Tällaisia ovat pahikset

[Kopek]

Hmm. Miten siis perustelet itsellesi sen, että stalkkaat muita ihmisiä? Onko se sinusta ok vain siksi, että he eivät luultavasti tiedä stalkkauksestasi, joten ei se voi heitä haitatakaan? Vai onko oma nautintosi sittenkin itsellesi asiassa heidän mahdollista suhtautumistaan tärkeämpi?

Siten, että...

a) Jonkun ihmisen hetkellinen tarkkaileminen ja valokuvan ottaminen itselle muistoksi niin, että tuo henkilö ei huomaa, ei täytä "stalkkaamisen" määritelmää. Seuraaminen tapahtuu enemmän omassa mielessäni kuin ulkoisessa todellisuudessa. Seurailutapahtuma kaupassa voi kestää esimerkiksi kolme minuuttia, josta ajasta näen tuon henkilön ainoastaan vilaukselta muutaman sekunnin ajan. Muun ajan seurailusta hän on pelkästään mielessäni. Hän ei pysty lukemaan ajatuksiani hyllyrivstöjen läpi eikä muutenkaan, joten hän ei mitenkään voi tietää asiasta. Ajattelemisen vapaus on harvoja "perusoikeuksia", joita ei ole vielä pysytty estämään, vaikka halua siihen todennäköisesti olisi.

b) Kohdehenkilölle ei aiheudu vahinkoa toiminnastani, koska se on kertaluonteista ja lyhytaikaista ja huomaamatonta, eikä hän ei edes tiedä siitä.

Jokainen ihminen vaikuttaa omalla toiminnallaan muihin ihmisiin. Se tapahtuu tavalla tai toisella. Missä tilanteissa omasta toiminnasta on haittaa muille, siitä on erilaisia käsityksiä. Joku voi hetken mielijohteesta tehdä jotain, jota hän ei itse pidä minään, ja jonka hän unohtaa saman tien - mutta uhri voi kärsiä siitä henkisesti vuosien ajan. Kumman käsityksen mukaan tekoa pitäisi arvioida, tekijän vai uhrin. Tekijä katsoo, ettei hän ole tehnyt mitään moitittavaa, ja samaan aikaan uhri kärsii unettomista öistä ja syyttää mielessään tuota henkilöä elämänsä pilaamisesta.

Sain toukokuussa 1995 parkkisakon jättäessäni auton kiekkopaikalle parkkikiekko kojelaudan päälle kuvitelmani mukaan oikein asennettuna. Kävin nopeasti palauttamassa kirjastoon yhden kirjan. Auto ehti olla paikalla vain viisi minuuttia, kun sakkolappu oli jo ehditty kirjoittaa. Syy oli kiekon käyttövirhe. Kärsin tuosta asiasta vieläkin yli 24 vuoden kuluttua, jos alan miettiä sitä. Lappuliisa sen sijaan tuskin mietti asiaa kymmentä sekuntia enempää etsiessään jo uutta sakotettavaa.

Ihmisten herkkyydessä kärsiä erilaisista asioista on suuri ero. Jollekin jokin asia voi olla täysin yhdentekevä "sellaista sattuu" -tyyppinen juttu, jonka hän unohtaa saman tien. Jollekin toiselle täsmälleen sama kokemus voi olla musertava isku, josta hän ahdistuu ja masentuu, ja jota hän jää hautomaan. Tämän näkee foorumeillakin. Jostakin asiasta joku saa joskus aivan kohtuuttoman hepulin, ja toiset voivat ihmetellä, että miten se nyt tuosta kimmastui, eihän tuo ollut mitään, en minä ainakaan välittäisi.

Siinäpä se. Emme voi tietää (psykopaattisadistit kyllä nopeasti huomaavat ja käyttävät tietoa hyväkseen), mikä itse kutakin ihmistä loukkaa. Jokaisella on herkät kohtansa. Järkevät ihmiset pitävät ne piilossa, mutta vähemmän järkevät kuten minä, lörpöttelevät asioitaan niin, että kaikki heikkoudet palastuvat. Silloin on parasta olla ärsyttämättä ketään. Joskus sen tulee tehneeksi siten, että esittää mielipiteitä, jotka loukkaavat joidenkin pyhinä pitämiä arvoja, ja siksi ärsyttävät heitä. Heillä on tietysti samanlainen mahdollisuus esittää vastamielipiteitä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Stalking

[-:)lauri]

Brittien pääministerisuosikilta Johnsonilta kysyttiin, mitä hän on uhrannut Brittien hyväksi. Kertoi uhranneen paremmat tienestit saadakseen enemmän valtaa. Brittimedian mukaan tuo oli shokeeraava lausunto, mutta oikeasti, kenelle tuo tuli yllätyksenä?

[hibiscuc]

Hmm. Miten siis perustelet itsellesi sen, että stalkkaat muita ihmisiä? Onko se sinusta ok vain siksi, että he eivät luultavasti tiedä stalkkauksestasi, joten ei se voi heitä haitatakaan? Vai onko oma nautintosi sittenkin itsellesi asiassa heidän mahdollista suhtautumistaan tärkeämpi?

Siten, että...

a) Jonkun ihmisen hetkellinen tarkkaileminen ja valokuvan ottaminen itselle muistoksi niin, että tuo henkilö ei huomaa, ei täytä "stalkkaamisen" määritelmää. Seuraaminen tapahtuu enemmän omassa mielessäni kuin ulkoisessa todellisuudessa. Seurailutapahtuma kaupassa voi kestää esimerkiksi kolme minuuttia, josta ajasta näen tuon henkilön ainoastaan vilaukselta muutaman sekunnin ajan. Muun ajan seurailusta hän on pelkästään mielessäni. Hän ei pysty lukemaan ajatuksiani hyllyrivstöjen läpi eikä muutenkaan, joten hän ei mitenkään voi tietää asiasta. Ajattelemisen vapaus on harvoja "perusoikeuksia", joita ei ole vielä pysytty estämään, vaikka halua siihen todennäköisesti olisi.

b) Kohdehenkilölle ei aiheudu vahinkoa toiminnastani, koska se on kertaluonteista ja lyhytaikaista ja huomaamatonta, eikä hän ei edes tiedä siitä.

Jokainen ihminen vaikuttaa omalla toiminnallaan muihin ihmisiin. Se tapahtuu tavalla tai toisella. Missä tilanteissa omasta toiminnasta on haittaa muille, siitä on erilaisia käsityksiä. Joku voi hetken mielijohteesta tehdä jotain, jota hän ei itse pidä minään, ja jonka hän unohtaa saman tien - mutta uhri voi kärsiä siitä henkisesti vuosien ajan. Kumman käsityksen mukaan tekoa pitäisi arvioida, tekijän vai uhrin. Tekijä katsoo, ettei hän ole tehnyt mitään moitittavaa, ja samaan aikaan uhri kärsii unettomista öistä ja syyttää mielessään tuota henkilöä elämänsä pilaamisesta.

Sain toukokuussa 1995 parkkisakon jättäessäni auton kiekkopaikalle parkkikiekko kojelaudan päälle kuvitelmani mukaan oikein asennettuna. Kävin nopeasti palauttamassa kirjastoon yhden kirjan. Auto ehti olla paikalla vain viisi minuuttia, kun sakkolappu oli jo ehditty kirjoittaa. Syy oli kiekon käyttövirhe. Kärsin tuosta asiasta vieläkin yli 24 vuoden kuluttua, jos alan miettiä sitä. Lappuliisa sen sijaan tuskin mietti asiaa kymmentä sekuntia enempää etsiessään jo uutta sakotettavaa.

Ihmisten herkkyydessä kärsiä erilaisista asioista on suuri ero. Jollekin jokin asia voi olla täysin yhdentekevä "sellaista sattuu" -tyyppinen juttu, jonka hän unohtaa saman tien. Jollekin toiselle täsmälleen sama kokemus voi olla musertava isku, josta hän ahdistuu ja masentuu, ja jota hän jää hautomaan. Tämän näkee foorumeillakin. Jostakin asiasta joku saa joskus aivan kohtuuttoman hepulin, ja toiset voivat ihmetellä, että miten se nyt tuosta kimmastui, eihän tuo ollut mitään, en minä ainakaan välittäisi.

Siinäpä se. Emme voi tietää (psykopaattisadistit kyllä nopeasti huomaavat ja käyttävät tietoa hyväkseen), mikä itse kutakin ihmistä loukkaa. Jokaisella on herkät kohtansa. Järkevät ihmiset pitävät ne piilossa, mutta vähemmän järkevät kuten minä, lörpöttelevät asioitaan niin, että kaikki heikkoudet palastuvat. Silloin on parasta olla ärsyttämättä ketään. Joskus sen tulee tehneeksi siten, että esittää mielipiteitä, jotka loukkaavat joidenkin pyhinä pitämiä arvoja, ja siksi ärsyttävät heitä. Heillä on tietysti samanlainen mahdollisuus esittää vastamielipiteitä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Stalking

Olen ihmetellyt sinun "harrastustasi" ottaa valokuvia salaa ihmisistä, seurata heitä salaa, poliisien vihaamistasi, katkeruuttasi jo ammoin sinulle tapahtuneista "vääryyksistä", rasistisesta suhtautumisesta mustalaisiin ja mustiin afrikkalaisiin ja useimmille oudoilta näyttävistä peloistasi ja ennakkoluuloistasi. En viitsi kirjoittaa tänne, mitä ajattelen kaikesta tuosta siksi, että ajatusteni kirjoittaminen tulkittaisiin riidan haastamiseksi. Perustelusi ontuvat pahasti. https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-kuvaaminen.

[Norma Bates]

Ihmisten herkkyydessä kärsiä erilaisista asioista on suuri ero. Jollekin jokin asia voi olla täysin yhdentekevä "sellaista sattuu" -tyyppinen juttu, jonka hän unohtaa saman tien. Jollekin toiselle täsmälleen sama kokemus voi olla musertava isku, josta hän ahdistuu ja masentuu, ja jota hän jää hautomaan. Tämän näkee foorumeillakin. Jostakin asiasta joku saa joskus aivan kohtuuttoman hepulin, ja toiset voivat ihmetellä, että miten se nyt tuosta kimmastui, eihän tuo ollut mitään, en minä ainakaan välittäisi.

Näin juuri onkin 90-luvun kokemusteni kohdalla. Isokokoinen mies kävi kiinni muna tanassa 1990, ja hänelle se tilanne näyttäytyi tietenkin niin että hän oli vaan niin onnessaan että olin kohteliaasti keskustellut hänen kanssaan uimareissun lomassa, että piti vallan halaamaankin päästä, ja minkäs sitä sille erektiolleen mahtaa kun ollaan uima-asussa...? Ja vanhempi ukko joka hyppäsi vuosia päissään ovellani vittuilemassa ei selvinpäin ollessaan edes muistanut mitä oli tullut sanottua ja kenelle, mutta välillä kävi utelemassa että oliko meillä jotain ongelmaa. Joku hänelle oli tiedottanut toiminnastaan ja jossain vaiheessa hän kertoi että yrittää pysyä siellä omalla kuistillaan kun "on tullut sanomista". Uskoon kilahtanut nainen joka duunissa roikkui minussa kiinni ja kuiskutteli korvaani kuinka menee tänään kotiin pornokaupan kautta oli kaiketi kaappilesbo, ja hänen olisi pitänyt etsiä seuraa sieltä missä seura olisi ollut vapaaehtoista...

Yhtään noista kolmesta ihmisestä en määrittele pahikseksi. Eivät he mitään massamurhaajia olleet, eivät raiskaajia (toivottavasti), eivät psyko- tai edes sosiopaatteja. Mutta silti minun elämäni oli heidän takiaan helvettiä, ja hyvin pitkälti sen vuoksi että tuntui ettei saa olla rauhassa sen paremmin kotona kuin töissäkään. Ja koska tätä kaikkea tapahtui 8 v sisällä tuon tuostakin.

Sittemmin on rauhoittunut, mutta aina kun saan jonkun kahelin kimppuuni, on verenpaineet huipussaan.

Omasta mielestäni Krav Maga on ollut erinomaista terapiaa tähän. En osaa yhtään sanoa miten kävisi jos tulisi totinen tilanne, mutta en ole enää 100 % varma että kuka tahansa peittoaisi minut missä tahansa, eli katkera alistuneisuus ei riivaa niin paljoa kuin aiemmin. Jos on olemassa mahdollisuus ettei tarvitse alistua joka kusipään kieputettavaksi, niin kyllähän se itsevarmuutta nostaa. Ja ehkä voi olla niin että kun on varman oloinen olemukseltaan, ei niin herkästi uhriksi päädykään. Semmoistahan ainakin väitetään.

Ennen kuin lähdin treenaamaan tapasin vielä ajatella että ei saa näyttää kauhean kiukkuiselta keski-ikäiseltä ämmältä. Nyt en enää välitä jos näytänkin. Terveyteni ja henkeni on sentään tärkeämpi kuin se että osaanko nyt varmasti miellyttää ja mielistellä kaikkia mahdollisia ihmisiä. Vaikkei tässä aina niin kauhean elettävältä elämä tunnukaan, varsinkaan aamuisin (serotoniinien ollessa vähimmillään?)

[safiiri]

^ NOrman kokemuksessa minusta ilmenee hyvin se, että ihminen kaipaa tunnetta, että pystyy. Pystymistä voi olla monelaista ja moneen yhteyteen liittyvää, mutta tuo kokemus on aivan olennaisen tärkeä, ettei ole muiden armoilla ja huolenpidon varassa. (Tämä tietenkään ei poista sitä, etteikö myös olisi tarpaan tuntea, että sitä huolenpitoakin on tarjolla, mikäli tilanne vaatii.)

Hieno juttu Norma, että olet löytänyt tällaisen harrastuksen, joka tuo hyvää mieltä ja vahvistaa tunnetta siitä, että pystyy ja kykenee. Kummasti tosiaan silloin muiden mielipiteet on paljon helpompaa jättää omaan arvoonsa. Luultavasti noita tuntemuksia on jopa mahdollista laajentaa paljon sen alueen ulkopuolelle, jossa itsepuolustustaidot tosiaan voisivat olla käytännössä tarpeen. Onhan sulla myös esim. sana hallussa, etkä siten ole silläkään saralla puolustuskyvytön. Ties missä muussakin...

[Kopek]

Olen ihmetellyt sinun "harrastustasi" ottaa valokuvia salaa ihmisistä, seurata heitä salaa, poliisien vihaamistasi, katkeruuttasi jo ammoin sinulle tapahtuneista "vääryyksistä", rasistisesta suhtautumisesta mustalaisiin ja mustiin afrikkalaisiin ja useimmille oudoilta näyttävistä peloistasi ja ennakkoluuloistasi. En viitsi kirjoittaa tänne, mitä ajattelen kaikesta tuosta siksi, että ajatusteni kirjoittaminen tulkittaisiin riidan haastamiseksi. Perustelusi ontuvat pahasti. https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-kuvaaminen.

En paheksu riidan haastamista, kunhan se tehdään sivistyneesti.

Sen verran kommentoin edellä esitettyä, että en myönnä suhtautuvani mustalaisiin rasistisesti. Nykyaikaisen ylikireän määritelmän mukaan tietenkin joku voi katsoa, että suhtautumiseni on rasistista. Sille en mahda mitään.

Luin edellä mainitun rikoslain tiivistelmän enkä huomannut, että olisin rikkonut valokuvaamisellani lakia. En ole kuvannut yksityisyyden piiriin kuuluvilla alueilla olevia ihmisiä. Kuvani on otettu julkisilla paikoilla. Eikä niitä nyt kauheasti ole. Kuvagalleriaani kertyy melko lyhyen ajan kuluessa tuhansia kuvia, eikä niiden joukossa ole kovin monia ihmisiä esittäviä kuvia. Nappailen kuvia autoista ja moottoripyöristä ja polkupyöristä ja taloista ja mistä tahansa, mikä tuntuu kiinnostavalta. Ihmisten kuvaamista tapahtuu hyvin harvoin, eivätkä ne ole vakavia tapauksia vaan satunnaisia nappaisuja. Kun nykyisin ihmisten kuvaamiseen suhtaudutaan niin kuin suhtaudutaan, kuvat on pakko ottaa enemmän tai vähemmän huomaamatta.

Ohjeet vaikuttavat selviltä, mutta kun miettii, mistä kaikesta on tullut nappailtua kuvia, ne eivät ehkä olekaan aivan niin selviä. Miten suhtaudutaan esimerkiksi tilanteeseen, jossa ihmiset ovat samaan aikaan yleisellä paikalla ja yksityisyyden piiriin kuuluvalla alueella? Jos otan kuvan merellä seilaavasta purjeveneestä, ja kuvassa näkyy myös ihmisiä, syyllistynkö lainvastaiseen salakuvaamiseen? Tai ehkä vähän tiukempi esimerkki: Jos kanavaa tai kapeata salmea pitkin kulkee miljonäärin huvijahti, jonka kannella loikoilee kauniita naisia aurinkoa ottamassa, syyllistynkö salakuvaamiseen, jos rannalta käsin otan kuvan huvijahdista ja naisista?

Parin vuoden takaisessa lehdessä oli juttu, jossa kerrottiin jyväskyläläisen miehen saaneen rangaistuksen epäsiveellisestä (en muista tarkkaa lainkohtaa) esiintymisestä siksi, että hän oli ollut talossaan ja takapihallaan alasti, ja joku kymmenien metrien päässä asuva nainen oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Entä jos nainen olisi ottanut valokuvia todisteeksi? Olisiko nainen syyllistynyt salakuvaamiseen, ja olisiko kumpikin tuomittu?

Koska mies tuomittiin, hänen katsottiin esiintyneen "julkisesti" alasti. Voiko siis julkisesti alasti esiintyvän kuvaamisessa syyllistyä salakuvaamiseen?

[hibiscuc]

Olen ihmetellyt sinun "harrastustasi" ottaa valokuvia salaa ihmisistä, seurata heitä salaa, poliisien vihaamistasi, katkeruuttasi jo ammoin sinulle tapahtuneista "vääryyksistä", rasistisesta suhtautumisesta mustalaisiin ja mustiin afrikkalaisiin ja useimmille oudoilta näyttävistä peloistasi ja ennakkoluuloistasi. En viitsi kirjoittaa tänne, mitä ajattelen kaikesta tuosta siksi, että ajatusteni kirjoittaminen tulkittaisiin riidan haastamiseksi. Perustelusi ontuvat pahasti. https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-kuvaaminen.

En paheksu riidan haastamista, kunhan se tehdään sivistyneesti.

Sen verran kommentoin edellä esitettyä, että en myönnä suhtautuvani mustalaisiin rasistisesti. Nykyaikaisen ylikireän määritelmän mukaan tietenkin joku voi katsoa, että suhtautumiseni on rasistista. Sille en mahda mitään.

Luin edellä mainitun rikoslain tiivistelmän enkä huomannut, että olisin rikkonut valokuvaamisellani lakia. En ole kuvannut yksityisyyden piiriin kuuluvilla alueilla olevia ihmisiä. Kuvani on otettu julkisilla paikoilla. Eikä niitä nyt kauheasti ole. Kuvagalleriaani kertyy melko lyhyen ajan kuluessa tuhansia kuvia, eikä niiden joukossa ole kovin monia ihmisiä esittäviä kuvia. Nappailen kuvia autoista ja moottoripyöristä ja polkupyöristä ja taloista ja mistä tahansa, mikä tuntuu kiinnostavalta. Ihmisten kuvaamista tapahtuu hyvin harvoin, eivätkä ne ole vakavia tapauksia vaan satunnaisia nappaisuja. Kun nykyisin ihmisten kuvaamiseen suhtaudutaan niin kuin suhtaudutaan, kuvat on pakko ottaa enemmän tai vähemmän huomaamatta.

Ohjeet vaikuttavat selviltä, mutta kun miettii, mistä kaikesta on tullut nappailtua kuvia, ne eivät ehkä olekaan aivan niin selviä. Miten suhtaudutaan esimerkiksi tilanteeseen, jossa ihmiset ovat samaan aikaan yleisellä paikalla ja yksityisyyden piiriin kuuluvalla alueella? Jos otan kuvan merellä seilaavasta purjeveneestä, ja kuvassa näkyy myös ihmisiä, syyllistynkö lainvastaiseen salakuvaamiseen? Tai ehkä vähän tiukempi esimerkki: Jos kanavaa tai kapeata salmea pitkin kulkee miljonäärin huvijahti, jonka kannella loikoilee kauniita naisia aurinkoa ottamassa, syyllistynkö salakuvaamiseen, jos rannalta käsin otan kuvan huvijahdista ja naisista?

Parin vuoden takaisessa lehdessä oli juttu, jossa kerrottiin jyväskyläläisen miehen saaneen rangaistuksen epäsiveellisestä (en muista tarkkaa lainkohtaa) esiintymisestä siksi, että hän oli ollut talossaan ja takapihallaan alasti, ja joku kymmenien metrien päässä asuva nainen oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Entä jos nainen olisi ottanut valokuvia todisteeksi? Olisiko nainen syyllistynyt salakuvaamiseen, ja olisiko kumpikin tuomittu?

Koska mies tuomittiin, hänen katsottiin esiintyneen "julkisesti" alasti. Voiko siis julkisesti alasti esiintyvän kuvaamisessa syyllistyä salakuvaamiseen?

Luitko, mitä tuossa laissa sanotaan salakatselusta vai jätitkö sen kohdan tarkoituksella huomiotta?

[Norma Bates]

^ NOrman kokemuksessa minusta ilmenee hyvin se, että ihminen kaipaa tunnetta, että pystyy. Pystymistä voi olla monelaista ja moneen yhteyteen liittyvää, mutta tuo kokemus on aivan olennaisen tärkeä, ettei ole muiden armoilla ja huolenpidon varassa. (Tämä tietenkään ei poista sitä, etteikö myös olisi tarpaan tuntea, että sitä huolenpitoakin on tarjolla, mikäli tilanne vaatii.)

Hieno juttu Norma, että olet löytänyt tällaisen harrastuksen, joka tuo hyvää mieltä ja vahvistaa tunnetta siitä, että pystyy ja kykenee. Kummasti tosiaan silloin muiden mielipiteet on paljon helpompaa jättää omaan arvoonsa. Luultavasti noita tuntemuksia on jopa mahdollista laajentaa paljon sen alueen ulkopuolelle, jossa itsepuolustustaidot tosiaan voisivat olla käytännössä tarpeen. Onhan sulla myös esim. sana hallussa, etkä siten ole silläkään saralla puolustuskyvytön. Ties missä muussakin...

Tänks. Oiskohan ollut jo ennen Kravia kun mietin että olenko välttämättä oikeasti niin surkea kuin millaiseksi itseni koen. Onko jäänyt päälle joku usko että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa ja sitten en voi muuta kuin marista jälkikäteen.

Kun lisäksi kuuntelin vuosikymmeniä vastaavaa litaniaa äidiltäni miten miehet ovat aina alistaneet hänet, niin helpostihan siinä avuttomuuden tuntemukset voimistuvat.

[Kopek]

Luitko, mitä tuossa laissa sanotaan salakatselusta vai jätitkö sen kohdan tarkoituksella huomiotta?

Miten se olisi pitänyt huomioida?

Alkuperäisessä viestissäni esitin ajatuksen (en aivan näillä sanoilla), että laki merkitsee minulle vain luetteloa asioista, joita tehdessään on parasta varmistaa, etteivät poliisit tai poliisiln ilmiantajat ole näkemässä.

Inhoan, halveksin, vihaan... miten monella sanalla tämä pitää ilmaista... lakeja.

Luulen, että lainausta edellä olevasta tekstiäni tullaan myöhemmin käyttämään minua vastaan todisteena hulluudestani ja ties mistä.

Tarkennan siis määritelmääni ja huomautan, että tuo inhoaminen ja vihaaminen ja halveksiminen koskee tietenkin vain pahoja lakeja, joiden avulla toteutetaan vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Kai useimmat sentään myöntävät, että tällaisiakin lakeja voi olla olemassa. Niiden, jotka eivät myönnä, katson hyväksyvän myös natsi-Saksan rotulait sekä lait, jotka sallivat ala-arvoisen elämän lopettamisen eli vammaisten joukkomurhat.

Eiväthän lait ole kuin politiikan jatkoa. Ensiksi poliitikot väittelevät ja tekevät lehmänkauppoja ja muuttavat kantaansa lobbareille mieleiseksi ja kuuntelevat vallanhimoisten poliisien kuiskuttelua, ja sekamelskan lopputulos on niukalla enemmistöllä hyväksytty huono laki, joka presidentin allekirjoituksen jälkeen muuttuukin lakiuskovaisten mielestä uskonnon pyhäksi kirjoitukseksi, jota kaikkien pitää noudattaa. En käytä rumia sanoja, mutta jos käyttäisin, kirjoittaisin tähän sellaisen.

Minun arvomaailmassani laki on pelkkä pakkomääräys, jota voi noudattaa tai olla noudattamatta tilanteen ja kiinnijäämisriskin mukaan.  Oikeuden päätökset ovat mielestäni pelkkiä muutaman ihmisen mielipiteitä, kuten Halla-ahokin aikoinaan sanoi. Tuosta Halla-ahon sanomisesta julkkisjuristi Kemppinen loukkaantui ja moitti blogissaan Halla-ahoa. Kemppisellä ei ollut kuitenkaan esittää mitään sen parempaa ja jalompaa perustetta lain pyhyydelle kuin vetoaminen poliisiväkivaltaan. Eikä sellaista olekaan.

Yleinen arvomaailma ja ajatusmaailma on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana syistä, joita en tiedä. Jossakin joku vetelee langoista ja saa nukkeihmisten päät kääntymään. Syyllisiä ovat mahdollisesti erilaiset kärjekkäät eturyhmät, jotka vaativat milloin sitä, milloin tätä. Konsensushakuiset ja mukavuutta rakastavat ihmiset alistuvat näihin vaatimuksiin, jotka vähitellen kirjataan lakeihin. Lopputulos on kieltola, jossa kaikki mahdollinen on kiellettyä, koska se voi loukata joitakin. Ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tätä, ei saa tehdä mitään. Kaikki kyttäävät toinen toisiaan, ja lehdet saavat mehukkaita uutisia oikeudenkäynneistä, jollaiset olisivat olleet muutama vuosikymmen sitten mahdottomia.

Kaikki tietävät jo, miten kävi elokuvalle "Pekka ja Pätkä neekereinä", jossa ei valmistumisaikanaan huomattu mitään loukkaavaa. Jos nykyinen politiikka jatkuu, lopulta kai on kiellettävä ja tuhottava kaikki vanhat suomalaiset elokuvat, koska tottahan ne joitakin loukkaavat ja lisäksi edustavat arvomaailmaa, jota ei nykyisin pidetä hyväksyttävänä.

Ajatellaanpa vaikka elokuvaa "Opettajatar seikkailee" vuodelta 1960. Siinä tyttökoulun opettaja oppilaineen lähtee saarelle, jossa on heidän tietämättään aikaa viettämässä myös taiteilija. Opettaja ottaa aurinkoa uimapuvussaan ja taiteilija kurkistelee salaa kivien takaa ja maalaa opettajasta taulun. Taiteilija käyttää mielikuvitustaan ja jättää kuvasta pois uimapuvun.

Myöhemmin taulu on näyttelyssä, jossa opettaja huomaa sen ja skandaalin välttääkseen varastaa sen. Ja tästä alkaa opettajattaren seikkailu poliisit kintereillään. Poliisit on esitetty äärimmäisen tyhmiksi tässä elokuvassa, koska tuohon aikaan poliiseista ei ollut tullut vielä sellaisia kansalaisten palvomia jumalia, mitä he nyt ovat. Yleinen ajattelutapa on siis muuttunut tältäkin osin. Lopulta opettajan ja taiteilijan välille syntyy romanssi, mikäli oikein muistan. Olen katsonut tuon elokuvan joskus kauan sitten, joten edellä oleva juonikuvaus on vain "sinne päin".

Eihän tuollaista elokuvaa voitaisi enää tehdä, koska taiteilijahan on nykymittapuun mukaan perverssi tirkistelijä ja salakatselija ja hyväksikäyttäjä ja mitä kaikkea hän onkaan. Ei häntä voitaisi esittää elokuvan mukavana tyyppinä ja toisena päätähdistä. Hän olisi pelkkä kurja rikollinen.

Ajattelutapani edustaa vanhojen aikojen arvoja, eli kaikenlaista saa tehdä, kunhan ei tee pahaa muille. Lakikirjat voi heittää nuotioon. Pahan on oltava konkreettisesti sellaista, että kohde tuntee sen ja kärsii siitä, ja/tai sellaista, että se loukkaa hänen traditionaalisia perusoikeuksiaan kuten oikeutta elämään, oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeutta omaisuuteen.

Oikeutta yksityisyyteen ei mainita Raamatun kymmenessä käskyssä. Se on nykyaikojen lisuke. Samaan aikaan, kun kansalaisen oikeutta yksityisyyteen on vahvistettu, poliisin oikeutta yksityisyyden loukkaamiseen on myös vahvistettu. Tällä tavalla poliisin pakkokeinomonopolia on voitu vahvistaa kahdesta suunnasta. Kun kielletään tavallisilta ihmisiltä kaikki ja sallitaan poliisille kaikki, lopputuloksena on joukko maan matosia ja kaikkivaltias poliisi. Tämä on jotain muuta kuin mitä 1700-luvun ihmisoikeus- ja vapausfilosofit tarkoittivat.

[hibiscuc]

^ NOrman kokemuksessa minusta ilmenee hyvin se, että ihminen kaipaa tunnetta, että pystyy. Pystymistä voi olla monelaista ja moneen yhteyteen liittyvää, mutta tuo kokemus on aivan olennaisen tärkeä, ettei ole muiden armoilla ja huolenpidon varassa. (Tämä tietenkään ei poista sitä, etteikö myös olisi tarpaan tuntea, että sitä huolenpitoakin on tarjolla, mikäli tilanne vaatii.)

Hieno juttu Norma, että olet löytänyt tällaisen harrastuksen, joka tuo hyvää mieltä ja vahvistaa tunnetta siitä, että pystyy ja kykenee. Kummasti tosiaan silloin muiden mielipiteet on paljon helpompaa jättää omaan arvoonsa. Luultavasti noita tuntemuksia on jopa mahdollista laajentaa paljon sen alueen ulkopuolelle, jossa itsepuolustustaidot tosiaan voisivat olla käytännössä tarpeen. Onhan sulla myös esim. sana hallussa, etkä siten ole silläkään saralla puolustuskyvytön. Ties missä muussakin...

Minä olen myös tyytyväinen siitä, että Norma on saanut voimaa harrastuksestaan. Jättäisipä vielä tuon kertausten kertaamisen hänen ikävistä kokemuksistaan kuten myös toivoisin Kopekin unohtavan menneet. Henkilöhistoriaansa ei saa muutettua kuitenkaan. En halua varsinaisesti kyseenalaistaa heidän muistelmiaan ja potemisiaan, mutta meillä on vain kummankin sana kenenkään muun tai toisten käsitystä vastaan tapahtumien kulusta.

Menneisyydestä eheytyminen onnistuu vain päästämällä irti painajaisista. En missään tapauksessa syytä kumpaakaan heidän kokemustensa tietoisesta vääristelystä. Jos tuo juoppo käyttäityi kuten Norma kuvaa, niin hän olisi voinut tehdä asialle itse jotakin. Esimerkiksi mennä puhumaan suoraan tuolle häirikölle tai hakea hänelle lähestymiskieltoa. Lähestymiskiellon saaminen olisi saattanut olla vaikeaa, jos kukaan ei olisi pystynyt todistamaan mitään.

[Xantippa]

Minusta on mielenkiintoinen ajatus, että koulutyttöjen tirkistely salaa, heidän opettajansa maalaaminen salaa "mielikuvitellen" ja tämän teoksen esittäminen = opettaja alastomana julkisessa taidenäyttelyssä ei olisi rikollista toimintaa. Minään aikakautena. Muistan hyvin tuon elokuvan, sehän oli ajalle tyypillinen. Naisalastomuutta haluttiin esittää, mutta se piti tehdä sensuurista ja ajan käsityksistä johtuen kiemurrellen ja "vitsikkäästi".

Itselleni on erinomaisen ahdistava ajatus, että joku kyttäisi minua autostaan ja näppäilisi kuvia. Olen joutunut myös tälläisen kuvauksen kohteeksi ja huomasin sen kyllä. Kaveri laivalla kuvitteli kai olevansa jotenkin ovela, mutta kyllä kuvakulmien hakeminen ja näppäily erottui. Siinä onkin pohtiminen, mitä tekee, siis kuvattavalla. Menenkö nyt oikeasti hänen luokseen ja vaadin nähdä, mitä kameralla on? Entä jos hän härskisti kieltäytyy? Mitä mahdollisuuksia minulla on todistaa, että kuvia on otettu, ellei kuvaaja suostu kameraa näyttämään? Paikanvaihto ei auttanut, hyttiin meno oli ratkaisu. Ikävä juttu ja jätti muuten p*skan fiiliksen.

T: Xante

Muoksis: Kopekin elokuvamuistossa muuten myös olennaista oli, että opettaja tiesi, että kukaan ei uskoisi, jos hän kertoisi, että muotokuvaa ei ole maalattu hänen suostumuksestaan. Olihan hän, vaikkakin tietämättään, viettänyt yön taiteilijan kanssa samassa saaressa!

[safiiri]

Hmm. Miten siis perustelet itsellesi sen, että stalkkaat muita ihmisiä? Onko se sinusta ok vain siksi, että he eivät luultavasti tiedä stalkkauksestasi, joten ei se voi heitä haitatakaan? Vai onko oma nautintosi sittenkin itsellesi asiassa heidän mahdollista suhtautumistaan tärkeämpi?

Siten, että...

a) Jonkun ihmisen hetkellinen tarkkaileminen ja valokuvan ottaminen itselle muistoksi niin, että tuo henkilö ei huomaa, ei täytä "stalkkaamisen" määritelmää. Seuraaminen tapahtuu enemmän omassa mielessäni kuin ulkoisessa todellisuudessa. Seurailutapahtuma kaupassa voi kestää esimerkiksi kolme minuuttia, josta ajasta näen tuon henkilön ainoastaan vilaukselta muutaman sekunnin ajan. Muun ajan seurailusta hän on pelkästään mielessäni. Hän ei pysty lukemaan ajatuksiani hyllyrivstöjen läpi eikä muutenkaan, joten hän ei mitenkään voi tietää asiasta. Ajattelemisen vapaus on harvoja "perusoikeuksia", joita ei ole vielä pysytty estämään, vaikka halua siihen todennäköisesti olisi.

b) Kohdehenkilölle ei aiheudu vahinkoa toiminnastani, koska se on kertaluonteista ja lyhytaikaista ja huomaamatonta, eikä hän ei edes tiedä siitä.

Jokainen ihminen vaikuttaa omalla toiminnallaan muihin ihmisiin. Se tapahtuu tavalla tai toisella. Missä tilanteissa omasta toiminnasta on haittaa muille, siitä on erilaisia käsityksiä. Joku voi hetken mielijohteesta tehdä jotain, jota hän ei itse pidä minään, ja jonka hän unohtaa saman tien - mutta uhri voi kärsiä siitä henkisesti vuosien ajan. Kumman käsityksen mukaan tekoa pitäisi arvioida, tekijän vai uhrin. Tekijä katsoo, ettei hän ole tehnyt mitään moitittavaa, ja samaan aikaan uhri kärsii unettomista öistä ja syyttää mielessään tuota henkilöä elämänsä pilaamisesta.

Sain toukokuussa 1995 parkkisakon jättäessäni auton kiekkopaikalle parkkikiekko kojelaudan päälle kuvitelmani mukaan oikein asennettuna. Kävin nopeasti palauttamassa kirjastoon yhden kirjan. Auto ehti olla paikalla vain viisi minuuttia, kun sakkolappu oli jo ehditty kirjoittaa. Syy oli kiekon käyttövirhe. Kärsin tuosta asiasta vieläkin yli 24 vuoden kuluttua, jos alan miettiä sitä. Lappuliisa sen sijaan tuskin mietti asiaa kymmentä sekuntia enempää etsiessään jo uutta sakotettavaa.

Ihmisten herkkyydessä kärsiä erilaisista asioista on suuri ero. Jollekin jokin asia voi olla täysin yhdentekevä "sellaista sattuu" -tyyppinen juttu, jonka hän unohtaa saman tien. Jollekin toiselle täsmälleen sama kokemus voi olla musertava isku, josta hän ahdistuu ja masentuu, ja jota hän jää hautomaan. Tämän näkee foorumeillakin. Jostakin asiasta joku saa joskus aivan kohtuuttoman hepulin, ja toiset voivat ihmetellä, että miten se nyt tuosta kimmastui, eihän tuo ollut mitään, en minä ainakaan välittäisi.

Siinäpä se. Emme voi tietää (psykopaattisadistit kyllä nopeasti huomaavat ja käyttävät tietoa hyväkseen), mikä itse kutakin ihmistä loukkaa. Jokaisella on herkät kohtansa. Järkevät ihmiset pitävät ne piilossa, mutta vähemmän järkevät kuten minä, lörpöttelevät asioitaan niin, että kaikki heikkoudet palastuvat. Silloin on parasta olla ärsyttämättä ketään. Joskus sen tulee tehneeksi siten, että esittää mielipiteitä, jotka loukkaavat joidenkin pyhinä pitämiä arvoja, ja siksi ärsyttävät heitä. Heillä on tietysti samanlainen mahdollisuus esittää vastamielipiteitä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Stalking

Hmm. Siis sinusta on ok tehdä toiselle pahaa, jos tämä vain itse ei  huomaa asiaa? Minua hieman häiritsee ajatuksesi, että sinä olet se, joka saa päättää, onko teoistasi toiselle haittaa - jopa siten, että mitä ilmeisimmin asian paljastumisen ymmärtäisit tekevän tilanteen hyvin erilaiseksi. Saisiko sinulta varastaa, jos oletus olisi, ettet varkautta edes huomaisi?

[Hayabusa]

Norjan pedot rituaaleineen ja symboleineen:

https://yle.fi/uutiset/3-10865337?origin=rss&fbclid=IwAR0wQEAXoVny4IY5C-cKkfv5mS-jN4woOXLnDFkm8gmB6TKh2ieaVZe7Cas

No niin. Nyt kaikki, joilla on kolmiolabyrintti jossain, tuomitaan pedofiileiksi. Varmaan kiva yllätys monelle.

[Amore]

Norjan pedot rituaaleineen ja symboleineen:

https://yle.fi/uutiset/3-10865337?origin=rss&fbclid=IwAR0wQEAXoVny4IY5C-cKkfv5mS-jN4woOXLnDFkm8gmB6TKh2ieaVZe7Cas

No niin. Nyt kaikki, joilla on kolmiolabyrintti jossain, tuomitaan pedofiileiksi. Varmaan kiva yllätys monelle.

Luin tuon uutisen eilen ja mietin, kuinkahan monella mahtaa olla jokin tuollainen kolmiohässäkkä tatuointina.

[Kopek]

Hmm. Siis sinusta on ok tehdä toiselle pahaa, jos tämä vain itse ei  huomaa asiaa? Minua hieman häiritsee ajatuksesi, että sinä olet se, joka saa päättää, onko teoistasi toiselle haittaa - jopa siten, että mitä ilmeisimmin asian paljastumisen ymmärtäisit tekevän tilanteen hyvin erilaiseksi. Saisiko sinulta varastaa, jos oletus olisi, ettet varkautta edes huomaisi?

Esitin aiemmassa kirjoituksessani mm. seuraavaa:

"Kaikenlaista saa tehdä, kunhan ei tee pahaa muille."

"Pahan on oltava konkreettisesti sellaista, että kohde tuntee sen ja kärsii siitä, ja/tai sellaista, että se loukkaa hänen traditionaalisia perusoikeuksiaan kuten oikeutta elämään, oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeutta omaisuuteen."

Varastaminen loukkaa ihmisen perusoikeutta omistamiseen riippumatta siitä, tietääkö ihminen, että hänen omaisuuttaan on varastettu.

Ehkä se, että ihminen ei tiedä, eikä koskaan tule tietämäänkään olevansa varkauden kohde, hieman lieventää varkauteen sisältyvää pahuutta, koska siitä jää pois kärsimyksen tuottaminen uhrille. Ei varkaus silti muutu hyväksi teoksi.

Aste-erot tunnustetaan yleisessä ajattelussakin. Ainoan omaisuuden varastamista joltakin köyhältä mökinmummolta pidetään moraalisesti katalampana tekona kuin esimerkiksi jätteisiin päätyvän ruuan tai muun tavaran varastamista jonkin kansainvälisen suuryhtiön roskalaatikoista. Laillisuusmielessä teot ovat samanlaisia, mutta ihmisten silmissä niissä on kuitenkin eroa.

Varastettiinpa keneltä tahansa, varastaminen ei yleensä ole hyvä teko ellei ole kyse jostakin erikoistapauksesta kuten esimerkiksi silloin, kun varastetaan murhaa suunnittelevalta ihmiseltä ase, jotta hän ei voisi tappaa sillä.

Raamatun kymmenestä käskystä kolmessa käsitellään omistamisen loukkaamattomuutta ja tuomitaan varastaminen.

Sillä, tietääkö ihminen jonkin itseensä liittyvän asian, on suuri merkitys.

Kuvitellaan tilanne, että yksinäinen naishenkilö istuu ruotsinlaivalla ravintolan pöydässä eikä huomaa, että moninkertaisesti tuomittu raiskaaja ja seksirikollinen tuijottaa häntä toisesta pöydästä vesi kielellä ja fantasioi hänen raiskaamisellaan ja kenties murhaamisellaankin. Minkäänlaista rikosta ei vielä tapahdu, koska raiskaaja vasta ajattelee asioita mielessään.

Haluaako yksinäinen nainen olla osa raiskaajan fantasiaa? Tuskinpa haluaa, mutta hän ei mahda mitään sille, että hän on.

Se, tietääkö nainen asiasta vai, on oleellista. Jos hän ei tiedä, hän ei kärsi. Jos hän tietäisi, hän kärsisi.

En aio raiskata ketään, enkä fantasioi seksistä kenenkään kanssa, eikä minulla ole muitakaan katalia ajatuksia ketään ihmistä kohtaan. Miten tuo liittyy mihinkään? Siten, että jos otan julkisella paikalla kaukaa valokuvan kauniista naisesta, tuo nainen ei kärsi kuvaamisestani, koska hän ei tiedä siitä. Koska kyseessä on julkinen paikka, en riko lakia. Mikä on ongelma?

Nykyihmiset on opetettu ajattelemaan, että valokuvien ottaminen on moraalisesti tuomittavaa, jos kuvassa näkyviltä ihmisiltä ei käydä erikseen kysymässä lupaa, saako kuvan ottaa. Jos joku on noin kuvaherkkä, pukeutukoon burkhaan.

Joskus hyvin kauan sitten, sain tilaisuuden ajaa pienellä "Honda Monkey" -mopolla, joka oli tuohon aikaan vielä hyvin harvinainen Suomessa. Kyseisen mopon oli tuonut ulkomailta eräs merimies. Päälläni oli vaaleansininen T-paita, johon oli silkkipainettu musta lippu ja suuri teksti "Liberte". Kun ajoin eräällä sillalla, vastaan tuleva auto pysähtyi, ja sieltä juoksi mies keskelle tietä kameran ja teleobjektiivin kanssa. Hän nappaili kuvia minusta, kun ajoin häntä kohti. Tuohon aikaan ei tietenkään ollut mitään kypäräpakkoa.

Ainoa, mikä tuossa kuvaamisessa on jäänyt itseäni harmittamaan, on se, että ikinä tule näkemään noita kuvia. Olisi nimittäin jännä nähdä ne.

https://cmzone-vzbqbxhynotw9ion96xv.netdna-ssl.com/wp-content/uploads/2018/06/1968-Z750A-Mini-Trail-new-647x441.jpg