Nato ja -jäsenyys

[Xantippa]

Tykinruokaa. Suomella on varsin hyvin koulutettua jalkaväkeä. Ja ennen kaikkea innokkaita poliitikkoja kantamaan vastuuta, eli lähettämään noita nuoria miehiä ja naisia viemään demokratiaa ja tuomaan voittoja kansainvälisille suuryrityksille.

Taidan yhtyä tähän Hayabusan inhorealistiseen käsitykseen toteamuksella, että tosiaan ei ehkä riitä tämä vastineeksi pitkästä puolustusrajasta.

Suomella on aina ollut kuvitelma, että länsi haluaa meidät kiihkeästi, mutta itse olen vähän skeptinen. Epäilen, että lännelle kelpaamme hyvin salarakkaaksi, jonka luona piipahtaa välillä pitämässä mieli hyvänä, mutta muutoin jääköön toimimattomaan liittoonsa.

T: Xante

Muoksis: tosin tästä on nyt sisäpoliittisesti muodostunut ikävä homma. Samalla kun johtavat poliitikot käyvät kokouksissa kuuntelemassa toppuutteluja, kansa on ajettu kunnon natokiimaan.

[Aave]

Tykinruokaa. Suomella on varsin hyvin koulutettua jalkaväkeä. Ja ennen kaikkea innokkaita poliitikkoja kantamaan vastuuta, eli lähettämään noita nuoria miehiä ja naisia viemään demokratiaa ja tuomaan voittoja kansainvälisille suuryrityksille.

Ei asia näin yksinkertainen eikä suoraviivainen osallistumisen suhteen ole.

Nato-operaatioissakin jäsenmailla on suurta neuvotteluvaraa siitä, miten ja millä kaikilla tavoin ne mahdollisesti osallistuvat. Tästä syystä Irakin sotakaan ei ollut Nato-operaatio, vaan virallisesti osallistujamaat muodostuivat niin sanotusta halukkaiden yhteisöstä, "Coalition of the willing".

Myös Afganistanin sodassa de facto Naton jäsenmaat neuvottelivat ja sopivat keskenään, kuka lähettää mitäkin, mille alueille, ja paljonko laittavat joukkojaan. Sinne lähteneet sotilaat puolestaan lähtivät niin vapaaehtoisina, kuin virkansa puolesta. Suomi osallistui SFOR-joukkojen kautta, toimi koko sodan ajan suhteellisen rauhallisella alueella, eikä joukkoja ollut paljon. Siellä kuoli koko aikana kaksi suomalaista sotilasta. Hekin olivat siellä omasta valinnastaan.

Suomella on jo joukot tämän tyyppisiin tehtäviin - Nopean toiminnan joukot. Ei niihin ketään pakoteta yhtään sen enempää, kuin ketään pakotetaan rauhanturvaajiksikaan.

Vastaavaa pelottelua voisi havaita vaikkapa THL:n varoituksissa siitä että koko Suomi luhistuu mereen, jos väkevät viinit sallitaan ruokakauppoihin!

[Aave]

Hyvisten ja pahisten Disney-ajattelussa pyöriskelevien kannattaisi edes jollain tavalla sisäistää ja tiedostaa sekin, että sotiminen on sotilaan työtä. Se ei ole samanlaista kuin siisti ja leppoisa toimistotyö, mutta samalla tavalla työtä, yhtä kaikki.

[Aave]

Ruotsi ilmoitti juuri nostavansa puolustusbudjettinsa kahteen prosenttiin BKT:sta. Juuri sitäkin Natossa edellytetään.

[kertsi]

Suomen ja Ruotsin osalta näyttää juuri nyt siltä, että Nato näyttää meille punaista valoa. Mitään nato-optiota meillä (eikä ruotsalaisilla) ei siis juuri tällä hetkellä ole. Perustan väitteeni poliitikkojen ajanpeluuseen ja Kaikkosen tuoreeseen lausuntoon. Oikeastaan sama vaikutelma välittyy rivien välistä kaikkien johtavien poliitikkojen lausunnoissa, myös ruotsalaisten.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/45af9231-5a36-49cb-b8df-897b097f092a

– Naton jäsenyyden hakemiseen ei juuri nyt ole oikea hetki, johtopäätösten aika on hieman myöhemmin. Tuntuu siltä, että Natossa päällimmäisenä on mielessä, miten Ukrainan sota saadaan rauhoittumaan, Kaikkonen vastasi.

Hmm, ai että punaista valoa? Toisaalta Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs sanoo tänään Hesarissa, että:

Suomi saa nyt Yhdysvalloissa täysin poikkeuksellista huomiota – Suur­lähettiläs kertoo suoran näkemyksensä turva­takuista, joita "todellisuus ei tunne"

En ole Yhdysvalloissa tavannut ketään, joka olisi suoranaisesti Suomen Nato-jäsenyyden tavoittelua vastaan, sanoo Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala.

Yksi keskeisistä viesteistä liittyy sotilasliitto Natoon ja sen avoimien ovien politiikkaan. Hautala ei ole tavannut ketään, joka olisi suhtautunut Suomen mahdolliseen jäsenhakemukseen kielteisesti.

"Pääviesti on se, että kyseessä on Suomen oma päätös. Osa pitäisi Suomen jäsenyyttä selvästi myönteisenä. Eivät kaikki siitä innostuneita ole, mutta ketä
än en ole tavannut, joka olisi suoranaisesti Nato-jäsenyyden tavoittelua vastaan."

SUURLÄHETTILÄÄN mielestä keskeistä on nyt se, että USA on sitoutunut kahdenväliseen suhteeseen kaikissa tilanteissa.

"USA näkee, tunnistaa ja tahtoo vahvaa suhdetta Suomen kanssa", Hautala sanoo. "Olennaista on se, että Yhdysvallat on kiinnostunut Suomen ja ympäröivän alueen vakaudesta."

HAUTALA korostaa, ettei Suomi ole "ajolähtötilanteessa" tai edes lähellä sellaista. On hyvin aikaa harkita, mitä tehdään – ja juuri siihen Suomen arvostus Yhdysvalloissa ja maailmalla perustuu, Hautala näkee.

"Harkinta, havainnointi, punnitseminen. Se tuottaa syvää uskottavuutta, jonka vuoksi kanssamme halutaan tehdä yhteistyötä. Suomea ei nähdä geopoliittisena hosupetterinä."

Toinen asia, johon Suomen arvostus rakentuu, on uskottava puolustus. Se erottaa Suomen esimerkiksi Ruotsista.

Mielenkiintoinen artikkeli, kannattaa lukea.

[Hayabusa]

Tykinruokaa. Suomella on varsin hyvin koulutettua jalkaväkeä. Ja ennen kaikkea innokkaita poliitikkoja kantamaan vastuuta, eli lähettämään noita nuoria miehiä ja naisia viemään demokratiaa ja tuomaan voittoja kansainvälisille suuryrityksille.

Ei asia näin yksinkertainen eikä suoraviivainen osallistumisen suhteen ole.

Nato-operaatioissakin jäsenmailla on suurta neuvotteluvaraa siitä, miten ja millä kaikilla tavoin ne mahdollisesti osallistuvat. Tästä syystä Irakin sotakaan ei ollut Nato-operaatio, vaan virallisesti osallistujamaat muodostuivat niin sanotusta halukkaiden yhteisöstä, "Coalition of the willing".

Tiedetään. Kuten kirjoitin, kyse onkin juuri tuosta willing-osuudesta. Poliittikomme ovat äärimmäisen willing miellyttämään isoja poikia.

[Aave]

Tiedetään. Kuten kirjoitin, kyse onkin juuri tuosta willing-osuudesta. Poliittikomme ovat äärimmäisen willing miellyttämään isoja poikia.

Ovatpa hyvinkin. Kuitenkin niin, ettei samalla oma vaalikarja hylkäisi.

Ei edes Valko-Venäjän diktaattori Lukašenka ole ollut ihan niin typerä, kuin viikko sitten vielä pelkäsin - ei ole suostunut laittamaan armeijaansa Ukrainaan sotimaan, vaikka tässä leikissä saattaa olla hänen oma henkensäkin höllässä. Henkilökohtaisetkin paineet suhteessa Putiniin ovat varmasti kovemmat, kuin jollain yksittäisellä Natomaan demokraattisesti valitulla johtajalla, suhteessa Yhdysvaltoihin. 

[Xantippa]

Hmm, ai että punaista valoa? Toisaalta Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs sanoo tänään Hesarissa, että:

Suomi saa nyt Yhdysvalloissa täysin poikkeuksellista huomiota – Suur­lähettiläs kertoo suoran näkemyksensä turva­takuista, joita "todellisuus ei tunne"
En ole Yhdysvalloissa tavannut ketään, joka olisi suoranaisesti Suomen Nato-jäsenyyden tavoittelua vastaan, sanoo Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala.

Yksi keskeisistä viesteistä liittyy sotilasliitto Natoon ja sen avoimien ovien politiikkaan. Hautala ei ole tavannut ketään, joka olisi suhtautunut Suomen mahdolliseen jäsenhakemukseen kielteisesti.

Mielestäni kyllä se, että ei olla suoranaisesti vastaan ei suinkaan tarkoita, että oltaisiin innokkaasti puolesta.

Ja totta kai Suomi saa huomiota ja varmasti pääsisällöllisesti positiivista. Mutta siitä on pitkä matka sitoumukseen, jonka Nato (USA) oikeasti tahtoo tehdä tietämättä, mikä Suomen tosiasiallinen asema tulee olemaan.

Me täällä ajattelemme tietysti, että tahdomme nyt heti piakkoin saada sitoumuksen siitä, että Nato (USA) ryntää tänne, jos Venäjä päättää laajentaa hulluuksiaan tähän suuntaan. Ja miten houkutteleva tällainen tarjous onkaan!

T: Xante

[Hiha]

Suomella ei taida olla juurikaan Natolle muuta erikoisen erinomaista tarjota kuin puolustusraja Venäjälle.

Asia on kuten sanot, ei ehkä kuitenkaan siinä mielessä kuin ajattelet, koska aistin lauseesta sarkasmia.

On oikeastaan yhdentekevää kuka teki mitä ja miksi kehitys meni kuten meni Itä-Euroopassa Neuvostoliiton hajottua 1991. Tämän hetken tosiasia on, että Venäjä haluaa työntää länsirajansa Naton itärajalle. Se ei kelpuuta enää neutraaleita puskurivaltioita, koska ne pyrkivät koko ajan länttä kohti, ainoastaan vasallit käyvät.

Äkkiä voisi ajatella, että tämä on vain Suomen ongelma – ja Ukrainan parhaillaan. Valitettavasti se ei ole niin helppoa. Kuten viime päivien uutisista näkyy, eurooppalaiset eivät pidä hyökkäyssodasta ja siviilien murhaamisesta aivan naapurissa. Kun Ukrainan sota saa jonkinlaisen ratkaisun tai edes välitilinpäätöksen, on erittäin todennäköistä, että lännen ja Venäjän suhteen jatkuvat jäisinä. (Ainoa reitti suhteiden normalisointiin olisi, että Venäjä vetäisi joukkonsa pois koko Ukrainasta ja lupaisi jättää sen vastaisuudessa rauhaan. Niin positiivisen käännöksen varaan ei auta laskea.)

Jos Venäjä aloittaa seuraavan sotaharjoituksensa Suomessa, EU tuntisi olevansa pakotettu reagoimaan entistä jyrkemmin. Se tarkoittaisi kaasun ja muun energian oston täydellistä lopettamista. Myös asetoimitukset voisivat tapahtua tavoin, joista Venäjä ei pitäisi. Sotilaallisen erikoisoperaation eskaloitumiseen olisi hyvät saumat. Maan Nato-jäsenyys ennen tällaista konfliktia, jos sopiva hetki vielä tulee, vähentäisi riskiä jähmettämällä tilanteen. Se olisi helpotus koko Euroopalle. Mutta se vaatii sitä, että suomalaiset ovat jatkuvasti valmiudessa tähän, odottamassa josko ikkuna aukeaa.

Tällainen on maamme aktiivisen ja rauhantahtoisen ulkopolitiikan surkuhupaisa päätepiste. Tarkemmin ajatellen se ei ole kuitenkaan kummallista, koska päätöksentekomme on seilannut vanhentuneilla merikorteilla vuodesta 1999, jolloin Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon.

[Xantippa]

Suomella ei taida olla juurikaan Natolle muuta erikoisen erinomaista tarjota kuin puolustusraja Venäjälle.

Asia on kuten sanot, ei ehkä kuitenkaan siinä mielessä kuin ajattelet, koska aistin lauseesta sarkasmia.

On oikeastaan yhdentekevää kuka teki mitä ja miksi kehitys meni kuten meni Itä-Euroopassa Neuvostoliiton hajottua 1991. Tämän hetken tosiasia on, että Venäjä haluaa työntää länsirajansa Naton itärajalle. Se ei kelpuuta enää neutraaleita puskurivaltioita, koska ne pyrkivät koko ajan länttä kohti, ainoastaan vasallit käyvät.

Kyllähän siinä sarkasmia oli. Ikävä kyllä olen asian suhteen myös skeptinen pessimisti: en usko, että Nato on sen innokkaampi puolustamaan Suomea kuin se on Ukrainaa, jos Venäjä ei enää neutraaliutta länsirajalleen halua.

Natolle toisin sanoen on uskoakseni aika sama, missä se länsirajan raja menee. Nythän mantra kuuluu, että ei Nato ole mitään laajentua halunnut, joten menkööt rajat sitten siinä, missä ne tällä hetkellä ovat.

Siitä nyt tosiaan voidaan keskustella, jälkijättöisesti, olisko pitänyt aikanaan. Ruotsi miettinee samaa, mutta onhan tuossa vettä välissä ja Ruotsi ei ole asemoitunutkaan miksikään Venäjän länsirajaksi.

Toisaalta en usko Venäjän (vaiko en tahdo uskoa?) olevan innokas toistamaan Ukrainaa ihan vähään aikaan, jos siellä minkäänlaisen sovun aikaiseksi saavat. Jo nyt tämä on sisäpoliittisesti liian rankkaa.

Olen varmaan vähän yksin ajatuksieni kanssa, mutta en taida uskoa, että Natolla oikeastaan on muuta kuin retorinen asema siinä, mitä tuleman pitää. Niin tai näin, Suomen käy, kuten on käydäkseen. Venäjä joka tapauksessa on osoittanut olevansa tyystin piittaamaton sen enempää sopimuksista kuin järjen äänestä uhkien suhteen.

T: Xante

Muoksis: selkeämmin sanoakseni siis, en taida olla kovin luottavainen muutoin kuin kauniiden puheiden verran ikkunoiden avoimuuteen. Viro (ymmärrettävistä syistä) taitaa olla ainut, joka aktiivisesti hehkuttaa Suomen liittymistä ja muut eivät suoranaisesti vastusta.

[Aave]

Tällainen on maamme aktiivisen ja rauhantahtoisen ulkopolitiikan surkuhupaisa päätepiste. Tarkemmin ajatellen se ei ole kuitenkaan kummallista, koska päätöksentekomme on seilannut vanhentuneilla merikorteilla vuodesta 1999, jolloin Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon.

Suomen kulmilla, Venäjän vinkkelistä on sen keskeisen elintärkeä elementti - Itämeri. Vastaavaa maantieteellistä kriittistä tekijää ei edellä mainitsemillasikaan jäsenmailla ole. Viron jo ollessa Naton jäsen, Itämeri on jo puoliksi Natomeri. Suomen liittyminen saattaa sen kokonaan Natomereksi. Se tässä on Venäjälle se kaikkein pahin ja uhkaavin skenaario. Suomen oma puolustuskyky on siinä tilanteessa Venäjälle sekundäärinen tekijä. Merivertaus ei ole vain vertaus, vaan se kaikkein konkreettisin asia.

[Karikko]

Vaikuttaa melko selkeältä suuntaukselta natoa kohden, eli ensi kesänä siellä ollaan, tai viimeistään syksyllä.

Seuraako siitä hyvää vai pahaa, piru tietäneen, mutta ei se sitä meille kerro.

Varmaa lienee, että joidenkin atomiaseiden osoitteeksi tulee suomemme maa viimeistään silloin, kun nato tuo ohjuksiaan suomeen. Saattaa olla, että jopa pyydetään itse niitä naton joukkoja tänne turvaksi- tämmöistä tulevaisuutta viimeistä ragnarokia odotellessa.

[Aave]

Varmaa lienee, että joidenkin atomiaseiden osoitteeksi tulee suomemme maa viimeistään silloin, kun nato tuo ohjuksiaan suomeen. Saattaa olla, että jopa pyydetään itse niitä naton joukkoja tänne turvaksi- tämmöistä tulevaisuutta viimeistä ragnarokia odotellessa.

Suomen ei ole mikään pakko ottaa ainuttakaan ohjusta maahamme, ellei sitä täällä haluta. Ukrainan Nato-hankkeessa niistä ei edes puhuttu... Paitsi Venäjä, joka väitti Ukrainan Naton ohjuksia tontilleen haluavan.

[Karikko]

Varmaa lienee, että joidenkin atomiaseiden osoitteeksi tulee suomemme maa viimeistään silloin, kun nato tuo ohjuksiaan suomeen. Saattaa olla, että jopa pyydetään itse niitä naton joukkoja tänne turvaksi- tämmöistä tulevaisuutta viimeistä ragnarokia odotellessa.

Suomen ei ole mikään pakko ottaa ainuttakaan ohjusta maahamme, ellei sitä täällä haluta. Ukrainan Nato-hankkeessa niistä ei edes puhuttu... Paitsi Venäjä, joka väitti Ukrainan Naton ohjuksia tontilleen haluavan.

Eipä niin, ei ole pakko mennä natoonkaan, vai onko- nyt marssijärjestys näyttää kyllä siltä, että on..

[Aave]

Eipä niin, ei ole pakko mennä natoonkaan, vai onko- nyt marssijärjestys näyttää kyllä siltä, että on..

Jälkiviisaana voi sanoa, että mikäli olisimme liittyneet jo kauan sitten, myös ulkomaisten yritysten investointihalukkuus Suomeen olisi ollut koko tämän ajan parempi. Naton jäsenyys kun luo myös sen tyyppistä turvaa ja vakauden taetta, mitä ei muulla keinoin oikein saa. Nyt Suomi on samalla vaarassa jäädä kauppa-alueena pahnan pohjimmaiseksi, eivätkä tulevat hinnankorotukset nekään auta suomalaisten oloja.

Laitan samalla tämän kartan tännekin. Luuleeko joku, että nämä Venäjän kuluneen 20 vuoden aikana tehdyt maakaupat Suomessa olisivat jokin hyväntahtoisuuden ilmaus?!