Intersektionaalisuus

[Xantippa]

Jotensakin oireellista on, että keskusteluun helposti tuodaan näennäiset, suorastaan itsestään selvät ryhmät, joiden välillä tasa-arvosta "kilpaillaan". On katolla räkivää raksamiestä, homoa ja heteroa, valkoista miestä ja tietysti akateemista kympintyttöfeministiä.

Sen sijaan varsinaiset äänettömäksi jäävät ryhmät ovat jotain sellaista kuin runoilijaraksamies, rasisti homo jne. Ja tätä minä olen ymmärtänyt, että intersektionaalisuudella yritetään valottaa, tuoda esiin: ihmisen kokonaisempaa kuvaa.

T: Xante

[Laika]

Ainakin ölisevät keskinkertaisuudet saavat äänensä kuuluville. Sikäli kuin nopea silmäily antaa osviittaa, Toope ja Kopek lähettelevät ahkerasti turauksiaan joka päivä, usein rinta rinnan.

Pitäisikö näille erityishenkilöille jakaa apuvälineitä, esimerkiksi pelastusliivejä ilmaiseksi?

[Hayabusa]

^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

[Melodious Oaf]

Jotensakin oireellista on, että keskusteluun helposti tuodaan näennäiset, suorastaan itsestään selvät ryhmät, joiden välillä tasa-arvosta "kilpaillaan". On katolla räkivää raksamiestä, homoa ja heteroa, valkoista miestä ja tietysti akateemista kympintyttöfeministiä.

Sen sijaan varsinaiset äänettömäksi jäävät ryhmät ovat jotain sellaista kuin runoilijaraksamies, rasisti homo jne. Ja tätä minä olen ymmärtänyt, että intersektionaalisuudella yritetään valottaa, tuoda esiin: ihmisen kokonaisempaa kuvaa.

Minä olen aina ajatellut sen niin, että tilastoinnin ja kaikenlaisen yleistämisen kannalta on tarkasteltava ihmisiä ikään kuin "tilastoyksiköinä" jonkin tai joidenkin muuttujien perusteella. Sitten kun mennään yksilötasolle ja kohdataan ihmisten oikeita henkilöhistorioita, todellisuus on aina moninaisempaa kuin tällaiset yleistykset tai yleisen tason muuttujiin nojaavat kuvaukset. Myöskin ihmisyys varsinaisesti löytyy tältä tasolta.

Intersektionaalisuus vaikuttaa joskus vähän siltä että yritetään ikään kuin tehdä monen selittävän muuttujan analyysia vastaavaa hommaa, mutta niin että siihen ei tarvittaisi mitään matemaattisia tai tilastotieteellisiä rahkeita käsitellä niitä asioita, vaan että ollaan itse se sama juttu keksitty jollain yhteiskuntatieteen tasolla ja tuodaan se siihen analyysiin mukaan ei laskenta- vaan teoriavaiheessa.

Se voi joissain asioissa olla ihan hyvä, mutta tosta Xanten luonnehdinnasta ponnahti itselle sellainen mieleen, että eikö toisaalta intersektionaalinen "linssi" tee sitten vähän sellaista, että olet sitä kiinnostavampi ja arvokkaampi, mitä enemmän sinuun voidaan liittää näitä muuttujia, jotka kuitenkin valitaan jostain ei täysin avoimesta joukosta -- vaan siis joku senkin määrittelee, mikä on kiinnostavaa tai seksikästä, ja näitä tällaisia muuttujia kun yksilöön liitetään riittävän monta, sitten ollaan kiinnostavan ja jännän äärellä.

Esimerkiksi tästä seuraa se, että raksamiesrunoilija on hot mutta se raksamies johon ei liity mitään tällaisia a priori valittuja tarpeeksi siistejä muuttujia on "klisee" tai jotain turhaa paskaa koko analyysin kannalta.

Tällaisessa mielessä ounastelisin, että ehkä siinä riskinä on se, että teoria kohtaa havaintoaineiston ja karsii sitä liian aikaisin. En sano että välttämättä silti kusee siihen, vaan että päällisin puolin sellainen riski tohon näyttäis sisältyvän.

Nyt kun täällä pelin henki on mitä on, niin kohta tullaan kysymään, että näytä mulle ne tutkimukset (vaikka yhtälailla vois itsekin olla asioista kiinnostunut ja hakea jonkun esimerkin mielestään tosi onnistuneesta intersektionaalisesta tutkimuksesta), niin mainitsen tässä aiemmin esillä olleen yhdysvaltalaistutkimuksen, jossa tutkittiin opiskelijoiden menestystä (mittarina tutkinnon suorittaminen kuuden vuoden sisällä) jota selittävinä muuttujina oli sosioekononominen asema, rotu, etnisyys ja sukupuoli. Siinä nousi esiin matalasta sosioekonomisesta asemasta tulevat alkuperäiskansojen miehet ja toisaalta suhteellisen hyvätuloisesta taustasta olevat afrikkalaisamerikkalaiset miehet sellaisina jotka pärjäsi huonosti verrattuna viiteryhmänä käytettyyn hyvätuloisesta taustasta lähtöisin olevien valkoisten naisten ryhmään.

Ajatus siinä oli vissiin se että kun ei käsitellä jotain sellaista asiaa että on mies tai että on intiaani toisistaan riippumattomina asioina, saadaan esille juttuja, jotka jää näkymättömiin jos puhutaan vaan että mustat sitä ja intiaanit tätä (tai miehet sitä ja naiset tätä) -- ja sieltä nousee esille yksittäisiä ryhmiä, joissa on mukana sekä sosioekonominen asema, rotu, etninen tausta ja sukupuoli.

Siinä on mun mielestä sellainen huono puoli, että se kuitenkin luo sellaista identettipolitiikkaa, jossa ryhmä voi sitten olla esimerkiksi heikosta sosioekonomisesta asemasta tulevat intiaanimiehet. Se pilkkoo niitä rymiä vaan pienemmäksi. Ja sitten saadaan semmonen näkyviin siitä, että no niin, jotain tukea tai muuta pitäis kohdistaa enemmän näihin ihmisiin, tai että ne on jollain tavalla sorrettu ryhmä joka pitäis vapauttaa. Muiden pitäis huomioida ja tukea niitä paremmin, ja se voidaan tehdä vain, jos tällä tavalla tehdään se ryhmä näkyvämmäksi.

Siinä tutkimuksessa ei ole tehty niin, että olis vaan katsottu kurssiarvosanoja, opintopistemääriä per lukukausi, sitä mitä tukitoimia on ylipäänsä käytetty ja miten ne on toteutuneet, ja sitten lähdetty analysoimaan vasta, että mitähän ne relevantit muuttujat tässä olis tai mitä niiden edes pitäis olla ja miksi.

Se on tavallaan valmis oletus että rotu ja sukupuoli ja sosioekonominen asema on ne avaintekijät, ei esimerkiks mikään henkilön muu ominaisuus kuten lukivaikeus, keskittymishäiriö tai joku siinä, miten erilaiset tukiprosessti ei palvele tai toimi ja miksi. Sieltä vois ihan hyvin löytyä tällasten asioiden perusteella ryhmiä jotka leikkaa ihan täysin läpi tämmösestä rodun ja etnisyyden ja tuloluokan mukaisesta luokittelusta sellaisten tekijöiden kautta, jotka yhdistää valkoisia naisia ja vaikka sitä intiaanimiestä.

Tollasella tavalla se on mun mielestä jopa rasittavaa, että se eksotisoi tiettyjä semmosia muuttujia, mitä nyt voidaan liittää ihmiseen ja tiettyjä tommosia luokitteluja, ja sitten se samalla nostaa tietyn ryhmän (valkoiset hyvätuloisesta taustasta tulevat naiset) semmoseksi että ikään kuin kaikkien pitäis pyrkiä siihen ja se on se gold standard siinä, millä tavalla pitäis toimia ja käydä sitä koulua.

Tää nyt on osittain turhaa ja edelleen kärjistävää nillitystä, ja mä oon tostakin tutkimuksesta sitä mieltä, että ne löydökset mitä siinä on, on ihan hyviä. Ei mun tarkoitus ole sanoa että se on huono tai ala-arvoinen tai surkea tai epätieteellinen tai mitään sellaista.

Tutkimus löytyy täältä https://doi.org/10.1080/13613324.2017.1375185

[Xantippa]

^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

Eiköhän se nykyään mene jo toisinpäin, ollaan jo ohitse ajan, jossa valkoinen heteromies oli syyllinen. Nyt hän uhri, se kaikkein sorrettu ryhmä ja vastuussa ovat sortajat, toksiset feministit, joita voidaan huoletta syyttää aivan kaiken pilaamisesta.

Koska nehän ovat menneet jo liian pitkälle!

T: Xante

[Xantippa]

Esimerkiksi tästä seuraa se, että raksamiesrunoilija on hot mutta se raksamies johon ei liity mitään tällaisia a priori valittuja tarpeeksi siistejä muuttujia on "klisee" tai jotain turhaa paskaa koko analyysin kannalta.

Minun sanomastani ei kyllä tuollaista pitäisi seurata. Mainitsin ainoastaan, että JOS haluamme tehdä tutkimusta, joka ei nojaa olemassa oleviin, kaikkien tiedossa oleviin stereotypioihin, meidän tulisi ahkerammin hakea niitä ryhmiä, jotka todellakaan helposti eivät näiden em. ryhmien ohessa pääse ääneen.


T: Xante

[Melodious Oaf]

^ Tässä keskustelu etenee tiettyjen kärjistysten siivittämänä, mutta ei siihen mun suunnalta silti sisälly erityistä pahantahtoisuutta. Mun tarkoitus oli lähinnä viittilöidä sellaiseen suuntaan että no, okei, intersektionaalisuus pyrkii tuomaan esille "ihmisyyttä", mutta sulla ei ole mitään ongelmaa sanoa mun kuvaamaa raksamiestä kliseeksi ja "kaikkien tuntemaksi" tai turhaksi ja sivuutettavaksi -- tai polkea vastaavalla tavalla samalla mua mun näkemää ja kokemaa -- mutta sitten taas tää jonkun intersektionaalista teoriaa käyttävän tutkijan joka on itse nainen ja latino, näkemys siitä että sukupuoli ja etninen tausta sekä rotu on kiinnostavia ja tärkeitä asoita -- kun se sanoo että "intiaanimies", niin se ei olekaan mikään klisee tai kulunut streotypia vaan se on "ihmisyys" ja se mihin pitäälkin keskittyä 

Mä vaan olen näkevinäni siinä jotain sellaista, että hirveen vahvasti tota silti määrittää jotkut käsitykset siitä, mitkä on ne olennaiset tai tärkeät kategoriat ja mitkä taas ei. Että miten säkin kehtaat puhua samaan aikaan suurieleisesti ihmisyydestä ja samaan aikaan sivuuttaa sen "tavallisen raksamiehen" sellaisena jonka nyt kaikki tietää ja tuntee ja josta ei tarvitsekaan puhua -- vaan tavallaan sen takia, että ne monisyisemmät kuvaukset taas siitä ihmisestä ei ole sellaisten muuttujien kautta niin näkyviä, jotka joidenkin feministien mielestä ja määrittelyn mukaan on erityisen keskeisiä ja niiden omassa kokemuksessa vahvasti läsnä.

[Melodious Oaf]

Intersektionaalisuutta ehkä vähän "ylimyydään" ainakin kahdessa suhteessa:

1) Että se auttais paremmin näkemään jotain yksilöitä sellaisina kuin ne on tai tavoittamaan ihmisyyttä. Tai näkemään jotain sellasita, mikä ei muuten olis näkyvää. Tää ei mun mielestä pidä täysin paikkaansa. Siinä edelleen niputetaan ihmisiä nimenomaan ryhmiin ja käsitellään ryhminä, ja just tyypillisiä kategorioita on sukupuoli, seksuaalisuus, rotu, tulotaso, etninen tausta ja tän tyyppiset. Siinä on jostain feministisestä teoriasta tai etnisten ryhmien tutkimuksesta aika suoraan vedetty ne kategoriat -- ja mä väittäisin, että intersektionaalisuus nimenomaan ei tuo näkyviin mitään muita kuin niitä kategorioita ja niiden ristikkäisvaikutuksia, jotka ollaan lähtökohtaisesti nostettu tutkimuskohteiksi, yleensä puhtaan teoreettisin perustein ja hyvin usein vielä niin, että siinä on tutkijan oma identieetti ja sen rakennuspalikat hirveän selkeästi näkyvissä.

2) Toisaalta sanotaan että intersektionaalisuudessa on vapautuksellinen eetos ja se parantaa maailmaa. Mun mielestä on kiinnostavaa esimerkiksi tossa valmistumista koskevassa jenkkitutkimuksessa, että siinä ei oltu kauhean kiinnostuneita siitä, mitä näiden omien määrittelyjen ja luokittelujen tavoittamattomiin jää, ja kaikista olennaisimmin -- tosi vähän kiinnostuneita siitä, mitä siihen valmistumiseen tai valmistumatta jäämiseen ihan konkreettisesti liittyy opintosuoritusten arvioinnin ja kirjaamisen ja tukitoimien osalta -- eli sen käytännön tekemisen siellä taustalla.

Sieltä saadaan ulos jotain ryhmiä koskevia havaintoja, esimerkiksi "alkuperäisasukasmiehet" tai "intiaalimiehet" tai jotain tällaista. Mutta se tutkimus ei ole edes kauhean kiinnostunut niiden kokemista asioista eikä se sisällä yhtäkään käytännön ideaa siitä, millä tavalla sitä yliopiston toimintaa pitäisi kehittää -- muuta kuin että kiinnittäkää huomiota tähän ryhmään ja tehkää jotain.

Tosi skeptisellä asenteella vois sanoa niin, että tollanenhan sivuuttaa kaikki käytännön toimet ja konkretian ja luo sellaista illuusiota että pelkästään rummuttamalla ja puhumalla jostain tällaisista ryhmistä saatais ikään kuin maailmaa paremmaksi.

Vastaalla tavalla äärimmilleen viety skeptisyys voisi sanoa, että se jopa kantaa mukanaan sellaista semimyrkyllistä ja rasistis-seksististä pohjalausta, että kaikki asiat kytkeytyy just tämmösiin seikkoihin ja just niitä vaan loputtomasti mälväämällä ja asenteita ja suhtautumista makustelemalla tapahtuu kaikki kehitys ja kuviteltavissa oleva hyvä.

Mutta se intersektionaalisuus ei sinänsä työkaluna ohjaa huomiota mihinkään sellaiseen, joista ne tutkijat ei olis valmiiksi olleet jo hyvin tietoisia. Se ei ohjaa huomiota yliopiston rakenteisiin tai tukijärjestelyihin sinänsä eikä siihen, mikä muutos siellä vois konkreettisesti jotain edes yksittäistä ihmistä auttaa. Se ei ohjaa huomiota mihinkään sellaiseen muuttujaan joka on ihan muuta kuin sukupuoli, rotu, etninen tausta tai sosioekonominen asema. Se vaan tarkastelee näitä asioita päällekkäin, ja sellaisenaan se on ihan hyvä juttu.

Jos olis joku olennainen tekijä, joka ei ole mikään näistä, sitähän se ei mitenkään tuo näkyviin. Ja edelleen korostetun negatiivisesti tarkasteltuna se tutkimushan luo sellaista kuvaa, että nimenomaan vika olis jossakin ihmisten asenteissa, jotka sitten vaikuttaa salakavalasti kaikkeen, ja että ikään kuin vain kohtelemalla näitä ihmisiä jollain täysin mustaksi laatikoksi jäävällä tavalla "paremmin", ongelmat ratkeaa ja nämä ihmiset ja heidän lisäkseen kaikki  muutkin niin sanotusti vapautuvat.

Toi nyt on äärimmäisyyteen asti viety tulkinta, ja varmaan siinä tutkimuksessa oikeasti ei ollut muuta tavoitetta kuin tuoda niitä ristikkäisvaikutuksia esiin ja nimetä niitä.

Mua ei kismitä mikään niinkään siinä tutkimuksessa sinänsä, vaan enemmän siinä ajatuksessa, että tollanen tutkimus ois jotenkin enemmän kuin mitä se on, eli ennalta tietyistä henkilökohtaisista ja teoreettisista lähtökohdista valittujen muuttujien päällekkäisvaikutusten tarkastelua.

[Hayabusa]

^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

Eiköhän se nykyään mene jo toisinpäin, ollaan jo ohitse ajan, jossa valkoinen heteromies oli syyllinen. Nyt hän uhri, se kaikkein sorrettu ryhmä ja vastuussa ovat sortajat, toksiset feministit, joita voidaan huoletta syyttää aivan kaiken pilaamisesta.

Koska nehän ovat menneet jo liian pitkälle!

T: Xante

Ihan sama miten päin niitä lokerointeja ja syyllistämisiä tehdään. Hölmöä hommaa joka tapauksessa. Jokaisen intersektionalistin olisikin aina nimetessään syylliseksi "joku muu" kääntää lokerointinsa niin, että sormi osoittaa itseensä. Jospa niin tulisi hieman tolkkua tuohon paskanjauhantaan.

[Xantippa]

^ Tässä keskustelu etenee tiettyjen kärjistysten siivittämänä, mutta ei siihen mun suunnalta silti sisälly erityistä pahantahtoisuutta. Mun tarkoitus oli lähinnä viittilöidä sellaiseen suuntaan että no, okei, intersektionaalisuus pyrkii tuomaan esille "ihmisyyttä", mutta sulla ei ole mitään ongelmaa sanoa mun kuvaamaa raksamiestä kliseeksi ja "kaikkien tuntemaksi" tai turhaksi ja sivuutettavaksi -- tai polkea vastaavalla tavalla samalla mua mun näkemää ja kokemaa -- mutta sitten taas tää jonkun intersektionaalista teoriaa käyttävän tutkijan joka on itse nainen ja latino, näkemys siitä että sukupuoli ja etninen tausta sekä rotu on kiinnostavia ja tärkeitä asoita -- kun se sanoo että "intiaanimies", niin se ei olekaan mikään klisee tai kulunut streotypia vaan se on "ihmisyys" ja se mihin pitäälkin keskittyä 

On se, etenkin, jos hän esittää intiaanimiehen reservaatissa ryyppäävänä. Juuri sitä on kyse, että laajasti määritellään, mitä esimerkiksi raksamies on ja tehdään se kliseisesti, stereotypiamaisesti.

On vain jälleen omaa kuvitelmaasi, että sanojalla olisi tässä jokin olennainen merkitys, olit se sitten sinä tai intersektionaalinen tutkija. Nainen taikka mies.

Mä vaan olen näkevinäni siinä jotain sellaista, että hirveen vahvasti tota silti määrittää jotkut käsitykset siitä, mitkä on ne olennaiset tai tärkeät kategoriat ja mitkä taas ei. Että miten säkin kehtaat puhua samaan aikaan suurieleisesti ihmisyydestä ja samaan aikaan sivuuttaa sen "tavallisen raksamiehen" sellaisena jonka nyt kaikki tietää ja tuntee ja josta ei tarvitsekaan puhua -- vaan tavallaan sen takia, että ne monisyisemmät kuvaukset taas siitä ihmisestä ei ole sellaisten muuttujien kautta niin näkyviä, jotka joidenkin feministien mielestä ja määrittelyn mukaan on erityisen keskeisiä ja niiden omassa kokemuksessa vahvasti läsnä.

Missä minä olen suurieleisesti puhunut ihmisyydestä? Onko suurieleistä ihmisyydestä puhumista todeta, että "raksamiestä" tulisi voida esimerkiksi intersektionaalisessa tutkimuksessa käsitellä jollakin muullaKIN tavalla kuin tavallisella, jonka kaikki tietää?

Mä en voi tietää, mitä sun jotkut feministit on mieltä, joten siihen en ota kantaa.

T: Xante

[Xantippa]

^^Yrityksen tulokset kuitenkin näkyvät akateemisina feministihomoina. Jos et kuulu siihen joukkoon olet "etuoikeutettu", eli syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen nykyisyyden lisäksi myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Ylipäätään lokerointi ja vastakkainasettelu tuntuvat olevat koko intersektionaalisuuden kulmakiviä.

Eiköhän se nykyään mene jo toisinpäin, ollaan jo ohitse ajan, jossa valkoinen heteromies oli syyllinen. Nyt hän uhri, se kaikkein sorrettu ryhmä ja vastuussa ovat sortajat, toksiset feministit, joita voidaan huoletta syyttää aivan kaiken pilaamisesta.

Koska nehän ovat menneet jo liian pitkälle!

T: Xante

Ihan sama miten päin niitä lokerointeja ja syyllistämisiä tehdään. Hölmöä hommaa joka tapauksessa. Jokaisen intersektionalistin olisikin aina nimetessään syylliseksi "joku muu" kääntää lokerointinsa niin, että sormi osoittaa itseensä. Jospa niin tulisi hieman tolkkua tuohon paskanjauhantaan.

Mitä paskanjauhantaa tarkalleen ottaen tarkoitat, ts. kenen?

Tarkoitatko ehkä, että yleisesti ottaen intersektionaalisen tutkimuksen tekijät ovat intersektionalisteja (mikä ihan uussana jälleen!!), jotka ensisijaisesti etsivät muita syyllisiksi?

T: Xante

[Hayabusa]

^Kyllä.

[Toope]

Intersektionaalisuus kertoo siitä, että tietyt ideologiat, kuten feminismi ja queer-ajatus ajautuvat liian pitkälle. Yli älynsä.
Olen joskus puhunut siitä, että jokainen ideologia luo irvikuvaa itsestään, kun vetää itseään liian pitkälle. Nyt nuo ovat vetäneet. Heillä on perusajatuksia, joissa on järkeä. Mutta ongelmana on se, ettei ole järkeä/rationalismia kyetä stoppaamaan sitä omaa hörhöajattelua.

Ei tuo ole rationalistista, vaan ideologista ajattelua, siksi tuollaiset tekevät itsestään vitsejä.

[Toope]

Jotensakin oireellista on, että keskusteluun helposti tuodaan näennäiset, suorastaan itsestään selvät ryhmät, joiden välillä tasa-arvosta "kilpaillaan". On katolla räkivää raksamiestä, homoa ja heteroa, valkoista miestä ja tietysti akateemista kympintyttöfeministiä.

Sen sijaan varsinaiset äänettömäksi jäävät ryhmät ovat jotain sellaista kuin runoilijaraksamies, rasisti homo jne. Ja tätä minä olen ymmärtänyt, että intersektionaalisuudella yritetään valottaa, tuoda esiin: ihmisen kokonaisempaa kuvaa...

Hörhöporukat eivät ole äänettömiä, hehän hoilaavat somessa...

[Xantippa]

^Kyllä.

OK.

T: Xante

Muoksis: kansallisen yhtenäisyyden ja suomen kauniin kielen puolesta kuitenkin ehdotan uudeksi uudissanaksi moniperustaistajat. Jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi, keitä ne syyllistäjä-paskanjauhajat ovat.