Miksi jotain on olemassa sen sijaan, että ei olisi olemassa mitään?

[MrKAT]

Mutta mitä on se tila jossa kaikki tapahtuu- siellähän kaikki on ilman aikaa..tyhjässä avaruudessa ei ole aikaa-

Se on pelkkää tilaa, johon laajeneva maailmakaikkeus tuo jossakin vaiheessa mukanaan ajan ja materian. On kuitenkin väärin sanoa ettei siellä olisi mitään. Siellähän täytyy kaiken järjen mukaan olla rajaton määrä kolmeulotteista tyhjää tilaa, sillä muuten laajeneminen ei olisi mahdollista.

Sorry mutta olet väärässä alleviivatun kohdassa/perustelussasi. Ymmärrettävän inhimillistä koska ajattelumme tuppaa olemaan maallisen 3D-ympäristömme kokemuksien "vanki". Big bang ei kuitenkaan ole perinteinen "räjähdys" tai "ilmapallon paisuminen" johonkin.

It is an intrinsic expansion; the universe does not expand "into" anything and does not require space to exist "outside" it.
- https://en.wikipedia.org/wiki/Expansion_of_the_universe

Tässä avaruutta pidetään tn:sti äärettömänä mutta sanoma on sama:
Tapa, jolla maailmankaikkeuden avaruus on määritelty, ei millään tavoin edellytä, että sen lisäksi olisi jokin ulkopuolinen avaruus tai "hyperavaruus", johon se laajenee, koska ääretön avaruus pysyy laajetessaankin äärettömänä.
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeuden_laajeneminen

Nämä selittää myös sen paradoksin että avaruuden kaukaiset osat voivat etääntyä/laajeta toisistaan ylivalonnopeudella. Tämä ei Einsteinin suhtiksen nojalla ole mahdollista perinteisessä 3D-mallissa avaruuden sisällä, eli jossa avaruuden kappaleet galaksit kuvitellaan laajenevan(liikkuvan, etääntyvän) avaruudessa kuin formulat kilparadalla tai kranaatin sirpaleet ilmassa.
  Sensijaan galaksit keskimäärin tuppaavat olemaan melko paikallaan ja itse avaruus laajenee, jopa ylivalonnopeudella.

[a4]

Helpointa on ajatella ääretöntä laajenevaakin avaruutta sen todennäköisimmässä muodossaan, simuloituna virtuaalisen äärettömänä avaruutena, eikö?

Toinen kysymys on sitten millainen ja miksi on kuvauksien takana oleva todellisuus, kysymys johon ei voi vastata kuvauksilla.

[Karikko]

Sensijaan galaksit keskimäärin tuppaavat olemaan melko paikallaan ja itse avaruus laajenee, jopa ylivalonnopeudella.

Niinhän väitetään, mutta mihin sellainen joka ei ole mitään laajenee, ellei ole jotain minne mennä.
Tilaulottuvuus kaiketi voitaisiin määritellä ajattomaksi- ylivalonnopeus taas lienee vain silloin mahdollinen teoreettisesti, jos on jotain mikä liikkuu aineellisena. Tilallahan ei ole tarvetta liikkua mihinkään, jos se kerran on perusta.
Kyse lienee siis lähinnä gravitaatiovoimista- "painovoima"  joka pitää galaksit suhteellisesti niiden välisen kentän sisällä keskinäisen vetovoimavaikutuksen vuoksi.
Melko todennäköisesti ei nähdä maailmankaikkeudesta läheskään kaikkea ja se voi olla loputon- Miksi ei olisi? Ihmismieli ei vain osaa kuvitella äärettömän suurta päättymätöntä ja tarvitsee analyyseihinsa rajoitteita, kuten alun ja lopun.

[Toope]

Sensijaan galaksit keskimäärin tuppaavat olemaan melko paikallaan ja itse avaruus laajenee, jopa ylivalonnopeudella.

Galaksit muuten myös liikkuvat varsin suurilla nopeuksilla. Eivät likikään valonnopeutta, silti liikkuvat.

[Karikko]

Sensijaan galaksit keskimäärin tuppaavat olemaan melko paikallaan ja itse avaruus laajenee, jopa ylivalonnopeudella.

Galaksit muuten myös liikkuvat varsin suurilla nopeuksilla. Eivät likikään valonnopeutta, silti liikkuvat.

Nopeus on suhteellista ja sitä voi olettaa minkä "suuruiseksi" tahansa, jos kaukaa katsoo. Mitään ei kuitenkaan voisi nähdä, jos ei olisi "katsojaa" joka rännässä ja sateessa olettaa näkevänsä jotain itseensä kohdistuvaa.

Omassa asemassaan olija kokee sen kaiken usein välillisesti mutta aina myös reaalisesti jotain kautta. Elämän vuorovaikutuksiin kuuluu se vastasuhde, eli aineen rekoinnit keskenään- mitään ei voi tietää ilman kokemusta, vaikka se kokemus olisi luettu jostain. Omassa asemassa universumia ei voi selittää ja nähdä, mutta tieteellisen tutkimuksen kautta voidaan olettaa monenlaista.

Ihminen itse omassa kropassaan kokee vain niitä vaikutuksia ,mitä kehoon tulee ulkoisesta maailmasta sisäisen yhteyden (mielen) muodostaessa siitä kuvan- johon ihminen joutuu "uskomaan ja luottamaan" jossain määrin.