Suomalainen muinaisusko ja mytologia

[Norma Bates]

Marduk tappoi Tiamatin ja loi tämän raadosta maailman. Näemmä (Historia 4/2021) näin kävi myös atsteekkien myytissä. Tlaltecuhtli-jumalatar halkaistiin taivaan ja maan luomiseksi.

Mitenkäs hommat menikään Kalevalassa suuren tammen kanssa.

[Norma Bates]

Kolmas kirja, jonka tulin tilanneeksi Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) alennusmyynnistä oli
Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret.

Se oli nopealukuinen pieni teos, viihdyttäväkin.

"Pohjolan myyttiset naiset ovat kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja - kansanperinteemme supersankarittaria. Nyt kansanuskon vanhat tarinat saavat tuoreita tulkintoja.

Kirjan 30 jumalattarella on jokaisella erilainen viesti ja voima, johon voi samastua. Tunnistatko itsessäsi metsän valtakunnan hallitsija Mielikin, vai oletko yhtä voimakastahtoinen kuin Pohjolan matriarkka Louhi? "

Kirjassa esitellään nämä:

...

Rauni, ukkosen vaimo

...

Täällähän tämä Rauni olikin. Jos hänet paritetaan ukkosen kanssa, herää väistämättä kysymys oliko hänen puolisonsa Ukko Ylijumala silloin siis pelkkä ukkosen jumala. Ylijumala ei siis olisikaan ylin jumala, ainakaan siltä pohjalta ajatellen että Kreikassa Zeus salamoiseen ei ollut ensimmäinen jumalista, viikingeillä Thor ei ollut ylin jumala (vaan Odin), eikä ylin ollut myöskään Intian ukkosen jumala Indra.

Kuka sitten oli muinaisten suomalaisten tai esi-suomalaisten ylimmistä ylin jumaluus? Ehkä emme saa koskaan tietää?

[Norma Bates]

Avoin Kalevala:

"Nykyisin koossaolevista runoista voitaisiin saada seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia."
Näin kirjoittaa Lönnrot Fabian Collanille toukokuussa 1848.

Avoin Kalevala sisältää kaksi osaa, joista ensimmäiseen osaan kuuluvat vuonna 1849 ilmestyneen Kalevalan (Uusi Kalevala) runot 1−15 ja Lönnrotin esipuheet Uuteen ja Vanhaan (1835) Kalevalaan. Edition toinen osa sisältää vuoden 1849 Kalevalan runot 16–50.
http://kalevala.finlit.fi

...

Silläkurin lähdin ketjua alusta lukemaan kun oli mielikuva että joku oli laittanut linkin Kalevalaan. No niin!

Olipa impi ilman tyttö,
Kave Luonnotar korea,
Piti viikoista pyhyyttä,
Iän kaiken impeyttä,
Ilman pitkillä pihoilla,
Tasaisilla tanterilla.
Ikävystyi aikojansa,
Ouostui elämätänsä,
Aina yksin ollessansa,
120. Impenä eläessänsä
Ilman pitkillä pihoilla,
Avaroilla autioilla.
Jop' on astuiksen alemma,
Laskeusi lainehille,
Meren selvälle selälle,
Ulapallen aukealle;
Tuli suuri tuulen puuska,
Iästä vihainen ilma,
Meren kuohuille kohotti,
130. Lainehille laikahutti.
Tuuli neittä tuuitteli,
Aalto impeä ajeli,
Ympäri selän sinisen,
Lakkipäien lainehien;
Tuuli tuuli kohtuiseksi,
Meri paksuksi panevi.
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata
Vuotta seitsemän satoa,
140. Yheksän yrön ikeä,
Eikä synny syntyminen,
Luovu luomatoin sikiö.
Vieri impi veen emona,
Uipi iät, uipi lännet,
Uipi luotehetluoteet KATSO LISÄÄ, etelät,
Uipi kaikki ilman rannat,
Tuskissa tulisen synnyn,
Vatsan vaivoissa kovissa;
Eikä synny syntyminen,
150. Luovu luomatoin sikiö.
Itkeä hyryttelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi poloinen päiviäni,
Lapsi kurja kulkuani!
Jo olen joutunut johonki,
Iäkseni ilman alle,
Tuulen tuuiteltavaksi,
Aaltojen ajeltavaksi,
Näillä väljillä vesillä,
160. Lakeilla lainehilla."
"Parempi olisi ollut
Ilman impenä eleä,
Kun on nyt tätä nykyä
Vierähellä veen emona:
Vilu tääll' on ollakseni,
Vaiva värjätelläkseni,
Aalloissa asuakseni,
Veessä vierielläkseni."
"Oi Ukko ylijumala,
170. Ilman kaiken kannattaja!
Tule tänne tarvittaissa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Päästä piika pintehestä,
Vaimo vatsan vääntehestä,
Käy pian, välehen jou'u,
Välehemmin tarvitahan!"
Kului aikoa vähäisen,
Pirahteli pikkaraisen,
Tuli sotka suora lintu,
180. Lenteä lekuttelevi,
Etsien pesän sioa,
Asunmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet,
Lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota,
Paikkoa pahintakana,
Kuhun laatisi pesänsä,
Ottaisi olo-siansa.
Liitelevi, laatelevi,
190. Arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani,
Aalloillen asuinsiani,
Tuuli kaatavi tupasen,
Aalto vie asuinsiani."
Niin silloin veen emonen,
Veen emonen, ilman impi,
Nosti polvea merestä,
Lapaluuta lainehesta
Sotkalle pesän siaksi,
200. Asunmaaksi armahaksi.
Tuo sotka sorea lintu,
Liiteleikse, laateleikse,
Keksi polven veen emosen
Sinerväisellä selällä,
Luuli heinä-mättähäksi,
Tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi,
Päähän polven laskeuvi,
Siihen laativi pesänsä,
210. Muni kultaiset munansa,
Kuusi kultaista munoa,
Rauta-munan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia,
Päätä polven lämmitellä;
Hautoi päivän, hautoi toisen,
Hautoi kohta kolmannenki,
Jopa tuosta veen emonen,
Veen emonen, ilman impi,
Tuntevi tulistuvaksi,
220. Hipiänsä hiiltyväksi:
Luuli polvensa palavan,
Kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa,
Järkytti jäseniänsä,
Munat vierähti vetehen,
Meren aaltohon ajaikse;
Karskahti munat muruiksi,
Katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua,
230. Siepalehet veen sekahan,
Muuttuivat murut hyviksi,
Kappalehet kaunoisiksi:
Munasen alainen puoli
Alaiseksi maa-emäksi,
Munasen yläinen puoli
Yläiseksi taivahaksi,
Yläpuoli ruskeaista
Päivöseksi paistamahan,
Yläpuoli valkeaista
240. Se kuuksi kumottamahan;
Mi munassa kirjavaista,
Ne tähiksi taivahalle,
Mi munassa mustukaista,
Nepä ilman pilvilöiksi.
Ajat eellehen menevät,
Vuoet tuota tuonnemmaksi,
Uuen päivän paistaessa,
Uuen kuun kumottaessa;
Aina uipi veen emonen,
250. Veen emonen, ilman impi,
Noilla vienoilla vesillä,
Utuisilla lainehilla,
Eessänsä vesi vetelä,
Takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä,
Kymmenentenä kesänä
Nosti päätänsä merestä,
Kohottavi kokkoansa,
Alkoi luoa luomiansa,
260. Saautella saamiansa
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla.
Kussa kättä käännähytti,
Siihen niemet siivoeli;
Kussa pohjasi jalalla,
Kala-hauat kaivaeli;
Kussa ilman kuplistihe,
Siihen syöverit syventi.
Kylin maahan kääntelihe,
270. Siihen sai sileät rannat;
Jaloin maahan kääntelihe,
Siihen loi lohi-apajat;
Päin päätyi maata vasten,
Siihen laitteli lahelmat.
Ui siitä ulomma maasta,
Seisattelihe selälle;
Luopi luotoja merehen,
Kasvatti sala-karia
Laivan laskema-siaksi,
280. Merimiesten pään menoksi.
Jo oli saaret siivottuna,
Luotu luotoset merehen,
Ilman pielet pistettynä,
Maat ja manteret sanottu,
Kirjattu kivihin kirjat,
Veetty viivat kallioihin.
Viel' ei synny Wäinämöinen,
Ilmau iki-runoja.

Jatkuu siellä Kalevalassa. Minua kiinnosti nyt tuo ylle änkemäni, koska:

The various Books of the Dead have the deceased address Nut in her form as the sacred sycamore promising to protect the "egg of the Great Cackler". ... "the Great Cackler Seb [i.e., the god Geb] laid the Egg of the Sun," in other words the sun god Re. This seems to be a variation of the story that tells of Nut and Geb, in his form as the Great Cackler, producing the egg from which the sun emergesas the sacred bennu bird.

The bennu bird, as we have seen, was of utmost importance to the Heliopolitan cosmological story. This is because it was in this form that the spirit of the creator god Atum landed on the primeval mound at the moment the sun rose at dawn on the first day, bringing forth light to the world and initiating passage of time. From this mound, which rose from the watery void known as the Nun, the mundane world came into being. ...

Andrew Collings: The Cygnus Key

Olen aiemmin tutustunut hypoteesiin että Egyptin Gizan suurta pyramidia kuvastaa Orionin tähtikuvion kolmea "vyötähteä", tämä kirja käsittelee mahdollisuutta että kyseinen arkkitehtoninen asetelma kuvastaakin Joutsenen tähtikuvion tähtiä. Eipä siitä sen enempää, mutta olen ennenkin havainnut että Egyptin luomismyyteissä on samankaltaisuuksia Kalevalan luomisosion kanssa, ja sattui nyt tuo kirja olemaan työn alla niin kopioin siitä otteen tähän.

(Tai sen verran että Collings pitää Joutsenen kuviota niin merkittävänä että sitä on kuvastettu vähän siellä sun täällä maailmassa erilaisina lintuhahmoina, mm. korppikotkana. Itse olen kiinnostunut mahdollisuudesta että jos tämä tähtikuvio on ollut niin pakkomielteisen tärkeä kansoille ja nimenomaan milloin minkäkin linnun hahmossa, niin olisivatko siivillä varustetut jumalhahmot ja sittemmin enkelit vain Joutsenen "perillisiä", siis symboliikkaa jonka alkuperä on jo unohtunut.)

[Toope]

Olen monta kertaa netissä huomauttanut siitä että alkutekstissä kuulema Pyhä Henki on feminiininen sana RUACH, joten aika jännää että "Isä Jumala" paukuttaa luomansa lapsukaisen paksuksi nimenomaan kolminaisuutensa feminiinisen tahokkaan kautta.

On eräs tulkinta...

[Toope]

Ja välillä miesjumalat anastavat vallan edeltäviltä jumaluuksilta, kuten Zeus olikos se nyt Uranukselta vai Kronokselta?

Tuli sitten mieleen Kreikan Kohtalottaret. En löytänyt äkkiseltään mainintaa että he olisivat päättäneet myös jumalien elämän pituudesta, mutta viikinkien Nornat päättivät:

Ovat kovasti vaikuttavia, mutta edelleen sanon, ettei historiamme tunne mitään naisten hallitsemaa yhteisöä, kuten ei naisjumaluuksien dominoimaa uskontoa. Naisjumaluuksilla on monesti ollut tärkeä rooli, tietyissä asioissa (syntyvyys, lapset) jopa keskeinen, mutta ei koko yhteiskunnassa ole ylintä miestä juuri kyseenalaistettu.

Likipitäen kaikissa kulttuureissa jonkinlainen hallitseva miesjumala on ollut se ylin.

[kertsi]

Norma:

The various Books of the Dead have the deceased address Nut in her form as the sacred sycamore promising to protect the "egg of the Great Cackler". ... "the Great Cackler Seb [i.e., the god Geb] laid the Egg of the Sun," in other words the sun god Re. This seems to be a variation of the story that tells of Nut and Geb, in his form as the Great Cackler, producing the egg from which the sun emergesas the sacred bennu bird.

The bennu bird, as we have seen, was of utmost importance to the Heliopolitan cosmological story. This is because it was in this form that the spirit of the creator god Atum landed on the primeval mound at the moment the sun rose at dawn on the first day, bringing forth light to the world and initiating passage of time. From this mound, which rose from the watery void known as the Nun, the mundane world came into being. ...

Andrew Collings: The Cygnus Key

Jännää. Wikipedian mukaan Geb-jumalan vaimo Net synnytti auringon uudestaan joka aamu:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nut

Erään myytin mukaan Nut nielaisi iltaisin auringon Ra-jumalan hahmossa ja se kulki hänen ruuminsa, tuonelan, läpi yön aikana, tullakseen aamulla taas Nutin synnyttämäksi.

Net oli taivaanjumalatar ja Geb maanjumala.

Tuli tuosta Gebin nimityksestä "the Great Cackler" mieleen Kokko (vrt. nuotion pauke), siis lintu, joka kai oli olemassa ehkä jo ennen Ukko Ylijumalaakin. Vaikka toisaalta väitetään, että sen sijaan Ukko oli vanhin ja ensimmäinen. Häntä väitetään myös ihmiselle tärkeimmäksi, koska antaa sateen, jota ilman maanviljely ei onnistuisi. "Ukolle oli oma juhlatapahtumansa tai juhlapäivänsä, yleensä kevääseen sijoittuva Ukon vakat, jonka tarkoitus oli pyytää Ukolta sadetta."

[Toope]

Synnyttäjäjumalattaria on joka kulttuurissa. Melko luonnollista, vai mitä? Siittäjä- ja fallosjumaliakin on. Melko luontevaa tuokin.
Puhuin siitä, mitä jumaluuksia miesvaltaiset yhteiskunnat ovat pitäneet suurimpina?
Se iso Äijä! Plus sitten muut.

[Norma Bates]

Ja välillä miesjumalat anastavat vallan edeltäviltä jumaluuksilta, kuten Zeus olikos se nyt Uranukselta vai Kronokselta?

Tuli sitten mieleen Kreikan Kohtalottaret. En löytänyt äkkiseltään mainintaa että he olisivat päättäneet myös jumalien elämän pituudesta, mutta viikinkien Nornat päättivät:

Ovat kovasti vaikuttavia, mutta edelleen sanon, ettei historiamme tunne mitään naisten hallitsemaa yhteisöä, kuten ei naisjumaluuksien dominoimaa uskontoa. Naisjumaluuksilla on monesti ollut tärkeä rooli, tietyissä asioissa (syntyvyys, lapset) jopa keskeinen, mutta ei koko yhteiskunnassa ole ylintä miestä juuri kyseenalaistettu.

Likipitäen kaikissa kulttuureissa jonkinlainen hallitseva miesjumala on ollut se ylin.

Tuotahan me ei voida tietää, ja vain siksi että jotkut miehet pitävät hanakasti oman sukupuolensa erityismerkityksestä kiinni, ei lopputulema ole se että aina on ollut kaikkialla ylin miesjumala. En sano että on ollut ylin naisjumala, mutta epäilen että on ollut systeemeitä joissa mitään ylintä jumalaa ei ole ollut ollenkaan. Itseasiassa nyt tuli mieleeni voodoo. Siinähän on näitä kaikenlaisia jumalia jotka voivat (näin uskotaan) transsitilassa ottaa ihmisen haltuunsa, mutta ei äkkiseltään tule mieleen että heillä olisi joku näistä jumalista jotenkin yyper alles. Voi olla, voi olla olematta, en ole asiaan perehtynyt.

Se ei joka kulttuurissa ole mennyt näppärästi sillä tavalla että miehet käyvät metsällä ja naiset hoitavat vauvoja, vanhuksia ja vammaisia, josta sitten jotenkin juontuisi että miehet ovat tärkeämpiä jumalaa myöten. Luulin itse että työnjako oli tarkka, mutta olen silloin tällöin lukenut tiedeuutisia että joissain heimoissa naisetkin ovat metsästäneet, tai sitten jostain haudasta on löytynyt esineitä jotka viittaavat siihen että hautaan on haudattu soturinainen.

Ennemminkin vaikuttaisi siltä että ylin miesjumala sai alkunsa tai alkoi ylikorostua paimentolaiskulttuuriin ja varsinkin maanviljelyskulttuuriin siirryttäessä. Paimentaminen on ollut kaiketi aikas tarkasti miesten puuhaa, kun siinä on pitänyt vaeltaa laajalla alalla katraan kanssa. (Naisten silpomista Afrikassa joku afrikkalainen mies selittikin juuri sillä että koska miehet ovat paimenessa kuukausikaupalla, naiset pitää leikellä siihen kuntoon etteivät paneskele muiden kanssa silläaikaa.) Maanviljelyssä on helppo lähteä haahuilemaan miessukupuolen taivaallisuudesta kun kylväminen vertautuu siittämiseen. Orjuus saa (viimeistään) tässä vaiheessa alkunsa kun pelloille tarvitaan työvoimaa ja aina omat kakarat eivät siihen riitä, vaikka äijä tekee parhaansa pannakseen muijansa paksuksi jokaikinen vuosi. Ikävä kyllä naiset kuolla kuukahtelevat noin taajassa poikimisessa, joten sitten onkin syytä ottaa useampi vaimo niin varmuudella työvoiman (lasten) tuotto pysyy yllä.

Olemme vuosisatoja saaneet (joutuneet) lueskella miessukupuoleen eli itseensä ihastuneiden tyyppien tarinoita joita nämä Välimeren alueella rustailivat kuka mihinkin materiaaliin. Olisi helvetin mielenkiintoista tietää millaisia ajatuksia naisilla oli samaan aikaan.

Kybele-kultin olen ennenkin maininnut. Siinähän miehet kastroitiin että kelpaisivat papiksi. Naisethan kelpasivat luonnostaan, eli tuolla kertaa heidän sukupuolensa koettiin arvokkaammaksi. Ajatus siitä että naiset olisivat luontaisesti "maagisempia" ja lähempänä henkivaltoja muuttui negatiiviseksi noituuden peloksi sitten kun patriarkaattiset uskonnot runnoivat kaiken muun alleen. Johtuneeko tuo maagisuus kuukautiskierrosta, en osaa sanoa, aika moni on kai ollut sitä mieltä että johtuu. Maagiseksi voi toki kokea myös erektiot ja ejakulaatiot. Siksi lingam-kivet yms.

[Norma Bates]

Synnyttäjäjumalattaria on joka kulttuurissa. Melko luonnollista, vai mitä? Siittäjä- ja fallosjumaliakin on. Melko luontevaa tuokin.
Puhuin siitä, mitä jumaluuksia miesvaltaiset yhteiskunnat ovat pitäneet suurimpina?
Se iso Äijä! Plus sitten muut.

Äläs nyt poitsu kiukuttele. On sinun sukupuolesi vielä arvostettu, vaikka emme enää olisikaan silmät heti ympyriäisinä kun mainitaan joku siittäjä, fallos tai ylijumala. Tämä maailma tarvitsee kyllä ennemminkin nykyään siittämättömiä ja vaikka alijumalia, sellaisia jotka eivät usuta lisääntymään kuin päättömät kanit.

[Norma Bates]

Norma:

The various Books of the Dead have the deceased address Nut in her form as the sacred sycamore promising to protect the "egg of the Great Cackler". ... "the Great Cackler Seb [i.e., the god Geb] laid the Egg of the Sun," in other words the sun god Re. This seems to be a variation of the story that tells of Nut and Geb, in his form as the Great Cackler, producing the egg from which the sun emergesas the sacred bennu bird.

The bennu bird, as we have seen, was of utmost importance to the Heliopolitan cosmological story. This is because it was in this form that the spirit of the creator god Atum landed on the primeval mound at the moment the sun rose at dawn on the first day, bringing forth light to the world and initiating passage of time. From this mound, which rose from the watery void known as the Nun, the mundane world came into being. ...

Andrew Collings: The Cygnus Key

Jännää. Wikipedian mukaan Geb-jumalan vaimo Net synnytti auringon uudestaan joka aamu:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nut

Erään myytin mukaan Nut nielaisi iltaisin auringon Ra-jumalan hahmossa ja se kulki hänen ruuminsa, tuonelan, läpi yön aikana, tullakseen aamulla taas Nutin synnyttämäksi.

Net oli taivaanjumalatar ja Geb maanjumala.

Tuli tuosta Gebin nimityksestä "the Great Cackler" mieleen Kokko (vrt. nuotion pauke), siis lintu, joka kai oli olemassa ehkä jo ennen Ukko Ylijumalaakin. Vaikka toisaalta väitetään, että sen sijaan Ukko oli vanhin ja ensimmäinen. Häntä väitetään myös ihmiselle tärkeimmäksi, koska antaa sateen, jota ilman maanviljely ei onnistuisi. "Ukolle oli oma juhlatapahtumansa tai juhlapäivänsä, yleensä kevääseen sijoittuva Ukon vakat, jonka tarkoitus oli pyytää Ukolta sadetta."

Tuossa kirjassa jota siteerasin mainitaan että taivaalla egyptiläiset näkivät Linnunradan haarautuvan tietyssä kohtaa kahtia, ja nämä olisivat Nutin jalat. Niiden välissä on synnytyskanava jota kautta hän sitten Auringon joka aamu synnyttää.

Ja siellähän se pönöttää se Joutsenkin. Jonka asentoa ovat saattaneet muinaiset egyptiläiset ilmaista jumalatar-hahmoissa joilla on kädet kohotettuina.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/07/oletko-koskaan-nahnyt-linnunrataa-esko-valtaoja-kertoo-kolme-syyta-bongata#&gid=0&pid=39-42627859afd4046215b

Onko Kalevalan Ilmatar Nut... Tahi Joutsenen tähtikuvio?

[Toope]

Olemme vuosisatoja saaneet (joutuneet) lueskella miessukupuoleen eli itseensä ihastuneiden tyyppien tarinoita joita nämä Välimeren alueella rustailivat kuka mihinkin materiaaliin. Olisi helvetin mielenkiintoista tietää millaisia ajatuksia naisilla oli samaan aikaan...

Jos naisten asema olisi ollut merkittävä, olisi siitä historiallisia todisteita. Ergo: kulttuurit ovat olleet mieshegemonioita.
Historiantutkimushan ei ole tuomari tai moraalinen auktoriteetti, vain historiaa kuvaava tiede.

[Toope]

Synnyttäjäjumalattaria on joka kulttuurissa. Melko luonnollista, vai mitä? Siittäjä- ja fallosjumaliakin on. Melko luontevaa tuokin.
Puhuin siitä, mitä jumaluuksia miesvaltaiset yhteiskunnat ovat pitäneet suurimpina?
Se iso Äijä! Plus sitten muut.

Äläs nyt poitsu kiukuttele. On sinun sukupuolesi vielä arvostettu, vaikka emme enää olisikaan silmät heti ympyriäisinä kun mainitaan joku siittäjä, fallos tai ylijumala. Tämä maailma tarvitsee kyllä ennemminkin nykyään siittämättömiä ja vaikka alijumalia, sellaisia jotka eivät usuta lisääntymään kuin päättömät kanit.

En kiukuttele. Väitän sinun nyt hieman tuovan nykyarvojamme historiaan, mikä on kardinaalivirhe historiantutkimuksessa. Historiantutkimuksen keskeisimpiä arvoja on pyrkimys ymmärtää menneitä yhteisöjä heidän arvojensa kautta, ei suinkaan nykyihmisten arvojen kautta. Ymmärrät sen, että jälkimmäinen luo politisoitunutta tiedettä, kuten feministinen historiantulkinta.
- - -
Kuten sanoin, naisjumaluudet ovat olleet äärimmäisen tärkeitä, mutta silti tietynlainen "Ukko Ylijumala- ajatus" on hallinnut uskoa varhaisissa yhteiskunnissa. Ihan, koska miehet ovat hallinneet naisia enemmän.

Erilaisia kultteja on aina ollut, mutta niiden merkitys on marginaalinen. Kastraatioita tms. on harjoitettu, hehe. Melkein kuin nykyisin trans-piireissä.

[ROOSTER]

Tuo sotkan munasta syntyminen on hyvä oivallus muinaissuomalaisilta. Mutta miksi juuri sotka?

Erilaiset munasanonnat ovat voimissaan vieläkin, kuten "näytetään närhen munat", "kultamunia muniva hanhi", "kumpi oli ennen, muna vai kana" jne.

Täytyy olla todellinen munapää, jos sitä ei huomaa.

[Toope]

Täytyy olla todellinen munapää, jos sitä ei huomaa.

Jos ei huomaa... siis mitä?

[urogallus]

Tuo sotkan munasta syntyminen on hyvä oivallus muinaissuomalaisilta. Mutta miksi juuri sotka?

Sukeltava vesilintu. Kulkee niin ylisessä, alisessa kuin maan päälläkin.

Ja munahan on itsessään jo oma maailmansa. Miksipä siitä ei syntyisi uusia maailmoja?