Suomalainen muinaisusko ja mytologia

[Toope]

Naisjumaluudet tms. uskontokäsitykset ovat olleet tärkeitä. Mutta usein äitinä, elämänjatkajana, synnyttäjänä. No, aika luontevaa toki!
Silti arkaaiset yhteiskunnatkin lienevät olleet enemmän miesvaltaisia (väkivaltamonopoli). Naisjumaluudet ovat olleet tärkeitä, mutta eivät ehkä hallitsevia? Useimmissa uskonnoissa esiintyy jonkinlainen Ukko-ylijumal-hahmo. = Äijä.
Juontuu luultavasti siitä, että yhteiskunnat ovat olleet lopulta enemmän miesten hallitsemia.

Loppujenlopuksi minulle on melko se ja sama mitä kukakin uskoo sukupuolirooleista kautta aikain, mutta en pidä sellaisesta että kaikin mahdollisin tavoin pyritään vähättelemään naisia. Kun heidät ensin järjestää sellaiseen asemaan että he eivät saa kouluttautua, tai eivät ehdi tehdä mitään muuta kuin kakaroita ja hoivata näitä, ja sitten lopuksi tulee ylvästelemään että miehet ovat keksineet kaiken ja naisten pitäisi olla siitä kiitollisia, niin kyllähän se pikkaisen alkaa kismittää.

Tuo on vähän eri asiaa. Historiamme on vähätellyt naisia, se on totta. Historiantutkimuksen ei silti pitäisi keinotekoisesti nostaa naisia esille...

[Norma Bates]

Naisjumaluudet tms. uskontokäsitykset ovat olleet tärkeitä. Mutta usein äitinä, elämänjatkajana, synnyttäjänä. No, aika luontevaa toki!
Silti arkaaiset yhteiskunnatkin lienevät olleet enemmän miesvaltaisia (väkivaltamonopoli). Naisjumaluudet ovat olleet tärkeitä, mutta eivät ehkä hallitsevia? Useimmissa uskonnoissa esiintyy jonkinlainen Ukko-ylijumal-hahmo. = Äijä.
Juontuu luultavasti siitä, että yhteiskunnat ovat olleet lopulta enemmän miesten hallitsemia.

Loppujenlopuksi minulle on melko se ja sama mitä kukakin uskoo sukupuolirooleista kautta aikain, mutta en pidä sellaisesta että kaikin mahdollisin tavoin pyritään vähättelemään naisia. Kun heidät ensin järjestää sellaiseen asemaan että he eivät saa kouluttautua, tai eivät ehdi tehdä mitään muuta kuin kakaroita ja hoivata näitä, ja sitten lopuksi tulee ylvästelemään että miehet ovat keksineet kaiken ja naisten pitäisi olla siitä kiitollisia, niin kyllähän se pikkaisen alkaa kismittää.

Tuo on vähän eri asiaa. Historiamme on vähätellyt naisia, se on totta. Historiantutkimuksen ei silti pitäisi keinotekoisesti nostaa naisia esille...

Mitä keinotekoista siinä on jos viimein tuodaan myös niiden ihmisten nimet esille jotka ovat osallistuneet vaikkapa tieteen tekoon, mutta on sysätty jonnekin takavasemmalle sukupuolen tai rodun vuoksi? Mutta en nyt jaksa tuosta aiheesta, lienet siitä keskustellut foorumin muiden naisten kanssa ja oppi on kaatunut ojaan.

Jostain syystä parissa jumalpantheonissa kun oikein raakaa menoa tarvitaan, otetaankin jumalatar asialle. Egyptissä muistaakseni Hathor muuntautui Sekhmet-jumalattareksi (leijonanpäinen hahmo) joka riehui ja tappoi maailmassa niin että lopulta jumalien piti juottaa hänet humalaan että se tuhoaminen loppui. Intiassa puolestaan Kali ja hänen inkarnaationsa Durga ovat tappavaisia jumalattaria, samoin Chandi.

Jossain legendassa josta luin kauan sitten, enkä ole sitä sen koommin löytänyt mistään, Kali tanssii Shivan kuolleen ruumiin yllä, jolloin Shivan nimikin on Shava.

Ja jos nyt muistetaan missä ketjussa ollaan, ihan turha täti ei ollut Louhikaan. Itseasiassa jotkut ovat mietiskelleet että Louhi tarkoittaakin louhikäärmettä, lohikäärmettä, siis lentävää linnun ja käärmeen yhdistelmää. Onko se nyt sitten seksuaalienergia irrallaan, vaikkapa. Jos kundaliinienergia (käärme) ihmisessä nousee ylöspäin, voinee sanoa että ihminen niinsanotusti saa siivet, kun hän ei enää ole maisen minuutensa kahlitsema...?

- Tällaisia juttuja tuli pähkäiltyä enempi muinaisen Näkökulman aikana.

[Toope]

Naisia on syrjitty yhteiskunnassa, mutta onko naisia oikeasti tieteissä modernina aikana niin syrjitty?
Monia on ehkä jäänyt taka-alalle, mutta onko naisia erityisesti? Minusta kuulostaa vähän valikoivalta feminismihistorian tulkinnalta.

Naiset ovat toki historiassa, arkaaisessa, klassisessa ja modernissakin historiankirjoituksessa jääneet vähemmistöasemaan, mutta se johtuu vain siitä, että naisten yhteiskunnallinen asema on aina noissa yhteiskunnissa aina ollut vähäisempi. Usein ehkä Agrippinan kaltaisia taustavaikuttajia (Nero)?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Julia_Agrippina
- - -
Hindumytologiassa on naispuolisia jumalhahmoja, sun muita vaikuttajia. Silti hinduyhteiskunta ei ole järin naispositiivinen. Länsimainen kristillisyys on sitä paljon enemmän.

[kertsi]

En muista olenko jo linkannut tämän:

Luokka:Suomalaiset jumalat ja taruolennot (wikipedia)

Esimerkiksi:
Kuuterneito eli Kullitar on suomalaisessa kansanperinteessä kaulan kasvaimia ja kyhmyjä, "kaulakupuja" parantava naispuolinen henkiolento. Kullitar auttaa myös kaalien kasvatuksessa ja tekee puihin pahkoja. Kullitar on yhdistetty usein pyhään Luciaan. Nimi Kullitar tulee sanasta kulli, joka tarkoitti jotakin ruumiin pullistumaa.

Kohta on marraskuu:
Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.
...
Erityisen suuri kalastajan, linnustajan tai muun pyytäjän saalis on voinut olla marras, kuoleman ennusmerkki. Eräässä uskomuksessa marras on jättiläiskala, kalojen kuningas. Martaan saaneelle kalastajalle saalis on kuitenkin ennustanut kuolemaa.
...
Marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Se on lainautunut suomeen indoiranilaisen kantakielen sanasta *mr̥tás, joka taas polveutuu indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *mr̥tós, jonka juuri on kuolemaa tarkoittava *mer-. Juuresta ovat kehittyneet muiden muassa latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englannin mortal (kuolevainen), ranskan mort (kuolema), mortel (kuolevainen), mourir (kuolla) ja espanjan mortal (kuolevainen), morir (kuolla) ja muerte (kuolema).


Muinaisusko varmaankin on ollut kulttuurilainaa monessakin suhteessa, skandinaaviasta, viikingeiltä, ja jopa indoeurooppalaisilta/persialaisilta niin kuin tuo marras.

[kertsi]

^
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peikko

Peikko on taruolento. Peikkoja esiintyy saduissa ja fantasiakirjallisuudessa. Peikkoa on hankala määritellä, sillä tälle fiktiiviselle olennolle on kuvailtu niin monenlaisia ominaisuuksia.
...
Suomalaisessa tarustossa peikko on tarkoittanut tarinasta ja paikkakunnasta riippuen erilaisia rumia ja ilkeitä, isoja tai pieniä ihmismäisiä olentoja.lähde? Vuoripeikko tai vuorenpeikko asui vuorella tai mäellä ja muistutti usein jättiläistä. Perinteisiä suomalaisia peikkoja muistuttavat kovasti hiidet. Sanana peikko tarkoitti ilmeisesti alun perin roistoa, rikollista, erakkoa tai neidonryöstäjää, joka yleensä piileskeli. Viron kielessä sanan peikko vastine peigmees tarkoittaa sulhasta ja on luultavasti yhteydessä neidonryöstäjän merkitykseen. (Katso myös: peijakas)

Skandinaavisessa mytologiassa peikoilla eli trolleilla[1] oli iso nenä, pitkät kädet sekä karvainen ruumis ja häntä. Ne olivat tyhmiä ja niillä oli tapana kaapata ihmislapsia sekä vaihtaa ne omiin peikkolapsiinsa. Skandinaavisessa mytologiassa oli erikokoisia peikkoja, joista suurimmat olivat jättiläismäisiä ja pienimmät kääpiön kokoisia.
...
Paleontologi Björn Kurtén esitti romaanissaan Musta tiikeri (1978) ajatuksen, että loppuvaiheessa syrjäisille seuduille kuten vuoristoihin siirtyneet neandertalinihmiset olisivat voineet olla syynä tarinoihin peikoista. Ajatus on esitetty useissa muissakin yhteyksissä, ensimmäistä kertaa jo 1900-luvun alussa.

Muistelisin lukeneni Björn Kurténin jonkun romaanin, ehkä juuri tuon mainitun, jossa hän tuon em. ajatuksensa esittää (boldaukseni).

[Norma Bates]

Denisovan ihmisestä jäljellejäänyt olikos tämä nyt poskihammas oli sitä kokoa että sen perusteella denisovalaiset ovat saattaneet olla suorastaan jättiläisiä...

[Toope]

Denisovan ihmisestä jäljellejäänyt olikos tämä nyt poskihammas oli sitä kokoa että sen perusteella denisovalaiset ovat saattaneet olla suorastaan jättiläisiä...

Noin tuskin sentään, mutta itsekin hyväksyisin ajatuksen siitä, että neanderin muisto olisi ehkä säilynyt perinteissämme. Toki on selvää, että entisaikoina nuotiokeskustelut ehkä ovat luoneet melkoisia tarinoita kuten meidän aikanamme tietyt nettikeskustelut...?
Ovatko lohikäärmetarinat tulosta siitä, kun arkaaiset esivanhempamme ovat löytäneet dinosaurusten tai lentoliskojen luurankoja? Entäs jos peikkotarinat kertovat neanderthalilaisista?

En itse esimerkiksi suhtaudu tiettyihin Raamatun tarinoihin tai kreikkalaisten taruihin täysin mytologisina, vaan hyväksyn osin näkemyksen siitä, että tarinat perustuvat "tositapahtumiin", värittyen, paisuen ja muotoutuen ajankohdan uskonto/yhteiskuntakäsitysten mukaan. "Sodoma/Gomorra- tapaus tai Vedenpaisumus"- tyyliset tarinat ehkä ovat osin värittynyttä muistikuvaa ajalta ennen varsinaista historiankirjoitusta, kansanperimää? Jopa hyvin vanhoja!

[Norma Bates]

Itse kun olen ns. controversial historyn vahva fani aina vaan, en pitäisi mahdottomana edes sitä että nykyistä sivilisaatiotamme edeltänyt kulttuuri oli jo ajat sitten hahmotellut millaisia elikoita dinosaurukset ovat olleet, ja sitten kun ko. kulttuuri tuhoutui, jäivät mielikuvat noista eläimistä kuitenkin kummittelemaan tarinoihin lohikäärmeiden yms. öttiäisten muodossa. En tiedä paljonko luista ihan sellaisenaan pystyy päättelemään, vai pitääkö olla pitkällekin kehittynyt tiede että laaditaan teorioita millaiset elikot omistivat ko. luut.

K-uskovaisten ideahan oli jossain vaiheessa että Jumala oli luonut fossiilit sinne maakerrosten sekaan samalla kertaa kun loi Maan. Höh.

[Toope]

K-uskovaisten ideahan oli jossain vaiheessa että Jumala oli luonut fossiilit sinne maakerrosten sekaan samalla kertaa kun loi Maan. Höh.

Mehän emme noin usko.
Voimme kristillistä arvomaailmaa kunnioittaa tukematta hörhökristittyjä.

[Toope]

Tykkään itse mytologioista, taruista ja legendoista. En tosin ihan tuolla tavalla:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cd0709e1-f931-4314-817a-ed8abbd1d688

Kansainvälinen etsijäryhmä uskoo: Sipoon luolista löytyy pian 20 miljardin arvoinen Lemminkäisen aarre
Vuosikymmeniä kestänyt etsintä pohjaa edesmenneen Ior Bockin tarinoihin.

[kertsi]

Toisesta keskustelusta (Nyt on kysyttävää) täällä:

" Ukkoa ja Perkelettä vastasi skandinaaveilla Tyr, ilman, oikeuden ja sodan jumala, joka korvautui myöhemmin Thorilla ja Odinilla. " väitti wikipedia.

Siellä myös väitettiin, että kyllä Ukkoa rukoiltiin sotaan liittyvissä asioissa.

Wikipedia on siinä mielessä oikeassa, että sillä on lähde. Gananderin Mythologia Fennica – ihana kirja muuten. 1700-luvulla kerätyistä runoista on melko mahdoton sanoa, kuinka monta sukupolvea vanhoja ne ovat. Tai miten ne ovat kenties muuntuneet vuosien kuluessa. Ukkoa on voitu rukoilla tai olla rukoilematta aseavun saamiseksi selvästi muinaisempina aikoina. Kun jumalaa ei lainata nimeä myöten, on ilman tarkkoja lähteitä vaikea arvailla mitä kaikkea esikuvilta on kopioitu ja mitä ei.

Käsitys eri kansojen jumalien tarkoista vastaavuuksista on peräisin roomalaisilta. Se on ollut implisiittisesti ja eksplisiittisesti sivistyneistön mielikuva asiasta nykyisiin aikoihin asti. Tietenkään sen ei tarvitse pitää paikkaansa. Itämerensuomalaiset eivät välttämättä ole olleet ihan perillä tai edes kiinnostuneet missä teologisessa positiossa Perkons, Tyr tai puhumattakaan Taranis ovat milloinkin omien kansojensa mielissä olleet.

Näissä kysymyksissä näkee selvästi historiatieteen rajat, kun lähteet ovat harvassa ja yksittäisiä. Lähteitä jos kohtelee kovin kriittisesti, kaikki murenee käsiin. Jos mukaan huolii jokaisen kirjoitetun sanan, soppaan tulee ristiriitaisuuksia ja selviä älyttömyyksiä. Edes punninta jokaisen kysymyksen kohdalla erikseen ei pelasta. Se aukaisee portit mielivaltaan, jossa mukaan hyväksytään tiedonannot, jotka sopivat omaan maailmankuvaan, ja hylätään muut. Positiivisesti kun asiaa tarkastelee, aina voi olla yhtä oikeassa kuin muutkin, kunhan vain viitsii kertoa mihin mielipiteensä nojaa.

Hyvä puoli menneisyydessä on se, että se on ehtymätön kaivo keskustelunaiheita.

Kiitos suosituksesta, tuo Gananderin Mythologia Fennica voisi olla kiva lukea.
Itse olen aika huonolla menestyksellä yrittänyt lueskella (unensaantilukemistona) Uno Harvan perusteosta Suomalainen muinaisusko. Sait minut tarttumaan siihen kirjaan uudestaan, pitkän paussin jälkeen.

Päällimmäisenä vaikutelmana (olen lukenut ehkä 1/10) on, että kaikki tieto muinaisuskosta on hyvin epävarmaa. Mitä tulee Ukko Ylijumalaan, niin tiedonlähteenä on vain Agricolan listaus suomalaisista ja karjalaisista jumalista jonkin Raamatunkäännöksen yhteydessä, ja sen lisäksi kansanrunous.

Ukon kohdalla vaan tuntuu olevan sellainen vaikeus, että aina runoudessa ei nimetä sitä jumalaa, jota rukoillaan. On arveltu, että jumalista on käytetty kiertoilmauksia, vähän samaan tapaan kuin pelätty metsän peto karhu oli nimetty otsoksi, mesikämmeneksi jne.. Olen itse pähkäillyt, että se kai liittyy kai maagiseen ajatteluun, ei haluta "kutsua" petoa paikalle lausumalla ääneen sen nimi. Samahan se on kristinuskossakin, ei saa turhaan lausua Herran nimeä (lieköhän Herrakin kiertoilmaus?). Ukko olisi siis kiertoilmaus (merkityksessä vanha mies). Porthanin mielestä tässä merkityksessä 'vanha mies' on voitu puhutella mm. karhua, metsänhaltijaa tai eräitä muita ihmisenkaltaisiksi kuviteltuja, uskomuksellisia olentoja. Uno Harvan mielestä Ganander ei ollut yhtä selvänäköinen, koska arveli että "metän ukko halliparta" olisi Ukko ("Ukon mahti ei rajoittunut vain ilmaan, vaan myös metsän lehtoihin"). Ilmeisesti Harva uskoo, että pitää kontekstin perusteella pystyä päättelemään, millaista olentoa on kulloinkin tarkoitettu.

Ukkoa on kutsuttu myös äijäksi ja äijöksi myös. Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa: "Iku Turso Äijön poika nosti päätänsä merestä".

Ja Ukkoa on kutsuttu myös pitkäseksi. Jopa Agricolan Raamatunkäännöksessä, mm. kun pyydetäään Jumalalta suojelua ukkoselta, ilmaistiin se sanomalla suojelua pitkäseltä. Syynä ilmeisesti oli, ettei haluttu viitata tähän vanhaan Ukko-jumalaan, joka tuolloin oli monin paikoin vielä palvonnan kohteena.

Harva, s. 83:

Kansamme runoudessa yläilmojen Ukko esiintyy hyvin monipuolisena jumaluutena, jonka apua on etsitty milloin missäkin hädässä ja kaikkina vuodenaikoina. Sellaisena Ukko ei enää edusta yhtä alkuperäistä kantaa kuin tämän olennon vastine siellä, missä se on yksinomaan kesäisen ukonilman aiheuttaja. Tämä osoittaa, että puheena oleva suomalaisten jumala on ollut erittäin elinvoimainen ja kehityskykyinen. Sen sijaan, että Ukko uuden uskon tultua olisi kadonnut jäljettömiin tai sortunut paholaisen asemaan, se on kilpaillut itse kristillisen Jumalan kanssa, ja omaksuen tämän ominaisuuksia siitä on vähitellen tullut kaiken kaitsijajumala.

Näin on Ukko saanut useita outoja tehtäviä ja joutunut vastaanottamaan pyyntöjä ja rukouksia, jotka alun perin ovat kohdistuneet Luojaan, Vapahtajaan tai Neitsyt Mariaan sekä muihin pyhimyksiin.

Harva listaa (suojelusta rukolevia) runoja liittyen
- synnytyksiin
- vertavuotaviin haavoihin ja sairauksien parantamiseen
- erämiehiin
- karjanhoitajiin
- häämatkalle menijöihin

Kristillisyyden vaikutuksesta Ukon arvossa pidetty nimi on siirretty kristillisen Jumalan puhuttelusanaksi. Saatettiin mm. puhua loitsuissa näin "Ukkonen, ylinen Luoja" tai "Oi ukko, ylinen Jiesus". Eli Ukko muuntui ukkosenjumalasta hyvin paljon monipuolisempaan muotoon. 

[kertsi]

Em. liittyen, Ukko-nimellä on voitu nimetä monia jumalia:

wipedia (Ukko)

According to Martti Haavio, the name Ukko was sometimes used as a common noun or generalised epithet for multiple deities instead of denoting a specific god.[10]

It is likely that the figure of Ukko is mostly Indo-European, possibly Baltic, in origin. Ukko is held by researchers of religion to be parallel to Indo-European patriarchal sky deities, for example to Zeus and Jupiter of the Classical Greco-Roman pantheon, the Indian Hindu god Indra, the Balto-Slavic god Perun-Perkūnas and the Norse god Thor. Tuuri, a Germanic loan and cognate of Thor, was possibly an alternate name for Ukko.[11] Tuuri is rarely encountered in Finnish mythology, and had been relegated to the mere role of deity of harvest and success.[citation needed]

It is possible that when Ukko took the position of the preceding sky god Ilmarinen, Ilmarinen's destiny was to become a mortal smith-hero.[citation needed] Stories tell about Ilmarinen vaulting the sky-dome.[12] Whether Ilmarinen was an earlier, assumably Finnic sky deity is regardless highly questionable. Some researchers hold Ilmarinen and Ukko equivalent.

The Sami worshipped a similar deity, called Aijeke, probably as result of cultural cross-contamination or common origin. The god was equated with Horagalles.

Ukon ase muistuttaa Torin asetta, vasaraa/kirvestä:

Ukko possessed a weapon, often a hammer called Ukonvasara (English: 'Ukko's hammer'), sometimes also an axe (Finnish: Ukonkirves) or a sword, by which he struck lightning (see thunderbolt). Ukko's weapon was largely comparable to the Norse Mjölnir, and Iron Age emblematic pendants depicting hammers and axes similar or identical to Scandinavian specimens have been unearthed in Finland. Like Mjölnir, Ukko's weapon has been linked by some to the boat-shaped battle axes [de] of the Corded Ware culture.

(boldaukset minun)

Ja sitten aivan uusi tieto minulle: Suomessa ja Baltiassa on palvottu käärmeitä:

Evidence for worship of snakes is found among different cultures around the Baltic, including the Estonians and Finns.

Voisikohan tämä liittyä kyykäärmeen sahalaitakuvioon, joka muistuttaa Ukon vaajan kuviota eli salaman kuviota?

[kertsi]

Jaa. Taitaa muisti olla heikko, vaikka äskettäin tästä vasta luin: Kyllä Suomessakin on ollut sodanjumala, Turisas/Tuuri, joka varmaankin sitten on Tor:

Finnish bishop Mikael Agricola mentions in 1551 a war god called Turisas, although this is more likely to refer to Thurisas; the Finns had also a god of harvest, luck and success called Tuuri.

[Hiha]

Ukkoa on kutsuttu myös äijäksi ja äijöksi myös. Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa: "Iku Turso Äijön poika nosti päätänsä merestä".

Äijä on vanha sana siinä missä ukko. Se tunnetaan myös saamelaisissa kielissä. Pohjoissaameksi isoisä on áddjá. Äijä on esiintynyt ainakin suomalais-saamelaisessa kantakielessä, tai miksi tätä kielitieteen muinaisuuden konstruktiota haluaakaan sanoa. Kaukaisemmistakin sukukielistä se saattaa löytyä.

Sekä ukko että äijä ovat tarkoittaneet isoisää. Ukki on johdos samasta sanavartalosta kuin ukko. Sanojen levikkialueet menevät hieman oudosti, mikä mahdollistaa hienojen teorioiden muodostamisen. Molempia on käytetty kunnioituksen ilmaisemiseen. Aiemmin oli keskustelua tämän tapaisista runoiluista: "Metsän ukko halliparta, metsän kultainen kuningas." Myöskään sana äijä ei pahentanut ketään. Kildininsaamelaisilla oli Jimmel-aaja, suoraan käännettynä Jumala-äijä. Hänestä tiedetään vähän ja ajalta ennen ortodoksisen kristinuskon saapumista tuskin mitään.

Hyvin varhaisina aikoina äijä on saattanut merkitä iso tai paljon. Kalevalan 16. runossa Manan neiti näpäyttää Väinämöiselle: "Äijä on tänne tullehia, ei paljo palannehia." Myös ukko- yhdyssanan alkuosana tarkoittaa isoa, esim. ukkovarvas. Tämä on linjassa eräiden muiden sukulaissuhteista kertovien sanojen alkuperän kanssa. Isä on johdos sanasta iso. Eno tulee jotensakin lukumäärää ilmaisevasta sanasta, josta on siinä käytössä vielä mm. johdokset enää ja enemmän.

Äijö kuulostaa nykysuomeksi vähän häijyltä. Se voi olla joissain tapauksissa kuitenkin vain murrevariantti tai jopa hellittelymuoto. Äijö on ollut sukunimi Alatorniolla. Kalevalassa (vuoden 1849 painos) seikkailee sekä "Iku-Turso äiön poika" että "Kullervo Kalervon poika, sinisukka äiön lapsi". Eli alun perin Lönnrot ei ilmeisesti pitänyt kumpaakaan äijöä erisnimenä. Nykyisessä laitoksessa lukee "Iku-Turso, Äijön poika", mutta edelleen "Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi". Jos ilmaisu äijön poika / lapsi otetaan kirjaimellisesti, äijö olisikin merkityksessä isä. En osaa sanoa millä perusteella pystyy päättelemään, oliko Iku-Turson isä Äijö-niminen jumaluus vai oliko se äijö eli joku jumaluus. Kullervon kohdalla on tyypillinen toistorakenne, jolloin äijö viittaisi Kalervoon. Silloin äijö olisi vain isi. Toisaalta, jos äijö olisikin isoisä tai suvun kantaisä, jolloin Kullervo olisi hänen lapsensa hieman abstraktimmassa mielessä, ilmaisu äijön lapsi alleviivaisi Kullervon potentiaalia. Tai ehkä epiteetti on tarkoitettu vain samalla tavalla hieman pelottavaksi kuin Iku-Turson. Rehellisesti sanottuna, ei aavistustakaan, mutta kiva näitä on huvikseen pohtia.

[Norma Bates]

Jos äijö mielletään paljoksi, silloin "äijön lapsi" voisi tarkoittaa myös "monien lasta" eli huoran poikaa.