Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Vastenmielisin musiikkikappale kautta aikain?

Aloittaja Brutto, tammikuu 18, 2019, 17:48:35

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

Renttu

Tähän kysymykseen on olemassa (Suomalaisen populäärimusiikin osalta, ulkomaisia pitää vielä miettiä) helppo vastaus, kaikkina aikoina:


Janos Valmunen - Bussipysäkillä

Ei pidä ihmetellä, mikäli kappaletta kuunnellessanne korvistanne alkaa valua verta, lintuja alkaa putoilla kuolleina taivaalta, lähipiirissänne alkaa riehua rutto, ja kuulemisetäisyydellä olevat nisäkkäät sekoavat. Ei sellaista hiipivää hulluutta, vaan pikaisia raivonpurkauksia ja amok-juoksuja. Kappaletta voisi käyttää menestyksekkäästi ääniaseena!

Melody

Kyllä Mattiin ja Teppoon pitää tulla täältä aika tavalla ikää lisää, että alkaa kuulostaa hyvältä. Kappale alkaa kertosäkeellä ja sanoitus ei anna mitään. Illanriennoissa missä ei ihan tosissaan olla voi mennä... sellaisista tapahtumista kyllä tykkäisin

Laika

Cher ja muut vanhat klassikot, joita soitetaan Radio Novalla. Olen varmaan sulkenut pahemmat ulos mielestäni.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Renttu - tammikuu 26, 2019, 19:40:18
Tähän kysymykseen on olemassa (Suomalaisen populäärimusiikin osalta, ulkomaisia pitää vielä miettiä) helppo vastaus, kaikkina aikoina:


Janos Valmunen - Bussipysäkillä

Ei pidä ihmetellä, mikäli kappaletta kuunnellessanne korvistanne alkaa valua verta, lintuja alkaa putoilla kuolleina taivaalta, lähipiirissänne alkaa riehua rutto, ja kuulemisetäisyydellä olevat nisäkkäät sekoavat. Ei sellaista hiipivää hulluutta, vaan pikaisia raivonpurkauksia ja amok-juoksuja. Kappaletta voisi käyttää menestyksekkäästi ääniaseena!

Tämä kappale ansioituu kuitenkin siinä, että korvamatoa tästä ei saa. Kun melodia on laulajallekin tuntematon, ei se kuulijankaan korvaan tartu.

a4

#34
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 06, 2019, 08:04:36
Lainaus käyttäjältä: Renttu - tammikuu 26, 2019, 19:40:18
Tähän kysymykseen on olemassa (Suomalaisen populäärimusiikin osalta, ulkomaisia pitää vielä miettiä) helppo vastaus, kaikkina aikoina:


Janos Valmunen - Bussipysäkillä

Ei pidä ihmetellä, mikäli kappaletta kuunnellessanne korvistanne alkaa valua verta, lintuja alkaa putoilla kuolleina taivaalta, lähipiirissänne alkaa riehua rutto, ja kuulemisetäisyydellä olevat nisäkkäät sekoavat. Ei sellaista hiipivää hulluutta, vaan pikaisia raivonpurkauksia ja amok-juoksuja. Kappaletta voisi käyttää menestyksekkäästi ääniaseena!

Tämä kappale ansioituu kuitenkin siinä, että korvamatoa tästä ei saa. Kun melodia on laulajallekin tuntematon, ei se kuulijankaan korvaan tartu.
Hah! Isolla hoolla.
Piti jo aiemmin kompata Rentun löytämää helmeä Suomen musiikkitaivaalta.
(Olipa harvinaisen ontuva kielikuva)
Jo ensikuuntelulla laulajan ääni raastoi vaikkuisia korvakäytäviäni ja mustaa sieluani.
Mikä on jo saavutus. En ihmettelisi vaikka tuolla kappaleena avaisi tukkeutuneet viemärit.

Mutta kuinkas sitten kävikään.
Seuraavana päivänä sain siitä korvamadon. Vaimeampana hyräilyversiona oli oikeastaan ihan mukiin mentävä biisi.
Sanoitukset ovat silti yhä trauman aiheuttaman muistinmenetyksen kadottamia.

Tuo biisi on kaikessa kauheudessaan todella tarttuva.
En tiedä olinko onnekas, valkoinen heteromies vai löytyikö vihdoin geeneistäni jotain hyvääkin kun toivuin tuosta kahden viikon levolla kuoleman kielistä.

Mr. Monty Pythonin innovoiman maailman tappavimman vitsin tavoin, tuosta Puolustusvoimat saisi halvan ääniaseen.
Ihan toista luokkaa kuin huudella tulkaa hakemaan kevytlevitettä luomuleipänne päälle.
Voi olla että YK puuttuisi asiaan.

Käytin ehkä tuossa hiukan värikynää, saadakseni biisin kuulostamaan kauheammalta kuin mitä se oikeasti on.
Viikon vuodelevon jälkeen pystyin jo puhumaan ja kävelemään omin jaloin.
Siitä minulla ei ole mitään muistikuvaa, kenen jaloilla mahdollisesti kävelin sitä ennen.

Ei tuo vielä mitään.
Pilkkiessäni jäähän tehdyn reiän luona, huomasin kahden paikalle eksyneen kalan ja viiden eväsleipäni olevan niin kookkaita että niillä ruokkisi koko kotikaupunkini väestön ja vielä jäisi ylimääräistäkin jollekin vanhustenhoitofirmalle jaettavaksi.

Lenny

#35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 06, 2019, 08:04:36
Lainaus käyttäjältä: Renttu - tammikuu 26, 2019, 19:40:18
Tähän kysymykseen on olemassa (Suomalaisen populäärimusiikin osalta, ulkomaisia pitää vielä miettiä) helppo vastaus, kaikkina aikoina:


Janos Valmunen - Bussipysäkillä

Ei pidä ihmetellä, mikäli kappaletta kuunnellessanne korvistanne alkaa valua verta, lintuja alkaa putoilla kuolleina taivaalta, lähipiirissänne alkaa riehua rutto, ja kuulemisetäisyydellä olevat nisäkkäät sekoavat. Ei sellaista hiipivää hulluutta, vaan pikaisia raivonpurkauksia ja amok-juoksuja. Kappaletta voisi käyttää menestyksekkäästi ääniaseena!

Tämä kappale ansioituu kuitenkin siinä, että korvamatoa tästä ei saa. Kun melodia on laulajallekin tuntematon, ei se kuulijankaan korvaan tartu.

Kappale on huomattavasti merkityksellisempi kuin monet arvaavat. Varman tiedon mukaan Jean Michel Jarre oli haltioitunut kappaleen trumpetista, kuunnelkaa vaikka pieni pätkä 45 sekunnin kohdalla. Kuultuaan tuon Jarre sitten sävelsi Oxygene-albumin, jonka hitti
Oxygene 4 on aito korvamato. Jarrehan on niin kova, että aika on hänelle vain täysin spekulatiivinen konsepti.

Vakavasti puhuen, onhan tuo kappale aika hiton vastenmielinen.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Norma Bates

Kyllä tämä on kamalin, mutta onko tämä sitten enää edes musiikkia.


https://www.youtube.com/watch?v=v8vHv34-_rk

Varsinainen "nautinto" alkaa sieltä yhden minuutin kohdalta.

Kirjastolaulu (Library Song) - Acid Cinema

Renttu

Ulkomaisista kappaleista tulin ensimmäisenä siihen johtopäätökseen, että Yoko Onon koko "tuotanto". Olen vilpittömästi sitä mieltä, että maailma olisi parempi paikka, jos sitä ei olisi olemassa lainkaan. En pistä siitä mitään tänne, se on niin perseestä. Minulle ei myöskään kannata laittaa sitä tänne leikkimielisesti, että "No kuunteke nyt vaikka tämä, eihän tämä nyt niin paha ole"... Tai, että joo, tämä on kyllä hirveä: *"kappale" tähän*. Pidä tunkkisi. Ei ole olemassa riittävän karkeita sanoja sille, mitä mieltä olen Yoko Onosta.

Sen sijaan laitan tämän. Yoko Ono pelastaa sen, mikä muuten olisi ollut katastrofaalinen esitys. Eihän tässä ole kuin John Lennon ja Chuck Berry, jotka myös tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. John Lennon arvosti suuresti Berryä ja tämä kohtaaminen oli hänelle aivan erityisen upea juttu, mutta onneksi Yoko Ono ei pilaa siitäkään mitään.


Chuck Berry & John Lennon (1972) (Youtube).

Yoko Ono alkaa raiskata tapahtumaa n. 1 min. 50 s. kohdalta. Chuck Berryn ilme kriittisellä hetkellä.

Hippi

Arvelen joutuvani kulturellien ihmisten maahan potkimaksi tämän musiikillisen neron pilkkaamisesta. Mutta en mahda mitään, että Herra Ylpön koko tuontanto on mielestäni yksitoikkoista jollotusta ja silkkaa sontaa. Jos vaan mahdollista, niin suljen radion muutamaksi minuutiksi aina, kun kuulen minkä tahansa Ylpön biisin alkavan, koska sen kuuntelusta tulee fyysisesti paha olo.

Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

postman

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 15, 2019, 18:01:34
Arvelen joutuvani kulturellien ihmisten maahan potkimaksi tämän musiikillisen neron pilkkaamisesta. Mutta en mahda mitään, että Herra Ylpön koko tuontanto on mielestäni yksitoikkoista jollotusta ja silkkaa sontaa. Jos vaan mahdollista, niin suljen radion muutamaksi minuutiksi aina, kun kuulen minkä tahansa Ylpön biisin alkavan, koska sen kuuntelusta tulee fyysisesti paha olo.

Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta

En pilkkaa sua, vaan tykkään, oot samalla linjalla.

Lenny

Erittäin vastenmielistä musiikkia on kaikki lattariaikuispoppi. Joka ikinen kerta kun Eros Ramazzotti laulaa, kuolee yksi enkeli. Tänään kun ajelin autolla, tuli Eros Ramazzottin jälkeen vielä Coolion Ganstas Paradise. Täyspotti!
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

kertsi

Kokonainen genre: saksalainen nahkahousuhumppa:
German Folk Music - Goldried Quintett
Jostain syystä se riepoo sielua. Ja muistuttaa sitä meluisaa raikkaasta ulkoelämästä tykkäävää Hemulia Taikatalvessa. Liekö tämän tyyppisen musiikin esittäjät olleet Hemulin esikuvana? En kyllä jaksa yhtään sellaista kuunnella, joten en viitsi edes etsiä parempaa esimerkkiä kuin tuossa linkissä. Varmasti karmaisevampiakin esimerkkejä löytyisi.





Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 15, 2019, 18:26:38
Erittäin vastenmielistä musiikkia on kaikki lattariaikuispoppi. Joka ikinen kerta kun Eros Ramazzotti laulaa, kuolee yksi enkeli. Tänään kun ajelin autolla, tuli Eros Ramazzottin jälkeen vielä Coolion Ganstas Paradise. Täyspotti!

Ehkä tuo lattaripoppi ei olekaan tarkoitettu miehisen miehen kuunneltavaksi. Fiiliksen mukaan laitan joskus lattaria soimaan Spotifysta kävelylenkille lähtiessä. Julio Iglesias tai Ricky Martin vetoisesti otan soittolistan sen mukaan haluanko rauhallisempaa vai nopeatempoisempaa.

Mikä onkaan ihqumpaa kuin Julio Iglesiasin pehmeä huohotus korvissa :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Aivan erityinen ärsytyksen aiheensa on se että joidenkin biisien sanoja tai nimiä aletaan ripottelemaan sinne tänne. Et ole koskaan edes kuullut mokomaa itkuvirttä, mutta edellytetään että sen "maagiset" sanat kuuluvat tietämykseesi. Tai ainakin pitäisi olla kovastikin viehättynyt siihen että joku keksii niitä paiskoa paperille.

Missä murusein on. Kuka keksi rakkauden. Kaunis rietas ja hyi helvetti.  ;D

Unforgiven

#44
Sepi Kumpulaisen koko tuotanto ja kaikki sekin, mitä on aikonut julkaista mutta ei ole.

Dippaadii, dippaadaa, dippaadii jne. Tietääkö joku sopivaa jyrkännettä mistä hypätä.
I'm just a soul whose intentions are good