Perusoikeudet - onko niillä arvojärjestystä?

[Kopek]

Viime aikoina on uutisissa  esiintynyt usein sana "perusoikeudet", kun on puhuttu keinoista koronavirusepidemian taltuttamiseksi. Moni suunniteltu määräys on jäänyt antamatta, koska se olisi tarkoittanut puuttumista ihmisten perusoikeuksiin. Mitä nämä perusoikeudet ovat?

Perustuslaissa luetellaan seuraavat perusoikeudet, jotka julkisen vallan on turvattava.

6 § - Yhdenvertaisuus
7 § - Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
8 § - Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
9 § - Liikkumisvapaus
10 § - Yksityiselämän suoja
11 § - Uskonnon ja omantunnon vapaus
12 § - Sananvapaus ja julkisuus
13 § - Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
14 § - Vaali- ja osallistumisoikeudet
15 § - Omaisuuden suoja
16 § - Sivistykselliset oikeudet
17 § - Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin
18 § - Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
19 § - Oikeus sosiaaliturvaan
20 § - Vastuu ympäristöstä
21 § - Oikeusturva

Paljon näyttää olevan oikeuksia, mutta toteutetaanko niitä oikeasti? Miten on vapauden kanssa?

Laki sanoo, että "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen".

Kun samassa lauseessa puhutaan oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen ja oikeudesta turvallisuuteen, onko jompikumpi oikeuksista toista tärkeämpi? Onko oikeuksilla arvojärjestystä?

Jos vapaus ymmärretään niin kuin se on alun perin ymmärretty, eikö siihen sisälly automaattisesti myös oikeus turvallisuuteen. Jos olet vapaa, voit vapaasti huolehtia turvallisuudestasi. On eri asia, pystytkö huolehtimaan siitä. Voi olla, että et pysty, mutta vapaana ihmisenä sinulla on kuitenkin lupa ja oikeus siihen.

Kun puhutaan vapauden lisäksi oikeudesta turvallisuuteen, onko lähtökohtana se, että kansalaisella itsellään on vapaus päättää, käyttääkö hän oikeuttaan turvallisuuteen ja millä tavalla hän sitä käyttää? Vai tarkoittaako oikeus turvallisuuteen sitä, että kansalaisella ei ole vapautta päättää omasta turvallisuudestaan, vaan joku ulkopuolinen päättää ja huolehtii siitä?

Englantilainen filosofi J.S. Mill esitti kirjassa "Vapaudesta" mm. seuraavan puolustelun yksilönvapaudelle.

That the only purpose for which power can be rightfully exercised over any member of a civilized community, against his will, is to prevent harm to others. His own good, either physical or moral, is not a sufficient warrant. He cannot rightfully be compelled to do or forbear because it will be better for him to do so, because it will make him happier, because, in the opinions of others, to do so would be wise, or even right. These are good reasons for remonstrating with him, or reasoning with him, or persuading him, or entreating him, but not for compelling him, or visiting him with any evil in case he do otherwise. The only part of the conduct of any one, for which he is amenable to society, is that which concerns others.In the part which merely concerns himself, his independence is, of right, absolute. Over himself, over his own body and mind, the individual is sovereign.

Joku voi tarttua Millin määritelmän siihen kohtaan, jossa puhutaan yksilön tekojen vaikutuksesta muihin. Hän voi yrittää todistella, että kaikilla ihmisten teoilla on välillinen vaikutus muihin, joten kaikkea ihmisen tekemistä voidaan ja tulee säädellä yleisen edun nimissä. Jos tämä on lainsäädännön perusta, miksi laissa edes mainitaan henkilökohtainen vapaus.

Kun nykyisten demokraattisten valtioiden arvopohjaa luotiin 1700-luvun lopulla, lähtökohtana oli kansalaisten henkilökohtainen vapaus. Se katsottiin kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Valtion tehtävänä oli turvata se.

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa vuodelta 1776 käy ilmi yksilönvapauden keskeinen merkitys. Vapaus katsotaan kumoamattomaksi luonnonoikeudeksi, joka valtion tulee ottaa huomioon toiminnassaan.

"We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness."

Ranskan Ihmisoikeuksien julistuksen henki vuodelta 1789 on sama. Siinäkin kansalaisten henkilökohtainen vapaus on keskeisessä asemassa. Ihmisoikeuksien julistus alkaa asian mainitsemisella.

"Ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina."

Olen sitä mieltä, että jos kansalaiset eivät saa itse arvioida omaa turvallisuustilannettaan ja tehdä siihen liittyviä päätöksiä oman harkintansa mukaan, vaan nämä arvioinnit ja päätökset on annettu lainsäätäjien ja viranomaisten yksinoikeudeksi, tällöin kansalaisille kuuluva oikeus henkilökohtaiseen vapauteen on mitätöity. Kun portit diktatuurille on kansalaisten turvallisuuden edistämisen nimissä avattu, kehitykselle ei ole näkyvissä mitään loppupistettä.

Tarvittaisiin poliittinen vapautusliike, joka vaatisi kansalaisten henkilökohtaisen vapauden nostamista siihen asemaan, johon se kuuluisi, eli kaikkein tärkeimmäksi kriteeriksi valtioiden toiminnan oikeutuksen kannalta. Vapauden kuuluisi olla ylimpänä oikeuksien hierarkiassa.

Googlasin, mitä asiasta on kirjoitettu.

Tässä jutussa puolustetaan nykyistä käytäntöä, mutta mielestäni kierretään varsinainen asia. Kirjoitus käsittelee koronavirusta ja siihen liittyviä rajoituksia.

"The question of whether freedom or safety is more important isn't a good question to ask. It's overly simplistic and doesn't take into account that both are needed, and that the balance of the two really depend on the situation..."

Minun mielestäni sen kysymyminen, onko vapaus vai turvallisuus tärkeämpi, on oikeutettua silloin, kun puhutaan yksilön omasta turvallisuudesta ja sitä koskevista asioista.

Koronaviruksen kohdalla ei ole kyse pelkästään omasta vapaudesta ja omasta turvallisuudesta vaan tartuntavaaran takia myös muiden turvallisuudesta. Oma vapaus ei tietenkään saa toteutua muiden ihmisten turvallisuuden kustannuksella.

Vapauden prinsiippiin kuulu ajatus siitä, että yksilönvapaus on oikeutettua niin kauan, kun on kyse yksilön omasta elämästä ja omista asioista. Mutta jos yksilön vapaudella on negatiivinen vaikutus muiden vapauteen, silloin se on muuttunut vallan käyttämiseksi.

Omista asioista päättäminen on vapautta. Toisten asioista päättäminen on vallankäyttöä.

https://aninjusticemag.com/freedom-vs-safety-what-matters-more-9115227f004e

Maslowin mielestä ihmisillä ei ilmeisesti ole lainkaan tarvetta vapauteen, vai miten hänen kuuluisa tarvehierarkiansa on ymmärrettävä.

Maslowin ihminen on onnellinen vaikka häkkikanana, kunhan hän saa ruokaa, vettä, lämpöä, lepoa ja turvallisuutta. Jos häkissä on myös muutama kaveri ja sukulainen, niin ah miten ihanaa ihmisen elämä onkaan. Jos vielä saa hankittua "prestiisiä" hakkaamalla muita ja pitämällä heitä pelossa, niin aina vain parempi. Huipentumana on se, kun saavuttaa täyden potentiaalinsa muiden alistamisessa ja kiusaamisessa. Kaikki eivät tietenkään saavuta, koska tarvitaanhan uhrejakin, mutta eiväthän kaikkien tarpeet voi toteutua muutenkaan.

https://www.simplypsychology.org/maslow-needs2.webp

[-:)lauri]

Kiva lista oikeuksia ja helposti implementoitavissa jos olisi vain yksi ihminen maapallolla, mutta kun ihmisiä on miljardeja ja lähes kaikki heistä tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Mitä tehdään jos kahden tai useamman ihmisen yksilölliset oikeudet/vapaudet ovat keskenään ristiriidassa? Kenen oikeuksia/vapautta silloin kunnioitetaan ja kenen oikeudet/vapaus voidaan unohtaa?

Sitä vaan, että tuo lista tai varsinkaan niistä tuo vapaus ei ole ihan vain sellaisenaan toteutettavissa. Tarvitaan muitakin periaatteita.

[Kopek]

Mitä tehdään jos kahden tai useamman ihmisen yksilölliset oikeudet/vapaudet ovat keskenään ristiriidassa? Kenen oikeuksia/vapautta silloin kunnioitetaan ja kenen oikeudet/vapaus voidaan unohtaa?

Mikä olisi käytännön tilanne? Miten asia pitäisi ratkaista tuossa tilanteessa?

[-:)lauri]

Mitä tehdään jos kahden tai useamman ihmisen yksilölliset oikeudet/vapaudet ovat keskenään ristiriidassa? Kenen oikeuksia/vapautta silloin kunnioitetaan ja kenen oikeudet/vapaus voidaan unohtaa?

Mikä olisi käytännön tilanne? Miten asia pitäisi ratkaista tuossa tilanteessa?

Kyse on periaatteesta, miten oikeuksia voidaan implementoida käytäntöön, sillä ei voida järjestää miljardien ihmisten elämää maapallolla niin, että aina kunkin konfliktin kohdalla tultaisiin erikseen kysymään Kopekilta, että miten konflikti olisi ratkaistava. Ymmärrätkö?

Mutta ihan nyt sellainen nykyajan arkipäiväinen esimerkki voisi olla sellainen, että kun henkilö X toteuttaa vapauttaan sanoa henkilöstä/ihmisryhmästä Y mitä lystää, voi siitä koitua henkilölle/ihmisryhmälle Y mainehaittoja. Ellei maineen pilaamisen ongelma avaudu, väännettäköön rautalangasta, että maineella keskeinen merkitys esimerkiksi talousasioissa. Maine vastaa kysymyksiin kuten: täytätkö työnhakijana kriteerit, jotta sinut voisi palkata, onko työttömyyskorvaushakemuksesi uskottava, onko luottotietosi kohdalla hakiessasi vakuutusta/luottoa/lainaa, toimittaako yrityksesi riittävän laadukkaita tuotteita ajallaan luvatusti) puhumattakaan sitten ihan yleisesti, mitä haittaa on huonosta maineesta ylipäätään ihmistenilmoilla.

Tai luonnonvarojen hamstraaminen. Kenen vapaus/oikeudet on/ovat tärkein/tärkeimmät, sen henkilön Z joka hamstraa vapaasti kaikki luonnonvarat itselleen vaikka tulisi murto-osalla luonnonvaroista toimeen vai sen Y joka haluaisi pysyä hengissä edellytyksenä, että joutuisi tällöin kuluttamaan vaistoin Z:n omistamisen vapautta noista Z:n itselleen hamstraamista luonnonvaroista murto-osan? Entä onko hengissä pysyminen (edellyttäen, että sitä haluaisi) mielestäsi todellakin toissijainen oikeus jonkun muun vapauteen nähden? Edit: eikä voida olettaa, että Z voisi palkata Y:n työhön ansaitakseen luonnonvaroista osan koska X on mahdollisesti pilannut Y:n maineen niin pahasti, ettei Z luota Y:hyn.

[Kopek]

Kyse on periaatteesta, miten oikeuksia voidaan implementoida käytäntöön, sillä ei voida järjestää miljardien ihmisten elämää maapallolla niin, että aina kunkin konfliktin kohdalla tultaisiin erikseen kysymään Kopekilta, että miten konflikti olisi ratkaistava. Ymmärrätkö?

En ole ehdottanut, että konfliktien ratkaisemisesta tultaisiin kysymään minulta.

Mutta ihan nyt sellainen nykyajan arkipäiväinen esimerkki voisi olla sellainen, että kun henkilö X toteuttaa vapauttaan sanoa henkilöstä/ihmisryhmästä Y mitä lystää, voi siitä koitua henkilölle/ihmisryhmälle Y mainehaittoja.

Raamatun käskyssäkin sanotaan, että "älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi", joten sanominen toisista "mitä lystää" ei kuulu yksilönvapauteen. Sananvapaudellakin on rajansa niin kuin kaikilla vapauksilla.

Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1789 vapaus määritellään seuraavasti. "Vapaus käsittää mahdollisuuden tehdä kaikkea sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä."

Sama idea on edelleen liberaalien ideologioiden ohjenuorana.

Piraattipuolue kertoo etusivullaan seuraavaa:

Piraattipuolueen arvot

Piraattipuolueen mielestä politiikan lähtökohtana tulee olla yksilönvapaus. Jokaisella on oltava vapaus toimia haluamallaan tavalla, kunhan ei rajoita muiden vapauksia. Piraattipuolue vastustaa holhousyhteiskuntaa, jossa valtio puuttuu yksityiskohtaisesti jokaiseen elämän osa-alueeseen.

Tässä aihetta sivuavaa twitter-keskustelua.

https://twitter.com/teivoteivainen/status/941949702874025984

Ellei maineen pilaamisen ongelma avaudu, väännettäköön rautalangasta, että maineella keskeinen merkitys esimerkiksi talousasioissa. Maine vastaa kysymyksiin kuten: täytätkö työnhakijana kriteerit, jotta sinut voisi palkata, onko työttömyyskorvaushakemuksesi uskottava, onko luottotietosi kohdalla hakiessasi vakuutusta/luottoa/lainaa, toimittaako yrityksesi riittävän laadukkaita tuotteita ajallaan luvatusti) puhumattakaan sitten ihan yleisesti, mitä haittaa on huonosta maineesta ylipäätään ihmistenilmoilla.

En ole väittänyt, että nämä olisivat helppoja asioita. En ole myöskään väittänyt, että minulla olisi poikkeuksellinen kyky ymmärtää, mikä on oikein, ja mikä on väärin. Rajanveto voi olla joissakin tapauksissa vaikeaa.

Tässä tapauksessa rajan voisi ajatella kulkevan totuuden puhumisen ja valheiden puhumisen välissä. Jos kertoo totuuden jonkun toisen ihmisen tekemisistä, silloinhan toinen ihminen on itse omilla teoillaan antanut aiheen näille puheille. Jos tunnettu poliitikko sekoilee kännipäissään vappuyönä, ja joku toinen kertoo julkisuudessa näistä asioista, kumpi on aiheuttanut poliitikolle mainehaittaa, hän itse vai asioista kertova?

Se, että yksilöllä on vapaus kertoa totuus, vaikka se olisi toiselle ihmiselle haitallinen, ei pakota kertomaan totuutta. Voihan kansalainen olla poliitikolle armelias ja pitää näkemänsä vappuyön sekoilut omana tietonaan. Jos Jussi Halla-aho konttaisi yöllä puistossa housut nilkoissa ja vaatteet oksennuksessa, silminnäkijä joutuisi käymään keskustelua omantuntonsa kanssa siitä, käyttääkö hän näkemäänsä tietoa hyväkseen Halla-ahon ja hänen puolueensa vahingoittamiseksi, vai antaako hän armon käydä oikeudesta. Kiusaus hyödyntää asia voisi olla joillekin ylivoimainen. Tällaisissa tilanteissa ihmisen moraalinen pienuus tai suuruus punnitaan.

Tai luonnonvarojen hamstraaminen. Kenen vapaus/oikeudet on/ovat tärkein/tärkeimmät, sen henkilön Z joka hamstraa vapaasti kaikki luonnonvarat itselleen vaikka tulisi murto-osalla luonnonvaroista toimeen vai sen Y joka haluaisi pysyä hengissä edellytyksenä, että joutuisi tällöin kuluttamaan vaistoin Z:n omistamisen vapautta noista Z:n itselleen hamstraamista luonnonvaroista murto-osan?

Kysymys voidaan pelkistää kysymykseksi, onko ihmisellä oikeus varastaa henkensä pitimiksi, jos vaihtoehtona on kuoleminen nälkään. Yleinen näkemys lienee se, että on oikeus, kunhan ei varasta joltakin, joka on yhtä huonossa tilanteessa.

Tässä tullaan sen kysymyksen äärelle, missä määrin oikeus omistamiseen kuuluu yksilönvapauden piiriin. Onko oikeutetulle omistamiselle olemassa rajat? Mikä on liikaa?

Libertaristien käsitys vapaudesta painottuu omistamiseen. Libertaristit vastustavat valtiota siksi, että valtio rajoittaa ihmisten yksilönvapautta keräämällä veroja. Libertaristit haluavat, että ihmiset saisivat päättää rahankäytöstään itse.

Omistamisen ajatus on libertaristeille niin tärkeä, että heidän mielestään maanomistajalla tulee olla oikeus määrätä säännöt omalla maallaan ja elää siellä niin kuin pienen valtion yksinvaltainen kuningas.

Libertarismin ongelma on se, että siinä keskitytään vallankäytön muotona taloudelliseen valtaan ja unohdetaan toinen keskeinen vallankäytön muoto eli joukkovoima.

Noiden kahden voimankäytön erot voisi tiivistää seuraavasti. Kapitalisti rikastuu bisneksillä ja perustaa tehtaan. Työläiset tekevät vallankumouksen ja sosialisoivat tehtaan. Poliittisen vallan piiriin kuuluvaa joukkovoima kumoaa taloudellisen vallan.

Libertarismi toimii vain ajatuksena, mutta ei konkreettisesti valtiollisella tasolla. Poliittinen joukkovoima estää sen toteutumisen. Kansalaisten enemmistö ei taivu libertarismin kannalle. Jos libertarismi kuitenkin toteutuisi, joukkovoima tuhoaisi sen ennemmin tai myöhemmin. Syntyisi poliittisia liikkeitä, jotka valtaan päästyään lakkauttaisivat libertaristisen järjestelmän. Heilahdus toiseen suuntaan voisi olla niin voimakas, että seurauksena voisi olla jopa sosialismi ainakin jonkin aikaa.

Entä onko hengissä pysyminen (edellyttäen, että sitä haluaisi) mielestäsi todellakin toissijainen oikeus jonkun muun vapauteen nähden?

En ole esittänyt, että hengissä pysyminen olisi toissijainen oikeus. Esitin otteet Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksesta ja Ranskan ihmisoikeuksien julistuksesta, joissa molemmissa tärkeimmäksi oikeudeksi määritellään oikeus elämään. Oikeus vapauteen seuraa vasta tämän jälkeen.

[kertsi]

Kun nykyisten demokraattisten valtioiden arvopohjaa luotiin 1700-luvun lopulla, lähtökohtana oli kansalaisten henkilökohtainen vapaus. Se katsottiin kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Valtion tehtävänä oli turvata se.

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa vuodelta 1776 käy ilmi yksilönvapauden keskeinen merkitys. Vapaus katsotaan kumoamattomaksi luonnonoikeudeksi, joka valtion tulee ottaa huomioon toiminnassaan.
...
Ranskan Ihmisoikeuksien julistuksen henki vuodelta 1789 on sama. Siinäkin kansalaisten henkilökohtainen vapaus on keskeisessä asemassa. Ihmisoikeuksien julistus alkaa asian mainitsemisella.

Tarkoitat varmaan nykyisten demokraattisten LÄNSIMAISTEN valtioiden arvopohjaa? Eikös esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea ole demokratioita? Veikkaisin, että siellä on kollektiivisempi näkemys, yksilöä tärkeämpi on yhteisö, ja sen hyvinvointi ja kehitys. Vai tarkoitatko tosiaan, että kaikkien maailman demokraattisten maiden arvopohja luotiin USA:ssa ja Ranskassa?

[-:)lauri]

Kyse on periaatteesta, miten oikeuksia voidaan implementoida käytäntöön, sillä ei voida järjestää miljardien ihmisten elämää maapallolla niin, että aina kunkin konfliktin kohdalla tultaisiin erikseen kysymään Kopekilta, että miten konflikti olisi ratkaistava. Ymmärrätkö?

En ole ehdottanut, että konfliktien ratkaisemisesta tultaisiin kysymään minulta.

Mutta ihan nyt sellainen nykyajan arkipäiväinen esimerkki voisi olla sellainen, että kun henkilö X toteuttaa vapauttaan sanoa henkilöstä/ihmisryhmästä Y mitä lystää, voi siitä koitua henkilölle/ihmisryhmälle Y mainehaittoja.

Raamatun käskyssäkin sanotaan, että "älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi", joten sanominen toisista "mitä lystää" ei kuulu yksilönvapauteen. Sananvapaudellakin on rajansa niin kuin kaikilla vapauksilla.

Ei kyse ollut sananvapaudesta vaan ylipäätään noiden kaikkien oikeuksien ristiriidasta. Otin tuon rajoittamattoman sanavapauden vain esimerkiksi. Ongelmia ei siis synny vain sananvapauteen liittyen vaan kaikkiin oikeuksiin liittyen. Jonkun oikeus voi olla pois jonkun toisen oikeuksista. Miten silloin toimitaan? Kenen oikeuksia kunnioitetaan ja kenen oikeuksia rajoitetaan?

Meillä on siis länsimaissa käytäntönä joko suoraan lakiin kirjoitettuna tai vain lain hengen yleisenä tulkintaprinsiippinä nyt ainakin sikaanikielto (mikä ei aina tosin toteudu Suomessa, kun täällä sitä ei ole lakiin kirjoitettu), mutta mikä olisi sun oikeusjärjestelmässä periaate ristiriitatilanteissa. Raamatusta katkelmien (jotka ovat keskenään ristiriidassa) lainailu?

[Karikko]

^

Luonto on osaltaan jo ratkaissut tuon oikeuden "kenellä on paremmat oikeudet"

Kilpailu on perusteena eloonjäämisen mukaisesti kaikissa luonnon järjestelmissä ja sitä olemassa-olon taistelua käydään jatkuvasti eliöiden kesken viruksista ja muista mikrobeista alkaen.

Ihmisen viisaus ei ole koskaan kyennyt muuttamaan mitään, eikä aatteellinen päätelmä yleensä johda sen parempaan tulokseen.

Oikeastaan ihminen ei ole "tekijä" vaikka organismina tekeekin kaikenlaista kuten muutkin luontokappaleet.
Perustarkoitus on eloonjäänti ja suvun jatkuminen, Kehitys solujen osalta tapahtuu siinä sivussa.

Kumpi sitten lienee todellisempi toimija- isäntäorganismi, vain sen toiminnan tekijät,..jota ilman ei isäntäorganismia olisi..

[-:)lauri]

^
Luonto ei ole ratkaisut mitään, sillä luonnossa ei ole oikeuksia. Oikeudet ovat puhtaasti ihmisten kehittelemiä, jotta emme eläisi luonnon ehdoilla eli ilman oikeuksia.

[a4]

^
Ihmislaji löytää ja matkii yhä parhaat ratkaisut evoluution tekoälykkäiden prosessien laskentavuosissa tai vuosimiljoonissa melko pitkään tehokkaalla rinnakkaislaskennalla lasketuista sovelluksista luonnossa.

Näkisin että ihmislaji kulttuureineen on osa luontoa ja niissä heijastuu luonnossa esiintyvä taistelu tai kilpailu resursseista ja erilaisten yhteistyömuotojen edullisuus ja yleisyys kilpailussa.

Libertarismi vaikuttaa maallikon silmiini sosialismin kaltaiselta mutta vastakkaiselta utopialta, kun taas niiden kompromissi on toimivin muoto eli sitä yksilöllistä kilpailua yhteistyönä, yhteisöllisesti. Yhteisöllisen yksilön eli sosiaalisen ihmisapinan ollessa jo lähtökohtaisesti..(rumpujen pärinää)..niitä kumpaakin. Yhteisöjen määrittelemiä ja kasvattamia yksilöitä ja yhteisöjen sääntöjen alaisia jäseniä.
Mikä tarkoittaa käytännössä sananvapauden lisäksi muidenkin vapauksien kohdalla jatkuvaa kädenvääntöä rajoitetuista muuttuvista tilannekohtaisista suhteellisista vapauksista vastuineen ja kompromisseineen. Ei mustavalkoisesti jumalatason saavuttaneille varattua äärivapautta tai sen yhtä yliluonnollista vastakohtaa.
Yhtä hyvin voisi kysyä että sota vai rauha? Vai mikä sen kirjan nimi nyt oli.

[Hayabusa]

^Mirri vainaa 
Война и мир

[Aave]

Libertarismi vaikuttaa maallikon silmiini sosialismin kaltaiselta utopialta, kun taas kompromissi on toimivin muoto eli sitä yksilöllistä kilpailua yhteistyönä, yhteisöllisesti.

Libertarismi on valtiontalouden loinen, joka perustuu kaiken ihmisyhteisön ja humanismin verenimijyyteen ad astra. Kuten muualla, Suomessakin se on ajettu kuin käärme pyssyyn, jossa valtion luonnollisia monopoleja ja yhteisesti rahoitettua hyvää yksityistetään kolmansien osapuolien rahantekokoneiksi - verovaroista kermankuorittujen taloudellisten voittojen päätyessä pahimmillaan joinnekin veroparatiiseihin, panamapapereiksi. Libertarismi on kiilusilmäisintä ja toksisinta kapitalismia, joka korruptoi kaiken hyvän. Toisaalta se voi olla myös koko kapitalismin loogisin lopputulema samaan tapaan kuin Daesh on Islamin kirjaimellisin ja loogisin lopputulema, äärimmilleen vietynä.

Feodalismi 2.0.

[Kopek]

Tarkoitat varmaan nykyisten demokraattisten LÄNSIMAISTEN valtioiden arvopohjaa? Eikös esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea ole demokratioita? Veikkaisin, että siellä on kollektiivisempi näkemys, yksilöä tärkeämpi on yhteisö, ja sen hyvinvointi ja kehitys. Vai tarkoitatko tosiaan, että kaikkien maailman demokraattisten maiden arvopohja luotiin USA:ssa ja Ranskassa?

Kun kirjoitin nykyisten demokraattisten valtioiden arvopohjan luomisesta 1700-luvun lopulla, en tarkoittanut, että se olisi luotu pelkästään Yhdysvalloissa ja Ranskassa, vaikka mainitsinkin nämä maat esimerkkeinä. Luomiseen - jos tällaista sanaa voi käyttää - osallistuivat aikansa merkittävät filosofit eri maissa omilla kirjoituksillaan. Idea kehittyi ja kypsyi ja sai nykyaikaisen muotonsa uuden valtion Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa. Ranskan julistus oli jatkokehitelmä siitä. Suomen perustuslaki ja YK:n ihmisoikeuksien julistus ovat myös osa tätä jatkumoa.

Japanin ja Korean kansallinen filosofia ja arvopohja ovat erilaiset kuin Euroopassa, ja näissä maissa yhteisöllisyyden merkitys on ilmeisesti suurempi, niin kuin Kertsi mainitsee. Demokraattinen hallintomuoto tuotiin näihin maihin Japanin häviämän sodan jälkeen, eli se on tuontitavaraa.

Japanin perustuslaista:

Article 13. All of the people shall be respected as individuals. Their right to life, liberty, and the pursuit of happiness shall, to the extent that it does not interfere with the public welfare, be the supreme consideration in legislation and in other governmental affairs.

"Public welfare" -kohta on hyvä takaportti kaventaa yksilöiden oikeuksia tarpeen mukaan ja sen mukaan, ketkä sattuvat olemaan vallassa.

Tarkoittaakohan tuo sitä, että jos jonkun yksilön elämä ja vapaus ovat ristiriidassa yleisen hyvinvoinnin kanssa, tuo henkilö voidaan eliminoida? Entä jos jonakin päivänä todetaan, että vammaiset ovat rasite yhteisön hyvinvoinnille, joten heidät voidaan tästä syystä tappaa.

https://japan.kantei.go.jp/constitution_and_government_of_japan/constitution_e.html

Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen taustoja.

[Karikko]

^
Luonto ei ole ratkaisut mitään, sillä luonnossa ei ole oikeuksia. Oikeudet ovat puhtaasti ihmisten kehittelemiä, jotta emme eläisi luonnon ehdoilla eli ilman oikeuksia.

Joo ihan totta, tosin luonto se on ihmiselläkin- joskus aika julmakin..

[-:)lauri]

^
Luonto ei ole ratkaisut mitään, sillä luonnossa ei ole oikeuksia. Oikeudet ovat puhtaasti ihmisten kehittelemiä, jotta emme eläisi luonnon ehdoilla eli ilman oikeuksia.

Joo ihan totta, tosin luonto se on ihmiselläkin- joskus aika julmakin..

Sivistyneeksi kutsuttiin alun perin kaupungissa asuvaa ihmistä, joka kykeni noudattamaan kanssakäymisen ideaaleja sääntöjä. Nämä säännöt voivat olla myös ihmisluonnon vastaisia. Ihmisoikeudet ovat tavallaan tällaisia sääntöjä ts. ihmisoikeudet toteutuvat ideaalissa käyttäytymisessä. Ihmisiä on sekä sivistyneitä että sivistymättömiä, joista jälkimmäisiltä puuttuu konsepti säännöistä (sivistyneessä mielessä). Heille säännöt ovat vain eläimellisiä vaistoja eivätkä he muita sääntöjä juuri ymmärrä.