Nato ja -jäsenyys

[-:)lauri]

Viihtikselle tässä samalla: oma kantani onkin se, että miten järkevää yleisesti ottaen on lähteä ajatuksesta, että jokaisen maan on järkevää liittyä sotilasliittoihin, ainakaan sellaisella hopulla, että maailma on enemmin kuin myöhemmin jaettu kahteen sotilasliittoon.

T: Xante

Onhan tässä pian jo 100 vuotta rientänyt niin etelä-amerikkalaisten kuin länsi- ja pohjoiseurooppalaistenkin pohtia turvallisuustrategiaansa enemmän tai vähemmän perseilevän suurvaltanaapurinsa kanssa, että ehkäpä en käyttäisi sanaa "hoppu" tässä yhteydessä, mutta globalistina on sanottava, että kehityskulku, jossa liitytään jatkuvasti osaksi yhä isompaa ja isompaa kokonaisuutta, on pitkällä tähtäimellä pelkästään hyvä asia. En pohjoismaisen demokratiankaan kannattajana tarkoita, että kaikki hajautettu päätöksenteko pitäisi kokonaan korvata keskusjohtoisella päätöksenteolla varsinkaan kaikissa kysymyksissä, mutta että ristiriitatilanteissa olisi hyvä olla joku sellainen elin, jonka päätöksiin olisi luonnollista sitoutua.

[Norma Bates]

Vasemmistoliitosta on löytynyt innovatiivista ajattelua Nato-kannan suhteen. Ei, ei heidän oman kantansa, vaan kansalaisten. Kansanedustaja Johannes Yrttiaho:

"Mielestäni on selvää, että kun on pari-kolme viikkoa eletty aivan poikkeuksellista tilannetta ja valtava informaatiovaikuttaminen on käynnissä, niin silloin ei kansan pitkän ajan mielipidettä tällaisilla kyselyillä ole vastuullista lähteä kaivelemaan."

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008683710.html

Eli te, jotka joskus vuosien 1949 – 2022 välisenä aikana olette sattuneet Natoa vastustamaan, teillä ei ole enää oikeutta päivittää mielipidettänne. Kantanne on jo lukittu ja Johannes-sedän taskussa.

Lisäksi nythän meillä on esimerkkitilanne siitä että mitä se on se Natossa olo tai olemattomuus. Jännä jos siihen ei saa reagoida millään tavalla.

[Xantippa]

Viihtikselle tässä samalla: oma kantani onkin se, että miten järkevää yleisesti ottaen on lähteä ajatuksesta, että jokaisen maan on järkevää liittyä sotilasliittoihin, ainakaan sellaisella hopulla, että maailma on enemmin kuin myöhemmin jaettu kahteen sotilasliittoon.

T: Xante

Onhan tässä pian jo 100 vuotta rientänyt niin etelä-amerikkalaisten kuin länsi- ja pohjoiseurooppalaistenkin pohtia turvallisuustrategiaansa enemmän tai vähemmän perseilevän suurvaltanaapurinsa kanssa, että ehkäpä en käyttäisi sanaa "hoppu" tässä yhteydessä, mutta globalistina on sanottava, että kehityskulku, jossa liitytään jatkuvasti osaksi yhä isompaa ja isompaa kokonaisuutta, on pitkällä tähtäimellä pelkästään hyvä asia. En pohjoismaisen demokratiankaan kannattajana tarkoita, että kaikki hajautettu päätöksenteko pitäisi kokonaan korvata keskusjohtoisella päätöksenteolla varsinkaan kaikissa kysymyksissä, mutta että ristiriitatilanteissa olisi hyvä olla joku sellainen elin, jonka päätöksiin olisi luonnollista sitoutua.

Kysehän ei ole vain siitä, että liittoudutaan, vaan miten liittoudutaan. On nimittäin juuri kehityskulkuja ajatellen mielenkiintoista hieman tarkastella, mitä oikeastaan onkaan tapahtunut.

Alun perinhän EU perustettiin nimenomaisesti turvaamaan rauhaa Euroopassa, minkä jälkeen alettiinkin tähyilemään, minkälaista taloudellista vakautta (lue: kasvua) voitaisiin saada aikaan EUn tiimoilta. Ja nyt onkin asia kääntynyt niskoilleen ja ensisijaisesti pyritään turvaamaan taloudellinen vakaus (lue: kasvu) jota pelko rauhan rikkoutumisesta pahasti haittaa.

On ikiaikainen ajatus, että vain sotilaallinen mahti turvaa rauhan, mutta olisiko nyt aika ymmärtää, että näin ei enää ole. Aika helkkarin vähän edelleenkään on "länsimaiden" (lue: me hyvinvoivat hyvikset täällä) taloudellinen vakaus järkkynyt ja niin kauan, kuin näin ei tapahdukaan suuremmassa mittakaavassa, väitän, että sotilaat saavat meistä etäämmällä - tai nyt jo vaikka vähän lähempänäkin - kalistella ihan rauhassa, jos katsovat siitä etua saavansa.

Lisäksi muistuttaisin kaikkia talvisodan ja toisen maailmansodan muistelijoita todellakin muistamaan totuuden: kaikkein vaikeinta, kalleinta ja harmillisinta meille oli ajaa maasta sitä ikiomaa, itse valitsemaamme liittolaista.

T: Xante

[Brutto]

Näistä sinun viesteistäsi ei oikein saa otetta. Tuomitset ikään kuin kaikki, mutta et esitä realistisia vaihtoehtoja miten eri osapuolten olisi pitänyt toimia.

Miksi minun pitäisi esittää, miten osapuolten olisi pitänyt toimia, kun kysymys on suurvalloista? Olen lähinnä yrittänyt puhua sen puolesta, kuinka Suomi voi pieneltä osaltaan hillitä eskalaatiota pysymällä konfiktista sivussa.

Olet miettinyt asian vasta puoliksi ja lopettanut miettimisen siihen. Sinänsä kuitenkin hyvin mietitty tähän asti.

Mutta olet jättänyt miettimättä, mikä olisi suomalaisten turvallisuustilanne ilman Natoa. Kuten olet varmasti huomannut, naapurinamme on täysin mielipuolinen ja totalitaristinen Venäjä, joka rakentaa määrätietoisesti Suur-Venäjää, johon Suomikin pitää liittää. Tuo naapurimme ei kunnioita mitään lakeja eikä sopimuksia eikä kaihda käyttää brutaalia voimaa päästäkseen tavoitteisiinsa. Se kunnioittaa vain raakaa vastavoimaa, mitä ei Suomelta itseltään riittävästi löydy. Miten siis ratkaisisit tämän ongelman? Ja nimenomaan suomalaisten eduksi, ei venäläisten.

[-:)lauri]

Viihtikselle tässä samalla: oma kantani onkin se, että miten järkevää yleisesti ottaen on lähteä ajatuksesta, että jokaisen maan on järkevää liittyä sotilasliittoihin, ainakaan sellaisella hopulla, että maailma on enemmin kuin myöhemmin jaettu kahteen sotilasliittoon.

T: Xante

Onhan tässä pian jo 100 vuotta rientänyt niin etelä-amerikkalaisten kuin länsi- ja pohjoiseurooppalaistenkin pohtia turvallisuustrategiaansa enemmän tai vähemmän perseilevän suurvaltanaapurinsa kanssa, että ehkäpä en käyttäisi sanaa "hoppu" tässä yhteydessä, mutta globalistina on sanottava, että kehityskulku, jossa liitytään jatkuvasti osaksi yhä isompaa ja isompaa kokonaisuutta, on pitkällä tähtäimellä pelkästään hyvä asia. En pohjoismaisen demokratiankaan kannattajana tarkoita, että kaikki hajautettu päätöksenteko pitäisi kokonaan korvata keskusjohtoisella päätöksenteolla varsinkaan kaikissa kysymyksissä, mutta että ristiriitatilanteissa olisi hyvä olla joku sellainen elin, jonka päätöksiin olisi luonnollista sitoutua.

Kysehän ei ole vain siitä, että liittoudutaan, vaan miten liittoudutaan. On nimittäin juuri kehityskulkuja ajatellen mielenkiintoista hieman tarkastella, mitä oikeastaan onkaan tapahtunut.

Alun perinhän EU perustettiin nimenomaisesti turvaamaan rauhaa Euroopassa, minkä jälkeen alettiinkin tähyilemään, minkälaista taloudellista vakautta (lue: kasvua) voitaisiin saada aikaan EUn tiimoilta. Ja nyt onkin asia kääntynyt niskoilleen ja ensisijaisesti pyritään turvaamaan taloudellinen vakaus (lue: kasvu) jota pelko rauhan rikkoutumisesta pahasti haittaa.

On ikiaikainen ajatus, että vain sotilaallinen mahti turvaa rauhan, mutta olisiko nyt aika ymmärtää, että näin ei enää ole. Aika helkkarin vähän edelleenkään on "länsimaiden" (lue: me hyvinvoivat hyvikset täällä) taloudellinen vakaus järkkynyt ja niin kauan, kuin näin ei tapahdukaan suuremmassa mittakaavassa, väitän, että sotilaat saavat meistä etäämmällä - tai nyt jo vaikka vähän lähempänäkin - kalistella ihan rauhassa, jos katsovat siitä etua saavansa.

Lisäksi muistuttaisin kaikkia talvisodan ja toisen maailmansodan muistelijoita todellakin muistamaan totuuden: kaikkein vaikeinta, kalleinta ja harmillisinta meille oli ajaa maasta sitä ikiomaa, itse valitsemaamme liittolaista.

T: Xante

Globalistina en voi nähdä sitä huonona asiana, että liittolaisia emme saisi pois "omasta" maastamme. Saksahan on ihan passeli maa nykyään. Ei minua haittaisi olla nykysaksalainen. Okei silloin kun asia oli akuutti, ajatus olisi ollut sietämätön, mutta historian valossa se, että meistä olisi tullut "saksalaisia" ei olisi ollut mielestäni huono asia. Muutenkin tulee jossain vaiheessa aika, jolloin Suomi tai Saksa eivät niminä enää kelpaa vaan pitää muuttaa maailmanvaltiomme nimeksi Sorostanistan, jotta persuja vitutaisi riittävästi.

[Xantippa]

Globalistina en voi nähdä sitä huonona asiana, että liittolaisia emme saisi pois "omasta" maastamme. Saksahan on ihan passeli maa nykyään. Ei minua haittaisi olla nykysaksalainen.

Tämä kyllä vaikuttaa nyt aika naiivilta lausunnolta, sori vaan. Mutta ajatuksessasi on yksi olennainen valuvika: niin haet globalismia, mutta kun se tarkoittaisi, että ensin kaikki maat pikku hiljaa liittyvät yhä suurempiin liittoumiin, mutta jotta tämä kehitys jatkuisi edelleen todelliseen globalismiin, näiden liittoumien pitäisi liittoutua toisiinsa. Miten pian uskot naton liittoutuvan siis Venäjään, jotta globalismi voi jatkaa toteutumistaan?

Ja jälleen: jos tuo on se toivottu lopputulos, eikö tämä nyt sitten ole Suomelta vähän tyhmä veto, liittyä liittoumaan, joka joka tapauksessa tulee liittymään siihen liittoumaan, mitä nyt yritämme välttää?

Kuulostaa nyt vähän siltä, että sinun globaali maailmasi onkin itse asiassa Pohjola + USA + EU.

T: Xante

[Xantippa]

Mutta olet jättänyt miettimättä, mikä olisi suomalaisten turvallisuustilanne ilman Natoa. Kuten olet varmasti huomannut, naapurinamme on täysin mielipuolinen ja totalitaristinen Venäjä, joka rakentaa määrätietoisesti Suur-Venäjää, johon Suomikin pitää liittää. Tuo naapurimme ei kunnioita mitään lakeja eikä sopimuksia eikä kaihda käyttää brutaalia voimaa päästäkseen tavoitteisiinsa. Se kunnioittaa vain raakaa vastavoimaa, mitä ei Suomelta itseltään riittävästi löydy. Miten siis ratkaisisit tämän ongelman? Ja nimenomaan suomalaisten eduksi, ei venäläisten.

Minä ratkaisisin tämän ongelman pidättäytymällä omissa, suomalaisissa arvoissamme, joita olemme mainostaneet vuosikymmeniä, eli mahdollisimman suurta puolueettomuutta, pidättäytymistä liittoumista, joiden vaikutuksia emme nähtävästi kykene arvioimaan kuin pelon ja uhkien kautta, luottamalla suomalaiseen kansanluonteeseen, johon kuuluu epäillä, että ei kaikki kultaa, mikä kimaltaa.

Harkinnalla, ei kiimalla.

T: Xante

[-:)lauri]

Globalistina en voi nähdä sitä huonona asiana, että liittolaisia emme saisi pois "omasta" maastamme. Saksahan on ihan passeli maa nykyään. Ei minua haittaisi olla nykysaksalainen.

Tämä kyllä vaikuttaa nyt aika naiivilta lausunnolta, sori vaan. Mutta ajatuksessasi on yksi olennainen valuvika: niin haet globalismia, mutta kun se tarkoittaisi, että ensin kaikki maat pikku hiljaa liittyvät yhä suurempiin liittoumiin, mutta jotta tämä kehitys jatkuisi edelleen todelliseen globalismiin, näiden liittoumien pitäisi liittoutua toisiinsa. Miten pian uskot naton liittoutuvan siis Venäjään, jotta globalismi voi jatkaa toteutumistaan?

Ja jälleen: jos tuo on se toivottu lopputulos, eikö tämä nyt sitten ole Suomelta vähän tyhmä veto, liittyä liittoumaan, joka joka tapauksessa tulee liittymään siihen liittoumaan, mitä nyt yritämme välttää?

Kuulostaa nyt vähän siltä, että sinun globaali maailmasi onkin itse asiassa Pohjola + USA + EU.

T: Xante

Ymmärtääkseni 90-luvulla tai 2000-luvn alussa ainakin Putin halusi Venäjän Natomaaksi. Jos oikein muistan, se oli silloin joskus vieläpä Kokoomuksen piikki natovastaisille, että "Venäjä on nopeammin Natossa kuin Suomi". En siis pidä skenaariotasi Venäjän liittymisestä Natoon joskus tulevaisuudessa mahdottomana, tosin kunhan myös Nato-maat ovat silloin siihen paremmin valmistautuneet kuin miten olivat 90-luvulla tai 2000-luvun alussa sillä silloin pari-kolmekymmentä vuotta sitten Putinille näytettiin sekä Natosta että EUsta lähinnä ovea.

PS. minä en edelleenkään väitä tietäväni, että Natoon liittyminen olisi Suomen kannalta järkevää millään aikavälillä, mutta naivisti toivoisin sen olevan pitkällä aikavälillä järkevää. Aivan kuten miten Martti Ahtisaari Nato-kysymykseen suhtautui ennen dementiaansa. Hän perusteli Nato-myönteistä kantaansa jäsenyyteen sillä, että Naton kokoukset ovat maailmanrauhan kannalta keskeinen foorumi.

PPS. Mutta toisin kuin MrKAT, en olisi myöskään hysteerinen, jos emme liittyisi Natoon, sillä minusta argumentit (nämä sinunkin tarjoamasi) Natosta ulosjäämisen puolesta ovat nekin perusteltuja.

[Karikko]

Medialla näyttää olevan Natokysymyksessä tasan yksi asiantuntija, Ulkopoliittisen instituutin melko hysteeriseltä vaikuttava Mika Aaltola, jonka näkemykset välitetään kansalle sellaisenaan.

Miten niin "hysteerinen"? Pikemminkin öljyä laineille heittävä, kansaa rauhoittava. (Vaikka sienipilvi jo nousisi rajalla hän toteais, "nou panik Suomen kansa, tääki on vaan Venäjän pelottelua.. " ).
Minusta hän ulkonaisesti asettautuu maltilliseksi, eikä välttämättä pidä Natoon menoa ehdottomana päämäräänä, kuten myös Niinistö joka näytti ainakin yhdessä vaiheessa pitävän EU:ta ja sen nostoa Natoa ja USA:a tärkeämpänä.
Nato-hinkuisia jos luettelisi niin se löytyisi tästä joukosta: Risto E.J.Penttilä, Charly Salonius-Palsternak. Kenties joukkoon voisi lukea Tuomas Forsbergin ja Mikael Wigellin. Näitä kaikki on tv-studioissa ja iltiksissä pyöritelty asiantuntijoina.

Aaltoila on ilmeisen poliittinen provokaattori, eli häneltä ei kannata kysyä, mitä ukrainassa tapahtuu. Tietää ja osaa varmaan paljon asioita, mutta noin 90 prosenttia puheesta ei varsinaisesti kuulu tiedottamisen piiriin.

Sotilashenkilöt joita ajankohtaisohjelmissa on kertovat yleensä paljon paremmin niitä tapahtumia, ilman sitä paatosta. Kannattaa kuunnella heitä, saa paremman kuvan mitä siellä on tapahtunut ja heidän näkemyksensäkin ovat reaalisempia.

Sota on tietenkin kaaosta ja molemminpuolista pahantekoa, eikä se ole miksikään muuttumassa. Hyökkääjää tuskin kukaan unohtaa, vaikka sitä ei joka toisessa lauseessa mainittaisikaan.

[ROOSTER]

Medialla näyttää olevan Natokysymyksessä tasan yksi asiantuntija, Ulkopoliittisen instituutin melko hysteeriseltä vaikuttava Mika Aaltola, jonka näkemykset välitetään kansalle sellaisenaan.

Miten niin "hysteerinen"? Pikemminkin öljyä laineille heittävä, kansaa rauhoittava. (Vaikka sienipilvi jo nousisi rajalla hän toteais, "nou panik Suomen kansa, tääki on vaan Venäjän pelottelua.. " ).
Minusta hän ulkonaisesti asettautuu maltilliseksi, eikä välttämättä pidä Natoon menoa ehdottomana päämäräänä, kuten myös Niinistö joka näytti ainakin yhdessä vaiheessa pitävän EU:ta ja sen nostoa Natoa ja USA:a tärkeämpänä.
Nato-hinkuisia jos luettelisi niin se löytyisi tästä joukosta: Risto E.J.Penttilä, Charly Salonius-Palsternak. Kenties joukkoon voisi lukea Tuomas Forsbergin ja Mikael Wigellin. Näitä kaikki on tv-studioissa ja iltiksissä pyöritelty asiantuntijoina.

Aaltoila on ilmeisen poliittinen provokaattori, eli häneltä ei kannata kysyä, mitä ukrainassa tapahtuu. Tietää ja osaa varmaan paljon asioita, mutta noin 90 prosenttia puheesta ei varsinaisesti kuulu tiedottamisen piiriin.

Sotilashenkilöt joita ajankohtaisohjelmissa on kertovat yleensä paljon paremmin niitä tapahtumia, ilman sitä paatosta. Kannattaa kuunnella heitä, saa paremman kuvan mitä siellä on tapahtunut ja heidän näkemyksensäkin ovat reaalisempia.

Sota on tietenkin kaaosta ja molemminpuolista pahantekoa, eikä se ole miksikään muuttumassa. Hyökkääjää tuskin kukaan unohtaa, vaikka sitä ei joka toisessa lauseessa mainittaisikaan.

Mika A. on asioista hyvin perillä, osaa ilmaista itseään useimmiten hyvin selkeästi, on kohtalaisen hyvä ennustamaan tulevia, sekä osaa kytkeä pienemmätkin tapahtumat isompaan kontekstiin. Hän työskentelee varmaan paljon yksin ja siksi päätelmät ovat usein raikkaampia kuin sileäksi palaveeratut kannanotot. Lisäksi hän tuo omaa käsitystään näin enemmän julkisuuteen kuin muut ja niissä on kuulunut jo jonkun aikaa NATO-myönteinen klangi. Poliittiseksi provokaattoriksi hän tuntuu hieman liian rauhalliselta ja perustelevalta - no, ehkä yllyttäjän ammatin tehtäväkuva on muuttunut aikojen saatossa.

Militaaripuolen asiantuntijat ovat hauskaa seurattavaa. Aluksi he ajattelivat ilmeisesti kertoa miten sotilasteknisesti he vielä parantaisivat hyökkäyksen tehoa. Kun alkoi näyttää, että Ukraina pärjää oletettua paremmin, alkoivat he kertoa mitä Putinin hyökkäyksessä tehdään väärin. Sitten he aloittivat Ukrainan etujen luettelun. Nyt ollaan vaiheessa että ihmetellään hyökkääjän huonoutta. Seuraavaksi aletaan verrata puolustautujia Raatteentien taistelijoihin ja kerrotaan heidän menestymisensä perustuvan V.Linnan tekstien ja Kansa Taisteli-lehtien huolelliseen lukemiseen. Loppuvaiheessa pyydetään armeijalle lisärahaa käsiltä laukaistaviin panssaritorjuntaohjuksiin, luotiliiveihin ja lennokkeihin kun kaikki aiemmin luvattu ja budjetoitu raha meni hävittäjälentokoneisiin ja laivoihin.

[Karikko]

Medialla näyttää olevan Natokysymyksessä tasan yksi asiantuntija, Ulkopoliittisen instituutin melko hysteeriseltä vaikuttava Mika Aaltola, jonka näkemykset välitetään kansalle sellaisenaan.

Miten niin "hysteerinen"? Pikemminkin öljyä laineille heittävä, kansaa rauhoittava. (Vaikka sienipilvi jo nousisi rajalla hän toteais, "nou panik Suomen kansa, tääki on vaan Venäjän pelottelua.. " ).
Minusta hän ulkonaisesti asettautuu maltilliseksi, eikä välttämättä pidä Natoon menoa ehdottomana päämäräänä, kuten myös Niinistö joka näytti ainakin yhdessä vaiheessa pitävän EU:ta ja sen nostoa Natoa ja USA:a tärkeämpänä.
Nato-hinkuisia jos luettelisi niin se löytyisi tästä joukosta: Risto E.J.Penttilä, Charly Salonius-Palsternak. Kenties joukkoon voisi lukea Tuomas Forsbergin ja Mikael Wigellin. Näitä kaikki on tv-studioissa ja iltiksissä pyöritelty asiantuntijoina.

Aaltoila on ilmeisen poliittinen provokaattori, eli häneltä ei kannata kysyä, mitä ukrainassa tapahtuu. Tietää ja osaa varmaan paljon asioita, mutta noin 90 prosenttia puheesta ei varsinaisesti kuulu tiedottamisen piiriin.

Sotilashenkilöt joita ajankohtaisohjelmissa on kertovat yleensä paljon paremmin niitä tapahtumia, ilman sitä paatosta. Kannattaa kuunnella heitä, saa paremman kuvan mitä siellä on tapahtunut ja heidän näkemyksensäkin ovat reaalisempia.

Sota on tietenkin kaaosta ja molemminpuolista pahantekoa, eikä se ole miksikään muuttumassa. Hyökkääjää tuskin kukaan unohtaa, vaikka sitä ei joka toisessa lauseessa mainittaisikaan.

Mika A. on asioista hyvin perillä, osaa ilmaista itseään useimmiten hyvin selkeästi, on kohtalaisen hyvä ennustamaan tulevia, sekä osaa kytkeä pienemmätkin tapahtumat isompaan kontekstiin. Hän työskentelee varmaan paljon yksin ja siksi päätelmät ovat usein raikkaampia kuin sileäksi palaveeratut kannanotot. Lisäksi hän tuo omaa käsitystään näin enemmän julkisuuteen kuin muut ja niissä on kuulunut jo jonkun aikaa NATO-myönteinen klangi. Poliittiseksi provokaattoriksi hän tuntuu hieman liian rauhalliselta ja perustelevalta - no, ehkä yllyttäjän ammatin tehtäväkuva on muuttunut aikojen saatossa.

Militaaripuolen asiantuntijat ovat hauskaa seurattavaa. Aluksi he ajattelivat ilmeisesti kertoa miten sotilasteknisesti he vielä parantaisivat hyökkäyksen tehoa. Kun alkoi näyttää, että Ukraina pärjää oletettua paremmin, alkoivat he kertoa mitä Putinin hyökkäyksessä tehdään väärin. Sitten he aloittivat Ukrainan etujen luettelun. Nyt ollaan vaiheessa että ihmetellään hyökkääjän huonoutta. Seuraavaksi aletaan verrata puolustautujia Raatteentien taistelijoihin ja kerrotaan heidän menestymisensä perustuvan V.Linnan tekstien ja Kansa Taisteli-lehtien huolelliseen lukemiseen. Loppuvaiheessa pyydetään armeijalle lisärahaa käsiltä laukaistaviin panssaritorjuntaohjuksiin, luotiliiveihin ja lennokkeihin kun kaikki aiemmin luvattu ja budjetoitu raha meni hävittäjälentokoneisiin ja laivoihin.

Varmaan Mika on osaava ihminen ja asioista perillä, mutta kuten sanoin niiden sotilashenkilöiden tiedotus on asiallisempaa- ja paljon parempaa, kun he kertovat tilanteista.
Aaltoilaa kannattaa kuunnella, jos poliittinen vakaumus on horjuva ja kaipaa siihen agitaattorin näkemystä. Muuten kannattaa keskittyä niiden sotilas-asiantuntijoiden tilannekatsauksiin.
Ainakin itse pitkästyn Mikan jaarituksiin, vähän samalla tavoin, kuin toisen Mikan koronavirusjaarituksiin, ei niiden perusteella oikeastaan kerrota itse asiasta paljoakaan.

[ROOSTER]

Medialla näyttää olevan Natokysymyksessä tasan yksi asiantuntija, Ulkopoliittisen instituutin melko hysteeriseltä vaikuttava Mika Aaltola, jonka näkemykset välitetään kansalle sellaisenaan.

Miten niin "hysteerinen"? Pikemminkin öljyä laineille heittävä, kansaa rauhoittava. (Vaikka sienipilvi jo nousisi rajalla hän toteais, "nou panik Suomen kansa, tääki on vaan Venäjän pelottelua.. " ).

Aaltoila on ilmeisen poliittinen provokaattori, eli häneltä ei kannata kysyä, mitä ukrainassa tapahtuu. Tietää ja osaa varmaan paljon asioita, mutta noin 90 prosenttia puheesta ei varsinaisesti kuulu tiedottamisen piiriin.

Mika A. on asioista hyvin perillä, osaa ilmaista itseään useimmiten hyvin selkeästi, on kohtalaisen hyvä ennustamaan tulevia, sekä osaa kytkeä pienemmätkin tapahtumat isompaan kontekstiin. Hän työskentelee varmaan paljon yksin ja siksi päätelmät ovat usein raikkaampia kuin sileäksi palaveeratut kannanotot.

Ainakin itse pitkästyn Mikan jaarituksiin, vähän samalla tavoin, kuin toisen Mikan koronavirusjaarituksiin, ei niiden perusteella oikeastaan kerrota itse asiasta paljoakaan.

Tässä meillä on uusi mika-mika duo jossa molemmat ovat vahvoilla jos asettuvat ehdokkaiksi maamme seuraavaksi presidentiksi. He hallitsevat varmaan myös hallitsevat hommat ja tottuneina esiintyjinä ei mene änkyttämiseksi edes uudenvuodenpuhe.  Televisiotuottajat ja käsikirjoittajat hoitanevat kampanjatyön loppuun kutsumalla molemmat samaan leikkimieliseen tosiTV-ohjelmaan. Parhaiten onnistuvat juuri vahvan esiintymistaustan omaavat presidentit, kuten Reagan ja Zelenskyi.

[Karikko]

Medialla näyttää olevan Natokysymyksessä tasan yksi asiantuntija, Ulkopoliittisen instituutin melko hysteeriseltä vaikuttava Mika Aaltola, jonka näkemykset välitetään kansalle sellaisenaan.

Miten niin "hysteerinen"? Pikemminkin öljyä laineille heittävä, kansaa rauhoittava. (Vaikka sienipilvi jo nousisi rajalla hän toteais, "nou panik Suomen kansa, tääki on vaan Venäjän pelottelua.. " ).

Aaltoila on ilmeisen poliittinen provokaattori, eli häneltä ei kannata kysyä, mitä ukrainassa tapahtuu. Tietää ja osaa varmaan paljon asioita, mutta noin 90 prosenttia puheesta ei varsinaisesti kuulu tiedottamisen piiriin.

Mika A. on asioista hyvin perillä, osaa ilmaista itseään useimmiten hyvin selkeästi, on kohtalaisen hyvä ennustamaan tulevia, sekä osaa kytkeä pienemmätkin tapahtumat isompaan kontekstiin. Hän työskentelee varmaan paljon yksin ja siksi päätelmät ovat usein raikkaampia kuin sileäksi palaveeratut kannanotot.

Ainakin itse pitkästyn Mikan jaarituksiin, vähän samalla tavoin, kuin toisen Mikan koronavirusjaarituksiin, ei niiden perusteella oikeastaan kerrota itse asiasta paljoakaan.

Tässä meillä on uusi mika-mika duo jossa molemmat ovat vahvoilla jos asettuvat ehdokkaiksi maamme seuraavaksi presidentiksi. He hallitsevat varmaan myös hallitsevat hommat ja tottuneina esiintyjinä ei mene änkyttämiseksi edes uudenvuodenpuhe.  Televisiotuottajat ja käsikirjoittajat hoitanevat kampanjatyön loppuun kutsumalla molemmat samaan leikkimieliseen tosiTV-ohjelmaan. Parhaiten onnistuvat juuri vahvan esiintymistaustan omaavat presidentit, kuten Reagan ja Zelenskyi.

Niin noinhan se monesti on, vaaleissa ei mitata ehdokkaiden älykkyyttä, eikä heidän kykyjään, vaan äänestäjien onnistunutta miellyttämistä.

Aika  usein kannatus katoaa, kuten sipilältä, kun nämä sitten joutuvat näyttämään todellisen taitonsa, tai luonteensa.

[ROOSTER]

Aika  usein kannatus katoaa, kuten sipilältä, kun nämä sitten joutuvat näyttämään todellisen taitonsa, tai luonteensa.

Joskus myös maailma ympärillä muuttuu niin, että aiemmat supertaitavilta näyttäneet pelisiirrot paljastuvat idioottimaiseksi puuhailuksi.

[Karikko]

Aika  usein kannatus katoaa, kuten sipilältä, kun nämä sitten joutuvat näyttämään todellisen taitonsa, tai luonteensa.

Joskus myös maailma ympärillä muuttuu niin, että aiemmat supertaitavilta näyttäneet pelisiirrot paljastuvat idioottimaiseksi puuhailuksi.

Niin kuten Sipilän tase töihin- tekemät seitsemän sisarusta valtion varoilla tehdyt yhtiöt va-ke,  pohjolan rautatiet-ynnä muut, eipä taida yksikään olla saanut muuta aikaan  kuin menoja ja kallispalkkaista johtoporukkaa.
Annen taxi-uudistuskin toimii hyvin eli pilasi melko hyvin nekin markkinat.