Läheltä piti!

[ROOSTER]

Tähän ketjuun voi kirjoitella kaikenlaisista sattumista jotka eivät kuitenkaan toteutuneet täysin, vaan jäivät pieneksi tussaukseksi, mutta olisivat voineet saada suuremmankin vaikutuksen aikaan. Jopa käänteen elämässä.

Saanen aloittaa:

Olin asentelemassa 9 voltin paristoa laitteeseen ja jostain syystä tungin ns. varapatterin taskuuni. Hetken kuluttua havahduin kuumottavaan tunteeseen, työnsin käteni taskuun ja viime hetkellä sain patterin ulos - se oli tulikuuma. Taskussani ollut kolikko oli aiheuttanut oikosulun patterin napojen välillä ja kolikko sekä patteri oli alkanut nopeasti kuumentua. Tuollaisessa 9V patterissa on melkomäärä energiaa ja se antaa suuren virran. Tiedä mitä olisi voinut tapahtua, huhhu.

Varoituksen sana kaikille - olkaa erityisen huolellisia käsitellessänne tämmöisiä:



Tuo patterimalli lienee vanha keksintö, navat lähekkäin eikä mitään suojaa välissä.

[Muisto Keijo Kullervo]

Pikkupoikana pelikentällä...

Pelasimme poikien kanssa neljää maalia ja olin syöttäjänä ko. mailapelissä.

Kinnusen - silloisen - talon poikien muodostama oma poppoo oli Sunin kentällä kun ko. peliä pelattiin.

Naapurin Asko - pitkä hongan kolistaja - oli lyöntivuorossa ja itse syöttäjänä.

Syötin pallon ilmaan kun oikosulku tuli aivoihini ja päätin kopata palon ennen kuin Asko kerkeää lyödä palloa.
Kurotin ottamaan syöttöni jälkeen palloa ja maila suhahti pääni yli niin että tukkakarvat pölisivät.
Opetus elämän loppupäiville, jos...

maila olisi sattunut päähäni makaisin kai nyt tomuna ja tuhkana hautuumaalla = varmasti olisin kuollut ko. iskuun...
Tajusin tilanteen vasta kun pojat selittivät miten olisi voinut käydä ja oksensin rajusti kun älysin missä vaarassa olin ollut.
Olin silloin kai noin seitsemänvuotias.

Tämä tarina On tosi...

Muisto Keijo Kullervo

[Kopek]

Tämä tarina On tosi...

Kuulostaa niinn erikoiselta, että varmaan on tosi.

Jotkut läheltä piti -tapaukset voivat olla sellaisia, ettei niitä itse edes huomaa eikä tule tietämään. Onhan liikenteessäkin jokainen autojen kohtaaminen täpärä tilanne, jossa pieni virhe (tai tahallinen teko) voi johtaa vakaviin seurauksiin.

[MrKAT]

Harrastin nuorena DX-kuuntelua, tein omatekoisen simppelin radiontapaisen lyhyille/keskipitkille aalloille, jolle vedin ikkunasta lanka-antennin läheiseen erityisen korkeaan puuhun. En muista miksi mutta myöhemmin otin antennin pois ja pian sen jälkeen just tuohon puuhun iski salama. Antenni olisi varmasti johdattanut sen taloomme, jos olisi ollut paikallaan. Huh-huh.

[Brutto]

Läheltä piti ettei hallitus kaatunut.

[Xantippa]

Lapsena keväällä leikimme rannassa piilosta ja löysin tosi hyvän piilon, puoliksi sulaneen rannalle ajautuneen jäälautan alta. Läheltä piti, onneksi siinä ajassa muut muksut eivät jähmettyneet, vaan heti ensimmäisestä kiljaisusta kaivoivat ulos.

Mieheni katseli rankkasateella ikkunasta, että rännistä minkälie saavin ties miksi kautta ohjattu vesiletku ei ole pysynyt paikallaan ja lorotteli vettä aivan vikapaikkaan. Meinasi heti korjaamaan, mutta tuumasi juovansa nyt kahvit loppuun. Ei varmaan ennättänyt ajatusta loppuun kun viereiseen puuhun iski salama, joka halkaisi puun ja rojautti puolet puusta letkun päälle.

Lapset ja kahvi pelastavat ihmishenkiä!

T: Xante

[Norma Bates]

Olin korkeintaan viisivuotias kun isäni antoi minulle leikkikaluksi irrallisen töpselin josta sojotti vähän matkaa sähköjohtoa. Muitta mutkitta menin ja tökkäsin töpselin pistorasiaan. Äitini ja tätini säikähtivät ikihyvikseen asian todettuaan. Jos olisin pidellyt johdosta kiinni, tsäp.

19-vuotiaana kun olin muuttanut Espooseen soluasuntoon, seisoskelin aamusella bussipysäkillä kun olin töihin menossa. Jostain syystä olin kääntyneenä niin päin että selkäni oli siihen suuntaan mistä bussi tuli, ja sieltähän se sitten tuli ja vaikka seisoin pysäkillä korokkeen tuollapuolen (en ilmeisesti tarpeeksi kaukana), osui bussin keula minua selkään ja tönäisi nurin. Onneksi auton nopeus oli jo hidastunut huomattavasti enkä myöskään päätynyt jotenkin pyörän alle. Suurin murheen paikka oli siinä että mukanani ollut termospullo oli rikkoutunut ja keittämäni maitokaakaot olivat pitkin olkalaukun sisätilaa.

Kuski ei sanonut yhtään mitään asiasta kun astuin autoon.

[Hippi]

Parikin tapausta tuli mieleen lapsuudesta, joissa ehkä olisi ollut ainekset pahempaankin. Tarkkaan en muista, minkä ikäinen olen noissa ollut, mutta arvaukseni pyörii siinä 10-12 ikävuoden tienoolla.

Ensimmäinen tapahtui uimastadionilla. Oli ilmeisen kuuma kesäpäivä ja väkeä oli tungokseen asti. Olin isossa altaassa uimassa ja mielestäni olin kohtalaisen hyvä uimaan, sillä pystyin uimaan altaan päästä päähän useampaankin kertaan. Ruuhkassa uiminen oli kuitenkin rankkaa ja olin päättänyt hakeutua viltille lepäämään. Jonottelin vettä polkien vuoroani rappusille noustakseni altaasta, kun joku tarrasi kaulaani ja potki minua. Joku pikkujätkä oli hypännyt altaaseen eikä sitten osannutkaan uida, joten tarrasi lähimpään ihmiseen kiinni. Kerran tuo ehti vetää minutkin sukelluksiin ennen kuin sain tarrattua altaan reunasta kiinni ja ravisteltua pojan irti itsestäni. Joku aikuinen sen siitä nakkasi pois altaasta haukkujen kera. Pelästyin melkoisesti. Jälkikäteen tuli vielä isompi pelästys, kun tajusin, millainen ruuhka juuri siinä rappujen lähellä oli. Entä, jos olisin joutunut pahemmin uppeluksiin, niin olisiko sitä kukaan edes huomannut?

Toinen tapaus oli sitten ihan kotipihassa. Pihan isot pojat olivat potkimassa jalkapalloa rakennukseen seinään. Kun pallo pomppasi seinästä, se potkaistiin tai pukattiin päällä takaisin kohti seinää. Minä hölmö menin siihen mukaan ja halusin tietysti näyttää, että minäkin osaan pukata. Pallo tuli vauhdilla kohti päätäni ja minä syöksyin vastaan pukkaamaan. Jumalauta, se pallo (oikea vanhanaikainen ja aikuisten kokoinen nahkapallo) yksin jo painoi tonnin ja vielä se voima jolla se tuli päähäni, oli viedä jalat alta. Kuulin niskassani rusahduksen ja hampaan kolahtivat yhteen suussa. Pojat repesivät nauruun, kun horjahtelin seinän viereen istumaan. Ei siitä onneksi tullut mitään seurauksia, mutta ehkä ainekset vakavaan loukkaantumiseen olisi ollut tuossakin tapauksessa?

[Hippi]

Yritin miettiä tuonne "ennen parempaa" ketjuun jotain juttua ja siinä pälkähti päähäni tänne sopiva, hiukan ehkä kevyempi juttu kuin nuo melkein hengenlähtötilanteet. Tai mistäpä sen tietää, vaikka olisi tässäkin hengenlähtö tullut, jos olisin kiinni jäänyt.

Meillä tuli pihaporukassa opeteltua yhtä ja toista, kun ikähajontaa oli sen verran, että isommat olivat mallina ja toisaalta emme olleet likkakaverini kanssa liian nuoria olemaan porukassa mukana. Kesäisinä viikonloppuina vanhemmat kaverit hommasivat aina jostain juotavaa ja siitä tarjottiin meille nuoremmillekin, jotta emme päässeet juoruamaan vanhemmillemme asiasta. En tarkalleen tiedä, kuka ne juomat oli Alkosta hakenut, sillä noiden vanhempienkaan ikä ei käsittääkseni siihen riittänyt. Olin itse tuolloin noin 14 v., joten pojat olivat 16-19-vuoden ikäisä.

Oli taas menossa tuollainen kesäinen viikonloppu. Pojat olivat jokseenkin kännissä ja yhden jouduimme raahaamaan hänen kotiinsa kylvetystä varten, kun oli yrjönnyt päällensä. Tuossa vaiheessa kello oli jo niin paljon, että minun oli pakko lähteä kotiin, sillä taisin olla ainoa, jolla oli tarkat kotiintuloajat. Lupasin kuitenkin tavalla tai toisella palata takaisin. Nappasin banaanin ja söin sen kotimatkalla, jotta pääni vähän kirkastuisi.

Kotirappuun päästyäni kauhukseni äitini seisoi kotimme kerrostasanteella ja alkoi tiukata missä olen viipynyt. Sanoin nopeasti vain, että kavereiden kanssa ja nyt menen suoraan nukkumaan. Äitini lähestyi minua ja tiukkasi "Hippi, mille sun henkes haisee?". "Banaanille, sain A:lta banaanin ennen lähtöä ja söin sen". Äitini sanoi jo hiukan rauhallisemmalla äänellä "ai, minusta täällä haiskahti tupakka". Kääntyessäni omaan huoneeseen vievälle käytävälle tiuskaisin perään "Ei tulisi mieleenkään polttaa kuten eräät!". Tuossa oli piikki äidilleni, joka tosiaan poltti ja ihan liikaa vielä. Menin huoneeseeni ja odottelin hetken ennen kuin livahdin uudelleen ulos.

Vähältä piti siis, että olisin jäänyt kiinni viinan kanssa lotraamisesta, mutta enpä jäänyt. 

[Livahtaminen onnistui, koska minun huoneeseen oli erillinen sisäänkäynti ja huone oli kokonaan erillään muusta asunnosta. Tämä oli seurausta meidän hiukan erikoisesta asumisjärjestelystä noina aikoina.]

[Karikko]

Lyhyehkön sotimisurani aikana kävelin rakennusten välillä, kun kentälle ammuttiin räjähtäviä kranaatteja.
Kuulin vain vihellyksen ja samassa sirpale kimposi jalkani vierestä ohitse. Ilmeisesti hieman pidempi askel ja mahdollisesti onnuttaisiin edelleen.

Olihan se hieman ääntä hitaampi kappale, koska ehdin juuri kuulla se surinan hieman ennen sitä kimpoamista maasta jalan vierestä.

Vihellyksen kuullessa ei kyllä ehdi maastoutua se tuli todettua-

Tosin ei tuo kranaatinsirpalekaan hukkaan mennyt se osui toista aseurhoa käteen, joka käveli muutaman metrin sivummalla.

[Brutto]

Ajelin eilen Porin suunnasta kohti Tamperetta. Putajan edesmenneen huoltoaseman kohdalla soi puhelin ja juttelin hetken handsfreen kautta. Sitten piti ottaa osoite ja numero muistiin, joten ajoin pysäkille tien sivuun kaivaakseni kynän hanskalokerosta. Ihmettelin kun tie omaan menosuuntaani oli hiljentynyt. Kukaan ei ajanut ohitseni vaikka olin matkalla ohittanut monta autoa. Hetken kuluttua alkoi vastaan tulemaan ambulansseja ja poliiseja. Syy selvisi pian:

https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/art-2000007966545.html

Puhelimen lokitietojen mukaan olin ohittanut onnettomuuspaikan alle minuutin sisällä onnettomuudesta ja ilmeisesti viimeinen auto joka pääsi läpi siitä.

[ROOSTER]

https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/art-2000007966545.html

Puhelimen lokitietojen mukaan olin ohittanut onnettomuuspaikan alle minuutin sisällä onnettomuudesta ja ilmeisesti viimeinen auto joka pääsi läpi siitä.

Kamala läheltä piti.

Olen itse laskeskellut, että neljä tai viisi kertaa olen ollut suuressa hengenvaarassa, mutta pelastunut ihan tuurilla. Siinä alkaa jo vakavissaan pohtia onko Kohtalo varannut jonkin tärkeän tehtävän joka on vielä tekemättä.

[Toope]

Kaupungissa oli puukotustapaus keskellä kaupunkia.
Olin samassa paikassa edellisenä päivänä ostoksilla.
Onneksi en ollut samana päivänä.
Selvisin hengissä.

[ROOSTER]

Läheltä piti ettei hallitus kaatunut.

Millä sanalla tai sanonnalla pitäisi kuvailla hirmuhallinnon loppumista?

Mahdollisia ovat esim. romahtaa, kaatuu, tuhoutuu, murskataan, luhistuu, hajoaa, loppuu, kukistuu. Entä muita?

Vaan ei: häviää, uusiutuu, sammuu. Hirmuhallinnot harvoin loppuvat rauhaisasti, liekin vain hiljalleen hiipuessa. Tavalliset hallinnot usein uppoavat, karahtavat karille, joutuvat umpikujaan tai ajavat päin seinää.

Näitä kannattaa miettiä, monen diktatuurin grande finale on lähellä ja uutisoinnin tautologian vähentämiseksi tulisi sanavaihtoehtoja miettiä, suurta uutispäivää varten.

[Hippi]

Lukaisin nuo aikaisemmat kirjoitukseni ja äkkiä muistin vielä yhden "hengenlähtö lähellä" -tapauksen, joka ei toteutunut loppuun asti.

Ehkä olen joskus aikaisemminkin puolileikillään käyttänyt sanontaa "hurjassa nuoruudessani" ja tosiaan oli vaihe, jolloin sattui ja tapahtui kaikenlaista. Taisin olla ehkä 14-15 vuotias, kun tavallaan seurustelin erän Uolevin (nimi muutettu) kanssa, joka oli liki kymmenen vuotta vanhempi ja kaiken huipuksi vielä merimies. Äitini sai totaalisen kilarin, kun sai asian selville jonkun juoruakan, joka asui Uolevin naapurissa, kertomana. Äiti uhkasi usuttaa poliisit Uolevin perään, vaikka sanoin ihan totuuden mukaisesti, että on käyttäytynyt pidättyvästi ja enimmäkseen on vain juteltu kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Erään kerran olimme Uolevin kotona ja hänelle tuli jostain kinaa ja riitaa äitinsä kanssa. Uolevi tempaisi minut syliinsä istumaan ja pisti puukon kurkulleni saadakseen asialleen uskottavuutta. Äitinsä joutui pitkään puhumaan, jotta Uolevi päästäisi minut pinteestä. Tuon jälkeen lopetin itse tapailut. Myöhemmin kuulin yhteiseltä kaveriltamme, että Uolevi oli jo aiemmin ollut väkivallan vuoksi vankilassa.

Joskus myöhemmin sain häneltä vielä kirjeen, jossa hän toivoi, että kirjoittaisin. Oli taas vankilassa. En kirjoittanut.