Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Intersektionaalisuus

Aloittaja a4, huhtikuu 11, 2021, 12:40:40

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

a4

Intersektionaalisuus eli moniperusteinen syrjintä. Tämän hetken kuuma peruna maailmalla ja Suomessa.
Olisin laittanut tiedeketjuun, mutta koska kyseessä on jo hallitustasollakin vahvasti yhteiskunnalliseen toimintaan vaikuttavasta ilmiöstä niin päätin luoda ketjun tänne.
Hyvä olisi kuitenkin ainakin yrittää tässä ketjussa myös pohjustaa aiheen tieteellistä perustaa eli faktapohjaisuutta meille maallikoille.
Samalla ketju toimii hyvänä mahdollisesti muualta saksittujen tähän aiheeseen liittyvien viestien uutena kotina.
Sana on vapaa! Vastuun rajoissa. :)
Linkkejä jakoon!

https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/intersektionaalisuus-ja-sukupuoli

kertsi

Hyvä aloitus.

Aiempaa keskustelua toisaalla Kantapaikassa:

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 09, 2021, 11:59:04
Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 09, 2021, 10:49:50
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 08, 2021, 15:36:23
Pikanttia suomalaista väriä kirjoitukseen toki tuo taistolaisuuden ja intersektionaalisen feminismin sotkeminen assosiaatioiden möykyksi. Näin voidaan tuoda yhteen kaikki suoraan selkäpiihin sukeltavat kauhun väristykset: kommunismi, Neuvostoliitto, feminismi, nuorten pilalla oleminen, ideologiat.
https://vasenkaista.fi/2021/04/hesari-ei-ole-humanistin-ystava/
Huonostipa skribentti tuntee ilmiön taustat.

Moderni feminismi yleisesti - ja intersektionaalinen feminismi erityisesti - ovat suoraan kytköksissä marxilaisuuteen. Niiden alkulähde on Marxin kuvailemassa luokkasodassa, josta intersektionaalisuus on nyt sen irvokkain ja fanaattisin väännös, ja samalla pseudotieteellinen aivopieru.

Esimerkiksi "poliittisen korrektiuden" synty terminä suuntautuu minnepä muualle, kuin Neuvostoliittoon ja vainoihin, mutta modernissa feminismissä sen omaksuivat nimen omaan amerikkalaiset feministit, omiin tarkoitusperiinsä.

Voiko parempaa kytköstä suomalaisuuteen nyt olla, kun seuraavaksi on suomalaisen englanniksi kirjoittama gradu, jossa sivutaan tätäkin aihetta. Gradun pääaiheena on apartheid-kielen vertailu Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa eri aikakausina, mutta tältä osin näin, sivulta 12:

"According to SPD and Thorne (1993 s.v. 'PC'), in the 1970's, liberal and progressive activists started using the term, as well. The earliest one of these to do this was Toni Cade in his 1970 anthology the Black Woman: "A man cannot be politically correct and a chauvinist too." In 1975 also Karen DeCrow, then the president of the National Organization for Women (USA) used the term. This way Feminists adopted the term, as well. Already in the early 70's, feminists paid attention to the sexism in language and by the end of the decade many sexist words were taboo (e.g. -man ending words). The taboo status was eventually expanded to terms involved with racial and heterosexist stereotypes, Euro-centrism in historical studies and any other kind of discrimination (see intersectionality in section 3.3).

    According to Allan and Burridge (2006: 92), amidst all this, also the Conservatives in the United States started to use the term and stripped the irony that the Left had given it out of the term. This is when PC started to evolve its image problem although it has problems naturally, as well, just by being politically correct. The result of this is that PC is offending to both parties of politics in the US and the term was and still is truly double-edged".


Ei savua ilman tulta, kuten sanotaan.

Lyhyesti ilmaistuna feminismi on perinteisesti tarkoittanut miesten ja naisten välisen tasa-arvon ajamista tai fanaattisimmillaan vain naisten oikeuksien ajamista miesten oikeuksista välittämättä. Ja riippumatta siitä, mikä on käsitteen geneettinen alkuperä olkoonkin se sitten vaikka marxilaisuuden luokkasota-käsitteessä. Nykyään feminismi on oikeastaan jo muodostunut kattokäsitteeksi myös intersektionaaliselle feminismille, eli sille, että empiirisesti havaittavaa epätasa-arvoa löytyy parannettavaksi myös muidenkin ihmisryhmien väliltä kuin vain miesten ja naisten väliltä.

Tieteellisessä viitekehyksessä feministi tai tarkemmin intersektionaalinen feministi tutkii eri ihmisryhmien kokemuksien lisäksi mm. sitä, mitkä kaikki ryhmät ovat epätasa-arvoisessa asemassa keskenään, sekä sitä, kuinka noita tasa-arvo-ongelmia voitaisiin mahdollisesti poistaa. Sitten poliitikkojen toivoisi ottavan tästä itselleen koppia, jotta jalkauttaisivat käytäntöön noita tasa-arvo-ongelmien poistoja. Jos poliitikko ajaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, voidaan poliitikkoa kutsua feministiksi ja jos poliitikko ajaa muidenkin ihmisryhmien välistä tasa-arvoa, voidaan poliitikkoa kutsua intersektionaaliseksi feministiksi.

Saa olla aika voimakas äärioikeistolainen kokemus, jos katsoo eri ihmisryhmien välisen tasa-arvon ajamisen kaikkein irvokkaimpana asiana tai irvokkaimpana asiana vain feminismissä. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun äärioikeistolaisen kokemuksen moraalinen oikeutus ei minulle lainkaan aukea.
Hear, hear! (Boldaus minun.)

Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 09, 2021, 11:24:42
Varmemmaksi vakuudeksi tässä muuan Hesarin pääkirjoituksen kirvoittama vasemmistosävellys, etten paremmin sano:

Vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen (minjakoskela.fi):

"Väitöskirjani käsittelee populaarimusiikkipedagogiikan demokratiaa

Yritän selittää lyhyesti: On totta, että identiteettipolitiikka on valtavirtaistunut viime vuosina, ja että valtavirtaistumiseen liittyy myös ongelmallisia lieveilmiöitä. Se johtuu siitä, että kun ilmiöt valtavirtaistuvat, niihin yleensä liittyy ongelmallisia lieveilmiöitä...


"Olen kerännyt aineistoni havainnoimalla omaa opetustani ja käytän työssäni intersektionaalisuutta tutkimuksellisena linssinä".

Kyllä on pettämätöntä logiikkaa ja tieteen huippua! Se, että tekee tutkimusta yliopistossa ja kirjoittaa väitöskirjan ei automaattisesti tarkoita että on tieteilijä, tai tekee tiedettä - lukekaa vaikka itse!

Tiede on pohjimmiltaan metodi, jota seuraamalla voi kompensoida ihmisille lajityypillistä subjektiivisuutta. Mikäli seuraa tieteellistä metodia tarkasti, kertovat tuloksesi jotain todellisuudesta, täysin riippumatta siitä mitä ismejä kannatat.

Oman opetuksen havainnointi ja sen vatvominen jonkin lempiteorian kautta ei täytä tieteen tunnusmerkkejä millään tasolla. Mutta hei, väikkärin silläkin tavalla näköjään pystyy pykäämään!
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Millä tavalla olisi lähtökohtaisesti väärin käyttää intersektionaalisuutta tutkimuksellisena "linssinä" tutkiessaan populaarimusiikkipedagogiikan demokraattisuutta?

Mitä parempia "linssejä" olisi käytettävissä tutkittaessa pedagogiikan demokraattisuutta, kuin nimenomaan tasa-arvoon liittyvät "linssit"? Ehkä joitain etnografian tai psykologian viitekehyksiä? Ehkäpä psykologiassa ja etnografiassa/kulttuurintutkimuksessa käytetty strukturoitu observaatio? Se kuitenkaan ei tavoittane nimenomaan demokraattisia aspekteja ja astevaihteluita.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hayabusa

Intersektionalisuudessa kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Eli lähtökohdan ollessa vinoutunut, tulokset ovat ennalta määrätty - deterministisiä tasa-arvoisempien kielellä sanottuna.  ;)
On siis aivan sama kuinka sektioi, lopputulos tiedetään aloittaessa. Ainoa jännityksen aihe on löydetäänkö jokin uusi sektiointi, joka korostaa tasa-arvoisempisuutta enemmän kuin vanhat sektiointitavat.


An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

kertsi

Pikemmpinkin niin, että jotkut ovat syrjitympiä kuin toiset, jos ovat syrjittyjä monista syistä.

Millä lailla tasa-arvon tutkiminen esimerkiksi musiikkipedagogiassa (tai muualla yhteiskunnassa) uhkaa äärioikeistoa?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

urogallus

Mielenkiintoinen kysymys sekin, että miksi intersektionaalisuudesta on tullut näin iso ja pysäyttämättömältä tuntuva ilmiö?

Pari pikaista ajatusta: i. ei haasta nykyisen kaltaista talousjärjestelmää, vaan sopii sen kylkeen kuin punkki palleihin.

I. on ylikypsän meritokratian tuotos. Kun kilpailu kovenee ja jaettava kakku ei kasva enää entiseen malliin, tulee ihmisille tarve hakea etuja keinolla millä hyvänsä. I. on tähän mainio työkalu, varsinkin kun siihen yhdistetään cancel-kulttuuri.

kertsi

Tarkoittaako tuo ^, että miksi tasa-arvotutkimuksesta tai tasa-arvosta on tullut näin iso ja pysäyttämättömältä tuntuva ilmiö?

Jos ei, mitä metodeja esität tasa-arvotutkimukseen intersektionaalisuuden sijaan? Vai ehdotatko, että tasa-arvopyrkimykset vaan unohdettaisiin?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 11, 2021, 14:27:29
Mitä parempia "linssejä" olisi käytettävissä tutkittaessa pedagogiikan demokraattisuutta, kuin nimenomaan tasa-arvoon liittyvät "linssit"?

Puuttumatta muuhun, eikö termin "linssi" sijasta pitäisi käyttää termiä "suodatin", jos käytetään optiikan sanastoa kuvailemaan asenneilmastoa?
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

kertsi

^

Ehkä kyse ei niinkään ole suodattamisesta, vaan pikemminkin fokusoinnissa (vrt. linssi keskittää valonsäteet yhteen kohtaan (tai epätoivotusti hajauttaa sen harittamaan leveämmäksi)? Eli dataa muokataan jollain tavalla, jotta olennainen löytyisi.

Tai no, ehkä suodattaminenkin voisi tulla kyseeseen, siinä merkityksessä, että siivilöitäisiin esiin mielenkiintoisia löydöksiä, ja jätettäisiin huomiotta merkityksettömät asiat.

Kieltämättä itsekin kyllä vähän oudoksuin tuota valittua linssi-sanaa.

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Tuommoiset tyttöjen barbilegot voi jättää kokonaan ostamatta. Saattoi olla että pidin itse lapsena ihmislegoja tylsinä. Rakennukset, autot ja koneet olivat kiinnostavampia. Jotain teknolegoja minulle ei kumminkaan ostettu, koska olivat kalliita. Tavallisilla legoilla piti leikkiä. Mutta onneksi oli unixex 1970-luku, että ei ihan tylsäksi mennyt.

https://ruuhkavuodet.fi/2021/04/09/maailma-haluaa-sukupuolineutraalimmaksi-mutta-mita-tekee-lelujatti-lego/?fbclid=IwAR2oNplfsaaCudMt_4ggvUyn5wX0rWSv0knR_dPbPtth1HT2unTEUOwjowI

Maailmahan ei sukupuolineutraaliutta kylläkään halua, mutta jos ei halua tylsiä ja tyhjäpäisiä kakaroita, voi sen eteen tehdä sen ettei osta pelkkiä nukkeja tytöille.

Melodious Oaf

#10
Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 11, 2021, 15:49:40
Tarkoittaako tuo ^, että miksi tasa-arvotutkimuksesta tai tasa-arvosta on tullut näin iso ja pysäyttämättömältä tuntuva ilmiö?

Jos ei, mitä metodeja esität tasa-arvotutkimukseen intersektionaalisuuden sijaan? Vai ehdotatko, että tasa-arvopyrkimykset vaan unohdettaisiin?

Mulle on epäselvää, mitä täsmälleen on "intersektionaalisuus". Sanoisin että en ole sinänsä intersektionaalista feminismiä tai muutenkaan intersektionaalisuutta vastaan, mutta huomauttaisin, että siihen sisältyy sellainen vaara, että koska on joku tällainen työkalu kuin "intersektionaalisuus", kuvitellaan että sen takia oma perspektiivi ja se mitä näkee ja ymmärtää, käsittää kaiken tai ainakin kaiken, mitä oikeasti asioiden parantamiseen tarvitaan.

Oikeasti siinä näkyy tosi selvästi, että tätä tutkimusta tekevät lähinnä akateemisesti koulutetut naiset, joilla tietyt asiat (ja aika iso määrä asioita) on ihan helvetin hyvin -- ja sitten ehkä jotkut asiat vähemmän hyvin. Tämä heijastuu kuitenkin suoraan käytännön todellisuuteen ja siihen, mikä intersektionaalisuudessa katsotaan siksi oikeaksi ja "parantavaksi" diskurssiksi ja perspektiiviksi.

Esimerkiksi taloissa asuu paljon ihmisiä, myös naisia, jotka peseytyvät ja pukeuvat nätisti mutta joilla kuitenkin on kaikenlaisia huolia. Talot ovat olemassa sen takia, että ne ovat rakentaneet tai joskus entisöineetkin miehet, joita näihin naisiin verrattuna ei kiinnosta paskan vittua niiden oma hyvinvointi. Jos vaimo on joskus ollut, se on jättänyt. Aamuisin saatetaan syljeskellä hampaita työmaakopin lattialle, eikä se ole edes mikään huomionarvoinen asia. Se on ihan itsestään selvä asia, että niiden pitää kurittaa omaa ruumista tosi kovaa, jotta ne hommat saadaan tehtyä ja jotta saa palkan. Sitten on huvit sen mukaiset, ja tavallaan systeemi toimii niin, että se nyt vaan on se arvostus ja rooli, joka yhteiskunnassa näille tyypeille lankeaa.

Sitten ne akateemiset intersektionaaliset feministit asuu itse näissä taloissa ja pukeutuu nätisti yms yms. Mutta auta armias jos niille sanoo, että miten te ootte nyt ajatellut kaikki nää talot ja infran ja muut asiat jotka mahdollistaa tän teidän elämän -- niin eihän näiden miesten elämä ja ajatukset tai teot ole sellaisia älykkääksi, hyviksi ja tärkeiksi määriteltyjä asioita tai näkökulmia, joista kuuluu puhua siinä niiden tekemän tutkimuksen piirissä tai johon sisältyy se vapauttava ja asioita parantava lataus, minkä takia ne sitä työtään tekee.

Mun näkökulma, joka kuitenkin sisältää jonkin verran oikeasti tota työkseen tekeville ihmisille tollasista asioista puhumista, on sellainen, että se "intersektionaalisuus" on tosi hyvä ideana, mutta oikeasti se myös hämärtää ja sokaisee sikäli, että ne itse kuvittelee, että ne ymmärtää ja näkee paljon enemmän kuin ne ymmärtää ja näkee. Tai ne kuvittelee, ettei se niiden käsitys intersektionaalisuudesta sisällä mitään tollaisia täysin asenteellisia ja mielivaltaisia näkökuman rajauksia, vaikka se täysin faktisesti ja todennettavasti nimenomaan sisältää juuri sellaisia.
      Siis sen niiden tutkijoiden oman lausutun pyrkimyksen mukaan niiden työhän pitäis olla sitä, että yritetään antaa ääni siellä katolla sätkä suussa seisovalle jantterille ja sille mitä se näkee ja kokee -- mutta jostain syystä se ei vaan ole niiden mielestä millään lailla validia, kiinnostavaa tai tärkeää. Tai jotenkin ne jopa tuntuu näkevän sen niin, että jos sen tekis, niin se veis asioita taaksepäin tai huonompaan suuntaan -- eikä ne näe sitä yhtään, että siinä on ihan valtava ristiriita, mitä ne sanoo tekevänsä ja mitä ne käytännössä tekee.

Xantippa

Olisi kiva saada esimerkki intersektionaalisesta tutkimuksesta, joka edustaa MOn hahmottelemaa todellisuutta.

T: Xante

Melodious Oaf

En ymmärrä Xantippan pointtia nyt tippaakaan.

MO:han tuossa maalaili yhden esimerkin tosi isosta katveesta, mikä MO:n omasta mielestä on intersektionaalisuutta työkaluna käyttävien tutkimuksellisissa intresseissä.

En käsitä, miten MO:n sanoman voi tulkita niin, että intersektionaalinen tutkimus tutkisi paskasti kaikkea mitä se nyt ikinä sitten oikeasti tutkiikin -- tai niin että toi olis joku tutkimuksia haitallisesti leimaava asia, että vaikka jotain uuseperheitä tai koululaisten maskuliinisuuskäsiyksiä koskevassa tutkimuksessa ei puhuta mitään raksajätkistä tai työmiehistä ja niiden kulttuurista.

Mitä sä Xantippa oikein ajattelit tai tarkoitit kun pyysit jotain tutkimusta jossa toi MO:n kuvaama asia "näkyis"?

Osaatko itse hakea tutkimuksia ollenkaan?

Mä en ole siis perehtynyt tähän kovin laajasti, mutta jos lähtisin katsomaan, voisin tehdä vaikka Andor-tietokannasta haun sanalla "intersektionaalisuus"

On mahdollista, että noi hakutulokset esimerkiksi osoittaa, että MO on täysin väärässä, ja se taas olis tosi mielenkiintoista ja erittäin hyödyllistä kritiikkiä tässä asiassa melko pystymetsästä huutelevalle MO:lle.

Tai siis olen mä joitain keskusteluja käynyt intersektionaalista tutkimusta tekevien kanssa. Pidän heitä tosi fiksuina, mutta olen yllättynyt siitä, että esimerkiks tollanen maalailu raksajätkistä ei aiheuta sellaista reaktiota että "täähän on kiinnostavaa" tai että ajateltais että oma näkökulma tietysti on rajallinen ja kapea (intersektionaalisuuden pitäis tehdä tää niille mun mielestä tosi selväksi), vaan reaktio on ihan oikeasti sellainen ärtynyt että taas feminismiä mollataan ja ei me haluta tämmösestä puhua.

Tämä on hämmästyttänyt MO:ta ja vähän tehnyt jopa surulliseksi.

-:)lauri

#13
En ymmärä mitä MO tarkoittaa intersektionaalisuudella, enkä sitä, miten tuo tutkijoita aliarvioiva kannanottonsa siihen liittyy. Voisiko MO antaa jonkun esimerkin intesrektionaalisesta feministisesta tutkimuksesta, jossa ihmisryhmä identiteetiltään "raksamies" on ymmärretty väärin, vai mistä nyt on kysymys?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

Kysymys on siitä, että intersektionaalinen tutkimus mun mielestä sivuuttaa tosi paljon sitä, missä niillä tutkijoilla itsellään on valtaa ja sitä, kenellä ihan oikeasti ei ole ääntä tai arvostusta.

Että se että kenen näkökulma ylipäätään on sivistynyt ja parantava ja äänen antamisen arvoinen vähän rajaa noita kysymyksenasetteluja jo valmiiksi.

Mun mielestä on kuvaavaa, että tollasta kritiikkiä ei kerta kaikkiaan pystytä ottamaan edes vastaan :D