Tähän kysymykseen on olemassa (Suomalaisen populäärimusiikin osalta, ulkomaisia pitää vielä miettiä) helppo vastaus, kaikkina aikoina:
Janos Valmunen - Bussipysäkillä
Ei pidä ihmetellä, mikäli kappaletta kuunnellessanne korvistanne alkaa valua verta, lintuja alkaa putoilla kuolleina taivaalta, lähipiirissänne alkaa riehua rutto, ja kuulemisetäisyydellä olevat nisäkkäät sekoavat. Ei sellaista hiipivää hulluutta, vaan pikaisia raivonpurkauksia ja amok-juoksuja. Kappaletta voisi käyttää menestyksekkäästi ääniaseena!
Tämä kappale ansioituu kuitenkin siinä, että korvamatoa tästä ei saa. Kun melodia on laulajallekin tuntematon, ei se kuulijankaan korvaan tartu.
Hah! Isolla hoolla.
Piti jo aiemmin kompata Rentun löytämää helmeä Suomen musiikkitaivaalta.
(Olipa harvinaisen ontuva kielikuva)
Jo ensikuuntelulla laulajan ääni raastoi vaikkuisia korvakäytäviäni ja mustaa sieluani.
Mikä on jo saavutus. En ihmettelisi vaikka tuolla kappaleena avaisi tukkeutuneet viemärit.
Mutta kuinkas sitten kävikään.
Seuraavana päivänä sain siitä korvamadon. Vaimeampana hyräilyversiona oli oikeastaan ihan mukiin mentävä biisi.
Sanoitukset ovat silti yhä trauman aiheuttaman muistinmenetyksen kadottamia.
Tuo biisi on kaikessa kauheudessaan todella tarttuva.
En tiedä olinko onnekas, valkoinen heteromies vai löytyikö vihdoin geeneistäni jotain hyvääkin kun toivuin tuosta kahden viikon levolla kuoleman kielistä.
Mr. Monty Pythonin innovoiman maailman tappavimman vitsin tavoin, tuosta Puolustusvoimat saisi halvan ääniaseen.
Ihan toista luokkaa kuin huudella tulkaa hakemaan kevytlevitettä luomuleipänne päälle.
Voi olla että YK puuttuisi asiaan.
Käytin ehkä tuossa hiukan värikynää, saadakseni biisin kuulostamaan kauheammalta kuin mitä se oikeasti on.
Viikon vuodelevon jälkeen pystyin jo puhumaan ja kävelemään omin jaloin.
Siitä minulla ei ole mitään muistikuvaa, kenen jaloilla mahdollisesti kävelin sitä ennen.
Ei tuo vielä mitään.
Pilkkiessäni jäähän tehdyn reiän luona, huomasin kahden paikalle eksyneen kalan ja viiden eväsleipäni olevan niin kookkaita että niillä ruokkisi koko kotikaupunkini väestön ja vielä jäisi ylimääräistäkin jollekin vanhustenhoitofirmalle jaettavaksi.
