Suomalainen muinaisusko ja mytologia

[Toope]

Norman kommenttiin viitaten Suomalainen perintö ei ehkä ole niin naisvihamielistä, vaan naisaiheita on säilynyt varsin paljon.

[Norma Bates]

Babylonian tarustossa Marduk-jumala taistelee Tiamat-hirviöttären kanssa, tappaa tämän ja tekee tämän osista maailman (jos en vallan väärin muista). Kalevalassa Louhi hyökkää (hirviömäisenä olentona) Väinämöisen + co kimppuun kun äijät ovat pöllineet Sammon. Louhi (-käärme? lentävä käärme? jälleen lintu + käärme?) saa kuitenkin rähinässä Sammon hajoamaan kappaleiksi, mutta niistäkin sitten muistaakseni jotain hyödyllistä väkräiltiin.

Olikos viikingeilläkin joku tarina jostain jääjättiläisestä joka piti tappaa että saatiin maailma alulle? Jonkin intiaanien korkeakulttuurin parissa yksi jumalista loikkasi kokkoon ja uhrasi itsensä että nykyinen maailma pystyi syntymään?

Tällaisten yhtenevyyksien vuoksi minua kiinnostaa kovin missä ja milloin on syntynyt mahdollinen "protomyytti" jonka jälkeläisiä eri kansojen eri tarinat ovat.

Vaikka Kalevalasta ei varsinaisesti jättiläisiä löydy (tai olihan siellä Antero Vipunen), niin ilmeisesti Kaleva on jättiläinen ja täten Kalevan pojat jättiläisen poikia. Kreikkalaisessa tarustossa ensin olivat titaanit, mutta nämä laittoi kuriin ja järjestykseen Zeus.

[kertsi]

^
Louhi muuttui Kokko-linnuksi yrittäessään saada ryöstettyä sampoa takaisin.

Kun sampo hajosi kappaleiksi, osat ajautuivat rantaan ja ne sitten saivat maanviljelyn aikaan. (Mikä on vähän hassua, kun Väinämöisen kerrotaan Kalevalassa panneen alulle maanviljelyn jo aikojen alussa. Häntä kuvataan peltoviljelyn ja merenkäynnin opettajana suomalaisille.)

Viikingeillä oli tarustossaan jääjättiläisiä, mutta en muista miten liittyivät maailman alkuun. Ainakin niiden kanssa tapeltiin. Suomalaiset Kalevanpojatkin olivat jättiläisiä.

Carl Jung oli sitä mieltä, että on ihmislajille tyypillisiä kertomuksia, jotka esiintyvät kaikissa kulttuureissa. Hän puhui kollektiivisesta alitajunnasta, mitä termiä pidän höhlänä. Mutta ehkä voi olla, että ihmislajin aivot synnyttävät yhdenlaisia kertomuksia (arkkityyppeineen ja vaistoineen) helpommin kuin toisenlaisia? (Jos näin on, taustalla lienee geneettinen käyttäytymistaipumus.) Jungin teoriaa on kyllä kritisoitukin, enkä tiedä, pitääkö paikkansa. Helpomminhan kertomukset leviävät ihmisten liikkumisen myötä.

[Norma Bates]

Hiihoo, muistinpas että nimi oli Ymir.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ymir

Ymir (ruotsalaisittain Ymer) on skandinaavisessa mytologiassa jääjättiläinen ja ensimmäinen elävä olento.[1] Häntä kutsutaan myös nimellä Aurgelmir[2] [3].

Ymir syntyi alkukaaoksessa, Ginnungagapissa, jäätyneen saven sulaessa. Hänestä sai alkunsa jättiläisten suku, sillä Ymirin nukkuessa hänen jaloistaan syntyi poika ja kainalokuopan hiestä kasvoivat mies ja nainen.[1] Jaloista syntyneellä pojalla oli kuusi päätä[2].

Sulavasta savesta muodostui myös toinen olento, alkulehmä Auðhumla. Ymiriä ruokkivat Auðhumlan utareista valuvat neljä maitovirtaa.[1] Ymir siitti jääjättiläiset, jotka olivat jumalien vihamiehiä.

Auðhumla nuoli suolaista jäätä ja paljasti jään alta miehen nimeltä Búri, jolle syntyi Bor, joka puolestaan sai vaimonsa Bestlan kanssa kolme poikaa, Odinin, Vilin ja Ven. Myöhemmin Odin, Vili ja Ve tappoivat Ymirin tämän kasvettua suureksi ja pahaksi. He laittoivat Ymirin ruumiin Ginnungagapin tyhjyyteen ja tekivät ruumiinosista Midgårdin eli ihmisten maailman. Ymirin lihoista tehtiin maa, verestä vedet, luista vuoret, hiuksista metsät, aivoista pilvet ja kallosta taivas. Ymirin mätänevässä lihassa kuhiseville madoille Odin, Vili ja Ve antoivat järjen ja ihmisten muodon, ja niistä tuli vuorten ja kukkuloiden alla eläviä kääpiöitä. [1] [2] [3]

[Norma Bates]

Itselleni on tuo kollektiivinen tietoisuus (tahi alitajunta) suorastaan suuri murheenkryyni, koska selittäisihän se minkä vuoksi 1990-luvun alkupuolella kirjoittamani romaanin monet juonenkäänteet ovat myöhemmin tulleet vastaan tv-sarjoissa ja elokuvissa. Voi toki sanoa että eivät ne minun päässäni sepittämäni tarinat nyt niin ainutlaatuisia ole voineet olla etteikö joku muukin ne jutut keksisi, mutta kyllähän siinä meinasi välillä itku & parku päästä useampaan kertaan että enkö edes tätä yhtä ainutta tarinanpätkää saanut itsellän pitää, vaan joku perkeleen nutipää meni senkin sitten jossain toisaalla keksimään ja esittämään fiktiossaan. Jumalauta...!

Mutta minkäs teet. Ehkä näin ei kävisi jos meitä ihmisiä ei olisi niin pirun paljon.

"Protomyytti" (oli sitä tai ei) tuntuu menevän näin että ensin on jotkut jättiläiset tai alkuperäiset jumalat jotka oikeasti ovat polkaisseet maailman alulle tavalla tai toisella, ja sitten on next generation, jonkinlainen nousukasjumalien sukupolvi joka alkaa haastaa riitaa esivanhempijumalien kanssa, lopulta tuomiten nämä ensimmäiset demoneiksi (titaaneiksi, jättiläisiksi yms. - jokatapauksessa vihollisiksi). Jossain vaiheessa luodaan lonkalta heittäen ihmiskuntakin, mutta me nyt ollaan lähinnä vain orjan tapaisia rääpäleitä jumaliin verrattuna.

[kertsi]

Hee, lukaisin tuosta Ve-jumalasta (Vilin ja Odinin veljestä), että onkin spekuloitu, olisivatkohan Ve ja Vili (Vile på svenska) sittenkin Odinin jonkinlaisia aspekteja. Tuli tästä mieleen, että olisikohan Pyhä kolmiyhteyskin sellainen pöpipäinen sivupersoona-idea, joka on pulpahdellut siellä täällä esiin eri kulttuureissa?

[kertsi]

Ymir syntyi alkukaaoksessa, Ginnungagapissa, jäätyneen saven sulaessa. Hänestä sai alkunsa jättiläisten suku, sillä Ymirin nukkuessa hänen jaloistaan syntyi poika ja kainalokuopan hiestä kasvoivat mies ja nainen.[1] Jaloista syntyneellä pojalla oli kuusi päätä[2].

Haa. Onkohan tuo myytti alkuperä ruotsalaiselle sanonnalle kolossen på lerfötter (jättiläinen savijalkojen päällä tms.)?

Tai sitten on Raamatusta, google-haku:
"What did the feet of clay mean in the Bible?
In the Bible's Book of Daniel, King Nebuchadnezzar dreamed that he saw a statue made of gold, silver, and brass, but with feet of clay. Daniel interpreted the vision to mean that the clay symbolized the Babylonian Empire's vulnerability and imminent collapse. (See Achilles' heel.)"


Olisikohan tuo ihmisen tai muiden olentojen luonti savesta kovinkin yleinen tapa "valmistaa" ihminen/olento? Eikös Aatami valmistetu savesta muka Raamatussa?

Mitä sanoo Kalevala ihmisen luonnista?

[Norma Bates]

Tämä tuli jostain syystä vastaan Facessa:

Suomessa kerrottiin vielä 1900-luvun alussa ihmisten ja peikkojen kanssakäymisestä. Peikot asuivat suurten kallioiden sisällä ja olivat tunnetusti hankalia naapureita. Ne saattoivat tulla sotkemaan ja rikkomaan paikkoja ja päästämään karjan vapaaksi.

Peikkoasumuksista kuultiin välillä ääniä, kuten epävireistä laulua, lasten parkumista tai kangaspuiden kolinaa. Joskus sisältä huudeltiin ohikulkeville ihmisille tai heitettiin kiviä.

Kurittomia peikkolapsia saatettiin vaihtaa salaa ihmislapsiin. Vaihdokkaasta pääsi eroon kohtelemalla sitä niin huonosti, että peikkoja alkoi säälittää ja ne vaihtoivat lapsen takaisin. Peikot saattoivat myös houkutella tai kaapata ihmisiä vieraakseen. Ne tarjosivat herkullisen näköistä ruokaa, joka paljastui siunattaessa syömäkelvottomaksi: leipä kiveksi, keitto sammaleiksi ja makkarat käärmeiksi.

Peikot tulivat usein lainaamaan oudoilla nimillä kutsumiaan tavaroita, joita ne eivät koskaan palauttaneet. Lainaksi saatettiin pyytää hömpäntömppää (perunanuija) tai viipsun vaapsutinta (seula). Joidenkin suomenkielen sanojen, kuten hilavitkutin ja hölkynkölkyn, kerrotaan olevan peräisin peikkojen kielestä.

Yliluonnollisten olentojen kerrotaan muuallakin maailmassa puhuvan kielellä jota ihmiset eivät ymmärrä. Kieli tekee olennoista ratkaisevasti erilaisia kuin ihmiset, ja peikot edustavatkin "toista", vierasta versiota omasta todellisuudesta ja kulttuurista.

Peikkojen läsnäolon on ymmärretty liittyvän moniin poikkeuksellisiin ilmiöihin. Esimerkiksi lapset, joiden kehitys ei edennyt totutusti, selitettiin peikkovaihdokkaina. Tarinat heijastelevat aina aikansa ihmisyhteisön kokemuksia ja elinpiiriä, ja peikot ovat sittemmin saaneet erilaisia muotoja suomalaisessa kertomusperinteessä ja kirjallisuudessa.

https://antroblogi.fi/2018/04/onko-sinullakin-outo-naapuri/

(Vaikutti olevan muutakin kiinnostavaa materiaalia tuossa Antroblogissa.)

[Toope]

Kamalia mies- ja naissukupuolisia demoneja tai hirviöitä on joka kansan historiassa, tarpeen mukaan.
Joka asiaan Raamatustakin löytyy hyviksiä tai pahiksia.
Mitäs, jos emme arvioisi noita nykymittarein?
Vaan yrittäen ymmärtää noita heidän yhteiskuntansa lähtökohdista?
Tuo muuten on historiatieteen peruslähtökohta, vaikka kaikki eivät sitä enää täysin ymmärrä:
https://www.facebook.com/mhamilo/posts/10219310888433968
Historia on politiikkaa, mutta politiikan ei pidä muovata historiaa:
https://www.facebook.com/henry.laasanen.9/posts/3923180321127090
Ymmärtäkää, että historia ei ole kaltaistanne...

[Toope]

Nykyisin on ehkä muodikasta/trendikästä ajatella noita pakanallisuskontoja, ehkä jopa parempinakin, mitä kristillisyys toi. Itse en näe juuri positiivista muussa, kuin ehkä kulttuurisilmaisuissa noita esikristillisiä näkemyksiä kohtaan.

Toki ovat arvokkaita, kuten kalevalaisuus/muinaisusko Suomessa, mutta silti ovat historiaa. En juuri näe noiden pohjoisten uskontojen olevan yleisesti ottaen parempia (=inhimillisempiä, tasa-arvoisempia, humaaneimpia, oikeudenmukaisempia), mitä kristillisyys loi. Ymmärrän kristinuskon kritiikin, mutta se usein perustuu enemmän uskomuksiin kuin faktoihin. Todellisuudessa kristillisyys on useimmiten luonut vakautta yhteiskuntiin lakikäsitysten ja moraalioppien kautta. Kristillisyys on rauhoittanut yhteisöjä, ei suinkaan rikkonut. On pitkälti nykyaikojemme hörhöilyä korostaa jotain aiempia uskonmalleja (natsien tavoin), kun oikeasti kristillisyys on ollut pitkälti se tekijä, joka on vakautta ja kehitystä luonut Eurooppaamme.

Perinneuskonnot ovat arvokkaita, osia niistä säilyy kulttuurissamme. Ne ovat perintöämme. Silti ovat historiaa, joka hävisi.
Ymmärrän arvostamisen kulttuurihistoriallisuuden kautta. En uuspakanallisuuden tms. -hörhöilyn kautta.
 

[Norma Bates]

K-uskonto on pelkkä yksi tuontiuskonto muiden tuontiuskontojen joukossa, ja sitä voisi nimittää uskontojen Mäkkäriksi. Ei se että joka paikkakunnalla on Mäkkäri tarkoita sitä että se on automaattisesti se paras mesta. Aggressiivisesti levinneet patriarkaattiset Lähi-idästä olevat uskonnot ovat änkeneet kukkulan kuninkaiksi, ja juuri se öykkärin asema ärsyttää sen verran että mielellään sitä väittäisi olevansa mitä tahansa muuta kuin moisten elostelijauskontojen harjoittaja. En tiedä mitä taiteilijat aikoinaan ajattelivat, mutta Gallen-Kallelaa myöten heillä oli kyllä ihan muita idiksiä kuin kirkon loputon ihailu.

https://yle.fi/uutiset/3-10843869

Spiritualismin ja okkultismin pauloissa: Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg ja Pekka Halonen etsivät totuutta salatieteistä, ja se näkyy myös heidän taiteessaan

Ja kyllähän tuo suomalainen pakanallisuus oli kovastikin muodissa heikäläisille. Itse omistan kirjan Totuudenetsijät, mutta se on vähän vaiheessa kun on ajanut muita kirjaprojekteja edelle.

[Toope]

En ole lainkaan samaa mieltä tuosta Norma Batesin näkemyksestä. En kulttuurikristittynä ole toki vouhottaja, mutta tajuan sen, että Kristillisyys on moraalioppina kolmas noista Euroopan sivistyksen tukipylväistä, Kreikan filosofian ja Rooman lainsäädännön kera.

Noille tukijaloille eurooppalainen sivistys rakentui, yksikään kolmesta ei ole korvattavissa.

Pidän kovin trendi-ilmiönä kristillisyyden vastustamista, kaupunkilaisten muotina... Oikeasti se loi osaltaan perustaa sille länsimaiselle kulttuurille, jossa elämme.
Ja joka mahdollistaa/oikeuttaa myös sen arvostelun.

[Norma Bates]

Noh, Kreikan filosofiaan kuului miesten suosiminen ja homostelun arvostaminen korkeanakin rakkaudenmuotona, ja Roomassakaan ei nainen ollut täysin tasa-arvoinen (tosin epäilen että se tasa-arvoisuus lähti laskemaan vielä lisää kuin lehmän häntä kun kiukkuiset kirkkoisät tappeluiltaan ehtivät misogyniaa harrastelemaan), että siinä mielessä kristinusko sopii patriarkaattisen paskajakkaran 3. jalaksi kuin nyrkki turpaan.

Alkuperäinen, lahkolainen k-uskonto on toki voinut olla ihan herttainen juttu, ja viime vuosikymmeninä on menty taas herttaisuuteen päin (poislukien lestat yms. juntit ja naisvihaajat). Mutta edelleenkään se uskonto ei ole sen väärti että se pitäisi levittää kuin rutto tällä foorumilla jokaikiseen keskusteluketjuun. Sopii lukea tämänkin ketjun otsikko.

[Norma Bates]

Maura Häkki sanoo syyskuun Voima-lehdessä että suomalaiset ovat varastaneet Kalevalan karjalaisilta.

Onko Kalevala siis käännetty karjalan kielestä, ja sen säkeillä ei ole mitään tekemistä muiden heimojen kanssa? Virolaisillakin on Kalevipoeg, mutta muilla kuin heillä ja karjalaisilla ei yhtään mitään? Kuitenkin olen joskus ohimennen kuullut väitteen että Kalevala on savolainen.

Ja sitten nämä juonikuviot jotka muistuttavat muiden kansojen myyttejä, kuten maailman luominen tai Lemminkäisen kuolema. Löytyy Egyptistä ja karjalaisilta, mutta ei muilta?

Häkki näkyy opiskelevan Venäjän kieltä ja kulttuuria. Sekö hänestä tekee mytologian spesialistin?

[ROOSTER]

Maura Häkki sanoo syyskuun Voima-lehdessä että suomalaiset ovat varastaneet Kalevalan karjalaisilta.

Totuus lienee, että kalevalalaiset kertomukset ovat syntyneet länsirannikolla ja pikkuhiljaa siirtyneet itään. Siellä suurempi eristyneisyys ja muu tekemisen puute säilytti nuo perinnejutut, vaikka ne muualta olivat jo hävinneet.

Ensimmäiset asukkaat tulivat rannikolle kaislaveneellä Egyptistä, siksi kielessämme on paljon vaikutteita sieltä. Asiaa on tutkinut mm. Sigurd Wettenhovi-Aspa.

Wettenhovi-Aspa perusti teoriansa myös eräiden Egyptin vanhan kielen ja suomen kielen sanojen samankaltaisuuteen. Suomen kielen yhteys Egyptiin sekä käsitys samaan alkurotuun kuulumisesta, kuten myös Kalevalan erityinen merkitys,