Koulutuksen pimeä puoli

[urogallus]

Millä tavalla "järjestelmä" hyötyy ylikoulutuksesta?

Riippuu siitä mitä järjestelmällä tarkoitetaan. Koulutusteollisuus hyötyy luonnollisestikin taloudellisesti.

Koko yhteiskunnan tasolla taas koulutusta käytetään työttömyyden torjunnassa. Siis ensisijaisesti niin, että saadaan ihmiset pois työttömien laarista opiskelevien laariin. Ihan kiva bonus on, jos joku myöhemmin saa sellaisia töitä, joihin ei olisi päässyt ilman opiskelua.

[urogallus]

Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Näinhän se on. Näin ollen siis minun kokemukseni koulutuksesta on ihan pätevä ja voin väittää, että olet väärässä - minun elämässäni. Mitä järkeä tällaisessa keskustelussa on, on tietenkin sitten ihan toinen juttu.

No subjektiivista touhuahan tämä keskustelu muutenkin on. Kerrotko vähän tarkemmin omista kokemuksistasi?

Voit myös linkata niihin tutkimuksiin, jos niitä netissä saatavilla on.

[MrKAT]

Tiedän mökkipaikkakunnallani erään maanviljelijäperheestä olevan ihmisen, jonka koulutus taisi jäädä peruskouluun, ja
... tapana levitellä salaliittoteorioita ja rokotusvastaisuutta Facebookissa (ja typeriä poliittisia mielipiteitä), hän uskoo erilaisiin uskomushoitoihin ja luonnon yliluonnollisiin olentoihin ja muuhun taikauskoon. Hieman enemmän koulutusta - ja ...

Aika moni korkeakoulutettu nainen uskoo, että Suomessa naiset on sorrettu vähemmistö. Uskomuksena tämä ylittää rokotevastaisuuden.

Pitikö tää kääntää heti femipolitistiseksi? Olisit vain sanonut että koulutetutkin naiset (esim. sairaanhoitajat USA:ssa*) omaa uskomattomia hömppäuskomuksia ja rokotevastaisuutta. Koulutuksella-hömppärokotus ei juuri toimi tai teho heikko, vaikka korrelaatiota onkin (Se lienee pikemmin niin että ei-hömppäisiä seuloutuu enemmän korkeampiin koulutuksiin, mutta yliluonnollinen ajattelu pysyy rinnalla koulutuksenkin kanssa**, ns. eri lokerossa).

Ylikoulutus-anekdootti: Suomalainen sinfoniaorkesterin fagotisti tuotiin johonkin ohjelmasarjaan ja kun hänen pitikin improvisoida=keksiä itse ilman nuotteja=luovuutta, hänellä meni ns. sormi (muttei fagotti) suuhun. Tämän muusikon piti opetella improvisaatiota! Ilmeisesti siis ekaa kertaa eläessään!? Se oli uskomatonta seurattavaa.

Ylikoulutuksesta silmiäni aukaisi eka kerran eräs internetpersoona: Jukka "Yucca" Korpela.

* USA:ssa juuri asiaa tutkinut huomasi että hoitajien rokotevastaisuutta määrittää luottamus/sen puute. Ammattiryhmänä luottamut lääkäreihin ja lääketeollisuuteen ei ole korkea. Kenties koulutus itsessään ei poista tiedevastaisuuksia vaan sitä kautta että syntyy luottamus henk.koht. tai ryhmäsosiologisella tasolla.
** Psykolgoian laitoksen Marjaana Lindemanin luento: https://www.skepsis.fi/lehti/2008/2008-1-jarvinen1.html 

[-:)lauri]

Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Mutta kun en edelleenkään ymmärrä mitä subjektiivisuus mielestäsi tarkoittaa. Yhä kryptisemmäksi muuttuu että vastakohta olisi jonkun toisen elämän eläminen. Kenen muun elämää ylipäätään ihminen voisi elää? Eikös se ole luonnontieteellisestikin jo melkolailla mahdotonta. Siamilaiset kaksoset elävät aika lähellä toistensa elämää, mutta heidänkin kokemuksensa poikkeavat toisistaan kun heiltä mielipiteitä kysellään.

1. Tarkoitatko subjektiivisuudella, että Mikko ja Maija ovat esimerkiksi matemaattisen laskun vastauksesta molemmat oikeassa, vaikka Mikko olisi sitä mieltä, että vastaus on 4 ja Maija sitä mieltä, että vastaus on -5, jos vain kummatkin kokevat subjektiivisesti olevansa oikeassa?
2. Vai olisiko olemassa jokin tietty objektiivisuuden taso, jonka perusteella voitaisiin arvioida onko heidän jommankumman subjektiivisuus oikeassa, molemmat oikeassa tai molemmat väärässä?

[urogallus]

Ylikoulutus-anekdootti: Suomalainen sinfoniaorkesterin fagotisti tuotiin johonkin ohjelmasarjaan ja kun hänen pitikin improvisoida=keksiä itse ilman nuotteja=luovuutta, hänellä meni ns. sormi (muttei fagotti) suuhun. Tämän muusikon piti opetella improvisaatiota! Ilmeisesti siis ekaa kertaa eläessään!? Se oli uskomatonta seurattavaa.

En tiedä, olisiko tuossa kyse enemmänkin alikoulutuksesta. Tai sitten fagotööri oli tehnyt liikaa töitä ja leikkinyt liian vähän!

Fagotti tietysti on sinfoniaorkesterin työhevonen, jolta odotetaan tasaista suoritusta eikä mitään hevosteluja.

[Xantippa]

Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Näinhän se on. Näin ollen siis minun kokemukseni koulutuksesta on ihan pätevä ja voin väittää, että olet väärässä - minun elämässäni. Mitä järkeä tällaisessa keskustelussa on, on tietenkin sitten ihan toinen juttu.

No subjektiivista touhuahan tämä keskustelu muutenkin on. Kerrotko vähän tarkemmin omista kokemuksistasi?

Voit myös linkata niihin tutkimuksiin, jos niitä netissä saatavilla on.

No oma subjektiivinen kokemukseni on, että vain pieni osa ihmisistä on ylikoulutuksella ja pitkällä koulutusputkella muuttunut konformistiseksi ja pelokkaaksi.

Omasta mielestäni koulutus todennäköisemmin mahdollistaa kriittisen ajattelun kuin estää sitä.

Näitä subjektiivisia mielipiteitähän siis ei voi haastaa, koska ne ovat mun elämää, niin mitenköhän tästä keskustelu jatkuu - juupas eipäs.

T: Xante

[urogallus]

Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Mutta kun en edelleenkään ymmärrä mitä subjektiivisuus mielestäsi tarkoittaa.

Kolmas kerta toivottavasti toden sanoo. Neljättä ei tule.

Koska linkit ovat arvossa, niin https://fi.wikipedia.org/wiki/Subjektiivisuus

Subjektiivisuudella (lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista näkemystä, viitaten subjektin näkökulmaan. Subjektiivisuuden vastakohta on objektiivisuus.

Filosofiassa subjektiivisuus viittaa tulkintoihin, jotka liittyvät kunkin henkilön omiin, ainutkertaisiin kokemuksiin ja ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan. Vaikka kokemusten syyt ovat objektiivisia ja kaikkien saatavilla (kuten tietyn valonsäteen aallonpituus), kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön saatavilla (kuten aistittu väri tai sävy).

Noin. Elämä koetaan, omakohtaisesti. Niin minun, sinun kuin Mikon ja Maijankin elämä. Numeroilla ei ole elämää. Ne eivät ole subjekteja.

[Brutto]

Tarkoitatko, että Mikko ja Maija ovat esimerkiksi matemaattisen laskun vastauksesta molemmat oikeassa, vaikka Mikko olisi sitä mieltä, että vastaus on 4 ja Maija sitä mieltä, että vastaus on -5, jos vain kummatkin kokevat subjektiivisesti olevansa oikeassa? Vai olisiko olemassa jokin tietty objektiivisuuden taso, jonka perusteella voitaisiin arvioida onko heistä vain jompi kumpi oikeassa, molemmat oikeassa tai molemmat väärässä?

x²+x-20=0

x=?

[Hayabusa]

Pari fiksua postausta:

Meillä koulutus nähdään  helposti myös yksiulotteisena pystysuorana janana, jossa koulutuksen arvo perustuu lähinnä janan korkeudelle. Mutta koulutus on olemukseltaan kolmiulotteista jolloin sillä on dimensioina myös leveys ja syvyys. Tavallaan sen tilavuus ratkaisee, ei pelkkä korkeus. Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Sitten on vielä, että opettajille täytyisi antaa työrauha hoitaa varsinaista tehtäväänsä, ja siirtää hallinnollisia krumeluureja pois heidän hartioiltaan. Ammatillisessa koulutuksessa taas tulisi kehittää pidemmälle kisälli-mestari -järjestelmää. Yliopistojen tutkintorahoitusmallista (lue: tutkintotehtailumallista) täytyisi päästä eroon. Koulutuspolitiikassa olisi paljon sisällöllisiä puutteita parannettavaksi, mikä ei välttämättä tarkoita kredentiaalien määrällistä lisäämistä (pikemminkin päinvastoin, niitä täytyisi vähentää).

Bruton mainitsemaan syvyyteen ja leveyteen liittyy käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi jäänyt julistus elinikäisestä oppimisesta. Mahdollisuudet täydentää ja etenkin laajentaa osaamistaan vaihtelevat valtavasti sen mukaan millainen työnantaja henkilöllä sattuu olemaan. Moni työnantaja tuntuu pelkäävän, että jos työntekijä oppii liikaa, hän karkaa toisaalle. Ja tällaisilta työnantajilta varmasti karkaakin, koska niissä työpaikoissa on todennäköisesti muutakin vialla.

[-:)lauri]

Vastaatko esittämääni kysymykseen. En nimittäin ymmärrä, mitä sinä tarkoitat sillä, että elämän pitäisi olla subjektiivista.

Minähän vastasin. Sinun elämäsi on sinun elämääsi, ei kenenkään muun.

Mutta kun en edelleenkään ymmärrä mitä subjektiivisuus mielestäsi tarkoittaa.

Kolmas kerta toivottavasti toden sanoo. Neljättä ei tule.

Koska linkit ovat arvossa, niin https://fi.wikipedia.org/wiki/Subjektiivisuus

Subjektiivisuudella (lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista näkemystä, viitaten subjektin näkökulmaan. Subjektiivisuuden vastakohta on objektiivisuus.

Filosofiassa subjektiivisuus viittaa tulkintoihin, jotka liittyvät kunkin henkilön omiin, ainutkertaisiin kokemuksiin ja ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan. Vaikka kokemusten syyt ovat objektiivisia ja kaikkien saatavilla (kuten tietyn valonsäteen aallonpituus), kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön saatavilla (kuten aistittu väri tai sävy).

Noin. Elämä koetaan, omakohtaisesti. Niin minun, sinun kuin Mikon ja Maijankin elämä. Numeroilla ei ole elämää. Ne eivät ole subjekteja.

Filosofiassa katsos määritellään subjektiivisuus objektiivisuuden vastakohdaksi eikä toisten ihmisten elämän elämisen vastakohdaksi. Tai ainakin väite/otaksuma määriteltäisiin etukäteen jotenkin järkevästi jos kyseistä ilmausta halutaan käyttää.

Matti ja Maija -kysymykselläni yritän hahmottaa onko todellisuudessasi objektiivisia tosiasioita lainkaan vai ovatko kaikki asiat mielestäsi vain subjektiivisia, joista kukin ihminen saa valita mieleisensä?

Et nimittäin ole vieläkään sijoittanut näkemystäsi elämän subjektiivisuudesta akselille subjektiivisuus-objektiivisuus.

[-:)lauri]

Tarkoitatko, että Mikko ja Maija ovat esimerkiksi matemaattisen laskun vastauksesta molemmat oikeassa, vaikka Mikko olisi sitä mieltä, että vastaus on 4 ja Maija sitä mieltä, että vastaus on -5, jos vain kummatkin kokevat subjektiivisesti olevansa oikeassa? Vai olisiko olemassa jokin tietty objektiivisuuden taso, jonka perusteella voitaisiin arvioida onko heistä vain jompi kumpi oikeassa, molemmat oikeassa tai molemmat väärässä?

x²+x-20=0

x=?

Yritänkin juuri kysellä urogallukselta, voiko matemaattiseen laskuun tarjota vastaukseksi aina ihan mitä numeroa tahansa oikeana vastauksena vai mitä hän pitää asiassa hyvänä.

[kertsi]

Meillä koulutus nähdään  helposti myös yksiulotteisena pystysuorana janana, jossa koulutuksen arvo perustuu lähinnä janan korkeudelle. Mutta koulutus on olemukseltaan kolmiulotteista jolloin sillä on dimensioina myös leveys ja syvyys. Tavallaan sen tilavuus ratkaisee, ei pelkkä korkeus. Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Mainitsemaasi "sähköalan osaamista" on muutakin kuin simppeliä kaapelinkytkentää, johon monikin koulutettu kipinäkalle kykenisi, mutta ei paljon muuhun. Dippainssin opinnoissa taas ne opintojen osa-alueet, jotka mahdollistavat dippainssin sijoittumisen mm. teknologiajohtajaksi, sähköverkkojen suunnittelijaksi, tuotekehitysjohtajaksi, tai sähköyhtiön toimitusjohtajaksi, ovat sellaisia opintoja, joita amistaustaisella ei ole, ja nuo ammatit (ja useat muut ylemmän toimihenkilön hommat ja monet asiantuntija-ammatitkaan joissa dippainssi pärjäisi) eivät oikein amistaustaiselta kipinäkallelta ehkä luonnistuisi, vaikka häntä kuinka "täydennyskoulutettaisiin".

Joten väittäisin väitettäsi paikkansapitämättömäksi.

Jos taas amiksen käynyt kipinäkalleveteraani ja märkäkorvainen dippainssi laitettaisiin tekemään amistasoisia hommia, silloin se amistasoisissa hommissa pidempään puurtanut amishemmo varmaankin olisi parempi. Niissä amishommissa.

Minulla on aikoinaan ollut monentaustaisia kollegoita, myös dippainssejä ja tavan inssejä, ja kyllä ainakin oma kokemukseni on, että dippainssit ovat fiksumpia ylemmän toimihenkilön asiantuntijatehtävissä, ja innovatiivisempia ja luovempia ideanikkareita. Tavan inssit eivät ole loistaneet samalla lailla ja ovat päätyneet yksinkertaisempiin tehtäviin.

[ROOSTER]

Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Aivan varmasti toimivan porrasloikkarin asennus sujuu ammattiasentajalta nopeammin/paremmin kuin juuri valmistuneelta dippainssiltä. Entä muuntajien pyörrevirtojen numeerinen laskenta tai älykkään sähköverkon suunnittelu?

Ihmisiä koulutetaan eri tarkoituksiin. Korkeakoulutuksella saadaan levitettyä hightechiä opiskelijoiden päähän. Parhaista tulee huippusuunnittelijoita ja heikommista osaajista virastopäälliköitä, toimitusjohtajia, konsultteja ja poliitikkoja. Ihmiset kuitenkin valikoituvat usein niihin tehtäviin joihin sopivat parhaiten. Tietty koulutustaso on välttämätön jotta ymmärtää kokonaisuuden osien merkityksen, toki se ei kaikilta koulutetuiltakaan onnistu.

Ehkä koulutetaan liikaa, mutta kuka osaa määrittää tason mihin pitää kunkin kohdalla lopettaa? Minusta yksilö itse.

[Brutto]

Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Aivan varmasti toimivan porrasloikkarin asennus sujuu ammattiasentajalta nopeammin/paremmin kuin juuri valmistuneelta dippainssiltä. Entä muuntajien pyörrevirtojen numeerinen laskenta tai älykkään sähköverkon suunnittelu?

Mutta onko älykkään sähköverkon suunnittelu jotenkin parempaa, kunnioitettavampaa tai edes hyödyllisempää osaamista kuin vaikkapa omakotitalon sähköistys tai sähköverkon rakentaminen? Käsittääkseni pyörrevirtojen aiheuttamat energiahäviöt ja lämpeneminen käydään läpi jo sähköasentajan koulutuksessakin. Harva dippainssikään niitä joutuu enää valmiiden muuntajaelementtien aikana työkseen laskemaan.

[Brutto]

Meillä koulutus nähdään  helposti myös yksiulotteisena pystysuorana janana, jossa koulutuksen arvo perustuu lähinnä janan korkeudelle. Mutta koulutus on olemukseltaan kolmiulotteista jolloin sillä on dimensioina myös leveys ja syvyys. Tavallaan sen tilavuus ratkaisee, ei pelkkä korkeus. Tästä johtuu, että ammattikoulun käynyt kokenut sähköasentaja täydennyskoulutuksineen ja kokemuksineen voi omata huomattavasti enemmän sähköalan osaamista kuin nuorempi sähköalan dippainssi.

Mainitsemaasi "sähköalan osaamista" on muutakin kuin simppeliä kaapelinkytkentää, johon monikin koulutettu kipinäkalle kykenisi, mutta ei paljon muuhun. Dippainssin opinnoissa taas ne opintojen osa-alueet, jotka mahdollistavat dippainssin sijoittumisen mm. teknologiajohtajaksi, sähköverkkojen suunnittelijaksi, tuotekehitysjohtajaksi, tai sähköyhtiön toimitusjohtajaksi, ovat sellaisia opintoja, joita amistaustaisella ei ole, ja nuo ammatit (ja useat muut ylemmän toimihenkilön hommat ja monet asiantuntija-ammatitkaan joissa dippainssi pärjäisi) eivät oikein amistaustaiselta kipinäkallelta ehkä luonnistuisi, vaikka häntä kuinka "täydennyskoulutettaisiin".

Joten väittäisin väitettäsi paikkansapitämättömäksi.

Olen tutustunut kovan luokan sähköasentajiin joilla on kovan luokan tietämystä ja osaamista. Sitä kertyy väkisinkin työn ohessa ja moni ikään kuin harrastaa alaa lukemalla tutkimuksia ja alan julkaisuja.

Selvemmin tämä osaamisen kolmiulotteisuus näkyy ehkä sairaala-alalla. Moni kokenut leikkaussalihoitaja on osaamisensa puolesta lähellä huippulääkäriä ja tietää varmasti lääketieteestä enemmän kuin hiljattain valmistunut terveyskeskuslääkäri.

Suoritetun tutkinnon taso ei vielä ole mikään osaamisen mittari. Osaamminen koostuu myös muista tutkinnoista, omaehtoisesta alaan perehtymisestä sekä etenkin kokemuksesta.