Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Suomalainen muinaisusko ja mytologia

Aloittaja kertsi, toukokuu 15, 2021, 12:23:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 28, 2021, 22:54:46
Eivät nuo ole tarkoitettu kirjaimellisiksi opinlähteiksi, kuten ei koraanikaan. Niitä tulee funtsia ja pohtia.
Ideoita niissä raamatullisissa ja kalevalaisissakin ajatuksissa on.
Ei se Jobin kirjakaan oikeasti jumalasta sinänsä kerro, vaan ihmisen elämästä kriisien keskellä ja miten hän suhtautuu elämään. Ei Kainin ja Abelin taru kerro muusta, kuin ihmismielen kaksijakoisuudesta. Perinteiset esivanhempamme ovat miettineet noita samoja asioita ihan samoin, kuin mekin nykyään. Ehkä aika tuloksettomasti, mutta silti. Hyvää ajattelua silti, koska sitähän yhteiskunta tarvitsee. Yhteiskunta, joka funtsii noita asioita, on elävä yhteiskunta.

Tavikset harvemmin jaksavat pohtia. He haluavat joko elää erillään uskonnoista ja ulkoistaa funtsailun papeille ja pipeille (=Jumalan hulluille), tai sitten he haluavat että heille isketään kouraan Sudenpentujen käsikirja josta kaikki voi katsoa ja tehdä sen mukaan, niin ei tarvitse itse ajatella.

Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.

Karikko

^

Raamattua opetetaan kyllä "totuutena" .

Muutenkin on hieman outoa, että valheelliset tarinat väittävät jotain ja niiden omaksuja kertookin niiden olevan vitsi,, Uskoen silti niihin- tai niiden vaikutukseen muihin..

Varmaan ne vaikuttavat ihmisiin, mutta eivät totuuteen, ihminen on sama olento uskoessaan tai ollessaan uskomatta-

Toope

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 29, 2021, 09:40:10
Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.
Ehkä noin ajattelet, moni muukin. Itse silti pidän tuota kristillistä arvo/moraalikäsitystä hyvänä yhteiskunnallemme. Ei täydellinen, mutta oikeasti oli/on terveempi, kuin nuo pohjoisen uskontomallit. Pidän hienona asiana sitä, että suomalainen muinaisusko on osittain säilynyt historiassamme, mutta en sitä haluaisi käytännössä. Sen parempi paikka on yliopistojen arkistoissa.

Vahinko ehkä tuon kulttuurisen moninaisuuden puolesta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kristillisyys lopulta oli varsin hyvä kulttuurinen vaikuttaja pohjolaankin. Ehkä sitä sivistystä loi kuin perinteinen yhteiskunta/uskonto- malli? Mielestäni kristillinen yhteiskunta loi parempaa mallia.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 01, 2021, 22:58:07
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 29, 2021, 09:40:10
Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.
Ehkä noin ajattelet, moni muukin. Itse silti pidän tuota kristillistä arvo/moraalikäsitystä hyvänä yhteiskunnallemme. Ei täydellinen, mutta oikeasti oli/on terveempi, kuin nuo pohjoisen uskontomallit. Pidän hienona asiana sitä, että suomalainen muinaisusko on osittain säilynyt historiassamme, mutta en sitä haluaisi käytännössä. Sen parempi paikka on yliopistojen arkistoissa.

Vahinko ehkä tuon kulttuurisen moninaisuuden puolesta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kristillisyys lopulta oli varsin hyvä kulttuurinen vaikuttaja pohjolaankin. Ehkä sitä sivistystä loi kuin perinteinen yhteiskunta/uskonto- malli? Mielestäni kristillinen yhteiskunta loi parempaa mallia.

Joku on sanonut että hedelmistään puu tunnetaan. Ettei peräti guru Jeesus? Käsitykseni mukaan k-uskonto alkuun levisi Suomeen rauhanomaisesti kaupankäynnin kautta, mutta sitten vaihtui miekkalevitykseen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu, on myös sanottu. Eli sellainen uskonto johon on missään vaiheessa kuulunut millään tavalla väkivaltaa on oksetus (abomination, heh).

Vaikea sanoa onko suomalainen muinaisusko varsinaisesti säilynyt. Vaikka olenkin netistä lukenut juttua ja telkastakin tainnut kuulla jonkun yksittäisen partaäijän sanovan että sukulaisiltaan kuuli sitä sun tätä, niin kyllä tämä nykyinen uuspakanuus tuntuu olevan nimenomaan uutta. Lueskellaan Kalevalaa ja muuta kirjallisuutta jossa on runon jollotuksia, tehdään loitsuja ja siihen malliin. Etevimmät sentään muuttavat keskelle metsää jonkinmoiseen jalasmökkiin (olen itse tuntenut tällaisen ihmisen nuorempana) ja elävät vaikka jäkälillä jos asialliseksi katsovat. Toinen osasto puolestaan, lihansyöjänä, turvautuu metsästykseen.

Oikeastaan tuleekin mieleen että ehkä suomalaisten on helpompi halutessaan vaihtaa muinaisusko-vaihde silmään, koska moni kumminkin elää vielä sen verran lähellä luontoa ettei ole aivan avuton jos nakataan sinne puskaan pärjäilemään puukko kaverinaan. Taikka mistäpä minä tiedän, ehkä tämä on toiveajattelua.

Mutta k-uskonto kumminkin on tullut herraskaisemman väen kautta tänne, eikä se tunnu ikinä olleen erityisen suopea juntteja ja rahvasta kohtaan. Käsketty sitä ja määrätty tätä. Sitäkö se on se "moraali" että sorretaan, alistetaan ja otetaan luulot pois. Itseasiassa pitäisi välttää koko mokomasta uskonnosta puhumista tässä ketjussa. Sille on ihan tarpeeksi ketjuja jo. Mutta toki vertailun vuoksi.

a4

^
Uskonnoissa on aina ollut se "yhteisöllisen liiman" olemus. Vallan ja järjestyksen eli yhteisön ylläpito henkisesti ja fyysisesti.
Toki korostuneen konservatiivisesti yhteiskuntaa uudistavana voimana, mikä ei ollut suuri ongelma vielä ennen tieteellis-teknologista itseään ja yhteiskuntia piiskaavaa kehityslaukkaa.
Mittakaavat ja toteutustavat vain ovat erilaisia pienistä lahkoista maailmanuskontoihin.
Yhteisöllinen väkivalta on sitä parempaa väkivaltaa. :)

Näkisin uskonnot menneen maailman tehokkaimpina pitkäikäisinä kasvavien yhteiskuntien ja globalisoituvien kulttuurien monokulttuurisina standardointi-ja rakennusjärjestelminä, ajalta ennen nationalismia, kapitalismia ja tiedettä, niiden kaikkien edeltäjänä. :)

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 13, 2021, 10:44:17
^
Uskonnoissa on aina ollut se "yhteisöllisen liiman" olemus. Vallan ja järjestyksen eli yhteisön ylläpito henkisesti ja fyysisesti.
Toki korostuneen konservatiivisesti yhteiskuntaa uudistavana voimana, mikä ei ollut suuri ongelma vielä ennen tieteellis-teknologista itseään ja yhteiskuntia piiskaavaa kehityslaukkaa.
Mittakaavat ja toteutustavat vain ovat erilaisia pienistä lahkoista maailmanuskontoihin.
Yhteisöllinen väkivalta on sitä parempaa väkivaltaa. :)

Näkisin uskonnot menneen maailman tehokkaimpina pitkäikäisinä kasvavien yhteiskuntien ja globalisoituvien kulttuurien monokulttuurisina standardointi-ja rakennusjärjestelminä, ajalta ennen nationalismia, kapitalismia ja tiedettä, niiden kaikkien edeltäjänä. :)

Juuri näin.

Uskontojärjestelmät sopeutuivat, hitaasti mutta kuitenkin, silloin kun teknistieteellinen kehitysvauhti eteni etanan vauhtia. Nykyisessä maailmassa, jossa uskomuksia haastetaan joka puolelta jatkuvasti ja kiihtyen, ei satojen vuosien välein tapahtuva päivittäminen oikein riitä. Uusia Luthereita tarvittaisiin yksi kymmenessä vuodessa.

Yhteisöllistä parempaa väkivaltaa kutsutaan koulutukseksi, voimakeinoiksi ja verotukseksi. Kansalaiset keskenään suorittavat myös sosiaalista paineistusta, mikä on myös melko selvää väkivaltaa, siinähän pakotetaan muuttamaan käyttäytymistään vaatimustenmukaiseksi, vastoin omaa haluamista.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

kertsi

#21
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 29, 2021, 09:40:10
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 28, 2021, 22:54:46
Eivät nuo ole tarkoitettu kirjaimellisiksi opinlähteiksi, kuten ei koraanikaan. Niitä tulee funtsia ja pohtia.
Ideoita niissä raamatullisissa ja kalevalaisissakin ajatuksissa on.
Ei se Jobin kirjakaan oikeasti jumalasta sinänsä kerro, vaan ihmisen elämästä kriisien keskellä ja miten hän suhtautuu elämään. Ei Kainin ja Abelin taru kerro muusta, kuin ihmismielen kaksijakoisuudesta. Perinteiset esivanhempamme ovat miettineet noita samoja asioita ihan samoin, kuin mekin nykyään. Ehkä aika tuloksettomasti, mutta silti. Hyvää ajattelua silti, koska sitähän yhteiskunta tarvitsee. Yhteiskunta, joka funtsii noita asioita, on elävä yhteiskunta.

Tavikset harvemmin jaksavat pohtia. He haluavat joko elää erillään uskonnoista ja ulkoistaa funtsailun papeille ja pipeille (=Jumalan hulluille), tai sitten he haluavat että heille isketään kouraan Sudenpentujen käsikirja josta kaikki voi katsoa ja tehdä sen mukaan, niin ei tarvitse itse ajatella.

Olin nuorena yksi heistä jotka toivoivat totuuden löytyvän kirjasta tai edes kirjoista. Pettymyksiä sateli. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen Kalevala on siitä hyvä ettei siinä ole minkäänlaista kiukuttelevaa Herra Sebaotia mäkättämässä ja määräilemässä että tee niin tee noin.

Raamattu on hyvin sekavaa horinaa. Kalevala on hyvin sekavaa horinaa, vaikka ehkä vähän vähemmän sekavaa, koska yksi ihminen on kerännyt aineistoa siihen ja sitä editoinut ja sepitellyt omiaan siihen.

Tämän keskustelu aihe ei kuitenkaan ole kristinusko tai Raamattu, paitsi siltä osin kuin ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen muinaisuskoon (lähinnä hävittäen sen), ja siltä osin kuin kristinuskon höpinät ovat sekoittuneet suomalaiseen muinaisuskoon/muinaishöpinään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko
Suomalainen muinaisusko tarkoittaa ennen kristinuskon valtakautta Suomen alueella harjoitettuja uskonnollisia tapoja ja uskomuksia. Suomalaista muinaisuskoa luonnehtivat muun muassa polyteismi eli monijumalisuus, vainajien palvonta[1] sekä tietäjälaitos[2]. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri valta-aikoina ja eri alueilla.[3]

Muinaisuskosta kertovia lähteitä ovat kalliomaalaukset, kalevalainen kansanrunous sekä muiden suomensukuisten kansojen parista kerätty aineisto.[4] Kirjallisia tietoja suomalaisesta muinaisuskosta alettiin kerätä 1800-luvulla, kristinuskon ollessa jo lähes kaikkien pääasiallinen uskonto, jolloin se oli jo pyyhkinyt pois monia muinaisia perinteitä ja uskomuksia. Tästä huolimatta varsinkin ortodoksisessa Karjalassa säilyi monia vanhoja uskomuksia ja myyttejä. Tarinat Jeesuksesta ja Väinämöisestä, samoin kuin tarinat Ukko ylijumalasta ja kristinuskon Jumalasta, elivät rinnan ja toisinaan myös sekoittuivat. Monet tiedot muinaisesta uskonnosta ovat säilyneet osana kansantaruja, jotka varsinkin Karjalassa olivat huomattavan rikkaat vielä 1800-luvulla.[5]

Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla, mutta Suomessa tiedettiin tai epäiltiin olevan vielä 1700-luvulla pyhiä lehtoja, joita kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään.[6] Nykyisistä juhlapyhistä laskiainen, helasunnuntai, juhannus, pyhäinpäivä (kekri) ja joulu olivat alun perin suomalaiseen alkuperäisuskontoon kuuluneita juhlia.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Uno Harvan kirjassaan Suomalainen muinaisusko ilmeisesti vasta aivan lopussa pääsee itse asiaan:

Ilmeisesti vainajat olivat muinaisuskossa paljon tärkeämpiä kuin mitkään jumalat.



Ennen kristinuskoa Suomea johtivat kuolleet – Aikoinaan kunnioitettiin puun alla asuvia maahisia ja huoneiden haltijoita (Yle)

Muinaiset suomalaiset kävivät melkoista peliä kuolleiden kanssa. Kuolleille annettiin uhreja, ja vastineeksi kuolleilta saatiin suopeutta. Jos kuolleita ei toteltu, rangaistuksena saattoi olla tulipalo, tauti tai kuolema.

Muinaisessa suomalaisessa kansanuskossa vainajat olivat ihmisille tärkeämpiä kuin yläilmojen Jumala. Elävien piti tulla toimeen kuolleiden kanssa.

Näin kirjoitti uskontotieteilijä Uno Harva vuonna 1948 julkaistussa klassikkoteoksessa Suomalaisten muinaisusko. Tänä vuonna SKS teetti kirjasta uusintapainoksen.

Mutta mitä se tarkoittaa, että muinaisessa Suomessa ihmiset olivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuolleiden kanssa? Millä tavalla kuolleet ohjasivat meitä suomalaisia?

Filosofi Friedrich Nietzschen teos Moraalin alkuperästä antaa yhden lähtökohdan Uno Harvan teoksen tulkitsemiselle. Nietzsche kirjoittaa moraalitaloudesta, jossa ihminen on velkaa kolmelle taholle: Jumalalle, yhteisölle ja esi-isille. Harvan yhteydessä merkittävää on tietysti suhde esi-isiin.

Velka esi-isille toimii Nietzschen mukaan seuraavasti. Kulloinenkin sukupolvi elää vakaumuksessa, että se saa kiittää säilymisestään esi-isien uhrauksia ja aikaansaannoksia. Nykysukupolvi tunnustaa velan esi-isille ja yrittää vuorostaan maksaa sitä takaisin erilaisilla kunnianosoituksilla ja kuuliaisuudella.

Ymmärtääkseni samansuuntainen asenne oli niillä pakanallisen ajan suomalaisilla, joista Harva kirjoittaa. Elävät "maksoivat velkaa" kuolleille. Harvan teos Suomalaisten muinaisusko ei kuitenkaan ole filosofinen kirja vaan monipuolinen listaus suomalaisista uskomuksista. Siinä luetellaan tapauksia ja esimerkkejä, mutta tulkitaan niitä niukasti.
...
Muinoin vainajat ilmenivät suomalaisille eri muodoissa: haltijoina, maahisina ja menninkäisinä.
...
Tässä vaiheessa ymmärrän hyvin, jos vainajausko kuulostaa satuilulta, jonka määrittäminen sosiaalisiksi rakenteiksi tuntuu ajanhukalta. Harvan kuvaama vainajausko oli kuitenkin hyvin järjestelmällistä. Kuolleet ilmenivät tarkkojen sääntöjen mukaan, paikkasidonnaisesti.

Luonnonilmiöillä oli haltijat, kuten metsällä Tapio. Niin ikään talolla oli oma haltija. Jopa huoneilla oli erityiset haltijat. Asunnon peränurkassa oli perheen suojelushaltijan paikka, kurkihirsi oli haltijahirsi, ja tulisijallakin oli haltijansa.
Suomessa oli suoranainen haltijoiden joukko. Minne tahansa menikin, paikan haltija normitti ihmisen käytöstä.

Puitten, kivien ja rakennusten kynnysten alla uskottiin asuvan maanalaisia pikkuihmisiä eli maahisia, kertoo Harva. Maahiset olivat luontoon sijoittuneita vainajien henkiä, siis muinoin eläneitä ihmisiä. Myös maahisilla oli omat paikkansa. Aikoinaan oli niinkin spesifejä maahisia kuin pientaremaahinen, pihamaahinen ja karsinamaahinen.

Jämijärvellä ja Hämeenkyrössä maahisista kerrottiin, että hiiden väellä oli kaulassa pieniä tiukuja ja kulkusia.

Kuolleiden henget tai haamut ilmenivät myös menninkäisinä. Niistä Harva kirjoittaa vähiten. Menninkäisten uskottiin asuvan kirkkojen, talojen ja puiden ympärillä, samoin maan alla.

Näistä pakanallisista olennoista löytyy uskomuksia ympäri Suomea aina 1800-luvulle asti. Tarinoina ne muistetaan vielä 1900-luvun puolella.
...
Suomessa  uhrattiin kuolleille. Suuremmassa kuvassa uhraaminen voidaan nähdä vaihtoprosessina kuolleiden kanssa. Elävä uhraa kuolleelle jotakin, siis antaa kuolleelle – saadakseen itse puolestaan jotain takaisin vaihdossa. Näin säilyy tasapaino ja rauha kuolleiden kanssa.

Puita, joiden juurille asetettiin uhreja, kutsuttiin Suomessa muinoin pitämyspuiksi. Pitämyspuut olivat kuusia, koivuja ja pihlajia. Niiden luona uhrattiin, koska maahisten oletettiin asuneen niiden alla. Suuremmassa kuvassa uhraaminen voidaan nähdä vaihtoprosessina kuolleiden kanssa. Elävä uhraa kuolleelle jotakin, siis antaa kuolleelle – saadakseen itse puolestaan jotain takaisin vaihdossa. Näin säilyy tasapaino ja rauha kuolleiden kanssa.
...
Uhripuiden lisäksi oli uhrikiviä. Esimerkiksi Kontio-Leppälahden kylässä valtavan kiven luona uhrattiin maitoa, villoja, jyviä. Kangasniemellä oli kuppikivi, jonka kuppeihin eli koloihin vietiin "ruishuttua männiäisille syötäväksi".

Nykyisen Suomen alueella tiedetään olevan noin 350 kuppikiveä. Harvan mukaan kevään ensimmäisestä kalasaaliista vietiin osa uhrikivien kuppeihin. Tässäkin näkyi vaihtosuhde: kun kerran oli saatu, annettiin takaisin.
...
Summaten voidaan sanoa, että muinaisessa Suomessa maahiset ja haltijat olivat suvun vainajien "jatkeita". Totta kai ne olivat satua, mutta se ei muuta sitä, että kuolleisiin liitetyn säännöstön mukaan suomalaiset käytännössä toimivat. Maahiset ja haltijat olivat olentoja, jotka vastalahjoin ja rangaistuksin säätelivät sitä kuinka ihmisen kuului elää.
...
Uno Harvan teos tuo pakanallisen Suomen koko kauneudessaan esiin. Vainajat johtivat maatamme.

Suomalaisten muinaisuskon jälkisanoissa uskontotieteen emeritusprofessori Veikko Anttonen kirjoittaa: "Suku vetoaa vainajiin, he ovat moraalin vartijoita ja tapojen tuomareita, sosiaalisen elämän perusta ja yhteiskunnan ylläpitäjät."

Harvan teoksen luettuani aloin miettiä, eivätkö suomalaiset yhä tänä päivänä vetoa vainajiin.

Omassa suvussani yksi kunnioitettu hahmo oli sodan käynyt ukki, johon vedotaan, kun halutaan, että asiat tehtäisiin tietyllä tavalla. Kesämökillä voidaan sanoa: "Näin ukki lämmitti saunan", "ukki ei olisi hyväksynyt tuota tapaa" ja niin edelleen. Moraalin perustaa haetaan vainajalta, ei Jumalalta.


(Lihavoinnit minun.)

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Mistähän syystä pihlajat, koivut ja kuuset valikoituivat pyhiksi puiksi? Miksi ei esim. mänty, haapa, tervaleppä?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Juuli

Kalevala oli pakkolukuna koulussa. Wäinämöinen, Ilmarinen ja päähenkilöt muistuu vieläkin mutta epäilen unohtaneeni melkolailla. Ei sillä nyky-yhteiskunnassa ole merkitystä paitsi jos aikoo alalle missä tätäkin vielä tarvitaan, ainakin tenttiä pitää. Ei käytännössä tule esille . Ei ainakaan minun työssäni tullut. Ei keskusteltu Kullervon sotaanlähdöstä vaikka suomipojat Afganistaniin painelivatkin. Ei ole esille otettu maahanmuuttamisissakaan eikä isisnaisten kotiintulossa. Ei se kai oikein niihin liitykkään vaikka itkihän se Kullervon äitmuori aikalailla ja eikö se Kullervo johonkin kaukomaahan sotimaan lähtenyt.

Norma Bates


kertsi

#26
^
Suomalainen muinaisusko-wikisivulta helasunnuntain linkki osoittaa tänne:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helavalkeat
"Helavalkeat eli toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana.[1][2] Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.[3] Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.[4] Tapa tunnetaan Hämeestä, Satakunnasta ja Uudeltamaalta.[5] Nykyisin tapaa on pidetty yllä esimerkiksi Kuusjoella[6], Kurussa[7], Nummi-Pusulassa[8] ja muualla, usein kyläyhdistysten voimin."

Ja toisaalta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helkajuhla
Helkajuhla on muinainen suomalainen helatorstain ja helluntain tienoilla vietetty kevätjuhla. Juhlaan kuuluivat helavalkeat sekä helavalkealla laulettavat laulut.
...
Nykyään Helkajuhlaa vietetään erityisesti helluntaina Valkeakoskella sijaitsevan Sääksmäen Ritvalassa kalevalamittaisia helkavirsiä laulamalla. Ritvalan kylässä on jo 1100–1200-luvulta alkaen[2] vietetty erityistä helkajuhlaa. Ajatus perustuu kristinuskoa edeltäneisiin, monilla kansoilla esiintyviin kevät- ja hedelmällisyysriitteihin, jotka sittemmin vaihtuivat peltojen kevätsiunaukseksi. Uskottiin, että mikäli helkajuhlia lakattaisiin pitämästä, loppuisi viljan kasvu.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 13, 2021, 13:28:46
Mistähän syystä pihlajat, koivut ja kuuset valikoituivat pyhiksi puiksi? Miksi ei esim. mänty, haapa, tervaleppä?

Voisikohan syynä olla, että pihapiiriin valikoitui isoiksi puiksi nimenomaan kuusia ja koivuja, ja ei niin isoja pihlajia? 

https://folkloresuomifinland.fi/suomalainen-mytologia/
"Suurikokoiset ja vanhat, talojen läheisyydessä sijaitsevat puut olivat pyhiä puita. Jonkin suuren onnettomuuden uskottiin kohtaavan sitä henkilöä, joka uskalsi taittaa oksan pyhästä puusta."

Hitsinvitsi. Jouduin mökillä tekemään päätöksen ison pihakoivun ja ison pihakuusen kaatamisesta. Toiseen iski ukkonen pahasti ja uhkasi kaatua mökin päällle, ja toinen oli sisältä mätä ja uhkasi tiellä liikkujia. Pahalta tuntui kaadattaa ne.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Esivanhempien palvonta lienee ollut varsin yleistä maailmassa. Mitenkähän tuo shintolaisuus menikään? Meinasin olettaa että helahommeli olisi ollut vahvemmin suomalaisten juttu, mutta on erittäin hämärä mielikuva että joku muukin kansa on harjoittanut kevätkokkojen polttoa. Keltit, anglit, saksit, viikingit? Tietenkään muualla kuin neljän vuodenajan seuduilla karjaa ei tarvitse sulkea talveksi sisätiloihin (ihmisiäkin lämmittämään).

kertsi

#29
^
Ruotsalaiset ainakin, ja taitaa sitä perinnettä olla Suomessakin rannikolla.

Majeldar, majbrasan. Tulien tarkoitus oli suojata kesälaitumelle päästettyä karjaa pahoilta hengiltä ja pedoilta, varsinkin susilta. Perinteeseen kuului kovan metelin pitäminen esim. metalliesineitä paukuttaen. Lienee alunperin Upplannista peräisin tuo perinne, 1700-luvulta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️