Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Suomalainen muinaisusko ja mytologia

Aloittaja kertsi, toukokuu 15, 2021, 12:23:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Voi olla. Loppujenlopuksi en niin kauheasti Blavatskyyn keskittynyt. Salaisen opin kyllä aikoinaan luin. Hunnuton Isis saattoi jäädä kesken, kun oli niin puisevaa kiukuttelua sen ajan tiedemiehiä vastaan.

Toope

Blavatskyt tms. tosin eivät liity suomalaiseen muinaisuskoon, ovat jotain ihan muuta.
Arvostan suomalaista muinaisuskoa, en sen uskonnollisen merkityksen, vaan historialliskansallisen merkityksen vuoksi. Se on historiaamme, suomalaisuutta.
En usko oppeihin, vaikken tosin juuri enempää tuontikristillisyydenkään oppeihin. Silti pidän kristinuskon malleja toimivampina, mitä pohjoisuskonnot koskaan loivat.

Kristillisyys mielestäni kykeni luomaan uskontomallista yhteisöllistä ja paremmin yhteiskuntaa rakentavaa, mitä pakanauskonnot ikinä. Siksi pidän kristillisyyden leviämistä pohjoiseen lopulta positiivisena asiana, vaikka kulttuurihistorian kannalta tuhosikin historiaamme. Lopulta ehkä kuitenkin rakensi yhteiskuntaamme ja loi pohjaa sen kehitykselle?

Toope

Lainaus käyttäjältä: mikainen - heinäkuu 31, 2021, 11:33:04
Eikö Blavatskyn teosofian yksi peruspilareista ollut, että katsokaas nyt, joka puolella maailmaa on samankaltaisia ajatuksia sielujen (tai kehojen) sisäkkäisyyksistä ja teosofit sitten esittivät omat versionsa ajatuksesta?
Buddhismihan oli yhtä "järkevä" näkemys, kun Allahin soturit tulivat kysymään noilta: "mihin haluatte uskoa?"

kertsi

#63
Jahas. Väinämöiselle esitetään toinen äiti kuin Ilmatar jossain kansanrunossa, ja hänellä on isäkin, Iku-Turso/ Meritursas/Kave) (korjattu virheellinen väittämäni isästä, Kave onkin vain toinen nimi Iku-Tursakselle):

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iku-Turso

Iku-Turso (myös Tursas, Turso, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö, joka toimii myös alkuolentona ja tautidemonina.

Meritursas mainitaan myös joissakin kansanrunoissa Väinämöisen isäksi. "Meritursas partalainen" tekee Iro-neidon tiineeksi "meren kuohuilla kovilla". Myöhemmin Iro synnyttää Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen.

Varhaisen kansanrunouden kerääjän Kristfried Gananderin 1700-luvulla taltioima runokatkelma tuntee olennosta myös usein taivaan haltijoihin liitetyn nimityksen Kave ja toteaa hänen olevan Väinämöisen isä.

---


Joissain tarinoissa Tursas yhdistyy sekä kristilliseen Leviataniin, että skandinaaviseen maailmankäärmeeseen:

Midgårdsormen (wiki)
Midgårdsormen (Miðgarðsormr på fornnordiska "världsormen") eller Jörmungand (Jǫrmungandr "den väldiga staven") är ett väsen ur den nordiska mytologin.

Iro-neidosta wikipedia sanoo:

Iro on kolme lasta synnyttävä neitsyt tai neito suomalaisessa mytologiassa. Iro on ortodoksisen Irina-pyhimyksen mukaan muodostunut hahmo.[1] Useissa tarinoissa Iron synnyttämät lapset ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen. Iro ei kuitenkaan synnytä Väinämöistä mereen, kuten Kalevalassa Ilman Impi. Nämä lapset osallistuvat myöhemmin maailman syntyyn.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Toope

Tuo on sitä meidän historiaamme, legendojamme ja myyttejämme.
Toivon sen säilyvän kulttuurihistorianamme.

En toivo, että jokin poliittinen näkemys tuhoaa tuota menneisyyttämme.
https://www.petteriorpo.fi/2021/02/petteri-orpon-kolumni-humanitaaristen-maahanmuuttajien-kotoutumisessa-suuria-ongelmia/
https://yle.fi/uutiset/3-12019724

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 06, 2021, 23:42:35
Jahas. Väinämöiselle esitetään toinen äiti kuin Ilmatar jossain kansanrunossa, ja toinen isäkin (kuin Iku-Turso tai Meritursas):

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iku-Turso

Iku-Turso (myös Tursas, Turso, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö, joka toimii myös alkuolentona ja tautidemonina.

Meritursas mainitaan myös joissakin kansanrunoissa Väinämöisen isäksi. "Meritursas partalainen" tekee Iro-neidon tiineeksi "meren kuohuilla kovilla". Myöhemmin Iro synnyttää Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen.

Varhaisen kansanrunouden kerääjän Kristfried Gananderin 1700-luvulla taltioima runokatkelma tuntee olennosta myös usein taivaan haltijoihin liitetyn nimityksen Kave ja toteaa hänen olevan Väinämöisen isä.

---


Joissain tarinoissa Tursas yhdistyy sekä kristilliseen Leviataniin, että skandinaaviseen maailmankäärmeeseen:

Midgårdsormen (wiki)
Midgårdsormen (Miðgarðsormr på fornnordiska "världsormen") eller Jörmungand (Jǫrmungandr "den väldiga staven") är ett väsen ur den nordiska mytologin.

Iro-neidosta wikipedia sanoo:

Iro on kolme lasta synnyttävä neitsyt tai neito suomalaisessa mytologiassa. Iro on ortodoksisen Irina-pyhimyksen mukaan muodostunut hahmo.[1] Useissa tarinoissa Iron synnyttämät lapset ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen. Iro ei kuitenkaan synnytä Väinämöistä mereen, kuten Kalevalassa Ilman Impi. Nämä lapset osallistuvat myöhemmin maailman syntyyn.

Nyt en kirveelläkään löydä Kalevalaa netistä (yhdeltä sivustolta tuli vain "not found") joten en pääse hetimiten tarkistamaan, mutta muistikuvani mukaan Kalevalassa Väinämöisellä ei ole mitään isää. Tämä täytyy tosiaan tsekata. Mutta hemmetin mielenkiintoista jos Iku-Turso on hänen isänsä ja on jonkinlainen lonkeroita omaava vesiolio, nimittäin Välimeren alueeltahan löytyy legendoja joissa olioilla on lonkeromaiset ulokkeet jalkojen tilalla. Ja sitten on tietenkin mm. Nommo joka nousee merestä ja tuo tullessaan sivistyksen ihmisille. Mesopotamiassa Enki tai Ea taisi jotenkin liittyä veteen, ja kaikkihan tuntevat Poseidonin (room. Neptunus).

Missäs suomalaisten sukujuuret sitten lieneekään jos tarinat menee noin hurjiksi...

Toisaalta olisin ehkä vertauttanut mielellään Ilmattaren myös Egyptin Ra'han joka luo onanoimalla siinä vaiheessa kun hän on ainokainen jumaluus.

Suomalainen mytologia jne. on kiinnostavaa sellaisenaankin, mutta kun sitä on tullut kaikenlaista luettua, niin väkisikin alkaa vertailemaan eri kansojen ja aikakausien myyttejä keskenään. Ja miksiköhän monella kansalla on pakkomielteenomaisesti tarinoissaan aina lintu + käärme. Kalevalassakin ollaan jossain vaiheessa hippasilla käärmeiden kanssa, ja sitten on tätä sotkaa ja kokkoa.

kertsi

^ Mielenkiintoista.

Tentaakkelit (jalkoina) ja toisaalta jättiläiskäärmeen olemus.

Minulla on peräti kaksi Kalevalaa, mutta en jaksa lukea niitä läpi etsiäkseni tietoa Väinämöisen isästä, ilman että tietäisin sivunumeroa tai kappaletta, mistä etsiä.

Wikipedian mukaan:

"Kalevalassa Väinämöinen on Ilmattaren, ilman immen ja meren poika. Hän viettää meressä kelluvan äitinsä kohdussa kolmekymmentä vuotta ja alkaa synnyttyään autella maailman luomisessa. "

Väinämöisen ja maailman synty
Monissa kansanrunoissa Väinämöinen on olemassa jo ennen maailmaa. Väinämöisen syntymästä kerrotaan joko, että hän syntyi yksin, tai että hänet synnytti neito, jonka nimeksi mainitaan joskus Iro. Eräässä yleisessä kansanrunossa Väinämöinen syntyy yöllä, tekee päivällä pajan, takoo rautaisen hevosen ja ratsastaa sillä veden päällä. Katkera lappalainen (sama kuin Kalevalan Joukahainen) ampuu Väinämöisen hevosen selästä alkumereen. Monissa myyttisissä kertomuksissa toistuva pohjoisessa olevan pahan maan (Lapin tai Pohjolan) ja omien sankarien vastakkainasettelu on siis olemassa jo ennen maailmaa.

Väinämöinen auttaa maailman luomisessa, kuten runossa Väinämöisen ampuminen. Väinämöinen kelluu vedessä, kun vesilintu, usein sotka, pesii hänen polvelleen. Haudonta polttaa kuitenkin polvea, jolloin Väinämöinen vavahduttaa sitä. Linnun munat joutuvat mereen, hajoavat ja synnyttävät maailman. Väinämöinen myös muokkaa maanpintaa ja vedenpohjaa liikkeillään.

Kalevalan kertomus poikkeaa kansanrunoista siinä, että Kalevalassa sotka munii Väinämöistä odottavan ilmattaren polvelle eikä siis Väinämöisen polvelle.[17] Kalevalassa yhteenotto lappalaisen Joukahaisen kanssa on myös sijoitettu maailman syntymisen jälkeen.

Kansanrunojen kerääjät törmäsivät matkoillaan Vienassa vielä 1800-luvullakin ihmisiin, jotka yhä uskoivat maailman syntyneen tällä tavoin.[18] Lisäksi monet odottivat Väinämöisen vielä kerran palaavan ihmisiä auttamaan, kuten hän runoissa lupaa.

Käsityksiä maailman syntymisestä linnun munasta, alkumunasta, tunnetaan eri muodoissa eri puolilla maapalloa. Väinämöinen mainitaan Maailmansynty-runon suomalaisissa toisinnoissa mutta ei virolaisissa. Martti Haavion mukaan munamyytti siirtyi suomalais-virolaisena yhteisaikana Virosta Lounais-Suomeen, missä paikallinen runoilija liitti siihen muinaisajan šamaanin ja tietäjän Väinämöisen, josta kerrottiin jo tarinoita. Sieltä toisinto levisi muualle Suomeen kuten Vienaan ja Raja-Karjalaan.[19]


ps. Luin huolimattomasti edellisessä viestissäni lainaamani tekstin. Kave onkin vain toinen nimitys Iku-Tursolle.

Iku-Turso mainitaan aiemmin linkkaamassani wikisivulla myös vuorenhaltijaksi, ja sodan jumalaksi, eli olihan suomalaisessakin mytologiassa sittenkin sodan jumala, toisin kuin luulin.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Väinämöinen (wiki) matkaa Kalevalassa kuolleiden maahan Tuonelaan, Tuonen mustan virran yli, "etsimään veneen rakentamiseen tai reen korjaamiseen tarvittavaa työvälinettä. Joissain runotoisinnoissa hän etsii Tuonelasta häneltä puuttuvaa tietoa, ehkä vain kolmea sanaa."

"Tuonella Väinämöinen ruokitaan kelvottomalla ruoalla ja pannaan nukkumaan käärmevuoteeseen. Hän onnistuu kuitenkin pakenemaan Tuonen tytin rautaverkon läpi muuttumalla käärmeeksi, kuten šamaaneille on tyypillistä Manalan-matkoillaan. Palattuaan Väinämöinen kertoo eläville Tuonelan oloista."

Eli Iku-Turson (maailmankäärmeen) poika pystyy muuttamaan muotoaan käärmeeksi.



Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

a4

#68
Avoin Kalevala:

"Nykyisin koossaolevista runoista voitaisiin saada seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia."
Näin kirjoittaa Lönnrot Fabian Collanille toukokuussa 1848.

Avoin Kalevala sisältää kaksi osaa, joista ensimmäiseen osaan kuuluvat vuonna 1849 ilmestyneen Kalevalan (Uusi Kalevala) runot 1−15 ja Lönnrotin esipuheet Uuteen ja Vanhaan (1835) Kalevalaan. Edition toinen osa sisältää vuoden 1849 Kalevalan runot 16–50.

http://kalevala.finlit.fi

KALEVALAN 1849 ENSIMMÄINEN PAINOS



Vaka vanha Wäinämöinen
290. Kulki äitinsä kohussa
Kolmekymmentä keseä,
Yhen verran talviaki,
Noilla vienoilla vesillä,
Utuisilla lainehilla.
Arvelee, ajattelevi,
Miten olla, kuin eleä
Pimeässä piilossansa,
Asunnossa ahtahassa,
Kuss' ei konsa kuuta nähnyt,
300. Eikä päiveä havainnut.
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Kuu keritä, päivyt päästä,
Otava yhä opeta,
Miestä ouoilta ovilta,
Veräjiltä vierahilta,
Näiltä pieniltä pesiltä,
Asunnoilta ahtahilta!
Saata maalle matkamiestä,
310. Ilmoillen inehmon lasta,
Kuuta taivon katsomahan,
Päiveä ihoamahan,
Otavaista oppimahan,
Tähtiä tähyämähän!"
Kun ei kuu kerittänynnä
Eikä päivyt päästänynnä,
Ouosteli aikojansa,
Tuskastui elämätänsä;
Liikahutti linnan portin
320. Sormella nimettömällä,
Lukon luisen luikahutti
Vasemmalla varpahalla,
Tuli kynsin kynnykseltä,
Polvin porstuan ovelta.
Siitä suistui suin merehen,
Käsin kääntyi lainehesen;
Jääpi mies meren varahan,
Uros aaltojen sekahan.
Virui siellä viisi vuotta,
330. Sekä viisi, jotta kuusi,
Vuotta seitsemän, kaheksan,
Seisottui selälle viimein,
Niemelle nimettömälle,
Manterelle puuttomalle.
Polvin maasta ponnistihe,*
Käsivarsin käännältihe,
Nousi kuuta katsomahan,
Päiveä ihoamahan,
Otavaista oppimahan,
340. Tähtiä tähyämähän.
Se oli synty Wäinämöisen,
Rotu rohkean runojan
Kapehesta kantajasta,
Ilmattaresta emosta.

http://kalevala.finlit.fi/items/show/9

Kaleva on myyttinen sankari, kalevalaisten mytologinen esi-isä. Lönnrotin käsityksen mukaan Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat Kalevan jälkeläisiä.
http://kalevala.finlit.fi/erisnimet


kertsi

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

#70
Mistä syystä Kullervo oli orja?

Ja wikipediasta ehkä löytyy vastaus:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo
Kalervo, Kullervon isä, riitaantuu Untamon suvun kanssa. Untamon miehet tulevat lopulta miekkoineen ja surmaavat Kalervon joukot ja koko suvun. Vain piikatyttö jätetään orjaksi Untamolle. Piikatyttö kuitenkin pian synnyttää Kalervon pojan. Poika pannaan töihin mutta osoittautuu niihin kelvottomaksi. Hänet yritetään tappaa, mutta siinä ei onnistuta.

Kalervon ja Untamon (sukujen) riita vertautuu veljessotaan, ja esim. Kainiin ja Aabeliin, mutta siinä saattaa olla jokin pieni historiallinen totuudenjyvänenkin taustalla.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

a4

Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 07, 2021, 13:06:46
Mistä syystä Kullervo oli orja?

Ja wikipediasta ehkä löytyy vastaus:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo
Kalervo, Kullervon isä, riitaantuu Untamon suvun kanssa. Untamon miehet tulevat lopulta miekkoineen ja surmaavat Kalervon joukot ja koko suvun. Vain piikatyttö jätetään orjaksi Untamolle. Piikatyttö kuitenkin pian synnyttää Kalervon pojan. Poika pannaan töihin mutta osoittautuu niihin kelvottomaksi. Hänet yritetään tappaa, mutta siinä ei onnistuta.

Kalervon ja Untamon (sukujen) riita vertautuu veljessotaan, ja esim. Kainiin ja Aabeliin, mutta siinä saattaa olla jokin pieni historiallinen totuudenjyvänenkin taustalla.

Kalervo on Kullervon isä ja Untamon veli, veljesviharunojen päähahmoja.

Kullervo on orvoksi jäävä Kalervon poika, kostonhimoinen Kullervo-runoston (runot 31–36) päähahmo, josta tulee kurjan kohtalon seurauksena pahainen orja. Kalervon poikana Kullervo esiintyy vain inkeriläisissä ja eteläkarjalaisissa veljesriitaan liittyvissä runoissa. Muuten Kullervo yhdistyy runoaineistossa pääosin myyttiseen Kalevan poikaan ja sisaren turmelijaan (Tuiretuinen).

http://kalevala.finlit.fi/erisnimet




http://kalevala.finlit.fi/items/show/48

kertsi

^
Juuri ihastelen tuota erisnimet-listaa. Perin mielenkiintoinen.

Seuraava kysymys: mitä -kki johdin tarkoittaa kielitieteessä?
vrt. "Mielikki saattaa olla alkuperältään naispuolisen haltian hyvittelynimi, joka koostuu kahdesta osasta: kantasanasta mieli ja -kki johtimesta."

Jokin (ties kuinka väärä) mielikuva on, että se tarkoittaisi kukkaa. En löytänyt kuukkelilla vastausta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

a4

^
Näyttäisi olevan vanha nimien feminiini loppuliite:

Naispuolisuuta osoittava -kki pääte on saattanut liittyä nimeen runomitan vaatimuksesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nyyrikki

Muinaiset suomalaiset etunimet liittyivät esimerkiksi vuodenaikoihin, urheuteen, onnenodotuksiin, ammattiin tai talon nimeen. Naisten nimissä on usein pääte -kki. Vanhoja suomalaisia nimiä ovat esimerkiksi Toivo ja Tuulikki.[9]
https://wp-fi.wikideck.com/Etunimi

1300-luvulta vanhoja nimiä on säilynyt aatelisarvokirjoissa mm. kaksi muinaisnimeä Hyvälempi ja Mielivalta.
Vanhan suomalaisen nimijärjestelmän on ajateltu osittain koostuneen joukosta kantanimiä, kuten Iha, Hyvä, Lempi, Mieli, Valta ym. Niistä on johdettu uusia nimiä johtamalla: Hyväri, Hyvätty, Mielitty, Mielikkä tai yhdistämällä: Ihalempi, Ihamieli, Lempivalta, Valtalempi.

Muinaisnimiä on säilynyt jonkun verran myös kansantarinoissa. Kansantarujen tuntemat nimet, kuten Väinämö, Kullervo, Ilmari, Ahti ja Kaleva tunnetaan myös paikannimistössä sekä sukunimissä.

Luonnetta kuvaavia nimiä: Hyväneuvo, Mainikki, Tietävä

Taitoja kuvaavia nimiä: Hyväpaulo, Seppo, Sotia

Tärkeiden esineitten kuvaavia nimiä: Arijoutsi, Kalpa, Keihäri, Nuolia

Nimiä luonnosta, eläimistä ja kasveista: Hirvi, Kontio, Leinikki, Maanavilja, Ohto, Osma. Äijäpäivä

Miesten ja naisten nimissä oli selkeä samanlaisuus. Esim. Mielitty on mainittu 1300-luvun lähteissä molemmilla sukupuolilla. On joitain päätteitä joita käytettiin vain toisten nimissä. Hämeessä käytetty -ia pääte miesten nimissä ja -kki pääte naisten nimissä. Lempi on vasta 1800-luvulla vakiintunut naisen nimeksi. Vilja oli muinaissuomalaisena aikana miehen nimi.

Nimeäminen

Vainajakulttuuriin kuului suvun vainajan haltian siirtymistä lapseen, joka osaltaan määräytyi lapsen luonteeseen, näköön ja käytökseen. Lapselle oli olemassa vain yksi sopiva nimi. Nimen selvittämiseen käytettiin erilaisia menetelmiä mm. kehdon nostelua tai itkevän lapsen tyynnyttelyä nimeä valitessa. Kehto tuntui kevyeltä tai lapsi lakkasi itkemästä oikean nimen kohdalla.

Kansanperintönä on ollut antaa nimi esim. ensimmäisen mieleentulevan/ näkevän asian mukaan mm. Hirvi, Kanerva, Mielipäivä, Lumi, Osma, Puukko, Valo, Vesi

Muutamia muinaisuomalaisia nimiä

Aikamieli, Ano, Arpia, Ikitiera, Ikäheimo, Joutsimies, Jutikka, Jurva, Kaukovalta, Kekko, Kokko , Kostia Kotarikko, Lalli, Leino, Lemmäs, Lempiä, Meripäivä, Mielikki, Mielo, Neuvo, Nousia, Osma (=ahma), Osmo (=nuori mies), Paasia, Päivälapsi, Rahikka, Rautio (=seppä), Sarijoutsi, Sotijalo, Talvikki, Tapatora, Toivelempi, Toivikki, Unaja, Unti, Utujoutsi, Valta, Valtari, Vihas, Vihavaino, Viljakka, Äijö, Äiniö.

http://www.nauhalainen.fi/wp/suomen-muinaisnimet/

Tuosta listasta saisi muodikkaita vanhan ajan nimiä lapselle. Vaikkapa Tapatora tai Vihavaino. :)

Faunan lisäksi tämäkin on jännä erottelu floorasta:

Tamperelaislukija mietti, ovatko mansikat ja mustikat vanhoja sanoja vai vasta 1800-luvun lopulla saman kaavan mukaan syntyneitä. Sanojen iän ja alkuperän määrittely ei aina ole helppoa. Moni seikka kuitenkin puhuu sen puolesta, että marjojen nimet ovat vanhaa perua: Esimerkiksi juolukka- ja puolukka-sanan vastineita löytyy useista lähisukukielistämme, eikä ole kovin uskottavaa, että vasta sata vuotta sitten synnytetty nimi leviäisi näin laajalle. Kaarnikka taas on variksenmarjan vanha nimitys Länsipohjassa, seudulla, jossa sitä on myös kerätty.

Toisaalta murteissa on marjoille ollut muitakin nimityksiä, joissa on sama pääte -kka. Esimerkiksi mesimarjaa on kutsuttu nimellä mesikka, messikka, luhdikka ja vatukka. Kaarnikkaa kutsutaan mm. harakanhaasikaksi ja siantiitukaksi.

Voisi siis ajatella, että -kka-pääte yhdistyy kielitajussamme marjoihin - samoin kuin -kki on tyypillinen kukille: orvokki, kaunokki, lehdokki, emäkki, tyräkki, hanhikki...

https://www.ts.fi/teemat/1073984038/Oma+maa+mansikka

urogallus

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 07, 2021, 10:35:36
Ja miksiköhän monella kansalla on pakkomielteenomaisesti tarinoissaan aina lintu + käärme.
Kalevalassakin ollaan jossain vaiheessa hippasilla käärmeiden kanssa, ja sitten on tätä sotkaa ja kokkoa.

Taivas ja maa - lintu ja käärme.

Sukeltava vesilintu kuten sotka on ollut välittäjähenki olevaisen eri osien välillä. Se kun sukeltaa aliseen, lentää yliseen ja siinä välissä polskuttelee veden pinnalla tai lyllertää maalla. Käärmeessä on vähän samaa, se kun elää maan päällä mutta käy myös sen alla esim. talvehtimassa ja muutenkin.

Keväisin sotkan elikkästen telkän munat ovat olleet tärkeää sapuskaa ihmisille. Niukkuuden aikana vähäkin auttaa. Ja kevät tosiaan tuli keikkuen, eli silloin usein nähtiin nälkää.

Kärmekset taas ovat usein myrkyllisiä, mikä tuo omat mausteensa soppaan. Onhan ihmiskunnan syntysijoilla on oikein edustava kokoelma toinen toistaan vaarallisempia myrkkykäärmeitä, ja osa käärmekammosta on biologista alkuperää.