Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Suomalainen muinaisusko ja mytologia

Aloittaja kertsi, toukokuu 15, 2021, 12:23:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

kertsi

#30
Kiinnostava podcast:

"Rakastan suomalaista mytologiaa, koska se on outoa ja vierasta" - tarinat ja uskomukset ohjaavat meitä yhä yllättävän vahvasti (Yle, Kulttuuriykkönen)

Elias Lönnrot keräsi kansanrunoutta, Uno Harva uskomuksia ja Matti Kuusi sananlaskuja sekä puheenparsia paikkakunnittain. Mutta tiedetäänkö esimerkiksi vuonna 2068 kuinka Somerolla sutkauteltiin sanoja vuonna 2018? Kerätäänkö oman aikamme suullista kansanperinnettä ja folklorea tulevien sukupolvien tiedoksi? Keskustelemassa folkloristiikan professori Lotte Tarkka ja tutkija Kaarina Koski sekä uskontotieteen emeritus professori Veikko Anttonen. Jakke Holvas juontaa.

Veikko Anttonen on kirjoittanut Uno Harvan kirjan Suomalainen muinaisusko loppusanat.

(4:20) Kuoleman kulttuuri on keskeinen osa suomalaista perinteestä Veikko Anttosen mukaan. 

Kytkös nationalismiin on kyllä ilmeinen. Anttonen kertoo PEW:n tutkimuksessa, jossa todetaan, että Eurooppa on perin sekulaarinen, mutta että esi-isien kunnioitus on edelleenkin suurta Euroopasssa. Ihmisille on todella tärkeää, että heillä on omat kansalliset esi-isänsä, suomalaisilla suomalaiset, ranskalaisilla ranskalaiset, italialaisilla italialaiset jne.. Ehkä tästä vainajien kunnioituksesta ei pitäisi niin kehuvasti kirjoittaa, jos siitä on seurauksena se, että nationalistit saavat vettä myllyynsä.

Kristinuskon takia suomalainen muinaisusko on nykyään toiseutta, kummallisuutta, outoutta, mikä on vähän erikoista, sillä muinaisuskohan on se konteksti ja kulttuuri ja henkinen ympäristö, missä ihmiset ovat täällä eläneet vuosisatoja.

Muinaisusko ei ollut vain uskomuksia, siinä oli olennaisena osana myös toimintaa, vainajien, maahisten, haltijoiden lepyttelyä ja muuta huomiointia. Ja loitsimista.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, ortodokseilla (Karjalassa) säilyi tapa viedä haudoille vainajille ruokaa. Onkohan sellaista vieläkin, esim. Venäjällä? Tseremissit ainakin kulkueissa (Pieterinpäivään, kesään liittyen) menivät kalmistoihin aterioimaan yhdessä vainajien kanssa. Muistuttaa meksikolaista Kuolleiden päivän (Día de Muertos) tapaa.

Uhripuut eli pitämyspuut olivat myös paikkoja, jonne vietiin vainajille ruokaa.

Muinaisusko ja esi-isä-ajattelu (ja isänmaa-ajattelu, sosiaalisen järjestyksen säilyttäminen, territoriaalisuus) keskittyi juurevasti maanaliseen maailmaan (erotuksena kristinuskon taivaasta kohti kurottuvuuteen).
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Toope

Kyse on siitä, että veri vetää perinteisiin, ei poliittisiin uususkontoihin. Traditionalismi on minusta erittäin arvokasta sen säilyttäessä perintöämme ja historiaamme. Tiedämme, mistä tulemme ja se auttaa ihmisiä tulevaisuuteen. Perinteet eivät ehkä nykyisin ole järin trendikkäitä, mutta onneksi osa ihmisistä ymmärtää niiden arvon. Itse näen arvokkaana sitä, että käsitämme historiamme tuolta Kainuun korvenperiltä nykymaailmaan jatkumona, suomalaisuuden historiana. Muutumme ja kehitymme (?) toki, mutta yhteys historiaan on asia, joka on suomalaisuudelle keskeinen. Olemme se yksi sukupolvi pitkässä jatkumossa...
Emme päätepiste = lenkki ketjussa.

kertsi

Niin kajahtanut kuin paikoitelleen onkin suomalainen muinaisusko, niin kyllä siitä soisi suomalaisten vähän enemmän tietävän. Pakkokäännyttäminen kristinuskoon kuitenkin katkaisi kansamme juuret, yhteyden kansamme historiaan ehkäisten kansan itseymmärryksen, sekä tuhosi tai tahrasi vanhat pyhät paikat, katkaisi vuosisataiset perinteet, rakensi kirkkoja vanhojen pyhättöjen ja uhripaikkojen tai seitojen päälle, korvasi vanhat jumalat uusilla jumalilla ja vanhat juhlat uusilla juhlilla, joissa juhlistettiin kaukaisen aavikon sepitettyjä tai kuviteltuja henkilöitä ja kammosadistista jumalaa eri "persoonineen". Aivan kehno vaihtokauppa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Toope

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 16, 2021, 23:07:23
Niin kajahtanut kuin paikoitelleen onkin suomalainen muinaisusko, niin kyllä siitä soisi suomalaisten vähän enemmän tietävän. Pakkokäännyttäminen kristinuskoon kuitenkin katkaisi kansamme juuret, yhteyden kansamme historiaan ehkäisten kansan itseymmärryksen, sekä tuhosi tai tahrasi vanhat pyhät paikat, katkaisi vuosisataiset perinteet, rakensi kirkkoja vanhojen pyhättöjen ja uhripaikkojen tai seitojen päälle, korvasi vanhat jumalat uusilla jumalilla ja vanhat juhlat uusilla juhlilla, joissa juhlistettiin kaukaisen aavikon sepitettyjä tai kuviteltuja henkilöitä ja kammosadistista jumalaa eri "persoonineen". Aivan kehno vaihtokauppa.
Aina voidaan toki kysyä sitä, toiko kristillisyys toimivampaa yhteiskuntaa? On selvää, että kristillisyys tuhosi perinteitä, mitä itsekin pidän vahinkona. Mutta niinhän USA:n inkkaritkin pitäisivät, minkäs teet! Noin tapahtui. Tosin tuhosivathan roomalaisetkin etruskikulttuurin..., se kun sattui olemaan tiellä.
Suomalaiset silti säilyttivät hämmentävän paljon kulttuuriaan, Kalevalan tms. kautta. Turun Yliopiston kokoelma kansanperinteestämme on muuten maailmanlaajuisesti merkittävä!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansatiede_Suomessa

kertsi

Ilmeisesti muinaissuomalaiset uskoivat, että haudattu ruumis voisi jollain tavalla elää kuoleman jälkeenkin. Ruumiin kanssa haudattiin tavaraa, joita vainajan arveltiin tarvitsevan, esimerkiksi ruokaa, tarvekaluja, aseita jne.. Saatettiin neidolle jopa laittaa vaimoihmisen päähine siltä varalta, että neito päätyisi naimisiin. Valmistettinpa jopa asuntoja vainajille, ja jopa ikkunallisia, jotta vainaja näkisi esim. kehrätä tai toimittaa muita askareita. Viimemainutsta esimerkkinä Salmin kalmisto, joka lienee luovutetussa Karjalassa?

Kalmistot lienevät olleet hyvin tiukasti kullekin alueelle omistettuja, ja sinne haudattiin vain oman paikkakunnan väkeä. Joskus kirkkojen lattian allekin haudattiin, varsinkin merkkihenkilöitä, kunnes se kiellettiin joskus 1700-luvulla hygieniasyistä. Puhuttiin kirkonväestä tai kirkonalustaväestä, joka siis koski niitä vainajia.  Kirkkoon hautaaminen oli kunnianosoitus, eikä sinne ketä tahansa haudattu. Kirkon viereen haudattua väkeä nimitettiin kirkonmaanväeksi. Ja kokonaan kirkkoalueen ulkopuolelle haudattiin mm. rikolliset, itsemurhaajat - ja lapsivuoteeseen kuolleet naiset (!) ja kastamattomat lapset (!).

Kullakin kyläkunnalla oli kuolleiden oma yhteisö, joka kävi joukolla tervehtimässä vastikään kuolleita, uskottiin.

Kalmalaisten ja tuonelaisten/manalaisten uskottiin näyttäytyvän hautaamisensa aikaisissa asuissa. Kalmanhaju leijui ympärillään. Samoin kuin manalaisten myös maahisten kerrotaan esiintyvän pienikokoisina. Ei niiden kuvattu mitään pahaa kyllä tekevän.

Toisaalta vainajien toimintavapautta rajoitettiin mm. sulkemalla vainajan silmät (ettei katsoisi itselleen seuraa ). Kuolleista ei puhuttu pahaa, sillä ajateltiin kuolleiden säilyttävän kuulonsa. Vainajien on jopa kuviteltu voivan jättää vuoteensa ja lähteä liikkelle, ja siitä syystä niitä on ensialkuun vahdittu ruumiinvalvojaisissa, joita Itä-Suomessa sanottiin istujaisiksi, ja Länsi-Suomessa kuolleen valvijaisiksi. Tämmöisiä tapoja on esiintynyt monessa maailmankolkassa.

Liekö nykyiset zombie-elokuvat jonkinlaisia jäänteitä muinaisista hassuista uskomuksista elävistä kuolleista?

Toisaalta muinaissuomalaiset uskoivat sielun erkanevan ruumiista kuoleman hetkellä, jolloin sielu saattaa jäädä haahuilemaan haamuna.

Aika taikauskoiselta ja lapselliseltakin tämmöiset asiat tuntuvat nykyajan ihmisestä, mutta yhtä taikauskoiset ja lapselliset ovat mielestäni uskomukset kuolleista herättämisestä, taivaaseenastumisesta, vetten päällä kävelystä tms. kristillisen mytologian hömpötyksistä.

ps. Ruumishautojen lisäksi on Länsi-Suomessa löytynyt polttohautoja pakanuuden ajan loppupuolelta, mutta niiden on arveltu olleen skandinaavista kulttuurilainaa, ja polttohautauksia ei paljon tehty miekkalähetyksen jälkeen.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Wikipedia kertoo vainajien palvonnasta näin:

Vainajien palvonta

Vainajainpalvonta eli manismi (lat. manes, vainajahenget) tarkoittaa vainajille määrätavoin, esimerkiksi uhraamalla osoitettua uskonnollista kunnioitusta, joka perustuu käsitykseen vainajan kyvystä vaikuttaa jälkeen jääneiden elämään.[1]

Vainajainpalvonta on etenkin luonnonuskonnoissa yleinen käsitys, jonka mukaan esi-isien henget liikkuvat kuolemansa jälkeen maan päällä. Myös šintolaisuudessa on manismin piirteitä.[2]

Kuoltuaan ihmisestä tulee henki, joka liittyy esi-isiensä seuraan. Esi-isät on pidettävä tyytyväisenä, eikä heitä saa saattaa häpeään, sillä muuten he voivat kostaa, jonka seurauksena voi olla sairaus tai onnettomuus. Esi-isät ovat aktiivisina vaikuttamassa uskonnollisen yhteisön tapahtumiin.[2]

Tärkeää vainajainpalvonnassa on esi-isien ja perinteiden kunnioitus. Manistisissa uskonnoissa on tarkat hautausrituaalit ja vainajien juhlat. Esi-isät usein pidetään tyytyväisinä uhrilahjoilla.[2]

Perinteisesti perheen vanhin lapsi jatkaa esi-isien palvontaa, ja lapsettomuutta pidetäänkin luonnonuskontojen parissa suurena onnettomuutena, sillä silloin kukaan ei ole enää palvelemassa suvun esi-isiä.[2]


---
Ortodoksien ja katolilaisten pyhimystenpalvonta voi olla eräänlaista esi-isien palvontaa englanninkielisen wikin mukaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Veneration_of_the_dead
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Joskus ihmisiä haudattiin vahingossa elävältä, kun oli kiirehditty hautajaisten kanssa. En tiedä oliko tämä Suomessa suuri ongelma, kun täällähän saattoi talvella makuuttaa ruumiita hyvinkin pitkään. Mutta ainakin eteläisemmän Euroopan maissa välillä arkuissa oli raapimajälkiä kun "kuollut" olikin vironnut maan alla. Ehkä tuo(kin) on vaikuttanut tarnoihin elävistä kuolleista.

Peruskoulun olisiko ollut 4. vai 5. luokan lukukirjassamme oli kummitustarinoita Suomesta. Yhdessä tarinassa piika herää aikaisin - liian aikaisin - ja kiirehtii kirkkoon. Siellä hän hoksaa kirkkoväen olevankin edesmenneitä. Tuttu naisvainaa kehottaa poistumaan taakseen katsomatta, ja jättämään jälkeensä kaiken mihin kuolleet koskevat. Piika poistuu, jolloin joku tarttuu hänen huiviinsa. Piika jättää huivin jälkeensä. Kun hän myöhemmin palaa kirkkoon oikeaan aamujumalanpalvelukseen, hän näkee huivinsa lattialla kuin poltettujen reikien pilaamana.

kertsi

#37
^
Uno Harva mainitsee kirjassaan uskomuksen, että vain tietyt henkilöt pystyivät näkemään (eläviä) vainajia. Sellaiset, jotka olivat olleet kuolleiden kanssa jollain lailla tekemisissa. Esimerkiksi pesseet kasvonsa samalla vedellä, jossa kuolleen ruumis oli pesty (älkö ajatus).
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Muita nimityksiä kirkkoväelle:

kirkonkakkiaiset (lisämerkitys unenhaltija, nukuttaa kirkossakävijää)
liikaväki
tyhjät
tyhjäset
olemattomat
päättömät
homenokkaiset
eellumiehet, eelluväki - kuoleman tai muun pahan sanoman edelläkävijät
tihut eli tihulaiset
hipsakat
haapsahaiset
hittuset
keijukaiset, keijulaiset, kejjuset, kejjungaiset
mennikäiset, männigäiset, männykäiset   (etymologia olisikohan ru människa?)
kööpelit    (vrt. Kyöpelin vuori??) ?

Kööpeleitä ei mainita keijukaisten tavoin kuolevien vastaanottajina, eikä kalmanhajuisina.


Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Erityisen levottomana on ilmeisesti pidetty naimattomina kuolleita. Arvelleet kai että kadehtivat niitä jotka ehtivät maistaa avio-onnea. Muistikuvani mukaan jossain tarinassa kuollut mies tulee hakemaan morsiamensa, kun moisesta oli sovittu hänen eläessään. Toisessa tarinassa ruumishuoneella makaava raato, olisiko ollut nainen, panee välillä tanssiksi.

kertsi

Elävät kuolleet esiintyvät myös kristinuskossa, Raamattu puhuu mm. ylösnousemusruumiista. Kristinuskoon lienee aina kuulunut hautaan hautaaminen, ja polttahautausta on kartettu? Voisiko ylösnousemusruumiin säilyminen olla sen syynä? Entä jos ruumis tuhoutuu täysin kuoleman hetkellä, entä jos ruumis maatuu ja palaa atomeina luonnon kiertokulkuun, entä jos yhden yhden kuolleen ihmisen atomit löytävät tiensä toisen ihmisen atomeiksi, kummalle atomit kuuluvat? Ihan yhtä pöhkö on kristiusko kuin muinaisusko kirkonkakkiaisineen.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 17, 2021, 14:08:57
Erityisen levottomana on ilmeisesti pidetty naimattomina kuolleita. Arvelleet kai että kadehtivat niitä jotka ehtivät maistaa avio-onnea. Muistikuvani mukaan jossain tarinassa kuollut mies tulee hakemaan morsiamensa, kun moisesta oli sovittu hänen eläessään. Toisessa tarinassa ruumishuoneella makaava raato, olisiko ollut nainen, panee välillä tanssiksi.

Voisiko siihen liittyä se, että (lapsena ja) nuorena kuoleminen koetaan luonnonvastaiseksi, ja luonnottomaksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Vainajalta jää (psykologian termein) ikään kuin kehitystehtävät suorittamatta, kun lapsi ei opi itsenäiseksi ja nuori ei pariudu. Ehkä ajatellaan (ja itsekin ajattelen), että vanhempien ei pitäisi joutua hautaamaan omia lapsiaan, sillä se lienee raskain tehtävä, minkä ihminen voi kokea.

(Vaikka toisaalta ennen aikaan lasten kuolema ei ollut niin tavatonta kuin nykyaikaan, vaan paljon yleisempi tapahtuma mm. heikon ravinnon, heikon hygienian, puhtaan juomaveden puutteen, ja kulkutautien takia, kun ei vielä ollut rokotteita.)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hiha

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 17, 2021, 14:16:49
Kristinuskoon lienee aina kuulunut hautaan hautaaminen, ja polttahautausta on kartettu? Voisiko ylösnousemusruumiin säilyminen olla sen syynä? Entä jos ruumis tuhoutuu täysin kuoleman hetkellä, entä jos ruumis maatuu ja palaa atomeina luonnon kiertokulkuun, entä jos yhden yhden kuolleen ihmisen atomit löytävät tiensä toisen ihmisen atomeiksi, kummalle atomit kuuluvat?

Merkittävä kristillinen teologi Tuomas Akvinolainen mietti ja keksi tuohon ratkaisun niinkin raa'an esimerkin kuin uskoon tulleen ihmissyöjän kohdalla. Jumala pitää kirjaa kaikista ainehitusista jotka kauttamme kulkevat. Ylösnousemusruumista ei tarvitse koostaa avauskokoonpanosta eikä loppuvihellyksen hetkellä kentällä olleista. Kunkin kohdalla on ihan turha riidellä atomeista ja sellaisista. Jos kaveri saakin sen mikä sinulla oli vaikka uskoontulon hetkellä, niin Taivaallinen Tietotoimisto järjestää sinulle viisi vuotta aiemmin tai kymmenen vuotta myöhemmin mukana olleen vastaavan hiukkasen. Everybody has a share.

Mitä suomalainen muinaisusko onkaan menettänyt, kun köyhä maamme ei ole kyennyt keräämään ruokaylijäämää, joka olisi mahdollistanut viisaita miehiä omistautumaan yksinomaan sen pohtimiselle kuinka monta hapsenkakkiaista mahtuu istumaan männynneulaselle.

kertsi

#43
Törmäsiin Uuden Suomen blogiin, jossa kirjoittaja esittää muinaissuomalaisten jumalienkin olevan lainaa Lähi-Idästä, mm. Babyloniasta tai Sumerista.

Hän myös antaa selityksen sille, että Kalevalassa on himmennetty (tarkoituksella) eri sankarihahmojen jumaluutta. En tiedä, kuinka vahvalla pohjalla spekulaationsa on. Hän määrittelee itsensä perussuomalaiseksi, ja myös näin: "Poliittisesti kansallismielinen, demokraattinen ja konservatiivinen populisti. Ei EU-kriittinen vaan EU-vastainen.", joten blogiteksti ehkei ole luotettava tiedonlähde kaikilta osin (on syytä olettaa, että hän puffaa kristinuskoa).

Muinaissuomalainen tuontiuskontomme? (Uusi Suomi, blogi, Turjanen)

LainaaKuten tiedämme, Kalevala sekä kansanperinne välittää meille maailmanselityksen, maailman luomistarinan ja vanhojen jumaluuksien nimiä. Tosin nämä tulevat meille Elias Lönrotin ja hänen aikalaistensa "siivilöimänä" ja editomana sikäli väärin, että esi-isillemme Väinämöinen(Vanem), Joukahainen (Juko), Ilmarinen(Ilmen/Inmar), jne eivät olleet tietäjiä/sankareita, jne, vaan jumalia, aivan kuten heidän äitinsä Ilmatar. Moisten pakanajumalien "lobbaaminen" olisi ollut sellaisenaan mahdotonta 1840-luvun Suomessa, joten tämä piti häivyttää ja näistä hahmoista tehdä vain jumalsankareita ja/tai tietäjiä.
(boldaus minun)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Toope

Hienoja kommentteja (no, ainakin muutama) edellä. Suomen muinaiskulttuuri oli/on rikas, toivon sen elävän edelleen.
Silti väitän, että yhteiskuntaa ajatellen kristillisyys tuotuna tänne loi enemmän pohjaa toimivan yhteiskunnan luomiseksi, mitä muinaisuskomme hajanaisuuteessaan loi.

Kristillisyyden myötä syntyi yhtenäisvaltion ajatus. Myöhäiskeskiajalla se luultavasti on ollut toimivin malli, mikä olisi sitä kyseenalaistanut? Suomi yhteiskuntana ehkä on enemmän muotoutunut kristillisyyden kautta, kuin perinteisen kalevalaisen käsityksemme kautta. Voimme puhua siitä, että suomalaisuuden sielu on perinteissä, mutta valtio ei sitä ole. Valtio on pitkälti kristillisen maailman luomus.