Intersektionaalisuus

[Hayabusa]

Kysymys: sektioidaanko juttuja muuten kuin pigmentti- ja/tai sukupuolikromosominäkökulmasta? Jos kyllä, niin onko vinkata mistä löytyy?

[Juha]

Kun ajattelee elämää, ja törmää käsitteeseen intersektionaalisuus, ei oikein voi tietää, mihin yhteyteen itseään on saattanut. Tämä on näissä niin hienoa.


L.

Yleensäkin tuntuu siltä, että yhteiskunnallisemmat teoriat eivät ole mitään, tai niistä ei ole odottaa mitään.

Jos taas näitä ei ole, tai ilmene, ei tiedetä sitä, että esim tieteen ja teknologian soveltaminen ei perustu mihinkään ajatukselliseen, edes väärään.

Sillä tavoin yhteiskunnalliset teoriat ovat hyviä, että niiden olemassolosta voi jäljittää tyhjäodotteisen, ja toisaalta se taas voi karkoittaa oikeille jäljille, edes jonkun.

Voisin viitata tähän metaosuuteen: https://kantapaikka.net/index.php/topic,163.msg95164.html#msg95164.

On komiteoita, tutkimuksia, jotta asiat voidaan häivyttää taaemmas. Samalla tapaa on ristiriitoja, jotka sammuvat, kun energiaa käytetty. Oikeuksia ja oikeusvääntöjä, jonne ratkaisemattomuus voidaan kanavoida.

Samalla tapaa on kaikenlaisia tutkimushaaroja, ja erityisryhmiä koskevia kuplia, mikä pieni, mikä pienempi.

Ilmiö on toisaalta tätä: https://kantapaikka.net/index.php/topic,1834.msg95356.html#msg95356. Ei mitään kokonaisempaa tarjottavaksi, tai missään kohtaa tavoitteeksi.

[Toope]

Kun ajattelee elämää, ja törmää käsitteeseen intersektionaalisuus, ei oikein voi tietää, mihin yhteyteen itseään on saattanut. Tämä on näissä niin hienoa.

Käsitetään ihmisiä ryhminä, ei yksilöinä.
Jollekin tulee mieleen apartheid tuosta intersektionaalisesta ajattelusta...

[Juha]

Käsitetään ihmisiä ryhminä, ei yksilöinä.

Miksi sitten piilottaa käsittely eri aitauksien taakse?


Kyllä nyt sen myönnän, että esim tämän alan taustavoimana voi olla hyviä kykyjä, ja potentiaalista porukkaa. Hyvä ollakkin liikkeellä, oli startti mikä oli. Ei saldo tässä mikään tyhjä todennäköisesti ole, noin kertymämielessä.

Toisaalta, meneekö sitä jotenkin maaliin, niin se näissä on yleensä se ongelma. Kun oikein hajautuu, niin entistä paremmin hajautuu.

Lähtöryhmiä ajatellen, feminismi jne, on oikeastaan hatun noston arvoinen juttu. Sama koskee oikeastaan mielettömyydenosoituksia ja muuta örvelismiä, jossa petrattavaa enemmän, tosin lähtötilanne heikompi.

[Aave]

Minja Koskelan musiikkipedagogiaan liittyvää tutkimusta en nopealla vilkaisulla löytänyt kuin tämän verran: https://www.ingentaconnect.com/content/intellect/jpme/2020/00000004/00000003/art00003;jsessionid=7a33m6aferjt3.x-ic-live-03

Vaikea tommosen tiivistelmän perusteella on mitään päätelmiä tehdä, mutta periaatteessa tosta vois aavistella sellaistakin että... bändisoiton opettaminen ei sinänsä välttämättä ole mitenkään tasa-arvoistavaa vaan se pitäis tehdä sellaisella tavalla, että opettaja ymmärtää sen koulun ja oppilaiden todellisuutta ja kohtaa niitä semmoselta pohjalta.

PME (popular music education) has often been treated as the democratizer of music education. In this article, however, we argue that the democratic potential of PME depends on the pedagogical implementation of the practice. Furthermore, we argue that for such education to become democratic, the teacher needs to identify the intersectional power structures that shape interaction between people so as to become aware of the school culture and its norms. In this process, the ongoing development of teacher reflexivity plays an essential role.

Siis että opettaja ei voi vaan tuutata sitä materiaalia vuodesta toiseen samanlaisena vaan sen pitäis olla kiinnostunut niistä oppilaista ja siitä, millaisessa todellisuudessa ne elää. Se nyt on mun mielestä totta oppiaineesta riippumatta, ja miksei sellaista vois ihan hyvin lähestyä ja availla myös tollasella teoreettisella käsitteistöllä kuin tossa on esitetty.

Juu, on tosiaan niin vaikea tehdä mitään päätelmiä, kuten:

- Onko "tutkimus" tehty jossain tietyssä ajassa ja paikassa, toisin sanoen: onko koeasetelma jatkossakin toistettavissa, juuri samoin ehdoin ja edellytyksin?
- Onko tutkija minimoinut oman vaikutuksensa tutkittavaan ilmiöön vai voisiko olla, että sehän tässä onkin suorastaan pääasia?
- Onko kyse yhteiskunnallisesti vaikuttavasta tutkimuksesta, vai koskeeko se sittenkin vain "tutkijan" omaa napaa, tässä ajassa ja paikassa?
- Voiko tutkimuksesta tehdä mitään laajempia, tieteelliset kriteerit täyttäviä johtopäätöksiä?

Nuo nyt pikaisesti mieleen tulleina. Jos pidetään ne tieteen todelliset mittapuut (Intersektionaalisuus ei edes ole varsinaisesti mikään tieteellisen validi mittapuu) mielessä, niin eihän tämmöinen  tuuba kestäisi kriittistä tarkastelua. Aiheesta enemmän: Grievance Studies (Wikipedia).

Kamoon, "tutkijana" vasemmistoaktiivi ja -puoluejäsen, jonka pääasia on intersektionaalisuus (Subjektiivisena ilmiönä), ja tasan varmasti intersektionaalinen feminismi. Uliuli, kun on niin vaikeaa.

Hesarin pääkirjoituksen (Saska Saarikosken kirjoittama) pääpointti oli se, että 1970-luvun taistolaisuushenki aiheutti yliopistolaitosta myöten tuhojaan, eikä niitä virheitä kannattaisi toistaa - kuten nyt toistetaan. Yliopistojen politisoituminen ja niissä riemuidioottien mellastaminen on kyllä yleisemminkin laajempi ilmiö, jota tietyt tahot ja toimijat apinoivat nyt Suomessakin.

Seuraava, kohta 40 vuotta vanha sketsi on tähän intersektionaalisuuden ja syrjinnän osoitteluun ajankohtaisempi, kuin se oli edes julkaistaessaan:

Velipuolikuu: Haastattelu Kakolassa (YT). 

[Aave]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

Hyvää asiantuntijoiden pohdintaa siitä, miten tuo Bruton palvoma (Saska Saarikosken) pääkirjoitus epäonnistui. Aaveellekin minua paremmilta auktoriteeteilta ihan sellaista helposti sulavaa faktatietoa, mitä se "intersektionaalinen ideologia" tarkoittaa tutkimisessa (=> objektiivisempaa tiedettä suom. huom.). Myös tuossa asiantuntijat huomasivat, että tämä Bruton ja Aaveen tiedekäsitys tulee suoraan perussuomalaisilta tai jos ovat itsenäisesti päätellen päätyneet samaan kuin persut, voidaan todeta, että ainakin yhtä vajaaksi jäi ihan itsenäisesti ajatellen.

Tämä aivopierentäsi oli mennyt minulta ohi mutta kiitos Saareksen, huomasin vastata siihen.

No niin, siis tässä artikkelissahan käsitellään asioita täysin yleisellä tasolla eikä kukaan edes ota suoraa kantaa siihen Saarikosken laatimaan pääkirjoitukseen. Sen sijaan Saarikoski kirjoitti aiheesta oman vastineensa, eikä peräänny kannanotossaan. Sinänsä hauskaa, että minä en itse edes erityisesti pidä Saskasta, mutta sekin on nyt tässä sivuseikka. Ihan sama kuka sen pääkirjoituksen olisi kirjoittanut, sen pääpointti on ja pysyy.

Sinä pölvästi et edes älynnyt, että laittamani Pasi Malmin artikkelinkin lähtökohta oli, että vasemmisto ja feministit eivät itsekään ymmärrä, mistä höpisevät. Asian laita on siis suoraan otsikossa, mutta ethän sinä sitäkään ymmärtänyt saati, että olisit lukenut artikkelia.

Samasta syystä olen tehnyt itsekin eron intersektionaalisuudesta yleisellä tasolla ja kuvaavana terminä, kun taas intersektionaalinen feminismi todellakin on poliittinen ideologia, jossa tätä "tiedettä" on lähinnä vain oman agendan tarkoituksiin. Intersektionaalisuus konseptina on varsin yksinkertainen työkalu, mutta käytännön tasolla se ei ole mikään yleispätevä teoria (Sanan varsinaisessa merkityksessä), jolla olisi itsessään mitään ihmeellistä painoarvoa.

Sinä et itse ole osannut erottaa käsitettä, konseptia ja ideologiaa, vaikka ne on sinulle jo ennen tätä HS:n artikkelia pyritty osoittamaan.

[Aave]

^
Edellisestä artikkelista...

Itse en löytänyt mitään erityisen osuvaa vasta-argumenttia (Ja sitten oli tämä Anu Koivusen täysin sisällötön kitinä, joka lähinnä tuki alkuperäisen jutun pointtia).

"Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle".

Ideologia tulee kuvaan juurikin siinä, kun joku vahvasti väriä tunnustava "tutkija" on niin ideologian kyllästämä, ettei kykene edes kuvittelemaan lempiteoriansa olevan väärässä. Tällöin on täysin mahdotonta tehdä tiedettä, koska ei kyetä luomaan testattavia asetelmia, joilla teoria voitaisiin todistaa vääräksi.

"Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi".

Tämä on väärin sekä teoriassa että käytännössä. Moni väite on "läpäissyt tiedeyhteisön kriittisen keskustelun", mutta on myöhemmin näytetty vääräksi. Ne eivät muuttuneet tosiasioiksi tai faktoiksi. Lisäksi kriittistä keskustelua ei koskaan lopullisesti "läpäistä", vaan jokainen tieteellinen väite on pysyvästi kriittisen keskustelun kohde.

[Xantippa]

On aina ihastuttavaa nähdä, ketkä vastustavat (tai mitä tuo väninä on) sellaisia asioita, kuten esimerkiksi intersektionaalisuus. Siis juuri he, jotka huutavat eniten, miten valkoisen heteroraksajätkän kokemus on täysin sivuutettu, ovat sitä mieltä, että intersektionaalisuus on huono tapa lähestyä tutkimuksen tekoa. Voisiko joku selittää, mikä järki tässä on: vänistä sitä ainutta asiaa vastaan, joka voisi tutkimuksen tekoon tuoda niitä elementtejä, joita he katsovat tarvittavan?

Vielä älyttömämpi väite tietysti on, että tieteellisen faktan perusteeksi ei voida vaatia tiedeyhteisön kriittistä tarkastelua, keskustelua, koska faktastahan voi myöhemmin paljastua jotain muuta, mitä ei tiedetty.

Tämä tosin asettaa ymmärrykseen nykyisen käsityksen, että kaikki mielipiteet on silleen ihan jees. Kun ihan samahan se on, miten niitä tarkastellaan, mitä niistä keskustellaan, kun ei mitään voi koskaan lopullisesti tietää, niin lähdetään nyt siitä, että tavallaan tiedetään tässä omassa maailmassa, MUN maailmassa ihan kaikki ja se riittää.

T: Xante

[Toope]

On aina ihastuttavaa nähdä, ketkä vastustavat (tai mitä tuo väninä on) sellaisia asioita, kuten esimerkiksi intersektionaalisuus. Siis juuri he, jotka huutavat eniten, miten valkoisen heteroraksajätkän kokemus on täysin sivuutettu, ovat sitä mieltä, että intersektionaalisuus on huono tapa lähestyä tutkimuksen tekoa. Voisiko joku selittää, mikä järki tässä on: vänistä sitä ainutta asiaa vastaan, joka voisi tutkimuksen tekoon tuoda niitä elementtejä, joita he katsovat tarvittavan?

Vielä älyttömämpi väite tietysti on, että tieteellisen faktan perusteeksi ei voida vaatia tiedeyhteisön kriittistä tarkastelua, keskustelua, koska faktastahan voi myöhemmin paljastua jotain muuta, mitä ei tiedetty.

Tämä tosin asettaa ymmärrykseen nykyisen käsityksen, että kaikki mielipiteet on silleen ihan jees. Kun ihan samahan se on, miten niitä tarkastellaan, mitä niistä keskustellaan, kun ei mitään voi koskaan lopullisesti tietää, niin lähdetään nyt siitä, että tavallaan tiedetään tässä omassa maailmassa, MUN maailmassa ihan kaikki ja se riittää.

Itseäni lähinnä ärsyttää se, että luodaan yhteiskuntamalleiksi jotain ideologioita, joissa ei ole mitään älyllistä sisältöä.

[-:)lauri]

Vaikuttaa Toope vastauksesi perusteella pikemminkin siltä, ettet ymmärtänyt sanaakaan Xantippan viestistä. Se varmasti ärsyttää, että sikäli ymmärrän kyllä ärtymyksesi vilpittömyyden.

[a4]

Intersektionaalisuus eli moniperusteinen syrjintä. Tämän hetken kuuma peruna maailmalla ja Suomessa.

Katteeton väittämä, että se olisi jokin tämän hetken "kuuma peruna" maailmalla ja Suomessa. Pikemminkin niin, että intersektionaalisuus on konseptina ja uhriutumispisteiden jakoon käytettynä työkaluna sellainen, että lähes kuka tahansa latuska-aivo osaa hahmottaa sen. Vai osaako sittenkään?

Seuraava artikkeli aiheesta on kirjoitettu niinkin tällä hetkellä, kuin 2013. Hauskaa tässä on se, että tuskin mikään julkisessa diskurssissa käydyissä keskusteluissa on kuluneina vuosina muuttunut, ja artikkeli pitää edelleenkin paikkansa. Jos halajaa ymmärtää intersektionaalisuutta, suosittelen lukemaan sen. Olen laittanut sen foorumille alun perin jo vuosia sitten.

Vasemmisto ja feministit eivät ymmärrä intersektionaalisuutta (US).

Artikkelin kirjoittaja Pasi Malmi on koulutukseltaan hallintotieteiden tohtori.

Olisiko kuuman perunan sijasta ajankohtainen sopivampi muotoilu?

Linkkaamastasi artikkelista:
Kolmas ja korkeatasoisin syrjinnän tarkastelutapa on rohkean  intersektionaalinen ja samalla kontekstisensitiivinen tarkastelutapa.
Kuulostaa erittäin kannatettavalta.

Artikkelin kommenttiosiossa myös hyvää keskustelua artikkelista ja ketjun aiheesta, tässä vain ensimmäinen viesti:
Naisasialiike, feminismi ja tasa-arvon edistäminen naisnäkökulmaisesti ovat muodostuneet historiallisen jatkumon kautta pontimenaan todellinen muutostarve – ne eivät siis ole ideologiselta tai peräti utopistiselta arvopohjalta rakennettuja selitysmalleja tvs. aatteita sinänsä.
Oletko vasemmistolainen tai feministi?
kyllä
Millä tasolla sinä hahmotat tasa-arvon?
yhteiskunnallisella sekä sukupuolitutkimuksellisella tasoilla, sukupuoli ei ole pelkästään "luonnollista järjestystä" tai essentiaalista olemista, vaan myös ja entistä enemmän kulttuurinen tuote.
Millä tasolla edustamasi puolue tai yhdistys hahmottaa tasa-arvon?
samalla tavoin mitä itsekin
Jos hahmotat tasa-arvon 1- tai 2-tasolla, voisitko hieman perustella näkemyksiäsi?
–
Mitä meidän pitäisi tehdä YK:n, EU:n ja Pohjoismaiden neuvoston tasa-arvoelimille, jotka hahmottavat tasa-arvon 1-tasolla?.
Hahmottavatko?
YK:n ydinlausumat lähtevät kansainvälisistä vertailuista, ja niiden mukaan naiset ja tytöt ovat useimmiten haavoittuvimmassa asemassa miesten dominoimissa yhteiskunnissa – kehittyneemmillä vakavaraisimmilla alueilla sukupuolisensitiivisemmät organisaatiot toki ovat paikallaan hienosäätömielessä, kuten Pohjoismaissa ja osin EU:n tasolla.
Vasemmistoliitossa monialainen syrjintä ja sukupuolisensitiivisyys yleensäkin ovat tiedostettuja ongelmana ja lähestymistapana.

[a4]

Aiheesta enemmän: Grievance Studies (Wikipedia).

Kamoon, "tutkijana" vasemmistoaktiivi ja -puoluejäsen, jonka pääasia on intersektionaalisuus (Subjektiivisena ilmiönä), ja tasan varmasti intersektionaalinen feminismi. Uliuli, kun on niin vaikeaa.

Hesarin pääkirjoituksen (Saska Saarikosken kirjoittama) pääpointti oli se, että 1970-luvun taistolaisuushenki aiheutti yliopistolaitosta myöten tuhojaan, eikä niitä virheitä kannattaisi toistaa - kuten nyt toistetaan. Yliopistojen politisoituminen ja niissä riemuidioottien mellastaminen on kyllä yleisemminkin laajempi ilmiö, jota tietyt tahot ja toimijat apinoivat nyt Suomessakin.

Aiheesta enemmän: https://en.wikipedia.org/wiki/Grievance_studies_affair#Criticism

Kamoon. Humanististen ja yhteiskuntatieteiden syyttäminen ideologisuudesta on Väliverrosen mukaan useissa maissa useissa maissa tyypillistä populistiselle retoriikalle ja äärioikeistolle. Suomessa samankaltaisia näkemyksiä on esittänyt esimerkiksi osa perussuomalaisten kannattajista.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

[a4]

^
Edellisestä artikkelista...

Itse en löytänyt mitään erityisen osuvaa vasta-argumenttia (Ja sitten oli tämä Anu Koivusen täysin sisällötön kitinä, joka lähinnä tuki alkuperäisen jutun pointtia).

"Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle".

Ideologia tulee kuvaan juurikin siinä, kun joku vahvasti väriä tunnustava "tutkija" on niin ideologian kyllästämä, ettei kykene edes kuvittelemaan lempiteoriansa olevan väärässä. Tällöin on täysin mahdotonta tehdä tiedettä, koska ei kyetä luomaan testattavia asetelmia, joilla teoria voitaisiin todistaa vääräksi.

"Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi".

Tämä on väärin sekä teoriassa että käytännössä. Moni väite on "läpäissyt tiedeyhteisön kriittisen keskustelun", mutta on myöhemmin näytetty vääräksi. Ne eivät muuttuneet tosiasioiksi tai faktoiksi. Lisäksi kriittistä keskustelua ei koskaan lopullisesti "läpäistä", vaan jokainen tieteellinen väite on pysyvästi kriittisen keskustelun kohde.

ALOITETAAN tieteen ytimestä. Mitä siellä on? Onko fysiikka "kovempaa" kuin sosiologia?
Koko kysymys on tavallaan väärin asetettu, sanoo tieteenfilosofi ja yliopistonlehtori Samuli Reijula Helsingin yliopistosta. Ytimessä eivät ole tietyt tieteenalat, vaan tieteelliset menetelmät. Tieteen "kovuus" tai erityislaatuisuus perustuu yhteisesti hyväksyttyyn tapaan, jolla tieteellistä tutkimusta tehdään. Sen pitäisi päteä kaikkeen tieteeseen."Olennaista on se, että tiede on institutionaalisesti järjestetty niin, että alistamme väitteemme tiedeyhteisön avoimelle keskustelulle", Reijula sanoo.
Vasta kun väite läpäisee tiedeyhteisön kriittisen keskustelun, se muuttuu tieteelliseksi tosiasiaksi. Faktaksi.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007917387.html

Tieteellisen menetelmän tiukalla noudattamisella pyritään minimoimaan tieteilijän omien asenteiden vaikutus kokeen lopputulokseen. Eräitä keinoja ovat kokeiden huolellinen suunnittelu sekä koetulosten ja tehtyjen johtopäätösten perusteellinen vertaisarviointi.[6][7] Kun koetulokset on julkaistu, ne ovat koko tiedeyhteisön arvioitavissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä#Asenteiden_vaikutuksen_minimointi
Tämä (tiedeyhteisön kriittisen keskustelun läpäisemän väitteen muuttuminen tieteelliseksi tosiasiaksi) näyttäisi olevan oikein sekä teoriassa että käytännössä.

Toki tiede on itseään korjaavaa:
Kun hypoteesi on selvinnyt kokeista, se voidaan ottaa osaksi tieteellistä teoriaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä#Hypoteesista_teoriaksi
Toisin kuin matemaattiset totuudet, tieteelliset teoriat ovat empiirisiä ja näin aina avoinna falsifioinnille, mikäli uutta todistusaineistoa esitetään. Jopa kaikkein perustavimmanlaatuiset teoriat voivat osoittautua epätäydellisiksi, jos uudet havainnot eivät ole yhteensopivia niiden kanssa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä#Teorioiden_falsifiointi

Kannattaa myös huomata:
Tieteellinen menetelmä ei ole yksinkertainen työohje vaan viitteistö siitä, kuinka tiedettä kannattaa tai tulee harjoittaa. Se myös käytännössä poikkeaa suuresti eri tieteenalojen välillä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä

[a4]

Olisiko nyt sopiva hetki puhua kuumasta perunasta? No tässä kuitenkin Aaveen mainitsema SS:n vastavastine tuoreeseen pääkirjoitukseensa liittyen:
Yritin spekuloida pääkirjoituksessa sillä, miksi jotkut tieteet ovat alttiimpia ideologisille kiistoille kuin toiset – mutta epäonnistuin
Samalla toivotan jaksamisia koronasta ja somemyrskystä toipuvalle ihmiselle. Voimia!
Hän saa kyllä myös pääkirjoitustaan kehuvia kommentteja vastineensakin kommenttikentässä, joka on muutenkin mielenkiintoista luettavaa alkaen taloustieteen politisoitumisen ruotimisesta.

[Aave]

a4,

Lol!

Arvelinkin, että vaitonaisuutesi ketjussa johtui siitä, että olit keskittynyt laatimaan näitä leikkaa ja liimaa -viritelmiäsi, joissa varsinaista omaa pohdintaa on korkeintaan nimeksi.

Kritiikin kritiikissä äärioikeistolaisuuden osoittelu on jo täysin naurettavaa - alleviivaten juuri sitä, miten itsetiedottoman tihrusilmäistä touhu pahimmillaan voi olla. "Ei me olla poliittisia; te olette äärioikeistolaisia"!

Grievance Studies oli todellinen tapaus, eikä siitä ole opittu mitään. Se, että siihen voi vedota myös jotkin äärioikeistolaispiirit ei todellakaan tarkoita, että kaikki Grievance studies -tapaukseen viittaavat ovat äärioikeistolaisia.

Intersektionaalinen feminishän muuten on rodullistamista ja ihmisten jaottelua, että sikäli se ei juurikaan eroa rotuopista. Tuomitsemis- eli Cancel-kulttuuri on sitä itseään, vain toisin keinoin.

Huvittavinta on nyt se, että minulla olisi suora lähde esim. sille, miten tätä valitettavaa ilmiötä suomalaisessa yliopistomaailmassa käsitellään (Nimen omaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden ammattiryhmän keskuudessa) mutta sitäkään lähdettä en tänne laita, vaikka se olisi tässä asiassa oma etuni. On nimittäin niin, että yleisellä tasolla tälle foorumille nyt ei vain kannata linkittää  akateemisen maailman omaksi alustaksi tarkoitettua lähdettä. Minua sopii syyttää elitismistä - mutta todellinen syy on se, että tällä foorumilla on liikaa hörhömaallikoita, joiden tietoon en sellaisia lähteitä halua.

Mutta yksi hyvä, rautalankamallin sisältävä blogikirjoitus asiasta on laittaa. Se käsittelee intersektionaalista feminismiä ja sitä, mikä touhussa todellakin mättää:

Intersektionaalisuus ja 4. aallon feminismin epätodellinen ydin.

"Hartsockin mukaan hallitsevan luokan näkökulma on puolueellinen ja vääristynyt, kun taas sorrettujen luokkien näkökulma paljastaa tosiasialliset ihmisten väliset suhteet." (Hekman, S. (1997): Truth and Method: Feminist Standpoint Theory Revisited. Signs: Journal of Women in Culture and Society vol. 22, no. 2)

Tätä intersektionaalisuus tarkoittaa. Tätä intersektionaalisuus ajaa. Oletko sinä esimerkiksi valkoihoinen, terve tai heteroseksuaalinen? Olet tällöin sortaja ja sinun näkökulmasi on intersektionaalisten feministien mukaan puolueellinen ja vääristynyt".

Suosittelen erityisesti kaikkia intersektionaalisuudesta hihkuvia lukemaan sen.