Tietenkin johtajan piti alkaa heruttelemaan ihmisiä suopeiksi pedofilialle. Mikähän kumma siinä onkin että kultti = lapsenraiskuu. Vanhusten tai vammaisten raiskuu ei kai vain tuo samaa tyydytystä puolustuskyvyttömän nujertamisesta...?
Vaikka tämä voi jostakusta tuntua pahimipia kokonaistapahtumia ajatellen vähäpätöiseltä, niin hyvä, että joku jaksaa tuoda tällaista seikkaa esiin, kun siltä tuntuu.
Näillä yksittäisyyksillä on vähintään johtolanka-arvoa, pääjuoten oloisten arviointii, vaikka joillekin riittää tämä kohta, yksinomaisesti kultin kyseenalaistamiseen, eikä muu enää kiinnnostaisi. Asiaa, tosin boxismiakin.
Kulttien tyyppisissä on hyvää ja huonoa. Luonnollista, ja toisaalta myös omituista, tietystä vinkkelistä katsoen.
Mitä kaikkea kulttityyppisiin kokoontumisiin sitten voi liittää, voikin olla astetta haastavampi, koska näitä ajatellaan hyvin kaukaisesti, muusta elämästä. Tämä extreme suhtautuminen itsessään on vaarallista, jos esiintyy yksinomaisena. Ilmiö jää ymmärtämättä, ja näinollen, tällaisiin ei voida vaikuttaa, vaikka puhua kyllä voidaan, ja paatostella.
En (mahdollisesti) trollaa enempää kysenalaistavaan sävyyn, EMlla näkökulmalla. Tuohonkin voi jo tarttua.
Asiallisesti ajatellen, itselleni kulteista tulee mieleen tietty lapsenomaisuus, ja kaipuu turvallisuuteen. On jotain vastakkaista ihmisten vahvalle järkiperäistämiselle, joka voi saada aikaan seurailevia muumioita.
Kun kulttien riskejä ja toteutuneita omituisuuksia arvioi, niin syntytausta auttaa ymmärtämisessä.
Lapsenomainen moodi, ehkä vahvastikin suotuna, kultin tietyissä vaiheissa, tulee käytetyksi, ja kauttaaltaan. Seuraus näkyy kautta asematason, joskin ilmeneminen voi vähän vaihdella. Kunnon kulttivaiheessa, ollaan aika yhtä, niin hyvän kuin kyseenalaisen suhteen.