Suomalainen muinaisusko ja mytologia

[Toope]

Äijä lienee se isä/isoisä. Lähtökohta, kuten Kreikassakin.
Paljon hyvää syntyi, kuten pahaakin.

Aika luonnollista, että jumaluutta käsitetään isovanhempien kautta. Eihän se ihmisen muisti kauemmas kanna...

[Hiha]

Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa

Myöhemmin kansan suussa vai myöhemmin tutkijoiden keskuudessa? Varhaisimmilta kansanrunouden tuntijoilta tuollaista erotusta en pysty löytämään.

[kertsi]

Myöhemmin on 'äijöllä' ymmärretty paholaista tai pahaa olentoa

Myöhemmin kansan suussa vai myöhemmin tutkijoiden keskuudessa? Varhaisimmilta kansanrunouden tuntijoilta tuollaista erotusta en pysty löytämään.

Tätä ei Uno Harva kirjassaan tarkentanut. Oma arvaukseni on, että kristinusko pyrki kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin tahraamaan ja tuhoamaan muinaisuskon, ja siihen tarkoitusperään sopisi kyllä sekin, että vanhoille jumaluuksille annetaan epämiellyttäviä merkityksiä, vaikka nyt paholaisen. Tämä on linjassa senkin kanssa, että kirkkoja rakennettiin vanhojen pyhättöjen, uhripaikkojen, yms. päälle, tuhoten ne.

[kertsi]

Unensaantilukemistoni Suomalainen muinaisusko on niin tehokas unen saantiin, että sen luku edistyy hidastakin hitaammin, esimerkiksi puoli sivua kerrallaan.

Ukkoa käsittelevän luvun esiintuomia hajahuomioita.

Ukolla on sininen puku. Eräs Impilahdelta saatu runo:
Anna Ukko ummertasi,
siniviitta viimojasi

Ukon aseet: kiviase, miekka, nuoli, vasara, kirves.

Vanhanaikainen kiviase  - kova, musta terävä kiilaa muistuttava kivi, jonka joskus voi löytää salaman (lisätty puuttuva sana) iskentäpaikasta.
Länsi-Suomessa sitä on laajalti sanottu Ukon vaajaksi, Etelä-Pohjanmaalla ukkosen vavia, Varsinais-Suomen itäosissa ja Lounais-Hämeessä ukkosen nalkki, Pohjois-Karjalassa ja rajan takana ukon taltta, Hämeessä ja Itä-Uudellamaalla ukkosen tai ukon naula. Ruotsiksi åskkil tai torsvigg. (Huom. Tor).
Yleisesti käytetty nimeä ukon kivi ja ukkosen kivi, mutta vielä yleisemmin ukonkivellä on kuitenkin ymmärretty kvartsia, valkoista kivilajia.

Nuoli (jossain päin Lappia sateenkaari nähtiin jousipyssyn kaarena, ja nuoli siis oli salama, ), ruotsiksi åskpil, Etelä-Pohjanmaalla ukon piili. Kuvattu kuumaksi ja tuliseksi. Virossa se on pikse nool, eli pitkäisen nuoli, pitkäinen= Ukko. Inarin Lapissa Päjän nuolla ja äijih tävgi (äijä=ukko), koltilla tiermaz juhs (tiermaz=ukkosenjumala).

Ukonvaajan kansanomainen nimi on ollut ukkosen- tai ukonkynsi. Niitä on löydetty maasta, johon on ukkonen iskenyt. Kun ukkosen sanotaan kivisillä kynsillään perivän puita ja maata, on tässä todennäköisesti kuvastunut vielä vanhempi usko, jossa ukkoa on edeltänyt jättiläislintu (mm. Siperian kansoilla tämä uskomus). Muinaisrunossa:
"ukko ilman lintu vanhin"
"iski tulta kyntehensä"

Tässä yhteydessä mainittakoon, että ukkosia on kuvattu olevan useampiakin, esimerkiksi kaksi etäällä toisistaan, tai peräti yhdeksän ("jos yhreksä ukkost lyö yhte, tle mailma lopp") Nämä useammat ukkosolennot edustanevat vanhempaa kantaa kuin "Ucko yxi ylimmäinen" Kijhlin tilpäärunossa.

Vasara-sana on suomessa alun perin tarkoittanut kivikautista vasarakirvestä. Jos tätä sanaa on käytetty ukkosenjumalan aseesta jo suomalais-mordvalaisena aikana, täytyy sen merkitä, että ukkosenjumala on kuviteltu ihmisenkaltaiseksi olennoksi. Sana kirves on ilmeisesti lainattu Baltiasta, jossa se on voinut jo tällöin tarkoittaa metallikirvestä, mutta Suomessa ukonvaajalla on tarkoitettu "kivikirvestä taivahasta" eräässä satakuntalaisessa loitsussa. Ja, mikä mielenkiintoista, sana vaaja on tarkoittanut metallikirvestä muinaisintiasen Indran kädessä, jonka vuoksi häntä on sanottu vaajakädeksi, vajrapani (lue: vadzhra-pani). Sellainen vaaja on tavattu ensimmäisen kerran Kaksoivirranmaan kulttuurissa ja taiteessa! (s. 92)

Ukkosenjumalan "vasara" esiintyy jo varhain ukkosenjumala Torin aseena. Torin nimi on Tuuri suomeksi. Ja koska tämä mainitaan Ukkoa käsittelevässä luvussa, taitaa Ukko olla yhtä kuin Tor (mutta ennen kuin kristinuskon vaikutuksessa Ukko nostettiin ylijumalaksi?).

Lukuisissa loitsuissa Ukon myös miekka mainitaan:
"tulinen miekka"
"säkehinen säilä".

Koska miekka ukkosenjumalan aseena on outo, ja koska Ukon miekan kuvataan hävittävän pahoja olentoja kuten hiisiä, häijyläisiä, piruja, käärmeitä yms., uskotaan miekan olevan lainaa kristinuskon Jumalalta tai enkeleiltä. Vanhimmissa runoissamme ennen kristinuskoa Ukko taistelee häijyjä olentoja vastaan, ja salamien on ajateltu osana taistelua niitä vastaan, tai mm. ilman puhdistamista taudeista. Peikot, Ukon ajaessa niitä takaa, piiloutuvat kuka minnekin, ja jopa ihmisten asumuksiin. Sen vuoksi on ollut tapana sulkea niiltä ovet, ikkunat ja savureiät, jottei ukkonen peikkoja ahdistaessaan joutuisi tuhoamaan asuntoja tai surmaamaan siellä olevia ihmisiä. Peikot pelkäävät teräaseita, ja siksi ovien eteen on laitettu ukonilmalla kirves, terä ylöspäin, eivät paskat (=peikko) uskalla tulla sisään. Ovien, ikkunoiden ja räppänöiden sulkeminen voisi olla ihan järkeväkin neuvo? Ja toinenkin neuvo, että puita on varottava ukonilmalla. Selitys vaan taitaa mennä pieleen, se kun selitetään sillä, että ukkonen iskee puussa piileskelevään paholaiseen. Noiden Ukon vihaamien olentojen kerrotaan olevan niin pieniä, että voivat piiloutua puun koloissa tai kuoressa.

[kertsi]

Mainittu ukkoslintu (eng. thunderbird) "on linnunhahmoinen ukkosenjumala monien Euroopan, Aasian ja Amerikan kansojen vanhoissa uskonnoissa. Ukkoslintu on myös 1800-luvun loppupuolen jälkeen joitakin kertoja havaituksi väitetty jättiläislintu tai liskolintu, jota ei kuitenkaan ole pystytty tieteellisesti todistamaan."

"Suomalaisessa mytologiassa ukkoslintu on Kokko, joka on aikojen saatossa muuttunut varsinaisesta jumalolennosta taruhahmoksi. Kokon on kerrottu lyövän tulta ja ylijumalakin voi lyödä tulta kolmella kokon sulalla."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukkoslintu

[kertsi]

Niin ikään wikipediassa lukee kokosta Kalevalassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokko_(Kalevala)

Kokko tai vaakalintu on jättiläismäinen kotka kalevalaisessa runoudessa.

Kokko on luultavasti sukua yleismaailmalliselle ukkoslintu-hengelle, joka tunnetaan Euroopasta aina Amerikan alkuperäisasukkaille asti. Kokko on toisinaan tarusankarien ystävä, toisinaan taas vihollinen. Joskus sen tehtävä on vartioida.

Kokko kuvataan joskus rautaiseksi, joskus tuliseksi. Kokolla on jättimäiset kourat ja kynnet, ja se pystyy kantamaan ihmistä. Kokko iskee tulta auttaakseen Väinämöistä polttamaan kasken. Myös kokon sulkia käytetään tulen iskemiseen. Joissain tulen syntykertomuksissa tuli on isketty kokon sulilla. Kokon mittasuhteet kuvataan joskus valtaviksi: toinen siipi haroo taivasta kun toinen osuu meren luotoihin.

Kokkoja esiintyy aina kerrallaan yksi, mutta ainakin Kalevalassa on monta kokkoa. Eräs näistä pelastaa Väinämöisen merihädästä palkkioksi siitä, että kaskea kaataessaan Väinämöinen jätti koivun linnuille istumapuuksi. Ilmarinen ja Louhi tekevät omat kokkonsa. Ilmarinen tekee metallisen kokon, joka pyydystää suomuhauen. Louhi taas muuttuu itse kokoksi rakentamalla siivet ja pyrstön laivan osista ja ottamalla viikatteet kynsiksi.

Vaakalintu
Sanassa vaakalintu esiintyvä 'vaaka' tulee mahdollisesti sanasta vaa'as, joka tarkoittaa myyttistä tulta, aaltoa ja kipua. Toinen mahdollisuus on vuokko, saamelaisten kertomusten tietäjän apulintu.

[Toope]

On sinänsä luontevaa, että uskonnon symboleja on yhdistetty kotkan ja karhun kaltaisiin elukoihin, kun ovat niitä mahtavimpia luonnossa. Hiireen tai pääskyseen ei noita jumaluuksia assosioida, vaan valtaan symbolisoitavia eläimiä. Pätee kaikkiin uskontoihin toki. Syöntihierarkian ylimpiä...!

Symbolihahmojahan usein ovat kotkat, karhut, ehkä sudet tms. ... No Walesissa lohikäärmeet, mutta se on whiskyaluetta Skotlannin läheisyydessä.

[Norma Bates]

Kuitenkin muistikuvani mukaan Kalevalassa mehiläinen on suuressa arvossa? Muistanenko oikein vai väärin, mutta saiko Lemminkäisen äiti apua poikansa henkiinherättämiseen mehiläiseltä?

Mehiläiset on liitetty myös kuningashuoneisiin, niitä on käytettyjä koristeina kuninkaallisten tykötarpeissa. Oliko peräti Tutankhamonillakin.

***

Jäin taannoin mietiskelemään Iku-Tursoa. Meinasin höpistä jotain Poseidonista, mutta ennemminkin Iku-Tursosta tulee mieleen olennot joilla on käärmemäiset ulokkeet jalkojen sijasta, nämä oliot asuvat legendojen mukaan meressä. Nyt en nimeä tahi hakusanaa keksi tähän laittaa, kun Oannes näemmä tuottaa enempi merenmiehen (vrt. merenneito), eli miehen jolla on kalanpyrstö.

[Hayabusa]

^Juu mehiläinen auttoi Lemminkäisen äitiä.
https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/398211

Mehiläisen merkitys luonnossa on tuttu ympäri maailmaa. Niinpä mehiläisten onkin pidetty pyhänä tai jumalaisena olentona.

[Norma Bates]

Villi hypoteesi: ehkä Lemminkäisen ruumiin kokoaminen ja käsittely viittaakin egyptiläiseen muumiointiprosessiin. Onhan Lemminkäinen kuin Osiris muutoinkin (Lemminkäisen äiti vastaa Isistä). Hunaja muistaakseni on steriili aine. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt Googlella mitään hunajan ja muumioinnin yhteydestä. Ehkä sellaista ei ole.

Mutta mehiläisvaha on mainittu tässä:

https://yle.fi/uutiset/3-6528431

[urogallus]

Villi hypoteesi: ehkä Lemminkäisen ruumiin kokoaminen ja käsittely viittaakin egyptiläiseen muumiointiprosessiin. Onhan Lemminkäinen kuin Osiris muutoinkin (Lemminkäisen äiti vastaa Isistä). Hunaja muistaakseni on steriili aine. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt Googlella mitään hunajan ja muumioinnin yhteydestä. Ehkä sellaista ei ole.

Mutta mehiläisvaha on mainittu tässä:

https://yle.fi/uutiset/3-6528431

Hyvä hypoteesi.

Hunaja ei kylläkään ole steriiliä, vaikka hyvin säilyvää onkin. Säilyvyys ei kuitenkaan estä esim. käymistä, mutta verrattuna sokeriin hunaja käy hitaasti ja maltillisesti.

[kertsi]

Villi hypoteesi: ehkä Lemminkäisen ruumiin kokoaminen ja käsittely viittaakin egyptiläiseen muumiointiprosessiin. Onhan Lemminkäinen kuin Osiris muutoinkin (Lemminkäisen äiti vastaa Isistä). Hunaja muistaakseni on steriili aine. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt Googlella mitään hunajan ja muumioinnin yhteydestä. Ehkä sellaista ei ole.

Lemminkäinen on Lönnrotin luomus, monesta eri hahmosta eri kansanrunoista koottu.

Wikipedia tekee saman rinnastuksen kuin Norma, ja myös rinnastuksen Balderiin ja Lokiin (aasoja), ja Liekiöön ja Lempoon:

Lemminkäinen verrattuna muihin kansanrunouden hahmoihin
Skandinaavinen jumala Balder kuolee jumalten pidoissa sokean jumalan surmaamana, mikä on antanut tutkijoille aihetta olettaa, että Balderilla ja Lemminkäisellä olisi yhteiset juuret barbaarikristillisyydessä.

Martti Haavion mukaan tarina Lemminkäisen kuolemasta ja henkiin heräämisestä on pohjimmiltaan samaa kantaa kuin muinaisen Egyptin Osiris-myytti. Egyptiläisen myytin mukaan Osiris-jumala paloiteltiin, mutta palat koottiin yhteen ja Osiris herätettiin henkiin. Molemmissa myyteissä olisi alkujaan kyse vuodenkierrosta, vanhan satokauden kuolemasta ja uuden syntymästä.

Lemminkäisen saapuminen kutsumattomana Pohjolan tai Päivölän pitoihin sekä loukkaava käytös siellä muita vieraita kohtaan on temaattisesti lähimpänä Lokin käytöstä Runo-Eddan Lokasenna-runossa. Lokiin (tai jättiläissukuiseen Logiin) viittaa Lemminkäisen attribuuteissa esiintyvä tulisuus - muinaissuomen sanat lemmes ja sen monikkomuoto lemmenet merkitsivät tulta ja tulenliekkejä. Samaa sananjuurta on myöhempinä kristillisinä aikoina demonisoidun Lempo-jumalolennon nimi. Todennäköisesti Mikael Agricolan jumalaluettelossa mainittu 'Lieckiö', joka hallitsee kaikkea helposti syttyvää (ruohot, juuret ja puut), on viite metsäpaloihin yhdistetystä tulenjumalasta.

Lemminkäinen sekä Liekiöinen tunnetaan myös Kalevanpoikien niminä. Suomen myyttinen kuningas Kaleva vertautuu Norjan perustamisesta kertovassa Fundinn Noregr-saagassa mainittuihin Suomen muinaisiin kuninkaihin jotka olivat Fornjótrin sukua. Näistä kuninkaanpojista Logi hallitsi tulta.

[kertsi]

Antibakteerisia hunajaa ja pihkaa lienee käytetty muinaisaikana haavanhoitoon, ja vielä nykyäänkin ne ovat joissain tuotteissa ainesosina:
https://www.apteekki.fi/terveydeksi/ihonhoito/hoito-parantaa-haavat.html

[Hiha]

^Juu mehiläinen auttoi Lemminkäisen äitiä.
https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/398211

Mehiläisen merkitys luonnossa on tuttu ympäri maailmaa. Niinpä mehiläisten onkin pidetty pyhänä tai jumalaisena olentona.

Mehiläisen rooli on mielenkiintoinen ja selvittämätön. Germaanisissa ja skandinaavisissa tarinoissa hyönteinen, jolta jotakin pyydettiin, oli leppäkerttu. Myös virolaisissa Lemminkäisen elvytystä vastaavissa sairaanparannusrunoissa leppäkerttu liitelee siellä täällä etsimässä rohtoja. Tämä saattaa olla saksalaista tai myöhempää tanskalaista ja ruotsalaista vaikutusta. Mutta se ei auta selittämään mistä mehiläinen on Kalevalaan keksitty.

[kertsi]

Leppäkertulla on toinen nimi: ukonlehmä. Itä-Suomessa sille on toinen nimi, jumalan lehmä, jolla on venäjänkielinen vastine, ja luultavasti venäjästä sitten lainattu myös vepsään, vatjaan, viroon, ja syrjääniinkin. Uno Harvan s. 101 mukaan.