Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Testamentti ja perintö

Aloittaja Hippi, toukokuu 13, 2021, 07:58:17

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 05, 2021, 09:33:42
Maaseudulla taas voi olla joku sukutila tmv. jonka pakkojakaminen aiheuttaa sen, että muiden osakkaiden maksaminen ulos tilalta vie mahdollisuudet jatkaa tilanpitoa, jos joku jälkeläisistä olisi ollut siihen muutoin valmis. Jos sen sijaan koko tilan voisi jättää vain yhdelle, joka sitä haluaa jatkaa, niin tälle ei jäisi kuin perintävero riesaksi.

No tämä on kyllä vähän oikaistu ajatus...sillä näinhän asiat ennen olivat, tila meni vanhimmalle pojalle ja pulinat pois muilta, etenkin sisarilta. Hakekoot elantonsa muualta, tavalla minkä löytävät, tai jääkööt isännän armonpaloja syömään. Harvoin on myös niin idyllisesti, että vain yksi haluaa jatkaa ja muille on sen vuoksi ihan ok lähteä tyhjin käsin.

Kaupungin ja maaseudunkin erotteleminen tässä on vähän hassua: eikö samalla periaatteella kaupungissa pitäisi sitten ajatella, että asunto-osake jää sille lapselle, joka on valmis siinä asumaan?

Yleisesti ottaen lasten on vaikea ymmärtää, miksi vanhempi suosii yhtä lasta muiden edelle ja yleensä tämä kyllä näkyy jo ennen perinnönjakoja. Tämä lienee asia, joka hiertää sisarsuhteissa eniten ja aiheuttaa ylisukupolvisia riitoja.

T: Xante

Hippi

^
Useimmiten taitaa kuitenkin olla niin, että me muut ovat jo lähteneet kukin tahoilleen. Nykyisin kuollaan niin vanhana, että jo lapsetkin alkaa lähetä eläkeikää tai vähintäänkin ovat jo elämänsä laittaneet kukin tavallaan raiteilleen.

Maatilanpitohan on elinkeino samalla kun siinä se asumus tulee. Samaa ei voi sanoa asuntona käytetystä osakehuoneistosta.

Minä puolestani ymmärrän hyvin jonkun jälkeläisen suosimisen toisen kustannuksella. Lähietäisyydeltä olen seurannut vävypoikaani, miten hän huolehtii isovanhempansa asioista ja käy säännöllisesti häntä auttamassa. Hänen sisarensa puolestaan on milloin missäkin niin, että edes vanhemmat eivät hänestä kuule aikoihin. Kun tämä sitten ilmaantuu näköpiiriin, niin silloin on aina jotain vaille. Yleensä rahaa lainaksi, joka on todellisuudessa "laina". Mitään muuta yhteyttä tämä ei pidä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 11, 2021, 07:58:40
Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 05, 2021, 09:33:42
Maaseudulla taas voi olla joku sukutila tmv. jonka pakkojakaminen aiheuttaa sen, että muiden osakkaiden maksaminen ulos tilalta vie mahdollisuudet jatkaa tilanpitoa, jos joku jälkeläisistä olisi ollut siihen muutoin valmis. Jos sen sijaan koko tilan voisi jättää vain yhdelle, joka sitä haluaa jatkaa, niin tälle ei jäisi kuin perintävero riesaksi.

No tämä on kyllä vähän oikaistu ajatus...sillä näinhän asiat ennen olivat, tila meni vanhimmalle pojalle ja pulinat pois muilta, etenkin sisarilta. Hakekoot elantonsa muualta, tavalla minkä löytävät, tai jääkööt isännän armonpaloja syömään. Harvoin on myös niin idyllisesti, että vain yksi haluaa jatkaa ja muille on sen vuoksi ihan ok lähteä tyhjin käsin.

Kaupungin ja maaseudunkin erotteleminen tässä on vähän hassua: eikö samalla periaatteella kaupungissa pitäisi sitten ajatella, että asunto-osake jää sille lapselle, joka on valmis siinä asumaan?

Yleisesti ottaen lasten on vaikea ymmärtää, miksi vanhempi suosii yhtä lasta muiden edelle ja yleensä tämä kyllä näkyy jo ennen perinnönjakoja. Tämä lienee asia, joka hiertää sisarsuhteissa eniten ja aiheuttaa ylisukupolvisia riitoja.

T: Xante

Edelleenkin lainsäädännössä etuja saa tilan jatkaja. Useimmiten se lienee vanhin poika, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Tasoitusten maksamisen tasoon vaikuttaa siis kuka jatkaa tilaa, vaikka entinen systeemi on hieman muuttunut.

Tilan jatkaja saa kylkiäisen myös vastuut ja velat, työpaikan "firman lisäksi eikä sitä jatkajaa eduista huolimatta aina helposti löydy. Silloin kaiketi jyvitetään koko homma ja myydään pois- kuten pikkutiloille useimmiten käy.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 11, 2021, 07:58:40
Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 05, 2021, 09:33:42
Maaseudulla taas voi olla joku sukutila tmv. jonka pakkojakaminen aiheuttaa sen, että muiden osakkaiden maksaminen ulos tilalta vie mahdollisuudet jatkaa tilanpitoa, jos joku jälkeläisistä olisi ollut siihen muutoin valmis. Jos sen sijaan koko tilan voisi jättää vain yhdelle, joka sitä haluaa jatkaa, niin tälle ei jäisi kuin perintävero riesaksi.

No tämä on kyllä vähän oikaistu ajatus...sillä näinhän asiat ennen olivat, tila meni vanhimmalle pojalle ja pulinat pois muilta, etenkin sisarilta. Hakekoot elantonsa muualta, tavalla minkä löytävät, tai jääkööt isännän armonpaloja syömään. Harvoin on myös niin idyllisesti, että vain yksi haluaa jatkaa ja muille on sen vuoksi ihan ok lähteä tyhjin käsin.

Kaupungin ja maaseudunkin erotteleminen tässä on vähän hassua: eikö samalla periaatteella kaupungissa pitäisi sitten ajatella, että asunto-osake jää sille lapselle, joka on valmis siinä asumaan?

Yleisesti ottaen lasten on vaikea ymmärtää, miksi vanhempi suosii yhtä lasta muiden edelle ja yleensä tämä kyllä näkyy jo ennen perinnönjakoja. Tämä lienee asia, joka hiertää sisarsuhteissa eniten ja aiheuttaa ylisukupolvisia riitoja.
Maatilan tapauksessa sinänsä ymmärtäisin tuon, jos yhdelle jyvitetään tuo maatila. Ei se toimi monella omistajalla, toki sisasukset voivat sopia jaosta myöhemmin. Meidän perheessä/suvussa sovittiin maapalan omistuksesta jälkikäteen.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Hippi - kesäkuu 11, 2021, 10:03:20
^
Useimmiten taitaa kuitenkin olla niin, että me muut ovat jo lähteneet kukin tahoilleen. Nykyisin kuollaan niin vanhana, että jo lapsetkin alkaa lähetä eläkeikää tai vähintäänkin ovat jo elämänsä laittaneet kukin tavallaan raiteilleen.

Maatilanpitohan on elinkeino samalla kun siinä se asumus tulee. Samaa ei voi sanoa asuntona käytetystä osakehuoneistosta.

Minä puolestani ymmärrän hyvin jonkun jälkeläisen suosimisen toisen kustannuksella. Lähietäisyydeltä olen seurannut vävypoikaani, miten hän huolehtii isovanhempansa asioista ja käy säännöllisesti häntä auttamassa. Hänen sisarensa puolestaan on milloin missäkin niin, että edes vanhemmat eivät hänestä kuule aikoihin. Kun tämä sitten ilmaantuu näköpiiriin, niin silloin on aina jotain vaille. Yleensä rahaa lainaksi, joka on todellisuudessa "laina". Mitään muuta yhteyttä tämä ei pidä.

Niin, aina vain ei ole näin selkeästi asiat. Joskus vanhemmat vain jostain syystä suosivat yhtä lasta, esimerkiksi ystävälläni tilanne on lapsesta asti ollut niin, että  veljensä on saanut kaiken, mopot ja muut, kun kaverilleni ei maksettu edes halpaa harrastusta.

Nyt vanhemmat ovat alkaneet lahjoittamaan tälle veljelle omaisuuttaan etukäteen, joten on selvää, että perinnössä ei kaverille ole saamista. Ei hän sitä vaillakaan ole, mutta vanhempansa kyllä ihmettelevät, miksi kaverini ei ole tulossa tekemään pientä remppaa vanhempien kesämökille tänä vuonna kesälomallaan.

T: Xante


Juuli

Kannatan kirjoittajaa jnka mukaan jokainen saisi tehdä omaisuudelleen mitä lystää. Ei tämä omien lapsien automaattinen lainsäätämä perimys ole monellekaan mieleen. Ei ole harvinaista oman äidin kohtelu miten itselle sopii. Eläkepäivinä saa äiti perillisensä vierailulle jota joskus muulloin on haikeasti kaipaillut. Nykyisin ei. Kun asia menee malliin jossa perillinen tahtoo tyhjentää äitinsä pankkitilin tai ainakin suuren osan omaa elämäntyyliään kattamaan joka elo ei aina niin kaunista ole. On huumevelat ja tappotuomiot niskassa. Jos ei niinkään pahaa niin ainakin kaamea kankkunen jonka äitikin näkee moniviikkoisesta yhtäkyytisestä juopottelusta.
Jos ei sitäkään niin pelivelat tai muut ylivelkaantumiset on makseltava. Mistä muualtakaan rahaa heruisi kuin äidiltä jolla sentään on säännöllinen tulo, eläke. Ja rahaa säästänyt on äitikulta.
Ja äiti kirvelevin sydämin taas kerran " lainaa."

Xantippa

No joo, yleensä on tosiaan ylisukupolvinen ongelma, että juodaan ja pelataan ruokarahat. Yleensä valitettavasti siirtyy vanhemmilta lapsille tämä oppi.

Enimmäkseen lienee niin kuitenkin, että kaikille on aika ok, että jos jotain jälkeen jää, sen on ottamassa ensimmäisenä omat lapset, jonka jälkeen heidän lapsensa.

Kyllä nykylakikin antaa oikeuden evätä perintöosa, jos on näyttöä, että lapsi on kamala juoppo, joka vanhempiaan piinaa.

Äiti, joka toistuvasti, vaikka kuinkakin kirvelevin sydämin, mahdollistaa lapsensa ylivelkaantumisen tai alkoholismin, voisi tutustua mahdollistajan osaan ammattilaisten mielestä. Voisi kirvellä vähemmän ja helpottaa ein sanomista.

T: Xante

Juuli

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 17, 2021, 17:52:42
No joo, yleensä on tosiaan ylisukupolvinen ongelma, että juodaan ja pelataan ruokarahat. Yleensä valitettavasti siirtyy vanhemmilta lapsille tämä oppi.

Enimmäkseen lienee niin kuitenkin, että kaikille on aika ok, että jos jotain jälkeen jää, sen on ottamassa ensimmäisenä omat lapset, jonka jälkeen heidän lapsensa.

Kyllä nykylakikin antaa oikeuden evätä perintöosa, jos on näyttöä, että lapsi on kamala juoppo, joka vanhempiaan piinaa.

Äiti, joka toistuvasti, vaikka kuinkakin kirvelevin sydämin, mahdollistaa lapsensa ylivelkaantumisen tai alkoholismin, voisi tutustua mahdollistajan osaan ammattilaisten mielestä. Voisi kirvellä vähemmän ja helpottaa ein sanomista.

T: Xante

Mahdollistajan osa on äidin mielessä käväissyt monesti. Sitten tulee kolkutus joka sanoo ettet sinä voi vaikeuksissa olevaa lastasi hylätä.  Joka on heikko ja eikä osaa vastustaa houkutuksia jotka tähän ovat vieneet. Ja lisäksi sanoo jotta sinähän olet kasvattanut joten nyt korjaat satoa. On vaikeaa ammattiauttajan neuvojen tehota.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Juuli - kesäkuu 17, 2021, 20:54:32
Mahdollistajan osa on äidin mielessä käväissyt monesti. Sitten tulee kolkutus joka sanoo ettet sinä voi vaikeuksissa olevaa lastasi hylätä.  Joka on heikko ja eikä osaa vastustaa houkutuksia jotka tähän ovat vieneet. Ja lisäksi sanoo jotta sinähän olet kasvattanut joten nyt korjaat satoa. On vaikeaa ammattiauttajan neuvojen tehota.

Näinhän se on, eikä siitä voi äitiä tietenkään moittia, että sydän heltyy. Mutta helpottaako se sitten, että jättäisi perinnön jollekin muulle? Että vähän niinkus jälkikäteen sentään laittaisi rotia?

T: Xante

urogallus

Lainaus käyttäjältä: Juuli - kesäkuu 17, 2021, 20:54:32

Mahdollistajan osa on äidin mielessä käväissyt monesti. Sitten tulee kolkutus joka sanoo ettet sinä voi vaikeuksissa olevaa lastasi hylätä. 

Mahdollistamisen lopettaminen on eri asia kuin hylkääminen. Hylkääminen tulee ikävä kyllä usein käyttöön siinä vaiheessa, kun ei enää jakseta mahdollistaa.

Juuli

Lainaus käyttäjältä: urogallus - kesäkuu 17, 2021, 21:42:53
Lainaus käyttäjältä: Juuli - kesäkuu 17, 2021, 20:54:32

Mahdollistajan osa on äidin mielessä käväissyt monesti. Sitten tulee kolkutus joka sanoo ettet sinä voi vaikeuksissa olevaa lastasi hylätä. 

Mahdollistamisen lopettaminen on eri asia kuin hylkääminen. Hylkääminen tulee ikävä kyllä usein käyttöön siinä vaiheessa, kun ei enää jakseta mahdollistaa.

Se tuntuu äidistä hylkäämiseltä. Vaikka poika on se joka hylkää kun ei mitään heru enää. Tulee jopa pelko josko käsiksi käydään. Kun äidistä aika jättää alkaa toisten perillisten kanssa taistelu jos perinnöttömäksi hulttion äiti tekee. Joten suo siellä vetelä täällä. Sitä taistoa perinnöstä ei äiti onneksi näe ne mutta aavistaa toki osaa.

Toope

Onhan perinnönomistajalla aina oikeus määrätä, jos haluaa, paitsi se lakitekninen osa.
Sinänsä pidän oikeudenmukaisena malliamme, jossa perilliselle kuuluu lakiosa.
Vähemmän murhia, kun katsoin noita englantilaisia rikosjännäreitä...
Britit murhaavat ihan rutosti toisiaan, ainakin tv-sarjojen perusteella, perinnöistä...