Suomalainen muinaisusko ja mytologia

[Hiha]

Wikipedia tekee saman rinnastuksen kuin Norma, ja myös rinnastuksen Balderiin ja Lokiin (aasoja), ja Liekiöön ja Lempoon:

Balder. Lemminkäisen äiti sekä vaimo Kyllikki estelevät häntä lähtemästä kohtalokkaalle matkalle. Kyllikki on nähnyt pahaa unta. Samoin Balderin kuolemasta oli enteitä ja unennäköjä. Lemminkäinen loitsii Pohjolassa kaikki, paitsi

karjapaimenen pahaisen,
ukko vanhan umpisilmän.

Tämä sitten ottaa Lemmikäisen hengiltä Tuonelan virralla. Balderin äiti Frigg vannottaa joka ainoan asian maailmassa, että he eivät vahingoita hänen poikaansa. Paitsi mistelin. Sokea Hödr tappaa tarkoittamatta Balderin Lokin mistelistä taikomalla aseella. Onhan siinä selviä yhtäläisyyksiä. Olettaisin, että vaikutteet ovat liikkuneet Skandinaviasta itään.

Loki. Sekä Lemminkäinen että Loki tulevat kutsumattomina vieraina pitoihin haastamaan riitaa. Jälkeen päin kumpikin katsoo parhaaksi häipyä teille tietymättömille. Se ero on, että Lemminkäistä ei löydetä, kun taas Loki jää lopulta kiinni. Liekö sitten Lemminkäinen etevämpi, vai onko runottaren siipien havina sitä vaatinut.

Vaikka jopa Richard Wagner ajatteli niin, Loki ei luultavasti nimellisestä samankaltaisuudesta huolimatta ole samaa juurta tuleen assosioidun Logi-jättiläisen kanssa. Loki on tulkintoja kaihtava hahmo, jolla on yhtä hyvin yhteyksiä jättiläisiin kuin aasoihin. Eräiden oletusten mukaan hänellä on jotain tekemistä hämähäkin kanssa. Sleipnir-hevosella, jonka Loki synnyttää kun on ensin steppaillut tammana, on kahdeksan jalkaa.

Bonuksena Thor. Lemminkäisen ja Tieran omituinen alkuun jäätynyt retki Pohjolaan saattaa olla muistuma tarusta, jossa Thor ja Tyr matkaavat hakemaan Hymir-jättiläisen kattilaa. Huomattakoon, että Tiera kuvataan ylenmäärin sotaisaksi.

[Hiha]

Leppäkertulla on toinen nimi: ukonlehmä. Itä-Suomessa sille on toinen nimi, jumalan lehmä, jolla on venäjänkielinen vastine, ja luultavasti venäjästä sitten lainattu myös vepsään, vatjaan, viroon, ja syrjääniinkin. Uno Harvan s. 101 mukaan.

Vanhat saksalaiset nimitykset ovat taas olleet auringonlehmä, kuunvasikka, taivaan-itikka. Mitä luultavimmin yhteinen alkuperä nimistöllä. Skandinaviassa leppäkerttu yhdistettiin Freyjaan, ja epäsuorasti myös Freyriin, eli päivänpaisteeseen ja hyvään säähän, mikä viittaa sekin yläilmoihin.

[kertsi]

Muita Ukolta nimensä saaneita hyönteisiä ovat ukonkoira, joka on erään perhosen (karvainen, musta, iso) toukka. Virossa pikse peni (pitkäsen peni eli koira). Ukonkoirasta ei ole hyvä surmata, sillä muuten voi pian joutua ukkosen uhriksi. Muita nimiä sille ovat ukonturri, karvaturri, urri.

Ukontäi puolestaan on muutaman sentin pituinen kovakuoriainen. Inarin lapin vastine sille on päiän tikki, iso maankiitäjä. Sitäkään ei sa surmata. Ilmeisesti samalla hyönteisellä on toinenkin nimi, turilas.

Ukonkorentokin eli ukkosenkorento on olemassa.

Ja liittyypä Ukkoon eräs lintukin, nimittäin taivaanvuohi, toiselta nimeltään ukon oinas.

Kasvikunnan nimistössä on niin ikään muistumia Ukosta: ukon- eli ukkosennauris, ukonistukas tai ukonkaali - peltokaali (Brassica campestris) joillain paikkakunnilla ja toisilla peltoretikka (Raphus pahanistrum). Ja toisaalta pellolla kasvava ukonkaali olisi Erysium cheiranthiodes, jonka nimi olisi Vakka-Suomessa pitkäsen (=ukkonen) palko eli pitkäsen kylvö. Tai Turritis glabra, ruots. törnrot, skogskål. Joka tapauksessa samannäköistä keltakukkaista kasvia on tarkoitettu.

Ukonlehtikin liittyy Ukkoon ja Toriin. Ruotiksi torsborre, tordönsskräppa.

ps. Harva kirjoittaa Torin ilman h-kirjainta. Kumma, kun suomenkielinen wikipedia tunkee sinne h:n. Olisiko englannin vaikutusta sitten?

[kertsi]

Wikipedia tekee saman rinnastuksen kuin Norma, ja myös rinnastuksen Balderiin ja Lokiin (aasoja), ja Liekiöön ja Lempoon:

Balder. Lemminkäisen äiti sekä vaimo Kyllikki estelevät häntä lähtemästä kohtalokkaalle matkalle. Kyllikki on nähnyt pahaa unta. Samoin Balderin kuolemasta oli enteitä ja unennäköjä. Lemminkäinen loitsii Pohjolassa kaikki, paitsi

karjapaimenen pahaisen,
ukko vanhan umpisilmän.

Tämä sitten ottaa Lemmikäisen hengiltä Tuonelan virralla. Balderin äiti Frigg vannottaa joka ainoan asian maailmassa, että he eivät vahingoita hänen poikaansa. Paitsi mistelin. Sokea Hödr tappaa tarkoittamatta Balderin Lokin mistelistä taikomalla aseella. Onhan siinä selviä yhtäläisyyksiä. Olettaisin, että vaikutteet ovat liikkuneet Skandinaviasta itään.

Loki. Sekä Lemminkäinen että Loki tulevat kutsumattomina vieraina pitoihin haastamaan riitaa. Jälkeen päin kumpikin katsoo parhaaksi häipyä teille tietymättömille. Se ero on, että Lemminkäistä ei löydetä, kun taas Loki jää lopulta kiinni. Liekö sitten Lemminkäinen etevämpi, vai onko runottaren siipien havina sitä vaatinut.

Vaikka jopa Richard Wagner ajatteli niin, Loki ei luultavasti nimellisestä samankaltaisuudesta huolimatta ole samaa juurta tuleen assosioidun Logi-jättiläisen kanssa. Loki on tulkintoja kaihtava hahmo, jolla on yhtä hyvin yhteyksiä jättiläisiin kuin aasoihin. Eräiden oletusten mukaan hänellä on jotain tekemistä hämähäkin kanssa. Sleipnir-hevosella, jonka Loki synnyttää kun on ensin steppaillut tammana, on kahdeksan jalkaa.

Bonuksena Thor. Lemminkäisen ja Tieran omituinen alkuun jäätynyt retki Pohjolaan saattaa olla muistuma tarusta, jossa Thor ja Tyr matkaavat hakemaan Hymir-jättiläisen kattilaa. Huomattakoon, että Tiera kuvataan ylenmäärin sotaisaksi.

Enpä tuota tiennyt tai muistanut, että Loki olisi synnyttänyt Slepinirin, ja siis olisi (myös?) naispuolinen. Wikipedian mukaan Loki olisi ottanut tamman muodon tuolloin. Ja Loki olisi myös Maailmankäärmeen eli Jörmungandrin isä.

Lempo taisi olla muinaissuomalaisista jumaluuksista sukupuoleltaan vähän epäselvä, eli sekä että. Mutta Lemminkäinen ei kai?

[Hiha]

Enpä tuota tiennyt tai muistanut, että Loki olisi synnyttänyt Slepinirin, ja siis olisi (myös?) naispuolinen. Wikipedian mukaan Loki olisi ottanut tamman muodon tuolloin. Ja Loki olisi myös Maailmankäärmeen eli Jörmungandrin isä.

Lempo taisi olla muinaissuomalaisista jumaluuksista sukupuoleltaan vähän epäselvä, eli sekä että. Mutta Lemminkäinen ei kai?

Loki oli kyvykäs tai ehkä paremminkin valmis ottamaan myös tamman hahmon. Antaa orin astua itsensä ja varsoa sen seurauksena, sitä ei pidetty kovin miehekkäänä tekona. Muistaakseni joku naljailee Lokille asiasta aiemmin mainitussa runossa Lokasenna. Sehän koostuu suurimmaksi osaksi solvauksista ja vastasolvauksista, jotka suovat mielenkiintoista knoppitietoa aasoista.

Lemminkäinen on sukupuolietiikaltaan turvallisen normitettu hahmo. Naistennaurattaja, mutta sehän on sallittua, kunhan naiset ovat naisia. Monitahoisuutta tai ristiriitaisuutta henkilöön tuo, että se on koostettu kolmella nimellä kulkeneista sankareista: Lemminki, Kaukomieli, Ahti Saarelainen. Osin ne saattavat olla samakin henkilö, tai ainakin samaa runoa on toistettu eri sankareilla. Mutta taitaa olla ihan hyviä perusteita väitteelle, että Ahti Saarelainen olisi jonkinlainen vedenhaltija.

[Toope]

Juu, pohjoiset jumalat ovat olleet yhtä tervehenkisiä kuin Zeus ja sen kaverit Kreikan suunnalla...
Siksi minusta juutalaiskristillinen jumaluus ehkä on järkevämpi?

[kertsi]

Aivan outoon hiippariin suomalaisessa mytologiassa törmäsin tänään netissä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahko

Rahko eli Rahkoi oli suomalaisessa mytologiassa outo olento, joka liittyi kuun vähenemiseen. Rahko esiintyy Pohjois-Suomen tarinoissa varkaana, jonka tekosia kuunvalo häiritsi ja joka siksi otti öisin tervaämpärin ja vastan ja kiipesi tikapuita pitkin kuuhun tervatakseen sen. Rahko esiintyy myös taudin nimenä ja pahana kodinhaltijana. Mikael Agricolan mukaan "Rahkoi kuun mustaks taikoi".

Sekä nimensä että toimintonsa puolesta Rahko muistuttaa Hindu-mythoksen kuun nielevää Rahua.

[Toope]

Tietynkaltaisia kuuta tai aurinkoasyöviä hahmoja toki tunnetaan kai liki jokaisessa kulttuurissa, tavoin tai toisin.
Eikä yllätys.

[Hiha]

Tolkien tunnetusti rakasti niin paljon Englantia, että halusi luoda sille oman mytologian. Koska sillä ei ollut semmoista, eikä ole vieläkään, koska Tolkien kirjoitti liian läheltä henkilöitä sellaiseen tarkoitukseen.

Suomella on paremmat kortit. Meillä on mytologia, koska Lönnrot kasasi ja sovitti läjän myyttejä ja loitsuja ja sankariepiikkaa ja kansanrunoutta. Meillä on ollut sen jälkeen sisäsyntyinen rakkaus suomalaisuutta koskevien myyttien luomiseen. Sen kunniaksi pidän myyttikestit. Luettelen listan suomalaisia totuuksia.

Suomalaiset uskovat sanan voimaan. Isiemme usko. Ruotsi-Suomi. Suomi on urheilumaa. Suomi on ainoa maa joka maksaa velkansa. Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Suomi kävi erillissotaa. YYA. Suomi ei ole tuomari vaan lääkäri. Suomella on kansallinen uskottava puolustus. Suomi on sillanrakentaja. Suomalainen vaikenee kaikilla kielillä. Suomi on kansanvälisesti arvostettu toimija. Suomi on vaikea kieli. Suomi oli Ruotsin siirtomaa. Suomi on paras maa meille suomalaisille. Kainuun kuningaskunta. Suomalaisilla on erityinen luontosuhde. Suomalaiset ovat sinisilmäisiä. Suomi on länsimaa.

Mitkä myyteistä ovat sinulle rakkaita ja eläviä?

[Norma Bates]

Noh, luonto on temppeli ja siellä mieli rauhoittuu. Sauna parantaa kaikki vaivat. Kieli on rikas ja kaunis. Tässä ne meikäläisen kliseiset Suomi-myytit. Pannaan vielä jotain sisua sekaan.

[Hiha]

Kauniisti kirjoitettu. Luonnosta ja saunasta ja kielestä ei voi olla pahaa sanottavaa.

Ettei mene puhtaaksi taivasteluksi, hyvä että on se sisu. Ilmiselvästi sillä on tekemistä sellaisten sanojen kuin sisus ja sisin kanssa. Agricola tunsi sanan, joten sillä on ikää. Ainoa yhdyssana tai pysyvä liitto sillä on sanan paha kanssa: pahansisuinen; täynnä pahaa sisua. Tässä on nähty kristillistä vaikutusta. Ihminen ei nöyrry vaan pitää oman päänsä. Saattaa olla pitävä tulkinta. Sisu on jotain, mikä kumpuaa ihmisen sisältä. Silti sana ei kuulemma käänny helposti, vaikka suomalaisina tunnistamme kyllä milloin joku sisuuntuu, on sisukas, tekee jotain puhtaalla sisulla. Onko tässä jäänne jostakin arkaaisesta henki- tai sielukäsityksestä? Oppineiden selityksen mukaan sieluja on ollut kolme: henki (elämänvoima), itse (tajuisuus), haamu (fyysinen hahmo). Tämä jako ei jättäisi tilaa sisulle. Kuitenkin se on voima, joka ei ole hallittavissa – vaikka on samalla perimmäinen luonne – vaan tulee kutsumatta. Hämmentävää.

[Toope]

Noh, luonto on temppeli ja siellä mieli rauhoittuu. Sauna parantaa kaikki vaivat. Kieli on rikas ja kaunis. Tässä ne meikäläisen kliseiset Suomi-myytit. Pannaan vielä jotain sisua sekaan.

Verrattuina joidenkin ryhmien traditioihin, sanoisin tuota aika terveeksi. En muuttaisi sitä noin vain ideologisista syistä.

[Hayabusa]

Laitetaanpa tämä oikeanpaan paikkaan.

Jos edelleen edettäisiin höpöhöpötieteiden tahtiin, niin Zecharia Sitchin (surullisenkuuluisan Nibiru-planeetan keksijä) eräässä kirjassaan muistaakseni heitti että suomi muistuttaa vokaalivoittoisuudessaan sumeria. Voitaisiin siis ylvästellä että olemme sumerilaisten sukua. Nämähän olivat sentään kulttuurin airueita. Gilgamesh-eepoksen vedenpaisumustarinakin on vanhempi kuin VT:n taru, ja lienee sen prototyyppi.

Mutta joku suomalainen gubbehan on tainnut keksaista että muinainen Egypti ja suomalaiset ovat kytköksissä toisiinsa. Hänen nimeään en muista, se oli joku jännä nimi.

Vedenpaisumuskertomuksia on löytynyt ympäri maailmaa. Lukisin jopa Kalevalan luomiskertomuksen sellaiseksi. Yhteistä niille on se, että vesi hukuttaa muinaisen sivistyksen ja sitten tavalla tai toisella ihmiskunta pääsee uuteen alkuun.

Muinaisilla ihmisillä oli varmasti kytköksiä tai vähintäänkin yhteyksiä hyvinkin kauas. Kauppaa käytiin arvotavaroilla. Ja joku utelias saattoi hyvin kulkea koko reitin vaikka tavallisesti välikädet hoitivat liiketoimet.

[Toope]

Ovatko historian muistia jääkauden sulamisesta ja vedenpinnan noususta?

[Norma Bates]

Aloitin tämmöisen hemmetin mielenkiintoisen (10 v vanhan) kirjan kuin Suomalainen kansanusko (Samaaneista saunatonttuihin), kirjoittanut Risto Pulkkinen. Jos on ketjussa mainittu, niin enpä ainakaan haulla löytänyt.

Kirjan mukaan Ruotsi halusi asutusta, jotta pääsee verottamaan, syvälle korpeen Ruotsissa. Alueelle siirtyi 1600-luvulla Suomesta savolaisia kaskenpolttajia. Näitä alettiin kutsua metsäsuomalaisiksi. Näillä oli 1500-1600-luvuille periytyviä puolipakanallisia perinteitä, ja sielun kohtalosta oma käsityksensä. Mainitaan: "hyvin selkeänä uralilaisille kansoille yhteinen ajatus sukukohtaisesta jälleensyntymisestä".

Tämähän on itselleni helkkarin mielenkiintoista, koska kun olen tutustunut reinkarnaatioon varsinaisesti teosofisen kirjallisuuden kautta, niin periaatteessa vähän harmittaa että omakin usko on "tuontitavaraa" siinä missä joku kristinuskokin. Mutta jos uralilaisilla kansoilla on ollut - kenties hyvinkin kaukaa? - reinkarnaatiousko jo omasta takaa, niin sittenhän voin ajatella harjoittavani alkuperäisempää uskontoa kuin kristinusko. (Vaikka tokikaan näitä vanhempia systeemejä ei ehkä voine nimittää uskonnoiksi.)

Lähi- tai kaukaiseen sukuun kohdistuvaan reinkarnaatioon en varsinaisesti usko, mutta en sitä poissuljekaan sanotaan nyt vaikka vähän vähemmän kokemusta kerryttäneiden sielujen kohdalla.