionaalisia ponnisteluja, on huolellinen ja säästäväinen."

... ja huonojakin:

LainaaEntä milloin mennään vaativan persoonallisuushäiriön puolelle?

Stenbergin mukaan silloin, kun omistautuminen työlle ja tuottavuudelle syrjäyttää ystävät ja perheen, eikä vapaa-aikaa käytännössä ole. Usein silloin katoaa myös kyky nauttia, olla antelias, elää hetkessä ja tavoittaa oleellinen.

"Ylivaativalle ihmiselle voi olla vaikea tehdä ratkaisuja. Hän vaatii joustamattomalla ja pikkutarkalla tavalla täydellistä jälkeä. Sen takia hän vitkuttelee ja siirtää aloittamista, koska pelko lopputuloksesta lamaannuttaa."
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️