Ovatko miehet naisia myötätuntoisempia?

[Karikko]

^

Ehkäpä, ihmiset rakastuvat enemmän omiin tunteisiinsa, kuin kohteeseen joka sen tunteen synnyttää- toki mustasukkaisuus on yksi vihje. Ollessaan mustasukkainen ja kade, (joka lienee sama asia) alkaa luonnollisesti vahtia "rakkautensa kohdetta" ettei kukaan toinen vie sitä onnen tuojaa pois..

[Hippi]

Raskaudenaikainen ja sen jälkeinen käyttäytymisen muutos poikkeaa oleellisesti niistä mitä ennen raskaaksitulemista. Eri hormonitasapaino, eri käyttäytyminen.

Tuota mietin pitkään ja totta totisesti ainakin minun kohdallani se pitää paikkaansa. Raskaus- ja imetysaika ovat sopineet minulle niin hyvin ja olen tuolloin ollut aina elämäni kunnossa ja mielialakin huipussaan. Luultavasti olen enemmän äitihenkilö kuin vaimohenkilö.

[Norma Bates]

Aivothan kutistuvat raskauden aikana(*, mikä ilmeisesti johtuu siitä että toimintoja supistetaan että voidaan keskittyä olennaiseen. Voisin hyvin kuvitella että raskaana oleva ja synnyttänyt tuntee suurempaa myötätuntoa kaikkia avuttomia olentoja kohtaan, ainakin jotkut nisäkäsemot saadaan hyväksymään orpoja pentuja jotka eivät ole niiden omia, jopa täysin eri lajin edustajia. Näitä on nyt jostain syystä paukkunut Facessa tuon tuostakin vastaan, mm. omat pentunsa menettänyt leijona imettämässä leopardin poikasta.

*) Olen tuosta joskus jostain kuullut. Google tuotti haulla HS-linkin, mutta sitä ei pysty lukemaan maksutta.

[Hippi]

No tuossa se linkki kuitenkin, jos joku haluaa sen lukea https://www.hs.fi/tiede/art-2000008000665.html

Pikalukaisin sen ja useassa kohdassa mainittiin "..... mutta ei kaikilla". Ilmeisesti olen juuri tuo "ei kaikilla", sillä olin elämäni kunnossa ja tunsin jopa jonkinlaista kaikkivoipaisuutta.

[a4]

Tutkimuksen mukaan raskaus vähentää harmaan aineen määrää tietyissä osissa naisen aivoja, mikä auttaa naista kiintymään vauvaansa ja valmistautumaan äitiyden vaatimuksiin, kertoo BBC. Tutkimuksen mukaan muutokset kestävät ainakin kahden vuoden ajan synnytyksen jälkeen.
https://www.nainen.com/tutkimus-raskaus-muuttaa-naisen-aivoja-ainakin-parin-vuoden-ajan/

Raskaus muuttaa aivoja – äideistä tulee entistä terävämpiä
Karlssonin mukaan aivoissa tapahtuu yllättävänkin isoja rakenteellisia muutoksia raskauden aikana. Muutokset eivät kuitenkaan ole missään nimessä kielteisiä, päinvastoin. Raskausaivot ovat kaikkea muuta kuin naista tyhmentävät. Ne pikemminkin terävöittävät tulevia äitejä.
Älyllinen toiminta pysyy siis raskauden aikana samanlaisena kuin ennen ja jopa paranee. Odottavan äidin arkielämässä tulee silti usein vastaan tilanteita, joilloin esimerkiksi muisti ei toimi niin kuin ennen. Hasse Karlssonin mukaan syy hajamielisyydelle johtuu kuitenkin yleensä vain väsymyksestä. Raskaana kun monesti nukutaan huonommin kuin muulloin.
Lisäksi tavallisten arkisten asioiden lisäksi on huolehdittavana myös yksi lisäpalikka, vatsassa oleva uusi tulokas. Raskaana oleva siis joutuu jakamaan arjen tarkkaavaisuuden useamman asian kesken.
– Ongelma voi olla, että kapasiteetti ei enää riitä ihan kaikkiin asioihin mihin se aikaisemmin on riittänyt, pohtii Karlsson.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/23/raskaus-muuttaa-aivoja-aideista-tulee-entista-teravampia

[Toope]

Karlssonin mukaan aivoissa tapahtuu yllättävänkin isoja rakenteellisia muutoksia raskauden aikana. Muutokset eivät kuitenkaan ole missään nimessä kielteisiä, päinvastoin. Raskausaivot ovat kaikkea muuta kuin naista tyhmentävät. Ne pikemminkin terävöittävät tulevia äitejä.

Näin ehkä tulee poliittisesti korrektisti sanoa.

En väheksy ajatusta siitä, että äidin aivot keskittyvät huolehtimaan lapsesta, koska onhan se tärkein asia, mitä äiti voisi tehdä!
= Jälkeläisistä huolehtiminen, vähemmässä määrin isänkin aivoissa...

Ihmiselämän perimmäinen tarkoitushan biologisesti ajatellen on jatkaa sukuaan, ihan kuten rotillakin.

[Toope]

...Luultavasti olen enemmän äitihenkilö kuin vaimohenkilö.

Maailmassa on naisia, jotka sopivat äideiksi, sitten on niitä, jotka eivät.

[Norma Bates]

Jossain tiededokumentissa televitsuunissa kerran tai ehkä useammankin puhuttiin siitä miten aivot kehittyvät valikoidulla hermosolujen kasvatuksella ja myös tuhoamisella. Vaikuttaisi siltä että yhteyksiä pätkitään poikki joidenkin toisten yhteyksien eduksi, eli aivot erikoistuvat. Viulunsoiton harjoittelua muistan käytetyn esimerkkinä.

Eli voisin kuvitella että raskaan naisen ja myöhemmin äidin aivot sekä tyhmenevät että terävöityvät. Asia riippuu siitä mitä kohtia aivoista tarkastellaan.

Samalla tavallahan esim. insinöörit voivat olla joissain asioissa älykkäitä ja joissain helvetin tyhmiä.

[Karikko]

Aivot sopeutuvat kehoon ja niiden "tarkoituksenmukaisuus on varmaankin juuri se- outoahan olisi ellei sopeutumista tapahtuisi myös lisääntymisen yhteydessä. Mielihyvähormonien tuotanto ilmeisesti on silloin kovasti noussut ja kiintyminen mahdollistuu-

Kuten a-4 viestissään kertoi.

Hermoston liittyessä muutenkin kaikkiin kehon toimintoihin voivat urheilusuoritusten ja kaikkien muiden taitojen opettelu olla myös palkitsevaa, eli niistäkin saa kyllä euforisia tunteita.

[kertsi]

Jossain tiededokumentissa televitsuunissa kerran tai ehkä useammankin puhuttiin siitä miten aivot kehittyvät valikoidulla hermosolujen kasvatuksella ja myös tuhoamisella. Vaikuttaisi siltä että yhteyksiä pätkitään poikki joidenkin toisten yhteyksien eduksi, eli aivot erikoistuvat. Viulunsoiton harjoittelua muistan käytetyn esimerkkinä.

Eli voisin kuvitella että raskaan naisen ja myöhemmin äidin aivot sekä tyhmenevät että terävöityvät. Asia riippuu siitä mitä kohtia aivoista tarkastellaan.

Samalla tavallahan esim. insinöörit voivat olla joissain asioissa älykkäitä ja joissain helvetin tyhmiä.

Oletko ihan varma, että tiededokumentissa nimenomaan hermosolujen väitettiin tuhoutuvan?

Olen itse melko varma siitä, että vain hermosolujen välisiä yhteyksiä (synapseja) karsitaan rankalla kädellä vauvan/lapsen kehittyessä. Tätä kutustaan englanniksi nimellä pruning (puutarhanhoidon termi, joka kai käännetään suomeksi sanalla leikkaus, esimerkiksi pensaiden ja puiden osalta).

Mekanismi lienee sellainen, että ne yhteydet, joita käytetään paljon, säilyvät, mutta muut näivettyvät käytön puutteessa. Tässä(kin) pätee vanha hokema, use it or lose it.

Mitä tulee aivojen kehittymiseen, niin muistelisin lukeneeni, että kehittymistä jatkuu noin 22 vuoden tienoille asti. Luulisin, että sen jälkeen ei enää puhuta varsinaisesti enää kehittymisestä, vaan muuttumisesta, plastisuudesta tms..

[Norma Bates]

En. Tod.näk. siellä todellakin pätkiytyy ne yhteydet. Mutta mitä tehdään hermosolulla jolla ei ole mitään yhteyttä minnekään, vai onko tuollaisia erakkosoluja edes?

[kertsi]

Onkohan huoltajuuskiistoissa käytetty argumenttina tuota synnyttäneiden äitien aivojen muutosta empaattisempaan suuntaan? Meinaan, luulisi, että lapselle usein olisi lähihuoltajana parempi semmoinen, joka paremmin kykenee empatiaan jo ihan aivojensa tilan ansiosta?

[kertsi]

En. Tod.näk. siellä todellakin pätkiytyy ne yhteydet. Mutta mitä tehdään hermosolulla jolla ei ole mitään yhteyttä minnekään, vai onko tuollaisia erakkosoluja edes?

Ainakin siinä vaiheessa, kun neuroni vasta syntyy kantasolusta (esim. hippokampuksessa), ja kun se vasta liikkuu lopulliseen kohteeseensa (migraatio), sillä ei liene yhteyksiä vielä. Sitä en tiedä, mitä "loppusijoituspaikallaan" mahdollisesti käytön puutteesta yhteytensä karsineille erakoituneille soluille tapahtuu. En tiedä, vaatiiko neuronin eloonjäänti sitä, että se myös välittää impulsseja sähköisesti ja kemiallisesti (vaikka hermoyhteyden eloonjäänti sitä vaatisikin). Epäilen että ei vaadi. Astrosyytit (erikoistuneet aivosolut, jotka eivät ole neuroneja) mm. huoltavat neuroneita, tuovat niille ravinteita, ja glia-solut (vrt. liima) tukevat aivojen rakennetta. En keksi syytä, miksi astrosyytit lakkaisivat toimimasta, vaikka neuronin dendriitit (tai jopa aksoni) kuihtuisivat, mutta voi toki korjata, jos joku tietää jotain enemmän erakkoneuroneista.

[urogallus]

Onkohan huoltajuuskiistoissa käytetty argumenttina tuota synnyttäneiden äitien aivojen muutosta empaattisempaan suuntaan? Meinaan, luulisi, että lapselle usein olisi lähihuoltajana parempi semmoinen, joka paremmin kykenee empatiaan jo ihan aivojensa tilan ansiosta?

Tämä empaattisuusbuusti (tai onko se paremminkin empatian keskittymistä?) on käsittääkseni ohimenevä ilmi ja kestää sen vuoden-pari. Ei siis kovin hyvä argumentti.

[Hippi]

Minun on vaikea ymmärtää tuota "tyhmenemistä" raskauksien ja synnytysten seurauksena. Millähän mittareilla sitä on mitattu? Tietenkin hetkellinen väsymyksen jakso on kuukauden tai pari siinä vaiheessa, kun lapsi herää ylläkin syömään. Mutta samaa "tyhmenemistä" on kenellä tahansa, jolle tulee vastaava univaje.

Pikemminkin lasten kanssa huushollin pyörittäminen opetti lisää taitoja tulla toimeen ihmisten kassa työelämässäkin. Jaksoin kuunnella paremmin ja ottaa toiset huomioon paremmin. Työsuorituksessa en sen sijaan huomannut "tyhmentyneeni", vaan lomilta palattuani muutamassa viikossa olin omaksunut jo ne muutoksetkin, mitä oli runsaan parin vuoden melkein yhtäjaksoisen mammalomailuni aikana tulleet työoloihin (uusia ohjelmistoja, uusia laitteita jne.)